http://www.youtube.com/watch?v=fe8Iyl8Wrm8
Tällä vähän alle 3 minuuttia pitkällä videolla kerron miksi on olennaista kysyä itseltään mikä on olennaista.
Koska sain vasta tänään sunnuntaina tämän viikon uutiskirjeen lähetettyä, jatkoin laihdutuskyselyn arvontaan osallistumisaikaa huomiseen maanantaihin klo 23:59 asti. Jos laihdutat tai haluaisit laihduttaa, ole kiltti ja vastaa kyselyyn heti täällä!
Tänään esitän sinulle tällä 2,5 minuuttia pitkällä videolla yhden hyödyllisimmistä kysymyksistä, joita kysyn itseltäni päivittäin aina kun jokin ongelma tuntuu vaikealta ratkaista.
Kirjoita kirja kuukaudessa -haaste on edennyt jo melkein puoleen väliin. Edellisen hasteviestin kommenttiosastolla Elina kirjoitti:
[…V]iime päivät ovat olleet todella takkuisia ja tajusin syynkin: ajatukseni, hahhahhaa. Siellä on ollut mm. : “pakko!!!”, “mä oon liian väsynyt keskittymään!!”, “ei kukaan ota minua vakavasti jos kirjoitan tämän näin nopeasti!!” jne soopaa, jonka olen ottanut täysin vakavasti ja kirjoittamisen tulos on ollut aika vastaavaa… soopaa.Eli back to basics: miten helppoa ja hauskaa ANNAN tämän kirjoittamisprosessin olla?
Olen huomannut saman ilmiön — ja saanut saman oivalluksen — monissa omissa hankkeissani ja elämänalueilla.
Kirjoittamisesta en ole kuitenkaan koskaan ajatellut että nopeus tarkoittaisi automaattisesti huonoa laatua.
Päinvastoin. 4 pitkän elokuvan, 30 kirjan, yli 70 kolumnin, yli 100 televisiosarjaosan ja yli 2000 blogikirjoituksen kokemuksella voin kertoa, että parhaat tekstini syntyvät kaikkein nopeimmin keveyden ja helppouden tunteen vallassa.
Siinä tilassa tunnen olevani vain suppilo tai laite, jonka kautta valmis teksti soljuu sormien kautta näppäimistölle ja ruudulle.
Väitän, että jokaisella meistä on kokemuksia tästä ilmiöstä. Iloisen innostuksen vallassa sisustamme kotimme uudestaan, laitamme elämämme parasta ruokaa, maalaamme, laulamme, pelaamme.
Miksi sitten haksahdamme välillä ajattelemaan, että jos jokin tapahtuu helposti, siinä on jotain vikaa?
Ensimmäinen selitys on se, että miellämme nopeuden liittyvän yksinomaan tilanteisiin, joissa teemme asioita stressaantuneena kiireellä ja hutiloiden, jolloin lopputulos ei välttämättä ole hääppöinen.
Samalla suljemme silmämme tilanteilta, jolloin nopeus ei ole päämäärä, vaan seurausta innostuksesta ja inspiraatiosta, joka saa asiat tapahtumaan helposti ja vaivattomasti.
Väitän, että suurempi syy helppouden halveksimiseen on ihmismielen vääristymä, joka saa meitä arvostamaan sitä, mikä on harvinaista, vaikeasti saatavaa, kallista tai jonka eteen joudumme näkemään vaivaa.
Esimerkiksi yhdessä vanhassa kokeessa opiskelijat laitettiin hakemaan seksuaalisuutta käsittelevälle kurssille. Toisen ryhmän ”pääsykoe” oli helppo, toisen vaikea.
Sen jälkeen kurssille päässeille soitettiin luento, joka oli tarkoituksella tehty todella tylsäksi ja sekavaksi.
Ne, jotka olivat joutuneet ”kärsimään” kurssille päästäkseen arvioivat luennon kiinnostavammaksi kuin ne, jotka olivat päässeet sinne helposti.
Se, että ihmismielemme vedättää meitä tällä tavalla ei tarkoita, että vaikeasti saavutettu asia olisi objektiivisesti arvioiden parempi.
Edellä mainitussa kokeessa opiskelijat kuulivat täsmälleen saman luennon, vaikka kokivat sen täysin eri tavoin.
