Teetkö päätöksiä kuin päätön teini-ikäinen?

Oletko tekemässä jotain isoa päätöstä? Tuntuuko sinusta siltä, että vaihtoehtoinasi on ”kaikki tai ei mitään”? Seis! Ajattelussasi on iso aukko!

Marraskuun ensimmäisessä VIP-podcastissa jaan mm. ajatuksia, jotka kuulin tästä Dan Heathin haastattelusta. Dan on kirjoittanut veljensä Chipin kanssa useita kirjoja ihmismielen toiminnasta. Uusimmassa kirjassaan Decisive: How to Make Better Choices in Life and Work veljekset perehtyvät päätöksentekoon. Kirja on minulla seuraavaksi kuunteluvuorossa, mutta tämä esimerkki oli niin hyvä, että haluan jakaa sen samantien kanssasi.

Danin mukaan yksi pahimmista virheistä, joihin voimme syyllistyä päätöksenteossa on alkaa ajatella vaihtoehtojamme joko-tai-pohjalta.

”Irtisanoudunko vai en?”

”Pitääkö minun erota puolisostani vai ei?”

”Ostanko nämä vai nuo stereot?”

Tällainen ajattelu on erityisen tyypillistä teini-ikäisille, jotka vielä kehittyvillä aivoillaan ajattelevat hormonihuuruissa usein kuin alkukantaiset villipedot. Valitettavasti moni syyllistyy samaan virheeseen vielä aikuisenakin, vaikka hänellä olisi kapasiteettia tehdä parempia valintoja.

Parempi tapa tehdä päätöksiä

Sillä hetkellä kun alat miettiä päätöksiä kyllä/ei-pohjalta, suljet silmäsi muilta, usein jopa hedelmällisemmiltä vaihtoehdoilta.

Esimerkiksi loppuunpalamiseni jälkeen sain päähäni että minun pitäisi erota, lopettaa kokonaan käsikirjoittaminen ja muuttaa  Jenkkeihin.

Olin tuolloin täysin varma, että koko vanha elämäni oli syypää romahdukseeni ja että ainoa tie ulos tilanteesta olisi aloittaa kokonaan alusta, puhtaalta pöydältä.

Nyky-ymmärryksestäni käsin kyseessä oli klassinen alhaisen mielentilan ajatusten vallassa tehty järjetön hätäratkaisu, josta seurasi täysin turhaa rahan ja energian haaskausta ja kärsimystä.

Koska en uskaltanut kuunnella kaikessa rauhassa sisäistä viisauttani, en nähnyt että tilanteessa olisi ollut lukemattomia muitakin vaihtoehtoja — kuten  pitää breikkiä käsikirjoittamisesta, mennä pariterapiaan tai lähteä yhdessä ulkomaille lomalle.

Dan Heath suosittelee, että valintatilanteissa kysymme itseltämme ”kyllä tai ei” -kysymysten sijaan ”mikä olisi seuraavaksi paras vaihtoehto?”

Sen sijaan että mietit irtisanoutumista, mieti mitä tavoittelet irtisanoutumisella. Millä muilla tavoilla voisit saavuttaa tavoittelemasi tilan?

Voisitko esimerkiksi ottaa sapattivapaata? Tai neuvotella työtehtäviesi sisällön uusiksi? Voisitko alkaa tehdä töitä osa-aikaisesti? Jäädä hoitovapaalle?

Jos mietit millaisen auton ostat, pysähdy hetkeksi miettimään tarvitsetko ylipäätään autoa. Mitä muuta hyödyllisempää tai tärkeämpää voisit tehdä rahalla, jonka olet nyt investoimassa autoon?

Oletko tekemässä jotain isoa päätöstä? Mitä kaikkia vaihtoehtoja sinulla on oikeasti tässä tilanteessa?

Julkaisen 1-3 kertaa kuukaudessa VIP-jäsenille tarkoitetun äänitteen, jossa kerron mitä olen juuri oppinut englanniksi lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista, podcasteista ja luennoista.

Jos haluat saada parhaat palat uusimmasta ihmismieltä käsittelevästä tutkimuksesta selvällä suomenkielellä, liity kutri.net:in VIP-jäseneksi.  

Miten ajatukset syntyvät?

Uskotko tietäväsi miten ajatuksesi syntyvät? 

Mikä on seuraava ajatuksesi?

Tässä on fakta: kukaan ei tiedä kuinka ajatukset täsmälleen syntyvät. Tiedämme valtavan joukon asioita, jotka saattavat vaikuttaa ajatteluusi: mitä juuri kuulit, näit, haistoit, maistoit, ajattelit, mikä vireystilasi on, miten nälkäinen olet, miten hyvin olet nukkunut, mikä aivokemiasi tila on, onko tilanne tuttu vai vanha, mikä temperamenttisi on, millaisessa sosiaalisessa tilantessa olet, mikä mielialasi on sillä hetkellä, jne.

Jokaisella meillä on kokemuksia siitä, että olemme suihkussa, kulkemassa tuttua reittiä tai nukahtamassa,  kun mieleemme juolahtaa jostain täysin uusi ajatus. Usein se on ajatus, joka on ratkaisu johonkin ongelmaan, jota olemme pohtineet aiemmin, mutta joskus se voi olla ratkaisu asiaan, jota emme edes pitäneet ongelmana. Mistä se ajatus juolahti mieleemme juuri sillä hetkellä?

Tutkimus toisensa jälkeen todistaa että olemme äärimmäisen huonosti perillä siitä, miksi ajattelemme mitä ajattelemme. Tai edes mitä ajattelemme. Sen sijaan olemme valtavan hyviä keksimään (vääriä) selityksiä sille, miksi ajattelemme ja toimimme niin kuin toimimme. Tästä syntyy illuusio, että ymmärrämme toimintaamme paljon paremmin kuin oikeasti ymmärrämme.

Ruotsalaiskokeessa miespuolisille testihenkilöille näytettiin naisten valokuvia ja pyydettiin valitsemaan niistä nainen, jonka kanssa he voisivat mennä treffeille. Jonkin ajan kuluttua miehille näytettiin naisen kuva ja pyydettiin heitä selittämään miksi he olivat valinneet juuri tämän naisen. Miehet keksivät todella hyviä selityksiä siitä miksi juuri tämä nainen oli heidän valintansa. Muuten hyvä, mutta se EI ollut kuva, jonka he olivat valinneet.

Sen lisäksi olemme äärimmäisen hyviä löytämään toistuvia kuvioita — vaikka se vaatisi silmien sulkemista tilanteilta, jotka eivät  sovi kuvioon. Tämä on helpointa huomata muissa ihmisissä. Kuinka monta kertaa olet tuijottanut tyrmistyneesti läheistä, joka silmät kirkkaana väittää että hän ”aina vie roskat” — vaikka on vienyt ne viimeksi viikko sitten ja jättänyt jätteiden roudaamisen sen jälkeen sinulle? Tai ystävätärtä joka sanoo ettei hän koskaan tapaa kivoja miehiä, vaikka sinä pystyt luettelemaan useamman kivan miehen, jolle ystävättäresi on antanut rukkaset heti kättelyssä.

Jos sinä tai joku muu luulee tietävänsä, miksi ajattelet tietyllä hetkellä tietyn ajatuksen, selitys on todennäköisesti jollain lailla pielessä. Pahimmillaan se voi olla todella pahasti pielessä.

Yksi poikkeus tähän on selkeät fobiatapaukset, joissa esimerkiksi koiran läheisyys tai avoin tila saa ihmisen paniikkiin ihan siitä huolimatta onko hän hyvällä tai huonolla tuulella, onko hän syönyt tai nälkäinen, väsynyt  tms. Näissä tapauksissa esimerkiksi NLP voi auttaa katkaisemaan tai muuttamaan ajatusketjun.

Mutta tällöinkin kauhun herättää ajatus, ei koira tai avoin tila, koska henkilö voi kokea samankaltaisen reaktion ihan vain ajattelemalla koiraa tai avointa tilaa.

Ajatuksemme vaihtuvat nopeaan tahtiin. Se, mitä pidät tuntikausia tai päiväkausia kestäneenä ajatuksena on sarja ajatuksia, joiden välissä tietoisuudessasi kävi useita eri ajatuksia. Sen lisäksi ajattelet koko joukon ajatuksia, joista et tule kunnolla edes tietoiseksi.

Jos ajatuksesi äänitettäisiin, ääninauha voisi kuulostaa tältä: ”hitto mua ottaa niin päähän tuo mun naapurini. Miksi sen pitää aina soittaa musiikkia niin kovaa. Ja vielä Black Sabbathia. Ozzy Osborne ei osaa edes laulaa. Ja sen televisiosarja… Mikä sen nimi oli… Niin just, the Osbornes, ihan paska. Tollasta paskaa toi naapuri kuuntelee. Luuleekse että me ollaan kahdeksakytluvulla. Kun ei se ollut hyvää edes kahdeksakytluvulla. Hei paljos kello on. Ah ei tartte vielä lähtee. No joo, en mä silti tee tosta valitusta isännöitsijälle. Kun ei se kuitenkaan soita iltaisin. Ja sit se voisi valittaa mun tupakanpoltosta. Pitäiskö kokeilla hypnoosia tupakoinnin lopettamiseksi.”

Ja myöhemmin kun ajattelet aamua, saatat olla sitä mieltä että olit vain täysin kypsähtänyt naapuriisi, joka soittaa Black Sabbathia vähän liian kovalla.

Toisin sanoen on täysin järjetöntä ajanhaaskausta lähteä miettimään miksi ajattelet tietyllä hetkellä mitä ajattelet. Keksimäsi vastaus on mitä suurimmalla todennäköisyydellä väärä ja ajatuksesi vaihtuu joka tapaukessa hetken päästä.

Kaiken lisäksi tunnemme yleensä tarvetta puuttua ajatuksiin, jotka herättävät meissä ikäviä tunteita. Aina kun olomme on kireä, jännittynyt, ahdistunut, stressaantunut, pelokas, vihainen, hermostunut tai muuten ankea, kehomme on pakene tai taistele-tilassa. Tässä tilassa aivojemme ”älykkäimmän” osan eli otsalohkon aktiivisuus vähenee emmekä pysty näkemään selkeästi syy- ja seuraussuhteita, erottamaan oikeaa ja väärää tai näkemään suurta kokonaisuutta.

