Suomessa puhutaan yhä useammin psykologisen valmennuksen merkityksestä urheilumenestyksessä. Esimerkiksi Lontoon olympialaisten jälkeen Psykologiliitto vaati, että jokaiselle huippu-urheilijalle pitäisi antaa mahdollisuus saada psykologiapalveluita.

Olen viime aikoina miettinyt ja keskustellut asiaan paremmin perehtyneiden kanssa siitä, miten Suomessa tällä hetkellä huolehditaan urheilijoiden henkisestä valmennuksesta — ja miten siitä kannattaisi oikeasti huolehtia.

Jos olet urheilija, urheiluvalmentaja tai urheilijan vanhempi, mieti hetki näitä tosiasioita, jotka aivan varmasti olet jo havainnut vuosien varrella :

1. Peli tai urheilusuoritus on sama tasosta riippumatta

Jos ei oteta huomioon sopupelejä tai muita urheilusuorituksia, joissa tarkoituksella epäonnistutaan, pelillä tai urheilusuorituksella on käytännössä aina samat säännöt ja sama tavoite.

Pelasivat jalkapalloa pikkupojat koulun jälkeen tai huippuammattilaiset MM-kisoissa, pelisäännöt ja tavoite ovat samat: tehdä mahdollisimman paljon maaleja ja estää vastapuolta tekemästä maaleja.

Jos olet kilpaurheilija, mieti urheilusuoritusta jonka teet harjoituksissa alusta loppuun niin hyvin kuin osaat.

Kuvittele sitten että olet elämäsi tärkeimmässä kilpailussa tekemässä saman suorituksen.

Jos hetkeä ennen kilpailua kokisit harvinaisen aivohäiriön, joka sallisi sinun muistaa kaiken mitä tarvitset suoritukseesi, mutta pyyhkisi mielestäsi kaiken muun, miten urheilusuorituksen tekeminen poikkeasi harjoittelusta?

Ei mitenkään.

Vaikka tason noustessa kilpailu ja panokset kovenevat, itse peli on aina ihan sama.

Miksei se siis tuntuisi samalta: iloiselta ja innostavalta kamppailulta, jossa kukin panee parastaan loppuun asti?

2. Urheilijan suoritus on parhaimmillaan silloin kun hän “ei ajattele”

Jokainen kilpaurheilija tai valmentaja jonka kanssa olen puhunut, kertoo että kun peli tai urheilusuoritus sujuu parhaiten, urheilijasta tuntuu kuin hän ei ajattelisi.

Asiat tuntuvat tapahtuvan ikään kuin itsestään. Urheilija on yhtä pelin tai suorituksen kanssa.

Fiilis on rento, luonteva, helppo. Urheilija näyttää toimivan automaattiohjauksella. Hän tietää mitä tehdä — vaikkei välttämättä pysty sanomaan miksi tietää mitä tietää.

Sama pätee valmentajiin.

Uskon että jokaisella valmentajalla on urallaan hetkiä, jolloin hänen olonsa oli rento ja hän yhtäkkiä jotenkin vain tiesi, miten kannustaa urheilijaa tai joukkuetta tai teetättää jengillään, ilman että siinä järjellä ajatellen oli mitään järkeä.

Yllättäen uusi ajatus johti todella hyvään lopputulokseen tai jopa voittoon.

Eikö ole mielenkiintoista, miten vastaus vaikeassa tilanteessa tai paras urheilusuoritus syntyi kuin itsestään, ilman erityistä ponnistelua tai vaivaa?

3. Ajattelu huonontaa suoritusta

Mitä enemmän urheilija ajattelee suorituksen aikana, sitä huonommin hän yleensä suoriutuu.

Moni luulee tämän pätevän nimenomaan negatiiviisiin ajatuksiin ja yrittää siksi täyttää mielensä positiivisilla ajatuksilla: mukavilla visualisoinneilla tai kivoilla voimalauseilla.

Minä väitän että kaikki ylimääräinen ajattelu vie huomion pois pelistä tai urheilusuorituksesta ja huonontaa sitä.

4. Ajatustekniikat, analyysi ja henkiset harjoitteet lisäävät ajattelua

Erilaiset rentoutustekniikat, mielikuvaharjoitukset ja muut ajattelua edellyttävät menetelmät ohjaavat urheilijoita ajattelemaan enemmän — eivät vähemmän.

