Onko elämäsi liian helppoa ja turvallista

Murehditko usein tulevaisuutta? Masentaako melkein kaikki? Ahdistaako arki? Stressaako stressi?

Tuntuuko sinusta elämä usein raskaalta, vaikealta tai jopa mahdottomalta?

Mitä jos ongelmana onkin se, että elämäsi ei oikeasti ole kovinkaan vaikeaa— vaan päinvastoin liian helppoa?

Mitä jos voisit lopettaa stressaamisen tänään?

Kolmen prinsiipin selitysmalli, joka on ajatteluni taustalla, kuvaa mielestäni inhimillisen kokemuksen syntyä osuvammin ja hyödyllisemmin kuin vaikkapa psykoterapian, NLP:n ja lähes kaikkien muiden terapia- ja valmennussuuntausten takana olevat selitysmallit.

Kun oivaltaa miten oma kokemus elämästä oikeasti syntyy ajatuksen, tietoisuuden ja kaiken takana olevan ”Universaalin Mielen” kautta, elämä on henkisesti naurettavan helppoa.

Kun emme enää sotke tunteita käytännön ongelmiin, pystymme ratkomaan isoja ja monimutkaisiakin ongelmia suhteellisen nopeasti ja helposti.

Emme enää vaikeuta omaa elämäämme turhaan vaan osaamme iloita ja nauttia siitä, että elämämme on helppoa.

Voimme antaa asioiden tapahtua helposti koska emme koe tarvetta kontrolloida tulevaisuutta — jota ei oikeasti edes voi kontrolloida.

Sen jälkeen voimme käyttää turhasta murehtimisesta, stressaamisesta ja asioiden vaikeuttamisesta vapautuvan energian elämästä ja toisten seurasta nauttimiseen, käytännön ongelmien ratkaisemiseen ja uuden luomiseen.

Toisin sanoen alat suhtautua elämään taas tavalla, jolla suhtauduit siihen elämäsi ensimmäiset vuodet.

Katso pieniä lapsia: miten paljon heillä on energiaa, miten uteliaita he ovat ja miten he kokeilevat koko ajan luoda jotain uutta (ja tuhota vanhaa).

Väitän että se johtuu ensisijaisesti siitä, etteivät he vaikeuta turhaan omaa elämäänsä omalla ajattelullaan niin kuin sinä, murehtiva ja stressaava aikuinen.

Onko juuri sinun elämäsi liian helppoa?

Ymmärrän että jos elämässäsi on juuri nyt isoja käytännön ongelmia kuten työttömyyttä, rahattomuutta, avioero, enemmän velvollisuuksia kuin aikaa tehdä niitä, sairautta tai menetyksiä, ajatus siitä että elämä olisi liian helppoa voi tuntua naurettavalta.

”Hyvähän sun on sanoa — mun elämä on yhtä helvettiä.”

Mutta oletko jatkuvasti aidossa fyysisessä hengenvaarassa? Oletko jo saattohoidossa? Uhkaako joku usein sinun ja lastesi henkeä? Etkö tiedä missä nukut ensi yönä? Oletko pitkiä aikoja syömättä koska sinulla ei ole mitään keinoa saada ruokaa?

Jotkut suomalaiset ja sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat.

He elävät väkivaltaisissa parisuhteissa, äärimmäisessä köyhyydessä ja kadulla. Jotkut heistä elävät luonnonkatastrofien ja sotatilan keskellä. Monien heistä elinaika lasketaan viikoissa ja kuukausissa, joidenkin tunneissa ja päivissä.

Tämä kirjoitus ei koske heitä.

Tämä kirjoitus koskee sinua, tavallinen suomalainen, joka voit välillä olla hyvinkin tiukoilla, mutta saat silti aina syödäksesi.

Joka ehkä pelkäät menettäväsi kotisi, koska et tiedä millä maksat ensi kuun vuokran tai lainanlyhennyksen, mutta jolla vielä tänään on koti.

Tai vasta pelkäät menettäväsi työsi, jonka jälkeen voisit menettää kotisi koska sinulla ei olisi enää rahaa vuokraan.

Joka olet vasta saanut diagnoosin kuolemaan mahdollisesti johtavasta sairaudesta, odotat vielä testituloksia tai vasta epäilet ettei kaikki ole kohdallaan.

Tämä kirjoitus koskee aivan erityisesti sinua, joka tiedät kyllä järjellä että kaikki on hyvin eikä saisi valittaa, mutta silti käytät aikaa murehtimiseen ja stressaamiseen.

Stressi ja ahdistus on totta — ajatukset niiden vallassa eivät ole

Ihmiskunta ei ole koskaan koko olemassaoloaikanaan saanut elää fyysisesti näin helpoissa olosuhteissa kuin missä me suomalaiset elämme juuri nyt.

Emme joudu kantamaan vettä kymmeniä kilometriä lähteestä — jonka vesi voi välillä loppua tai pilaantua. Emme joudu käyttämään koko päiväämme ruoan etsimiseen ja metsästämiseen. Jos saamme ison haavan, menemme lääkäriin ommeltavaksi.

Meidän ei tarvitse pelätä että vihollisemme polttaa kotimme, tappaa miehemme, raiskaa vaimomme ja vie lapsemme. Jossain päin maailmaa ihmiset joutuvat yhä pelkäämään näitä asioita, jotka meistä tuntuvat niin kaukaisilta ja muinaisilta.

Mutta kyllähän sinä sen jo tiesit. Siksi oma murehtimisesi tuntuu nololta.

Mutta tiesitkö sitä, että kokiessasi hirveää työstressiä tai murehtiessasi miten maksat laskusi, mielesi ja kehosi ovat samassa tilassa kuin silloin kun olet oikeassa hengenvaarassa?

Sydämesi hakkaa, kätesi hikoavat ja stressihormonit täyttävät kehosi niin silloin kun pelkäät vihollisen vainoavan sinua pusikossa kuin silloin kun kuvittelet joutuvasi kadulle maksamattomien laskujen takia tai katsot kauhuleffan jännittävintä kohtaa.

Toisin sanoen kokemasi stressi, ahdistus ja pelko ovat totta silloinkin, kun sinulla ei ole mitään hengenvaarallista syytä kokea niitä. Ne ovat fysiologisia reaktioita jotka voidaan mitata monin eri tavoin.

Niiden vallassa ollessasi pienetkin ongelmasi tuntuvat ylitsepääsemättömiltä elämän ja kuoleman kysymyksiltä.

Ongelmana ei ole stressireaktiosi — se kertoo vain että sisäinen hälytysjärjestelmäsi toimii niin kuin pitääkin. Jos joudut joskus hengenvaarallisiin oloihin, tämä järjestelmä voi pelastaa sinut kuolemalta.

Ongelmana ei ole se, että stressin ja ahdistuksen vallassa helpotkin haasteet näyttävät jättisuurilta — hankalammista puhumattakaan. Se kertoo vain siitä että ajatuskykysi on nyt tavallista heikompi ja kykysi löytää uusia ja parempia ratkaisuja kytketty pois käytöstä.

Ongelmana on se, että kukaan ei ole opettanut sinulle, että ne ajatukset joita ajattelet stressitilassa ovat niin todennäköisesti jotenkin pielessä, että on parempi jättää ne omaan arvoonsa.

Kukaan ei ole iskostanut selkäytimeesi, että käytännön ongelmia on tärkeää ja hyödyllistä ratkoa nimenomaan silloin, kun mieli on tyyni ja ajattelu kirkasta.

Sen sijaan hyvää tarkoittavat aikuiset ovat opettaneet sinulle jo lapsena, että huono fiilis tarkoittaa että silloin mieleen nousevat asiat ovat ongelmia — ja että ainoa tapa päästä eroon huonosta fiiliksestä on ratkoa nämä ongelmat niin pian kuin mahdollista.

Tai että meidän pitää puuttua asioihin juuri silloin kun ne vaivaavat meitä eniten, jotta voisimme olla taas onnellisia ja nauttia elämästä ilman mitään ongelmia.

VÄÄRIN!

Vastoinkäymiset kuuluvat elämään

Jos et ole vielä huomannut, niin elämään kuuluu kohdata asioita, joita emme ole ennen kohdanneet.

Törmäämme tilanteisiin, joissa emme välittömästi tiedä miten kannattaa toimia.

Tapaamme ihmisiä, joiden kanssa emme heti — tai koskaan — löydä yhteistä säveltä.

Saamme päähämme ajatuksia, joita emme osanneet odottaa.

Koemme tunteita, joita emme tienneet olevan olemassakaan.

Jos oletamme, että voimme ennakoida kaiken mitä tulee tapahtumaan ja tietää heti miten eri tilanteissa kannattaa toimia, yllättävät tilanteet voivat etukäteen ahdistaa ja pelottaa.

Joskus nämä uudet tilanteet voivat olla fyysisestikin erittäin kivuliaita — esimerkiksi auto-onnettomuudessa pahojen vammojen saaminen.

Useimmiten kokemasi kipu on kuitenkin henkistä alkuperää — eli omien ajatustesi synnyttämää.

Kuvittele että kumppanisi on juuri jättänyt sinut. Koet hirvittävää tuskaa. Millaiset ajatukset aiheuttavat tuskan?

Aiheuttaako ajatus ”rakkaani ei ole juuri nyt tässä” tuskaa? Tuskin ainakaan kovin kovaa kipua, koska suhteenne aikana on usein ollut tilanteita, jolloin hän on ollut töissä, ulkona tai toisessa huoneessa.

Aiheuttaako ajatus ”rakkaani ei juuri nyt halua olla kanssani (mutta en voi faktana tietää ajatteleeko hän huomennakin samoin)” tuskaa? Ehkä jonkin verran.

Varsinainen tuska tulee kuitenkin sellaisista ajatuksista kuten ”en enää ikinä koskaan saa herätä rakkaani vierestä”

Tai: ”En saa ikinä enää kokea tällaista rakkautta.” ”Kaikki unelmani tulevaisuudesta ovat murskana.” ”Ensi joulusta tulee ankea kun joudun olemaan yksin.”

TAI: ”Mitä kaikki sanovat kun kuulevat että rakkaani on jättänyt minut — häpeäni tulee varmasti olemaan aivan hirveä.” ”Joudun olemaan koko loppuelämäni yksin.”

Kaikki nämä ajatukset ovat pelkkää spekulaatiota. Et voi koskaan varmuudella tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Ehkä kumppanisi muuttaa mieltään.

Ehkä saat tietää hänestä jotain, joka muuttaa käsityksesi hänestä niin, että olet vain helpottunut että pääsit tyypistä eroon.

Ehkä mieleesi juolahtaa ajatus, joka saa sinut kokemaan suloista surua karmean tuskan sijaan.

Ehkä kaadut, lyöt pääsi ja menetät muistisi niin, ettet enää muista kuka kumppanisi on.

Ehkä lentokone törmää taloosi ja menetät henkesi.

Miksi stressaat, ahdistat ja pelottelet itseäsi murehtimalla?

Stressaat asioita, koska oletat että stressaamalla saat itsesi toimimaan tehokkaammin niin, että saat hoidettua tärkeänä pitämäsi asiat tietyssä ajassa ja tietyllä tavalla.

Murehdit koska yrität näin ”totutella” etukäteen niihin kauheisiin tunteisiin, joita uskot kokevasi jos ja kun asiat eivät menekään niin kuin olet toivonut.

Pelkäät että kaikesta varautumisesta huolimatta elämä yllättää sinut ikävästi housut kintuissa ja kuolet häpeään, yksinäisyyteen tai köyhyyteen.

Ympäristösi kannustaa olemaan huolissaan ja varuillaan silloinkin kun siihen ei ole mitään syytä — jos et usko, lue huviksesi viikon ajan iltapäivälehtien lööpit. Kuinka moni niistä yrittää lietsoa sinussa pelkoa ja epävarmuutta?

Tiedätkö miksi lehdet tekevät niin?

Koska uhkaavat otsikot kiinnittävät huomiomme ja saavat meidät ostamaan lehden — todetaksemme että lööppi johti jälleen kerran harhaan.

Toisaalta markkinamiehet ovat jo vuosikymmeniä tietäneet, että mitä ahdistuneempi ja pelokkaampi olet, sitä helpompaa sinulle on myydä asioita ja palveluita joita et tarvitse — mieluiten vielä velaksi että rikastuttaisit koronkiskojia.

Hengenvaarassa ei ehdi paljon murehtia

Kuinka usein olet oikeasti ollut hengenvaarassa? Vain minuuttien päässä hengen menetyksestä?