Tämän takia on vieläkin järjettömämpää lähteä analysoimaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan silloin kun on huonoissa fiiliksissä.

Kuinka monta tuntia päivässä sinä käytät omien tunteidesi ja ajatustesi analysointiin?

Mieti mitä kaikkea uutta voisit luoda maailmaan sillä ajatusenergialla ja ajalla?

Kirjoja, nettisivuja, valokuvia, videoita, runoja, laatuaikaa läheisten kanssa, leivoksia, uusia taitoja, urheilusuorituksia, puutarhoja, tuunattuja autoja, uusia ystävyyssuhteita, sosiaalisia kerhoja, oikeutta heikommille, uuden ammatin, käsitöitä, matkoja, musiikkia, kokemuksia… Mahdollisuudet ovat loputtomat.

Kuinka pelastaa maailma

Wow! Steve Chandlerin kurssi oli äärimmäisen mielenkiintoinen, vaikkei ehkä sillä tavalla tajunnan räjäyttävä kuin Pranskyjen ja Aaron Turnerin ja Mara Gleasonin viikonloppu.

Suurin havahtumiseni (insight) jonka sain kurssilta tuli, kun Steve pyysi kirjoittamaan ylös sellaisen ihmisen nimen, jota haluaisin valmentaa kaikkein eniten.

Minulla mieleen tuli Tim Ferriss. Miksi haluaisin valmentaa Tim Ferrissiä? Nimi tuli ensin mieleeni ja vasta sitten ymmärsin miksi.

Stressitön Suomi 2022 tuntuu helpolta ja hauskalta sivuprojektilta — koska se on vain ensimmäinen askel. Minä haluan opettaa koko maailmalle sen, että inhimillinen kokemuksemme luodaan sisältä-ulospäin, ei ulkoa-sisäänpäin.

Niinpä koko projektini on Stressitön maailma 2062

Ja sen alaprojektit ovat: Stressittömät länsimaat 2032 ja Stressitön Suomi 2012

Sen näkeminen, että inhimillinen kokemus syntyy sisällämme ja projisoimme sen itsemme ulkopuolelle voi muuttaa kokemuksemme elämästä yhdessä silmänräpäyksessä — ja kokemus syvenee mitä pidempään katsomme maailmaa uudesta näkökulmasta.

Mitä haluan opettaa maailmalle

Opettajani Robin Charbit totesi, että kuka tahansa voi ymmärtää miten inhimillinen kokemus oikeasti syntyy, jos siitä tehdään jotenkin häntä koskettavaa.

Jokainen meistä on jo huomannut, että mielialamme vaihtelevat. Välillä olemme hyvällä tuulella, välillä huonolla.

Useimmat meistä luulevat mielialojen vaihtelun olevan seurausta suoraan ulkoisista tapahtumista: siitä mitä joku sanoi tai mitä tapahtui.

Osa uskoo mielialojen vaihtelun johtuvan menneisyyden traumoista, jotka laukeavat tietyssä tilanteessa.

Jotkut ovat sitä mieltä, että mielialan vaihtelut johtuvat nälästä, väsymyksestä, huonolaatuisesta ravinnosta, liikunnan puutteesta, ympäristömyrkyistä jne.

Totuus on se, ettei yksikään näistä tekijöistä selitä yksistään eikä välttämättä edes yhdessä sitä, miksi välillä mielialamme lähtee laskuun. Myöskään tekemämme korjausyritykset eivät selitä sitä, miksi mielialamme lähtee ennemmin tai myöhemmin nousuun.

Kun mielialamme on alhaalla, aivomme toimivat huonommin ja ajattelumme on rajoitettua. Kun mielialamme on korkealla, aivomme voivat toimia täydellä teholla ja pystymme näkemään suuret kokonaisuudet, syy- ja seuraussuhteet, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä ei.

Toisin sanoen alhaisessa mielentilassa kokemamme ajatukset ovat vääristyneitä, korkeassa mielentilassa kokemamme ajatukset fiksuja, toimivia, hyödyllisiä ja totta.

Jokaista kokemaamme tunnetta edeltää ajatus. Voimme olla huippuväsyneitä, mutta jos olemme innoissamme asiasta, jota teemme, emme huomaa väsymystä.

Kukaan ei tiedä tarkalleen miten ajatukset syntyvät. Siksi kukaan ei tiedä mikä hänen seuraava ajatuksensa on. Siksi kukaan ei tiedä hetkeä ennen suurta neronleimausta, että parin sekunnin päästä hänen päähänsä pälähtää ajatus, joka muuttaa heidän koko maailmansa.

Koska emme tiedä mitä ajattelemme seuraavaksi, emme voi mitenkään estää tiettyjä tai tietynlaisia ajatuksia nousemasta mieleemme.

Koska ajatukset edeltävät tunteitamme — eli tunnemme ajattelumme — emme pysty myöskään estämään tietynlaisia tunnetiloja syntymässä meistä.

Ja se on koko tämän jutun juju:

Meidän ei tarvitse kontrolloida tai hävetä ajatuksiamme.

Meidän ei tarvitse kontrolloida tai hävetä tunteitamme.

Meidän ei tarvitse yrittää hankkiutua eroon ikävistä tunteista.

Riittää että näemme, että tunteet ovat vain hälytysvalo, joka kertoo ajatuskapasiteettimme tason. Riittää että ymmärrämme tunteidemme olevan seurausta ties mistä päähämme pälähtäneestä ajatuksesta, joka ennemmin tai myöhemmin vaihtuu automaattisesti parempaan ajatukseen, joka tuo mukanaan paremman fiiliksen.

Elämän laadun radikaaliin parantamiseen riittää se, että silloin kun huono fiilis varoittaa meitä huonosta ajattelusta, näemme miten järjetöntä silloin on ajatella mitään tärkeää tai uskoa omia ajatuksiaan ja suuntaamme energiamme arkiaskareisiin, rutiinihommiin ja muihin tehtäviin ja toimintoihin, jotka eivät vaadi kauheasti ajattelua.

Miten muutetaan maailma helposti

Tim Ferriss tuli mieleeni, koska haluan opettaa inhimillisen kokemuksen syntyperiaatteet ihmisille, joita mahdollisimman suuri yleisö kuuntelee.

Suomessa olen jo alkanut kutsua eri valmentajia käymään keskusteluja kanssani, vaikka siinä vaiheessa kun sain idean en tiennyt, miksi sisäinen viisauteni kehotti tekemään niin. Nämä keskustelut toisten valmentajien kanssa ovat oolleet poikkeuksellisen vaikuttavia ja koskettavia.

Samoin olen lähettänyt sähköpostia eräille tietyissä piireissä vaikuttaville yhdysvaltalaisille henkilöille.

Mielipidevaikuttajien opettaminen on vain yksi askel.

Stressitön Suomi -projektin seuraava vaihe alka kirkastua mielessäni. Se on prinsiippien opettaminen ihmisille, jotka haluavat auttaa itseään ja lähipiiriään näkemään elämän uudessa, kevyemmässä valossa ja lopettamaan stressaamisen. Jos sinä olet näitä ihmisiä, ota yhteyttä: kutri@kutri.net –– laita otsikoksi Stressitön Suomi 2022

Kutri.net tulee olemaan yksi kanava välittää tätä tietoa ja varmasti ajan mittaan tulen keksimään muitakin tapoja auttaa ihmisiä näkemään totuuden itsestään ja kokemuksestaan maailmasta.

Voin nähdä, miten tämä voisi kuulostaa jostakusta mahdottomalta tehtävältä. Jos ihan oikeasti joutuisin henkilökohtaisesti opettamaan tämän kaikille maailman ihmisille, niin toki se olisi sitä. Jos tämä olisi jokin tekniikka, joka edellyttää ihmisiltä harjoittelua tai opiskelua, tehtävä voisi olla ainakin vaikeampi.

Onneksi tässä on kyse niin yksinkertaisesta asiasta, kuin tutun ilmiön näkemisestä uudesta näkökulmasta. Mikä parasta, toisin kuin vanha näkökulma, joka ei vastaa todellisuutta, tämä uusi näkökulma selittää ihan täysin miksi tunnemme mitä tunnemme ja miksi välillä elämä voi tuntua vaikealta. 

Minä en ole yksin korjaamassa tätä väärinkäsitystä. Maailmassa on jo lukemattomia ihmisiä, jotka ovat tutustuneet muodossa tai toisessa kolmeen prinsiippiin, jota opetan. Vastaavasti monet muut kirjailijat, opettajat ja yksityishenkilöt ovat tulleet itse samaan johtopäätökseen jotain muuta kautta tai ehkä aina tienneet miten homma oikeasti menee.

Kuten yritysvalmennusta harjoittavat opettajani ovat kertoneet, aina kun esimerkiksi yrityksissä yksi osasto oppii nämä asiat, pian muut osastot näkevät ihmisissä tapahtuneen muutoksen ja haluavat tietää mitä muille on tapahtunut.

 

Haluatko yksityisvalmennukseen? Toimi nyt!

Tällä hetkellä VIP-jäsenyyteen kuuluu 1-2 ilmaista valmennuskertaa. Kesäkuun alusta alkaen jäsenmaksu laskee, eikä tule sisältämään enää ilmaista valmennusta. Sitä ennen VIP-jäseniksi liittyneiden valmennusoikeus säilyy normaalisti.

Kesäkuusta alkaen otan kuitenkin valmennettavakseni ensisijaisesti ihmisiä, jotka inspiroivat jo työssään tai vapaa-ajallaan suurta joukkoa muita ihmisiä: valmentajia, esimiehiä, poliitikkoja, toimittajia ja muita mielipidevaikuttajia.

Koska haluan antaa mahdollisimman monelle kokea jossain muodossa transformatiivisen valmennuksen voiman, tarjoan VIP-jäsenille edelleen ryhmävalmennuspuheluita ja järjestänen aika-ajoin ryhmävalmennuksia.

Kerron tänään lisää kesän yli kestävästä ”Löydä itsesi” -ryhmävalmennuksesta, jonka muoto muuttuu hieman ja hinta laskee 500 euroon.

Jos olet ajatellut itseksesi että jossain vaiheessa haluaisit tulla yksityisvalmennukseeni, nyt on aika toimia.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

 

1.

