Jos kenkä ei sovi, onko vika jalassa?

Jos kenkä ei sovi jalkaasi kunnolla, onko silloin vika kengässä vai jalassasi?

Tuntuuko kysymys hassulta: totta kai kengässä, koska jalkaasi et voi vaihtaa, kengän voit.

Oletko koskaan käyttänyt väenvängällä kenkiä, jotka eivät sovi sinulle täydellisesti? Tai jopa sopivat huonosti? Harmitellut ”vääränmallisia” jalkojasi?

Minä olen.

Minulla on jalat, jotka eivät mahdu useimpiin standardimittaisiin kenkiin. Ne ovat melko leveät ja minulla on vaivasenluut.

Vuosikausien ajan vitsailin uusilla hiertävillä kengillä raahustaessani, että ”mä odotan, että mun jalkani muokkautuvat näihin kenkiin”. Kellarissani on läjä kenkiä, joihin jalkani eivät koskaan sopeutuneet.

Äitiyden ja iän myötä olen tullut mukavuudenhaluisemmaksi.

Tätä nykyä kuljen niin paljon paljain jaloin kuin mahdollista. Silloin kun käytän kenkiä, ne ovat yleensä leveitä, korottomia ja lattapohjaisia paljasjalkakenkiä, tennareita tai muita tossutyyppisiä kenkiä, joissa jalkani eivät hierry eivätkä väsy.

Miksi yrittäisin väen vängällä pakottaa  jalkani sopimaan standardimuotin mukaan valmistettuihin kenkiin, jos ne eivät kerran sovi jalkaani? Vain siksi että näyttäisin paremmalta?

Vahvuudet saavat sinut tuntemaan itsesi vahvemmaksi

Olen elämäni aikana yrittänyt survoa itseäni rooleihin, joihin en sovi.

Yritin opetella hiljaiseksi ja hillityksi erään kumppanin vaatimuksesta, vaikka olen luonnostani kovaääninen ja voimakastemperamenttinen.

Kokeilin olla pariinkin otteeseen sihteerinä vaikka olen hajamielinen eikä minulla ole ajantajua eikä kasvo- tai nimimuistia.

Lupauduin käsikirjoittamaan erästä viihdeohjelmaa vaikka en katso vastaavia ohjelmia enkä tiedä mitään niiden kirjoittamisesta sillä seurauksella, että ohjelma floppasi ja sovimme yhdessä tuottajan kanssa että lopetan ohjelman kirjoittamisen parin ekan osan jälkeen.

Marcus Buckingham määrittelee vahvuudet ominaisuuksiksi, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi vahvemmaksi.

Liian usein käytämme kallisarvoista aikaamme ja energiaamme siihen, että yritämme väen vängällä vahvistaa heikkouksiamme sen sijaan, että ottaisimme kaiken hyödyn irti vahvuuksistamme.

Minä olin vahvimmillani silloin, kun saan innostaa ja kannustaa muita kirjoittamalla tai puhumalla. Tai kun saan kadota keksittyjen tarinoiden maailmaan ja kirjoittaa sieltä käsin romaaneja, televisiosarjoja ja elokuvia.

Mitä tehdessäsi sinä koet olevasi vahvimmillasi? Missä asioissa sinä loistat? Milloin sinä kukoistat?

Elämä on liian lyhyt jonkin toisen mittojen mukaan tehdyissä kengissä kulkemiseen.

Valtavasti pidetty Mielenrauhaa-nettikurssini auttaa kuulemaan enemmän omaa sisäistä viisauttasi ja näkemään että olet hyvä, ehjä ja rakastettava sellaisena kuin olet. Liity kurssille täällä.

Oletko liian nirso?

Etsiessäni sinkkuja uuteen televisiosarjaan, jossa suomalaiset asiantuntijat kokeilevat löytää tieteen keinoin mahdollisimman hyvin yhteensopivia pareja, kysyin hakijoilta miksi heidän läheisensä uskoivat että hakija oli vielä sinkku.

Yksi yleisimmistä vastauksista oli jossain muodossa ”koska olen heidän mielestään liian nirso”.

Useimmat nirsoista sinkuista olivat olleet vuosien ajan sinkkuna, vaikka olivat aktiivisesti etsineet kumppania. Monilla kävi kyllä ns. hyvä flaksi, mutta kiinnostus toiseen lopahti joskus jo muutaman treffin jälkeen, joskus vuoden päästä.

Monet heidän ystävistään olivat käskeneet ”laskea vaatimustasoa”, mikä kuulostaa loogiselta neuvolta.

Jos haluat tosissasi lentää New Yorkiin, jätätkö ostamatta lennot vain siksi, että ne ovat kalliimmat kuin mitä toivoisit?

Jos olet hirvittävän nälissäsi, eikö silloin maistu vähän huonompikin ruoka?

Jos tarvitset rahaa, etkö silloin tyydy sinulle tarjottuun ihan kivaan työpaikkaan, vaikka se ei edusta unelmiesi ammattia?

Miksi emme halua tyytyä vähempään?

Et voi kokea tyytyväsi vähempään, ellei sinulla ole jokin käsitys siitä mitä on ”enemmän”.

New Yorkin lentojen korkea hinta kirpaisee vain silloin, kun tiedät että lennot on joskus voinut saada halvemmalla.

Sen jälkeen kun olet deitannut poikkeuksellisen hyvännäköistä tyyppiä, ihan perusmukavalta näyttävä ihminen näyttää vähemmän viehättävältä kuin jos et olisi koskaan tapaillut komeampaa tai kauniimpaa tapausta.

Jos joku on pitänyt sinua niin kuin kukkaa kämmenellä, silloin kumppani joka ei ole oppinut huomioimaan toista viimeisen päälle, tuntuu erityisen tylyltä ja itsekkäältä.

Mitä enemmän tapaamme tyyppejä, jotka ovat jollain osa-alueella muita pätevämpiä, kiinnostavampia tai muuten parempia, sitä pidemmäksi kasvaa listamme ominaisuuksista joita toisella pitää olla.

