Mistä tiedät mikä on sinulle oikeasti tärkeintä?

Tämän päivän teoriassa puhun siitä mistä voit tietää mikä on sinulle tärkeää ja mitä tehdä, jos huomaat tekeväsi asioita, jotka eivät ehkä ole niin tärkeitä. Kerron myös mikä minulle on tärkeää a) yleensä, b) nyt.

Katso video YouTubessa.

Ehdotan videolla että teet kaksi listaa.

Kirjaa ensimmäiseen listaan asiat, joiden uskovat olevan sinulle tärkeitä

Esim. tasa-arvo, menestys, raha, perhe, ystävät, luovuus, luonto, ekologisuus, intohimo jne. — mitä nyt ensimmäiseksi juolahtaa mieleen.

Kirjaa toiseen listaan asiat, joihin olet laittanut eniten aikaa, energiaa ja huomiota viimeisen kahden viikon aikana — mieluiten kirjaa myös ylös miten paljon aikaa kukin asia on vienyt.

Esim. Työ = 7,5 h x 5 x 2, kuntosalilla käyminen 6 x 1 h, TV:n katsominen 2 h x 14.

Vertaa näitä kahta listaa. Ovatko ne keskenään erilaiset?

Jos huomaat päiviesi menevän sellaisten asioiden tekemiseen, jotka eivät ole tärkeimpien asioiden listallasi, sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

  1. Järjestä elämäsi niin, että voit keskittyä asioihin, jotka ovat tärkeitä.
  2. Hyväksy, että se mihin aikasi juuri nyt menee, on sinulle juuri nyt tärkeää ja se minkä oletat olevan tärkeää, ei ole ainakaan nyt ykkössijalla elämässäsi.

Minun listani ovat varsin erilaiset. Katso videolta kumman ratkaisuvaihtoehdon valitsin.

mikaonsinulletarkeinta

Oletko kiva itsellesi?

”Mikään ei ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito — eikä sekään ole niin tärkeää”, vanha viisaus tietää. Tämä on ollut mottonani viimeisen kuukauden ajan, kun olen käyttänyt kaiken työltä ja lapsilta liikenevän ajan pihatöissä.

En tee sitä siksi, että pihatyöt pitää tehdä, vaan koska se on tällä hetkellä absoluuttisesti kivointa mitä tiedän.

Mietimme viime viikolla viisaan ja ihanan saunayoga-gurun Tiina Vainion kanssa sitä, miten usein ihmisille on helpompaa olla kiva ystäville kuin itselle.

Kuinka helposti kohtelemme itseämme huonommin kuin läheisiämme? Vaadimme itseltämme liikaa. Kiellämme itseltämme iloa ja nautintoa. Haukumme itseämme.

Kokemuksesi siitä, millaista elämäsi on, syntyy korviesi välissä. Jos jatkuvasti komennat, kiellät tai kritisoit itseäsi, elämä voi alkaa tuntua kidutuslaitokselta.

Vankilafiilis vain pahenee, jos kuvittelemme, että jokin ulkopuolinen taho tai voima pakottaa meidät ottamaan kyseiset ajatukset vakavasti.

Eli että ”yhteiskunta vaatii”, ”puoliso pakottaa” tai ”muut odottavat”.

Huomaa, että ihan kaikki maailman odotukset ja vaatimukset ovat vain ajatuksia, jotka toiset ottavat vakavasti ja toiset jättävät omaan arvoonsa — ja joista jotkut meistä eivät koskaan saa edes tietää.

Joskus uskomme todeksi, että meidän tehtävämme on tehdä toiset onnelliseksi ja iloiseksi.

Tästä voi seurata kaksi virheellistä johtopäätöstä: a) että muiden tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi ja iloiseksi, b) ettet sinä voi tai saa tehdä itseäsi onnelliseksi ja iloiseksi.

Argh!

Anteeksi, mutta missä on se aina ja kaikkialla pätevä sääntökirja, jossa sanotaan niin? Minun tietääkseni sellaista ei ole olemassa.

Niinpä ehdotan, että sen sijaan että jatkuvasti pidät itseäsi kovilla tai odotat muiden armahtavan sinut tai ilahduttavan sinua, alat raa’asti olla kiva itsellesi.

Anna itsesi karsia työlistalta tehtävät, jotka olivat siellä vain koska oletit että ”joku” odottaa sinun tekevän ne.

