Herää henkiin!

Viime päivät ovat menneet todella intensiivisesti Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettia kirjoittaessa. Olen lintsannut kodinhoidosta niin paljon kuin olen voinut. Jättänyt vastaamatta meileihin ja hoitamatta käytännön asioita. Aika monena yönä olen tinkinyt raa’asti yöunista.

Olen tehnyt niin, koska olen täynnä innostusta ja intohimoa. Sisäinen palo ajaa minua kirjoittamaan pakettia — niin kuin tätä blogikirjoitustakin. Tai kommenttia Kukan blogimerkintään.

Saan hurjia kicksejä siitä, että onnistun kiteyttämään vuosia opiskelemiani ja miettimiäni asioita uudella ja tehokkaalla tavalla. Saan suurta tyydytystä siitä, että näen paketin valmistuvan ja kehittyvän. Saan suorastaan perverssiä nautintoa aina kun pystyn parantamaan paketin ja VIP-sivuston teknistä toimivuutta. En esimerkiksi ole vieläkään täysin toipunut ekstaasista, jonka nettikaavakkeiden luomiseen tarkoitetun ohjelman hankkiminen aiheutti.

Jos olet tottunut kuvaamaan omia tuntemuksia parhaimmillaan sanoin: ”ihan kiva”, ymmärrän, että innostukseni voi herättää hämmennystä. Voi olla, että temperamenttisi on vähemmän intensiivinen kuin minulla. Muistatko edes lapsena olleesi huippuinnoissasi mistään — uudesta lelusta, majojen rakentamisesta, piirtämisestä, pelaamisesta?

Jos et sitten lapsuutesi ole kokenut hurjaa innostusta, voi olla ettet ole antanut itsesi innostua kunnolla mistään sitten lapsuutesi. Jossain vaiheessa joku opetti sinulle, että innostuminen on vaarallista, paheksuttavaa tai turhaa.

Voi olla, että omat vanhempani jättivät monta tärkeää asiaa opettamatta, kuten miten laitetaan tavarat heti takaisin paikalleen, mutta toisaalta he eivät koskaan kahlinneet innostustani. Päinvastoin: antamalla itsensä innostua jatkuvasti erilaisista asioista, he kannustivat meitä lapsiaankin seuraamaan innostustaan.

Yksi yleisimmistä syistä, miksi joku kertoo minulle ettei anna itsensä innostua on se, että hän pelkää ettei saa vietyä innostuksen puuskassa aloittamaansa juttua loppuun asti. Tämä on toki ongelma, jos on päättänyt mitata omaa elämäänsä suoritetuilla tehtävillä.

Mutta mitä jos elämässä ei olekaan kyse siitä, miten paljon saat aikaan?

Mitä jos elämässä olisikin kyse siitä, miten elossa tunnet olevasi?

Yksi lempisitaateistani tulee  ihmisoikeustaistelija Howard Thurmanilta:

”Älä kysy mitä maailma tarvitsee. Kysy mikä saa sinut heräämään henkiin, ja mene tekemään se. Sillä maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat heränneet henkiin.”

(Eli englanniksi: ”Don’t ask, what the world needs. Ask what makes you come alive, and go do it.  Because what the world needs is people who have come alive.” )

Mitä jos tänään antaisitkin itsesi tehdä etupäässä asioita, jotka innostavat, kiinnostavat, houkuttavat ja tuottavat iloa?

Mitä jos annat itsellesi luvan tuntea olevasi tänään vähän enemmän elossa kuin eilen?

Katso myös: