Kuinka ottaa ilo irti siitä mitä on?

Kuinka usein olemme niin vakuuttuneita siitä, että vastaus johonkin ongelmaamme on “jossain muualla”? Joko kirjassa jota emme ole vielä löytäneet, gurulla jota emme ole vielä kuunnelleet tai kaupassa odottamassa, että meillä olisi sen ostamiseen rahaa.

Olen koko talven kuolannut netissä toinen toistaan hienompia kasvihuoneita. Miten siistiä olisi kasvattaa itse tomaatteja ja munakoisoja — saati eksoottisia hedelmäpuita!

Pinterestiä selatessa jäin joksikin aikaa jumiin ajatukseen, että haluaisin ison kasvihuoneen, joka näyttäisi tältä.

National_Trust_Greenhouse_Gallery___Alitex

Kuvassa olevan kasvihuoneen hinta (noin 25 000 euroa + rahti) “hieman” hillitsi intoa. Vastaavanlaisista halpismalleista saisi pulittaa useamman tonnin.

Siinä saisi kasvattaa aika kauan kasvihuonekasviksia, ennen kuin huone olisi maksanut itsensä takaisin.

Omakotitalossamme on akuutimpiakin rahareikiä, joten hyllytin haaveen hienosta ostokasvihuoneesta ja aloin ihmetellä miten voisin rakentaa vaikkapa tällaisen kasvihuoneen vanhoista ikkunoista:

hienogreenhouse
Lähde: Inspirationgreen.com – ihan originaalia kuvaa ei enää löydy kasvihuoneen tekijän sivuilta.

Mutta asiaan tarkemmin perehdyttyäni tulin siihen tulokseen, että juuri nyt minulla ei ole resursseja tehdä perustuksia ja muita vaativampia vaiheita. (Lue esim. Leenan Puutarha -blogista kertomus kasvihuoneen rakentamisesta.)

Google soi, kun aloin etsiä jotain edullisempaa väliaikaisvaihtoehtoa siksi aikaa kun keräsin voimia, tietotaitoa ja varusteita itsetehtyyn kasvihuoneeseen.

Ykkösvaihtoehdoksi tuli paikallisessa Agrimarketissa sadalla eurolla myytävä tunnelikasvihuone:

wooden colorful beehive group in summer farm garden
Season 6 m tunnelikasvihuone.

Olin jo valmis hakemaan kasvihuoneen, kun sisareni muistutti että heidän takapihallaan lojui tällainen pieni Florabest-kasviteltta, jonka olin ostanut pari vuotta sitten Lidlistä:

florabestkasvihuone
Lidl Florabest telttakasvihuone

Tarkoituksenani oli tuolloin laittaa äitini tiluksille pystyyn pieni kasvimaa itseäni varten, mutta kun hanke jäi ajanpuutteen takia, lahjoitin systeemin siskon lapsille.

Teini-ikään päässeet lapsukaiset eivät enää innostuneet viljelystä ja siskoni toivoi pääsevänsä romusta eroon.

Olin lisäksi saanut naapurista erilaisia katukiviä. Meillä oli remontista jäänyt jäljelle PVC-putkia ja jotain metallikulma-systeemejä. Kasvihuonetta googlaillessa olin huomannut että Agrimarketista sai vajaalla 27 eurolla eurolla 5 x 6 -metrisen palan kasvihuonemuovia.

Totesin että ehkäpä mun kannattaa ihan ekaksi katsoa, jaksanko vanhana ADHD-ihmisenä huolehtia kasvihuoneen kasveista edes yhden kesän ajan, ennen kuin investoisin edes satasta projektiin.

Ei muuta kuin parimetriset PVC-muoviputket reikäkivien sisään tuettuna pystyyn ja kasvihuoneteltan runko niiden päälle:

kasvihuone - 3

Kasvatuslaatikot muotoilin katukivistä.