Liity VIP-jäseneksi ennen toukokuun loppua ja saat yhden valmennuskerran kanssani — voit käyttää valmennuksen milloin tahansa tämän vuoden aikana, eli jos olet jo VIP-jäsen, voit tulla valmennettavakseni vaikkapa joulukuussa.

2.

Hyödynnä Neljän valmennuskerran erikoistarjous, joka loppuu ennakkotiedoista poiketen myös nyt toukokuun lopussa ja se on viimeinen kaikille avoin yksityisvalmennuspaketti jota näillä näkymin tarjoan. Paketteja on tarjolla vain neljä kappaletta ja neljä valmennuskertaa pitää käyttää syyskuun 2012 loppuun mennessä.

PLUS

Jos olet jo jonkinasteinen mielipidevaikuttaja eli suosittu bloggaaja, valmentaja, kouluttaja, yritysjohtaja, poliitikko, opettaja, toimittaja tms. ja haluaisit kokea transformatiivisen valmennuksen voiman ja osallistua kanssani stressittömän Suomen luomiseen, voit ottaa yhteyttä milloin tahansa ja pyytää valmennustapaamista kanssani. Ensimmäinen tapaaminen on lahjani sinulle eikä sido sinua mihinkään. Lähetä viesti osoitteeseen kutri@kutri.net ja kerro kuka olet, mitä teet ja mitkä viikonpäivät ja kellonajat sopisivat sinulle parhaiten. Minulla on tällä hetkellä 2-3 viikon jono valmennuksiin.

 

Haluatko kuulla muiden kertovan näistä asioista (englanniksi)?

Katso Vimeossa Three Principles -aiheisia videoita

Pääopettajani Michael Neill valmentaa kolmen prinsiipin näkökulmasta. Tsekkaa Michaelin Inside Out Experiment -blogi

Tsekkaa Rudi Kennardin Three Principles Movies — sieltä löytyy myös äänitteitä

Garret Kramer käyttää tätä lähestymistapaa urheiluvalmennuksessa — tsekkaa ”live” -osasto, jossa äänitteitä

Robin Charbitin yrityksen sivuilla on linkkejä aihetta käsitteleviin artikkeleihin juttuihin

Pranskyjen sivuilta voi ostaa aiheeseen liittyvää materiaalia

Ja sitten on tietysti kolme prinsiippiä -liikkeen aloittajalle Sidney Banksille omistetut sivustot:

SidneyBanks.org ja Three Principles -säätiö.

Miksi on hyvä ymmärtää miten inhimillinen kokemus syntyy?

Eilen illansuussa ja illalla olin vaihteeksi vähän alamaissa. Se näyttää liittyvän ulkopuolisuuden tunteeseen, joka on seurausta ajatuksista, joita ajattelen, kun koulukaverini laittavat Facebookiin viestejä Santa Monicasta tai lentokentiltä matkalla Losiin tämän viikonlopun koulutukseen.

Ei, koko päivä ei todellakaan ole ollut tätä, vaan ikävä iski vasta iltapäivällä ja silloinkin aaltoili koko ajan.

Meillä on viikottain ryhmäpuhelut oman pienryhmän kanssa. Eilisen ryhmäpuhelussa tuli esiin parikin asiaa, joita olen miettinyt.

No ensinnäkin juuri se, miten erilaiselta huono fiilis tuntuu, kun sen kanssa on OK. Olin juuri ehtinyt tehdä aiheesta 15 sekunnin koevideon iPhone-videoiden jako-ohjelmaan Viddyyn.

 

Ns. huono fiilis ei tunnu enää varsinaisesti pahalta, vaan vain erilaiselta fiilikseltä kuin ns. hyvä fiilis. Siis vähän samalla tavalla kuin miltä eilisen iltapäivän sade tuntui toissapäivän auringonpaisteen jälkeen. Minulla ei ole (enää) mitään sadetta vastaan. Sateella vain tehdään vähän erilaisia asioita kuin auringonpaisteessa. Toissapäivänä auringonpaisteessa ulkoiltiin ja kitkettiin meidän puutarhaa — eilen sadesäällä katsottiin ikkunasta kuinka luonto kasteli puutarhamme, joka hehkui raikkaan vihreänä.

Kolme prinsiippiä uudesta näkökulmasta

No niin, tämä on nyt taas vähän ”metafyysisempi” selitys, joten jos tällainen teoreettisempi pohdinta puuduttaa, voit hypätä tämän osion ohi. 😀

Toinen asia, jota olen miettinyt on ns. kolme prinsiippiä (3P), joihin koulutuksemme aika pitkälti perustuu.

Eli tosiasioihin, että:

1. Näyttää olevan jokin suurempi energia tai voima tai viisaus tai logiikka kaiken elämän takana — siis se viisaus tai voima, joka kertoo sikiön sydämelle koska alkaa sykkiä — tai joka kertoo ihmisalkiolle mistä soluista tehdään sydän ja mistä nenä — tai joka määrittelee mikä on seuraava ajatuksesi.

Perinteisessä 3P-kielessä sitä kutsutaan nimellä mieli (mikä on aika sekoittavaa). Minä kutsun sitä älykkääksi energiaksi elämän takana (intelligent energy behind life), vaikka voisin kutsua sitä elämän voimaksi tai jopa jumalaksi.

2. Ihmiset ajattelevat. Ja he ajattelevat taukoamatta. Ajatus tarkoittaa tässä tapauksessa jokaista mielessämme kulkevaa signaalia, josta voimme tulla tietoiseksi, vaikka emme olisikaan siitä alunperin tietoisia. En voi tulla samalla tavalla tietoiseksi signaaleista, joita esim. sydämeni lähettää aivoille, kuin voin tulla tietoiseksi ajatuksesta, että olen kateellinen jollekulle, vaikka alunperin kieltäisin ajatuksen itseltäni. Tai että jokin asia pelottaa minua, vaikka olen uskotellut itselleni että olen ollut vihainen.

3. Meillä on tietoisuus, johon tulevat ajatukset luovat kokemuksemme elämästä. Tai kääntäen, koemme vain tietoisuuteen tulleet ajatukset. Aurinko voi paistaa sata kertaa päivässä kasvoillesi, mutta koet auringonpaisteen vain sillä hetkellä, kun mielessäsi käy ajatus ”oi, aurinko paistaa kasvoilleni”. Voi olla että kumppanisi seisoo vieressäsi ja sanoo sinulle, jotain, mutta jos tietoisuutesi on täytetty muilla ajatuksilla, et välttämättä edes kuule mitä hän sanoo (nimim. kokemusta on). Voit ajaa tuttua reittiä töihin miettien omiasi ja perille päästyäsi muistat mitä ajattelit, mutta et mitä näit, miten lujaa ajoit tai mitä muuta tapahtui matkan aikana.

Jos yksikin näistä kolmesta elementistä poistettaisiin, inhimillinen kokemuksemme elämästä katoaisi. Aivokuolleet ovat fysiologisesti elossa, mutta eivät ole enää olemassa ajattelevina tai tuntevina ”ihmisolentoina”.

Moni eri taho tosiaan ”osoittaa samaan suuntaan” eli kuvaa eri sanoin ja selityksin samaa ilmiötä.

Itse olen fiilistellyt sitä, mikä on toisaalta yksinkertaisin, toisaalta lähimpänä totuutta oleva kuvaus sille, miten inhimillinen kokemus syntyy.

Lähimpänä totuutta oleminen tarkoittaa minulle sitä, että kuvaus veisi huomiomme oikeaan suuntaan ja ohjaisi panostamaan niihin asioihin joihin voimme vaikuttaa ja ennen kaikkea auttaisi olemaan puuttumatta niihin asioihin, joihin emme voi vaikuttaa tai jotka ovat epäolennaisia.

Toisin sanoen miten voisimme ottaa eniten ilon irti elämästä ymmärtämällä älykästä energiaa elämän takana, ajatuksia ja tietoisuutta?

Olen parin päivän pohtimisen jälkeen saanut mieleeni tällaisen kuvan inhimillisestä kokemuksesta prosessina:

On fakta, että ihan kaikki radioaalloista kiviin ja tuulesta ihmisiin on energiaa eri muodoissa. Lähden siitä, että myös ajatuksemme ovat energiaa. Mitä ”tiiviimmässä” muodossa energia on, sitä kiinteämpänä se meille näyttäytyy. Eli kivi on tiiviimmässä ja kiinteämmässä muodossa olevaa energiaa kuin vesi, joka on kiinteämmässä muodossa olevaa energiaa kuin radioaallot. Emme voi nähdä ajatuksia, joten ajatukset olevat vähemmän kiinteässä muodossa kuin muu kehomme.

Nykytiedon mukaan energia ei voi kadota eikä sitä voi tulla lisää — se voi vain muuttaa muotoaan.

Mutta mistä eri muodoissa oleva energia on tiennyt mihin muotoon muuttua? Mistä ihmisalkion kantasolut tietävät mistä niistä tulee nenä ja mistä varpaat? Tai puuhun sitoutunut energia tietää muuttua tulen kautta lämmöksi, vedeksi, tuhkaksi jne.?

Siksi puhumme ”älykkäästä energiasta” — energiasta joka muuttaa muotoaan ja joka tietää mihin muotoon muuttua eri tilanteissa.

Jos ajatukset ovat tietyssä muodossa olevaa energiaa eikä energia voi ilmestyä tyhjästä, on selvää, että ennen kuin ajatus on ajatus, se on jossain muussa muodossa olevaa energiaa. No, ajattelu vaatii glukoosia (tai ketoaineita) polttoaineeksi, mutta miten glukoosista tulee sähköimpulsseja, joista syntyy mieleemme ajatus: ”kaikki kääntyy parhain päin”?

Mistä ajatukset tulevat? Mikä logiikka määrää mikä on seuraava ajatuksesi?

Sinä et koskaan tiedä varmuudella mikä seuraava ajatuksesi on, joten sen määrittää jokin muu logiikka kuin tietoinen ajattelusi.

Minä lähden siitä, että ajatukset ovat älykästä energiaa yksittäisten ajatusten muotoon ”pakattuna”.

Näen, että ”pakkaaminen” tapahtuu siinä vaiheessa, kun tämä energia siirtyy tietoisuuteemme.

