Olen saanut viime aikoina valmennuksessa käyneiltä kiitosta jotenkin erityisestä energiastani, jonka he ovat kokeneet voimaannuttavana. Uskon seurassani olemisen tuntuneen erilaiselta siksi, että koen olevani peloton.
Pelottomuus on seurausta siitä, että näen kristallinkirkkaasti, miten omat ajatukseni luovat tunteeni.
Ilman ajatusta en voi tuntea pelkoa — ja pelko on aina seurausta ajatuksesta.
- Jos edessäni seisoo mies, joka osoittaa minua aseella, pelko syntyy ajatuksesta: ”Jos tuo nyt ampuu, minä kuolen.”
- Jos olen sairastunut syöpään ja koen pelkoa, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos en toivukaan vaan kuolen?”
- Jos kumppanini on minulle vihainen ja koen pelkoa, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos se jättää minut ja jätetyksi tuleminen tuottaa minulle hirvittävää kipua?”
- Jos kumppanini jättää minut, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos tämä paha mieli ei mene ohi? Mitä jos en enää koskaan koe vastaavaa rakkautta?”
- Jos istun lentokoneessa ja koen pelkoa, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos lentokone tippuu?”
- Jos olen hirvittävän kivun kourissa, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos tämä kipu ei lopu koskaan? Mitä jos kuolen tähän kipuun?
Vaikka on täysin mahdollista, että pelko on aiheellinen, samaan aikaan on mahdollista, että se on aiheeton. Emme KOSKAAN tiedä varmuudella mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Seuraavan viiden minuutin sisällä saatat saada yllättävän puhelun tai sähköpostin, lyödä pääsi ja kuolla tai saada idean, joka mullistaa maailmasi.
Voi olla että saat potkut — ja heti perään voitat lotossa.
Koska emme voi koskaan tietää täydellä varmuudella miten asiat tulevat menemään, näen pelkäämisen järjettömänä.
Pelko ei suojaa minua epäonnistumiselta, vaaroilta, surulta tai tuskalta. Pelko lamaannuttaa ja saa tekemään virhearvioita.
Pelokkaat ihmiset hyökkäävät ja satuttavat muita. Pelossa elävät ihmiset vihaavat, katkeroituvat ja kostavat.
Pelko on rakkauden vastakohta.
Kun olen peloton, olen täynnä rakkautta.
Miksi hyökkäisin muita kohtaan, kun näen etteivät he pelota minua, vaan ajatukseni, joita ajattelen heistä ja siitä, mitä he voisivat tehdä? Miksi ottaisin toisten huonon käytöksen henkilökohtaisesti, kun näen sen olevan seurausta heidän pelokkaista ajatuksistaan?
En loukkaannu siitä, että arka koira räksyttää minulle. Miksi loukkaantuisin siitä, että pelokas ihminen häiriökäyttäytyy?
Huomaa, että pelottomuus ei tarkoita sitä, että sulkisi silmänsä väärinkäytöksiltä. Päinvastoin. Jo 9 kuukauden ikäisillä vauvoilla on selkeä käsitys siitä, mikä on reilua ja mikä epäreilua. Kun olen peloton, pystyn puuttumaan suoraselkäisemmin, tehokkaammin ja asiallisemmin väärinkäytöksiin.
Olet ehkä joskus nähnyt kuinka joku kiusaa jotakuta toista. Ne, jotka pelkäävät joutuvansa itse kiusauksen kohteeksi, eivät puutu asiaan.
Pelottomuus ei ole sama asia kuin rohkeus. Rohkea pelkää, mutta toimii pelosta huolimatta. Uhkarohkea ylittää pelkonsa silmät kiinni. ”Tunne pelko ja toimi siitä huolimatta” voi joskus olla tyhmintä mitä voit tehdä. Pelon vallassa et osaa arvioida kunnolla riskejä ja nähdä mitä teostasi voi seurata.
Kun olemme pelottomia, mielemme on kirkas ja levollinen. Aivojemme älykkäimmät osat toimivat kunnolla. Näemme paremmin suuret kokonaisuudet, ymmärrämme selkeämmin syy- ja seuraus-yhteydet, tulkitsemme viisaammin muiden reaktioita, näemme mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvä ja mikä parempi.