Samalla oletamme virheellisesti, että jossain olisi ihminen, joka voisi olla kaikessa hyvä. Mieti kaikkia tuntemiasi vastakkaisen sukupuolen edustajia vanhemmistasi opettajiisi ja koulukavereista kavereidesi puolisoihin. Täyttäisikö heistä kukaan täydellisesti unelmakumppanillesi asettamia vaatimuksia (ikää, parisuhdestatusta ja sukulaissuhdetta lukuunottamatta)?

Sama ilmiö näkyy myös muissa kuin ihmissuhteissa. Esimerkiksi itse tiedostan tätä kirjoittaessani joutuneeni saman logiikkavirheen valtaan yrittäessäni etsiä ”täydellistä webinaariohjelmaa”. Olen kokeillut montaa eri vaihtoehtoa, joista jokaisessa on hyvät puolensa, mutta yhdessäkään ei ole kaikkia minun mielestäni parhaita puolia.

Mikä on olennaista?

Logiikkavirhe, joka saa ”vähempään tyyytymisen” tuntumaan vaikealta on koodattu niin syvään ihmismielen rakenteisiin, ettei siitä voi päästä eroon. Sen voi kuitenkin oppia jättämään omaan arvoonsa miettimällä kylmän rationaalisesti mikä itselle on oikeasti olennaista.

Miten olennaista parisuhteen kannalta on se että miehellä on oikeanlaiset kengät ja paksu tumma tukka? Tai että kumppani on kiinteä ja kurvikas?

Vaatteet voi vaihtaa ja hiukset ja kiinteys tulee ja menee. Huumorintaju, tapa kommunikoida ja temperamentti pysyvät.

Etsitpä uutta kumppania, autoa, tietokonetta, lomakohdetta tai webinaariohjelmaa, kirjaa ensin mihin tarkoitukseen sitä tarvitset.

Sen jälkeen mieti voiko se oikeasti edes tuoda sinulle sen mitä haluat.

Yksikään ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, koska onnellisuus on sisäsyntyinen tunnetila joka tulee ja menee omalla sumealla logiikallaan. Kukaan ei voi saada sinua tuntemaan itseäsi rakastetuksi, ehjäksi ja hyväksi, koska vain sinä voit antaa itsesi nähdä että olet jo hyvä, ehjä ja rakastettava.

Kumppani voi tarjota seuraa, viihdykettä, taloudellista ja fyysistä turvaa, arkiaskareiden jakamista, uutta näkökulmaa asioihin, sparrausta ja fyysistä läheisyyttä ja seksiä. Kumppani voi mahdollistaa myös perheenlisäyksen. Jotkut haluavat parisuhdetta nostamaan heidän sosiaalista statustaan tai parantamaan heidän seuraelämäänsä.

Sen jälkeen mieti mitkä kumppanin ominaisuudet ovat niin välttämättömiä ettet suostu tinkimään niistä missään olosuhteissa.

Esimerkiksi ennen nykyisen mieheni tapaamista minulle oli selvää että seuraavan miehen jota tapailen on haluttava lapsia ja elinikäistä parisuhdetta ja hänen libidonsa on oltava samansuuruinen kuin minulla.

Toivoin että saisin hänestä kumppanin, jonka jutut kiinnostaisivat ja naurattaisivat vielä 80-vuotiaana. Minulla ei ollut mitään ulkonäkövaatimuksia, koska siihen ikään mennessä olin jo oppinut miten paljon ulkonäkö voi muuttua.

Olin myös oppinut että jokainen ihminen voi olla minun silmissäni omalla tavallaan kaunis, jos hänen juttunsa kiinnostavat ja naurattavat.

Epäsiistinä ja kaoottisena ihmisenä en osannut asettaa mitään siisteyteen ja elämäntapaan liittyviä vaatimuksia…

…joskin jälkeenpäin ajatellen arki voisi olla kitkattomampaa, jos olisin laittanut vaatimukseksi että kumppanille siisteys ei ole tärkeää.

Lopuksi mieti mitä tarjottavaa todellisella minälläsi on.

Esimerkiksi asuntoa ostaessasi se mitä tarjoat on rahasumma, jonka voit oikeasti maksaa ja se, miten paljon osaat tai voit remontoida sitä, jos se ei vastaa täysin tarpeitasi.

Nyt webinaariohjelmaa etsiessäni se mitä voin tarjota on rahallisen panoksen lisäksi oma tietotaitoni, joka ratkaisee miten paljon järjestelmä voi vaatia ”koodaamista” tai soveltamista.

Unohda mieleen nouseva mielikuvasi ihanneminästäsi ja siitä mitä se voisi tarjota. Ajaudumme turhan helposti ajattelemaan, että ”jos oikea ihminen osuu kohdalle, niin sitten mä lopetan dokaamisen/alan siistiksi/haluan enemmän seksiä”.

Millaista elämää olet elänyt kahden viimeisen kuukauden aikana?

Voit kuvitella olevasi liikunnallinen, mutta jos olet kahden kuukauden aikana käynyt kerran lenkillä, et juuri nyt ole liikunallinen.

Voit kuvitella pitäväsi siisteydestä, mutta jos kotisi on kaaoksessa, silloin siisteys ei oikeasti ole sinulle tärkeä asia.

Voit ajatella että ystävät ovat sinulle tärkeitä, mutta koska viimeksi oikeasti olit heihin yhteydessä?

Mitä parisuhdetta rakentavaa olet tehnyt aiemmissa parisuhteissasi? Entä mitä parisuhdetta tuhoavaa olet tehnyt niissä?

On niin helppo syyttää vanhoja kumppaneita omasta huonosta käytöksestään, mutta viime kädessä se olet aina sinä, joka päättää miten toimii.

Lopuksi voit miettiä millainen ihminen ylipäätään voisi haluta olla todellisen minäsi kanssa?

Joskus olemme niin keskittyneitä miettimään millaisen kumppanin haluamme, että emme tule ajatelleeksi mitä hän haluaa.

Onko mahdollista, että sinulla on vanhoja tapoja, jotka eivät ole itsellesi tärkeitä, mutta jotka voivat olla toiselle kynnyskysymys?

Haluatko kumppanin, joka on hyvässä fyysisessä kunnossa? Miten hyvässä fyysisessä kunnossa itse olet? Mitä luulet haluaako ihminen, jolle liikunta ja terveellinen ruokavalio on tärkeä osa elämää olla ihmisen kanssa, joka mieluummin makaa sohvalla syömässä sipsejä tai juomassa kaljaa?