Olen miettinyt paljon sitä, miten ahdistuneena, stressaantuneena ja masentuneena kehomme on kireämpi, jännittyneempi, jäykempi ja kylmempi. Aivotutkimukset osoittavat, että samaan aikaan osa aivojemme alueista on kytketty pois. Tällöin myös olomme tuntuu raskaammalta.

Tästä keksin vertauksen, että entäpä jos tietoisuus onkin kuin sulkijalihas: kun olemme ns. alhaisessa mielentilassa kehomme on kireämpi — miksei myös tietoisuutemme olisi silloin ”tiukempi”. Kun älykäs energia pusertuu tiukemman aukon läpi ajatuksiksi, se pakkautuu tiiviimmin ja tuntuu siksi raskaammalta ajatukselta.

Kehomme muuttaa ajatuksen yhtä astetta konkreettisempaan muotoon: tunteiksi. Raskaampi ajatus luo raskaamman tunteen.

Jos vertaat mielessäsi pelkkää ajatusta ja sen luomaa tunnetta, tunne tuntuu jotenkin kiinteämmältä ja konkreettisemmalta kuin pelkkä ajatus.

Toisaalta ollessamme ns. korkeassa mielentilassa kehomme on rennompi ja sitä kautta tietoisuutemme on aukiälykäs energia pystyy virtaamaan vaivattomammin ja muuntuu kevyemmiksi ajatuksiksi.

Kertaus:

  • Kehomme, ajatuksemme ja tunteemme ovat kaikki samaa energiaa eri muodoissa.
  • Tietoisuus on portti, filtteri tai sulkijalihas, joka muuntaa ”muodottomassa muodossa” olevan älykkään energian ajatuksiksi.
  • Alhaisessa mielentilassa tietoisuutemme on kapeampi — ja silloin syntyneet ajatuksemme ovat tiivimipiä eli raskaampia sekä mahdollisesti ”vajaampia” kuin ajatukset, jotka syntyvät korkeassa mielentilassa, kun kehomme on rennoimmillaan, aivomme toimivat kokonaisvaltaisimmin ja tietoisuutemme on apposen auki.

Ja juuri nyt tajusin miksi alhaisessa mielentilassa ajattelumme on myös rajoitetumpaa noin niin kuin fysiologiselta kannalta: koska keho luulee että päällä on pakene ja taistele -tilanne, se kytkee uusia ajatuksia luovan otsalohkon pois ja turvautuu energiaa säästäviin ”vanhoihin” ajatusmalleihin, eli alkukantaisempiin aivonosiin tallennettuihin tottumuksiin, joiden prosessointi vie vain vähän energiaa.

Käytännön sovellutuksia

Mallin näkeminen kristallinkirkkaasti auttaa määrittelemään mitkä jutut toimivat ja mitkä eivät.

Siis vertauksen vuoksi: silloin kun englantilaiset lääkärit luulivat, että sairaudet johtuivat myrkyllisistä kaasuista, koska he eivät tienneet että ne seurasivat bakteereista, mikrobeista ja viruksista, lääkärit saattoivat suojautua kaasuja vastaan mutta eivät vaivautuneet pesemään käsiään, minkä vuoksi he tartuttivat tulehduksia ja muita sairauksia synnyttäneistä naisista toisiin.

Luulo ei ole tiedon väärti

Jos luulemme että itsemme ulkopuoliset asiat luovat jotenkin suoraan ajatuksemme ja tunteemme, saatamme käyttää täysin turhaan järjettömän määrän energiaa itsemme ulkopuolisten asioiden muuttamiseen. Toisaalta jos koemme ettemme voi muuttaa itsemme ulkopuolisia asioita, luulemme että meidät on ”tuomittu” tuntemaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa, mistä voi seurata tunne että on vankilassa.

Jos luulemme että meidän kuuluu jotenkin kontrolloida ajatuksiamme, haaskaamme aikaa ja energiaa ajatusten kontrollointiyrityksiin ja kun ne menevät pieleen, tunnemme itsemme epäonnistuneeksi.

Jos luulemme että alhaisessa mielentilassa ajatellut ajatukset ovat enemmän totta kuin ylhäisessä mielentilassa ajatellut ajatukset ihan vain siksi, että ne tuntuvat ”painavammilta” ja sitä kautta ”konkreettisemmilta”, saatamme vetää vääriä johtopäätöksiä ja ajautua tekemään valintoja, jotka ovat kokonaisuutena arvioiden typeriä.

Jos luulemme että negatiiviset tunteet ovat jotenkin huono asia ja että niille tarvitsee tehdä jotain, hassaamme helposti ihan järjettömän määrän aikaa ja energiaa korjataksemme ajatuksia ja tunteita, jotka korjautuisivat pian itsestään.

Ymmärrys avaa elämää

Kun ymmärrämme, että ajatuksemme ovat lähtöisin älykkäästä energiasta, jonka sisäistä logiikkaa emme täysin ymmärrä, mutta jonka tavoitteena näyttää olevan elämän ylläpitäminen ja edistäminen energiatehokkaasti, näemme että meillä on ääretön potentiaali uusiin ajatuksiin ja ideoihin. 

Kun näemme, että oma mielentilamme ratkaisee sen, miten laajaa tai suppeaa ajattelumme on ja miten kevyitä ja raskaita ajatuksia mieleemme juolahtaa, voimme käyttää mielentilaa merkkijärjestelmänä, joka kertoo miten vapaasti älykäs energia virtaa mieleemme ja miten elämää edistävää ja kokonaisvaltaista ajattelumme kullakin hetkellä on.

Kun mielentilamme on alhainen ja kehomme on jännittynyt, jäykkä, kova ja kylmä, ajattelumme on suppeaa, ajatuksemme raskaita ja kykymme havainnoida todellisuutta ja syy- ja seuraussuhteita rajoittunut. Toisin sanoen riski virhearviointeihin ja typeriin hazardiratkaisuihin on korkea.

Kun mielentilamme on korkea ja kehomme rento, pehmeä, levollinen ja lämmin, ajattelumme on laajaa, ajatuksemme kevyitä ja kykymme havainnoida todellisuutta ja ymmärtää syy- ja seuraussuhteita parhaimmillaan. Toisin sanoen pystymme arvioimaan objektiivisemmin eri tilanteita ja tekemään helpommin järkiratkaisuja.

Kun ymmärrämme, että ajatuksemme syntyvät älykkään energian sisäisen logiikan mukaan (jota emme täysin ymmärrä) ja tietoisuuden tasostamme eli mielentiloista riippuen, näemme, että on turha käyttää energiaa omien ajatusten kontrollointiin. Me emme koskaan tiedä varmuudella mitä ajattelemme seuraavaksi — siksi emme pysty estämään tiettyjä ajatuksia nousemasta mieleen.

Sen sijaan meillä on mahdollisuus bongata ajatuksemme sen jälkeen kun se on tullut tietoisuuteemme. Voimme muistaa, että ajatuksemme eivät välttämättä kerro mitään todellisuudesta ja että voimme ajatella mistä tahansa asiasta monella eri tavalla. Jo tämä havainto auttaa keventämään raskaintakin ajatusta ja avaa ”tietoisuuden sulkijalihasta”, jolloin voimme saada helpommin uuden ajatuksen tai näkökulman tilanteeseen.

Tietoisuudellemme näyttää olevan ominaista se, että se on välillä laajempi, välillä suppeampi. Koska ajatuksemme ja tunteemme näyttävät ainakin osin määrittävän tietoisuuden tason, voidaan olettaa että älykkään energian sisäiseen logiikkaan kuuluu syklisyys. Tämä näyttää syklisyys näkyy IHAN KAIKKIALLA luonnossa ja jopa pörssikursseissa!

Kun tajuamme, että mielialojemme kuuluu vaihdella ja että ne vaihtelevat automaattisesti, olosuhteista riippumatta, näemme, miten järjetöntä on yrittää kontrolloida mielialoja — yhtä järjetöntä kuin olisi yrittää kontrolloida vuodenaikoja, vuorokauden aikoja tai vuorovettä.

Minulle henkilökohtaisesti eniten iloa aiheuttanut havainto oli se, että ajatusteni takana on sama voima, joka oli Einsteinin, Da Vincin, Martin Luther Kingin ja kaikkien muiden maailman ihmisten ajatusten takana.

Voi olla, ettei mieleeni juolahda uuttaa suhteellisuusteoriaa vastaavaa systeemiä, koska en ole suunnannut huomiotani fysiikan ja matematiikan alalle. Eikä ideana mielestäni ole edes saada jotenkin koko ihmiskunnan näkökulmasta mullistavia ja nerokkaita ajatuksia, vaan antaa älykkään energian — jota siis voi kutsua myös sisäiseksi viisaudeksi — löytää kuhunkin tilanteeseen ja kysymykseen paras vastaus. Se tapahtuu tietysti rentoutumalla ja antamalla tietoisuuden laajentua sen sijaan että yrittäisi hirvittävästi pinnistämällä ja stressaamalla löytää vastauksen.

Nyt mieleen juolahti, että tämä viimeinen väittämä siitä että meillä on käytössämme sama sisäinen viisaus tai älykäs energia kuin maailman isoimmilla neroilla, voi olla vaikea käsittää tai hyväksyä. Minulla on tähän(kin) erittäin hyvät perustelut, mutta niihin palaan joku toinen päivä.

Entä sitten?

Ymmärrän että tämä pitkä ja paikoitellen aika abstrakti selitys ei luonut mielikuvaa siitä, että kyseessä on oikeasti superyksinkertainen juttu. 

Tämä on asia, josta keskustelemme aika ajoin niin ryhmäpuheluissa kuin koulutuksissa. Sen jälkeen kun asian sisäistää, se on äärimmäisen yksinkertainen, luonnollinen ja selkeä. Sitä ennen… ei niinkään selkeä. Osin ymmärrystä vaikeuttaa se, että se on niin erilainen kuin mitä olemme tottuneet tähän asti ajattelemaan.

Vaikka kokonaisuus ei ehkä ihan tällä selittämisellä auennut, pysy linjoilla. Tai vielä mieluummin: tule kokeilemaan valmennusta, niin voimme katsoa yhdessä miten tämä prosessi näkyy sinun elämässäsi ja mitkä väärinkäsitykset saavat sinut vielä tekemään asioita, joita sinun ei oikeasti tarvitse tai edes kannata tehdä.

