Oletko mielestäsi realisti? Mitä jos oletkin harhainen?

Vuosia sitten jaoin työhuoneen Jaakko-veljeni kanssa. Jaakko teki musaa ja minä kirjoitin. Yhtenä päivänä Jaakko tarvitsi biisinsä kohdan, jossa nainen laulaa lurittelisi yksinkertaisen melodian vielä yksinkertaisemmilla sanoilla. Hän kysyi haluaisinko minä kokeilla laulaa sen.

Ensimmäinen reaktioni oli innostus. Olin aikanaan ottanut laulutunteja ja miettinyt miten siistiä olisi esiintyä laulajana. Näin itseni laulamassa lavalla Jaakon bändin taustalaulajana.

Katsoin metrin päässä olevaa äänityskoppia ja kysyvästi minua katsovaa Jaakkoa. Iloinen jännitys muuttui peloksi. Aloin kelata mielessäni miten en kuitenkaan osaisi laulaa. Näin itseni  yrittämässä uudelleen ja uudelleen melodiaa, kunnes Jaakko sanoisi kohteliaasti mutta selvästi pettyneesti ettei homma toimisi.

Kieltäydyin kunniasta jollain epämääräisellä tekosyyllä.

Vielä 17 vuotta myöhemmin minua ottaa päähän etten tarttunut tähän tilaisuuteen. Ei siksi, että epäilen menettäneeni mahdollisuuden tulla menestyneeksi laulajaksi vaan koska en saa tietää mitä olisi tapahtunut, jos olisin tarttunut tilaisuuteen.

Puolitoista vuotta sitten minulle tarjottiin mahdollisuutta ohjata ja käsikirjoittaa dokumentaarinen reality-TV-sarja Nyt tai ei koskaan. En ollut koskaan käsikirjoittanut tällaista realitya enkä ollut ikinä ohjannut mitään.

Ensireaktioni oli innostus, sitten iski pelko. Mieleni kertoi minulle millä kaikilla tavoilla olisin voinut mokata. Onneksi olin jo siinä vaiheessa oppinut ignoroimaan pelkoajatuksiani. Odotin että oloni rauhoittui ja mieleni oli tyyni ja vakaa. Kysyin itseltäni haluanko tarttua tilaisuuteen. Vastaus oli selvä: kyllä halusin.

Useimmat kauhukuvistani eivät toteutuneet. Sen sijaan kohtasin paljon vaikeampia haasteita kuin mitä olisin osannut etukäteen kuvitella. Onneksi kaikkiin ongelmiin löytyi aina myös jonkinlainen ratkaisu. Olen edelleen valtavan iloinen, että tartuin tilaisuuteen.

Et voi tietää mitä tulee tapahtumaan

Yksi ihmismielen yleisimmistä harhoista on ajatus, että tiedämme mitä tulee tapahtumaan. Aina kun murehdit sydän sykkyrällä miten asiat menevät pieleen, luulet olevasi maailman paras selvännäkijä. Sillä hetkellä kun näet että visiosi ovat vain mielen harhaa, eivät videolähetys tulevaisuudesta, olosi kevenee.

Harha toimii myös toisinpäin: joskus mieli uskottelee meille, että tulevaisuus on ruusuinen ja kaikki tulee menemään putkeen, vaikka faktat puhuvat muuta.

Kummassakin harhassa on omat haasteensa.

Liian ruusuinen tulevaisuudenkuva voi saada meidät ottamaan liian isoja riskejä. Jos olemme ottaneet visiomme liian vakavasti, todellisuuteen törmääminen voi tehdä kipeää.

Liian negatiivinen tai jopa realistisena pitämämme visio voi sen sijaan lamauttaa.

Koska olemme vakuuttuneita siitä että asiat menevät pieleen, emme edes tartu tilaisuuteen.

Tai ehkä tartumme siihen, mutta epäonnistumista peläten emme tee kaikkeamme sen onnistumisen eteen. Puolivillainen asenteemme kostautuu ja lopputulos ei ole yhtä hyvä kuin jos olisimme tykittäneet täysillä.

Aina kun kuvittelemme tietävämme miten asiat tulevat menemään, suljemme silmämme muilta mahdollisuuksilta, jotka voisivat olla jopa parempia kuin visiomme. Emme kiinnitä huomiota vaihtoehtoisiin toimintamalleihin tai huomioi riittävän nopeasti ongelmia, joita emme odottaneet.

Jos siis huomaat mielessäsi miettiväsi mitä tapahtuu kuukausien tai vuosien päässä tulevaisuudessa, tiedä että ne ovat vain mielesi harhaa. Et ole realisti, vaan harhainen.

Tulevaisuus muuttuu kun mielentila muuttuu

Huomaa myös, että se miten näet tulevaisuuden vaihtelee mielentilasi mukaan.

