Miksi antaa anteeksi?

Miksi anteeksiantaminen on tärkeää? Pitääkö antaa anteeksi vaikka toinen ei pyydä anteeksi? Mikä ajatusvirhe estää meitä antamasta anteeksi?

Vastaan tällä päivän teoria -videolla näihin ja moniin muihin anteeksiantoon liittyviin kysymyksiin.

(Katso video YouTubessa.)

Tässä tärkeimmät pointtini anteeksiannosta:

”Katkeruus on sama kuin joisi myrkkyä ja toivoisi että toinen kuolee.”

”Katkeruus on sama kuin joisi myrkkyä ja toivoisi että toinen kuolee.”
Anteeksiantaminen tarkoittaa, että hyväksyn, että se tapahtui mikä tapahtui sen sijaan että haaskaisin aikaani miettimällä miten ”niin ei olisi pitänyt tapahtua” tai ”oli väärin että niin tapahtui”.

Anteeksiantaminen tarkoittaa että hyväksyn sen, ettei maailma ole aina oikeudenmukainen, että ihmiset tekevät virheitä ja että odotukseni olivat väärät.

Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että ajattelisin tapahtuneen olleen oikein tai oikeutettua tai antaisin toiselle luvan toimia jatkossa yhtä ikävästi itseäsi kohtaan.

Annan anteeksi, koska näen, että se joka kärsii eniten kaunan ja katkeruuden kantamisesta tai vihan pitämisestä, olen minä itse.

Sillä hetkellä kun kelaan menneitä vääryyksiä, en pysty nauttimaan tästä hetkessä ja siitä, mikä elämässäni on juuri nyt hyvin.

Kärsimys ei ole vain henkistä, vaan myös fyysistä: ajatellessani vihan tai katkeruuden vallassa minua kohtaan väärin toiminutta ihmistä, pidän itseäni stressitilassa, joka kuormittaa kehoani monin tavoin.

Koska anteeksianto on itseäni varten, voin antaa anteeksi myös niille, jotka eivät kadu tekojaan tai edes tiedä tehneensä väärin.

Kaikkein tärkeintä on antaa anteeksi itselleen.

Et anna itsellesi anteeksi, koska luulet näin estäväsi itseäsi mokaamasta uudelleen. Valitettavasti anteeksiannon pihtaamisen vaikutus on päinvastainen: mitä enemmän syyllistät itseäsi, sitä todennäköisemmin toistat saman virheen tai teet uuden mokan.

Sori.

Voitko siis antaa anteeksi muille ja itsellesi ihan jo itsesi takia?

Annaanteeksi

Miksi suutumme helpommin läheisillemme?

Pystytkö suhtautumaan elämään useimmiten melko kevyesti ja rennosti? Koetko helposti rakkautta ja hyvää oloa? Onko sinulla edelleen joku läheinen, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen tekemään sinut hulluksi?

Miksi joskus ne jotka ovat meille läheisimpiä näyttävät aiheuttavan meissä voimakkaimmat ikävältä tuntuvat fiilikset?

Siksi, että alhaisessa mielentilassa mieleemme voi juolahtaa kaikki ne kerrat, jolloin he ovat toimineet samalla tavalla, joka juuri nyt sattuu ärsyttämään meitä.

Miten minun läheiseni sai minut suuttumaan

Ehkäpä tämä esimerkki omasta elämästäni avaa mitä tarkoitan.

Olimme kokoontuneet koko suvun voimin juhlimaan erään sukulaiseni  synttäreitä.

Eräs läheiseni huomautteli jo alkuillasta että DVD-elokuva jota lapseni rakasti ei ollut hänen mielestään lapsille sopiva (vaikka se oli sallittu lapseni ikäisille). Siinä vaiheessa olin hyvällä tuulella eli korkeassa mielentilassa, joten vain lausuin jotain nasevaa takaisin ja jatkoin juhlintaa.

Jos ilta olisi päättynyt siihen, sananvaihdosta ei ehkä olisi jäänyt mitään muistijälkeä. Olisin todennut puolisolle että ”oli tosi kiva ilta.”

Valitettavasti niin ei käynyt. Illan edetessä aloin väsyä. Aloin valmistautua lähtöön. Yritin epätoivon vimmalla löytää  kaikki mukaan ottamamme tavarat, joista osan esikoiseni oli levittänyt ympäri juhlapaikkaa.

Hermostukseni kasvoi kun päässäni pyöri ajatuksia tyyliin ”voi argh mä en millään jaksaisi pukea noita lapsia” ja ”jos mä en nyt löydä sitä lippalakkia, saan taas kuulla miten mä aina unohtelen lapsen tavaroita tänne.”

Sitten lapseni sanoi että hän haluaisi lempi-DVD:n mukaansa. Synttärisankarin puolesta se kävi. Aiemmin avautunut läheiseni oli ehkä itsekin väsynyt ja kertoi uudestaan mielipiteensä siitä, miten DVD ei olisi sopiva lapselleni.

Jälkeenpäin ajatellen hänen kommenttinsa ei ollut sen kummempi kuin aiempi kommentti, jonka hädintuskin noteerasin. Mutta nyt minä olin väsynyt ja alhaisessa mielentilassa.