Unelmoitko kumppanista, joka ei kritisoi jatkuvasti sinua ja rakastaisi sinua sellaisena kuin olet, vaikka entisistä kumppaneistasi puhuessasi muistat vain kertoa mitä kaikkea heissä oli vikana ja heidän kaveripiirinsä oppi tuntemaan sinut ”nalkuttavana akkana” tai ”itsekkäänä natsina”?

Mitä luulet jaksaako unelmiesi komea, menestynyt, reipas ja miehekäs mies kauan katsella semineuroottista naista, jonka koko elämä pyörii oman navan kaivelun, tunteiden ylianalysoinnin, aarrekarttojen väsäämisen ja ennustajilla ravaamisen ympärillä? Tai fiksu, kaunis, positiivinen ja sosiaalinen nainen viettää aikaa katkeran ja aggressiivisesti muihin suhtautuvan mörrimöykyn kanssa?

Jos huomaat ristiriidan siinä mitä toiselta toivot ja mitä itse olet valmis antamaan, voi olla hyödyllistä miettiä kannattaisiko sinun uudelleenarvioida odotuksiasi tai luopua huonoista tavoista, jotka voivat vaikeuttaa parinvalintaa.

Tarvitsetko parisuhdetta?

Jokainen miestä voi olla täysin onnellinen ja elää hyvän tasapainoisen elämän ilman pysyvää parisuhdetta.

Jos uskot ettei se ole sinulle mahdollista, kiristät itseäsi onnellisuudella kertomalla itsellesi että ”en voi olla onnellinen ennen kuin olen löytänyt kumppanin”.

Kiinnitä huviksesi huomiota kaikkiin niihin hetkiin, kun sinulle on hyvä olo ilman erityistä syytä. Mitä enemmän lähestyt kumppanin etsintää tästä ”kaikki on OK” -fiiliksestä, sitä miellyttävämpää se on — ja sitä vetovoimaisempaa seuraa sinä olet.

Elämä on tässä ja nyt — aikasi sinkkuna ei ole mikään välitila, jossa odottelet ”oikean elämän” alkamista. Miten voit ottaa ilon irti tästä hetkestä, päivästä ja elämänvaiheesta?

Onnea oman rakkaan (tai uuden auton, asunnon, työpaikan tai webinaariohjelman) etsintään!

Teetkö elämästäsi turhaan vaikeaa?

Onko kukaan sanonut sinulle ”miksi sä teet asioista noin vaikeita?” Tai ehkä itse olet joskus voihkaissut jotain samansuuntaista kun olet ihmetellyt omia tai muiden tekemisiä?

Minä olen.

Miksi vaikeutamme turhaan elämäämme monimutkaistamalla yksinkertaisia asioita tai tekemällä numeron ilmiöistä, jotka ovat luonnollisia?

Koska ihmismieli rakastaa haasteita.

Ja onneksi rakastaa — muuten sinä ja minä emme olisi tässä.

Ihmiskunta on elänyt valtaosan ajasta todella haastavissa olosuhteissa, joissa luovaa ongelmanratkaisukykyä on tarvittu todellisten elämän ja kuoleman kysymysten ratkaisemiseen:

  • ”Miten ruokin itseni ja lapseni kun halla on vienyt viljat ja susi perheen ainoan lehmän?”
  • ”Miten pidän itseni ja lapseni terveenä kun rutto raivoaa kotipaikkakunnallamme?”
  • ”Miten jatkan elämääni, kun vihollisheimon miehet ovat tappaneet perheeni ja joukkoraiskanneet minut?”

Sen lisäksi että ongelmien ratkaiseminen voi pelastaa elämämme tai ainakin helpottaa sitä, se tuottaa meille nautintoa.

Harmi vain, että useimmat meistä elävät nykyään niin helppoa elämää, ettei se tarjoa luonnostaan kovinkaan paljon haasteita ratkaistavaksi.

Osa meistä ratkaisee tämän ongelman tekemällä ongelman asioista, jotka eivät itsessään ole kovinkaan vaikeita tai monimutkaisia.

Tässä eräitä tapoja joilla olen turhaan vaikeuttanut elämääni:

Vaatekaapin raivaaminen: sen sijaan että siivoaisin yhden hyllyn kerrallaan, vedän kaikki vaatteet järkyttävän isoksi kasaksi lattialle ja alan lajitella niitä sieltä… Kesken lajittelun lähden viemään talvitakkia kellariin ja huomaan siellä säkillisen talvivaatteita, joille olisi käyttöä nyt. Niinpä roudaan säkin sisälle… Pian lapset heräävät päiväunilta ja vaativat ruokaa. Huomaan itsekin olevani nälkäinen. Tungen vaatteet takaisin kaappiin.

Päätän aloittaa treenaamisen. Sen sijaan että vaikkapa laittaisin ihan vain jonkin musiikin soimaan ja tanssisin ja tekisin kehonpainolla tehtäviä liikkeitä alan etsiä ”täydellistä” treenivideota netistä tai rakentaa soittolistaa ja etsiä maailman tehokkainta treeniohjelmaa. Ajaudun käyttämään treenin valmisteluun neljä kertaa enemmän aikaa kuin treenaamiseen menisi. Kun lopulta olisin valmis treenaamaan mies tulee kotiin eikä minua huvita treenata hänen nähtensä.

Olen lähettänyt mahdolliselle yhteistyökumppanille sähköpostia, johon hän ei vastaa. Sen sijaan että soittaisin ja kysyisin tuliko viesti läpi yritän keksiä miksei hän vastannut viestiin — oliko viesti typerä, eikö hän pidä minusta, onko hän kuollut? Lopulta saan viestin että hän on ollut työmatkalla ja on nyt valmis katsomaan asiaa tarkemmin.

Muita tapoja vaikeuttaa elämäänsä turhaan on jättää asioiden hoitaminen viime tinkaan (jolloin niiden kiireessä tekemisestä saa ihanan adrenaaliinipiikin ja voittajafiiliksen, kun voi ajatella ”selvisinpäs”). Roikkua netissä niin myöhään yöhön, että on aamulla uuvuksissa. Haastaa kumppanin kanssa riitaa jostain pikkuasiasta ihan vain siksi että on levoton olo. Etsiä täydellistä dieettiä/vaatetta/työpaikkaa/kumppania sen sijaan että miettisi mikä riittää tai miten saisi otettua ilon irti nykyisestä.