Ehditkö silloin kelata kauheasti kohtaloasi? Mitä lähempänä olit todellista vaaraa, sitä todennäköisemmin huomiosi oli siinä mitä tapahtui ja tilanteesta hengissä selviämisessä.

Ja siitä päätellen että luet nyt tätä, sinä selvisit hengissä. Mikäli ehdit pelätä kuolemaa, kuoleman murehtiminen meni hukkaan.

On jotenkin niin surkuhupaisaa, että murehdimme, stressaamme ja pelkäämme tulevaisuutta nimenomaan silloin, kun hätämme ei ole aidosti akuutti. Kun makaamme yöllä sängyssä, kun istumme keittiön pöydän ääressä, makaamme sohvalla tai ajamme autoa.

Sen sijaan että nauttisimme siitä, että juuri nyt minulla on vielä koti, perhe, ruokaa ja ehkä jopa vähän rahaa, pilaamme hyvän hetkemme kuvittelemalla mitä kaikkea voi mennä pieleen.

Argh!

Toisin sanoen murehdit, stressaat, märehdit menneisyyttä ja pelkäät tulevaisuutta, koska juuri tässä hetkessä kaikki on OK.

Seuraavan kerran kun huomaat murehtivasi, stressavasi tai pelkääväsi, kysy itseltäsi:

1. Mitä tässä ja nyt ympärilläni tapahtuu ihan oikeasti? 

Katso ympärillesi siinä tilassa ja tilanteessa jossa olet.

Onko joku tulossa miekka tanassa tappamaan sinua? Tai nyrkki ojossa lyömään sinua?

Onko sinulla ruokaa tai ainakin tieto mistä saat ruokaa seuraavaan ateriaasi?

Voitko nukkua ensi yön kuivassa, lämpimässä ja turvallisessa paikassa?

Katso uudestaan ajatuksia, jotka loivat kokemuksesi ahdistuksesta, stressistä ja pelosta.

2. Miten pitkälle tulevaisuuteen ahdistavat ajatuksesi sijoittuvat? 

Toisin sanoen koska mielessäsi kuvitteleva tilanne voi aikaisintaan toteutua jos se on toeutuakseen?

3. Millä todennäköisyydellä kauhuskenaariosi tulevat toteutumaan jos:

a) Et tee yhtään mitään?

b) Teet käytännön toimenpiteitä skenaarion estämiseksi?

Jos totesit ettet ole akuutissa hengenvaarassa etkä välttämättä edes pysty juuri nyt tekemään mitään pelkäämäsi asian estämiseksi, kysy itseltäsi:

4. Voinko antaa itseni nauttia siitä, että juuri nyt kaikki on vielä OK eikä minun tarvitse tehdä asialle mitään (koska en voi tehdä sille juuri tällä sekunnilla mitään)?

murehtiminenonajanhukkaa

 

Yksi asia minkä voit tehdä juuri nyt jos luet tämän ennen 1.1.2015 on tilata kutri.net:in nettikursseja tai hakea VIP-jäseneksi. VIP-jäsenyys ja nettikurssit nimittäin poistuvat myynnistä 1.1.2015.

Kuinka kokea hyvää oloa kun kaikki on päin mäntyä?

Olet varmasti kuullut että stressi tappaa ja pilaa elämän. Lehdissä ja telkkarissa tarjotaan jos jonkinlaisia stressinhallintatapoja aina nukkumisesta mindfulnessiin ja lenkkeilystä mielenhallintamenetelmiin. Ehkä olet itsekin kokeillut vähentää elämäsi stressaavuutta uudella urheiluharrastuksella, meditaatiolla tai tehostamalla ajankäyttöä. Ehkä olet aloittanut rajun karsimisen ja elämän hidastamisen.

Mitä jos kokeilemasi keinot eivät tunnu tuottavan tarpeeksi hyviä tuloksia? Tai vielä pahempaa: entä jos elämäntilanteesi on sellainen, ettei pahimpia stressinaiheita pysty poistamaan — ainakaan kovin helposti?

Onko sinut tuomittu tuhoamaan terveytesi ja elämäsi stressillä?

Ei ole.

Vaikea vuosi, hyvä mieli

Viimeinen vuosi on ollut puitteiltaan sellainen, että minun pitäisi olla työkyvytön hermoraunio. ”Entisessä elämässäni” eli ennen vuotta 2012 näin olisi ehkä käynyt.

Kahden pienen huonosti nukkuvan lapsen äitinä univelkataakkani alkaa olla Kreikan taloudellisen velkataakan kokoluokkaa. Lasten hyvinvoinnista huolehtiminen on vaatinut uudenlaista venymistä ihmiseltä, joka on elänyt lähes koko aikuisikänsä ilman minkäänlaisia rutiineja, vapaana tekemään mitä milloinkin huvittaa.

Käsikirjoittamisesta valmentamiseen vaihtaminen on tuonut sekin uudenlaisia haasteita. Aikaa tuottavaan työhön on vähemmän kuin koskaan elämäni aikana ja välillä taloudellinen tulevaisuus on näyttänyt melko epävarmalta.

Yksityiselämän puolella on myös haasteita, joista kirjoitin tänään VIP-jäsenille.

Hetkittäin yön pimeydessä olen kokenut epätoivoa, ahdistusta ja suoranaista stressiä.

Erona entiseen on se, että nämä hetket ovat kestäneet minuutteja, siinä missä ennen ne kestivät tunteja tai jopa päiviä. Ennen kaikkea olen kokenut joka päivä runsaasti hyvää oloa, iloa, innostusta, rakkautta ja onnen tunnetta.

Olen säilyttänyt työkykyni, parisuhteeni ja mielenterveyteni. Olen myös toiminut äitinä fiksummin ja rakkaudellisemmin, kuin mitä toimin ennen kun opin ymmärtämään omaa ajatteluani.

Testatusti toimiva tapa palautua

Hyvinvointivalmentaja Hanna Markuksela kirjoitti muutama viikko sitten Facebookissa että hänelle tehtäisiin työn puolesta FirstBeat-stressimittaus. Mittaus kestää kolme vuorokautta ja sen aikana testihenkilön kehoon liimataan kaksi sensoria, jotka mittaavat hänen sykettään. Tuloksista tehdään raportti, joka kertoo milloin henkilö on kokenut stressiä ja milloin hän on palautunut siitä.

Vaikka ihmiset, joiden kanssa olen työskennellyt kertovat elämänsä keventyneen ja helpottuneen, tiedän että meidän voi olla vaikeaa arvioida objektiivisesti omaa vointiamme.

Siksi innostuin valtavasti ajatuksesta, että olisi mahdollista mitata uuden ajattelun tehoa stressitasoihin. Ehdotin Hannalle ”valaisevaa ja vapauttavaa keskustelua” hänen mittauksensa aikana sen näkemiseksi, mitä stressitasoille tapahtuu session aikana.

Mittaustulosten tultua Hanna kirjoitti Facebookiinsa näin:

Sain mun Firstbeat-stressianalyysin tulokset. Käppyröiden perusteella jutteleminen Katrin (Manninen) kanssa näyttää olevan yksi rentouttavimmista aktiviteeteista. Haluan muuttenkin kiittää Katria kaikenlaisista vaikuttavista tsemppauksista.

Wohoo! Myöhemmin Hanna laittoi nähtäväksi stressikäyränsä ja todentotta — sillä hetkellä kun hän oli puhunut minun kanssani, hän oli ollut samanlaisessa palautumistilassa kuin nukkuessaan! (Vaikka tiettävästi oli ihan hereillä, hahhah!)

Hanna ei hyvinvointivalmentajana ole muutenkaan erityisen stressaantunut, mutta sillä hetkellä kun puhuimme, mikään ulkoinen asia ei Hannan elämässä ollut toisin kuin ennen tai jälkeen puhelun. Muutoksen teki hänen ajattelunsa, joka keskustelun aikana rauhoittui ilman että teetätin Hannalla mitään harjoituksia tai yritin tietoisesti manipuloida hänen tunteitaan.

Hyvä fiilis jatkui vielä puhelunkin jälkeen. En tiedä miltä mittaustulokset näyttäisivät nyt, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että uudet ajatukset itsestä, tunteista ja elämästä yleensä auttavat näkemään haastavatkin tilanteet uudessa valossa. Ennen kaikkea ne auttavat kiinnittämään automaattisesti enemmän huomiota siihen hyvään oloon, jota jokainen meistä kokee päivittäin.

Huomaatko että koet tänäänkin hyvää oloa?

Vaikka elämäsi olosuhteet näyttäisivät nyt kuinka stressavilta ja mahdottomilta tahansa, vannon ja vakuutan, että koet tänäänkin hyvää oloa, mielenrauhaa ja ehkä jopa onnea. Et koko aikaa, mutta monta kertaa päivässä.

Pyydän, että kokeilet tänään bongata nämä hiljaiset hetket. Ne voivat yllättää vessassa käydessä, suihkussa, työmatkalla, ulkona kävellessäsi, juuri ennen nukahtamista tai heti herättyäsi.

Hyvän olon huomattuasi pyydän että ihmettelet hetken sitä, miten on mahdollista kokea mielenrauhaa tai ainakin neutraalia oloa, vaikka kaikki on päin mäntyä.

Mitä jos nykyinen olotilasi ei sittenkään pakota sinua kokemaan pahaa oloa?

Mitä jos koetkin sitä vain siksi, että me ihmiseläimet joudumme monta kertaa päivässä niin hyvän kuin huonon olon valtaan ja sieltä käsin kaikki näyttää vaikeammalta?

Haluaisitko sinä keskustella kanssani ja ottaa edes hetken ajan lomaa ahdistuksesta? Tarjoan taas valaisevia ja vapauttavia keskusteluja kasvokkain tai puhelimitse. Lue niistä lisää täällä.

Millaisen Suomen minä haluan luoda?

Kysyin edellisessä julkisessa blogikirjoituksessani millaisen Suomen sinä haluaisit luoda. Tässä on minun visioni Suomelle:

Minä haluan luoda Suomen, jossa arki tuntuu helpolta, kevyeltä ja vaivattomalta.

Miksi? Koska uskon että se on mahdollista. Koska uskon että meidän on aika kansakuntana ottaa ilo irti kaikista niistä voimavaroista, joita meillä on käytössämme. Parhaassa tapauksessa saatamme näin näyttää mallia muillekin maille ja maailman ihmisille.

Elämämme on helpompaa kuin koskaan

150 vuotta sitten Suomessa elettiin Suuria nälkävuosia. Kahdessa vuodessa 8 % kansastamme kuoli. Nyky-Suomen mittakaavassa se tarkoittaisi 432 000 ihmisen menehtymistä. Kuvittele, että yhtäkkiä 71 % Helsingin asukkaista kuolisi. Tai että  noin joka 12. tuttusi kuolisi.

Tuohon aikaan ei ollut vielä sähköä — eikä siis sähkövaloa. Vesi kannettiin kaivosta ja vesivessoja ei ollut kuin Lapinlahden mielisairaalassa. Talot lämmitettiin ja ruoka keitettiin tulella, jota varten piti hakata ja kantaa halkoja. Pesulle päästiin saunaan — usein vain kerran viikossa. Voitte vain kuvitella millaista oli tuohon aikaan pestä pyykkiä. Sairastuminen oli usein kuolemantuomio, koska antibioottia ja penisilliiniä ei ollut vielä keksitty — rokotuksista nyt puhumattakaan.

Tuohon aikaan arki oli oikeasti kovaa työtä ja monet kamppailivat kirjaimellisesti päivittäin elämän ja kuoleman kysymysten kanssa.

Kuvittele hetki, että eläisit tällaista elämää. Miltä tuntuisi herätä kylmässä tuvassa — mahdollisesti kirppujen puremiin — nälän jäytäessä vatsaa. Miltä tuntuisi miettiä mistä saat ruokaa perheellesi? Tai selviääkö lapsesi hengissä saamastaan keuhkoputken tulehduksesta?

Mieti nykyistä elämääsi ja aikoja, jolloin elämä on tuntunut jotenkin erityisen raskaalta. Miten raskaalta se tuntuu verrattuna siihen elämään, jota esiäitisi joutuivat elämään?

Miksi suomalaisten arjen pitäisi tuntua helpolta, kevyeltä ja vaivattomalta?