Samassa mieleeni juolahtivat kaikki ne kerrat kun kyseinen läheinen on ottanut asiakseen puuttua niin minun kuin muiden asioihin. Luonnollisesti muistin vain ne kerrat, kun hänen kommentointinsa oli ärsyttänyt minua. Yhtäkkiä minusta tuntui tosi todelta ajatus ettei läheinen koskaan tehnyt muuta kuin kritisoi muita.

Samalla unohdin ne kerrat kun läheisen kommentit eivät olleet juuri liikuttaneet tai kun hän oli vilpittömästi iloinnut muiden puolesta tai kannustanut heitä.

Olin niin syvällä alhaisen mielentilani ajatuksissa, että halusin vain varmistaa ettei läheiseni IKINÄ ENÄÄ uskaltaisi sanoa minulle mitään minun ja varsinkaan lapseni asioista.

Niinpä karjuin kurkku suorana, naama punaisena ja itku kurkussa hänelle mielipiteeni hänen käytöksestään. Muut läheiset, jotka ovat tottuneet kaikenlaisiin purkauksiin, näyttivät hämmentyneiltä.

Läheiseni säikähti käytöstäni ja pyysi anteeksi. Kiukkuni laantui yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Lähdin kotiin ja jälkeenpäin selvitimme asian  tekstiviesteillä.

Oma mielentila määrää miltä muiden käytös tuntuu

Ongelmana ei ollut se, että läheiseni puuttui asioihini — hän teki sitä jo alkuillasta — vaan se, että hän sattui tekemään niin kun minä olin alhaisessa mielentilassa.

Jos joku täysin vieras ihminen olisi ensimmäistä kertaa ikinä puuttunut asioihini samalla tavalla, olisin ehkä loukkaantunut alhaisen mielentilan takia, mutta tuskin olisin raivostunut niin valtavasti.

Pahin raivo syntyi nimenomaan ajatuksesta ”miksi ton pitää AINA puuttua muiden asioihin”.

”Kun sä aina…” / ”Mikset sä ikinä…”

Väitän että juuri ajatus ”kun se AINA tekee noin” tai ”miksei se KOSKAAN tee näin” on se ajatus, joka saa meidät reagoimaan niin voimakkaasti läheistemme sanomisiin silloin kun olemme alhaisessa mielentilassa.

Ongelmana ei ole se, että läheinen oikeasti toimisi aina samalla tavalla. Hänenkin mielentilansa vaihtelevat ja eri mielentiloissa hän toimii eri tavalla.

Toisin sanoen jos olisimme seuranneet läheisesi ja sinun kaikkia kohtaamisia videokameran kanssa, näkisimme että hänen käytöksensä vaihtelee todellisuudessa enemmän kuin sinun mielikuvissasi.

Ongelmana ei ole edes se, että hän sanoisi tai toimisi tietyllä tavalla usein. Videokameraseuranta saattaisi paljastaa että välillä sama ärsyttävä kommentti menee toisesta korvastasi sisään ja toisesta ulos. Välillä se saattaa jopa naurattaa sinua.

Joskus tätä on vaikea hyväksyä siksi että uskomme universaaliksi totuudeksi ajatuksen ”ihmisten pitää käyttäytyä tietyllä tavalla”.

Esimerkiksi alhaisessa mielentilassa minusta tuntui ”totuudelta”, ettei toisen asioihin saa puuttua. Korkeassa mielentilassa näen että läheiseni tekee niin, koska aidosti välittää ja uskoo että hänen ajatuksistaan on minulle hyötyä. Vastaavasti näen että kyllä itsekin otan kantaa läheisteni asioihin — usein pyytämättä.

Ennen nykyistä ymmärrystäni olisin saattanut jäädä jumittamaan tapahtumaan ajatellen ”miksi sen piti tehdä niin?” Olisin saattanut kantaa kaunaa ”antaakseni opetuksen” läheiselleni — ihan vain varmistaakseni ettei hän enää ikinä aiheuttaisi minulle tällaista suuttumista.

Nyt pahimman kiukun laannuttua tajusin mitä oli tapahtunut: olin ajautunut väsyneenä alhaiseen mielentilaan ja ottanut siellä ajatukseni vakavasti. Minun oli helppo pyytää anteeksi purkaustani, antaa anteeksi läheisen käytös ja palata hyvään oloon.

Onko sinulla läheinen, jonka juttuihin hermostut mielestäsi helpommin tai pahemmin kuin muiden juttuihin? Haastan sinut bongaamaan kaikki ne kerrat, kun hänen välillä ärsyttävä käytöksensä ei ärsytäkään sinua.

Huomaatko miten oma mielentilasi ja ajattelusi on hänenkin kohdallaan luonut kokemuksesi?

laheinenottaapaahan

Näin otat ilon irti kurjista tunteista

masennuspuu2

Mitä teet jos sinulle tulee paha mieli? Survotko suklaalevyn suuhun parantaaksesi pahan mielen? Tartutko viinipulloon turruttaaksesi kurjalta tuntuvan tunteen? Alatko tehdä hulluna töitä saadaksesi ajatukset pois ikävistä asioista? Teetkö tunteiden muuttamisharjoituksen? Hymyiletkö vaikka sydän märkänis?

