Nukkumishaaste toinen ilta

Haasteen toinen ilta oli ja meni… ei ihan niin putkeen. Päivän päätteeksi jouduin valitsemaan että kirjoitanko nukkumaan menosta vai menenkö nukkumaan. Valitsin nukkumisen.

Eilisilta muistutti minua taas siitä miten äkkiä homma hajoaa käsiin, jos en suunnittele tekemisiäni ja pysähdy miettimään jokaisen tehtävän tehtyäni mitä olisi fiksuinta tehdä seuraavaksi.

En ollut kirjannut eiliselle muistiin tämän kirjoituksen tekemistä, koska ajattelin että ”totta kai mä muistan kirjoittaa sen”. Aamu meni ensin nukkuessa pommiin, sitten kirjoittaessa erästä akuuttia tekstiä. Sen tehtyäni ihmettelin mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.

Aamulla etsiessäni lapsen kadonnutta tossua olin erehtynyt kurkistamaan sängyn alle. Siellä näytti kammottavalta jopa minun silmiini. Niinpä mieleeni juolahti että ”nyt on pakko imuroida”. Paitsi että olen  Suomen hitain imuroija, koska sen kerran kun imuroin, imuroin todella perusteellisesti.

Lopulta käytin pari tuntia 42,5 neliömme imurointiin  (enkä edes mennyt kylppäriin). Toki prosessia hidasti alhaisessa mielentilassa oleva puoliso, joka tuli kesken kaiken kotiin taivastelemaan kuinka ”varmaan jää taas kaikki kesken”.

No ei jäänyt, mutta imuroinnin jälkeen pyörin ympäri kämppää muutaman tunnin pasmat sekaisin kykenemättä tekemään mitään järkevää. Jossain vaiheessa mies alkoi ihmetellä ääneen mistä saisimme klapeja.

Klapien hankkiminen oli pyörinyt minunkin mielessäni useaan kertaan ja uhka kylmästä yöstä ah, niin, söpössä, mutta myös vetoisessa puutaloasunnossamme sai minut vihdoin ja viimein skarppaamaan.

Aloitin klapien metsästyksen googlaamalla ja yrittämällä soittamalla selvittää mistä saisin äkkiä suhteellisen edullisesti klapeja. Mielikuvani mukaan kello oli noin 16 ja jotain, kun aloitin prosessin.

Klo 18 olin autossa esikoisen kanssa matkalla kohti Pakkalan kauppa-aluetta. Olin nähnyt netistä että Bauhausissa oli tarjouksessa klapeja. No, tarjous ehkä oli, mutta klapeja ei. Ne olivat loppuneet jo viikonloppuna.

En lannistunut ja hetken googlailun ja kruisailun jälkeen löysimme Plantagenista klapeja yhtä edullisesti kuin mitä Bauhaus oli tarjonnut. Jee!

klapeja

Sen jälkeen lähdimme tankkaamaan, jolloin huomasin että olin jättänyt verkkokassini ja sen mukana lompakkoni Plantagenin pihassa olevaan ostoskärryyn. ONNEKSI piha oli tyhjä ja pimeä eikä kukaan ollut ehtinyt löytää (ja pitää) lompakkoani.

Tankattuani soitin miehelle että ”olemme kotona 40 minuutin päästä”. Kello oli puoli kahdeksan. Pakkalaan ajaa meiltä alle vartin. Klapien metsästykseen ja tankkaukseen oli mennyt 1 h 15 min.

Tarkoituksena oli käydä äkkiä ruokakaupassa hakemassa maitoa. Punnitsin mielessäni koti-Alepaa ja läheistä K-Citymarketia. Päädyin K-Citymarketiin ajatellen että ”kun nyt tänne asti ollaan tultu…” Iso Virhe.

lapsiautosittar2i

En tiedä mihin aikaryppyyn jouduimme K-Citymarketissa, mutta kotona olimme vasta vähän ennen yhdeksää. Siis melkein 1,5 h myöhemmin.