Koskaan maailmanhistorian aikana fyysiset elinolosuhteemme eivät ole olleet niin helpot kuin mitä ne ovat tänään. Silti monien juttuja kuunnellessa — mukaanlukien välillä omianikin — syntyy helposti vaikutelma siitä, että elämämme olisi edelleen yhtä raskasta ja vaikeaa kuin 150 vuotta sitten.

Tämä johtuu siitä, että tunnemme vain ajattelumme. Jos ajattelemme, että elämämme on toivotonta, hankalaa ja työlästä, silloin se myös tuntuu siltä. Niinpä voimme ihan oikeasti kokea yhtä paljon ahdistusta, masennusta ja tuskaa kuin esivanhempamme, vaikka olosuhteemme ovat heidän näkökulmastaan naurettavan helpot.

Suomalaisten arjen pitäisi tuntua helpolta, kevyeltä ja vaivattomalta ensinnäkin siksi, että maailmanhistorian ja maailman mittakaavassa se on sitä.  

Tulevaisuutemme kannalta tärkeämpi syy tähän on kuitenkin se, että aina kun koemme jonkin asian olevan vaikeaa, raskasta, ahdistavaa,  tuskaista tai toivotonta, olemme taistele-, pakene- tai jähmety-tilassa.

Tässä tilassa emme pysty ajattelemaan selkeästi, emme näe suurta kokonaisuutta, emmekä löydä toimivia ratkaisuja. Ahdistuneena emme kykene eläytymään toisen tunteisiin tai arvioimaan mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä hyvin ja mikä paremmin. Toisin sanoen ollessamme ns. alhaisessa mielentilassa olemme pelästyneiden villieläinten tasolla.

Mitä ahdistuneemmaksi ja stressaantuneemmaksi itsemme tunnemme, sitä vähemmän pystymme ratkaisemaan elämässämme olevia käytännön ongelmia ja vastaamaan haasteisiin, joita elämä heittää eteemme.

Miten minä luon paremman Suomen?

Minun henkilökohtainen panokseni paremman Suomen luomiseen on auttaa muita näkemään, miten inhimillinen kokemus syntyy:

  • Miten tunnemme vain ajattelumme.
  • Miten mielentilojen vaihtelu on täysin luonnollista
  • Miten erilaiset mielentilat vaikuttavat ajatteluumme.
  • Miten ahdistus, stressi ja masennus johtuu käytännössä aina väärästä hälytyksestä.
  • Miten meillä kaikilla on sisäinen järjestelmä, joka palauttaa meidät automaattisesti hyvään oloon vaikka — ja varsinkin — kun emme yritä tehdä mitään pahalle olollemme.

Kun oivallamme, miten olemme jo henkisesti ihan terveitä ja ehjiä ja näemme että ongelmallisina kokemamme tunteet ovat luonnollinen ja vaaraton osa inhimillistä kokemusta, emme enää yritä kontrolloida asioita, joita ei tarvitse kontrolloida ja korjata asioita, joita ei tarvitse korjata.

Tällöin sisäinen järjestelmämme voi palauttaa meidät entistä nopeammin takaisin kevyeen, helppoon ja rentoon perustilaamme, jossa näemme asiat ja niiden väliset yhteydet selkeämmin, ymmärrämme paremmin toisiamme, pystymme löytämään kaikenlaisia uusia ratkaisuja käytännön ongelmiin ja suhtaudumme vastoinkäymisiin pelottomammin ja levollisemmin mielin.

Suomen ääretön potentiaali

Minä rakastan Suomea ja suomalaisia. Tässä maassa on uskomattoman paljon hyvää. Me olemme fiksu, järkevä ja koulutettu kanssa. Täällä on todella viisaita, lahjakkaita ja suorastaan nerokkaita ihmisiä, jotka välittävät maamme kohtalosta ja tulevaisuudesta. Kokiessaan olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi suomalaiset ovat lähimmäisenrakkaita, oikeudenmukaisia, halukkaita auttamaan ja valmiita tekemään töitä yhteisen hyvän eteen.

Näen, että kun monia suomalaisia vaivaava ahdistus, stressi, pelkotilat ja lamaannus helpottavat, voimme korjata maatamme vaivaavat käytännön ongelmat, kuten vanhusten- ja lastenhoidon puutteet, ylipäätään terveydenhoitoalaa vaivaavan resurssipulan ja turhan byrokratian, työttömyyden, syrjäytymisen, luonnonsuojelun haasteet, kotimaisen maatalouden kohtaamat vaikeudet ja jopa talousvajeen.

Minulla on visio ”Suomen ihmeestä”. Maasta ja kansasta, joka lyö ällikällä kaikki muut kansat nousemalla yhtäkkiä kaikkien hyvinvointia mittaavien tilastojen kärkeen. Maasta, jonka johtajien päätöksenteon tehokkuudesta, yritysten menestystarinoista, terveydenhoidon ja koulutuksen huippulaadusta, entistä puhtaammasta luonnosta ja kukoistavasta maaseudusta sekä kansalaisten hyvästä mielestä ja hyvinvoinnista tullaan ottamaan mallia kaikkialla maailmassa.

Minulla on suunnitelma, jonka toteuttamisen olen jo aloittanut kutsumalla eri alojen vaikuttajia luokseni ”kokemaan tilan, jossa voi tapahtua ihmeitä”. He ovat olleet vaikuttuneita ja vakuuttuneita.

Aidon elämän kolme prinsiippiä -virtuaalikurssi kaikille henkisesti helpommasta elämästä kiinnostuneille ja Kolme prinsiippiä -kurssi valmentajille, jotka haluavat muuttaa Suomea ovat myös osa missiotani.

Seuraavan kahden vuoden ajan aion edistää asiaa lähinnä tämän sivuston kautta, mutta kunhan selviän kunnolla kuopukseni ensimmäisestä kahdesta vuodesta, tarkoituksena on alkaa auttaa Suomea entistä isommalla vaihteella.

Miten sinä haluat luoda parempaa tulevaisuutta Suomelle?

Millaisen Suomen sinä haluat luoda?

Millaisessa Suomessa sinä haluat elää? Miten se poikkeaa nykyisestä Suomesta? Minkä kaiken pitäisi muuttua, jotta visiostasi tulee totta? 

Reetta Räty kirjoitti Hesarissa Suomen suunnasta — tai pikemminkin sen puuttumisesta. Räty oli Kiinasta palattuaan alkanut nähdä Suomen uusin silmin — eikä ilmeisesti pitänyt kaikesta, mitä näki.

Minä olen asunut pariinkin kertaan ulkomailla: vuoden Itävallassa vaihto-oppilaana 1992-93, pari kuukautta Italiassa 2002 ja kaksi vuotta Jenkeissä 2006-2008. Olen viettänyt pidempiä aikoja Thaimaassa ja Keski-Eurooppaa kiertäen sekä käynyt 3-7 päivän pikareissuilla mm. Rio de Janeirossa, Lontoossa, Hong Kongissa, Malesiassa, Singaporessa, Pietarissa ja Virossa.

Jokaisen reissun jälkeen näen Suomen uudessa valossa. Ja toisin kuin Reetta Räty, näen sen aina vain kauniimmassa valossa.

Yhdysvalloissa vietetyn ajan jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että Suomi on todella hyvä maa elää. Puhdas, turvallinen, rauhallinen, tasa-arvoinen ja maailman mittakaavassa erittäin vauras. Täällä ei edelleenkään hötkyillä, useimmiten tuumataan ennen kuin toimitaan, noudatetaan lakia ja järjestystä ja ollaan edelleen valmiita tekemään kovasti töitä.

Minä pidän suomalaisten hiljaisuudesta ja siitä että ihmisten annetaan olla rauhassa. Pidän suomalaisten halusta oppia uutta ja ymmärtää maailmaa — siksihän me oikeasti ollaan Pisa-tutkimusten kärjessä ja kirjaston ja sanomalehtien suurkuluttajia.

Ei, tämä yhteiskunta ei ole täydellinen — niin kuin ei mikään muukaan yhteiskunta. Pelko ajaa niin tavallisia kansalaisia kuin maan asioista päättäviä aika ajoin epätoivon partaalle ja hazardiratkaisuihin. Monista elämä tuntuu enemmän selviytymistaistelulta kuin iloiselta leikiltä tai jännittävältä seikkailulta. Täällä on paljon käytännön ongelmia, jotka kaipaisivat nopeita ja toimivia ratkaisuja.

Mitä enemmän tutustun ihmismielen toimintaan ja ennen kaikkea sen kykyyn löytää ratkaisuja ja toimia tavalla, joka edistää yhteistä hyvää, sitä selvemmäksi minulle on tullut, että voivottelu, paheksuminen, väheksyminen, epäkohtien tuijottaminen, murehtiminen ja kauhuskenaarioiden laatiminen ei johda muuhun kuin itkuun, hammasten kiristykseen ja lamaantumiseen.

Sillä hetkellä kun olemme jotenkin huonolla tuulella, kykymme löytää uusia, toimivia ratkaisuja heikkenee dramaattisesti. 

Minä uskon, että kaikkiin tällä hetkellä maatamme vaivaviin käytännön ongelmiin on olemassa yksi tai useampia toimivia ratkaisuja. Samoin uskon, että on olemassa tapoja, joilla näiden ratkaisujen käytäntöönpano voidaan aloittaa ruohonjuuritasolta.

Reetta Räty on siinä oikeassa, että meillä ei taida olla juuri nyt mitään selkeää yhteistä visiota. Kun visio puuttuu, ollaan helposti tuuliajolla. Se ei välttämättä ole huono asia — ihmeet syntyvät tuntemattomassa.

Viimeiset pari päivää olen ollut kuitenkin miettinyt uteliaana Suomen tulevaisuutta:

Voisimmeko me luoda yhdessä vision siitä, millaisessa Suomessa haluamme tulevaisuudessa elää? Voisimmeko nähdä mitä kaikkea pitää muuttaa, jotta visiosta tulisi totta? Voisimmeko löytää uusia tapoja muuttaa vanhentuneita toimintamalleja ja löytää toimivia ratkaisuja näkemiimme käytännön ongelmiin?

Minä uskon että voimme. Mutta ensiksi pitää tietää mitä haluamme muuttaa ja miksi.

Haastan sinua miettimään hyvällä fiiliksellä ollessasi millaisessa Suomessa haluat elää. Voit vastata parilla sanalla tai parilla sadalla liuskalla — tämän viestin kommenttiosastolla, omassa blogissasi tai vaikka Hesarissa. Jos viitsit, laita kommenttiosastolle linkki omaan visioosi, niin minä ja muut voimme löytää sen.

Jos jo tiedät, mitä kaikkea pitäisi tapahtua, että visiostasi tulee totta, kerro sekin. Jos et, pelkkä visio riittää.

Minä jaan oman visioni tässä blogissa parin päivän päästä. Jos useampi ihminen innostuu jakamaan oman visionsa muiden kanssa, voin vaikka pistää uuden kotisivun pystyyn aiheen tiimoilta. Näin voin ehkä itse tukea käytännön tasolla oman visioni mukaisen Suomen luomista.

Millaisen Suomen sinä haluat luoda?


Stressitön Suomi 2022 manifestini antaa suuntaa siitä, millaisen henkisen ilmapiirin minä haluan luoda Suomeen.

Peloton maailma 2022

Olen saanut viime aikoina valmennuksessa käyneiltä kiitosta jotenkin erityisestä energiastani, jonka he ovat kokeneet voimaannuttavana. Uskon seurassani olemisen tuntuneen erilaiselta siksi, että koen olevani peloton.

Pelottomuus on seurausta siitä, että näen kristallinkirkkaasti, miten omat ajatukseni luovat tunteeni.

Ilman ajatusta en voi tuntea pelkoa — ja pelko on aina seurausta ajatuksesta.

  • Jos edessäni seisoo mies, joka osoittaa minua aseella, pelko syntyy ajatuksesta: ”Jos tuo nyt ampuu, minä kuolen.”
  • Jos olen sairastunut syöpään ja koen pelkoa, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos en toivukaan vaan kuolen?”
  • Jos kumppanini on minulle vihainen ja koen pelkoa, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos se jättää minut ja jätetyksi tuleminen tuottaa minulle hirvittävää kipua?”
  • Jos kumppanini jättää minut, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos tämä paha mieli ei mene ohi? Mitä jos en enää koskaan koe vastaavaa rakkautta?”
  • Jos istun lentokoneessa ja koen pelkoa, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos lentokone tippuu?”
  • Jos olen hirvittävän kivun kourissa, pelko syntyy ajatuksesta: ”Mitä jos tämä kipu ei lopu koskaan? Mitä jos kuolen tähän kipuun?

