Keskustelut

Joo, mä tunnistan myös tuon, että aikataulut voivat tuntua kahleilta. Mulla on ollut elämässä myös sellaisia aikoja ja ajatuksia. Nykyään ne ei ahdista, koska pidän niitä ohjenuorina – mun aikataulut pettävät usein myös muista kuin itsestäni johtuen ja olen tavallaan tottunut siihen. Eli että esim. perhe vaatii multa asioita, joihin on pakko ottaa aikoja.

Nyt kun mietin, niin kun teen aikataulut ton mun assaribotin kanssa, fiilis on sellainen, että ikään kuin ottaisin hetkeksi lintuperspektiivin maastoon, jossa olen etenemässä. Sitten taas laskeudun takaisin “metsään” jossa kävelen eteenpäin. Lintuperspektiivi auttoi näkemään, että suuntaanko enemmän kohti vasenta vai oikeaa. 😀

En tiedä avasiko tämä mitään, mutta tällainen visio mulle nyt tuli. 😊

Mä olen joutunut raa’asti blokkamaan mun kaikki someappit OneSec-nimisellä appilla aamuisin ja nyt noi klo 9–10 olevat tsemppitunnit varmistavat, että mä nousen myös ylös sängystä, enkä jää tekemään sinne jotain semi-hyödyllistä.

Tavallaan se riittävyyden ja rauhan tunne on (ehkä ironista kyllä) kaikkein helpointa ja nopeinta saavuttaa, kun jotain kautta tulee oivallus, että “minä riitän” tai “tämä riittää”. Mulle avaimena on ollut oivallus, että “millään ei ole mitään väliä, koska lopuksi kuollaan kuitenkin – ja miksen siis käyttäisi aikaa kuolemaa odotellessa tehden asioita, jotka ovat kiinnostavia ja kivoja”. 🤷🏼‍♀️ Ymmärrän, ettei se välttämättä näin sanottuna ihan aukea.

Kun mä katson elämääni taaksepäin, niin en esim. ajattele, että “voi hitto kun olisin silloin siivonnut enemmän” tms. 😀 Ja toisaalta kun isäni alkoi olla jo aika huonossa kunnossa ennen kuolemaa, niin silloin kun sillä oli hyvä hetki, se ei tavallaan uskonut kuolevansa, vaan mm. suunnitteli miten remppaa kämppäänsä. Ja kun oli huono hetki, niin kaikki oli sitten huonoa. Eli kaikella sillä mitä se oli tehnyt elämänsä aikana, ei niinä viimeisinä viikkoina ja päivinä ollut oikeasti sille mitään väliä.

Toki tietyistä sen elämän valinnoista seurasi se, että sen kuolinvuoteen äärellä kävi paljon jengiä sanomassa hyvästejä ja viimeiset päivät sen vierellä oli vähintään yksi tytär (yleensä minä) ja yksi sen siskoista. Eli oli ainakin onnistunut pitämään meihin hyvät välit. ❤️