Kasvihuonemuovi häkkyrän päälle roudarin teipillä kiristäen:

kasvihuone - 5

Ja lopuksi koko homman päälle tukemaan ja tuuletusaukkoja tarjoamaan Lidlin minikasvihuoneen alkuperäinen muovi. Leikkasin vielä uuteen kasvihuonemuoviin reiät Lidlin muovin tuuletusaukkojen kohdalle.

kasvihuoneulkoa

Sitten kasvit huoneeseen ja naapurikylässä olevan huikean taimipuutarhan Myllypellon taimista tomaatteja odottelemaan.

kasvithuoneessa
Kasvihuoneessa oli tungosta kun nostin sinne myös aremmat ulkona olevat kasvit hallalta suojaan.

Huone on ollut nyt paikoillaan muutaman viikon pahimmilta tuulilta suojassa olevassa paikassa. Huomiseksi luvattua myrskyä varten aion kyllä vielä kiinnittää Lidlin muovit naruilla maahan lisätueksi.

Koko projektin hinnaksi tuli siis vähän alle 27 euroa, jos en laske pari vuotta sitten Lidlin kasvihuonesysteemiin sijoittamaani muutamaa kymppiä ja PVC-putkien hintaa joka maksettiin remontin yhteydessä. Aikaa meni pari tuntia.

Ennen kaikkea sain hyvän mielen omasta nokkeluudestani, näppäryydestäni ja huikeasta rahansäästöstä.

Onko sinun elämässäsi jokin projekti, jota lykkäät koska ajattelet että tarvitset enemmän resursseja sen tekemiseen? Voisitko tehdä siitä pienimuotoisemman testiversion sillä rahalla, ajalla ja energialla, joka sinulla on tänään käytössäsi?

Tiedätkö missä olet?

Tuntuuko sinusta että elämäsi on mennyt jotenkin pieleen? Että elämä on pettänyt sinut?

Perjantaina puhuin Päivän Teoria -osuudessa siitä, miten helposti mielemme huijaa meitä uskomaan, että odotuksemme siitä miten elämän “kuuluu mennä” on totta ja se miten asiat ovat oikeasti menneet on “väärin”.

Katso video alla tai YouTubessa.

Kerron videolla esimerkin siitä, miten yksi näennäisen pieni tapahtuma voi muuttaa koko elämämme kulun.

Kun elämä menee eri tavalla kuin olemme suunnitelleet — ja vieläpä tavalla, jota emme toivoneet — voi tehdä mieli heittäytyä uhriksi. Kirota Universumia tai Jumalaa tai niitä, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttivat tapahtumien kulkuun.

Minun ymmärryksestäni käsin katkeroitumisessa ei ole mitään järkeä.

Et osannut ennustaa tulevia tapahtumia, koska kukaan meistä ei voi tietää täydellä varmuudella miten asiat tulevat menemään.

(Eivät edes itseään selvännäkijöinä pitävät ihmiset — minulla on aiheesta monta omakohtaista esimerkkiä…)

Erehdyit luulemaan päässäsi olevaa ajatusta tulevaisuudesta tarkaksi tapahtumien kuvaukseksi, vaikka se oli vain ajatus — mielikuvituksen tuottama arvaus siitä mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan.

Se tapahtuu, mikä tapahtuu

Asiat menevät aina sillä ainoalla mahdollisella tavalla, jolla ne voivat oikeasti mennä.

Jos asiat olisivat tosiasiassa voineet mennä toisin, ne olisivat menneet toisin.

Olemalla katkera ja kelaamalla miten asioiden pitäisi mennä toisin pilaat vain tämän hetken.

Niin kauan kuin et hyväksy sitä missä olet juuri nyt, et voi ottaa askeleita kohti tulevaisuutta, jonka haluat.

Tilanne on sama kuin jos suunnistuskilpailuissa oleva suunnistaja tajuaisi yhtäkkiä että hän on maastossa eri paikassa kuin mitä oli luullut olevansa kartalla.