Vaikka on täysin mahdollista, että pelko on aiheellinen, samaan aikaan on mahdollista, että se on aiheeton. Emme KOSKAAN tiedä varmuudella mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Seuraavan viiden minuutin sisällä saatat saada yllättävän puhelun tai sähköpostin, lyödä pääsi ja kuolla tai saada idean, joka mullistaa maailmasi.

Voi olla että saat potkut — ja heti perään voitat lotossa.

Koska emme voi koskaan tietää täydellä varmuudella miten asiat tulevat menemään, näen pelkäämisen järjettömänä.

Pelko ei suojaa minua epäonnistumiselta, vaaroilta, surulta tai tuskalta. Pelko lamaannuttaa ja saa tekemään virhearvioita.

Pelokkaat ihmiset hyökkäävät ja satuttavat muita. Pelossa elävät ihmiset vihaavat, katkeroituvat ja kostavat.

Pelko on rakkauden vastakohta. 

Kun olen peloton, olen täynnä rakkautta.

Miksi hyökkäisin muita kohtaan, kun näen etteivät he pelota minua, vaan ajatukseni, joita ajattelen heistä ja siitä, mitä he voisivat tehdä? Miksi ottaisin toisten huonon käytöksen henkilökohtaisesti, kun näen sen olevan seurausta heidän pelokkaista ajatuksistaan?

En loukkaannu siitä, että arka koira räksyttää minulle. Miksi loukkaantuisin siitä, että pelokas ihminen häiriökäyttäytyy?

Huomaa, että pelottomuus ei tarkoita sitä, että sulkisi silmänsä väärinkäytöksiltä. Päinvastoin. Jo 9 kuukauden ikäisillä vauvoilla on selkeä käsitys siitä, mikä on reilua ja mikä epäreilua. Kun olen peloton, pystyn puuttumaan suoraselkäisemmin, tehokkaammin ja asiallisemmin väärinkäytöksiin.

Olet ehkä joskus nähnyt kuinka joku kiusaa jotakuta toista. Ne, jotka pelkäävät joutuvansa itse kiusauksen kohteeksi, eivät puutu asiaan.

Pelottomuus ei ole sama asia kuin rohkeus. Rohkea pelkää, mutta toimii pelosta huolimatta. Uhkarohkea ylittää pelkonsa silmät kiinni. ”Tunne pelko ja toimi siitä huolimatta” voi joskus olla tyhmintä mitä voit tehdä. Pelon vallassa et osaa arvioida kunnolla riskejä ja nähdä mitä teostasi voi seurata.

Kun olemme pelottomia, mielemme on kirkas ja levollinen. Aivojemme älykkäimmät osat toimivat kunnolla. Näemme paremmin suuret kokonaisuudet, ymmärrämme selkeämmin syy- ja seuraus-yhteydet, tulkitsemme viisaammin muiden reaktioita, näemme mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvä ja mikä parempi.

Rehellisyyden nimissä koen pelkoa lähes päivittäin, mutta vain sen hetken, jonka pelon tunnistaminen vie. Yhtä vähän kuin tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu, tiedän miksi ajattelen tietyllä hetkellä tietyn ajatuksen. Siksi en juurikaan vaivaudu miettimään mistä ajatus johtui. Minulle riittää tieto siitä, että pelko perustuu ajatukseen siitä, mitä voi tapahtua, ei tosiasioihin.

Peloton maailma 2022

Yksi lempisitaateistani tulee tutkimusmatkailija W.H. Murraylta:

”Sillä hetkellä kun henkilö sitoutuu tosissaan, myös kaitselmus liikahtaa. Päätöstä seuraa kokonainen virta suotuisia tapahtumia, kohtaamisia ja materiaalista apua, joista ei olisi voinut edes unelmoida. […] Mitä ikinä voit tehdä tai unelmoida voivasi tehdä, aloita se. Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikaa!”

Sen jälkeen kun päätin tehdä Stressitön Suomi 2022 -kampanjan, kaitselmus liikahti. Suotuisten tapahtumien ja kohtaamisten lisäksi mieleen on virrannut joukko uusia ajatuksia.

Tajusin että stressittömyys on vain osa siitä, mitä haluan maailmaan tuoda. Stressittömyyttä enemmän haluan opettaa ihmisille aitoa pelottomuutta. Näen myös, miten olisi mahdollista levittää pelottomuutta koko maailmaan varsin nopeasti ja tehokkaasti.

Siksi Stressitön Suomi 2022 -projekti muuttuu nyt Peloton maailma 2022 — Fearless World 2022 -hankkeeksi.

Tavoitteenani on että jokainen ihminen maailmassa on 10 vuoden päästä ainakin kuullut ajatuksen, että pelot ovat seurausta vain ajatuksistamme. Haluan, että jokaisella maapallon 15-55-vuotiaalla ihmisellä on omakohtaista kokemusta pelottomuudesta — niin, että hän myös itse tiedostaa mistä oli kyse.

Tavoitteeni voi kuulostaa suuruudenhullulta, mutta minulla on mielessä yksityiskohtainen suunnitelma, jonka pystyn tarvittaessa toteuttamaan alle 100 henkilön avustuksella. Luotan siihen, että kaitselmus tuo jatkossakin eteeni entistäkin suotuisempia tapahtumia, kohtaamisia ja myös materiaalista apua tavoitteeni toteuttamiseksi.

Haluatko osallistua projektiini? Lue juttujani, katso videoitani ja ala suhtautua kriittisemmin omiin pelkoihisi. Kiinnitä huomiota niihin hetkiin, kun koet olevasi peloton — eli olosi on levollinen, rento, kevyt ja helppo. Kun maailmassa kaikki tuntuu olevan kohdallaan ja tunnet rakkautta koko maailmaa kohtaan.

Kutsu muita keskutelemaan kanssasi pelottomuudesta. Milloin ja miten he ovat kokeneet sitä? Miten he luovat omilla ajatuksillaan pelkonsa? Miltä tuntuisi olla lähes aina peloton? Mitä tekisit jos olisit peloton ja rakastaisit koko maailmaa?

Löydä itsesi -kurssille voi vielä liittyä. Vaikka itse sanonkin, ensimmäiset webinaarit, videot ja ryhmäpuhelut ovat olleet ns. kovaa kamaa. 

Kuinka pelastaa maailma

Wow! Steve Chandlerin kurssi oli äärimmäisen mielenkiintoinen, vaikkei ehkä sillä tavalla tajunnan räjäyttävä kuin Pranskyjen ja Aaron Turnerin ja Mara Gleasonin viikonloppu.

Suurin havahtumiseni (insight) jonka sain kurssilta tuli, kun Steve pyysi kirjoittamaan ylös sellaisen ihmisen nimen, jota haluaisin valmentaa kaikkein eniten.

Minulla mieleen tuli Tim Ferriss. Miksi haluaisin valmentaa Tim Ferrissiä? Nimi tuli ensin mieleeni ja vasta sitten ymmärsin miksi.

Stressitön Suomi 2022 tuntuu helpolta ja hauskalta sivuprojektilta — koska se on vain ensimmäinen askel. Minä haluan opettaa koko maailmalle sen, että inhimillinen kokemuksemme luodaan sisältä-ulospäin, ei ulkoa-sisäänpäin.

Niinpä koko projektini on Stressitön maailma 2062

Ja sen alaprojektit ovat: Stressittömät länsimaat 2032 ja Stressitön Suomi 2012

Sen näkeminen, että inhimillinen kokemus syntyy sisällämme ja projisoimme sen itsemme ulkopuolelle voi muuttaa kokemuksemme elämästä yhdessä silmänräpäyksessä — ja kokemus syvenee mitä pidempään katsomme maailmaa uudesta näkökulmasta.

Mitä haluan opettaa maailmalle

Opettajani Robin Charbit totesi, että kuka tahansa voi ymmärtää miten inhimillinen kokemus oikeasti syntyy, jos siitä tehdään jotenkin häntä koskettavaa.

Jokainen meistä on jo huomannut, että mielialamme vaihtelevat. Välillä olemme hyvällä tuulella, välillä huonolla.

Useimmat meistä luulevat mielialojen vaihtelun olevan seurausta suoraan ulkoisista tapahtumista: siitä mitä joku sanoi tai mitä tapahtui.

Osa uskoo mielialojen vaihtelun johtuvan menneisyyden traumoista, jotka laukeavat tietyssä tilanteessa.

Jotkut ovat sitä mieltä, että mielialan vaihtelut johtuvat nälästä, väsymyksestä, huonolaatuisesta ravinnosta, liikunnan puutteesta, ympäristömyrkyistä jne.

Totuus on se, ettei yksikään näistä tekijöistä selitä yksistään eikä välttämättä edes yhdessä sitä, miksi välillä mielialamme lähtee laskuun. Myöskään tekemämme korjausyritykset eivät selitä sitä, miksi mielialamme lähtee ennemmin tai myöhemmin nousuun.

Kun mielialamme on alhaalla, aivomme toimivat huonommin ja ajattelumme on rajoitettua. Kun mielialamme on korkealla, aivomme voivat toimia täydellä teholla ja pystymme näkemään suuret kokonaisuudet, syy- ja seuraussuhteet, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä ei.

Toisin sanoen alhaisessa mielentilassa kokemamme ajatukset ovat vääristyneitä, korkeassa mielentilassa kokemamme ajatukset fiksuja, toimivia, hyödyllisiä ja totta.

Jokaista kokemaamme tunnetta edeltää ajatus. Voimme olla huippuväsyneitä, mutta jos olemme innoissamme asiasta, jota teemme, emme huomaa väsymystä.

Kukaan ei tiedä tarkalleen miten ajatukset syntyvät. Siksi kukaan ei tiedä mikä hänen seuraava ajatuksensa on. Siksi kukaan ei tiedä hetkeä ennen suurta neronleimausta, että parin sekunnin päästä hänen päähänsä pälähtää ajatus, joka muuttaa heidän koko maailmansa.

Koska emme tiedä mitä ajattelemme seuraavaksi, emme voi mitenkään estää tiettyjä tai tietynlaisia ajatuksia nousemasta mieleemme.

Koska ajatukset edeltävät tunteitamme — eli tunnemme ajattelumme — emme pysty myöskään estämään tietynlaisia tunnetiloja syntymässä meistä.

Ja se on koko tämän jutun juju:

Meidän ei tarvitse kontrolloida tai hävetä ajatuksiamme.

Meidän ei tarvitse kontrolloida tai hävetä tunteitamme.

Meidän ei tarvitse yrittää hankkiutua eroon ikävistä tunteista.

Riittää että näemme, että tunteet ovat vain hälytysvalo, joka kertoo ajatuskapasiteettimme tason. Riittää että ymmärrämme tunteidemme olevan seurausta ties mistä päähämme pälähtäneestä ajatuksesta, joka ennemmin tai myöhemmin vaihtuu automaattisesti parempaan ajatukseen, joka tuo mukanaan paremman fiiliksen.

Elämän laadun radikaaliin parantamiseen riittää se, että silloin kun huono fiilis varoittaa meitä huonosta ajattelusta, näemme miten järjetöntä silloin on ajatella mitään tärkeää tai uskoa omia ajatuksiaan ja suuntaamme energiamme arkiaskareisiin, rutiinihommiin ja muihin tehtäviin ja toimintoihin, jotka eivät vaadi kauheasti ajattelua.

Miten muutetaan maailma helposti

Tim Ferriss tuli mieleeni, koska haluan opettaa inhimillisen kokemuksen syntyperiaatteet ihmisille, joita mahdollisimman suuri yleisö kuuntelee.

Suomessa olen jo alkanut kutsua eri valmentajia käymään keskusteluja kanssani, vaikka siinä vaiheessa kun sain idean en tiennyt, miksi sisäinen viisauteni kehotti tekemään niin. Nämä keskustelut toisten valmentajien kanssa ovat oolleet poikkeuksellisen vaikuttavia ja koskettavia.

Samoin olen lähettänyt sähköpostia eräille tietyissä piireissä vaikuttaville yhdysvaltalaisille henkilöille.

Mielipidevaikuttajien opettaminen on vain yksi askel.

