Kuluneella viikolla monet ihmiset jakoivat kanssani tarinoita helvetillisestä elämästä narsistiksi diagnosoidun tai ainakin epäillyn vanhemman tai puolison kanssa.
Niitä lukiessa tuli selväksi, etten ole koskaan joutunut narsistin hampaisiin ”oikeassa elämässä”.
Netissä olen törmännyt tyyppeihin, joiden nettikäytös täyttää kaikki narsismin tunnusmerkit, mutta omastakin elämästäni tiedän, ettei se mitä ihmisestä näkyy netissä yleensä kerro koko totuutta hänen elämästään.
En voi kuvitella miltä tuntuisi elää simputtavan vanhemman kanssa, joka vaatii ehdotonta ihailua, on ylimielinen ja röyhkeä. Millaista olisi jos puoliso uskoisi olevansa muita parempi ja ansaitsevansa erityiskohtelua. Tai pitäisi minua omaisuutenaan ja uhkaisi väkivallalla jos haluaisin erota?
Tätä kommenttia lukiessani aloin miettiä onko mahdollista, että koska narsismista on kohuttu niin kovasti, luulemme että kaikki poikkeuksellisen tunne-elämän omaavat ovat narsisteja.
On nimittäin muitakin persoonallisuushäiriöitä, jotka täyttäisivät tämän kommentoijan kuvauksen tuntomerkit äidistään kuin narsismi.
Millainen on narsisti?
DSM-IV:n eli ”Diagnostisen ja tilastollisen mielenterveyshäiriöiden oppaan” mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute.
Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä
1. suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
2. keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
4. vaatii korostunutta ihailua;
5. mielestään oikeus erityiskohteluun;
6. muiden hyväksikäyttö;
7. empatian puute;
8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
9. ylimielisyys ja röyhkeys.
”Oikeita narsisteja” arvioidaan olevan alle 1 % koko väestöstä, eli jos tunnet sata ihmistä, yksi heistä saattaa olla narsisti. Näin laskettuna Suomessa on alle 55 000 narsistia.
Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Noin 10 % suomalaisissa näitä piirteitä on niin paljon, että ne alkavat aiheuttaa hankaluuksia arjessa vaikkeivat he olekaan varsinaisesti narsisteja. Tässä hyvässä artikkelissa Hannu Laeurma kuitenkin toteaa että ihmiset tulkitsevat usein sosiaalisten taitojen puutteet psykopatiaksi tai narsismiksi.
Narsismi on yksi harvinaisimmista sekä vaikeimmin diagnosoitavista ja hoidettavista persoonallisuushäiriöistä. Sen varjoon on jäänyt joukko muita persoonallisuushäiriöitä, jotka voivat vaikeuttaa häiriöstä kärsivän ja tämän läheistensä elämää jopa pahemmin kuin narsismi.
Monet näistä häiriöistä ovat onneksi myös helpommin hoidettavia ja hallittavia kuin narsismi.
Onko läheiselläsi sittenkin jokin muu persoonallisuushäiriö?
Tiedätkö kuinka monta eri persoonallisuushäiriötä nykypsykiatria tunnistaa narsismin lisäksi?
Yhdeksän.
Jos et tiedä mitä muita persoonallisuushäiriöitä on olemassa, mistä voit tietää ettei läheisesi kärsi jostain muusta kuin narsismista?
Arviolta 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä, joita on siis nykyjaottelun mukaan kymmenen erilaista. Toisin sanoen sadasta tuttavastasi 5–15 on todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen.
Muut persoonallisuushäiriöt voivat olla yksilölle ja hänen läheiselleen vähintäänkin yhtä haitallisia ja raskaita kuin narsismi — joissain tapauksissa jopa haitallisempia.
Persoonallisuushäiriöt erottaa muista mielenterveysongelmista mm. siten, että ne ilmenevät jo nuorena ja jatkuvat aikuisuuteen.
Stressi ja uupumus yleensä pahentavat oireita ja joskus henkilöllä voi olla kausia jolloin oireet ovat lievemmät tai olemattomat.
Lääkitys, terapia ja elämäntapojen muutokset voivat auttaa henkilöä niin, että hän ei enää täytä häiriön kriteereitä ja mahdollisesti annettu diagnoosi voidaan purkaa.
Persoonallisuushäiriöistä kärsivä voi joutua muita useammin hallitsemattoman ahdistuksen, stressin, vihantunteen tai mitättömyyden tunteen valtaan.
Hän saattaa välttää muita ihmisiä ja tuntea olonsa tyhjäksi tai kokea olevansa yksin ja väärinymmärretty silloinkin, kun on muiden seurassa.
Hänen kykynsä havainnoida tai tulkita omia tai toisten tunteita on heikko. Toisaalta oma tunneilmaisu voi olla voimakasta ja tunnetilat aaltoilla laidasta laitaan.