Vaikka hän kuinka tuijottaisi kartalla paikkaa, jossa hänen pitäisi olla, miettien mielessään “mun pitäisi olla tuossa”, hän ei maagisesti siirry sinne.

Hänen pitää ensin selvittää missä kohtaa karttaa hänen tosiasiallinen sijaintinsa on — vasta sitten hän voi suunnitella reittinsä uudestaan.

Oletko sinä kartalla siitä, missä oikeasti olet? Vai tuijotatko yhä paikkaa, jossa sinun mielestäsi pitäisi olla?

Kartalla

Mitä tekisit jos tietäisit että kuolisit?

Olen kuunnellut viime päivät How to Start a Startup -luentosarjaa. Eräs luennoitsija kertoi dramaattisesta kysymyksestä, jonka menestyneen ohjelmistoyrityksen toimitusjohtaja kysyi työntekijäksi hakevilta:

“Tulisitko meille töihin, jos tietäisit että sinulla on enää vuosi elinaikaa?”

Nyttemmin mies on löysentänyt kriteereitään ja kysyy “tulisitko meille töihin, jos sinulla olisi enää 10 vuotta elinaikaa?”

Tämä oli hyvä kysymys.

Aloin itse miettiä mitä asioita tekisin toisin, mitä vähemmän ja mitä enemmän, jos tietäisin että minulla olisi enää vuosi tai kymmenen vuotta elinaikaa.

Mitä tekisin jos minulla olisi vuosi elinaikaa?

Käyttäisin entistä enemmän aikaa perheen, suvun ja ystävien seurasta nauttimiseen. Panostaisin kaikkiin kalenterijuhliin ja seikkailuretkiin, jotta niistä jäisi lapselle kaunis muisto. Halaisin vieläkin enemmän läheisiäni.

En ottaisi uusia hankkeita vaan keskittyisin viemään vanhat loppuun.

Tekisin edelleen päivän teoriat Periscopeen ja keskittyisin kirjoittamaan blogikirjoituksia joissa jakaisin kaikki olennaiset jutut mitä olen oppinut. Muuten viettäisin vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa.

Pyrkisin laittamaan kaikki käytännön asiat sellaiseen kuntoon, ettei perheeni joudu niiden kanssa pulaan. Eli tekisin testamentit ja hankkiutuisin eroon lopuistakin turhista tavaroista ja papereista.

Kävisin vielä kerran Los Angelesissa katsomassa vanhoja paikkoja ja tapaamassa rakkaita ystäviä.

Mitä tekisin jos minulla olisi 10 vuotta elinaikaa?

Opettaisin pojilleni kaiken olennaisen mitä haluan heille opettaa elämästä ja ihmisyydestä.

Panostaisin entistä enemmän siihen, että parisuhteeni olisi mahdollisimman rakkaudellinen.

Kirjoittaisin ennen kuolemaani kirjan, johon laittaisin kaiken olennaisen mitä olen oppinut elämästä.

Perustaisin startup-yrityksen, joka auttaisi teknologian keinoin ihmisiä oivaltamaan miten koemme vain oman ajattelumme.

Keskittyisin tienaamaan ja säästämään niin paljon rahaa, että perheeni pärjäisi taloudellisesti ilman minua.

Mitä sinä tekisit jos tietäisit, että sinulla olisi vain vuosi tai kymmenen vuotta elinaikaa?

Mitajoskuolisit

Kuinka tehdä ihmeitä

Lapseni saivat tänään uuden serkun. Vielä eilen illalla emme tienneet että hänen syntymäpäivänsä olisi tänään.

Sanotaan, että uuden lapsen syntymä tähän maailmaan on aina ihme. Se, että sinusta tuli juuri sinä, on ihme.

Vai onko?

Tiedän ainakin neljä naista, joille arvostetut lääkärit ovat sanoneet, etteivät he voisi koskaan tulla raskaaksi — tai että raskaus edellyttäisi vähintäänkin raskaita hedelmöityshoitoja.

