muutos – Sivu 2

08.02.2016

Äää! Mä en halua mennä nukkumaan!

Muistikuva lapsuudesta:

On ilta. Meidät on juuri laitettu nukkumaan. Ei nukuta. Ei nukuta veljeäkään.

Alakerrassa tapahtuu jotain jännää. Aikuiset juttelevat. Meillä on vieraita.

Lastenhuoneessa on niin tylsääääää….

Nousen sängystä ja hipsin ulos lastenhuoneesta. Veli seuraa perässä.

Laskeudumme varovasti kuin salaiset agentit alas narisevia portaita. Eihän isä ja äiti huomaa?

Hiiviimme olohuoneen poikki kohti keittiötä. Kurkistamme oven raosta… Miten jännää!

”Hei, nyt heti takas sänkyyn”, isä karjaisee.

Ryntäämme veljen kanssa takaisin ylös kuin pelästyneet puput.

Miksi pitää nukkua? Se on niin tylsäääää….

Nukkumaanmenon vaikeus

Olen aina ollut iltavirkku. Ennen lapsia tein eniten töitä klo 21-02 välillä ja nukuin sitten aamukymmeneen.

Ovelana äitinä totutin esikoisen vauvana unirytmiin, jossa se heräsi aamuisin kymmeneltä.

Se lysti loppui, kun esikoinen meni tarhaan ja kuopus osoittautui aamuvirkuksi.

Nyt joudun herättämään lapset arkiaamuisin seitsemältä.

Siitä huolimatta jatkoin iltakukkumista aina viime kuuhun asti.

Miksi valvominen on kivaa (varsinkin äidistä)?

Lapsiperhearki on täynnä kaikenlaisia velvollisuuksia ja rutiineja.

Niinpä minusta tuntuu, että vasta lasten mentyä nukkumaan saan ”omaa aikaa” tehdä mitä huvittaa.

Harmi vain, että yhdeksän maissa illalla helpoin tapa tehdä jotain kivaa on sukeltaa internetin ihmeelliseen maailmaan.

Surffata somessa. Katsoa netistä lempisarjoja, joita ei ehtinyt katsoa silloin kun ne tuli.

Valitettavasti tietokoneen, kännykän ja television sinisävyinen valo sotkee unihormoni melatoniinin tuotantoa. Ne saavat aivot luulemaan että on aamu.

Sosiaalinen media on suunniteltu koukuttamaan ja pitämään käyttäjänsä kännykän tai koneen ääressä liian pitkään.

Niinpä niinäkin iltoina kun olin kuolemanväsynyt ja ajattelin että laittaisin koneen ajoissa kiinni, ajaudun roikkumaan netissä usein pikkutunneille.

Argh!

Mitä pitää tapahtua, että pääset ajoissa sänkyyn

Tämän vuoden teemanani on tehostaa ja järkevöittää arkirutiinejani.

Pidän tavallista tarkemmin kirjaa tekemisistäni ja raportoin kerran viikossa Kutri.net:in VIP-jäsenille miten viikkoni on mennyt.

Parin ekan viikon jälkeen tuli selväksi, että minun olisi ihan pakko alkaa panostaa yöuniin, jos haluaisin tehdä elämästäni oikeasti helpompaa.

Sen sijaan että olisin vain luvannut itselleni mennä nukkumaan ajoissa, kysyin itseltäni mitä pitäisi tapahtua, jotta pääsen ajoissa sänkyyn.

Päädyin seuraaviin sääntöihin:

Oranssit lasit päähän klo 20 blokkaamaan näyttöjen sinisävyistä valoa, joka sotkee melatoniinin tuotannon.
Tietokone ja kännykkä kiinni klo 22 ja itse sänkyyn.

Onnistuin suhteellisen hyvin tavoitteessani, varsinkin lasien käytön suhteen.

Aloin nukkua yhä useammin vähintään 7 tuntia, mikä näkyi välittömästi mielialassa ja tehokkuudessa. Elämä tuntuu niin paljon helpommalta pirteänä kuin väsyneenä.

Perjantaina kirjoitin tyhjän ajan tärkeydestä.

Viikonloppuna nauttiessani tällaisesta hetkestä mieleeni juolahti, että haluan lisää ”tyhjiä hetkiä” päivääni.

Eli hetkiä, jolloin en kuuntele, katso, lue tai kirjoita mitään vaan korkeintaan teen kotihommia, jotka eivät vaadi ajattelua.

Niinpä eilen laitoin tietokoneen ja kännykän kiinni jo klo 21 ja hoidin viimeiset iltahommat hiljaisuuden vallitessa.