Stressitön Suomi -projektin seuraava vaihe alka kirkastua mielessäni. Se on prinsiippien opettaminen ihmisille, jotka haluavat auttaa itseään ja lähipiiriään näkemään elämän uudessa, kevyemmässä valossa ja lopettamaan stressaamisen. Jos sinä olet näitä ihmisiä, ota yhteyttä: kutri@kutri.net –– laita otsikoksi Stressitön Suomi 2022

Kutri.net tulee olemaan yksi kanava välittää tätä tietoa ja varmasti ajan mittaan tulen keksimään muitakin tapoja auttaa ihmisiä näkemään totuuden itsestään ja kokemuksestaan maailmasta.

Voin nähdä, miten tämä voisi kuulostaa jostakusta mahdottomalta tehtävältä. Jos ihan oikeasti joutuisin henkilökohtaisesti opettamaan tämän kaikille maailman ihmisille, niin toki se olisi sitä. Jos tämä olisi jokin tekniikka, joka edellyttää ihmisiltä harjoittelua tai opiskelua, tehtävä voisi olla ainakin vaikeampi.

Onneksi tässä on kyse niin yksinkertaisesta asiasta, kuin tutun ilmiön näkemisestä uudesta näkökulmasta. Mikä parasta, toisin kuin vanha näkökulma, joka ei vastaa todellisuutta, tämä uusi näkökulma selittää ihan täysin miksi tunnemme mitä tunnemme ja miksi välillä elämä voi tuntua vaikealta. 

Minä en ole yksin korjaamassa tätä väärinkäsitystä. Maailmassa on jo lukemattomia ihmisiä, jotka ovat tutustuneet muodossa tai toisessa kolmeen prinsiippiin, jota opetan. Vastaavasti monet muut kirjailijat, opettajat ja yksityishenkilöt ovat tulleet itse samaan johtopäätökseen jotain muuta kautta tai ehkä aina tienneet miten homma oikeasti menee.

Kuten yritysvalmennusta harjoittavat opettajani ovat kertoneet, aina kun esimerkiksi yrityksissä yksi osasto oppii nämä asiat, pian muut osastot näkevät ihmisissä tapahtuneen muutoksen ja haluavat tietää mitä muille on tapahtunut.

 

Haluatko yksityisvalmennukseen? Toimi nyt!

Tällä hetkellä VIP-jäsenyyteen kuuluu 1-2 ilmaista valmennuskertaa. Kesäkuun alusta alkaen jäsenmaksu laskee, eikä tule sisältämään enää ilmaista valmennusta. Sitä ennen VIP-jäseniksi liittyneiden valmennusoikeus säilyy normaalisti.

Kesäkuusta alkaen otan kuitenkin valmennettavakseni ensisijaisesti ihmisiä, jotka inspiroivat jo työssään tai vapaa-ajallaan suurta joukkoa muita ihmisiä: valmentajia, esimiehiä, poliitikkoja, toimittajia ja muita mielipidevaikuttajia.

Koska haluan antaa mahdollisimman monelle kokea jossain muodossa transformatiivisen valmennuksen voiman, tarjoan VIP-jäsenille edelleen ryhmävalmennuspuheluita ja järjestänen aika-ajoin ryhmävalmennuksia.

Kerron tänään lisää kesän yli kestävästä ”Löydä itsesi” -ryhmävalmennuksesta, jonka muoto muuttuu hieman ja hinta laskee 500 euroon.

Jos olet ajatellut itseksesi että jossain vaiheessa haluaisit tulla yksityisvalmennukseeni, nyt on aika toimia.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

 

1.

Liity VIP-jäseneksi ennen toukokuun loppua ja saat yhden valmennuskerran kanssani — voit käyttää valmennuksen milloin tahansa tämän vuoden aikana, eli jos olet jo VIP-jäsen, voit tulla valmennettavakseni vaikkapa joulukuussa.

2.

Hyödynnä Neljän valmennuskerran erikoistarjous, joka loppuu ennakkotiedoista poiketen myös nyt toukokuun lopussa ja se on viimeinen kaikille avoin yksityisvalmennuspaketti jota näillä näkymin tarjoan. Paketteja on tarjolla vain neljä kappaletta ja neljä valmennuskertaa pitää käyttää syyskuun 2012 loppuun mennessä.

PLUS

Jos olet jo jonkinasteinen mielipidevaikuttaja eli suosittu bloggaaja, valmentaja, kouluttaja, yritysjohtaja, poliitikko, opettaja, toimittaja tms. ja haluaisit kokea transformatiivisen valmennuksen voiman ja osallistua kanssani stressittömän Suomen luomiseen, voit ottaa yhteyttä milloin tahansa ja pyytää valmennustapaamista kanssani. Ensimmäinen tapaaminen on lahjani sinulle eikä sido sinua mihinkään. Lähetä viesti osoitteeseen kutri@kutri.net ja kerro kuka olet, mitä teet ja mitkä viikonpäivät ja kellonajat sopisivat sinulle parhaiten. Minulla on tällä hetkellä 2-3 viikon jono valmennuksiin.

 

Haluatko kuulla muiden kertovan näistä asioista (englanniksi)?

Katso Vimeossa Three Principles -aiheisia videoita

Pääopettajani Michael Neill valmentaa kolmen prinsiipin näkökulmasta. Tsekkaa Michaelin Inside Out Experiment -blogi

Tsekkaa Rudi Kennardin Three Principles Movies — sieltä löytyy myös äänitteitä

Garret Kramer käyttää tätä lähestymistapaa urheiluvalmennuksessa — tsekkaa ”live” -osasto, jossa äänitteitä

Robin Charbitin yrityksen sivuilla on linkkejä aihetta käsitteleviin artikkeleihin juttuihin

Pranskyjen sivuilta voi ostaa aiheeseen liittyvää materiaalia

Ja sitten on tietysti kolme prinsiippiä -liikkeen aloittajalle Sidney Banksille omistetut sivustot:

SidneyBanks.org ja Three Principles -säätiö.

Hei, olen Katri ja saarnaajaholisti

Hahhah! Luin Steve Chandlerin opetustauolla uusiksi ton lauantaiaamuna kirjoittamani kirjoitukseni. Havahduin siihen, että sitä kirjoittaessani en ollut korkeimmassa mahdollisessa mielentilassa. Jos olisin kiinnittänyt huomiota siihen, miltä kehossani tuntuu, olisin huomannut sen. Rintakehässäni oli kevyt jännite ja pulssini oli kiihtynyt. Miksi?

Koska olin jäänyt jumiin mielikuvaani siitä, mikä on paras tapa toimia.

Kyllä, olen ollut self help -holisti, joka huonoina hetkinä uskoi salaa että minussa on jotain korjattavaa, mutta selitti sen itselleen sanoen ”itsensä kehittäminen on kivaa.” Itsensä kehittäminen mitä varten? Eheyttä, rakastettavuutta ja parempaa minää, jota muut ihailisivat ja rakastaisivat enemmän. Mutta jos olen jo ehjä ja hyvä, silloin MINUSSA ei ole mitään kehitettävää ja korjattavaa.

Kyllä, voin omaksua uusia taitoja esimerkiksi tehdäkseni tehokkaammin asiat, jotka eivät minua niin kauheasti kiinnosta, saadakseni lisää aikaa sellaisten asioiden tekemiseen, jotka kiinnostavat minua kovasti.

Kyllä, voin ymmärtää maailmaa paremmin ja sitä kautta nähdä selkeämmin mihin asioihin voin oikeasti vaikuttaa ja mihin en.

Mutta jos teen asioita ollakseni rakastettava tai ehjempi, se olisi sama kuin korjaisin uutta autoani, joka on täysin ehjä.

Toisaalta on hyvä huomata, että minä en voi koskaan päätellä kenenkään käytöksestä, miksi hän tekee jotakin.

Joku voi antaa toisten päättää puolestaan, koska kokee niin suurta rakkautta ja luottamusta heitä kohtaan  — joku toinen voi tehdä sen pelosta ettei muuten kelpaa. Joku voi sivuuttaa toisten ilkeät kommentit sanomatta mitään, koska näkee niiden kumpuavan pahasta olosta — joku toinen koska ei uskalla sanoa vastaan tai koska vaikenee tyrmistyksestä. Joku voi lukea self help -kirjoja uteliaisuudesta tai viihteeksi –– joku toinen etsien viisasten kiveä, joka saa hänet tuntemaan olonsa rakastettavaksi.

Ainoa ihminen jolla on edes mahdollisuus tietää miksi toimin niin kuin toimin on minä itse.

Minä olen hyvä, ehjä ja rakastettava

Nyt näen itseni huonoinakin hetkinä hyvänä, ehjänä ja rakastettavana enkä useimmiten pidä raskaitakaan tunteita ongelmallisena. En koe tarvetta kehittää itseäni itseni kehittämisen takia tai ollakseni parempi ihminen.

Kyllä, olen utelias inhimillisen kokemuksen suhteen. Minusta on mielenkiintoista miten ihmismieli toimii. Pidän mahdollisena — tai oikeastaan todennäköisenä — etten pysty koskaan täysin ymmärtämään sitä. Niin kuin en ehkä pysty ymmärtämään myöskään ihan täysin miten on mahdollista, että siittiöstä ja munasolusta voi tulla uusi ihminen. Tai miten on mahdollista että katsomme vänkyröitä (eli kirjaimia) ja mielessämme syntyy versio kuvasta, joka on ollut vänkyröiden kirjoittajan mielessä. Tai miksi musiikki vaikuttaa minuun niin kuin se vaikuttaa. Tai mistä uudet ideani tulevat. ”Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa.”

Ja minun ei tarvitse tietää. Olen valmis elämään tietämättömyydessä — ja samaan aikaan olen valmis ottamaan vastaan kaiken tiedon, mitä minulle avautuu. Samalla tavalla olen totaalisen tyytyäinen tähän tilanteeseen, ja valmis muutokseen.

Korkeassa mielentilassa katson vuosia 2006-2011, jotka vietin yrittäen ”kehittää” itseäni intensiivisesti, koska salaa ajattelin että elämäni olisi helpompaa ja parempaa, jos vain voisin olla parempi ihminen.

Korkeassa mielentilassa ajattelen ko. vuosista ”no, olihan tuo aika höpsöä, mutta kun en tiennyt paremmin, en tiennyt paremmin.”

Samalla näen, että jotkut ihmiset ovat nyt samassa tilassa kuin minä pahimman self help -addiktion aikaan ja ymmärrän, että jokainen tekee elämästään sellaista kuin osaa ja haluaa tehdä. Näen, että voin kertoa heille mitä tiedän, mutta ei ole minun asiani, mitä he tiedolla tekevät.

Samalla tavalla saatan antaa spurgulle eli pultsarille kolikon ihan vain siksi, että tuntuu hyvältä antaa, mutta ei ole minun asiani mihin hän rahan käyttää.

Jokainen meistä on täysin ehjä, hyvä ja rakastettava. Ja mitä ikinä he ajattelevatkin itsestään, ei muuta miksikään faktaa, ettei heissä ole oikeasti mitään vikaa. Siksi kaikki on OK, vaikka he ajattelisivat nyt samankaltaisia ajatuksia kuin minä aikanaan. Kukaan ei tarvitse pelastamista, kaikki on niin kuin pitääkin.

 

Tänä aamuna en ollut korkeimmassa mielentilassa…

Ja niinpä en muistanut, että on OK, että ihmiset hassaavat energiaansa ja aikaansa johonkin niin turhaan kuin ”itsensä kehittämiseen” eli paremmaksi ihmiseksi tulemiseen.

Niinpä olin hetken harhassa, että minun on pakko saada muutkin tajuamaan, ettei meissä ole mitään vikaa tai korjattavaa… koska siinä mielentilassa minusta tuntui että itsensä kehittämisessä olisi jotain vikaa ja korjattavaa.

Häh? Miten se on minulta pois, jos joku haluaa pyöriä oman napansa ympärillä ja nähdä itsensä rikkinäisenä tai vajavaisena tai kehitysprojektina senkin jälkeen, kun olen parhaani mukaan tehnyt selväksi että minun mielstäni me kaikki olemme hyviä, ehjiä ja rakastettavia?

No ei mitenkään tietenkään! Jokainen tekee aina niin kuin parhaimmaksi näkee. Voi olla että joku näkee parhaammaksi käyttää aikansa elämänsä vaikeuttamiseen yrittämällä kontrolloida asioita joita ei voi kontrolloida ja korjata asioita, joita ei tarvitse korjata. Voi olla, ettei muita ihmisiä kiinnosta miettiä mitä he haluavat luoda tähän maailmaan ja halua suunnata energiaansa ja aikaansa siihen.

Voi olla että minä olen väärässä — ainakin heidän maailmassaan.