Olimme ostaneet ainoastaan peruselintarvikkeita, joita olisin saanut lähikaupastakin. Paitsi että esim. maito olisi ollut lähikaupassa halvempaa ja lähikaupassa ostosten tekoon olisi mennyt vartti. Nyt kaupassa vierähti 1 h 15 min.

Vasta siinä vaiheessa kun olin lasten kanssa iltapesulla tajusin että ”ai niin, munhan piti kirjoittaa tänään vielä toisen illan nukkumishaasteviesti ja vastata päiväkirjamerkintöihin”

Pysähdyin vihdoin ja viimein miettimään kaikessa rauhassa mitä ihmettä oikein olin tekemässä ja paljonko minulla oli oikeasti aikaa.

Totesin että kirjoittaminen saa jäädä aamuun. Olin juuri ja juuri kymmeneltä sängyssä, mutta senkin jälkeen hypin vielä laittamassa puhelinta lataukseen, juomassa vettä, hakemassa kauppareissun jälkeen ylikierroksilla käyvälle esikoiselle vettä ja sammuttelemassa keittiöstä valoja.

Nukahdin vasta yhdentoista maissa mutta sain nukuttua yhden 3 h pätkän ja yhden 2,5 h pätkän joka minulla vastaa normaalin ihmisen täyttä yötä.

Tiedän että on olemassa ihmisiä, jotka pysyvät koko ajan kartalla siitä mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Minä en ole näitä ihmisiä.

Tänä aamuna pääsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kuuden maissa ylös sängystä ja eilisillasta viisastuneena kirjoitin itselleni taas minuuttiaikataulun.

Päivän tavoitteena on sen noudattamisen lisäksi kirjata pitkin päivää tekemisiäni ylös. Näissä olosuhteissa se näyttää olevan ainoa tapa varmistaa että pysyn jotenkin kartalla siitä mitä oikein olen tekemässä.

Sen lisäksi laitoin kännykän muistuttamaan minua klo 18, 19 ja 20 siitä, että nyt on ilta ja iltavalmistelut alkavat.

Miten sinun toinen iltasi meni? Mitä opit ja miten aiot laittaa oppisi käytäntöön?

Lue täältä lisää nukkumishaasteesta.

Nukkumishaaste: ensimmäinen ilta

Tänään alkaa Kutri.net virallinen nukkumishaaste. Haastan sinut menemään seuraavan viiden illan ajan menemään ajoissa nukkumaan.

Minulle ajoissa nukkumaan meneminen tarkoittaa sitä, että olen klo 22 sängyssä.

Sen onnistuminen edellyttää, että menen laitan tietokoneen kiinni klo 20 ja alan silloin iltavalmistelut eli paikkojen kuntoon laittamisen, esikoisen tarhavaatteiden valmiiksi etsimisen ja lasten syöttämisen ja sänkyyn valmistelun.

Jo tässä vaiheessa iltaa f.lux -ohjelma muuttaa näytön punertavaksi, jottei ”sininen valo” sotkisi untani.

Erityishaasteenani on puhuttaa puoliso sulkemaan televisio klo 21.

Jos osallistut haasteeseen, kerro täällä viimeistään maanantaina mihin aikaan aio(i)t mennä nukkumaan ja miten onnistuit.

Tällä on jo keskustelua illan ruutuvapaasta ajasta.

Teknisistä syistä sinun pitää olla vähintään (ilmainen) Kutri.net:in tutustuja-jäsen, jotta voit osallistua haasteen keskusteluihin. Seuraavat haasteviestit näkyvät vain Kutri.net:in jäsenille.

Liity täällä Tutustuja-jäseneksi.

Tai lue täällä lisää VIP-jäsenyydestä.

Miksi myöhäisilta ei ole äitien laatuaikaa

Oletko koskaan kokenut seuraavaa ilmiötä:

Saatuasi päivän velvollisuudet hoidettua (lue: lapset nukkumaan), ajattelet ”mä vähän hemmottelen itseäni”.

