Keskustelut
Kirjoitetut vastaukset
-
KirjoittajaViestit
-
Sinikka
OsallistujaYhdeksän kuukauden kohdalla olen reivannut tavoitteitani laihtumisesta hyvinvointiin. Se on seitsemääkymppiä kohti käyvälle viisaampi tavoite.
Närästyslääkkeitä en ole tarvinnut aloitettuani kurssin.
Yritän yhä lisätä ruokailuun hedelmiä ja marjoja sesongin mukaan.
Proteiinia yritän yhä lisätä munien, kalan ja lihan avulla. En ole sopeutunut proteiinijauheeseen.
Tavoite on tasainen ruokarytmi ja annokset, jotka pitävät nälän.
Liikunta on pysynyt mukana pienin askelin, vaikka ikä tekee helposti vaivoja. En pysty lisäämään liikuntaa kuin ennen. Tärkeää on yhä kyykyt, käsipainot ja tajchi olon mukaan.
Pelkään eniten kovaa flunssaa (teen vapaaehtoistyötä kouluilla). En enää palaudu flunssasta kuin nuorenpana. Yritän etsiä tähän keinoja.
Olen innostunut tekoälystä ja tutkimaan perheeni tarinaa AuAdhd-lasien läpi. Kiitos näistä kursseista. Rakentavat kokonaisuutta ja maailmankuvaa.
Elämään on tullut myös Louise Hayn, Jungin ja taon sävyjä.
Olen siis tyytyväinen. Tavoitteet ovat omassa olossa ja itsemyötätunnossa ja itseymmärryksessä. Ja intohimoissa…
Syksyä!
OsallistujaKiitos, annis!
Iloa kesään! 🦋
20/05/2025, 13:15 vastauksena käyttäjälle: Tehtäväkirja 1: Muutos, identiteetti ja itsemyötätunto #35244OsallistujaMistä voin ladata sen?
OsallistujaPääsin vihdoin lattialta omin voimin ylös ilman tuolin tai muun apuneuvon tukea.
Nyt juhlin itseäni. 🌷🍷☀️🎶🕊
Osallistuja<p style=”text-align: center;”>Viikkoa myöhemmin olo tasaantunut. Lakkasin painostamasta vähääkään itseäni liikunnalla.
Todella isoja oivalluksia. Nyt taas luottavainen olo.</p>OsallistujaKävin syömässä sen kahvin ja beben iltapäivällä.
Oli hyvä. ☕️😊
OsallistujaEilen en yrittänyt täyttää mitään velvoitteita. Aamulla olo oli ok.
Nyt istun kahvilassa. Tuorepuuro ja teet nautittu. Taas outo olo. Makeaa ei tee mieli. Eikä ruokaa muutenkaan. Kaivoin kännykän esiin. Tunnistan, ettei kokemus ole sama kuin kahvin ja beben jälkeen. Niitä ei tee mieli, mutta jokin sokerihumalan ja kahvin elävöittävän tunteen luoma tunnelma puuttuu.
Varmaan tupakasta irtautuvilla samoja outouden ja jonkin puuttumisen tunnelmia. Neljän kuukauden kohdalla ne näköjään viimeistään iskevät.
OsallistujaOlen pitkän liikkumattomuuden jälkeen saanut itselleni palasteltua puolen tunnin liikunnan päivään. Ei liian raskasta, mutta notkeutta lisää, hiukan kyykkyjä, venytyksiä, thai chitä. Se alkaa jo sujua paremmin, keho selvästi toimivampi, ruokahalu pienempi, ei makeanhimoa.
Ja nyt tunnistan, että ensimmäinen ajatukseni aamuisin on, että “taas tänään täytyy liikkua”. Luovuin siis hetkeksi jumpasta, tanssin sen sijaan vähän, mikä on ainoa liikunta, mistä olen koskaan pitänyt. Velvollisuusliikuntatunne ei vielä ole helpottanut.