Hah hah haa! Nyt kyllä oma höpsöyteni naurattaa ja fiilis on tämä:

(Kasvokämmen — koska sen ilmaiseminen miten tyhmää se oli ei vain onnistu sanoilla.)

No joo.

Edellisen viestin asiasisältö on mielestäni edelleen OK, mutta asenne ei ehkä ollut ihan kohdallaan. Pahoittelut siitä, mutta jääköön ko. viesti nyt esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu jos kirjoitan muussa kuin korkeimmassa mielentilassa blogikirjoituksiani.

 

Maailma on täydellinen

Viestin kirjoittamisen jälkeen pullien leipominen, kirpputorilla pyöriminen, hieno valmennussessio ja nyt Supercoach Academyn viides viikonloppu suorana videolähetyksenä veivät minut mukanaan. Meillä oli heti koulupäivän alussa harjoitus, jossa meidän piti jakaa koulukaverin kanssa kuluneen kuukauden huippuhetket ja ahaa-elämykset. Teimme toisen tässä kuussa virtuaalisena olevan opiskelijan kanssa puhelimessa oman osuutemme.

Kerroin koulukaverille erittäin korkeassa mielentilassa mitä kaikkea olen tajunnut kuluneen kuukauden aikana. Lopulta hän kysyi: ”Miten sanoisit tämän yhdellä lauseella?” Mietin hetken, ja jostain juolahti mieleni lause: ”Maailma on täydellinen.”

Ja se on minulle totta. Kun olen korkeimmassa mielentilassa, näen että maailma on täydellinen siinä merkityksessä, että kaikki on niin kuin pitääkin. Jokainen ihminen tekee tällä hetkellä valintoja, jotka itse näkee parhaaksi silloisella tiedollaan. Luonto pärjää ihmiskunnan kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla. Talous reagoi niin kuin pitääkin sitä koskettaviin tapahtumiin.

En ehkä pidä kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu, mutta se on minun henkilökohtainen mielipiteeni — ja miksi minun mielipiteeni olisi parempi kuin jonkun muun mielipide? Tai kenenkään mielipide olisi oikeampi kuin jonkun toisen mielipide. Tai todellisuus?

Ja vaikka maailma on täydellinen, niin se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla toisenlainen. Jotainhan tässä on tehtävä kuolemaa odotellessa! Miksi en tekisi töitä sen eteen, että jokin asia — vaikkapa suomalaisten stressitasot — muuttuu minun maailmankuvaani paremmin vastaaviksi? En siksi, että maailma olisi sitten täydellisempi, vaan siksi että haluan tehdä sen ja voin tehdä sen.

Maailma on täydellinen sellaisena kuin se on ja niin olet sinäkin.

Mitä pelkäät että tapahtuisit, jos uskoisit että se on totta?

Miten eläisit eri tavalla, jos uskoisit että se on totta?

Miksi itsensä kehittäminen on turhaa

Minulla on kaksi kysymystä:

1. Mitä kaikkea teet tai olet ajatellut tehdä, jotta voisit (henkisesti) paremmin?

2. Mitä kaikkea teet tai tekisit, jos voisit jo henkisesti niin hyvin kuin mahdollista?

Olen miettinyt näitä kysymyksiä viime päivinä todella paljon. Mietimme erään henkilön kanssa sitä, miten moni itseään joko terveydellisesti tai henkisesti kehittävä ihminen tekee sitä pohjimmiltaan siksi, että haluaisi tuntea olonsa paremmaksi.

Kuinka moni optimaalisen dieetin metsästäjä hakee oikeasti inspiraation tunnetta, joka energisoi ja saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta?

Kuinka moni täydellistä kehoa tavoitteleva etsii tunnetta että on rakastettava ja haluttava?

Kuinka moni self help -kirjallisuutta ahmiva ja motivaatioseminaareissa juokseva itsensä kehittäjä haluaisi tuntea olevansa hyvä, ehjä ja arvokas?

Mitä olen tehnyt voidakseni henkisesti paremmin

Kutri kuntoon -projekti oli erittäin hyvä esimerkki hankkeesta, joka lähti itseinhosta ja tarpeesta tuntea itsensä haluttavaksi ja rakastettavaksi. Ajattelin salaa, että jos saisin kroppani kuntoon lopullisesti, voisin vihdoin ja viimein tuntea itseni seksikkääksi, suosituksi ja menestyväksi.

Vuosi tuotti kyllä paljon hyvää. Se vahvisti itseluottamusta, mutta lähinnä siksi, että huomasin kykeneväni muuttamaan omia tapojani ja että laihduttaminen, joka oli ennen ollut minulla mysteeri, oli nyt selvää pässinlihaa. Samoin rakastuin kehooni, koska aloin arvostaa sitä miten se toimi niin kuin pitikin, oli vahva ja terve. Siinä mielessä tunsin itseni suositummaksi, että koin omalla hankkeellani tukeneeni muita ihmisiä ja tietysti ajatus siitä, että olin onnistunut tavoitteessani ja luonut hyvät nettisivut sai minut tuntemaan itseni menestyneeksi.

Nyt näen, että oikeasti annoin itselleni vain luvan olla tyytyväinen itseeni em. elämänalueilla.

Sen sijaan en tuntenut vuoden lopussa juurikaan haluttavammaksi enkä edes rakastettavammaksi. Vuoden 2005 vuoden lopussa menin mukaan ikävään ajatuskierteeseen, josta seurasi syvä emotionaalinen epätoivo, jota voisi kutsua loppuunpalamiseksi. Sitä seurasi synkkien ja väsyttävien ajatuskierteiden täyttämä ajanjakso, jota voisi kutsua masennuskaudeksi.

Olin vuosia ollut aina alhaisessa mielentilassa ollessani sitä mieltä, että minussa oli jotain vialla. Löydettyäni Hay House Radion 2006 vuoden maaliskuussa päätin korjata itseni. Alkoi self help -addiktion aikakausi. Vaikka tunsin fiksaavani ongelman jälkeen, onnistuin löytämään koko ajan lisää korjattavaa. Kesällä 2008 palasin Jenkeistä Suomeen ja menin terapiaan. Siellä omien ongelmien kaivaminen jatkui, mutta löysin myös uusia ajatuksia, jotka veivät minua eteenpäin. Aloin nähdä itseni kokoelmana erilaisia ”minä”-hahmoja ja niiden takan olevana ”superminänä”. Opin antamaan rakkautta näille minäni osa-alueille eli itselleni. 

Vuosi sitten keväällä Michael Neill puhui yhdessä ryhmävalmennuspuhelussa siitä, miten meidän ei tarvitse tehdä mitään palataksemme sisäiseen hyvinvointiimme, jonka minä nimesin mielenrauhaksi. Että samalla tavalla kuin kehomme osaa parantaa sormeen tulleen haavan, myös mielemme osaa parantaa huonon fiiliksen.

Ajatus oli tajunnan räjäyttävä. Siis hetkinen — henkinen hyvinvointi ja mielenrauha ovat meissä koko ajan läsnä — me emme vain välillä nähneet sitä?

Me olemme kaikki jo valmiiksi hyviä, ehjiä ja rakastettavia

Tuosta vuosi sitten tapahtuneesta havahtumisesta lähti käyntiin uusi ahaa-elämysketju, joka on tuonut minut pisteeseen, jossa huonoimpinakin hetkinä tiedän olevani hyvä, ehjä ja rakastettava. Vastaavasti näen kaikki muutkin täysin ehjinä, hyvinä ja rakastettavina. Näen kristallinkirkkaasti, miten kukaan meistä ei ole ajatuksensa, tunteensa tai toimintansa — samalla tavalla kuin emme ole laulu jota laulamme tai takka ei ole tuli, joka siinä palaa.

Supercoach Academyssa ymmärrykseni inhimillisen kokemuksen luonteesta on vain syventynyt entisestään. Ymmärrän nyt, että ns. negatiiviset tunteet kuuluvat elämään ihan siinä missä positiivisetkin tunteet — ja että niille tarvitsee tehdä yhtä vähän kuin positiivisille tunteille.

Annan itseni kokea kaikki tunteet samalla tavalla estoitta kuin annan itseni samaistua elokuvaan — ollen yleensä jollain tasolla tietoinen siitä, että tunteeni perustuu yhtä lailla sepitettyyn tarinaan kuin elokuva perustuu käsikirjoitukseen.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa

Kyllä, ensi alkuun sen näkemistä, miten koen vain ajatteluni, seurasi vähän outo, tyhjä ja ”irrallinen” olo. Sitten totuin uuteen olotilaani ja nyt nautin siitä, miten kevyt ja helppo oloni on henkisesti.

Kyllä, mielialani vaihtelevat ihan siinä missä ennenkin eli välillä mieliala on korkeampi ja välillä matalampi — mutta sen jälkeen kun aloin aidosti nähdä, miten tunnemme vain ajattelumme — emme mitään ulkoisia tekijöitä — nykyiset alakuolokohdat vastaavat tunneskaalalla entisiä huippukohtia ja nykyiset huippukohdat ovat ihan uusissa sfääreissä.

Ennen vanhaan huipulla ollessani luulin että ihanat tunteeni olivat seurausta tilanteesta, jossa olin tai jonkun toisen ihmisen sanoista tai teoista. Hyvään tunteeseen sekoittui aina hippunen pelkoa tai surua siitä, että tilanteen mentyä ohi en ehkä ikinä enää kokisi vastaavaa tunnetta.

No, nyt kun ymmärrän koko olemuksellani että kaikki tunteet ovat seurausta vain ja ainoastaan ajatuksistani, tiedän että en ole hyvien tunteiden suhteen koskaan tilanteiden tai muiden ihmisten armoilla.

Pyöritkö vain parkkipaikalla?

Mm. painovoiman lain keksinyt Isaac Newton kirjoitti aikanaan:

Olin kuin poika, joka leikki rannalla, viihdyttäen itseään löytämällä sileämmän kiven tai sievemmän simpukankuoren, vaikka samaan aikaan suuri totuuden meri avautui edessäni tutkimattomana.

(Englanniksi: “I was like a boy playing on the sea-shore, and diverting myself now and then finding a smoother pebble or a prettier shell than ordinary, whilst the great ocean of truth lay all undiscovered before me.)

Samaa vertauskuvaa käyttäen voisin sanoa että etsiessäni asioita, jotka saisivat minut voimaan henkisesti paremmin minä en päässyt edes rantaan asti vaan pyörin uimarannan parkkipaikalla.

Kun katson omaa elämääni, oikeasti naurattaa se, miten paljon aikaa ja energiaa olen haaskannut sellaisten asioiden tekemiseen, joiden toivoin auttavan minua tuntemaan itseni ehjäksi, hyväksi, rakastettavaksi ja haluttavaksi ja kokemaan että elämä olisi elämisen arvoista.

Siksi naurattaa, että samaan aikaan ignoroin totaalisesti sen, miten hyvä olo oli koko ajan sisälläni, vain yhden ajatuksen päässä. Sen sijaan että olisin nähnyt totuuden itsestäni, kiirehdin selittämään aika ajoin pintaan noussutta hyvää oloa ulkoisilla tekijöillä.

No, oppia ikä kaikki. Eikä tämä onneksi ole niin vakavaa.

Nyt olen varsin liekeissä omasta elämästäni, vaikkei se ole ulkoisilta puitteiltaan yhtään sen ihmeellisempää kuin yli vuosi sitten — ja jossain mielessä ehkä jopa haastavampaa kuin vaikkapa 2005. On kyllä aika siistiä, kun käytössä on yhtäkkiä valtavan paljon enemmän energiaa ja ajatustilaa. Odotan ilolla, mitä kaikkea kivaa mielessäni vielä kehittyy ja mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään kokea ja tehdä.

Onko itsensä kehittäminen turhaa?

Tätä nykyä olen sitä mieltä, että kaikki toiminta, joka lähtee olettamuksesta, ettet voi tässä ja nyt tuntea itseäsi täysin onnelliseksi, rakastettavaksi, hyväksi ja ehjäksi, on turhaa.

Jos huomaat ajattelevasi, että olet jotenkin parempi tai onnellisempi ihminen kunhan vielä vähän kehität itseäsi, pyydän sinua pysähtymään hetkeksi ja miettimään, mitä tekisit toisin, jos tuntisit itsesi jo ihan täysin hyväksi, ehjäksi ja rakastettavaksi ja jos antaisit itsesi olla jo tänään onnellinen.