Koska kello on jo yli yhdeksän tai kymmenen illalla, hemmottelu ei tarkoita kavereiden tapaamista tai reipasta kävelyä raikkaassa ulkoilmassa vaan ”mitähän facebookissa/twitterissä/lempiblogissani tapahtuu”.

Ajatuksenasi on viihdyttää itseäsi vain vähän aikaa ja mennä sitten ajoissa nukkumaan.

3–4 tuntia myöhemmin havahdut siihen että katselet jonkun ihan vieraan tyypin lomakuvia Facebookissa, väittelet turhanpäiväisestä asiasta Twitterissä tai klikkailet zombina uutis- tai hupisivuston ”seksi-wow tämä sinun on nähtävä” -linkkejä.

Minulle on tapahtunut näin — ja tapahtuu — harva se päivä, jos en pidä varaani.

Miksi jään kukkumaan kun pitäis mennä nukkumaan?

Jään kukkumaan lasten nukahdettua, koska otan todesta ajatukset ”minun pitää saada hemmotella itseäni raskaan päivän päätteeksi omalla ajalla” ja ”menen ihan kohta nukkumaan”.

Tietokoneen tai kännykän näytön sininen valo sotkee melatoniintuotannon niin, ettei minua väsytä niin paljon, että nukahtaisin koneen ääreen.

Samaan aikaan olen kuitenkin niin uuvuksissa, ettei itsekurini, itsehillintäni tai tahdonvoimani auta minua laittamaan konetta kiinni.

Mitä pidempään kökin koneella, sitä vaikeampaa siitä on siirtyä sänkyyn. Vallitsevan tilan muuttaminen vaatii energiaa, jota en tunne minulla olevan.

Sen lisäksi sivut joilla surffaan on suunniteltu koukuttamaan minut jopa pirteänä — ja varsinkin väsyneenä.

Argh!

Illan laatuaika ei ole laadukasta

Minulle tärkein nukkumaanmenoa edesauttava havainto on ollut se, että illan ”laatuaika” ei ole todellakaan laadukasta, vaan johtaa vain äkkiä kierteeseen, jossa saan liian vähän unta…

….jolloin seuraavana päivänä olen entistä väsyneempi…

…jolloin ajaudun entistä helpommin roikkumaan koneella seuraavana iltana…

…jolloin sitä seuraavana aamuna olen vieläkin väsyneempi!

On paljon hyödyllisempää mennä illalla lasten kanssa yhtä aikaa nukkumaan ja herätä ennen heitä nauttimaan ”omasta ajasta”.

Aamulla pirteänä käytän oman ajan mieluummin elämääni edistäviin asioihin kuten kirjoittamiseen, jumppaamiseen jne. kuin turhanpäiväiseen nettisurffailuun.

Tämä ajatus auttoi minua nousemaan yli kuukauden ajan putkeen aamukuudelta, kunnes kuopukseni alkoi nukkua huonommin.

Aloin iltaisin ajatella ”mä nukun yön kuitenkin niin huonosti, etten jaksa nousta aamulla ennen lapsia, vaikka menisin niiden kanssa yhtä aikaa nukkumaan… Mä teen nää duunijutut äkkiä nyt, kun lapset vihdoin ja viimein nukkuu.”

Teoriassa se oli hyvä ajatus, mutta käytännössä ei. Koska olin väsynyt, kirjoittaminen kävi hitaammin ja työt tehtyäni lipsuin helposti ”äkkiä katsomaan mitä Facebookissa ja twitterissä tapahtuu”.

Yhtäkkiä oltiin taas pikkutunneilla. Kun loppuyö meni huonosti nukkuen, tulin nukkuneeksi jopa huonommin kuin jos olisin mennyt lasten kanssa nukkumaan, heräillyt yön ja noussut kuudelta.