Anna itsesi tehdä asioita ”riittävän hyvin”, sen sijaan että tavoittelisit jatkuvasti täydellisyyttä, koska luulet virheellisesti että ”niin kuuluu tehdä”.

Anna itsesi tehdä tänään jotain ihan vain siksi, että se on kivaa ja kiinnostavaa — siitä huolimatta ettei se ole ”hyödyllistä” tai ”järkevää”.

Mieti mitä toivoisit muiden tekevän sinulle ja tee niin sitten itsellesi: osta itsellesi kukkia, vie itsesi leffaan tai syömään kivaan ravintolaan, anna itsellesi tunnustusta tekemästäsi työstä.

Minä olen nyt kiva itselleni, ja lähden taas tuonne ulos pyörimään puutarhassa sen sijaan että jäisin hiomaan tätä kirjoitusta ja etsimään siihen mahdollisimman hyvää kuvituskuvaa.

olekiva

Tiedätkö missä olet?

Tuntuuko sinusta että elämäsi on mennyt jotenkin pieleen? Että elämä on pettänyt sinut?

Perjantaina puhuin Päivän Teoria -osuudessa siitä, miten helposti mielemme huijaa meitä uskomaan, että odotuksemme siitä miten elämän ”kuuluu mennä” on totta ja se miten asiat ovat oikeasti menneet on ”väärin”.

Katso video alla tai YouTubessa.

Kerron videolla esimerkin siitä, miten yksi näennäisen pieni tapahtuma voi muuttaa koko elämämme kulun.

Kun elämä menee eri tavalla kuin olemme suunnitelleet — ja vieläpä tavalla, jota emme toivoneet — voi tehdä mieli heittäytyä uhriksi. Kirota Universumia tai Jumalaa tai niitä, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttivat tapahtumien kulkuun.

Minun ymmärryksestäni käsin katkeroitumisessa ei ole mitään järkeä.

Et osannut ennustaa tulevia tapahtumia, koska kukaan meistä ei voi tietää täydellä varmuudella miten asiat tulevat menemään.

(Eivät edes itseään selvännäkijöinä pitävät ihmiset — minulla on aiheesta monta omakohtaista esimerkkiä…)

Erehdyit luulemaan päässäsi olevaa ajatusta tulevaisuudesta tarkaksi tapahtumien kuvaukseksi, vaikka se oli vain ajatus — mielikuvituksen tuottama arvaus siitä mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan.

Se tapahtuu, mikä tapahtuu

Asiat menevät aina sillä ainoalla mahdollisella tavalla, jolla ne voivat oikeasti mennä.

Jos asiat olisivat tosiasiassa voineet mennä toisin, ne olisivat menneet toisin.

Olemalla katkera ja kelaamalla miten asioiden pitäisi mennä toisin pilaat vain tämän hetken.

Niin kauan kuin et hyväksy sitä missä olet juuri nyt, et voi ottaa askeleita kohti tulevaisuutta, jonka haluat.

Tilanne on sama kuin jos suunnistuskilpailuissa oleva suunnistaja tajuaisi yhtäkkiä että hän on maastossa eri paikassa kuin mitä oli luullut olevansa kartalla.

Vaikka hän kuinka tuijottaisi kartalla paikkaa, jossa hänen pitäisi olla, miettien mielessään ”mun pitäisi olla tuossa”, hän ei maagisesti siirry sinne.

Hänen pitää ensin selvittää missä kohtaa karttaa hänen tosiasiallinen sijaintinsa on — vasta sitten hän voi suunnitella reittinsä uudestaan.

Oletko sinä kartalla siitä, missä oikeasti olet? Vai tuijotatko yhä paikkaa, jossa sinun mielestäsi pitäisi olla?

Kartalla

Mitä tekisit jos tietäisit että kuolisit?

Olen kuunnellut viime päivät How to Start a Startup -luentosarjaa. Eräs luennoitsija kertoi dramaattisesta kysymyksestä, jonka menestyneen ohjelmistoyrityksen toimitusjohtaja kysyi työntekijäksi hakevilta:

”Tulisitko meille töihin, jos tietäisit että sinulla on enää vuosi elinaikaa?”

Nyttemmin mies on löysentänyt kriteereitään ja kysyy ”tulisitko meille töihin, jos sinulla olisi enää 10 vuotta elinaikaa?”