Sinällään ei ole mitään väliä, miten elämämme käytämme. Koet joka tapauksessa joka päivä hyviä ja huonoja fiiliksiä. Huonossa fiiliksessä kaikki näyttää olevan päivän mäntyä, hyvässä fiiliksessä samat asiat ovat ihan OK tai suorastaan ihanasti.

Mutta aina kun alamme tehdä yksinkertaisista asioista vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla missaamme mahdollisuuden käyttää aikaamme ja energiaamme todellisiin haasteisiin tarttumiseen.

Voitko antaa oman arkesi, vanhemmuutesi, elämäntaparemonttisi ja ihmissuhteidesi olla helppoja?

Voisitko käyttää energiaasi jonkin isomman haasteen ratkaisemiseen?

  • Voisitko opetella jonkin uuden taidon, joka näyttää haastavalta? Vaikkapa opetella koodaamaan tai puhumaan jotain uutta kieltä?
  • Voisitko alkaa ratkoa jotain lähipiiriäsi, kotiseutuasi tai maailmaa rasittavaa ongelmaa? Vaikkapa miettiä miten lähialueen mummojen yksinäisyyttä vähennettäisiin.
  • Voisitko luoda jotain uutta, jonka tekeminen haastaisi sinut? Kirjoittaa kirjan tai käsikirjoituksen, kutoa monimutkaisen villavaatteen, leipoa näyttäviä kakkuja, remontoida asuntosi tai rakentaa talon?

Sivuan samaa aihetta tällä 22 minuuttia pitkällä kutri.net:in jäsenille tekemälläni videolla:

Haluatko lopettaa elämäsi vaikeuttamisen turhalla murehtimisella? Tule Mielenrauhaa-pienryhmäkurssille.

Haluatko laihduttaa helposti ilman turhaa tunteilua? Tilaa Onnistunut laihdutus -paketti.

3 syytä mikset pysty pitämään uudenvuodenlupaustasi

Miten viime vuoden uudenvuodenlupaustesi kävi? Jos olet kuten useimmat meistä, ei kovin hyvin.

Oletko siitä huolimatta tekemässä uusia lupauksia (tai uusimassa vanhoja)?

Näiden kolmen erittäin yleisen ajatusvirheen tiedostaminen voi auttaa pitämään tällä kertaa lupauksista kiinni loppuun asti:

1. Teet liian suuria lupauksia, koska uskot optimismivääristymääsi

Jokainen ihminen joka ei ole masentunut, omaa optimismivääristymäksi kutsutun logiikkavirheen. Tämä vääristymä saa meidät näkemään oman henkilökohtaisen tulevaisuutemme parempana, kuin mitä sen voisi realistisesti olettaa olevan.

Tutkijat uskovat vääristymän kehittyneen pitämään meidät hengissä myös vaikeina aikoina — jos uskot ettei helvettiä kestä ikuisesti, et luovuta.

Vääristymä vaikeuttaa lupausten pitämistä siten, että se saa meidät tekemään lupauksia, jotka  ideaaliminämme ehkä pystyisi  pitämään, mutta todellinen minämme ei.

Ratkaisu: tee lupaukset ja suunnitelmat niiden toteuttamiseksi niin kuin olisit tyhmä, laiska ja saamaton henkilö ilman minkäänlaista itsekuria.

  • Miten itsekuriton ihminen pystyisi olemaan mässäilemättä iltaisin?
  • Miten laiska ja saamaton ihminen saisi itsensä kolme kertaa viikossa salille?
  • Miten tyhmä ihminen pääsisi opiskelemaan haluttua ainetta?

Bonus: mieti miten laiska, saamaton ja itsekuriton ihminen voisi toteuttaa tavoitteesi vaikka kaikki menisi niin pieleen kuin olla ja voi.

2. Yrität motivoida itseäsi itseinholla

Sillä hetkellä kun koet itseinhoa, pahaa oloa, ahdistusta, masennusta, vihaa tai muita ikäviä tunteita, aivotoimintasi muistuttaa liskoeläimen aivotoimintaa.

Toisin sanoen itsekurisi, itsehillintäsi ja tahdonvoimasi ovat heikoimmillaan etkä muista suurta tavoitettasi.

Motivoimme itseämme itseinholla, koska oletamme jollain tasolla muutoksen olevan niin tuskallista ja inhottavaa, että teemme sen vain jos muutoksen tekemättä jättäminen on vielä kamalampaa.

Ratkaisu: Näe että asioita voi muuttaa ihan vain siksi, että se on mahdollista, kiinnostavaa, hyödyllistä tai hauskaa.

Mieti miten voisit tehdä muutosprosessista mahdollisimman yksinkertaisen, helpon tai ehkä suorastaan innostavan. 

Ihmiseläin jaksaa tehdä enemmän ja pidempään asioita joista se pitää kuin asioita, joita se tekee vain välttääkseen kipua.

3. Rankaiset itseäsi repsahduksista.

Mikäli olet ihminen, omia tapoja muuttaessa repsahdukset ovat lähes väistämättömiä. Ongelmana ei ole se, että repsahdat eli toimit toisin kuin olit suunnitellut vaan se, ettet palaa repsahduksen jälkeen ruotuun.

Willpower Instinct -kirjassa kerrotaan tutkimuksista, joissa todettiin että ihmiset, jotka syyllistävät ja rankaisevat itseään repsahduksesta repsahtivat huomattavasti nopeammin ja pahemmin uudestaan kuin ihmiset, jotka olivat OK sen kanssa, että välillä asiat eivät mene niin kuin he olivat suunnitelleet.

Ratkaisu: Varaudu henkisesti siihen että tulet repsahtamaan. Laadi jo valmiiksi suunnitelma sille, mitä teet repsahdusten jälkeen. Näe repsahdukset mahdollisuutena nähdä mikä ei toimi.

Kun repsahdus tapahtuu, älä syyllistä itseäsi vaan mieti tiedemiesmäisen kylmästi mitä olisit voinut tehdä toisin ja miten jatkossa varmistat että toimit toisin.