Kuopus on nyt nukkunut kaksi yötä hyvin, ilmeisesti osteopaatilla käynnin ansiosta. Nyt tavoitteena on päästä takaisin ”ajoissa nukkumaan, aikaisin ylös” -rytmiin.

F.lux säästää unta

Koska haluan käyttää tietokonetta vielä illalla mm. seuraavan päivän suunnitteluun, asensin koneeseen f.lux -ohjelman, joka säätää koneen näytön valon iltaisin ”punaisemmaksi” ja ainakin teoriassa vähemmän unta pilaavaksi.

Näin olen aikaisemmin valmis nukahtamaan kuin jos olisin tuijottanut sinisenä hehkuvaa näyttöä illan mittaan.

Ihan ideaaleinta olisi tietenkin sammuttaa kone, telkkari ja kännykkä kolmisen tuntia ennen nukkumaanmenoa, mutta siihen en ole vielä valmis.

Rutiinit auttavat rauhottumaan

Kolmas oivallukseni nukkumaanmenon suhteen on se, että ellen aloita ajoissa iltatoimia, nukkumaanmeno helposti myöhästyy.

Koska iltaisin muistini, keskittymiskykyni ja muistini ovat huonoimmillaan, olen kirjoittanut itselleni iltarutiinin, joka on lapulle kirjoitettuna kaapin ovessa. Näin voin luntata lapusta mitä kaikkea illalla pitäisi tehdäkään ja missä järjestyksessä.

Isoin haaste on muistaa aloittaa nukkumaan menoon valmistautuminen ajoissa — minun tapauksessani käytännössä jo klo 19 tienoilla.

Nukkumishaaste!

En ole yksin iltakukkumisen kanssa. Onnistunut laihdutus -pakettiin kuuluu uutuutena nettipäiväkirja, johon paketin käyttäjät voivat kirjoittaa kommenttejaan. Vain minä ja päiväkirjan pitäjä näemme merkinnät.

Useampi laihduttaja on tunnustanut kukkuvansa ihan liian myöhään iltaisin. Liian vähäinen uni vaikeuttaa monin tavoin laihtumista — vaikuttamalla ihan suoraan rasvanpolttoon, passivoimalla ja mm. lisäämällä makeanhimoa.

Koska uskon joukkovoimaan, haastan sinut kokeilemaan viiden illan ajan miltä tuntuu mennä ajoissa nukkumaan.

Viisi iltaa ei tunnu liian kovalta haasteelta, mutta osoittaa jo sinulle niin ajoissa nukkumaan menemisen hyödyt kuin esteet.

Aivan erityisesti haastan sinut tekemään niin sunnuntaista 19.1. torstaihin 23.1. virallisella Onnistunut laihdutus -nukkumishaasteella.

Teknisistä syistä haasteeseen osallistuminen edellyttää että olet Kutri.net:in jäsen eli olet rekisteröitynyt sivustolle vähintään Tutustuja-jäsenenä.

Kirjaudu sivustolle tunnuksillasi, jonka jälkeen pääset näkemään haastesivun ja haasteen keskusteluryhmän.

(Kunhan olemme saaneet unet jotenkin kohdalleen,  aloitamme vieläkin haastavamman haasteen eli aterioiden suunnitteluhaasteen Onnistunut laihdutus -paketin käyttäjien ja aiheesta kiinnostuneiden VIP-jäsenten kanssa. Ateriahaasteen aikana on siis tarkoitus suunnitella viikon ateriat toisiamme tsempaten. Kääk!)

Lue lisää Onnistunut laihdutus -paketista.

Lue lisää VIP-jäsenyydestä.

Liity ilmaiseksi Tutustuja-jäseneksi.

3 syytä mikset pysty pitämään uudenvuodenlupaustasi

Miten viime vuoden uudenvuodenlupaustesi kävi? Jos olet kuten useimmat meistä, ei kovin hyvin.

Oletko siitä huolimatta tekemässä uusia lupauksia (tai uusimassa vanhoja)?