Tämä oli hyvä kysymys.

Aloin itse miettiä mitä asioita tekisin toisin, mitä vähemmän ja mitä enemmän, jos tietäisin että minulla olisi enää vuosi tai kymmenen vuotta elinaikaa.

Mitä tekisin jos minulla olisi vuosi elinaikaa?

Käyttäisin entistä enemmän aikaa perheen, suvun ja ystävien seurasta nauttimiseen. Panostaisin kaikkiin kalenterijuhliin ja seikkailuretkiin, jotta niistä jäisi lapselle kaunis muisto. Halaisin vieläkin enemmän läheisiäni.

En ottaisi uusia hankkeita vaan keskittyisin viemään vanhat loppuun.

Tekisin edelleen päivän teoriat Periscopeen ja keskittyisin kirjoittamaan blogikirjoituksia joissa jakaisin kaikki olennaiset jutut mitä olen oppinut. Muuten viettäisin vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa.

Pyrkisin laittamaan kaikki käytännön asiat sellaiseen kuntoon, ettei perheeni joudu niiden kanssa pulaan. Eli tekisin testamentit ja hankkiutuisin eroon lopuistakin turhista tavaroista ja papereista.

Kävisin vielä kerran Los Angelesissa katsomassa vanhoja paikkoja ja tapaamassa rakkaita ystäviä.

Mitä tekisin jos minulla olisi 10 vuotta elinaikaa?

Opettaisin pojilleni kaiken olennaisen mitä haluan heille opettaa elämästä ja ihmisyydestä.

Panostaisin entistä enemmän siihen, että parisuhteeni olisi mahdollisimman rakkaudellinen.

Kirjoittaisin ennen kuolemaani kirjan, johon laittaisin kaiken olennaisen mitä olen oppinut elämästä.

Perustaisin startup-yrityksen, joka auttaisi teknologian keinoin ihmisiä oivaltamaan miten koemme vain oman ajattelumme.

Keskittyisin tienaamaan ja säästämään niin paljon rahaa, että perheeni pärjäisi taloudellisesti ilman minua.

Mitä sinä tekisit jos tietäisit, että sinulla olisi vain vuosi tai kymmenen vuotta elinaikaa?

Mitajoskuolisit

Miksi työttömyyttä on turha hävetä

Tämän aamun Päivän teoria -lähetyksessä Periscopessa puhun yleisön pyynnöstä siitä miksi on turhaa ja haitallista hävetä sitä että on työtön.

Voit katsoa videon YouTubessa tai alla:

Pääpointtina on se, että työttömyyden häpeäminen on turhaa, koska:

1. Nyt on sinun vuorosi olla työtön

On fakta, että tällä hetkellä Suomessa joku joutuu olemaan työtön. Jos se olet sinä, voit ajatella että nyt on sinun vuorosi olla työtön ja jonkun toisen vuoro olla töissä.

Voi olla että alalla johon kouluttauduit ei tule koskaan enää olemaan tarpeeksi työpaikkoja sinulle.

Missä muissa tehtävissä voisit hyödyntää tähän mennessä elämässäsi hankkimaasi kokemusta ja tietotaitoa?

Mitä sinun pitäisi oppia lisää, että voisit saada työtä alalta, joka kiinnostaa sinua ja jossa olisi työvoimapulaa?

2. Häpeä ei auta työllistymään

Häpeäminen ei auta sinua työllistymään. Päinvastoin: häpeä vie sinut neurologiseen tilaan, jossa olet huonompi löytämään ratkaisuja, tekemään aloitteita ja oppimaan uusia ratkaisuja.

Mieti ihan itse: miten aloitekykyinen, innovatiivinen ja dynaaminen olosi on silloin kun olet häpeän vallassa?

Tutkijat ovat todenneet, että ihmiset jotka häpeävät itseään, ovat alttiimpia päihderiippuvuuteen, ylensyöntiin ja muuhun itsetuhoiseen käytökseen.

Miksi?

Jos häpeät käytöstäsi, tiedät että voit muuttaa sitä, joten et tunne itseäsi voimattomaksi.

Jos häpeät itseäsi, tunnet ettet voi muuttaa ainakaan yhtä helposti sitä mitä olet joten saatat keskittyä turruttamaan häpeän tuomaa tuskaa.

Huomaa että kokemus häpeästä syntyy ihan omien ajatuksiesi kautta — SINÄ pistät itsesi häpeämään, ei tämä tilanne tai kukaan muu.

(Katso videolta kolme syytä siihen miksi luulet että häpeän tunteminen on sinulle hyväksi — ja miksi syyt ovat väärät.)

3. Miten aiot käyttää aikasi tällä planeetalla?

Sinulla on rajoitettu aika elinminuutteja jäljellä. Jokainen jonka käytät häpeämiseen on pois hyvän olon kokemisesta.

Onko häpeässä ja itsesäälissä möyriminen todellakin mielestäsi hyvä tapa viettää kallisarvoista aikaasi tällä planeetalla?

Vai voisitko ehkä käyttää ajan fiksummin vaikkapa erilaisten työllistymistapojen ideointiin, muiden auttamiseen tai ihan vain tästä hetkestä nauttimiseen?

Valinta on sinun.

Tyottomyys

Huomenna tiistaina puhun päivän teoriassa ADHD:sta — katso lähetys livenä noin klo 8:30 Periscope.tv/kutrinet.

Rakasta itseäsi niin kuin ystävääsi

Koetko koskaan olevasi huono ihminen (tai ainakin huono äiti)?

Kärsitkö huijarisyndroomasta eli kun muut kehuvat työpanostasi, ajattelet ettet oikeasti tiedä mitä teet — ja pelkäät että muutkin huomaavat sen?

Häpeätkö itseäsi?

Seuraavan kerran kun olosi on kurja ja koet olevasi Maailman Huonoin Ihminen™, kuuntele huviksesi omia ajatuksiasi.

Kuvittele että sanoisit samat läpät parhaalle ystävällesi päin naamaa.

”Sä olet niin tyhmä.”

”Mikä luuseri!”

”Miksi sä AINA mokaat kaiken.”

”Sä olet läski ja ruma — ei ihme ettei kukaan halua sua.”

”Sä olet paskin äiti mitä on olemassa. Sulta pitäisi ottaa lapset pois.”

”Sä et osaa yhtään mitään. On vain ajan kysymys kun muutkin huomaavat sen.”

Pystyisitkö haukkumaan ystävääsi niin kuin itseäsi?

Todennäköisesti et.

Haukut, pilkkaat ja syyllistät itseäsi, koska oletat näin opettavasi itsellesi ettei saa mokata, valmistavasi itseäsi mahdolliseen pettymykseen tai tsemppaavasi itseäsi kehittymään.

Samalla missaat sen, että et koskaan kohtelisi niin rakasta ystävää, jolle toivot parasta.

Jännä juttu, eikö vain?

Tutkimus toisensa jälkeen todistaa, että itsensä armahtaminen ja kannustaminen edesauttaa muutosta tehokkaammin kuin pilkkaaminen, parjaaminen, syyllistäminen ja hävettäminen.

Haastan sinut näin ystävänpäivän kunniaksi antamaan itsellesi anteeksi sen miten olet kohdellut itseäsi tähän asti ja kohtelemaan itseäsi kuin parasta ystävää.

Rakastaitseasikuinystavaa

Uskallatko tarttua tähän hurjaan haasteeseen (viikon ajan)?

Listaa huviksesi kaikki mitä sinun pitää tai kannattaa tehdä. Lisää listaan asiat joita haluaisit tehdä. Muista laittaa listaan päivittäin toistamasi tehtävät.

Miten pitkä listasta tulee? Kuinka moni listaamistasi asioista on ilmestynyt sinne viimeisen kuukauden aikana?

Minun listani on hirvittävän pitkä. Niin pitkä että vaikka listalle ei tulisi yhtään uutta asiaa vuoteen, en pystyisi tekemään kaikkea listalla olevaa — ainakaan ilman että lopettaisin nukkumisen.

Silti jokin mieleni harha yrittää uskotella minulle, etten voi hyvällä omallatunnolla taukoa työlistalla olevien tehtävien suorittamisesta. Mieleni antaa ymmärtää, että levon aika on sitten vasta kun kaikki tehtävät on tehty.

Eli ei koskaan.

Sinulla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun

Alitajuntasi käytävillä jonottaa tälläkin hetkellä joukko loistavia ideoita, avartavia ajatuksia ja mullistavia oivalluksia

Valitettavasti et tapaa niitä, koska olet tukkinut tietoisuuden työhuoneen jatkuvalla suorittamisella, stressaamisella ja somettamisella.

Siksi et tiedä enää kuka olet ja mitä haluat.

Pysähdy.

Päästä irti.

Haaste: ole joka päivä puoli tuntia tekemättä mitään

Sitoudu viikon ajan ottamaan joka päivää aikaa omien ajatusten kanssa olemiseen, ilman muuta tavoitetta kuin olla.

Laita kalenteriisi vähintään kerran päivässä puoli tuntia täysin vapaata aikaa ilman mitään pakottavaa tekemistä, somea, telkkaria, lukemista tai muita tietoista ajattelua vaativia tehtäviä.

Jos puoli tuntia tuntuu liian tuskalliselta, aloita vartilla. Tai vaikka viidellä minuutilla.

Jos haluat, voit mennä suihkuun tai kävelyllä. Tai vaikka vain maata sohvalla ja tuijottaa kattoon.

Palaa viikon päästä kertomaan minulle mitä tapahtui.

Oletko mukana?

Puhuin tämän päivän Periscope-lähetyksessä samasta asiasta. Katso video YouTubessa.

Seuraa minua Periscopessa.

tilaajatuksille

Milloin olet eniten elossa?

Näin äskettäin tuttavaa, joka oli ns. uransa huipulta.

Kysyin häneltä ”miten elossa tunnet olevasi työssäsi”.

Hän mietti vastausta pitkään. Liian pitkään.

Lopulta hän myönsi, ettei kokenut olevansa kovinkaan elossa päivätöissään. Muualla kyllä.

Eilen luin hänen irtisanoutuneen työpaikastaan.

Ensimmäinen reaktioni oli ”jee!”

Mikään maine, kunnia tai raha ei korvaa aikaa, jonka haaskaat tuntien olevasi turta tai kuollut.

Mainetta, kunniaa ja rahaa tulee ja menee. Aikaa meillä kaikilla on käytössämme vain rajallinen määrä.

Et voi saada enempää päiviä elämääsi, mutta voit saada enemmän elämää päiviisi.

Mitä pitäisi tapahtua, että sinä tuntisit olevasi enemmän elossa?

Puhuin asiasta syvemmin tämän aamun Periscope-lähetyksessäni.

https://www.youtube.com/watch?v=_3iMyIvod-4

Tiesitkö että vedän Periscopessa joka arkiaamu noin klo 8:30 ”Päivän teoria” -lähetyksen, jossa puhun erilaisista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä aiheista? Löydät minut tunnuksella kutrinet.

enitenelossa1

Mitä tunnetta haluat kokea tänä vuonna

Mitä haluat saavuttaa tänä vuonna? Minkä unelman haluat toteuttaa? Mitä tavoitteita olet asettanut tai asettamassa itsellesi?

Haluatko laihtua, lopettaa tupakoinnin, aloittaa liikuntaharrastuksen? Toivotko rakastuvasi, muuttavasi uuteen kotiin tai tulevasi raskaaksi? Haluaisitko saada rahatilanteesi haltuun, löytää uuden työpaikan tai päästä opiskelemaan? Haluatko matkustaa vai pistää kotisi kuntoon?

Jos sinulla on useita tavoitteita, valitse se, joka tuntuu tärkeimmältä tai vahvimmalta.

Mitä tuntemuksia ajatus tavoitteiden tai unelman tavoittelemisesta aiheuttaa?

Onko olosi toiveikas, vai koetko jo lähdössä pelkoa epäonnistumisesta. Tai pyöriikö päässäsi ehkä lause ”kokeilaan nyt vielä kerran jos mä kuitenkin onnistuisin (vaikka veikkaan etten onnistu). Tuntuuko tavoite kaukaiselta vai oikeasti helpolta saavuttaa? Tuntuuko se isolta ja pelottavalta vai innostavalta ja jännittävältä?

Kuvittele että nyt onkin jo tammikuu 2017. Vuosi on kulunut ja unelmastasi ON tullut totta!

Mistä tiedät että siitä on tullut totta? Miten toteutuminen näkyy sinussa tai ympäristössäsi?