Bonus: Repsahdettuasi palaa takaisin ruotuun NYT, ei vasta optimismivääristymän vallassa ”maanantaina”.

[divider icon=”exclamation” style=”none”]

ALV-lain muutosten takia lopetan VIP-jäsenyyksien ja nettikurssien myynnin ainakin toistaiseksi. Viimeinen päivä ostaa niitä on nyt 31.12.2014. Sen jälkeen kummatkin ovat voimassa ”ikuisesti” ja esim. VIP-jäsenyyksien varalle minulle on uusia suunnitelmia yhteisöfiiliksen kehittämiseksi. Lue lisää täältä.

 

Miten iloita elämästä kun ei ole iloittavaa

Puuttuuko elämästäsi jotain? Estääkö elämäntilanteesi sinua tekemästä asioita joista nautit?

Useimmat meistä ovat olleet elämässään tilanteessa, jossa meillä on vähemmän aikaa, rahaa tai energiaa käytössä kuin yleensä. Jotkut meistä ovat ehkä olleet tilanteessa, jossa paperilla kaikki näyttää ihan hyvältä, mutta koemme silti suurta tyytymättömyyttä tai kaipuuta.

Omassa elämässäni on viimeisen neljän vuoden aikana ollut enemmän rajoitteita kuin sitten lapsuuden. Kotiäitinä olen kantanut päävastuun kahdesta pienestä pojasta ja välillä talous on ollut todella tiukalla. Huonosti nukutut yöt ovat vieneet voimia ja keskittymiskykyä.

Parin ensimmäisen vuoden ajan tunsin jatkuvasti olevani vankilassa. Totta kai olin ”tiennyt” ennen kuin tulin raskaaksi, että äitiys sitoisi ja veisi energiaa. Olin jopa lukenut aiheesta kirjoja. Siitä huolimatta sen vaativuus oli shokki.

En kertakaikkiaan osannut kuvitella miltä tuntuisi olla toisen ihmisen hengestä ja hyvinvoinnista vastuussa käytännössä vuorokauden ympäri. Millaista on kun et pääse edes vessaan yksin. Millaista on herätä 8 kertaa yössä imettämään tai rauhoittamaan itkevää lasta.

Tänään elämäni on vieläkin rajoitetumpaa kuin kaksi vuotta sitten. Nyt minulla on kaksi lasta, jotka vaativat huomiotani. Taaperoikäinen lapsi hakee kuulemma äidin huomiota neljän minuutin välein. Välillä tuntuu että minuutin välein. Kuopuksella on eroahdistuskausi eli  äidin toiseen huoneeseen katoaminen riittää hirvittävän itkun laukaisemiseen.

Siitä huolimatta tunnen tätä nykyä vain harvoin olevani vankilassa.

Mikä muuttui?

Olet tässä tilanteessa omasta halustasi (vaikkei siltä tunnu)

Olemme tottuneet ajattelemaan, että koemme asioita jotenkin ”suoraan”. Eli että ”vaikea elämäntilanteeni pakottaa minut kokemaan että olen vankilassa” tai että ”elämäni tuntuu niin ankealta, koska siellä ei ole mitään kivaa tai innostavaa asiaa.”

Oikeasti koet joka hetki vain oman ajattelusi ja se, mitä ajattelet elämästäsi vaihtelee mielentilasi mukaan.

Mielentila puolestaan vaihtelee omalla sumealla logiikallaan. Siihen vaikuttaa niin järkyttävän suuri määrä asioita, ettet voi koskaan olla varma, miksi juuri nyt mielentilasi laskee tai millä hetkellä se taas nousee.

Kun olen ihmisen perustilassa mielenrauhassa, näen että vaikka äkkiseltään voisi näyttää, että vaihtoehtoni ovat rajalliset, niin ei ole.

Ei ole mitään universaalia lakia, joka määrää että minun pitää pitää huolta näistä lapsista, jotka synnytin. Ei ole mitään universaalia lakia joka määrää että juuri minun pitää valvoa heidän kanssaan. Ei ole mitään universaalia lakia, joka sanoo että minun pitää laittaa lasten hyvinvointi työn edelle.

Minä olen tässä elämäntilanteessa, koska haluan olla siinä. Haluan olla siinä koska se tuntuu oikealta. Ja kun näen että olen tässä omasta vapaasta valinnastani, yhtäkkiä tilanne tuntuu tyydyttävältä.

Tämä johtuu siitä, että ihmismieli arvostaa enemmän asioita, jotka se uskoo valinneensa vapaasti kuin asioita, joita se ei koe valinneensa.

Tässä nk. korkeassa mielentilassa näen myös, että saan tässä tilanteessa paljon sellaista, mitä en saanut silloin, kun olin lapseton ja sain tehdä mitä minua huvitti. Saan kokea sellaisia rakkauden tunteita, joita en tiennyt mahdolliseksi. Saan enemmän fyysistä läheisyyttä kuin sitten lapsuuteni. Saan huomata olevani kestävämpi ja sitkeämpi kuin mitä tiesin olevani.

Ennen kaikkea näen, että tämä on vain lyhyt vaihe elämässäni. Nyt olen jo tilanteessa, jossa minulle vapautuu vuosi vuodelta enemmän aikaa, kun lapset osaavat tehdä itse asioita ja lähtevät päiväkotiin ja kouluun. Pian saatan jopa kaivata sitä, että lapseni olisivat vielä pieniä äidin seuralaisia eivätkä isoja jätkiä joita näkee enää harvoin.

Kun olen poikkeustilassa alhaisessa mielentilassa, en tietenkään näe tilanteessani mitään hyvää. Olen väsynyt, vihainen ja katkera. Mieleeni juolahtaa ajatuksia kuten ”elämäni menee hukkaan” tai ”on epäreilua että joudun olemaan aina lasten kanssa kun mies saa tehdä mitä sitä huvittaa” (vaikkei oikeasti saa).

En voi estää itseäni menemästä tilaan ja ajattelemasta näitä ajatuksia. Tätä nykyä ymmärrän, että ne kertovat enemmän tämän hetken mielentilastani kuin elämäntilanteestani.

Mitä vähemmän teen ongelmaa kurjasta olosta, sitä nopeammin se menee ohi. Mitä selkeämmin näen että ajatukseni ovat vain ajatuksia, eivät universaaleja totuuksia, sitä vähemmän ne ahdistavat.