Uutisesta toivuttuaan he jatkoivat elämäänsä. Kun raskaudesta ei ollut toivoa (tai pelkoa), he harrastivat suojaamatonta seksiä kumppaninsa kanssa.

Kaikkien yllätykseksi jokainen heistä tuli lopulta raskaaksi ihan luomuna — ilman että edes yritti tulla raskaaksi.

Oli tapahtunut ihme!

Mikä ihme?

Kutsumme ihmeeksi tapahtumaa, jota pidämme mahdottomana — kunnes se tapahtuu.

Naistuttavillani oli potentiaali tulla raskaaksi jo silloin, kun lääkärit luulivat sen olevan mahdotonta.

Keskittyessämme päivittelemään ihmeenä pitämämme asian ihmeellisyyttä missaamme tärkeämmän pointin:

Jos olisimme alusta alkaen olettaneet että kyseinen tapahtuma on mahdollinen, emme pitäisi sitä ihmeenä.

Mieti kuinka monta kertaa elämässäsi olet pitänyt mahdottomana että pystyisit johonkin — ennen kuin se tapahtui.

Esimerkiksi minä olen jossain vaiheessa elämääni ajatellut, etten voisi oppia ajamaan ikinä sujuvasti autoa. Tai lopettaa jojo-laihduttamista ja kokea painonhallintaa helpoksi. Tai pystyä toimimaan yhtä johdonmukaisesti  kuin “tavalliset” ihmiset.

Olen nyt nauttinut autolla ajamisesta yli 20 vuotta. Remontoin elämäntapani 12 vuotta sitten niin, että painonhallinta on minulle naurettavan helppoa. Saatuani tarkkaavuushäiriödiagnoosin ja lääkityksen siihen pystyn moniin sellaisiin asioihin, jotka ennen tuntuivat mahdottomalta.

Olisitko tarttunut toimeen aikaisemmin, jos olisit tiennyt että homma voi onnistua?

Olisitko haaskannut vähemmän aikaa, energiaa ja rahaa tuskasi turruttamiseen, jos olisit tiennyt että voit päästä siitä eroon?

Mitkä omista unelmistasi tuntuvat juuri nyt mahdottomilta tai lähes mahdottomilta?

Minkä asian tapahtuminen olisi sinusta ihme?

Mitä jos olet väärässä? Mitä jos mielesi valehtelee sinulle, ettei kyseinen asia voi tapahtua?

Laita mahdoton testiin

Ainoa tapa saada selville onko jokin mahdotonta vai ei, on testata voiko se onnistua.

Mitä pitäisi tapahtua, että mahdottomana pitämäsi asia toteutuu?

Jos tietäisit että unelmasi toteutuminen olisi mahdollista, mitä tekisit toisin?

Sinulla on tiettävästi vain tämä elämä — ainakin sinä ihmisenä joka nyt olet. Sinun on joka tapauksessa tehtävä jotain nyt kun olet kerran täällä.

Miksi et käyttäisi aikaasi kokeillen mihin kaikkeen oikeasti pystyt — sen sijaan että vain oletat pystyväsi vähempään kuin mihin ehkä pystyt?

ihme

Mitä tehdä kun asiat menevät pieleen

Viime viikko oli yhtä hässäkkää. Kuopus oli kipeänä kotona ja loppuviikosta rakennettiin saunaa. Lapsi- ja puolisovapaa työaikani jäi minimiin, joten lykkäsin osan töistä tähän viikkoon fiilistellen jo etukäteen työrauhaa.

Nuolaisin ennen kuin tipahti.

Nyt kuopuksen hoitopaikassa ollaan oksennustaudissa ja minulla on erittäin pirteä ja energinen kolmivuotias seuranani. iPadilla saa ostettua jonkin verran työrauhaa, mutta täydestä työajasta on turha haaveilla.