Mahdutko pienempiin vaatteisiin? Nouseeko askel kevyemmin. Eikö enää yskitä aamuisin? Onko tililläsi enemmän rahaa? Makaatko rakastetun kainalossa vai käveletkö kodissasi vastasyntynyt vauva sylissä.

Miltä sinusta tuntuu nyt kun tavoitteesi on toteutunut?

Tunnetko valtavaa onnea, iloa tai helpotusta? Oletko ylpeä tai itsevarma? Onko sinulla voittajafiilis?

Anna itsesi kokea täysillä sitä hyvää fiilistä jota tavoitteen tai unelman toteutuminen sinussa herättää. Yritä määritellä tuntemus mahdollisimman tarkkaan.

Missä se tuntuu, miltä se tuntuu?

Tuntuuko se kuplintana vatsapohjassa. Rentoutena selässä. Lämpönä rintakehässä. Keveytenä, helppoutena, avaruutena tai vapautena?

Anna itsesi yhä kokea hyvää fiilistä täysillä. Palaa sitä yhä kokien tähän hetkeen.

Katso uudestaan tästä hyvästä fiiliksestä käsin tavoitteitasi ja toiveitasi tulevalle vuodelle.

Miltä ne tuntuvat nyt kun koet jo tavoittelemaasi fiilistä?

Tuntuvatko ne helpommilta ja hauskemmilta? Onko paine niiden saavuttamiseen kadonnut? Näetkö itsesi ottamassa vaadittavia askeleita päättäväisemmin? Näetkö itsesi kohtaamassa vastoinkäymiset tyynemmin ja ratkaisevasi ne kylmän viileästi panikoinnin tai luovuttamisen sijaan?

Voit kokea kaikkia tunteita tässä ja nyt. Sinun ei tarvitse kiristää itseäsi toteuttamaan unelmaasi tunteella jota haluat kokea.

Voit antaa itsesi kokea rakkautta, vapautta, turvaa, onnea ja levollisuutta tässä ja nyt.

Ja voit silti toteuttaa unelmasi ja tavoitteesi.

Teet joka tapauksessa jotain joka hetki — myös tänä vuonna.

Miksi et toteuttaisi unelmaasi tai tavoitteita, joita olit ajatellut asettaa itsellesi tälle vuodelle?

Ihan vain siksi että voit tehdä niin.

[divider icon=”star” style=”none”]

Puhuin samasta aiheesta tämän aamun Periscope-videossa. Löydät minut Periscopesta, Twitteristä ja Snapchatista tunnuksella kutrinet.

Jos video ei toimi, voit katsoa sen myös täällä: https://ktch.tv/5D52.

Miten viime vuosi teki sinusta viisaamman

mitenviisastuit2

Näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi ehdotan, että varaat vaikka vain viisi minuuttia kuluneen vuoden kelaamiseen. Tee se hetkenä jolloin olosi on virkeä, levollinen ja vakaa.

(Eli itse teen tämän vasta 1.1. koska yöunet jäivät lyhyeksi oksentelevan lapsen kanssa, hahhah!)

Ihannetapauksessa vastaa kirjallisesti tai ainakin ääneen alla oleviin kysymyksiin.

Halutessasi voit kysyä ne myös kaverilta, joka voi kysyä kysymykset sinulta. Tällöin kuulette eri tavalla niin kysymykset kuin omat vastauksenne. Samalla voitte kysellä toisiltanne syventäviä kysymyksiä ja opitte tuntemaan toisenne paremmin.

Jos saisit elää tämän vuoden uusiksi tietäen mitä nyt tiedät, mitä tekisit toisin?

Mitkä asiat onnistuivat tai toimivat? Miksi niin kävi?

Mitkä asiat menivät jotenkin pieleen tai tavalla josta et pitänyt? Mitkä tapahtumat johtivat kyseiseen lopputulokseen?

Mitä olisi pitänyt tapahtua, että homma olisi hoitunut haluamallasi tavalla?

Mitä toivot tulevalta vuodelta?

Miten voisit hyödyntää tämän vuoden oppeja saadaksesi ilon irti tulevasta vuodesta?

Mitä aiot tehdä tulevan vuonna toisin kuin mitä teit tänä vuonna?

Entä mitä traditioita, tapoja tai oppeja haluat jatkaa tulevana vuonna?

Hyvää vuoden viimeistä päivää! Kiitos tästä vuodesta!