Kyselin alitajunnalta, mikä on pielessä. Alkoi soida virsi “Hänet haavoistansa tunnen, jotka tähteni Golgatalla sai…” – isoäidin virsi, hänen joka kuoli ennen syntymääni, hänen, jonka elämä oli yhtä velvollisuuden täyttämistä läpi elämän ja se mursi hänet. Jotenkin tuntuu, että minulla on aina ollut yhteys häneen. Hän kyseenalaistaa kaikki velvollisuustyöni. Tai alitajuntani antaa tälle kyseenalaistamiselle hänen hahmonsa.
Mutta tämä tunne on aina tullut elämäntapamuutosten myötä. Sitä on vaikea huijata. Jos kaikki menee kuten ennenkin, tämä voittaa. Se uusvanha identiteettini jäniksenä & liikkuvana lapsena ei ole tätä vahvempi.
Ehkä isoäidin kautta tulee nyt esiin enemmänkin haasteita…
31/03/2025, 08:23 vastauksena käyttäjälle: Nämä ihanat loppuelämän kysymykset ovat minulle nyt ajankohtaiset #34673OsallistujaOsallistujaLuontaiskaupasta löytyy! 😊
Osallistuja18/03/2025, 08:18 vastauksena käyttäjälle: Nämä ihanat loppuelämän kysymykset ovat minulle nyt ajankohtaiset #34509OsallistujaJäin katselemaan listaani ja ymmärsin:
Ruokatilanne minulla on siis sellainen, etten koskaan pääse voileivistä eroon, ellen ala laittaa proteiinipitoista hyvää perusruokaa. Mutta kun kestän vain 5 minuttia ruuanlaittoa!
Nyt saan vaihtelua ostamalla valmiin pihvin ja työnnän gimtchiä rinnalle.
PS. Suunnittelin ruokalistan tekoälyn kanssa. Ei ollut liian vaikea, mutta kukin ruoka vei yli 5 minuuttia. En muutamaa päivää pitempään kestänyt.
OsallistujaEnsimmäinen takapakki vatsan kanssa tuli ja meni. Gimtchikin oli päässyt loppumaan ja proteiini vähenemään. Mietin jo kaikenlaista turhaa. Hyvä tajuta, ettei takapakin kohdalla tarvitse ajatella mitään. Tulee ja menee ja itseään pitää vaan hoivata.
Liikuntavälipalat hyvä oivallus, kiitos. Sopii yli kuusikymppiselle. Nyt on hurjasti notkeampi olo. Vielä en pääse lattialta ylös ilman tuolia, mutta ehkä vielä.
Mietin jo kesäleninkiä…
Kevättä ilmassa 🙂
OsallistujaKiitos! Iloa salitreeneihin! 🐬
Eniten pelkään, että alan syyllistää itseäni, jos ja kun tulee takapakkia. Tekoäly neuvoi puhumaan itselleni: “Minä muistan: elämä menee harvoin suunnitelmien mukaan, ja se on ok.”
OsallistujaPääsen kyykkyyn! Enkä vain kyykkyyn vaan syväkyykkyyn! Ja pääsen sieltä ylös pitämättä kiinni! Tämä ei ole onnistunut vuosiin. Vielä pari viikkoa sitten pääsin vain puolikyykkyyn keittiön lavuaariin tukeutuen ja vetämällä itseni sitten käsien avulla ylös. Olen niin tyytyväinen!
Olen 65 ja kaihtanut liikuntaa vuosia. Nyt hitaasti ja vain iloa tavoitellen olen saanut liikkuvuutta lisää. Hissin sijaan jaksan jo käyttää portaita kolmanteen. Olen niin tyytyväinen itseeni!
Pieniä takapakkeja on tullut vatsan kanssa. Rennietä on tarvittu, muttei happosalpaajia.
Olen valmistanut itseäni siihen, etten masennu, jos tulee flunssa ja koko liikkuvuus katoaa hetkeksi. Yritän vakuuttaa itselleni, että pienin askelin nousen sairastelun jälkeen vastakin. Lupaan olla pettymättä itseeni, kun elämä vaikeutuu. Tämä panos riittää.
-
KirjoittajaViestit