Entä jos masennus on vain ajatus?

Nyt tiedän astuvani tulenaran aiheen puolelle, mutta koen asian tärkeäksi ja luotan siihen, että vähintään yksi ihminen lukee tämän oikein ja voi löytää sitä kautta uuden, kevyemmän näkökulman omaan tai läheisen masennukseen.

Uskallan kirjoittaa aiheesta näin avoimesti siksi, että opettajani George ja Linda Pransky hoitivat alunperin masentuneita ja muita asiakkaitaan perinteisellä terapialla vannoen sen nimeen — kunnes törmäsivät ”kolmeen prinsiippiin” ja tajusivat että perinteinen terapia, jossa lähtökohtana on se, että asiakkaan ongelmat ovat totta ja sitten yritetään ratkaista niitä puhumalla ongelmista vain lisää kärsimystä. Nyt he ovat auttaneet jo parinkymmenen vuoden ajan mm. masentuneita ihmisiä kolmeen prinsiippiin perustuvalla ”Health Realizaton” -mallilla.

Koska malli perustuu yksinkertaisesti siihen, että ihmisille näytetään miten me luomme koko kokemuksemme elämästämme omilla ajatuksillamme, ihmiset voivat yhtäkkiä nähdä koko ongelmansa uudessa, kevyemmässä valossa ja kokea ”ihmeparantumisia” jo yhden session jälkeen.

Laitan tämän kirjoituksen loppuun videon, jossa brittinainen kertoo siitä, kuinka oli 13 vuotta kliinisesti masentunut, söi lääkkeitä ja lopulta nukkui 20 tuntia vuorokaudessa. Yksi hänen masennuksensa diagnostisoineista lääkäreistä oli alan huippuja Englannissa. Sitten nainen päätyi kolmen prinsiipin avulla ihmisiä hoitavan henkilön pakeille, ja jo ensimmäisen kerran jälkeen hän koki ensimmäistä kertaa näkevänsä valoa tunnelin päässä. Puolitoista vuotta myöhemmin hän alkoi itse opettaa mitä oli oppinut häntä auttaneelta henkilöltä ja nyt kolme vuotta siitä, kun hän ensimmäistä kertaa tutustui kolmeen prinsiippiin, hän elää yhä ihan normaalia elämää.

Kutsumme ihmeeksi asiaa, jota emme pitäneet mahdollisena. Koska emme ymmärrä mistä masennuksessa on oikeasti kyse, emme näe, että siitä toipuminen voi tapahtua todella nopeasti — vaikka maailma on oikeasti täynnä ihmisiä, jotka ovat nousseet masennuksesta hyvinkin nopeasti ylös.

Koska pidämme yllä mielikuvaa, että masennuksesta paraneminen on vaikeaa ja siitä nouseminen vie aikaa, vaatii lääkkeitä ja hoitoa jne., masentunut, joka kokee alkavansa parantua nopeasti alkaa kyseenalaistaa omaa toipumistaan (”niin mutta mulla on diagnostisoitu masennus, en mä voi oikeasti olla OK”) ja sitä kautta väkisin pitää itseään masentuneena.

Koko meidän kokemuksemme elämästä perustuu vain ja ainoastaan meidän ajatuksiimme. Koet masennuksen tunteita, koska ajattelet masentavia ajatuksia. Ajatuksen luonne on tulla ja mennä. Kaikilla meillä tulee hetkittäin — ehkä jopa päivittäin — mieleen masentavia ajatuksia. Se on täysin luonnollista. Useimmat meistä ehkä noteeraavat masentavan ajatuksen, mutta eivät jää siihen kiinni liian pitkäksi aikaa, jolloin ajatus vaihtuu nopeasti ja automaattisesti uuteen, parempaan ajatukseen.

Masentuneet sen sijaan ovat jääneet kiinni masentavaan ajatukseensa, koska ottavat sen liian vakavasti. Syystä tai toisesta he kokevat ikävän tunteen ongelmaksi ja yrittävät ratkoa sitä aivoillaan, jotka eivät toimi kuunolla. He eivät näe, että kyseessä on vain ajatus, joka nyt vain sattui juolahtamaan heidän mieleensä. He eivät ymmärrä, ettei kukaan oikeasti tiedä miksi tietty ajatus pälähtää päähämme tietyllä hetkellä. He eivät ymmärrä että mitä oikeasti tapahtuu on se, että ensin ajatus juolahtaa mieleemme ja sitten KEKSIMME selityksen sille, että ajatus juolahtaa mieleemme.

Ei, he tuntevat itsensä masentuneeksi, kokevat huonon fiiliksen ongelmaksi ja alkavat miettiä mistä huono fiilis voisi johtua, että voisivat päästä siitä eroon.

Ihmismieli on mestarillisen hyvä keksimään selityksiä, joten syitä etsivät löytävät varmasti yhden tai useamman ”hyvän” syyn siihen, miksi heidän olonsa on huono. Selitys saa huonon tunteen tuntumaan ”todemmalta” ja ”oikeammalta”, mitä saattaa seurata ajatus ja fiilis, että ”minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuntea huonoa fiilistä tässä tilanteessa”. Jos samaan aikaan kokee, ettei voi tehdä mitään tilanteelle tai asialle, jonka virheellisesti päättelee olevan masennuksen takana, olo tietysti pahenee pahenemistaan, mistä seuraa lisää paniikkia ja ahdistusta ja epätoivon tunteita.

Lopussa olevalla videolla kundi, joka oli joskus masentunut, mutta kokenut parantuneensa lääkkeiden jne. avulla kertoi oman esimerkkinsä siitä, kuinka hän oli masennuksen aikana alkanut herätä kahdelta yöllä eikä saanut enää sen jälkeen unta. Hän oli kuullut, että se on yksi kliinisen masennuksen oire. Mies epäili videolla, ettei herääminen ollut seurausta ajatuksesta vaan jotenkin masennuksesta.

Ennen teollistumista pidettiin täysin normaalina nukkua yöunet kahdessa pätkässä eli herätä pikkutunneilla pidemmäksikin aikaa rakastelemaan, rukoilemaan, kirjoittamaan tai jopa kyläilemään!

Tai kuten keskiajalla elänyt Sufi-mystikko Rumi kirjoitti runossaan, joka on käännetty englanniksi Quatrains:

The breeze at dawn has secrets to tell you. Don’t go back to sleep.

”Tuulenvireellä aamunkoitteessa on salaisuuksia kerrottaanaan sinulle. Älä mene takaisin nukkumaan.”

Toisin sanoen videolla puhuvan kundin ongelmana ei ollut se, että hän heräsi keskellä yötä, vaan se, että hän oletti sen olevan oire kliinisestä masennuksesta. No voitte vain kuvitella mikä fiilis on maata sängyssä yöllä miettien sairastuneensa kliiniseen masennukseen ja miten helppoa sellaisiin fiiliksiin on nukahtaa…

Aina kun masentuvan ajatus katkeaa — ja se katkeaa kyllä aina ennemmin tai myöhemmin — masentunut palaa hetkeksi neutraaliin perustilaan. Masentuneet, joiden kanssa olen puhunut, voivat kokea hetkittäin jopa onnea tai iloa — mutta koska he ovat jo ”ostaneet” ajatuksen, että heidän elämässään on jokin ongelma — elämäntilanne, trauma tai itse masennus — joka ”pakottaa” heidät tuntemaan huonoa fiilistä, he sivuuttavat hyvät hetket vahinkoina tai sattumina. Mikä on tietysti hirvittävä väärinkäsitys, koska tilanne on täysin päinvastainen — masentavat ajatukset ovat poikkeustila, jonka he luovat omilla ajatuksillaan ja hyvä, neutraali olotila on perustila, johon he palaavat automaattisesti aina kun ajatukset antavat siihen mahdollisuuden.

Kaikki läpät siitä, miten masennus on biokemiallinen ongelma, aivojen toimintavirhe, johtuu traumoista tms. vain vahvistavat ajatusta siitä, että huono tunne perustuu johonkin muuhun kuin ajatukseen ja että siksi siitä on mahdotonta päästä eroon. Tällöin tietysti fiilis siitä, että on umpikujassa vain pahenee…

Kuten Toby Walzer kertoo tämän kirjoituksen lopussa olevalla videolla: hän saa yhä ihan samoja masentuneita ajatuksia kuin ennenkin, mutta koska hän ei välitä niistä (”who cares”), ne menevät yhtä nopeasti ohi kuin ovat tulleetkin.

Ja ideana on nimenomaan hyväksyä tunne ja nähdä, että se perustuu ajatukseen, joka nyt vain popsahti mieleen — ei yrittää kieltää tunnetta tai olla ajattelematta masentavaa ajatusta, koska silloin ajatus ja tunne vahvistuu.

Toisin sanoen ideana on olla tekemättä yhtään mitään, koska ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Tämä lienee myös monille vaikein asia sisäistää, koska self help- ja terapiakulttuurin myötä olemme niin tottuneet ajattelemaan, että meidän on pakko tehdä tunteillemme jotain sen sijaan että vain eläisimme ne läpi samalla tavalla kuin elämme elokuvateatterissa leffaa katsoessamme läpi tunteita ilman että koemme tarvetta kontrolloida, estää tai ohjata niitä.

Ja tämä on kysymys, jota olen itse miettinyt viime aikoina paljonkin: mitä vikaa siinä on, että on masentunut olo? Tai vihainen olo? Tai pelokas olo?

Se masentunut tai surullinen tai onneton olo jota koet ns. masentuneena, ei todellisuudessa poikkea mitenkään siitä apeasta olosta, jonka saamme katsoessamme surullisesti päättyvää elokuvaa — ainoa ero on se, että emme näe, että tunne, joka seurasi omia ajatuksiamme on yhtä keinotekoinen kuin tunne, jonka saamme katsoessamme elokuvaa.

Voivatko olosuhteet masentaa?

Lyhyt vastaus: eivät.

Jos olosuhteilla olisi maaginen kyky suoraan masentaa meidät, silloin kaikkien samoissa olosuhteissa olevien pitäisi automaattisesti masentua. Jos tietyt olosuhteet ”pakottaisivat” tietyn henkilön masentumaan, silloin hänen mielialansa ei voisi hetkeksikään muuttua paremmaksi ilman, että olosuhteet muuttuvat.