Näiden kolmen erittäin yleisen ajatusvirheen tiedostaminen voi auttaa pitämään tällä kertaa lupauksista kiinni loppuun asti:

1. Teet liian suuria lupauksia, koska uskot optimismivääristymääsi

Jokainen ihminen joka ei ole masentunut, omaa optimismivääristymäksi kutsutun logiikkavirheen. Tämä vääristymä saa meidät näkemään oman henkilökohtaisen tulevaisuutemme parempana, kuin mitä sen voisi realistisesti olettaa olevan.

Tutkijat uskovat vääristymän kehittyneen pitämään meidät hengissä myös vaikeina aikoina — jos uskot ettei helvettiä kestä ikuisesti, et luovuta.

Vääristymä vaikeuttaa lupausten pitämistä siten, että se saa meidät tekemään lupauksia, jotka  ideaaliminämme ehkä pystyisi  pitämään, mutta todellinen minämme ei.

Ratkaisu: tee lupaukset ja suunnitelmat niiden toteuttamiseksi niin kuin olisit tyhmä, laiska ja saamaton henkilö ilman minkäänlaista itsekuria.

  • Miten itsekuriton ihminen pystyisi olemaan mässäilemättä iltaisin?
  • Miten laiska ja saamaton ihminen saisi itsensä kolme kertaa viikossa salille?
  • Miten tyhmä ihminen pääsisi opiskelemaan haluttua ainetta?

Bonus: mieti miten laiska, saamaton ja itsekuriton ihminen voisi toteuttaa tavoitteesi vaikka kaikki menisi niin pieleen kuin olla ja voi.

2. Yrität motivoida itseäsi itseinholla

Sillä hetkellä kun koet itseinhoa, pahaa oloa, ahdistusta, masennusta, vihaa tai muita ikäviä tunteita, aivotoimintasi muistuttaa liskoeläimen aivotoimintaa.

Toisin sanoen itsekurisi, itsehillintäsi ja tahdonvoimasi ovat heikoimmillaan etkä muista suurta tavoitettasi.

Motivoimme itseämme itseinholla, koska oletamme jollain tasolla muutoksen olevan niin tuskallista ja inhottavaa, että teemme sen vain jos muutoksen tekemättä jättäminen on vielä kamalampaa.

Ratkaisu: Näe että asioita voi muuttaa ihan vain siksi, että se on mahdollista, kiinnostavaa, hyödyllistä tai hauskaa.

Mieti miten voisit tehdä muutosprosessista mahdollisimman yksinkertaisen, helpon tai ehkä suorastaan innostavan. 

Ihmiseläin jaksaa tehdä enemmän ja pidempään asioita joista se pitää kuin asioita, joita se tekee vain välttääkseen kipua.

3. Rankaiset itseäsi repsahduksista.

Mikäli olet ihminen, omia tapoja muuttaessa repsahdukset ovat lähes väistämättömiä. Ongelmana ei ole se, että repsahdat eli toimit toisin kuin olit suunnitellut vaan se, ettet palaa repsahduksen jälkeen ruotuun.

Willpower Instinct -kirjassa kerrotaan tutkimuksista, joissa todettiin että ihmiset, jotka syyllistävät ja rankaisevat itseään repsahduksesta repsahtivat huomattavasti nopeammin ja pahemmin uudestaan kuin ihmiset, jotka olivat OK sen kanssa, että välillä asiat eivät mene niin kuin he olivat suunnitelleet.

Ratkaisu: Varaudu henkisesti siihen että tulet repsahtamaan. Laadi jo valmiiksi suunnitelma sille, mitä teet repsahdusten jälkeen. Näe repsahdukset mahdollisuutena nähdä mikä ei toimi.

Kun repsahdus tapahtuu, älä syyllistä itseäsi vaan mieti tiedemiesmäisen kylmästi mitä olisit voinut tehdä toisin ja miten jatkossa varmistat että toimit toisin.

Bonus: Repsahdettuasi palaa takaisin ruotuun NYT, ei vasta optimismivääristymän vallassa ”maanantaina”.