Rehellisyyden nimissä koen pelkoa lähes päivittäin, mutta vain sen hetken, jonka pelon tunnistaminen vie. Yhtä vähän kuin tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu, tiedän miksi ajattelen tietyllä hetkellä tietyn ajatuksen. Siksi en juurikaan vaivaudu miettimään mistä ajatus johtui. Minulle riittää tieto siitä, että pelko perustuu ajatukseen siitä, mitä voi tapahtua, ei tosiasioihin.
Peloton maailma 2022
Yksi lempisitaateistani tulee tutkimusmatkailija W.H. Murraylta:
”Sillä hetkellä kun henkilö sitoutuu tosissaan, myös kaitselmus liikahtaa. Päätöstä seuraa kokonainen virta suotuisia tapahtumia, kohtaamisia ja materiaalista apua, joista ei olisi voinut edes unelmoida. […] Mitä ikinä voit tehdä tai unelmoida voivasi tehdä, aloita se. Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikaa!”
Sen jälkeen kun päätin tehdä Stressitön Suomi 2022 -kampanjan, kaitselmus liikahti. Suotuisten tapahtumien ja kohtaamisten lisäksi mieleen on virrannut joukko uusia ajatuksia.
Tajusin että stressittömyys on vain osa siitä, mitä haluan maailmaan tuoda. Stressittömyyttä enemmän haluan opettaa ihmisille aitoa pelottomuutta. Näen myös, miten olisi mahdollista levittää pelottomuutta koko maailmaan varsin nopeasti ja tehokkaasti.
Siksi Stressitön Suomi 2022 -projekti muuttuu nyt Peloton maailma 2022 — Fearless World 2022 -hankkeeksi.
Tavoitteenani on että jokainen ihminen maailmassa on 10 vuoden päästä ainakin kuullut ajatuksen, että pelot ovat seurausta vain ajatuksistamme. Haluan, että jokaisella maapallon 15-55-vuotiaalla ihmisellä on omakohtaista kokemusta pelottomuudesta — niin, että hän myös itse tiedostaa mistä oli kyse.
Tavoitteeni voi kuulostaa suuruudenhullulta, mutta minulla on mielessä yksityiskohtainen suunnitelma, jonka pystyn tarvittaessa toteuttamaan alle 100 henkilön avustuksella. Luotan siihen, että kaitselmus tuo jatkossakin eteeni entistäkin suotuisempia tapahtumia, kohtaamisia ja myös materiaalista apua tavoitteeni toteuttamiseksi.
Haluatko osallistua projektiini? Lue juttujani, katso videoitani ja ala suhtautua kriittisemmin omiin pelkoihisi. Kiinnitä huomiota niihin hetkiin, kun koet olevasi peloton — eli olosi on levollinen, rento, kevyt ja helppo. Kun maailmassa kaikki tuntuu olevan kohdallaan ja tunnet rakkautta koko maailmaa kohtaan.
Kutsu muita keskutelemaan kanssasi pelottomuudesta. Milloin ja miten he ovat kokeneet sitä? Miten he luovat omilla ajatuksillaan pelkonsa? Miltä tuntuisi olla lähes aina peloton? Mitä tekisit jos olisit peloton ja rakastaisit koko maailmaa?
—
Löydä itsesi -kurssille voi vielä liittyä. Vaikka itse sanonkin, ensimmäiset webinaarit, videot ja ryhmäpuhelut ovat olleet ns. kovaa kamaa.
minä mielestäni ymmärrän sinun sinun jutut täysin niinkuin tämä juttu pelosta olen täysin samaa mieltä. mutta sitten tuleekin se iso mutta miten sen pystyy meikäläinen toteuttaan käytännössä.
pitääkö tulla tavallaan uskoon (en ole ymmärtäny minkään asian puolesta uskoon tulemista) onko mulla vaan niin paksukallo että sinne ei uppoa asia käytännössä vaikka tajuaa asian täysin
Pelon aiheuttaa aina ajatus, joka ei sillä hetkellä ole (vielä) totta.
Ennen kuin ajat ojaan, voit pelätä ojaan ajamista — sen jälkeen kun olet ajanut jo ojaan, et enää pelkää ojaan ajamista, koska se jo tapahtui.
Et siis pelkää koskaan mitään, mikä sillä hetkellä olisi jo totta — pelkäät jotain minkä uskot jossain vaiheessa tapahtuvan.