Miten tämä hetki olisi toisenlainen, jos kaikki olisi toisin?

Tuntuuko sinusta vaikealta nähdä, että olet tässä tilanteessa pitkälti vapaasta tahdostasi?

Että voisit oikeasti lopettaa tylsän työsi, mutta valitset mieluummin sen tuoman taloudellisen turvan?

Että voisit oikeasti jättää ilkeän puolisosi, mutta arvostat niin paljon parisuhdestatustasi, ettet eroa?

Että taloudellisessa ahdingossa eläminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin se, että alkaisit tehdä radikaaleja ratkaisuja sieltä päästäksesi, kuten muuttaisit ulkomaille.

Että elämässäsi on niin paljon hienoja asioita, että valitset mieluummin elämän vaikean sairauden kanssa kuin kuoleman?

Voisitko silti huomata, että moni tämän päivän hetkistä tuntuisi täsmälleen samalta, vaikka tilanne olisi toinen?

Todennäköisesti kävisit ihan samalla tavalla vessassa, söisit, nukkuisit tai peseytyisit.

Kävellessäsi kadulla paikasta toiseen ei olisi väliä sillä oletko köyhä vai rikas, työtön vai töissä.

Katsoisit todennäköisesti samoja televisio-ohjelmia, lukisit samoja lehtiä ja sinulla olisi edelleen samat vanhemmat.

Toisenlaisessa elämäntilanteessa osa asioista voisi olla paremmin, mutta osa myös huonommin.

Ennen kaikkea mielialasi laskisi ihan samalla tavalla kuin tänäänkin — kymmeniä kertoja päivässä. Jos uskot alhaisen mielentilasi ajatuksia nyt, uskot niitä todennäköisesti silloinkin.

Jos elämäsi tuntuu edelleen ankealta, ei hätää — olet vain alhaisessa mielentilassa. Kun mielialasi kohta nousee itsestään, et välttämättä edes muista näitä ajatuksia.

Kun olet taas korkeassa mielentilassa, kysy itseltäsi:

Mikä kaikki elämässäni olisi samanlaista, vaikka minua vaivaavat ongelmat poistuisivat?

Mikä kaikki elämässäni on juuri nyt ihan OK tai suorastaan hyvin?

[box icon=”exclamation-sign” style=”simple”]

Haluatko kokea vähemmän stressiä ja ahdistusta ja enemmän hyvää oloa ja mielenrauhaa?

Varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan keskusteluun kanssani: https://kutri.net/jasenet//uusiajatus

Tai liity kutri.net:in VIP-jäseneksi: https://kutri.net/jasenet//olevip

[/box]

 

Käytätkö aikasi oikein?

Oletko tyytymätön nykyiseen elämäntilanteeseesi? Toivoisitko saavasi enemmän asioita aikaan? Vai kärsitkö nakertavasta fiiliksestä ettet edes tiedä mihin aikasi menee?

Olen aina ollut hajamielinen ja huono muistamaan niin tekemättömiä kuin tehtyjä tehtäviä. Äitiys ja lasten vuoksi huonosti nukutut yöt näyttävät vieneen lähimuistini ihan kokonaan.

Niinpä minulla on usein vähänkin väsyneenä, nälkäisenä tai muuten pahalla mielellä ollessani tunne, etten ole saanut yhtään mitään aikaan koko päivänä — tai koko viikkona.

Tunne kertoo ennen kaikkea siitä, että olen sillä hetkellä nk. alhaisessa mielentilassa eli henkisesti huonossa hapessa, joten en yleensä anna ajatuksilleni tuolloin hirveästi painoarvoa.

Mutta aika usein myös silloin kun oloni on levollinen ja mieleni kirkas, huomaan että olen käyttänyt kuluneen päivän tai viikon tehden kaikkea muuta kuin olisin halunnut tehdä.

Seth Godin puhui (muistaakseni) tässä podcastissa siitä, miten jokainen asia mitä teemme on pois jonkin muun tekemisestä.

Mielemme on erikoistunut toimimaan automaattiohjauksella, koska se säästää energiaa ja energian säästäminen on ihmiskunnan historian aikana ollut yleensä paras vaihtoehto elämän ylläpitämiseksi .

Ikävä kyllä joskus automaattiohjauksemme on ohjelmoitu tekemään asioita, jotka eivät edistä elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla.

Esimerkiksi minä olin tottunut ostamaan aina kauppamatkalla pienen suklaapatukan ja syömään sen yleensä 1,5 minuuttia kestävällä kotimatkalla.

Suklaapatukka mahtui kyllä ruokavaliooni ja budjettiini, mutta koska yleensä vain ahmaisin sen pysähtymättä nauttimaan sen mausta, oli melkein sama olisinko syönyt sen vai en.

Päädyin lopettamaan sen ostamisen turhana. Tämä vaati minulta ehkä parin viikon ajan ”hereillä olemista” aina kassojen ohi mennessäni. Suklaan ostamatta jättäminen kirpaisi korkeintaan ensimmäiset 50 metriä, jotka kävelin kaupalta kotiin päin.

Nyt voin kävellä kassojen ohi ilman että tunnen edes tarvetta ostaa mitään.

Usein nämä pienet automaatiot syntyvät lumipalloefektinä,  koska emme missään vaiheessa pysähdy miettimään mitä teemme.

Lasten myötä olen iltaisin fyysisesti hyvin väsynyt. Tällöin mieleeni on usein juolahtanut ajatus siitä, että: ”nyt kun lapset ovat nukkumassa, mä nautin hetken tästä hiljaisuudesta ja siitä että saan tehdä mitä huvittaa”.

Koska olen niin väsynyt, en yleensä jaksa tehdä mitään ns. järkevää. Miehen ollessa ilta- tai yövuorossa saatoin tuntea itseni yksinäiseksi. Niinpä avasin Facebookin tai Twitterin ajatellen ”mä katson nopeasti mitä muille kuuluu”.

2–4 tuntia myöhemmin saatoin havahtua siihen, että katsoin jonkun tuntemattoman tyypin valokuvia Facebookissa tai olin käynyt kiivaita väittelyitä vieraan ihmisen kanssa melko yhdentekevästä aiheesta.