[divider icon=”exclamation” style=”none”]

ALV-lain muutosten takia lopetan VIP-jäsenyyksien ja nettikurssien myynnin ainakin toistaiseksi. Viimeinen päivä ostaa niitä on nyt 31.12.2014. Sen jälkeen kummatkin ovat voimassa ”ikuisesti” ja esim. VIP-jäsenyyksien varalle minulle on uusia suunnitelmia yhteisöfiiliksen kehittämiseksi. Lue lisää täältä.

 

Vastoinkäymisiä + arvonnan voittaja

vastoinkäymiset kuuluvat elämään

Olen viimeiset kolme viikkoa odottanut tätä viikkoa kuin kuuta nousevaa. Tämä oli nimittäin se viikko, kun puolisoni on vapaalla.

Unettomina öinä fantasioin kuinka nukkuisin yksin keittiössä tai isoäitini luona heräämättä ja paiskisin päiväkaudet töitä isin viettäessä laatuaikaa lastensa kanssa.

Kuinka ollakaan, mies sairastui heti ensimmäisenä vapaapäivänä flunssaan, josta esikoinen oli jo toipumassa. Minä ja kuopus seurattiin pian perässä.

Viimeisen kahden päivän aikana on ollut hetkiä, jolloin olen uskonut muutaman minuutin ajan, että hajoan kappaleiksi, koska en kerta kaikiaan enää jaksa uupumuksen tunnetta, flunssaista oloa, omaa kurjaa oloa ulvovaa kuopusta, sohvalla voihkivaa puolisoa ja pirteänä leikkiautojensa kanssa möykkäävää kuopusta.

Joka ikinen kerta heti perään mieleeni on juolahtanut ajatus: ”Tuo ei ole totta. Mä en hajoa ja tämä menee kyllä aikanaan ohi. Se vain tuntuu siltä, koska olen hirvittävän alhaisessa mielentilassa.”

Erään henkilön kanssa tuli puhetta siitä, miten joskus ns. itsensä kehittäminen, onnellisuuden etsintä ja positiiviseen ajatteluun pyrkiminen johtaa siihen, että niiden harjoittaja ei enää kestä mitään ns. negatiivista.

Niinpä hän pyrkii välttämään ihmisiä ja asioita, joiden uskoo herättävän hänessä ikäviä ajatuksia. Hän analysoi ja yrittää epätoivon vimmalla muuttaa omaa ajatteluaan ja uskomuksiaan positiivisempaan suuntaan. Jos elämässä tulee vastoinkäymisiä, hän kieltäytyy näkemästä niissä yhtään mitään ikävää ja pakottaa itsensä näkemään ne täysin positiivisina asioina.

Samalla hän missaa täysin sen, miten paljon aikaa ja energiaa jatkuva positiivisuuteen pyrkiminen vie. Ennen kaikkea se on luonnotonta ja lisää sisäistä jännitystä ja ristiriitaa. Negatiivisuuden vastustaminen on itsessään negatiivista.

Puhun tietenkin itsestäni vuosina 2006-2011.

Esikoisen vauva-aika ei ollut helvettiä siksi, että esikoinen valvotti vaan siksi, että vastustin ajatusta siitä, että me emme saaneetkaan hyvin nukkuvaa ihanaa unelmapalleroa vaan temperamenttisen tyypin joka oli (ja on) yhtä huonouninen kuin äitinsä.

En halunnut sallia itselleni pettymyksen, ärtymyksen, väsymyksen ja ahdistuksen tunteita, koska oletin niiden tarkoittavan että olen ”huono äiti”.

Nyt elämämme on monella mittarilla mitattuna haastavampaa. Nukun vieläkin vähemmän, muistini ja keskittymiskykyni on ollut jo useita vuosia 80-vuotiaan Alzheimer-potilaan tasoa, taloutemme on ollut tiukempi kuin tuolloin ja tällä hetkellä olen flunssainen.