Persoonallisuushäiriöiset pyrkivät hallitsemaan ja lievittämään negatiivisia tunteitaan usein itsetuhoisilla tavoilla kuten väärinkäyttämällä alkoholia ja huumeita, ahmimalla tai viiltelemällä. Jotkut heistä voivat käyttäytyä uhkaavasti muita ihmisiä kohtaan.
Monet heistä ovat impulsiivisia. Jotkut heistä saattavat ajoittain olla harhaisia.
Poikkeavasta tunne-elämästä johtuen persoonallisuushäiriöisillä voi olla vaikeuksia ylläpitää vakaita ja läheisiä suhteita varsinkin kumppaneihinsa, lapsiinsa ja ammattiauttajiin.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva eli se, että varsinkin paineen alla käyttäytyy kuin persoonallisuushäiriöinen, ei tarkoita että henkilö olisi muulloin sellainen.
Persoonallisuushäiriöistä käytöstä voi esiintyä myös muiden psykiatristen sairauksien yhteydessä (esim. masennus), mutta tällöin käytös rajoittuu vain sairausaikaan.
Nykytiedon mukaan persoonallisuushäiriöisillä on yleensä geneettinen alttius, jonka ympäristö ja lapsuudenkokemukset jatkojalostavat persoonallisuushäiriöksi.
Monen persoonallisuushäiriön kohdalla on havaittu poikkeavaa aivo- ja välittäjäainetoimintaa, jota voidaan korjata lääkkeillä.
Oikeiden persoonallisuushäiriöiden tunnistaminen ja erottaminen muista häiriöistä ja sairauksista on haastavaa ammattilaisillekin ja käytännössä mahdotonta maallikoille.
Dramaattisesti käyttäytyvällä, emotionaalisella ja epävakaalla henkilöllä voi olla narsistisen persoonallisuushäiriön sijaan esimerkiksi:
1.
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö eli psykopaattinen käytös, jolle on ominaista välinpitämättömyys toisten oikeuksista ja kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia ihmisiä. Henkilö on impulsiivinen, vilpillinen ja helposti ärtyvä. Hän saattaa syyllistyä toistuvasti lainrikkomuksiin eikä kadu tekojaan.
2.
Epävakaa persoonallisuus, jolle on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minäkuvan epävakaus ja käytöksen huomattava impulsiivisuus. Epävakaan persoonallisuuden ihmissuhteet ovat intensiivisiä ja epävakaita. Suhtautuminen kumppaniin voi vaihdella voimakkaasta ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Käytökselle on ominaista hylätyksi tulemisen pelko, alttius ärtyä helposti, vaikeus kontrolloida suuttumusta, itsetuhoinen impulsiivisuus ja toistuvat itsemurhayritykset. Nämä henkilöt kärsivät toistuvasta tyhjyyden tunteesta.
3.
Huomiohakuinen persoonallisuus, jolle on tyypillista (melo)dramaattinen tai teatraalinen tunteiden ilmaisu ja korostunut huomion hakeminen. Käytökselle on ominaista ulkonäön korostaminen ja tilanteeseen sopimaton seksuaalisesti viettelevä käytös. Henkilö kokee ihmissuhteensa läheisemmäksi kuin ne todellisuudessa ovat, ja hän on helposti toisten ihmisten ohjattavissa.
Maallikko voi sekoittaa myös ahdistuneet ja pelokkaat persoonallisuushäiriöiset narsistisiin persoonallisuushäiriöisiin.
4.
Estynyt persoonallisuus ilmenee ihmissuhteissa voimakkaana estoisuutena, jatkuvana riittämättömyyden tunteena ja yliherkkyytenä itseen kohdistuvalle kielteiselle arvostelulle. Estyneestä persoonallisuudesta kärsivän läheinen tuttavapiiri on usein suppea ja hän kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää. Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin tilanteisiin, joissa voisi nolata itsensä. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, joiden myötämielisyydestä hän ei ole varma.
5.
Riippuvainen persoonallisuus alkaa varhaisaikuisuudessa ja ilmenee korostuneena hoivatuksi tulemisen tarpeena, joka johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä voimakkaaseen eroon joutumiseen pelkoon. Yksin ollessaan hän tuntee itsensä avuttomaksi ja läheisen suhteen päättyessä hän pyrkii etsimään nopeasti hoivaa sekä tukea antavan suhteen.
6.
Pakko-oireisessa persoonallisuudessa on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve joustavuuden, avoimuuden ja tehokkuuden kustannuksella. Henkilö on ylitunnollinen ja joustamaton moraalisissa ja arvoihin liittyvissä asioissa, keskittyy korosteisesti yksityiskohtiin, sääntöihin ja aikatauluihin ja omistautuu työlle harrastusten sekä ystävyyssuhteiden kustannuksella. Hänelle on vaikeaa delegoida tehtäviä muille ja hän kykenee työskentelemään toisten kanssa vain omilla ehdoillaan. Usein henkilö on jäykän saita ja itsepäisen säästäväinen.
