Keskustelut

Huh, raportoin tästäkin viikosta hieman myöhässä mutta ehkä hyväkin niin, koska asiat tapahtuvat joskus viiveellä. Maanantai oli aikamoinen, minulla oli musaprojekti menossa ja hirveä deadline tulossa, siis sellainen hirveä, jota ei saa kauniilla sanoilla hilattua taaksepäin. Raadoin homman parissa aamukolmeen ja olinkin tiistaina puolikuollut. Tästä pääseekin sitten kysymykseen: Miksi rauhoittuminen, edes sängyssä makoilu ei virkistä? Tai edes hyvän kirjan lukeminen? Ongelma on siinä, että jos minulla on tekemättömiä töitä, koen syyllisyyttä siitä, etten tee/ole tehnyt, mikä saa minut kokemaan syyllisyyttä lepäävelttoilu… ei kun lepäämisestä. Silloin mieli ei todellakaan lepää. Taas pitää hehkuttaa tsemppitunteja: Voin siirtää asioita tehtäväksi silloin ja voin sitten todeta, että nyt luetaan kirjaa yms.

Valintaviikon lopussa pohdin myös, ostaako hieman hinnakkaamman virtuaalipianon, jonka kaunista ääntä olin ihaillut erään huippupianistin soittamana. Tuhlaanko rahaa instrumenttiin turhaan, kun itsekurini harjoittelun suhteen on niin onneton? Päätin kuitenkin investoida, koska joskus kaunis on vaan niin kaunista. Samalla sain myös laadukkaan soittimen musaprojektini pianoraidalle. Sitten viikon mittaan alkoikin tapahtua kummia: Istuin torstai-iltana haltioituneessa mielentilassa pianon ääressä ja mietin, miten jumalaiselta tämä kuulostaa, ei soittoni vaan se soundi. Hehkutin kavereille, että ihanaa soittaa soittamisen ilosta eikä vain tulevan keikan luomasta paineesta käsin. Treenasin seuraavan maanantain keikkaa varten mutta tein sen riemuiten. Mietin jopa, ovatko nämä harjoitussessiot minulle virkistäytymistä. Investoinko työvälineeseen vai virkistäytymiseen vai molempiin? Kaikki harjoitussessiot eivät toki ole yhtä auvoisia mutta tunnen sisälläni heräävän luomisvoiman. Tästä jopa seurasi, että nyt, seuraavan viikon keskiviikkona, en avannutkaan aamun ensimmäisen kahvikupin seuraksi somea vaan istuin pianon ääreen ja annoin aivojeni herätä soittamiini säveliin. Tuossa torstain viestissä oli totuus, kun sitouduin, kaitselmus selvästi liikahti ja antoi luomisvoimani herätä.

Mitäs muuta vielä? En ihan tuosta vain pääse hilpaisemaan luontoon kesken hommieni mutta mynoise.net-sivulta löytyy aivan ihania äänigeneraattoreita, suosikkejani ovat Calm Lake, joka ihanasti muistuttaa lapsuuteni järvien laineiden liplatuksesta… ja muitakin ihania, tulen rätinää, purjelaivan keinuntaa aalloilla, virtaavaa vettä. Nämä ovat auttaneet minua rentoutumaan ja keskittymään jo vuosien ajan. Minulla on myös Headspace, vaikken olekaan varma, uusinko tilausta enää ensi vuonna. Siellä on kyllä tosi ihania sleepcasteja ja ennen nukkumaanmenoa tehtäviä rentoutusharjoituksia. Painiskelen vielä hieman sen kanssa, ovatko ne niin rakkaita, että uusin tilaukseni… 🙂

Karsintaviikolla, tai oikeastaan jo edellisellä viikolla, Facebook päätti tehdä hommasta helpompaa: Iphone-sovellukseen ilmestyi bugi… ei kun ominaisuus, joka tekee sen käytöstä ruudunlukijalla todella ärsyttävää. Voiceover ei lue postausta kokonaan, ja jos sen haluaa nähdä loppuun, julkaisu on avattava. Good job, Facebook, skrollailu loppui nyt vähäksi aikaa.

Pääasiallinen someni on Mastodon. Sen hyvä puoli on se, että aikajanan saa kronologiseksi, siis kyllä, aikajana on oikea aikajana. Näen seuraamieni henkilöiden julkaisut järjestyksessä, ja kun ne on selattu, aikajana loppuu. Ainut ongelma on, että jotkut seuraamani henkilöt uudelleenpostaavat paljon, osa on hyödyllistä, osa on… no hieman epärelevanttia juuri sillä hetkellä. Koska Mastodon on alusta, jolla kansainvälinen näkövammaisyhteisö tai-scene vaihtaa ajatuksiaan, selaan kuitenkin aikajanan yleensä läpi, ettei jokin esim. saavutettavuuteen, kaverieni kuulumisiin tai muuten tärkeään aiheeseen liittyvä asia menisi ohi. Tässä tullaan kysymykseen, mitä pelkään: Saisinko saman infon, vaikken selaisikaan koko aikajanaa läpi? Pitää ehkä selvittää, voiko Mastodonin seurattuja järjestää listoiksi niin kuin Twitterissä/X:ssä pystyy. Voisin joinain aamuina vilkaista vain tärkeimpien ihmisten julkaisut. Voisin myös mykistää uudelleenjulkaisut tietyiltä henkilöiltä, eli aikajanani ei täyttyisi tulvalla uudelleenjulkaistua hömppää.

Ja ne uutiset sitten? Miten olisi aamu-tv tai radion aamu-uutiset aamiaista laittaessa? Niitä ei sitten tarvitsisi enää selata netistä.

Yritän raivata aikaa seuraaville asioille: Säännöllinen pianon- ja kitaransoiton harjoittelu, taidon ylläpito ja kehittäminen sen sijaan, että ennen keikkoja panikoisin, että ollaanpas taas ruosteessa. Jonkinlainen venyttely/meditointirutiinikin olisi kiva… Joo, tiedän, niin kauan, kuin se olisi ”kiva”, mitään ei tapahdu. Mutta laitetaan tapahtumaan, siihen ainakin pyrin… tai siis yritän pyrkiä… 😉