Minä yritin kieltää itseäni vuosikausien ajan tuntemasta ikäviä tunteita — varsinkin pahaa mieltä, joka korventaa rintakehää. Myös pettymys, suru ja avuttomuuden tunne olivat kiellettyjen tunteiden listalla.

En tietenkään pystynyt estämään itseäni joutumasta tunteiden valtaan. Tunne seuraa ajatusta enkä koskaan tiedä mikä seuraava ajatukseni on –– siksi en voi sensuroida sitä etukäteen.

Heti kun pahin tunnekuohu oli helpottanut eli en enää itkenyt holtittomasti, kerroin itselleni etten saa tuntea kyseisessä tilanteessa ikäviä tunteita. En saa kokea pettymystä ja mielipahaa. MInun pitää olla urhea ja hyvällä tuulella silloinkin kun ei naurata.

Siitä seurasi tietysti sisäinen ristiriita, joka tuntui kehossa lisääntyneenä jännityksenä: rintakehää kirveli, vatsanpohjaa kylmäsi, kurkkua kuristi ja selkä tuntui jäätyneeltä teräspalkilta.

Ennen ensimmäistä Kutri kuntoon -vuottani yritin turruttaa pahan mielen ahmimalla. Sen jälkeen juomalla energiajuomia niin etten kokisi pahan mielen tuomaa väsynyttä oloa.

Ahmiminen johti häpeään ja sitä kautta entistä pahempaan oloon, energiajuomilla douppaaminen fyysiseen romahdukseen, kun jatkuvasti hälytystilassa pitämäni keho ei päässyt palautumaan mielenrauhaan.

Tunteet ovat aina vaarattomia

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä, jonka jutuistani joskus saa on se, että koska ”tunnemme vain ajattelumme” ja ”ajatus on vain ajatus”, tunteet eivät ole totta tai niillä ei ole mitään arvoa.

Väärin!

Tunne on aina totta! Sillä hetkellä kun ajattelet ”olen surullinen” ja koet sydäntäsärkevää surua, sinä olet surullinen.

Sen lisäksi että tunteet ovat tosia, ne ovat täysin vaarattomia. Kyllä! Tämä pätee myös vihaan, katkeruuteen ja kostonhimoon.

On ihan täysin OK, että koet kyseisiä tunteita. Niiden kokeminen ei tarkoita että sinussa olisi jotain vikaa, että olisit huono ihminen tai että olisit rikki. Ne eivät myöskään kerro siitä, että elämässäsi on kaikki pielessä — ja ennen kaikkea tulee olemaan aina kaikki huonosti.

Kaikki tunteet kertovat aina mielentilastasi ja ajattelusi tasosta sillä hetkellä. Jos tunne saa kehosi tuntumaan jännittyneeltä, hermostuneelta, raskaalta tai kylmältä, olet hälytystilassa ja ajattelusi taso on laskenut.

Hälytystilan on voinut laukaista mikä tahansa verensokerin laskusta äsken kuulemaasi kovaan pamaukseen tai mieleen juolahtaneesta ajatuksesta matalapaineeseen.

Negatiiviset tunteet käskevät odottaa

Sillä mikä on laukaissut hälytystilan ei ole väliä. Et voi koskaan tietää täydellä varmuudella, mitkä kaikki tekijät johtivat hälytystilan käynnistymiseen.

Olennaista on vain ja ainoastaan se, miten toimit huonoissa fiiliksissä.

Jos katsot ympärillesi ja toteat että et ole välittömässä hengenvaarassa, kyseessä on väärä hälytystila. 

Hälytystila kertoo ajattelukykysi heikentyneen villipedon tasolle.

Siksi huonon fiiliksen tärkein viesti on odottaa päätösten tekemistä, uusien ideoiden ja ratkaisujen etsimistä ja toisen ymmärtämistä vaativien keskustelujen käymistä siihen asti, että sisäinen järjestelmäsi on kytkenyt hälytystilan pois päältä.

Sitä odotellessa jätä suklaalevy, viinipullo ja energiajuoma rauhaan. Anna itsesi nauttia kurjasta olosta koko rahalla! Ikävät tunteet ovat lahja, sillä ne saavat elämän tuntumaan täyteläisemmältä.

 

Pian paha mieli menee itsestään ohi ja pystyt taas ajattelemaan selkeästi. Näet, että elämä on oikeasti todella yksinkertaista, kevyttä ja kivaa!

Haluatko ottaa entistä enemmän ilon irti elämästä? Yritätkö aihtua tavoitepainoosi ja pysyä siellä tai löytää unelmiesi uran? Haaveiletko vauvasta tai kirjan kirjoittamisesta? Kutri.net:in VIP-jäsenyys voi auttaa sinua kaikessa tässä ja paljon muussa. 

Lue lisää elinikäisestä VIP-jäsenyydestä täällä.

Alkuperäinen kuva: Sxc.hu / Patrice Dufour