Toisin sanoen pelkäät pelkkää ajatusta.
Suurin osa pelkäämistäsi asioista ei koskaan tapahdu — tai ainakaan siinä aikataulussa kuin luulet niiden tapahtuvan.
Saatat esimerkiksi pelätä että kumppanisi kuolee. Pelon tuottavassa mielikuvassasi rakkaasi on jo kuollut — ja kuvittelet miltä sinusta tuntuu nyt kun hän on kuollut.
Voi olla että olet kumppanisi kanssa yhdessä vielä silloinkin kun hän kuolee ja se tuntuu pahalta. Mutta voi olla että joudut odottamaan 20 vuotta ennen kuin niin käy. Mutta jos kuvittelet joka päivä niiden 20 vuoden ajan miltä tuntuu kun kumppanisi kuolee, ainakin 7300 päivänä kokemasi kipu ja suru ei ole totta vaan silkkaa mielikuvituksen tuotetta.
Tai voi olla, että ehdit erota kumppanistasi tai jopa kuolla itse, ennen kuin hän kuolee — jolloin kokemasi pelko kumppanin kuolemasta ei koskaan toteudu sinun kohdallasi.
Tähän ei ole mitään sinällään tekniikkaa tai strategiaa. Minä olen peloton, koska näen että käytännössä koko ajan pelkoni on turha. Koska pelätessäni pelkään jotain, mitä ei ole olemassakaan.
Pelko ei suojaa minua kivulta, jonka ehkä tunnen jos pelkäämäni asia tapahtuu — ja jos asian tapahtumisen voi jotenkin estää, miksi en vain estäisi sitä sen sijaan että pelkäisin sen tapahtuvan?
Jos esimerkiksi ajan jäisellä tiellä ja minua alkaa pelottaa, että ajan pois tieltä, voin ihan yhtä lailla hidastaa vauhtia ja ajaa supervarovasti ilman että pelkään ulosajoa — ihan vain siksi, että on JÄRKEVÄÄ ajaa varovasti.
Kuten mainitsin, kyllä minä joudun pelon valtaan lähes päivittäin — mutta vain siksi aikaa joka menee ennen kuin huomaan että pelkään taas jotain, mikä ei sillä hetkellä ole totta. Sillä hetkellä kun tajuan pelkääväni, tajuan että pelkään mielessäni olevaa mielikuvaa, en mitään oikeaa ja jo olemassa olevaa asiaa. Koska oman milikuvituksen tuotteeet pelkääminen on järjetöntä, pelko yleensä katoaa sillä hetkellä kun tunnistan sen ajatukseksi.
Niin kauan, kun luulet että pelko on seurausta jostain oikeasta ja jo olemassa olevasta asiasta, koet pelkoa.
Paras vinkki jonka voin antaa on alkaa kiinnittää huomiota siihen, miten se asia, jota pelkäät, ei sillä hetkellä ole (ainakaan vielä) totta. Ehkä voit tehdä itsesi anssa sopimuksen, että ”koen tämän kauhean ahdistuksen tunteen vasta sitten, kun kuvittelemani asia on ihan oikeasti tapahtunut”. Sitä odotellessa voitkin antaa itsesi nauttia elämästä ja siitä, mikä on ota sillä hetkellä. 🙂
Moi! Meikäläinen on kokenut pelonhetken erään asian suhteen niin monta kertaa,että oli mahdotonta (mulle) estää sen esiin nousua silloin kun asiat ja tapahtumat alkoivat muistuttaa edellisistä kerroista ja siitä mitä tapahtui.Olen sitä mieltä,että jotkut pelot ovat sidoksissa todellisuuteen jo ennen varsinaista reaalihetkeä.Itse pomppasin pois kokonaan niistä mahdollisuuksistakin,se vaan oli ainoa apu ja toiminut on.
Niin siis tarkoitatko että tulkitset tietyt signaalit merkeiksi lähestyvästä vaarasta — jolloin jo ko. signaalit nähdessäsi ajattelet ”tästä ei hyvää seuraa”, mikä luo sinussa pelon?