Väsyneenä, nälkäisenä tai muuten ahdistuneena tulevaisuus näyttää toisenlaiselta kuin silloin kun mielesi on levollinen ja vakaa. Yli-innostuksen vallassa tai muuten ylikierroksilla käydessäsi mielesi maalaa taas toisenlaisia tulevaisuudenkuvia.

Niin ahdistuksen vallassa kuin ylikierroksilla käydessäsi ajatuskapasiteettisi on pienempi kuin silloin, kun on olosi on vakaa ja levollinen.

Siksi kaikki tulevaisuutta koskevat päätökset kannattaa tehdä hetkellä, jolloin olo on paineeton, rauhallinen ja kiireetön. Silloin näet selkeämmin ettet voi tietää mitä tapahtuu. Voit vain tietää mitä haluat tässä ja nyt.

Voit myös nähdä, että toi tulevaisuus mitä tahansa tullessaan, sinä tiedät silloin enemmän kuin tänään. Siksi pystyt silloin vastaamaan haasteisiin, jotka tänään tuntuvat mahdottomilta.

Mitä sinä haluat tehdä tänään kun olosi on levollinen ja vakaa?

etvoitietaatulevaisuutta

Mitä hyötyä murehtimisesta on?

Tänä aamuna kävelin ulos katsomaan oliko kadonnut kännykkäni unohtunut autoon niin kuin iPhonen etsintäohjelma väitti.

Aurinko oli vasta nousemassa, ilma kirpeän raikas, lämpötila +10°C. Pysähdyin hetkeksi vetämään henkeä ja ihailemaan kaunista aamua. Oloni oli levollinen, rento ja avoin. Ajattelin: ”ihanaa, saamme nauttia täällä asumisesta vielä kaksi viikkoa.” Kännykkä löytyi autosta ja palasin hyvillä mielin takaisin sisään etsimään uutta asuntoa.

Meidän piti olla täällä koko reissun ajan. Alkuviikosta saimme vuokraemännältämme viestin, että isännöitsijä oli pyytänyt häntä ottamaan kiireellisesti yhteyttä. Olimme miehen kanssa varmoja, että ongelmana oli lapsemme, joka oli jetlageissä itkenyt tavallista enemmän ja välillä turhan aikaisin ja josta vuokraemäntämme ei ollut kertonut isännöitsijälle. Vietimme koko illan ja seuraavan päivän murehtien sitä että lapsemme pitää niin kovaa meteliä ja stressaten sillä, että joutuisimme etsimään uuden asunnon…

…kunnes kävi ilmi, että ongelmana oli se, ettei kämpän vuokrannut nainen olisi saanut ottaa alivuokralaisia tai pitää täällä vieraita yli kahta viikkoa. Hän oli tehnyt niin jo pidempään ja taloyhtiön mitta oli tullut täyteen jo edellisten vuokralaisten kohdalla, jotka olivat tupakoineet avoimesti ”ympäri taloyhtiötä” (isännöitsijän mukaan).

Olimme  hirvittävän helpottuneita siitä, ettei syy ollut meidän. Tunsimme itsemme todella tyhmäksi siksi, että olimme hassanneet melkein kaksi päivää murehtimiseen. Niinpä päätimme olla stressaamatta uuden asunnon etsimisellä.

Toisin sanoen teemme kaiken, mitä uuden asunnon etsimiseksi tarvitsee tehdä, mutta emme tee itseämme hulluksi kertomalla itsellemme kauhutarinoita, joissa emme löydä asuntoa ja päädymme lopuksi lentämään takaisin Suomeen ennen aikojamme.

Kävellessäni tänä aamuna taloyhtiön pihan poikki nauttien jokaisesta hetkestä täysin sydämin näin selkeämmin kuin koskaan, miten totaalisen turhaa murehtiminen on.

Murehtiminen ei edistä yhtään mitään — vain päätösten ja konkreettisten asioiden tekeminen edistää asioia.

Murehtiminen ei suojaa pettymykseltä — turhista odotuksista irti päästäminen ja sen näkeminen että olemme aina OK tapahtui mitä tapahtui takaa ettemme pety.

Murehtiminen ei saa meitä näyttämään muiden silmissä fiksummilta ja realistisemmilta — se saa meidät vaikuttamaan ainoastaan rasittavilta turhan murehtijoilta ja stressaajilta.

Murehditko jotain tai stressaatko itseäsi jollain asialla?

Kuvittele että menettäisit yhtäkkiä kykysi stressata ja murehtia.

Miten ratkaisisit ongelmasi?

Huomaatko, miten ongelmasi ratkeaa vähintään yhtä hyvin, ellei paremminkin ilman stressaamista? Tai ettei mitään ongelmaa edes ole?