Ottiko tilanne aamulla päähän kun katsoin kalenteria ja tajusin miten tiukaksi aikataulut käyvät?

Kyllä otti ja siinä määrin, että ennen vanhaan olisi varmasti mennyt koko päivä pilalle, kun olisin mielessäni nurissut maailman epäreiluutta.

Onneksi olen tajunnut, että kiukutukseni oli seurausta omasta ajattelustani.

Mieli vedätti minua ajattelemaan, että suunnitelmani tälle viikolle oli “se mitä pitäisi tapahtua” ja se mitä tapahtui oli “väärin”.

Mieli oli väärässä.

Suunnitelmani perustui vääriin oletuksiin. Se mitä tapahtui kuuluikin tapahtua.

Ainoa vääryys tapahtui pääni sisällä, kun otin oman suunnitelmani liian vakavasti.

Ainoa asia mitä pitää tapahtua on laatia uusi suunnitelma, joka perustuu todellisuuteen.

Neljä askelta kurssin korjaamiseksi

Tässä askeleet, jotka otin tajuttuani mikä tilanne oli.

  1. Hyväksy tilanne — sen miettiminen miten olin kuvitellut asioiden menevän on ajanhaaskausta ja saa vain pahalle tuulelle.
  2. Selvitä mitkä todelliset resurssisi ovat uuden tiedon valossa — eli paljonko sinulla on aikaa, energiaa, rahaa tai mahdollisuuksia saada lisäapua muualta.
  3. Mieti mikä on olennaista — minkä tehtävien tekeminen on tärkeämpää tai hyödyllisempää ja mitkä voit jättää väliin tai lykätä parempaan ajankohtaan.
  4. Tee mitä voit ja oikeasti haluat tehdä uudessa tilanteessa — päätä mitä teet ja tee se.

mikaonolennaista

Mitä tunnetta haluat kokea tänä vuonna

Mitä haluat saavuttaa tänä vuonna? Minkä unelman haluat toteuttaa? Mitä tavoitteita olet asettanut tai asettamassa itsellesi?

Haluatko laihtua, lopettaa tupakoinnin, aloittaa liikuntaharrastuksen? Toivotko rakastuvasi, muuttavasi uuteen kotiin tai tulevasi raskaaksi? Haluaisitko saada rahatilanteesi haltuun, löytää uuden työpaikan tai päästä opiskelemaan? Haluatko matkustaa vai pistää kotisi kuntoon?

Jos sinulla on useita tavoitteita, valitse se, joka tuntuu tärkeimmältä tai vahvimmalta.

Mitä tuntemuksia ajatus tavoitteiden tai unelman tavoittelemisesta aiheuttaa?

Onko olosi toiveikas, vai koetko jo lähdössä pelkoa epäonnistumisesta. Tai pyöriikö päässäsi ehkä lause “kokeilaan nyt vielä kerran jos mä kuitenkin onnistuisin (vaikka veikkaan etten onnistu). Tuntuuko tavoite kaukaiselta vai oikeasti helpolta saavuttaa? Tuntuuko se isolta ja pelottavalta vai innostavalta ja jännittävältä?

Kuvittele että nyt onkin jo tammikuu 2017. Vuosi on kulunut ja unelmastasi ON tullut totta!

Mistä tiedät että siitä on tullut totta? Miten toteutuminen näkyy sinussa tai ympäristössäsi?

Mahdutko pienempiin vaatteisiin? Nouseeko askel kevyemmin. Eikö enää yskitä aamuisin? Onko tililläsi enemmän rahaa? Makaatko rakastetun kainalossa vai käveletkö kodissasi vastasyntynyt vauva sylissä.

Miltä sinusta tuntuu nyt kun tavoitteesi on toteutunut?

Tunnetko valtavaa onnea, iloa tai helpotusta? Oletko ylpeä tai itsevarma? Onko sinulla voittajafiilis?