Esim. jos sinulla olisi ollut puoliso, joka pahoinpitelee sinua aina ollessaan kännissä ja juo viinaa aina kun työssä tulee pettymyksiä, alkaisit jo tuntea pelkoa kun mies soittaisi töistä ja kuulostaisi pettyneeltä, koska näkisit sielusi silmin puolison dokaamassa töiden jälkeen, tulevan kännissä kotiin ja hyökkäävän sinun kimppuusi?
Jos katsoisit asiaa korkeassa mielentilassa, voi olla että ihan ilman pelkoa laskelmoisit että ehkäpä on viisasta poistua kotoa ennen kuin siippa tulee kotiin kännissä (tai harkita siipan jättämistä tai hoitoon toimittamista). Alhaisessa mielentilassa saatat ajatella että ”voi ei, toivottavasti se ei nyt repsahda kännissä dokaamaan tai ainakaan tule vihaisena kotiin ja pura muhun huonoa oloaan.” Ajatus tuottaa pelkoa eikä suojaisi sinua pahoinpitelyltä, ellet vetäisi erikseen johtopäätöstä että pakenet yöksi kotoa.
Osuit Katri naulankantaan,juuri noita tapahtumia pakenin pois kokonaan!Fyysistä väkivaltaa en kokenut,mutta henkinen väkivalta oli sitäkin julmempaa.Tiesin,en olettanut tai luullut,monen kokemuksen kautta miten siinä AINA käy.Joillekin viina ei yksinkertaisesti sovi,tai alkoholi yleensäkään missään muodossa.Toivon hartaasti,ettet ikinä joudu kokemaan sitä tai joku lähipiirissäsi tai yleensäkään kukaan koskaan.Silloin kun noiden asioiden takia joutuu pelkäämään,se ei ole kuviteltua,etukäteen pelkäämistä,luuloa tms. se on tervettä pelkoa,joka pakottaa pelastautumaan.Korkeat tai matalat mielentilat ei muuta sitä miksikään,se on ja pysyy,pahenee vaan jos siihe jää makaamaan.
Ymmärrän näkökulmasi, mutta se mitä yritän sanoa, että on muitakin — ja ehkä tehokkaampiakin — tapoja selviytyä ulos vastaavanlaisista tilanteista kuin pelon kautta. Kuvittele, että jostain syystä olisit saanut päähäsi miettiä jonain päivänä: ”Hetkinen, olen suhteessa jossa tiedän ihan varmasti, että puolisoni on kännissä ilkeä — ja että hän melko varmasti jatkaa juomistaan. Inhoan sitä että hän on minulle ilkeä. Miksi ihmeessä jatkaisin tässä suhteessa?”
Pelko on nimenomaan se, joka estää meitä toimimasta tarpeeksi nopeasti ja tehokkaasti. Pelko pitää naiset fyysistä ja henkistä väkivaltaa sisältävissä suhteissa. Voi olla, että olet pelännyt exäsi ikävää käytöstä, mutta vielä enemmän olet pelännyt lähtemistä.
Tämä ei ole minkäänlaista kritiikkiä sinua kohtaan — toimit silloin parhaan ymmärryksesi mukaan — vaan suunnattu niille, jotka ovat tällä hetkellä tilanteessa, jossa kokevat että heitä kohdellaan kaltoin.
Jos koet että sinua kohdellaan kaltoin jossain olosuhteissa, kokeile miettiä asiaa joskus hyvällä tuulella ollessasi kysymällä esimerkiksi: ”Jos olisin peloton Katri Manninen, miten suhtautuisin tähän tilanteeseen?” Tai jos pystyt — voit kysyä ”jos olisin kykenemätön tuntemaan pelkoa, miten toimisin tässä tilanteessa.”
Todennäköisesti puuttuisit ongelmaan tavalla tai toisella.
Toivon voimia ja ymmärrystä kaikille niille kanssaihmisille,joiden elämästä pelko tekee kamalan.Katrin neuvo on tosi hyvä,mutta tiedän miten vaikeaa on uskaltaa pelastaa itsensä,tiedän myös sen,että kerran se vaan kirpaisee,sen tiedän todella hyvin,että elämä kantaa meitä jos sille antaa siihen mahdollisuuden. Toivon pelottomuutta myös lähipiireille,jos huomaatte jonku joutuneen väärän kohtelun kohteeksi,puuttukaa siihen rohkeasti .Pelotonta ja kivaa elämää kaikille 🙂