Hyvin usein masentuneet kuitenkin paranevat vaikkeivät olosuhteet juurikaan parane tai toisaalta eivät parane, vaikka olosuhteet muuttuvat.

Masennuksen aivokemia

Lukemattomia masentuneita auttaneen ja Supercoach Academyssakin meitä opettaneen George Pranskyn mukaan masennus ei johdu aivokemiasta vaan masentuneet ajatukset vaikuttavat aivokemiaan. Tällä ja tällä videolla George perustelee melko hyvin oman kantansa.

Väitettä tukee sekin, että psyykenlääkekokeissa lumelääkettä saaneen testiryhmän kunto kohenee usein lähes yhtä paljon kuin oikeaa lääkettä saaneiden kunto — ja toisaalta se, että psyykenlääkkeet eivät tutkijoidenkaan mukaan itsessään nosta mielialaa, vaan (teorian mukaan), helpottavat positiivisempaa ajattelua, joka nostaa mielialan.

Mutta mistä kukaan voi tietää, onko ajatus lääkeen saannista ja avusta se, joka tuo uuden ajatuksen että ”voin parantua”, joka nostaa mielialaa? Miksi joillakin pelkkä lääke ei herätä ajatuksia paranemisesta? Ja miksi ihmisiä toipuu jatkuvasti masennuksesta ihan ilman lääkkeitäkin? Saati lumelääkkeillä?

George puhuu ensimmäisellä videolla myös tieteellisistä tutkimuksista, joissa kävi ilmi että jos koehenkilöt ajattelevat pidempään ikäviä asioita, heidän aivokemiansa perusteella näytti siltä, että heissä käynnistyi mielialaa kohottava ja tasoittava vastareaktio.

Toisella videolla George toteaa ettei hän myöskään tuomitse lääkitystä millään tasolla vaan huomauttaa että se on auttanut monia ihmisiä. Hän vertaa sitä kuitenkin insuliiniin ja ykköstyypin diabetekseen — insuliini ei paranna diabetestä, se vain mahdollistaa sen kanssa elämisen.

George uskoo että psyykenlääkkeet eivät paranna mielen ongelmia, mutta voivat auttaa ihmistä elämään masennuksensa kanssa paremmin. Minä uskon, että nimenomaan ajatus siitä, että lääke voi auttaa nostamaan mielialaa ja parantaa masennuksen, on ehkä jopa pääsyy siihen, että jotkut voivat parantua masennuksesta mielialalääkkeen aloitettuaan.

Nainen kertoo kuinka parantui kliinisestä masennuksesta kolmen prinsiipin avulla

Tällä 1 h 20 min pitkällä videolla Toby Walzer kertoo kuinka hän toipui toivottomaksi todetusta kliinisestä masennuksesta, josta hän kärsi 13-vuotta ja joka lopuksi sai hänet nukkumaan 20 tuntia päivässä. Yksi tapaaminen kolmea prinsiippiä opettavan henkilön kanssa käynnisti muutoksen, jonka ansiosta hän elää nyt kolme vuotta myöhemmin hyvää elämää ja opettaa itse prinsiippejä muille.

Ymmärrän, että jos uskot olevasi masentunut ja mielialasi on alhaalla, olosi voi olla ihan hirvittävän tukala ja voi olla vaikeaa nähdä, että tuska johtuu vain ajatuksesta. Mutta tiedän, että sinulle tulee päivän mittaan myös hetkiä, jolloin olosi on lähestulkoon neutraali.

Jos mitenkään muistat, kokeile nähdä noiden neutraalien hetkien aikana, että kokemasi neutraali tunne on perustilasi ja huono fiilis vain paha uni tai surullinen elokuva, jonka luot omilla ajatuksillasi.

Kokeile nähdä, että sinä olet hyvä, ehjä ja rakastettava — sama ihminen kuin olit syntyessäsi tähän maailmaan — ja että ongelmanasi ei edes ole se, että välillä tunnet olosi masentuneeksi — koska ihan kaikki ihmiset kokevat niin hetkittäin, osa jopa monta kertaa päivässä — vaan se, että pidät ikäviä fiiliksiä ongelmana ja luulet sen, että mieleesi juolahti ikävä ajatus tarkoittavan jotain muutakin kuin vain että mieleesi juolahti ikävä ajatus.

Jos haluat, voin keskustella kanssasi siitä, miten ajatukset luovat tunteemme, miten hyvinvointi on perustilamme ja miten mielialat vaikuttavat ajatteluumme. Olen juuri valmistumassa transformatiiviseksi valmentajaksi, mutta en ole koulutukseltani mielenterveysalan ammattilainen. Vaikka olen varma siitä, ettei keskustelustani ole ainakaan haittaa, käyt keskustelun omalla vastuullasi. Lue lisää palveluistani täältä.

Kolme prinsiippiä

Yksi asia mitä olen ajatellut viime päivinä usein on se, kuinka iso osa tätä valmennusta on sitä, että me vain käännetään ihminen katsomaan oikeaan suuntaan ja vaikka valmennuksen aikana ei välttämättä tule mitään tajunnanräjäyttäviä ahaa-elämyksiä (jos kohta niitäkin on nähty :-), uusi näkökulma alkaa väistämättä muuttaa kokemusta elämästä ja niin kuin usein käy: pienet ahaa-elämykset johtavat isompiin havahtumisiin.

Kuuntelin tuossa opettajani Mara Gleasonin puhetta, jossa hän sanoi tärkeän pointin:

Tämä on jotain, mitä kaikki (tavallaan) jo tietävät, joten heitä ei tarvitse opettaa.

Koulutuksemme perustuu siis kolmeen prinsiippiin, jota voisi verrata ”psykologian fysiikan lakeihin”. Eli mitä oikeastaan kerron niin näillä sivuilla kuin valmennuksissa, on vain se, miten mielemme toimii.

Kun ihmiset tulevat tietoiseksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat heidän kokemukseensa elämästä, he eivät enää vedä väärä johtopäätöksiä ja haaskaa energiaa turhaan yrittämiseen.

Kuvittele esimerkiksi, ettet ymmärtäisi miten painovoima toimii — yrittäisit ehkä saada esineitä pysymään ilmassa tai sitoisit kaiken kiinni, koska pelkäisit että ne leijuvat muuten tiehensä. Tai yrittäisit hypätä talon katolta lentoon niin kuin monet pikkuvintiöt, jotka eivät vielä ole hahmottaneet miten painovoima pätee heihin.

Tai mieti kaikkia niitä naisia ja lapsia, jotka kuolivat täysin turhaan vain siksi, että ennen vanhaan englantilaislääkärit eivät tajunneet miten bakteerit, virukset ja mikrobit aiheuttavat sairauksia, eivätkä siksi vaivautuneet pesemään käsiään ja ruumiinavauksessa käyttämiään instrumenttejaan ennen synnytyksessä avustamista.

Jos elämä tuntuu jotenkin kauhean vaikealta ja tuskalliselta, koet jatkuvaa tarvetta korjata itseäsi ja käytöstäsi tai törmäät jatkuvasti siihen, ettet ymmärrä omaa ja muiden käytöstä, se on merkki siitä, ettet ymmärrä miten mielesi toimii.

Ymmärrämme kolme prinsiippiä eli sen mitkä asiat vaikuttavat omaan kokemukseemme elämästä melko helposti, kunhan näemme ne näkökulmasta, joka on meille ajankohtainen tai osuva. Parhaiten tämä onnistuu valmennustilanteessa, jolloin voimme katsoa yhdessä miten olet jo itse nähnyt prinsiippien toimivan elämässäsi.

Tämä seuraava on yleiskatsaus kolmeen prinsiippiin. Älä huoli, vaikka ne menevät ohi. Jos jatkat sivujeni seuraamista, ihan varmasti tulen jossain vaiheessa kertomaan prinsiipeistä ja siitä miten ne näkyvät elämässämme myös sellaisesta kulmasta, joka on sinulle asianmukainen.

1. Mieli (mind)

Kolmessa prinsiipissä mielellä tarkoitetaan sitä energiaa ja järjestystä, jonka ansiosta mm.

  • Munasolu ja siitiö tietävät mennä yhteen ja muodostaa solun, josta jakautuneet solut tietävät kehittyä nenäksi, jaloiksi, hiuksiksi, luiksi, sydämeksi.
  • Sikiön sydän tietää alkaa sykkiä.
  • Kehomme osaa itse parantaa siihen tulevat haavat.
  • Palaamme ennemmin tai myöhemmin positiivisen neutraaliin mielentilaan.
  • Opimme lapsena puhumaan ja kävelemään.
  • Saamme uusia ajatuksia ja ideoita joita emme ole koskaan ennen saaneet.
  • Näytämme joskus ”tietävän” asioita, joita emme voi järjellä selittää.

Ihmismielen ja -kehon toiminnassa on paljon asioita, joita ei voida selittää mitenkään tyhjentävästi — tai ehkä juuri ollenkaan. Meillä jokaisella on näistä lukemattomia kokemuksia — aina alkaen siitä että olemme joskus saaneet alkumme. Ja jos katsomme luontoa ylipäätään — vuodenaikoja, painovoimaa, eläinkuntaa, kasveja, on aika tajunnan räjäyttävää tajuta, miten hassulla tavalla kaikessa on kuitenkin jokin mieli eli järki.

Uskonnosta ja maailmankatsomuksesta riippumatta ihmisten yleiskokemus on se, että on olemassa jokin suurempi ja selittämätön voima, joka ohjaa elämää — toiset kutsuvat sitä Jumalaksi, toiset universumiksi, jotkut evoluutioksi, jotkut rakkaudeksi. Ja kolmessa prinsiipissä kutsumme tätä ilmiötä siis mieleksi.

2. Tietoisuus (consciousness)

Tietoisuus on kaikessa yksinkertaisuudessamme kykymme kokea asioita. Jos emme ole tietoisia jostain, se ei ole sillä hetkellä olemassa meille.