Anna itsesi kokea täysillä sitä hyvää fiilistä jota tavoitteen tai unelman toteutuminen sinussa herättää. Yritä määritellä tuntemus mahdollisimman tarkkaan.

Missä se tuntuu, miltä se tuntuu?

Tuntuuko se kuplintana vatsapohjassa. Rentoutena selässä. Lämpönä rintakehässä. Keveytenä, helppoutena, avaruutena tai vapautena?

Anna itsesi yhä kokea hyvää fiilistä täysillä. Palaa sitä yhä kokien tähän hetkeen.

Katso uudestaan tästä hyvästä fiiliksestä käsin tavoitteitasi ja toiveitasi tulevalle vuodelle.

Miltä ne tuntuvat nyt kun koet jo tavoittelemaasi fiilistä?

Tuntuvatko ne helpommilta ja hauskemmilta? Onko paine niiden saavuttamiseen kadonnut? Näetkö itsesi ottamassa vaadittavia askeleita päättäväisemmin? Näetkö itsesi kohtaamassa vastoinkäymiset tyynemmin ja ratkaisevasi ne kylmän viileästi panikoinnin tai luovuttamisen sijaan?

Voit kokea kaikkia tunteita tässä ja nyt. Sinun ei tarvitse kiristää itseäsi toteuttamaan unelmaasi tunteella jota haluat kokea.

Voit antaa itsesi kokea rakkautta, vapautta, turvaa, onnea ja levollisuutta tässä ja nyt.

Ja voit silti toteuttaa unelmasi ja tavoitteesi.

Teet joka tapauksessa jotain joka hetki — myös tänä vuonna.

Miksi et toteuttaisi unelmaasi tai tavoitteita, joita olit ajatellut asettaa itsellesi tälle vuodelle?

Ihan vain siksi että voit tehdä niin.

[divider icon=”star” style=”none”]

Puhuin samasta aiheesta tämän aamun Periscope-videossa. Löydät minut Periscopesta, Twitteristä ja Snapchatista tunnuksella kutrinet.

Jos video ei toimi, voit katsoa sen myös täällä: https://ktch.tv/5D52.

Miten viime vuosi teki sinusta viisaamman

mitenviisastuit2

Näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi ehdotan, että varaat vaikka vain viisi minuuttia kuluneen vuoden kelaamiseen. Tee se hetkenä jolloin olosi on virkeä, levollinen ja vakaa.

(Eli itse teen tämän vasta 1.1. koska yöunet jäivät lyhyeksi oksentelevan lapsen kanssa, hahhah!)

Ihannetapauksessa vastaa kirjallisesti tai ainakin ääneen alla oleviin kysymyksiin.

Halutessasi voit kysyä ne myös kaverilta, joka voi kysyä kysymykset sinulta. Tällöin kuulette eri tavalla niin kysymykset kuin omat vastauksenne. Samalla voitte kysellä toisiltanne syventäviä kysymyksiä ja opitte tuntemaan toisenne paremmin.

Jos saisit elää tämän vuoden uusiksi tietäen mitä nyt tiedät, mitä tekisit toisin?

Mitkä asiat onnistuivat tai toimivat? Miksi niin kävi?

Mitkä asiat menivät jotenkin pieleen tai tavalla josta et pitänyt? Mitkä tapahtumat johtivat kyseiseen lopputulokseen?

Mitä olisi pitänyt tapahtua, että homma olisi hoitunut haluamallasi tavalla?

Mitä toivot tulevalta vuodelta?

Miten voisit hyödyntää tämän vuoden oppeja saadaksesi ilon irti tulevasta vuodesta?

Mitä aiot tehdä tulevan vuonna toisin kuin mitä teit tänä vuonna?

Entä mitä traditioita, tapoja tai oppeja haluat jatkaa tulevana vuonna?

Hyvää vuoden viimeistä päivää! Kiitos tästä vuodesta!