Opin monien ikäisteni naisten tavoin inhoamaan liikuntaa yläasteen liikuntatunneilla. Kutri kuntoon -teemavuoden myötä tykästyin liikuntaan yleensä, mutta juokseminen jäi yhä inhokkilistalleni. Nyt olen valmis antamaan juoksemiselle uuden mahdollisuuden.
Pari vuotta sitten ajauduin lukemaan Chris McDougallin kirjan ”Born to Run”. Chris on juoksemiseen hurahtanut amerikkalaismies, joka kärsi juoksun aiheuttamista rasitusvammoista. Hän lähti Meksikon vuorille tutustumaan myyttiseen ”juoksijakansaan”, joka juoksee päivät pitkät vuortenrinteitä pitkin pelkissä sandaalinläpysköissä.
Kokemuksensa inspiroimana Chris kokeili sandaaleilla juoksua ja innostui siitä niin, että alkoi markkinoimaan ”paljasjalkajuoksua” koko maailmalle.
Paljain jaloin pitkin peltoa kipittämässä
Muutamassa vuodessa paljasjalkajuoksun suosio on lisääntynyt räjähdyksenomaisesti. Aika harva uskaltaa juosta ihan paljain jaloin, mutta onneksi tarjolla on tätä nykyä laaja valikoima paljasjalkajuoksukenkiä ja muita nk. minimalisti-kenkiä, joiden ideana on tukea jalkaa niin vähän kuin mahdollista.
Kirjan luettuani minäkin halusin kokeilla paljasjalkajuoksua, ja kokeilinkin sitä ihan paljain jaloin lapsuudenkotini pellolla. Juoksu tuntui huomattavasti miellyttävältä kuin ns. tavallinen juoksu.
Oikeaoppinen paljasjalkajuoksu on päkiäjuoksua, eli siinä päkiän keskiosa osuu ensimmäisenä maahan.
Useimmat juoksijat astuvat kantapää edellä maahan. Born to Run -kirjan mukaan tämä mahdollistui vasta kun lenkkarivalmistajat keksivät laittaa pehmusteet kengän kantapäähän. Samalla he tulivat tahattomasti luomaan epäergonomisen ja juoksuvammoja aiheuttavan juoksutyylin.
Paljasjalkajuoksussa askel on lyhyempi kuin kanta-astunnassa. Näin myös tahdin pitäisi olla nopeampi. Joidenkin lähteiden mukaan optimaalinen vauhti olisi noin 180 askelta minuutissa. Sen voi löytää metronomin tai tarpeeksi nopeiden biisien avulla.
Ensimmäiset askeleet kohti juoksuharrastusta
Viime aikoina pari ystävääni ovat intoilleet niin paljon juoksemisesta, että päätin vihdoin ja viimein ryhdistäytyä ja kokeilla juoksemista tosissani.
Google kertoi että Tammistossa sijaitsevassa Scandinavian Outdoor Storessa oli tarjolla paljasjalkakenkiä.
Miehen tultua töistä kotiin ja otettua esikoisen haltuunsa minä hyppäsin kuopuksen kanssa autoon ja ajaa hurautin kauppaan. Merrellin kenkä, jota olin alunperin googlauksen perusteella ajatellut tuntui valitettavasti liian kapealta raskauksien leventämiin räpylöihini.
Sen sijaan ihastuin Vivo Barefootin The One -malliin, josta jouduin tosin ottamaan koon 41, kun yleensä kenkäkokoni on ollut 39. Mikä parasta kengän mukana tuli pieni kirjanen oikeasta tekniikasta, DVD ja jopa metronomi edesauttamaan oikean rytmin löytmistä.
Yleensä ihan kaikki käyttämäni kengät hiertävät jalat rakoille ennen kuin jalat muokkautuvat kengän malliin. Ei The One, jota olen käytänyt nyt päivittäin yli viikon ilman sukkia.
Jee!
Seuraavaksi pitikin sitten selvittää että miten kannattaisi alkaa juosta. Muistin hämärästi nähneeni Jenkeissä asuessani jotain juoksuohjelmia joilla aloittelija voi aloittaa juoksuharrastuksen. Google ei pettänyt lainkaan.
Muistelemani ohjelman nimi on ”Sohvalta 5KM:iin” (Coach-to-5K) ja sen on kehittänyt John Clark alunperin omaa äitiään ajatellen. Ohjelman ideana on totuttaa sen seuraaja niin pienin askelin juoksemiseen, ettei se tunnu liian kurjalta.
Nörtti kun olen, hommasin lisägooglailun jälkeen iPhoneeni kyseiseen juoksuohjelmaan perustuvan Get Running -appin, joka kertoo innostavasti koska juostaan ja koska kävellään.
Oikean tahdin saamiseksi googlasin netistä biisejä, joiden rytmi on 180 biittiä minuutissa ja tein niistä soittolistan.
Ohjelman ensimmäinen viikko on nyt takana ja olen tehnyt kolmena päivänä lenkin, jossa viiden minuutin alkulämmittelyn jälkeen juoksen minuutin ja sitten kävelen puolitoista minuuttia, sitten taas juoksen minuutin, jonka jälkeen kävelen taas puolitoista minuuttia. Yhteensä teen näitä juoksu-kävely-syklejä kahdeksan kappaletta, jonka jälkeen taas jäähdyttelen viisi minuuttia kävellen. Koko lenkin kesto on 30 minuuttia.
Fiilis on ollut hyvä, minuutin pätkät menevät yllättävän nopeasti. Lihaksissa on melkein koko ajan viivästynyt lihaskipu (DOMS), joka on normaali reaktio kun kehoa alkaa rasittaa eri tavalla kuin ennen.
Hiilareita on tehnyt juoksemisen myötä selvästi enemmän mieli kuin aikaisemmin ja olen antanut mieliteoille jossain määrin myötä.
Paino nousi ensimmäisen juoksupäivän (ja sitä seuranneen hiilaritankkauksen) jälkeen kilon ja on pysynyt siitä lähtien ylhäällä. Mitat sen sijaan olivat samat kuin viikko sitten. Hyvä muistutus siitä, että vaaka kannattaa tosiaan heittää mäkeen ja ottaa mieluummin mittanauha käteen.
Tämä on ollut lupaavin juoksuharrastuksen alku, mitä minulla on koskaan ollut. Seitsemän viikon päästä nähdään jaksanko juosta viisi kilometriä yhteen putkeen.
Lisää paljasjalkajuoksusta suomeksi:
Oletko sinä kokeillut paljasjalkajuoksua? Tai haluaisitko kokeilla sitä?