Mielen logiikkavääristymät eli nyrkkisäännöt ovat oletettavasti kehittyneet tai ainakin ”jääneet päälle” vuosituhansien ajan siksi, että ne jotenkin edistävät elämäämme. Valtaosan ihmiskunnan historiasta elämä on ollut kaikkea muuta kuin helppoa ja hauskaa — ainakin nykyiseen elämään verrattuna.
Ehkäpä vaikeuden arvostaminen on sisäänrakennettu meihin juuri siksi, että osaisimme arvostaa aikoja, jolloin olosuhteet ovat aidosti haastavat.
Jos emme ole tietoisia tästä vääristymästä, saatamme vahingossa alkaa vaikeuttaa elämäämme silloin, kun se ei luonnostaan ole vaikeaa.
(Huom! Kirjoitushaasteen osallistujat — tämä on lauantain haasteteksti.)
Tällä vähän yli 4,5 minuuttia pitkällä videolla kerron parista (minulle) uudesta tavaraa koskevasta tutkimuksesta ja siitä, mitä ne kertovat ihmismielestä.
Luitko muuten Jennin Arkijärki-blogista hänen kiinnostavat kirjoituksensa tavaroiden kaappeihin survomisesta yleensä ja miten survomisesta voi päästä eroon? Ne olivat vastauksia tähän ”Oletko sinäkin survoja” -kirjoitukseeni.
Puhumme Arkijarki.net:in Jennin kanssa uusimmassa Irti turhasta -podcastissa rutiineista. Jenni rakastaa rutiineja ja minä olen oppinut pikkuhiljaa lasten myötä tykkäämään niistä.
Valtaosan elämästäni olen kuitenkin elänyt käytännössä ilman muita rutiineita kuin ehkä hampaiden ja kasvojen pesu. Minulla on vaikeuksia pitää paikkoja järjestyksessä, olla ajoissa ja eräät muutkin käytännön asiat kuten lähetysten postittaminen ovat minulle haastavia.
Voisin syyttää kaoottisuudesta lapsuudenkotiani ja AD(H)D-tyyppisiä aivojani, mutta varmaa on vain, ettei siisteys ole minulle sisäsyntyistä samalla tavalla kuin kyky olla onnellinen.
En tiedä missä määrin kyseessä on ”siitä puhe mistä puute” -henkinen ilmiö, mutta tykkään seurata erilaisia tehokkuutta, ajanhallintaa ja organisointia käsitteleviä sivustoja. Usein vastaan tulee pieniä vinkkejä, joita ainakin ajoittain yritän soveltaa arkeeni.
Ja jos ei muuta, voi tuntea itsensä tehokkaammaksi, koska ainakin tietää miten asiat voisi tehdä, haha!
Suomeksi
Jennin Arkijärki-blogi käsittelee etupäässä kodin raivaamista, mutta kyllä sieltä löytyy myös muita elämää helpottavia vinkkejä.
Elä paremmin -blogissa on ajanhallinnan lisäksi yleensä onnellisuutta, elämänhallintaa jne. käsitteleviä juttuja.
Viisas pääsee vähemmällä -blogissa on tehokkuusvinkkejä erityisesti yrittäjille ja tietotyöläisille.
Englanniksi
Rakastan Lifehacker-sivustoa niin paljon, että se on käyttämissäni selaimissa oletussivuna.
Jostain syystä lifehack.org-sivusto ei ole niin koukuttava kuin Lifehacker, vaikka sielläkin on paljon hyvää infoa
Lähinnä hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta tehokuutta tarkasteleva Greatist on melko uusi, mutta varsin lupaava tuttavuus.
Zenhabits on henkevämmästä näkökulmasta tehokuutta ja elämänmuutosta lähestyvä sivusto.
Seuraavat ohjelmat toimivat sekä Applen tietokoneilla että iPhonella ja iPadissa:
Arkistointiohjelma Evernote muuttui juuri tänään paremmaksi! Olin kuolla onneen kun näin että nyt ohjelma tukee myös muistutuksia ja tehtävälistoja paremmin kuin ennen.
Olen tähän asti käyttänyt satunnaisesti Things-ohjelmaa tehtävälistojen tekemiseen, mutta se tuntui vähän liian työläältä käyttää.
Samoin olen kokeillut minimalistista TaskPaperia, muttei sekään koukuttanut.