Sen lisäksi on olemassa kolmas persoonallisuushäiriöiden ryhmä eli oudosti tai epätavallaisesti käyttäytyvät persoonallisuushäiriöiset, jotka ovat yleensä vetäytyviä, epäluuloisia tai vainoharhaisia.
7.
Sairaalloisen mustasukkainen läheinen saattaakin siis kärsiä epäluuloisesta eli paranoidisesta persoonallisuushäiriöstä.
8. ja 9.
Etäinen ja kylmä persoonallisuus voi johtua eristäytyvästä eli skitsoidisesta persoonallisuudesta tai psykoosipiirteisestä eli skitsofreenistyyppisestä persoonallisuudesta.
Ovatko kaikki päästään sekaisin?
Tätä juttua varten eri lähteitä lukiessa tuli fiilis, että ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta jokainen tuntemani ihminen on jossain määrin persoonallisuuhäiriöinen.
Tosiasiassa tuttavapiirissäni muutamalla saattaa olla jokin oikea persoonallisuushäiriö, hieman useammalla on vain korostuneempia persoonallisuushäiriöisiä piirteitä ja loput käyttäytyvät lähinnä paineen tai stressin alla poikkevasti.
Sen lisäksi erilaisista neurologisista poikkeavuuksista kärsivät saattavat vaikuttaa persoonallisuushäiriöisiltä. Esimerkiksi Aspergerin syndroomaisen voisi sekottaa pakko-oireiseen persoonallisuuteen.
Oma ADD:ni eli tarkkaavaisuushäiriöni selittää ainakin osin impulsiivisuuttani ja normaalista poikkeavaa käytöstä, jota lääkitys ja omien rajoitusteni tiedostaminen vähentää.
Nykytiedon mukaan persoonallisuushäiriöiden määrä ei näytä lisääntyneen, mutta tiedonvälityksen ja avoimuuden lisäännyttyä niistä puhutaan enemmän kuin ennen.
Persoonallisuushäiriöt selittävät mutta eivät oikeuta
Mielestäni ei ole koskaan oikein käyttäytyä toisia kohtaan ilkeästi, julmasti, kontrolloivasti, manipuloivasti tai satuttavasti. Ei edes silloin, kun itse syyllistyn siihen ns. alhaisessa mielentilassa.
Eli se, että persoonallisuushäiriöisellä on taipumus toimia epäsopivasti ei tarkoita mielestäni sitä että se olisi hyväksyttävää tai oikeutettua tai edes että hänen olisi ihan pakko toimia sillä tavalla.
Sen tiedostaminen että kärsii persoonallisuushäiriöstä voi auttaa opettelemaan uusia toimintamalleja, tunnistamaan omien ajatustensa järjettömyyttä ja hakemaan apua mm. lääkityksestä.
Mitä paremmin näemme että koemme vain oman ajattelumme, tunnistamme omat mielentilamme ja ymmärrämme niiden vaikutuksen ajattelumme laatuun, sitä helpompaa on jättää omat häiriintyneet ajatukset omaan arvoonsa sen sijaan että alkaisi toimia niiden vallassa.
Sen tiedostaminen että läheinen on persoonallisuushäiriöinen, voi auttaa suojautumaan tämän käytökseltä, jos toinen ei halua hakea apua tai muuttaa käytöstään.
Toivon että tämä kirjoitus eri persoonallisuushäiriöistä auttaisi sinut alkuun oikean ja sinun tilanteeseesi sopivan tiedon ja ratkaisujen löytämisessä oman tai läheisen persoonallisuushäiriön kanssa elämiseen ja sen haittavaikutusten minimointiin.
[divider icon=”adjust” style=”none”]Tällä videolla kerron miten voit diilata joidenkin persoonallisuushäiriöiden kanssa.
Lue lisää persoonallisuushäiriöistä tässä jutussa käytetyistä lähteistä:
Terveyskirjaston artikkeli on hyvä yhteenveto persoonallisuushäiriöistä.
Mielenterveystalon tietopankki sisältää kuvauksia myös hoitomuodoista.
Wikipediasta löytyy myös juttua eri persoonallisuushäiriöistä — juttuni narsistiosuus pohjautuu tähän.
Narsistien uhrien tuessa on lisää juttua narsismiin usein sekoitettavista persoonaallisuushäiriöistä.
Täältä löytyy myös jonkun yksityisen henkilön koostamaa tietoa eri persoonallisuushäiriöistä.
Täällä on oma kirjoitukseni ADD:stä eli tarkkaavaisuushäiriöstä (ja siitä linkit aiempiin kirjoituksiin ja ADD-jäsenosioon).