Normaalisti kuuntelen kotitöitä tehdessä podcastia, koska koen sen motivoivan tylsien rutiinien pyörittämiseen.

Nyt mielessäni pyöri viimeisen kuuntelemani podcastin ajatukset. Sen sijaan että olisin ”äänittänyt niiden päälle” uusia ajatuksia seuraavasta podcastista, ymmärrykseni käsitellystä teemasta syveni. Näin, miten voisin hyödyntää ajatuksia omassa elämässäni.

Älä ryöstä unipankistasi

Olin eilen illalla sängyssä jo klo 21:30. Tyhjensin pään viimeisistä ajatuksista päiväkirjaan. Fiilistelin meditaatiohengessä viimeisessä podcastissa kuuntelemiani ajatuksia. Nukahdin jo ennen kymmentä.

Tänä aamuna heräsin omia aikojani vähän ennen kuutta. Oloni oli ihan uskomattoman hyvä. Suorastaan koukuttavan hyvä.

Annoin itseni kiinnittää erityisesti huomiota siihen, miten hyvä oloni on.

Näin itseni sieluni silmin laittamassa tänäkin iltana koneet kiinni viimeistään yhdeksältä ja itseni sängyssä nukahtamassa viimeistään kymmeneltä.

Hetken ajan näin kristallinkirkkaasti, miten järjetöntä on tinkiä yöunista ajatellen saavansa siten enemmän aikaan.

Tunnit jotka varastan yöunista ovat turhia tunteja.

Käytännössä aina olen käyttänyt ne sosiaalisessa mediassa roikkumiseen, turhanpäiväiseen chattailyyn tai päämäärättömään googlailuun, josta ei jää mitään käteen.

Jos nukun vain kuusi tuntia yössä, työtehoni laskee dramaattisesti.

Muistini alkaa pätkiä, sählään enemmän ja käytän päivän mittaan monta minuuttia väsymyksen voivotteluun tai paikallani voimien keräämiseen.

Mitä pidempään kituutan liian vähillä unilla, sitä vähemmän muistan mitä päivän, viikon tai jopa kuukauden aikana on tapahtunut.

Tiedän omasta kokemuksesta, että hyvä aie mennä ajoissa nukkumaan ei riitä.

Tarvitaan tiukka sitoumus ja selkeitä sääntöjä jotka estävät valvottavan toiminnan.

Mitä sinun pitäisi tehdä toisin, jotta menisit takuulla tänä iltana ajoissa nukkumaan?

05.02.201605.02.2016

Uskallatko tarttua tähän hurjaan haasteeseen (viikon ajan)?

Listaa huviksesi kaikki mitä sinun pitää tai kannattaa tehdä. Lisää listaan asiat joita haluaisit tehdä. Muista laittaa listaan päivittäin toistamasi tehtävät.

Miten pitkä listasta tulee? Kuinka moni listaamistasi asioista on ilmestynyt sinne viimeisen kuukauden aikana?

Minun listani on hirvittävän pitkä. Niin pitkä että vaikka listalle ei tulisi yhtään uutta asiaa vuoteen, en pystyisi tekemään kaikkea listalla olevaa — ainakaan ilman että lopettaisin nukkumisen.

Silti jokin mieleni harha yrittää uskotella minulle, etten voi hyvällä omallatunnolla taukoa työlistalla olevien tehtävien suorittamisesta. Mieleni antaa ymmärtää, että levon aika on sitten vasta kun kaikki tehtävät on tehty.

Eli ei koskaan.

Sinulla on ääretön potentiaali uuteen ajatteluun

Alitajuntasi käytävillä jonottaa tälläkin hetkellä joukko loistavia ideoita, avartavia ajatuksia ja mullistavia oivalluksia

Valitettavasti et tapaa niitä, koska olet tukkinut tietoisuuden työhuoneen jatkuvalla suorittamisella, stressaamisella ja somettamisella.

Siksi et tiedä enää kuka olet ja mitä haluat.

Pysähdy.

Päästä irti.

Haaste: ole joka päivä puoli tuntia tekemättä mitään

Sitoudu viikon ajan ottamaan joka päivää aikaa omien ajatusten kanssa olemiseen, ilman muuta tavoitetta kuin olla.

Laita kalenteriisi vähintään kerran päivässä puoli tuntia täysin vapaata aikaa ilman mitään pakottavaa tekemistä, somea, telkkaria, lukemista tai muita tietoista ajattelua vaativia tehtäviä.

Jos puoli tuntia tuntuu liian tuskalliselta, aloita vartilla. Tai vaikka viidellä minuutilla.

Jos haluat, voit mennä suihkuun tai kävelyllä. Tai vaikka vain maata sohvalla ja tuijottaa kattoon.