Seuraavat ohjelmat ovat vain iPhonelle
Aiemmin mainitsemani Clear on suosikkini nopeiden listojen tekemiseen
Ajastimiin käytän joko iPhonen omaa kelloa tai Due-ohjelmaa.
Uusin ajastinohjelma, jonka käytöstä en ole vielä päässyt täysin hajulle, mutta joka vaikuttaa lupaavalta on 30/30.
Tykkäätkö sinä rutiineista? Mitä ohjelmia ja tekniikoita sinä käytät rutiinien luomiseen ja ylläpitämiseen?
Podcast (kutri-net-podcast): Play in new window | Download (Duration: 26:53 — 18.5MB) | Embed
Hyvää itsenäisyyspäivää! Vai onko se sinulle itsepäisyyspäivä? Tällä vajaat 6 minuuttia pitkällä videolla puhun siitä, miten sisun voimalla asioiden tekeminen ei ole välttämättä paras ratkaisu.
Tajusin juuri että unohdin mainita videossa, että vaikka suomalaiset pärjäsivät neuvostoliittolaisia vastaan, emme tehneet sitä voimalla vaan nokkeluudella.
Jutussa mainitut ihmiset ja asiat:
”Miksi teemme uudenvuodenlupauksia keskellä talvea kun on pimeää ja ankeaa ja olemme väsyneitä syksystä?”, valmennettavani kysyi. Kysymys oli niin hyvä, että menin hetkeksi ihan sanattomaksi. Tunsin itseni ”keisarin uudet vaatteet” -sadun keisariksi. Olinhan itsekin tehnyt viime tammikuussa oikein erillisen itsevalmennuspaketin aiheesta.
Sitten tunsin miten oivallus teki tietään mielessäni. (Kiitos T!) Toden totta — eihän uudenvuodenlupauksissa ole mitään järkeä! Mikään luonnossa ei muistuta meitä vuoden vaihtumisesta. Pimeys jatkuu vielä pitkään samanlaisena. Pahimmillaan tulee vieläkin kylmempää ja lisää lunta. Tunnemme itsemme väsyneeksi syksyn työputken jäljiltä ja pikkujoulukausi on sekin saattanut jättää meihin jälkensä — jouluhössötyksestä ja -mässäyksestä puhumattakaan.
Kuten valmennettavani pointtasi, liukas keli ei houkuta lenkille ja kaupassa on vain mauttomia tuontivihanneksia, joiden hinnat ovat huipussaan.
Toisin sanoen keskitalvi on huonoin mahdollinen aika aloittaa mitään uusia hankkeita.
Milloin olisi sitten paras aika pistää elämä remonttiin? Milloin energiatasomme ovat huipussaan, emme koe olevamme vielä työn uuvuttamia, valoa riittää, mutta arki auttaa luomaan uusia rutiineja ja kaupat, kasvimaat ja metsät pursuavat tuoreita kasviksia?
Tietenkin nyt syksyllä.
Perheissä jossa on koululaisia tai opettajia, vuotta tulee ehkä automaattisesti ajatelleksi syksyllä alkavan kouluvuoden kautta, mutta suosittelen että me muutkin kalibroisimme sisäisen kalenterimme uusiksi.
Omassa sisäisessä kalenterissani vuosi alkaa nyt neljä kuukautta kestävällä syyskaudella, jonka alku sijoittuu elokuun puoleen väliin ja päättyy joulukuun puolessa välissä.
Elokuun kaksi viimeistä viikkoa on varattu arkeen sopeutumiselle kesäloman jälkeen ja uusien suunnitelmien laatimiselle. Arkeen palaaminen tuntuu usein haastavalta vain siksi, että joudumme ikään kuin uudestaan oppimaan vanhat rutiinit. Sopeuduttuamme taas arkeen olemme parhaassa mahdollisessa tilanteessa aloittaa uusia hankkeita. Rutiinit pyörivät taas omalla painollaan, mutta kesän muistot ja aurinkoiset syyspäivät antavat energiaa. Kaamokseen ja loskaan on vielä aikaa.
Syys- ja lokakuu, jolloin pimeys ei vielä paina liikaa päälle, ovat tehokkaan toiminnan aikaa. Tämä on aina ollut yksi tuotteliaimmista ajankohdistani ja kiinnostuksella odotan miten uusi sisäinen kalenterini auttaa minua ottamaan entistä paremmin ilon näistä kahdesta kuukaudesta.