Sama pätee motivaation etsimiseen, psykologisten heikkouksien tai vahvuuksien kartoittamiseen tai “kätkettyjen estojen” esiin kaivamiseen.

Työkalut voivat tuoda hetkellisesti hyvältä tuntuvan tunteen siitä, että urheilija voi — ja hänen kannattaa — työskennellä aktiivisesti ajatustensa ja tunteidensa hallitsemiseksi.

Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on? Entä sitä seuraava?

Jos et tiedä mikä seuraava ajatuksesi on, et voi estää sitä juolahtamasta mieleesi.

“Niin mutta mä voin yrittää ajatella positiivisia ajatuksia.”

OK, kokeile ajatella vaikkapa sitä miten voitat.

Miten työläältä se tuntuu?

Miten pian mieleesi juolahtaa jokin muu ajatus?

Kuten: “tämä on typerää.”

Psykologiset arviot — joiden tulos riippuu niiden tekohetkestä, kysymyksenasettelusta ja arvioinnista — saavat urheilijan luulemaan että hänessä on puutteita, joita pitää korjata — kuinkas muuten, ajattelemalla!

Samoin urheilija luulee virheellisesti että hänen pitää käyttää muilta saatuja ajatusmalleja ja tekniikoita työkaluna – sen sijaan että luottaisi tiedostamattomaan ajatteluun, joka ohjaa häntä aina silloin kun hän pelaa tai toimii kaikkein parhaiten!

5. Hyvän fiiliksen tavoittelu pahentaa huonoa oloa

Jokaisella meistä tulee pitkin päivää ns. huonoja hetkiä, jolloin mielentilamme laskee. Tämä on ihan täysin normaalia eikä edellytä keneltäkään — ei edes keskellä kisaa olevalta huippu-urheilijoilta — minkäänlaisia toimenpiteitä.

Jos katsot pikkulapsia, näet että heillä huonot mielentilat tulevat ja menevät nopeasti ohi. Miksi?

Koska he eivät jää analysoimaan, korjaamaan tai tekemään ongelmaa huonosta fiiliksestä.

Väitän että jokaisella urheilijalla on kokemus siitä, miten fiillis ei ollut pelin tai urheilusuorituksen alussa hääppöinen, mutta silti lopputulos oli ihan hyvä — tai jopa loistava.

Oletko pelannut lapsena futista, lätkää tai vaikka vain polttopalloa?

Muistatko miten joskus kesken pelin tuli paha mieli tai suutuit tai hermostuit?

Hetken ajan pelasit ehkä vähemmän innostuneesti, kunnes paha mieli unohtui ja peli imaisi sinut taas mukaansa.

Mitä tapahtui?

Synnynnäinen sisäinen järjestelmäsi, joka palauttaa sinut automaattisesti hyvään oloon, toimi niin kuin sen piti toimiakin.

Huono fiilis ei estä pelaamasta tai tekemästä suorastaan huippuhyvää suoritusta.

Huonon fiiliksen kelaaminen estää hyvän suorituksen.

6. Sisäinen sää määrää miltä maailma näyttää

Useimmat meistä on opetettu uskomaan, että ulkoiset tapahtuvat määrittävät sisäisen tilamme.

Minä väitän että asia on ihan täysin päinvastoin. Sisäinen mielentila ratkaisee miten näemme ulkoiset tapahtumat.

Mieti jotain läheistäsi — puolisoa, lasta, valmentajaa, pelikaveria — jonka jokin tapa ärsyttää sinua usein.

Oletko huomannut, että joskus sinulla on hetkiä, jolloin toinen käytös ei ärsytä?

Ehkä sama käytös joskus kyllästyttää, ihmetyttää, ei vaivaa lainkaan tai jopa naurattaa?

Missä mielentilassa olet kun toisen käytös ärsyttää?

Entä silloin kun se naurattaa?

Meillä jokaisella on sisäinen säätila, joka vaihtelee omalla sumealla logiikallaan.

Silloin kun sisälläsi myrskyää tai sataa räntää, maailma ympärilläsi näyttää aivan erilaiselta kuin jos sisäinen sääsi on tyyni tai silkkaa auringonpaistetta.