Jos sen sijaan ns. diggailet itseäsi kybällä, tykkäät huippupaljon omasta elämästäsi, olivatpa puitteet mitkä tahansa ja muutenkin olet sitä mieltä, että elämä on aika ihanaa ja ihmeellistä, silloin kaikki saamasi uudet ideat ovat kuin varpaiden kastamista valtamereen.

Jos sinusta tuntuu vaikealta uskoa että olet oikeasti hyvä, ehjä ja rakastettava, tule hoitamaan väärinkäsityksesi nopeasti pois päiväjärjestyksestä Rakastu itseesi -intensiivikurssilla, joka on jo alkanut täyttyä kovaa vauhtia.

Mistä masennus johtuu?

Keskustelu ns. oikeasta masennuksesta ja sen parantamisesta jatkuu.

Haluan esittää muutamia kysymyksiä, joita olen miettinyt tänään aiheen tiimoilta.

1. Mitä tapahtuisi, jos masentunut yhtäkkiä menettäisi kykynsä ajatella masentavia ajatuksia? Olisiko hän vielä masentunut?

2. Käykö masentuneen mielessä koskaan muita, vähemmän masentavia ajatuksia? 

3. Jos masentunut pystyy ajattelemaan yhdenkin vähintään neutraalin tai suorastaan positiivisen ajatuksen, eikö silloin ole väärin väittää, ettei hän pysty ajattelemaan kuin masentavia ajatuksia?

4. Kun kuuntelet masentuneen juttuja (tai kuuntelet itse masentuneena omia juttujasi), ovatko jotkin hänen väittämistään epätosia?

Esim. jos masentunut sanoo ”mä tiedän että kaikki menee kuitenkin pieleen” — väittämä on epätosi, koska kukaan meistä ei voi tietää varmuudella yhtään mitään tulevaisuutta koskevaa asiaa. EI KUKAAN. Tai jos hän sanoo ”mä tiedän että se vihaa mua” — väite on epätosi koska kukaan meistä ei voi varmuudella tietää mitä toinen ajattelee ja tuntee, varsinkin kun ajatuksemme ja tunteemme vaihtelevat mielentilojen mukaan.

5. Jos masentunut pystyy uskomaan faktaksi epätosia väitteitä esim. tulevaisuudesta, onko hänellä silloin olemassa jokin fysiologinen este, joka estää häntä esim. näkemästä, että kaikki hänen tunteensa johtuvat vain ajatuksista?

Nämä eivät ole kompakysymyksiä tai retorisia kysymyksiä, vaan kysymyksiä, joita olen ihan aidosti miettinyt ja joihin olisin kiinnostunut kuulemaan teidän vastauksianne.

Omat vastaukseni

Tämän aamun pohdinnan perusteella ajattelen asiasta alla olevalla tavalla. Tiedostan, että sitä mukaa kun oma ymmärrykseni inhimillisen kokemuksen luonteesta syvenee, myös vastaukseni saattavat muuttua yksinkertaisemmiksi ja selkeämmiksi.

1. Mitä tapahtuisi, jos masentunut yhtäkkiä menettäisi kykynsä ajatella masentavia ajatuksia? Olisiko hän vielä masentunut?

Minun nähdäkseni ei. Fyysisesti väsynyt tila ei yksistään tee masentunutta — ainoastaan väsyneen. Esimerkiksi flunssaa sairastava voi tuntea olonsa todella kurjaksi, olla väsynyt, vetämätön jne., mutta koska hän olettaa olon tulevan flunssasta, joka menee ohi, hänen päässään ei välttämättä pyöri itsetuhoisia jne. ajatuksia.

Toisaalta voidaan kysyä että jos masentunut ei enää ajattelisi masentavia ajatuksia, millaisiksi hänen fyysiset tuntemuksensa muuttuisivat. Tuntuisiko hänen fyysinen olonsa heti kevyemmältä, rennommalta ja helpommalta, vaikka aivojen kemia ei olisikaan heti seurannut perässä.

Ja kuka tietää kuinka nopeasti aivojen kemia oikeasti seuraa ajatusten muuttumista? Käsittääkseni tätä ei ole tutkittu, joten tätä ei voi tietää. George Pranskyn kokemus masentuneiden hoidosta ”tunnet vain ajattelusi” -henkisellä terapialla tai valmennuksella on se, että hyvin pian — siis päivässä tai parissa — mielialalääkkeitä syöneet joutuvat pienentämään lääkeannosta, koska alkavat saada liian kovan annoksen sivuoireita, vaikka ennen terapiaa ovat sietäneet hyvin syömäänsä annosta.

2. Käykö masentuneen mielessä koskaan muita, vähemmän masentavia ajatuksia? 

Minä väitän että käy. Jos haluat itse tehdä empiirisen kokeen, kutsu masentunut kanssasi ”Thinking Environment” -henkiseen keskusteluun.

Keskustelun ideana on tarjota masentuneelle tila, jossa hän saa puhua keskeytyksettä ”päänsä tyhjäksi”. Luo tila seuraamalla ORJALLISESTI seuraavia ohjeita:

  1. Varaa vähintään 60 minuuttia, mieluiten 90 minuuttia aikaa.
  2. Kerro masentuneelle, että haluat tarjota hänelle mahdollisuuden ajatella omasta puolestaan keskeytyksettömästi turvallisessa ympäristössä.
  3. Sovi masentuneen kanssa merkki, jonka hän antaa sinulle kun on lopettanut ajattelunsa. Se voi olla esimerkiksi kädellä pöytään taputtaminen, sanat ”olen valmis” tms.
  4. Kerro masentuneelle, että kun hän on saanut ajatuksensa loppuun, aiot kysyä häneltä ”mitä vielä ajattelet, tunnet tai haluaisit sanoa”. Kerro, että usein luulemme ettei meillä ole enää mitään sanottavaa, mutta tämä kysymys voi tuoda esiin uusia ajatuksia, joita emme ehkä edes tienneet ajatelleemme. Kerro, että kysyt kysymyksen vain pehmeästi kokeillaksesi, tuleeko masentuneelle mieleen vielä jotain muita ajatuksia — et siksi ettei hänen vastauksensa kelpaisi. Kerro masentuneelle, että joskus koko aika voi mennä niin, ettet kysy muuta kuin tuon ”mitä vielä ajattelet” -kysymyksen uudelleen ja uudelleen.
  5. Kysy masentuneelta: ”Mitä haluaisit ajatella ja mitkä ovat ajatuksesi aiheesta”.
  6. Kun katseesi masentuneen silmissä KOKO KESKUSTELUN AJAN siitä huolimatta että hän välillä kääntäisi katseensa pois.
  7. Pidä kasvosi rentoina, avoimina ja melko neutraaleina.
  8. Kuuntele masentunutta avoimin mielin, ilman etsit ratkaisua, vastauksia, odotat vuoroasi tms. Kuuntele häntä niin kuin kuuntelisit mielenkiintoista tarinaa, josta et tiedä yhtään mihin se on menossa.
  9. ÄLÄ KESKEYTÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA! Jos huomaat itsessäsi nousevan halun sanoa jotain, näe että se on vain ajatus ja anna ajatuksen lipua mielestäsi kuin poutapilven taivaalta. Voit muistaa myös tämän viisauden: Kuinka pitkälle puhuja pystyy ajattelemaan omasta puolestaan ilman että tarvitsee sinun ajatuksia? Vastaus: todella pitkälle.
  10. Voit sanoa neutraalisti ”mmm…” ja ”joo…” ja ”hmmm…” jos tunne sanoa se nousee kevyesti ja luonnollisesti sisältäsi, mutta usein jo katseesi kertoo että kuuntelet ja siksi riittää.
  11. ÄLÄ PUHU ENNEN KUIN SAAT MERKIN että masentunut on vienyt ajatuksensa loppuun asti. Tämä voi tarkoittaa joskus minuutin tai kahdenkin hiljaisuuksia. Voit silloin kevyesti kiinnittää huomiota siihen, miten ja mistä näet että toisen ajatusprosessi jatkuu (siis ihan vain omaksi opiksi).
  12. Kun masentunut antaa merkin, että hän on valmis, kysy: ”Mitä VIELÄ ajattelet, tunnet tai haluaisit sanoa?” Huomaa, että on tärkeää käyttää VIELÄ eikä ”muuta” -sanaa, koska ideana on mennä syvemmälle niihin ajatuksiin, joita hän on ajatellut, sen sijaan että vaihtaisitte puheenaihetta.
  13. Vaikka masentunut sanoisi ”no en mä ajattele mitään muuta”, ODOTA HILJAA pitäen aina vain katseesi hänen silmissään! Mitä useamman ”kierroksen” käytte näin, sitä pidempään seuraavien ajatusten mieleen tuleminen voi kestää.
  14. Jos masentunut on joko päässyt selvästi itseään tyydyttävään ratkaisuun tai saanut ahaa-elämyksen tai aika loppuu, voitte lopettaa sessionne. TAI jos aikaa on ja masentunut sanoo useamman kerran peräkkäin ”joo, ei tule enää mitään muuta tms.”, voit kysyä: ”Mitä sä haluaisit tuntea (tämän asian suhteen)?”
  15. Kun masentuneen ajatus taas katkeaa, jatka taas kysymällä ”Mitä vielä ajattelet, tunnet tai haluaisit sanoa”, kunnes hän ei ihan oikeasti keksi enää mitään.
  16. Seuraavaksi kysy: ”Mitä sun pitäisi olettaa itsestäsi tai maailmasta, jotta sä voisit tuntea [lisää tähän mitä hän haluaa tuntea]?”
  17. Ja sitten TAAS jatketaan ”Mitä vielä ajattelet, tunnet tai haluaisit sanoa” -tekniikalla, kunnes masentunut ei taaskaan keksi yhtään mitään sanomista TAI on selvästi löytänyt jonkin vastauksen tai saanut ahaa-elämyksen, johon näyttää olevan tyytyväinen. Jos masentuneen ajatukset näyttävät taas loppuneen, mutta hän ei näytä löytäneen vastausta, kysy: ”Ja mikä olettamus estää sua nyt tuntemasta niin?”
  18. Ja taas jatketaan kunnes aika loppuu, tulee ahaa-elämyksia tai ajatus katkeaa lopullisesti. Ole lopuksi hiljaa ja kuuntele sydäntäsi — mikä sellainen ajatus tuntuu kumpuavan syvältä sisältäsi, että haluaisit jakaa sen masentuneen kanssa?
  19. Lopuksi voit pytää masentunutta vaihtamaan kanssasi vilpittömiä kehuja: sano masentuneesta jotain sellaista kaunista, ihanaa ja rakastavaa, mitä aidosti ajattelet — ja pyydä häntä sitten tekemään sama. Pieni halaus ei tee pahaa.
Huomasitko masentuneen mielialan missään vaiheessa keskustelua kohoavan? Näitkö hänen näkevän tilanteensa objektiivisemmin tai neutraalimmin? Alkoiko häntä naurattaa? Jos näin on, silloin sinulla on faktatietoa siitä, että ainakin sinun tuntemasi masentunut pystyy ajattelemaan myös neutraalimmin tai jopa positiivisesti — toisin sanoen MIKÄÄN ei pakota häntä ajattelemaan VAIN negatiiisia ajatuksia.
Ja jos ajattelet että ”hänen tilanteessaan KUKA TAHANSA olisi masentunut”, mieti tarkkaan — onko ihan totta, ettei maailmasta löydy ketään, joka vastaavantyyppisessä tilanteessa EI ole masentunut, vaan esimerkiksi taisteluhaluinen, kärsivällinen tai jopa huoleton. Minä en keksi yhtään ainoaa esimerkkiä, josssa ihan tosiasiallisesti kuka tahansa olisi masentunut.

3. Jos masentunut pystyy ajattelemaan yhdenkin vähintään neutraalin tai suorastaan positiivisen ajatuksen, eikö silloin ole väärin väittää, ettei hän pysty ajattelemaan kuin masentavia ajatuksia?

Ks. yllä.

4. Kun kuuntelet masentuneen juttuja (tai kuuntelet itse masentuneena omia juttujasi), ovatko jotkin hänen väittämistään epätosia?

Minun näkemykseni mukaan valtaosa masentavista ajatuksista on nimenomaan epätosia tai ns. makuasioita. Jos lause sisältää sanat ”ei koskaan” tai ”ikinä” tai ”aina”, se on mitä suurimmalla todennäköisyydellä epätosi, ellei kyse ole esimerkiksi maan vetovoimasta tms. tai siitä että tunnemme vain ja ainoastaan ajatuksemme.