Marraskuussa tahti alkaa hiipua. Se on ihan täysin OK ja jopa suotavaa silloin, kun näen miten olen tykittänyt syys- ja lokakuussa vitosvaihteella. Tässä vaiheessa hoidellaan vanhoja hommia kuntoon eikä enää aloiteta mitään uutta. Monella alkaa tässä vaiheessa jo ensimmäiset pikkujoulut ja marraskuun edetessä joulutunnelma alkaa kasvaa.
Joulukuun kahden (tai kolmen) ensimmäisen viikon aikana viedään loppuun tehtävät, jotka on saatava valmiiksi ennen vuoden loppua. Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus, vaan asioiden riittävän hyvin valmiiksi saattaminen.
Joulukuun puolesta välistä tammikuun alkupuolelle on lepäämisen, nauttimisen ja voimien keräämisen aikaa. Jos joulustressi meinaa iskeä päälle, siitä voi kieltäytyä muistuttaen itselleen mikä on tärkeää: rauhallisesti ottaminen ja itsensä kiittäminen siitä, että selvisi kunnialla (tai edes jotenkuten) syyskaudesta.
Tämä on oivaa aikaa nähdä ihmisiä, nauttia elämästä ja olla kiitollinen kaikesta hyvästä mitä omassa elämässä on. Jos ei muuta niin siitä, että on hengissä.
Loppiaisen paikkeilla alkaa 4,5–6 kuukautta kestävä kevätkausi. Koska isot muutoshankkeet aloitettiin jo syksyllä, tässä vaiheessa ei tarvitse tehdä enää uusia uudenvuodenlupauksia — ainoastaan tarkistaa missä vaiheessa vanha hanke on.
Tammikuu on uudelleen järjestäytymisen aikaa. Jos laihdutus- tai kuntoiluprojekti on jäänyt vähälle huomiolle joulukuussa, nyt palataan ruotuun. Ruotuun palaaminen kannattaa aloittaa miettimällä mikä syksyllä toimi — ja mikä ei. Tarvittaessa ruokavaliota tai liikuntaohjelmaa voi muuttaa paremmin sen hetken resursseja ja tarpeita vastaavaksi.
Helmi–maaliskuussa valon määrä alkaa lisääntyä ja lapsiperheissä on hiihtoloma. Tässä vaiheessa rutiinit pyörivät taas omalla painollaan ja lisääntyvä valo auttaa aamuisin nousemaan sängystä ja saattaa antaa muutenkin lisää energiaa. Siitä huolimatta ei välttämättä vielä tee mieli tykittää täysillä, mikä on ihan OK, koska kohta energiaa on entistä enemmän.
Huhti–toukokuussa loppusuora eli kesäloma alkaa taas häämöttää. Nyt on aika koota jäljellä olevat energiat ja tehdä taas tehokkaammin töitä. Edelleenkään ei kannata aloittaa mitään uusia hankkeita, vaan keskittyä viemään vanhat projektit kunnolla loppuun.
Kesäkuusta elokuuhun on taas loman ja rentoutumisen aika. Kun sisäinen kalenteri päättyy tänne, kesä tuntuu ihanalta palkkiolta talvikauden uurastuksen jälkeen. Nyt on aika antaa iso kiitos itselleen kuluneesta 10–12 kuukaudesta ja nauttia elämästä.
Entä jos olet maanviljelijä, matkailuyrittäjä tai muussa ammatissa, jossa vilkkain kausi sijoittuu kesään? Silloin sisäinen kalenterisi voisi alkaa maaliskuussa, jolloin valon määrä on lisääntymässä ja olet toivottavasti levännyt kunnolla pimeimmän talven yli.
Mitä jos aloittaisitkin elämänmuutos projektisi jo nyt syksyllä etkä vasta tammikuussa, kun tahdonvoimasi on todennäköisesti heikoimmillaan?
Haluatko lopettaa jojoilun ja onnistua pysyvästi laihdutusprojektissasi? Tsekkaa Onnistunut laihdutus -paketti!
Tai ehkä haluaisit kokea enemmän mielenrauhaa, rakkautta, iloa ja innostusta? Liity VIP-jäseneksi!