Olet ehkä joskus ollut niin innoissasi jostain tai syventynyt johonkin, että voit mennä porskuttaa tunti- tai jopa päiväkausia ilman että juurikaan nukut tai edes syöt. Siitä huolimatta et ehkä tunne juurikaan väsymystä tai nälkää, koska tietoisuutesi eli huomiosi on kiinnostavissa ja hauskoissa asioissa ja tilanteissa. Sitten huomiosi kiinnittyy siihen, miten vähän olet nukkunut tai miten väsynyt olet ja yhtäkkiä olet kuolemanväsynyt, vaikka vielä hetkeä aikaisemmin saatoit riekkua intopinkeänä.

Ja uskoisin että aika moni juuri äidiksi tullut on esimerkiksi jutellut kaverinsa kanssa tai tehnyt jotain tuttua arkiaskaretta, kun hän yhtäkkiä havahtuu ajatukseen, että hänellä on vauva ja hän on äiti, vaikka hetkeä aikaisemmin hän ei todellakaan muistanut koko vauvaa.

Samoin olet saattanut tulla huoneeseen puhuen puhelimeen ja vasta puhelun päätyttyä huomata että huoneessa on joku muukin. Tai ajaa tuttua reittiä töihin ja perillä havahtua siihen, ettei sinulla ole mitään mielikuvaa mitä matkalla tapahtui.

3. Ajatus (thought)

Ajatus on väline, joka mielen lakeja seuraten luo kokemuksemme tietoisuudessa. Tai toisin sanoen:  ajatus saa alkunsa mielessä ja tulee ”näkyväksi” tietoisuudessa.

Ilman ajatuksia emme kokisi mitään — eli kokemusta, tuntemusta tai tunnetta edeltää aina ajatus.

Esimerkiksi voi olla että aurinko paistaa kasvoihisi monta kertaa päivässä, mutta vasta siinä hetkessä kun ajattelet ”mmm…. aurinko paistaa kasvoilleni” tai ”oho, paistaapa tuo aurinko kuumasti”, huomaat että se paistaa kasvoillesi. Muina hetkinä olet saattanut murehtia tulevaisuutta, miettiä kauppalistaa, keskittyä puhumaan kaverin kanssa puhelimessa, etkä siksi ole tullut tietoiseksi auringosta.

Miksi uskon, että ajatus saa alkunsa mielessä tai mielen lakeja seuraten? Koska kukaan — edes Nobel-palkitut psykologit — eivät tiedä miten ajatukset oikeasti syntyvät. Näemme ajatuksen aivosähkökäyrissä kun se on jo syntynyt, mutta mikä määrittää sen miksi tietyllä hetkellä ajattelemme tietyn ajatuksen, on mysteeri.

Joo, totta kai näyttää siltä, että tietyn ihmisen tietyt ajatukset näyttävät toistuvan tietynlaisissa olosuhteissa, mutta se ei ole mitenkään taattua — meillä on kaikilla lukemattomia kokemuksia siitä, kun yhtäkkiä saamme päähämme kokeilla jotain uutta tapaa tehdä tietyn asian tai esimerkiksi olemme kestäneet pitkään tiettyä olosuhdetta esim. ajatellen että ”minulla ei ole muita vaihtoehtoja” ja sitten yhtäkkiä ajattelemme ”tämä riittää”.

Lukemaan oppiminen on hieno esimerkki siitä, miten uusi ajatus voi pätkähtää päähämme. Jos muistat millaista lukemaan oppiminen on, niin sehän on sitä että tuijotat ties monettako kertaa samoja sanoja ja kirjaimia, ja yhtäkkiä ne muodostavatkin päässäsi sanan. Miksi juuri sillä hetkellä jokin loksahti päässäsi on mysteeri.

Tai ihan varmasti sinulla on lukemattomia kokemuksia siitä, kuinka yrität epätoivon vimmalla ratkaista jotain ongelmaa — etkä keksi vastausta. Sitten päätät luovuttaa ja lähdet suihkuun, lenkille, nukkumaan, luontoon, ajamaan autolla… Ja juuri kun et oikeastaan ajattele mitään, mieleesi juolahtaa äkkiarvaamatta ratkaisu kysymykseesi.

Me väitämme, että se ajatus sai alkunsa samassa paikassa, kuin sai nenäsi muodostaneiden kantasolujen ”tieto” siitä, että niiden pitää kasvaa nenäksi eikä esimerkiksi varpaaksi — eli nk. mielessä. Toisin sanoen väitämme, että kaikki ajatukset kumpuavat mystisestä mielestä — jostain suuremmasta viisaudesta emmekä voi koskaan ennustaa 100 % varmuudella mitä ajattelemme seuraavaksi.

Tämä on tällä hetkellä yksi kiehtovimmista ”lainalaisuuksista”, koska minulle se merkitsee sitä, etten ole ”vanhojen ajatusmallien vanki”, vaan voin ajatella mikä hetki tahansa mistä tahansa asiasta ihan uudella tavalla.

Ja koska uskon että ajatukseni ovat lähtöisin samasta tuntemattomasta paikasta kuin mistä olen saanut parhaita neronleimauksiani — ja mistä DaVinci, Einstein ja kumppanit saivat omia neronleimauksiaan — näen täysin mahdollisena, että minä hetkenä tahansa voin saada ajatuksen, joka räjäyttää tajuntani ja vie elämäni ihan uusille, entistä kiinnostavimmille ja ihmeellisille poluille.

Kuten sanottua tämä oli vain lyhyt johdatus kolmeen prinsiippiin ja mitä ne ovat. Minun mielessäni ne ovat todella selkeät, mutta kun muistan miten vaikeaa niitä oli ymmärtää ennen kuin tajusin ne samalla tavalla kuin tajuan vitsin (enkä vain oppinut niitä älyllisesti), ymmärrän että tämä selostus saattoi mennä yli hilseen. Ehdotan kuitenkin että jatkat näiden juttujeni kuuntelemista ja lukemista avoimin mielin, koska sinulla on täysi kapasiteetti ymmärtää mistä oikein puhun — ja mitä paremmin näitä lainalaisuuksia ymmärtää, sitä helpommaksi, keyvemmäksi ja hauskemmaksi elämä muuttuu.

Kun et enää hassaa aikaa ja energiaa turhien juttujen tekemiseen, elämääsi syntyy tilaa luoda jotain uutta ja kivaa, mahtavaa tai tajunnanräjäyttävää tuomalla mielessä alkunsa saaneet asiat ajatusten avulla tietoisuuteesi.

Mitä transformatiivinen valmennus on?

Perinteisen valmennuksen suunta on horisontaalinen — valmentaja auttaa valmennettavaa pääsemään pisteestä A pisteeseen B: saavuttamaan tavoitteita ja muuttamaan tottumuksia.

Transformatiivinen valmennus tapahtuu vertikaalisesti eli pystysuorassa linjassa — valmentaja auttaa valmennettavaa katsomaan syvälle sisälleen ja näkemään totuuden inhimillisen kokemuksen luonteesta, jolloin valmennettavan koko kokemus omasta elämästään voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä, vaikka ulkoisesti mikään ei muutu.

Perinteisessä valmennuksessa valmentaja saattaa käyttää valmennettavan ongelmien ratkaisemiseen erilaisia työkaluja: harjoituksia, tekniikoita ja strategoita. Valmentaja on ekspertti, jonka tehtävänä on auttaa valmennettavaa ratkomaan ongelmiaan.

Transformatiivinen valmennus lähtee siitä, että sinä olet oman elämäsi erikoisasiantuntija. Jokaisella meistä on sisäsyntyinen viisaus, joka ohjaa, neuvoo ja sisältää vastaukset tärkeimpiin kysymyksiimme. Transformatiivisessa valmennuksessa valmentajan tärkein tehtävä on auttaa sinua kuuntelemaan omaa sisäistä viisauttasi ja löytämään ratkaisut omiin ongelmiisi.

Transformatiivista valmennusta voi verrata lintubongaukseen, jossa valmentaja on kokenut bongari, joka tietää mistä lintuja voi löytää ja miltä eri linnut näyttävät. Valmentaja johdattaa valmennettavan lintujen luo ja kertoo hänelle miltä linnut näyttävät, jolloin valmennettavan on helpompi nähdä lintuharvinaisuudet, joita hän ei ole ennen nähnyt.

Perinteisessä valmennuksessa muutos voi joskus olla hyvinkin hidasta: valmennettava yrittää harjoittelun ja toiston avulla muuttaa tottumuksiaan.

Transformatiivisessa valmennuksessa muutos voi tapahtua kirjaimellisesti silmänräpäyksessä. Uusi näkökulma vanhaan asiaan tuo pysyvän muutoksen.

Kuvittele että olisit tottunut ajamaan töihin ruuhkaista reittiä, jota ajaen matka kestää kolme varttia ruman teollisuusalueen läpi. Kuvittele, että näyttäisin sinulle vaihtoehtoisen reitin, joka vie sinut perille viidessä minuutissa tyhjää tietä pitkin kauniin maalaismaiseman halki. Kuinka monta kertaa minun pitäisi näyttää sinulle uusi reitti, että alkaisit käyttää sitä?

Monet valmennussuuntaukset ja terapiamuodot lähtevät siitä, että sinä olet jossain vaiheessa mennyt jotenkin rikki (vrt. traumat), sinussa on jotain korjattavaa (vrt. huono itsetunto), koet vääränlaisia tunteita tai ainakin ajattelusi on viallista.

Transformatiivinen valmennus lähtee siitä, että sinä olet ehjä, hyvä ja rakastettava ja kaikki on tässä hetkessä niin kuin pitääkin. Kokemuksesi siitä, että jotain on pielessä tai sinussa on jotain parannettavaa johtuu väärinkäsityksestä. Kun näet mikä väärinkäsitys on kyseessä, elämäsi tuntuu välittömästi kevyemmältä. Et koe enää tarvetta haaskata energiaa ja aikaa murehtimiseen, stressaamiseen ja itsesi tai ajatustesi korjaamiseen. Voit suunnata näin vapautuneet voimavarat innostavien, kiinnostavien, hauskojen ja sinulle tärkeiden hankkeiden toteuttamiseen.

Mitä sinä haluaisit luoda jos tietäisit että olet hyvä, ehjä ja rakastettava ja kaikki on juuri nyt niin kuin pitääkin?

 

Minulta on kysytty nyt pariin otteeseen mitä ”kolmeen prinsiippiin” perustuva transformatiivinen valmentaminen on. Kuunneltuani tämän viikonlopun Supercoach Academyn opettajia Mara Gleasonia ja Aaron Turneria ja käytyäni muiden tämän viikonlopun virtuaaliopiskelijoiden kanssa keskusteluja mm. NLP:stä sain inspiraation kirjoittaa tämän oman näkemykseni aiheesta. 