Seuraavana aamuna olin entistä väsyneempi.

Olen nyt kolmen viikon ajan suunnitellut illalla seuraavan päiväni ja ennen kaikkea kirjoittanut päivän mittaan muistiin mitä milloinkin teen. Evernote ja Drafts-ohjelmien ansiosta käytän päivän aikana kumpaankin toimintoon yhteensä ehkä 10-15 minuuttia.

Nyt minun ei tarvitse illalla väsyneellä miettiä ”mitä mä tänäänkin tein”. Riittää, että katson päivän ”Tehty”-listaa.

Ennen kaikkea suunnitteleminen ja tehtyjen asioiden kirjaaminen on tehnyt minut tietoisemmaksi siitä, millaisia valintoja teen.

Kun tiedostan että haluan herätä aamulla kuudelta kirjoittamaan ja miten liian lyhyet yöunet vaikuttavat tarkkaavaisuuteeni ja pinnani pituuteen, minun on helpompi mennä yhtä aikaa lasten kanssa nukkumaan.

Se mielihyvä mitä koen vaikkapa kirjoittaessani tätä blogikirjoitusta ylittää monin verroin väsyneenä Facebookissa tai Twitterissä roikkumisen.

Vaikka minulla on varsinkin aamun ja illan osalta tarkka aikataulu jokaiselle päivälle, toimintaani ohjaa ajatus: ”mikä on paras tapa käyttää tämä hetki”.

Pari iltaa sitten heräsin puolilta öin siihen, että puoliso tuli kotiin tapaamasta kavereitaan. Emme olleet ehtineet miehen yövuoroputken takia viettää viiteen päivään lainkaan aikaa kahdestaan.

Mieleni teki jäädä hetkeksi valvomaan siipan kanssa, vaikka suunnitelmani mukaan minun piti herätä aamukuudelta.

Olin korkeassa mielentilassa ja kävin rauhassa eri vaihtoehdot läpi. Totesin että juuri nyt paras vaihtoehto olisi viettää puolison kanssa laatuaikaa, herätä aamulla tuntia myöhemmin ja siirtää yksi työtehtävä seuraavaan päivään.

Meillä oli todella mukavaa ja aamulla tunsin tavallista suurempaa yhteenkuuluvuutta puolisoni kanssa.

Miten sinä haluat käyttää tämän päivän?

Mitkä asiat joudut jättämään väliin voidaksesi tehdä sen, mitä aiot seuraavaksi tehdä?

Mikä on ihanan elämäsi kannalta parasta, mitä voit tehdä juuri nyt?

[box icon=”star” style=”simple”] Haluatko luoda enemmän omalta tuntuvan, itsesi näköisen elämän?

Kutri.net:in VIP-puolella on useita nettiluentoja, äänitteitä, videoita ja kirjoituksia sisäisen viisauden seuraamisesta, unelmien uran luomisesta ja ilon ja innostuksen löytämisestä.

Lue täällä lisää VIP-jäsenyydestä!
[/box]

Teetkö päätöksiä kuin päätön teini-ikäinen?

Oletko tekemässä jotain isoa päätöstä? Tuntuuko sinusta siltä, että vaihtoehtoinasi on ”kaikki tai ei mitään”? Seis! Ajattelussasi on iso aukko!

Marraskuun ensimmäisessä VIP-podcastissa jaan mm. ajatuksia, jotka kuulin tästä Dan Heathin haastattelusta. Dan on kirjoittanut veljensä Chipin kanssa useita kirjoja ihmismielen toiminnasta. Uusimmassa kirjassaan Decisive: How to Make Better Choices in Life and Work veljekset perehtyvät päätöksentekoon. Kirja on minulla seuraavaksi kuunteluvuorossa, mutta tämä esimerkki oli niin hyvä, että haluan jakaa sen samantien kanssasi.

Danin mukaan yksi pahimmista virheistä, joihin voimme syyllistyä päätöksenteossa on alkaa ajatella vaihtoehtojamme joko-tai-pohjalta.

”Irtisanoudunko vai en?”

”Pitääkö minun erota puolisostani vai ei?”

”Ostanko nämä vai nuo stereot?”

Tällainen ajattelu on erityisen tyypillistä teini-ikäisille, jotka vielä kehittyvillä aivoillaan ajattelevat hormonihuuruissa usein kuin alkukantaiset villipedot. Valitettavasti moni syyllistyy samaan virheeseen vielä aikuisenakin, vaikka hänellä olisi kapasiteettia tehdä parempia valintoja.

Parempi tapa tehdä päätöksiä

Sillä hetkellä kun alat miettiä päätöksiä kyllä/ei-pohjalta, suljet silmäsi muilta, usein jopa hedelmällisemmiltä vaihtoehdoilta.

Esimerkiksi loppuunpalamiseni jälkeen sain päähäni että minun pitäisi erota, lopettaa kokonaan käsikirjoittaminen ja muuttaa  Jenkkeihin.

Olin tuolloin täysin varma, että koko vanha elämäni oli syypää romahdukseeni ja että ainoa tie ulos tilanteesta olisi aloittaa kokonaan alusta, puhtaalta pöydältä.

Nyky-ymmärryksestäni käsin kyseessä oli klassinen alhaisen mielentilan ajatusten vallassa tehty järjetön hätäratkaisu, josta seurasi täysin turhaa rahan ja energian haaskausta ja kärsimystä.

Koska en uskaltanut kuunnella kaikessa rauhassa sisäistä viisauttani, en nähnyt että tilanteessa olisi ollut lukemattomia muitakin vaihtoehtoja — kuten  pitää breikkiä käsikirjoittamisesta, mennä pariterapiaan tai lähteä yhdessä ulkomaille lomalle.

Dan Heath suosittelee, että valintatilanteissa kysymme itseltämme ”kyllä tai ei” -kysymysten sijaan ”mikä olisi seuraavaksi paras vaihtoehto?”

Sen sijaan että mietit irtisanoutumista, mieti mitä tavoittelet irtisanoutumisella. Millä muilla tavoilla voisit saavuttaa tavoittelemasi tilan?

Voisitko esimerkiksi ottaa sapattivapaata? Tai neuvotella työtehtäviesi sisällön uusiksi? Voisitko alkaa tehdä töitä osa-aikaisesti? Jäädä hoitovapaalle?