Käytännössä joka päivä tulee hetkiä, jolloin ajattelen etten selviä enkä pärjää. Mutta koska nyt hyväksyn sen, että välillä elämä koettelee niin kärsivällisyyttä, sietokykyä kuin sitkeyttä, en jää jumiin huonoon fiilikseen vaan se menee usein ohi parissa minuutissa.

 

Kun en haaskaa aikaa huonojen fiilisten vastustamiseen, ehdin nauttia joka päivä kirkkaista hetkistä, jolloin kaikki tuntuu olevan OK.

Näinä kirkkaina hetkinä pystyn löytämään useita käytännön ratkaisuja haastaviin ongelmiin. Näen pinnistelemättä että vaikka elämäntilanteeni haastaa minut monin tavoin, olen kiitollinen siitä, mitä minulla on.

Tuolloin mieleeni juolahtaa usein, että näiden vastoinkäymisten ansiosta hyvät hetket tuntuvat entistäkin paremmalta ja pienemmät ongelmat mitättömämmiltä. Kun ajatus tulee mieleen kuin itsestään, se tuntuu ilahduttavalta lahjalta.

Laihdutuskyselyn tuloksia ja arvonta

Laihdutuskyselyn arvontaan osallistumisaika päättyi maanantai-iltana. Vastauksia tuli huikeat 68 kappaletta ja voitto meni Random number generatorin päätöksellä 64. vastaajalle, joka vastasi kyselyyn maanantaina 16.12 klo 12. Laitoin asiasta juuri tiedon voittajalle.

En ole ehtinyt täysin purkaa kyselyn tuloksia, vaikka tietenkin luin kaikki vastaukset läpi sitä mukaa.

Näyttäisi siltä, että lähes kaikki vastanneet kamppailevat muutaman saman perusongelman kanssa, jotka kaikki johtuvat samasta asiasta: ihmismielen ihmeellisestä toiminnasta.

Toisin sanoen harva ilmoitti isoimmaksi ongelmaksi sen, ettei tiedä miten laihduttaa. Useimmat olivat ehtineet kokeilla vuosien varrella useampiakin eri laihdutusmetodeja vaihtelevalla menestyksellä.

Olen uudistamassa Onnistunut laihdutus -pakettia vastausten pohjalta niin, että se ”täsmäiskee” juuri niihin kipeimpiin ja samalla yleisinhimillisimpiin ongelmiin: aloitusmotivaation löytämiseen, itsekurin ”puutteeseen” ja repsahtamisista toipumiseen.

Näillä näkymin julkistan uudistetun paketin 6.1.2014. Jos haluat saada käyttöösi kaikki vanhan paketin materiaalit SEKÄ uuden paketin materiaalit, tilaa nyt vanha laihdutuspaketti tai liity VIP-jäseneksi.

Näillä näkymin = jos yöt jatkuvat yhtä onnettomina kuin tähän asti.

Sen lisäksi aloitan 20.1.2014 alkavalla viikolla 10 viikon tsemppipuhelu-jakson. Jotta mahdollisimman moni ehtisi puheluihin, aion pitää joka viikko kaksi puhelintuntia, joista toinen on päivällä, toinen illalla.

Jos haluat sitä ennen vielä auttaa minua ja saada itsellesi lukuoikeudet Kuinka selvitä joulusta -lihomatta ja Onnistunut laihdutus: Tehostartti -paketteihin, vastaa kyselyyn täällä.

Kuinka kiinteytyä, osa 1/2 — podcast

kehotietaa

Tämän viikon irti turhasta -podcastissa puhumme Arkijärki-blogin Jennin kanssa kiinteytymisestä.

Puhumme muun muassa seuraavista aiheista:

  • Miten kiinteytyminen eroaa laihtumisesta
  • Miksi melkein kaikilla on vääristynyt käsitys siitä, miten paljon voi kiinteytyä 12 viikossa
  • Miten keho on aina oikeassa
  • Miksi kannattaa kiinteytyä