Haluatko kokea transformatiivisen valmennuksen voiman?

Lue lisää Katrimanninen.net:istä!

Miksi kirjoittaminen on kovaa työtä?

Minulla oli äskettäin valmennuskeskustelu erään kirjoittajan uraa tavoittelevan henkilön kanssa, joka koki että kirjoittaminen on kovaa työtä. Minua tämä väite on aina ihmetyttänyt. Minusta kirjoittaminen on helppoa ja hauskaa ja nautinnollista. Suurin rasitus tapahtuu yleensä ennen kuin alan kirjoittaa — kun vasta yritän potkia itseäni kirjoittamaan.

Valmennettavani kuvattua omaa kirjoitusprosessiaan tajusin missä ongelma oli. Hän yritti kirjoittaa joka päivä tietyn määrän sivuja tai tietyn aikaa, oli hänen mielialansa mikä tahansa. Välillä hänellä oli päiviä, jolloin yhtäkkiä, kuin ihmeen kaupalla, kirjoittainen sujui ja hän saatoi naputella neljä sivua tuosta noin vain. Sitten oli niitä päiviä, jolloin kirjoittaminen oli tervanjuontia ja sekin mitä hän oli kirjoittanut tuntui hänestä olevan ihan paskaa.

Koska hän ei ymmärtänyt miksi joskus kirjoittaminen oli helppoa ja joskus niin älyttömän vaikeaa, hän oli alkanut jo pelätä kirjoittamista.

Onneksi minä tiesin mikä oli se muuttuja, joka ratkaisee onko kirjoittaminen helppoa vai vaikeaa: mieliala.

Mieliala määrää

Mielialan ymmärtäminen on ollut yksi tärkeimmistä opeistani Supercoach Academyssa.

Kun olemme korkeassa mielialassa (high state of mind) eli hyvällä tuulella, kehomme on rentoutuneessa tilassa ja aivomme eri osat toimivat suloisessa harmoniassa antaen kunkin osan hoitaa hommansa. Tällöin näemme helposti suuren kokonaisuuden, ymmärrämme paremmin oikeat asiayhteydet, tulkitsemme toisten ilmeitä ja äänenpainoja paremmin ja olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme.

Kun olemme alhaisessa mielialassa (low state of mind) eli huonolla tuulella tai pahalla mielellä, kehomme on stressitilassa, valmiina pakenemaan tai taistelemaan. Stressihormonit blokkaavat loogista ajattelua ja tahdonvoimaa hallitsevan otsalohkon ja saavat meidät näkemään vain yksityiskohtia. Olemme aggressivisempia, varuillamme vaaran varalta ja impulsiivisempia. Tästä seuraa se, että näemme uhkia sielläkin missä niitä ei ole, emme osaa lukea yhtä hyvin muiden elekieltä emmekä näe enää isoa kokonaisuutta.

Minä en koskaan kirjoita alhaisessa mielialassa. Tämä ei ole ollut tietoinen valinta, vaan jotain mitä olen oppinut äidiltäni häntä tarkkailemalla ja kuuntelemalla. Mieleeni ei edes juolahda kirjoittaa huonolla tuulella ollessani. Tai jos joskus menen koneelle ja yritän kirjoittaa kun olen alhaisessa mielialassa, annan nopeasti periksi. Ydinsyy minun kohdallani on tietenkin se, että opin jo ihan pienenä lapsena että kirjoittamisen kuuluu olla kivaa ja mielenkiintoista. Jos se ei ole sitä, jotain on pielessä.

Niinpä neuvo kirjoittaa joka päivä on toisaalta järjetön, toisaalta sadistinen. Vähän niin kuin neuvo mennä ottamaan rannalle aurinkoa satoi tai paistoi. Jos makaat kaatosateessa biitsillä et juurikaan rusketu ja pahimmillaan saat flunssan. Jos yrität pakottaa itsesi kirjoittamaan kun mielialasi on alhainen ja aivosi eivät toimi kunnolla, alat pelätä kirjoittamaan ryhtymistä.

Selitin valmennettavalleni, että mielialat ovat seurausta ajatuksistamme. Emme voi juurikaan valita ajatuksia, jotka putkahtavat päähämme — voimme vain valita mitä niillä teemme sen jälkeen kun ajatus on putkahtanut päähämme.

Tutkitusti nopein tapa nostaa mielialaa on hyväksyä negatiivinen fiilis ja sen takana olevat ajatukset ja odottaa että ne menevät pois. Odotusaikana voi tehdä kaikkea sellaista, missä ei tarvitse niin kauheasti aivokapasiteettia: treenata, siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, nukkua, ulkoiluttaa koiraa, katsoa televisiota.

Negatiivisen fiiliksen kieltäminen ja yritykset ajatella mielialaa paremmaksi yleensä vain pahentaa mielialaa. Koska aivomme eivät toimi kunnolla, saamme huonolla tuulella vain huonoja ideoita ratkaista tilanne (”jos kirjoitan pomolle tämän tulikivenkatkuisen kirjeen, sitten oloni on parempi”). Toisaalta jo se, että suhtaudumme niin negatiivisesti omaan huonoon fiilikseen että haluamme päästä siitä väenvängällä eroon on itsessään uusi negatiivinen tunne. Toisin sanoen vastustamalla huonoa tuultasi tuplaat huonon tuulesi!

Ajatuksen luonne on tulla ja mennä. Kun annat ajatustesi tulla ja mennä rauhassa sillä aikaa kun sinä hoidat arkiaskareita, saat pian huomata huonoja fiiliksiä aiheuttaneiden ajatusten vaihtuneen parempiin ajatuksiin. Kun mieli on taas hyvä ja ajatus kirkas, on aika käydä kirjoitushommien ja muiden aivotyötä vaativien tehtävien pariin.

Elämä voi oikeasti olla henkisesti aika helppoa ja hauskaa!

LISÄYS:

Suosittelen lukemaan alla olevat kommentit. Olennaisin pointti, jonka haluan lisätä tähän on se, että se, ettei huvita kirjoittaa ei ole sama asia kuin että mieliala olisi alhainen.

Voi olla että olen hyvällä tuulella, mutta minua laiskottaa tai haluan tehdä jotain muuta. Jos silloin ”huijaan” itseni kirjoittamaan eli esim. sanon itselleni että ”okei, mä vain nopeasti katson mitä mä kirjoitin eilen”, niin kirjoittaminen lähtee kyllä soljumaan ja vie pian mukanaan.

Mutta jos minulla on se hetki, jolloin ajattelen että minä olen ihan paska kirjoittaja, kukaan ei tykkää minusta, elämä on muutenkin paskaa, minulla ei ole mitään sanottavaa jne., silloin on viisainta pysyä kaukana tietokoneesta ja ylipäätään kaikista tärkeistä ajattelua vaativista tehtävistä.

Tai niin kuin tämän viikonlopun opettajani Mara Gleason sanoi eilen: ”jos alat ajatella elämääsi silloin kun makaat aamuyön pikkutunteina odottamassa turhaan unta, yhtäkkiä elämäsi on yhtä epäonnistumista — mutta kun vihdoin nukahdat ja heräät aamulla, ihmettelet vain mitä oikein ajattelit, elämäsi on ihan jees.”

Jos haluat saada vastaavanlaisia ahaa-elämyksiä millä tahansa elämän osa-alueella, tule valmennettavakseni tai liity VIP-jäseneksi. Ainaisjäsenyyksiä eli pioneerijäsenyyksiä on tarjolla enää huhtikuun loppuun, jonka jälkeen tarjoan vain vuosi- ja kuukausijäsenyyksiä.

Mitä haluaisit jos kukaan ei saisi tietää?

Ihana Supercoach-opettaja Mandy Evans heitti hyvän pointin koulutuspuhelussamme. Hän totesi ettei pidä kysymyksestä ”mitä tekisit jos et pelkäisi”, koska uskoo että pelkäämme jotain juuri siksi, ettemme pysty kuvittelemaan miltä tuntuisi olla pelkäämättä sitä. Niinpä kysymykseen vastaaminen tuottaa Mandyn mielestä aina vähän väkisin väännettyjä vastauksia.

Kun kuulostelin itseäni, tajusin että oma fiilikseni on vähän sama. Sen sijaan olen huomannut että kysymys: ”Mitä haluaisit (tehdä) jos kukaan ei saisi tietää että haluat (tehdä) sen?” täyttää minut kuhisevalla ja oikeastaan veikeällä energialla — tunnen että silmäkulmaan tulee pilki ja huulille nousee villiviikarimainen hymy. ”Ai jos kukaan ei saisi ikinä tietää…”

Ja ei, minulla vastauksena ei ole ainakaan toistaiseksi tullut mitään laittomuuksia tai moraalittomia juttuja. 🙂

Tänään kysymys tuli mieleen kun kuuntelin ilmeisen ristiriitaisen hahmon Genpo Roshin live-opetuspuhelua. Genpo veti pääopettajallemme Michael Neillille aika… ööö… ”henkevän” harjoituksen. Huomasin tuntevani jonkinasteista vastarintaa harjoitusta vastaan, koska se tuntui suoraan sanottuna liian monimutkaiselta ja keksimällä keksityltä. Ja harjoituksen edetessä keksin lisää syitä olla pitämättä harjoituksesta.

Sitten keksin kysyä itseltäni: ”Kokeilisinko tätä, jos kukaan ei saisi tietää että kokeilen sitä?”

Kysymys rentoutti minut, koska siitä tuli fiilis että on OK taas kokeilla huuhaahihhulijuttuja, vaikka ne tuntuisivat keksityiltä ja itsepetokselta. Vähän samalla tavalla kuin on OK oikeasti mennä mukaan hääleikkeihin, laulaa karaokea tosissaan kotibileissä, tehdä askelkyykkyjä leikkipuistossa ja olla melkein aina hyvällä tuulella jos siltä tuntuu, vaikka muut alkaisivat pitää minua ärsyttävänä tyhjäpäänä.

Mitä sinä haluaisit, jos tietäisit ettei kukaan saa ikinä tietää sinun haluavan sitä?