Alhaisessa mielialassa sinusta näyttää että edessä oleva suoritus, yleisö, valmentajasi, sopimusneuvottelut, sponsorisopimukset, median huomioi ja lähes mikä tahansa ulkoinen tekijä “pakottaa” sinut kokemaan paineen tunnetta.

Korkeassa mielialassa et ajattele mitään erityistä, olet vain läsnä tässä hetkessä etkä tunne paineen tunnetta – edes silloin kun vastapuoli yrittää tahallaan saada sinut kokemaan sitä!

Mielialasi vaihteluun vaikuttaa lukematon määrä tekijöitä, kuten esim:

• verensokerin taso ja suunta (eli onko laskussa vai nousussa)
• vireystaso ja sen suunta
• fyysinen väsymys
• välittäjäainetasapaino
• hormonaalinen tila
• mitä äsken ajattelit
• mitä aistisi juuri ottivat vastaan tiedostamattasi

Kaikkia mielialaan vaikuttavia tekijöitä tuskin vielä edes tunnetaan.

Vaikka kuinka yrittäisit kontrolloida eri tekijöitä ja optimoida olosuhteita, et voi mitenkään estää mielialaasi välillä laskemasta — etkä voi koskaan tietää etukäteen koska se laskee.

7. Mielialan laskun ei tarvitse pilata urheilusuoritustasi (tai elämääsi)!

Yhtä lailla kun yhtäkkiä mielialasi voi laskea ilman mitään selvää syytä, se voi myös nousta ilman mitään näkyvää syytä.

Olen varma että mieleesi voi tulla montakin hetkeä, jolloin yhdellä hetkellä olit epätoivon kuilussa — kunnes yhtäkkiä huomasit olevasi taas ihan hyvällä tuulella.

Mielialan noustua urheilusuorituksesi lähti vetämään kuin itsestään. Tai ehkä huomasit mielialan nousun vasta siitä, että homma alkoi taas toimia.

Kilpailusta, jota pidit tuhoon tuomittuna, saattoi tulla yksi kauden parhaista.

Hetkeä ennen kuin mielialasi kohosi, et aavistanut että muutaman sekunnin päästä niin kävisi. Mikä ihmeellisintä, niin kävi vaikka et tehnyt mitään.

Minä väitän että niin kävi nimenomaan siksi että ET tehnyt mitään!

8. Pysy pelissä

Ainoa psykologinen “taito”, jota tarvitset olit sitten pelaaja tai valmentaja on huomata oletko ns. korkeassa vai alhaisessa mielentilassa.

Eli oletko siinä rennossa ja helpossa tilassa jossa asiat tapahtuvat itsestään ja peli kulkee  – vai et?

Jos olet, jatka pelaamista. Sisäinen viisautesi ohjaa sinua huippusuoritukseen.

Jos et ole, jatka pelaamista. Sisäinen järjestelmäsi palauttaa sinut kohta takaisin rentoon tilaan.

Se on tasan niin yksinkertaista.

Jos et usko minua, mutta osaat kohtuullisesti englantia, tutustu urheiluvalmennukseen erikoistuneen valmentajaopettajani Garret Kramerin loistavaan kirjaan Stillpower.

Katso tämä 4 minuuttia pitkä video, jossa Garret kertoo mistä kirjassa ja kilpaurheilussa yleensä on kyse.

Garretin sivuilta löydät linkkejä miehen videoihin, kirjoituksiin ja podcasteihin.

Jos englanti ei suju tai haluat henkilökohtaisempaa otetta — kommentoi tämän viestin loppuun tai ota suoraan yhteyttä, niin osoitan omien kokemustesi kautta, että homma todellakin toimii näin: kutri@kutri.net

Tai jos tätä lukiessasi huomasit ajattelevasi “Niin just! Mä oon aina ajatellut että noin toi toimii!”, ota yhteyttä, jos haluat auttaa minua levittämään tätä ymmärrystä muiden valmentajien, oman tiimisi tai lajisi parissa: kutri@kutri.net

Tehdään yhdessä Suomesta (lähes*) kaikissa lajeissa maailman johtava urheilumaa!

Miksi? Koska se on mahdollista ja hauskaa — ja jotain tässä pitää tehdä kuolemaa odotellessa.

*) En tiedä haluaako kukaan suomalainen menestyä esim. hevospoolossa tai kriketissä