Jos mietit millaisen auton ostat, pysähdy hetkeksi miettimään tarvitsetko ylipäätään autoa. Mitä muuta hyödyllisempää tai tärkeämpää voisit tehdä rahalla, jonka olet nyt investoimassa autoon?

Oletko tekemässä jotain isoa päätöstä? Mitä kaikkia vaihtoehtoja sinulla on oikeasti tässä tilanteessa?

Julkaisen 1-3 kertaa kuukaudessa VIP-jäsenille tarkoitetun äänitteen, jossa kerron mitä olen juuri oppinut englanniksi lukemistani ja kuuntelemistani kirjoista, podcasteista ja luennoista.

Jos haluat saada parhaat palat uusimmasta ihmismieltä käsittelevästä tutkimuksesta selvällä suomenkielellä, liity kutri.net:in VIP-jäseneksi.  

Helpoin tapa alkaa luoda itsensä näköistä elämää

Edellisen viestin kommenttiosastolla Alice Wonderland kysyi mitä tehdä, kun mitään vastauksia ei tule mieleen, kun kysyy itseltään mitä haluaa tehdä.

Omien havaintojeni mukaan se voi johtua esimerkiksi siitä, että huomaamattaan syyllistyy Michael Neillin termein ”ennenaikaiseen käytännöllisyyteen”.

Toisin sanoen mieleen nousee ajatus jostain uudesta, innostavasta ja kutkuttavasta. Heti sen perään nousee ajatus ”joo mutta ei toi ole mahdollista (ainakaan mulle)”.

Ongelmana ei ole se, että mieleen nousee idean torppaava ajatus, vaan se, että otamme sen vakavasti.

Tähän voi auttaa sama konsti, jota suosittelen myös siinä tapauksessa, että vastausta ei tule, koska sitä ei vielä ole: seuraa uteliaisuuttasi.

Harva ”oman juttunsa” löytänyt on saanut tiedon siitä kertaheitolla jumalaisena ilmoituksena. Lähes kaikki — minä mukaan lukien — ovat ensin seuranneet uteliaisuuttaan.

He ovat törmänneet johonkin juttuun, joka on herättänyt heidän mielenkiintonsa. Sitten he ovat lukeneet siitä lisää, kunnes lopulta ovat halunneet kokeilla sitä.

Kokeiltuaan sitä he ovat halunneet kokeilla sitä lisää. Mitä enemmän he ovat sitä tehneet, sitä paremmiksi he ovat siinä tulleet ja sitä enemmän iloa ja nautintoa he ovat siitä saaneet.

Lopulta he ovat alkaneet miettiä voisiko kiinnostuksen kohteella elättää itseään. Joskus työtarjous on saattanut jopa tulla muilta. Mutta vain siksi, että he olivat vuosien mittaan kehittyneet niin hyviksi siinä mitä tekevät.

Minun valmentajaurani alun voi jäljittää  kevääseen 2006, jolloin olin toipumassa masennuksesta ja sain ystävältäni Sanna Stellanilta lainaksi hypnotisoija Paul McKennan Supreme Self-Confidence CD:n.

Googletin äijän ja törmäsin podcastiin, jossa hän jutteli hyvän ystävänsä Michael Neillin kanssa. En silloin edes tiennyt mitä podcastit eli ”nettiradio-ohjelmat” ovat!

Kuuntelin podcastin ja tykästyin Michaelin lämpimään ja käytönnölliseen tyyliin, joten aloin kuunnella hänen nettiradio-ohjelmaansa viikottain.

Innostuin Michaelin jutuista niin, että liityin hänen sivujensa VIP-jäseneksi eli ”Inner circleen” 2007 (tai ehkä jo 2006, en muista just nyt milloin). Olen sen jäsen vieläkin.

2010 Michael ilmoitti että hänellä olisi tulossa valmentajakoulutus: Supercoach Academy. Tunsin selittämätöntä vetoa koulutusta vastaan, mutta perustelin itselleni miksi en haluaisi valmentajaksi ja miten minun olisi sen takia järjetöntä maksaa 10 000 euroa ja matkat ko. kurssista.

2011 järjestettiin toinen Supercoach Academy  ja jälleen kerran selitin itselleni ettei tämä ole minun juttuni… Mutta myöhemmin sinä keväänä huomasin olevani niin kateellinen toiselle valmentajalle, että päätin kokeilla valmentamista tarjoamalla sitä ilmaiseksi muille.

Valmensin kesällä 2011 kolmeatoista ihanaa naista. Se oli rakkautta ensikokemuksella — hienompaa ja hauskempaa kuin kirjoittaminen, joka oli siihen asti ollut ykkösrakkauteni.

Kun samana kesänä tuli seuraava kutsu Michaelin valmennusohjelmaan Supercoach Academyyn, en enää taistellut itseäni vastaan. Liityin kurssille vaikken ollut varma haluaisinko silti tehdä valmentamista työkseni.

Päätin alkaa tehdä valmentamista päätyökseni vasta keväällä 2012 koulutuksessa samaani Pään Räjäyttävän Oivalluksen myötä.

Toisin sanoen meni 6 vuotta siitä kun uteliaisuuttani seuraten törmäsin Michael Neillin ja henkiseen valmentamiseen ennen kuin olin valmis tekemään valmentamista työkseni.

En olisi ikinä voinut ennalta nähdä että näin tulisi käymään — en vielä edes tammikuussa 2012, kun aloitin valmennuskoulutuksen.

Anna itsesi seurata uteliaisuuttasi — ihan jo siksi, että se saa elämän tuntumaan kiinnostavammalta, hauskemmalta ja jännittävämmältä. Älä mieti ”mihin tämä johtaa”.

Voi olla että se johtaa vain siihen, että sinulla on juuri nyt kiinnostava hetki.

Voi olla että se johtaa vuosien kuluttua uuteen uraan.

Mitä sinä tekisit ensimmäiseksi jos antaisit itsesi seurata uteliaisuuttasi?

Jos haluat saada enemmän tukea uuden uran tai kiinnostuksen kohteiden löytämiseen, varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan keskusteluun kanssani.

Tai liity VIP-jäseneksi, jolloin saat muun muassa katsomisoikeudet Unelmien ura -kurssiin.