Jos ajatus sisältää mitään faktahenkisiä väittämiä tulevaisuudesta, se on epätosi, koska kukaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jos ajatus sisältää mitään faktahenkisiä väittämiä siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat tai tarkoittavat, se on epätosi, koska kukaan meistä ei voi täydellä varmuudella tietää mitä muut ajattelevat.

Jos ajatus sisältää negatiivisia väittämiä masentuneen ihmisarvosta, hyvyydestä, rakastettavuudesta jne. se on epätosi.

jne.

5. Jos masentunut pystyy uskomaan faktaksi epätosia väitteitä esim. tulevaisuudesta, onko hänellä silloin olemassa jokin fysiologinen este, joka estää häntä esim. näkemästä, että kaikki hänen tunteensa johtuvat vain ajatuksista?

No ei ole.

Jokainen meistä tuntee vain oman ajattelunsa eli kaikki tunteemme ovat ihan oikeasti seurausta vain ja ainoastaan omista ajatuksistamme. Pystyn näyttämään tämän toteen ihan minkä asian suhteen. Mikään ei myöskään ”pakota” meitä ajattelemaan vain yhdellä tavalla tietystä asiasta tai tilanteesta. Ei aivokemiamme, ei historiamme, ei uskomuksemme, ei yleinen moraali, ei yhtään mikään.

Jos pystymme uskomaan todeksi epätosia väitteitä, pystymme vielä helpommin uskomaan todeksi totuuden, kunhan vain näemme miten se pätee omalla kohdallamme. Kyllä, siihen saatetaan tarvita jonkun sellaisen apua, joka näkee totuuden ihmismielen toiminnasta meitä kirkkaammin ja osaa auttaa meitä näkemään, miten se pätee omassa todellisuudessamme. Mutta kellään meillä ei ole mitään fysiologista tai edes psykologista estettä, joka estäisi meitä näkemästä jopa masentuneena totuuden itsestämme ja ajatuksistamme.

Masennus johtuu pohjimmiltaan vain ajatuksista — ja jokainen voi nähdä sen omalla kohdallaan todeksi

Olen täysin vakuuttunut siitä, että masennuksessa on loppukädessä kyse siitä, että otamme omat masentavat ajatuksemme liian vakavasti, koska emme ymmärrä miten ihmismieli, ajattelu ja tunteet toimivat.

Samoin olen täysin vakuuttunut siitä, että meillä on kaikilla kyky ymmärtää miten ihmismieli, ajattelu ja tunteet toimivat ja sitä kautta lopettaa turha stressaaminen, murehtiminen ja masentuminen.

Toki on täysin eri asia, onko joku valmis luopumaan masennuksesta ja onnistuuko kukaan auttamaan häntä näkemään mistä väärinkäsityksestä on kyse.

Mitä suurempi yleisö ymmärtää, miten mielemme toimii ja miten ajatukset luovat kaikki tunteemme ja sitä kautta kokemuksemme elämästä, sitä enemmän myös masentuneilla on mahdollisuuksia saada uusi näkökulma omaan ajatteluunsa.

Siksi(kin) näen Stressitön Suomi 2022 -kampanjani tärkeänä ja mietin parhaillaan tapoja tehdä tästä yleisempää tietoutta. Onko sinulla jotain ideoita? Ota yhteyttä: kutri@kutri.net

(Ja te, jotka olette jo ilmoittaneet olevanne messissä tässä hankkeessa, olen ottamassa teihin lähiaikoina yhteyttä.)

Kuinka toipua masennuksesta

Edellinen viesti herätti runsaasti keskustelua, joten haluan täsmentää mitä tarkoitan ja sitä kautta toivottavasti auttaa jotakuta masentunutta, joka sattuu tämän lukemaan.

Minä en katso, että masentuneet ovat syyllisiä omaan masennukseensa siinä mielessä, että olisivat jotenkin ”tahallaan” tai tietoisesti masentuneet.

Jokainen meistä toimii aina parhaan ymmärryksensä mukaan ja jokainen ratkaisu jonka teemme, ajatus jonka ajattelemme ja sitä kautta tunne jonka tunnemme, lähtee siitä, että ”tämä on minulle parhaaksi — tai ainakin vähiten huono vaihtoehto kaikista vaihtoehdoista”.

Niinpä on täysin turhaa lähteä arvostelemaan menneisyyden valintoja nykypäivän tiedon valossa.

Mistä masennus johtuu?

Kumpi vaihtoehto sinusta tuntuu kevyemmältä ja helpommalta ”voittaa”:

1. Masennuksesi johtuu vaikeista olosuhteistasi, vaikeasta lapsuudestasi ja traumoistasi, geeniperimästäsi ja biokemiastasi. Tarvitset lääkehoitoa ja terapiaa päästäksesi jollain lailla tolpillesi, mutta koska et voi muuttaa geeniperimääsi ja menneisyyttäsi, riski uudelleen sairastumiseen on aina olemassa.

2. Masennuksesi johtuu siitä, että olet ymmärtänyt väärin sen, miten ihmismieli ja tunteet toimivat ja siksi et näe, miten negatiiviset ajatukset ja tunteet ovat luonnollinen osa elämää, tulevat ja menevät omia aikojaan ja ettei niissä ole yhtään mitään pahaa. Väärinkäsityksesi siitä, että jokin muu kuin oma ajatuksesi aiheuttaa kurjat fiilikisesi ja yrityksesi korjata negatiivisia tunteitasi ovat johtaneet sinut ikävään ajatus-tunne-kierteeeseen, joka on vain pahentanut pahentamistaan oloasi. Tarvitset vain jonkun opettamaan sinulle miten mielesi, ajattelusi ja tunteesi oikeasti toimivat, jotta näet ettei negatiivisiin tunteisiin tarvitse jäädä jumiin ja että voit luottaa mielesi kykyyn korjata kurjan olon ilman että joudut tekemään yhtään mitään.

Kumpaa vaihtoehtoa markkinoidaan aktiivisesti masentuneille median, terveydenhoitoalan ja läheisten toimesta?

Voiko masennuksesta parantua omin voimin?

Kyllä, on mahdollista että masentunut havahtuu itse siihen, että hänen negatiiviset tunteensa ovat vain ajatus — samalla tavalla kuin saatamme tulla tietoiseksi muistakin ajatus- ja toimintavirheistä.

Havahtuminen on kuitenkin moninkerroin todennäköisempää, jos joku osoittaa ajatusvirheen ja opettaa esimerkein — mieluiten masentuneen omaan elämään perustuvin esimerkein — miten mielemme oikeasti toimii.

Mutta kuka puhuu julkisesti esimerkiksi Suomessa tästä aiheesta? No ei kukaan (vielä), koska kaikki elävät yhä väärinkäsityksessä, että jokin muukin kuin ajatus aiheuttaa tunteemme.

Haluan myös pointata, että vaikka vain omat ajatuksemme aiheuttavat tunteemme, se ei tarkoita sitä, että meidän kuuluisi hyväksyä väkivaltaa, hyväksikäyttöä, vallan väärinkäyttöä ja muita yleisen moraalitajun takia vääriä asioita.

Tutkimusten mukaan jo alle yksivuotiailla lapsilla on sisäinen moraalikompassi, joka saa heidät vieroksumaan epäreilua käytöstä. Kun olemme korkeassa mielentilassa, tunnistamme helpommin oikean ja väärän, käyttäydymme toisia kohtaan kunnioittavammin, anteliaammin, ystävällisemmin, avuliaammin ja rakastavammin. Siinä tilassa osaamme myös lähestyä väärinkäytöksiä rationaalisemmin, tehokkaammin ja pelottomammin.

Mitä paremmin ymmärrämme miten mielemme toimii, sitä enemmän olemme korkeassa mielentilassa, koska emme väenvängällä pidennä huonoa fiilistä takertumalla ikäviin ajatuksiin tai ajattele lisää huonoja ajatuksia, koska luulemme että tunteemme kertoo jostain muustakin kuin siitä, mitä ajattelemme.

Samoin haluan tehdä selväksi, että oman mielen, ajatusten ja tunteiden ymmärtäminen ei poista mitenkään maagisesti negatiivisia ajatuksia ja sitä kautta negatiivisia tunteita — se vain auttaa ottamaan ne kevyemmin niin, ettemme tuota lisää ikäviä tunteita  tekemällä negatiivisista tunteista ongelmaa.

Ikävät ajatukset ja tunteet kuuluvat elämään! Tunnevaihtelut ovat osa ihmisyyttä, siinä missä kaikki muutkin luonnon syklit! Kurjat ajatukset ja tunteet eivät ole vaarallisia, koska ihan kaikilla meistä on sisäinen säätelyjärjestelmä, joka korjaa mielialamme takaisin neutraaliin perustilaan jos emme mene sotkemaan järjestelmää yrittämällä itse korjata tunteitamme.

Tämä on todistettu psykologisilla kokeilla — tieto siitä ei vain ole saavuttanut vielä valtaosaa ihmisistä.

Toisaalta hyvin monet meistä osaavat joko luonnostaan, kotona opittuaan tai oman havainnon takia jättää ikävät tunteet omaan arvoonsa tai ainakin päästää niistä suhteellisen nopeasti irti, vaikka emme täysin ymmärtäisikään, että tunteemme seuraisivat vain ajatuksista.

Mitä muutos vaatii?

Ymmärrän, että kun on koko elämänsä tottunut ajattelemaan, että ulkoiset tapahtumat, asiat ja muut ihmiset, historiamme, geeniperintömme ja biokemiamme aiheuttavat tunteemme, voi kestää hetken aikaa ennen kuin näkee kirkkaasti, että vain ja ainoastaan omat sattumanvaraisesti mieleen nousevat ajatuksemme aiheuttavat tunteemme.

Samalla tavalla oli varmasti aikanaan vaikeaa ymmärtää, ettei maa olekaan pannukakku ja maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin — tai että bakteerit, virukset ja mikrobit olivat useimpien sairauksien takana eikä suinkaan myrkkykaasut (ja nyt sitäkin ajatusta ovat jotkut haastamassa).

Ymmärrän myös, mitä tämä voi tarkoittaa monille ihmisille, jotka ovat työn puolesta vahvistaneet muiden ihmisten käsitystä siitä, että jokin muu kuin pelkkä ajatus on heidän tunteidensa takana tai että meidän pitää itse aktiivisesti korjata tai hoitaa omat negatiiviset tunteemme.

Haluan uudelleen painottaa sitä, että kukin toimii aina parhaan ymmärryksensä mukaan. Ei ole kenenkään vika, jos hän on ollut syystä tai toisessa väärässä käsityksessä. On turhaa hävetä tai katua sitä, ettei ole tiennyt paremmin. Ennen luulit että asiat olivat toisin, nyt tiedät paremmin. Entä sitten?

Me kaikki olemme synnynnäisesti hyviä, jaloja, anteliaita ja sosiaalisia olentoja. Kun olemme korkeassa mielentilassa, tämä puoli tulee meissä esiin. Kun emme tee negatiivisista tunteistamme ongelmaa, emme pitkitä alhaista mielentilaamme, vaan palaamme nopeammin korkeaan mielentilaan. Kun ymmärrämme mielialojamme paremmin, vedämme vähemmän vääriä johtopäätöksiä ja teemme vähemmän typeriä hazardiratkaisuja alhaisessa mielentilassa ollessamme.

Minä olen ihan täysin tosissani Stressitön Suomi 2022 hankkeen kanssa. Siinä on vain ja ainoastaan kyse siitä, että ihmisille opetetaan miten mielemme toimii ja miten kauheimmatkin negatiiviset ajatukset ja tunteet kuuluvat elämään — ja ettei niitä kannata ottaa vakavasti.

Näen, että meillä on mahdollisuus muuttaa koko yhteiskuntamme.

Kun ihmiset eivät vajoa masennukseen niin herkästi ja toipuvat siitä nopeammin säästämme energiaa, rahaa ja ihmishenkiä.

Kun johtajat tekevät päätöksensä korkeassa mielentilassa, talous ja työntekijät voi paremmin.

Kun emme syyttele toisiamme huonosta olostamme tai ota vakavasti alhaisessa mielentilassa olevan läheisen juttuja, ihmissuhteet paranevat.

Kun tartumme levollisin ja kirkkain mielin erilaisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, pystymme seuraamaan paremmin sisäsyntyistä moraalikompassiamme ja löydämme tehokkaampia ja nopeampia ratkaisuja vaikeimpiinkin kysymyksiin.