Palaa viikon päästä kertomaan minulle mitä tapahtui.

Oletko mukana?

Puhuin tämän päivän Periscope-lähetyksessä samasta asiasta. Katso video YouTubessa.

Seuraa minua Periscopessa.

03.02.201603.02.2016

Milloin olet eniten elossa?

Näin äskettäin tuttavaa, joka oli ns. uransa huipulta.

Kysyin häneltä ”miten elossa tunnet olevasi työssäsi”.

Hän mietti vastausta pitkään. Liian pitkään.

Lopulta hän myönsi, ettei kokenut olevansa kovinkaan elossa päivätöissään. Muualla kyllä.

Eilen luin hänen irtisanoutuneen työpaikastaan.

Ensimmäinen reaktioni oli ”jee!”

Mikään maine, kunnia tai raha ei korvaa aikaa, jonka haaskaat tuntien olevasi turta tai kuollut.

Mainetta, kunniaa ja rahaa tulee ja menee. Aikaa meillä kaikilla on käytössämme vain rajallinen määrä.

Et voi saada enempää päiviä elämääsi, mutta voit saada enemmän elämää päiviisi.

Mitä pitäisi tapahtua, että sinä tuntisit olevasi enemmän elossa?

Puhuin asiasta syvemmin tämän aamun Periscope-lähetyksessäni.

https://www.youtube.com/watch?v=_3iMyIvod-4

Tiesitkö että vedän Periscopessa joka arkiaamu noin klo 8:30 ”Päivän teoria” -lähetyksen, jossa puhun erilaisista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä aiheista? Löydät minut tunnuksella kutrinet.

01.02.201601.02.2016

Kolme tärkeintä oppia arjen hallinnasta

Kuulostaako tämä kirjoitus tutulta:

”Juuri päättyneen viikon ja seuraavan 51 viikon ajan opettelen elämänhallintaa eli tässä tapauksessa täsmällisyyttä, tehokkuutta, siisteyttä ja järkevämpää rahatalouden hallintaa. Minua on nimittäin vaivannut jo pidempään kyvyttömyyteni pitää kiinni deadlineista ja muista aikatauluista (ongelma on pahentunut viime vuosina) ja oma epäsiisteyteni, jonka ansiosta en löydä mitään. ”

Kirjoitin sen syyskuussa 2006.

Hahahahaaaa!

Aijai.

Juuri tässä hetkessä, tammikuussa 2016, koen valtavaa rakkautta kymmenen vuotta nuorempaa itseäni kohtaan.

Urhea lapsi

Kun olin lapsi, isoäitini kutsui minua ”urheaksi lapseksi”.

Viisivuotiaana minulla oli jo kolme nuorempaa sisarusta. Äitini oli lapsuudessani vähintään yhtä hajamielinen ja kaoottinen kuin minä (ilman ADHD-lääkitystä). Isä teki eläinlääkärinä pitkää päivää.

Opin ison perheen esikoisena hyvin oma-aloitteiseksi, itsenäiseksi ja sitkeäksi. Olin kuulemma jo vauvana hyvällä tuulella, jos oli yksikin syy olla iloinen.

Pystyn näkemään itsessäni yhä samoja piirteitä kuin mitä minussa oli lapsena:

Ylenpalttista optimismia silloinkin kun siihen ei ehkä olisi aihetta.
Sitkeyttä yrittää uudelleen ja uudelleen epäonnistumisten jälkeen.

Kymmenen vuotta sitten teemavuoteni tyssäsi ensimmäisen kuukauden jälkeen. Sen jälkeen tekemäni aloitukset saada elämä haltuun ovat lopahtaneet sitäkin nopeammin.

Siitä huolimatta yritän tänä vuonna uudelleen ajatellen ”tällä kertaa mä onnistun”.

Voisinko onnistua tällä kertaa?

Jokainen pieleen mennyt yritykseni saada ”elämä haltuun” tai ”Kutri kuriin” on opettanut minulle mikä ei toimi. Joistain kokeiluistani on jäänyt käteen myös juttuja jotka toimivat.

Juuri päättynyt ensimmäinen kuukauteni Elämä haltuun 2016 -teemavuotta meni paljon paremmin kuin ensimmäinen ”Kutri kuriin” -kuukausi 10 vuotta sitten.

Tässä ovat tammikuun 2016 kolme tärkeintä oppia:

1. Mikään ei ole niin tärkeää kuin ajoissa sänkyyn meneminen

VIHAAN ajatusta aikaisin nukkumaan menemisestä.

Olen pienten lasten äiti, jonka ”oma aika” alkaa usein vasta lasten nukahdettua.

Luontainen unirytmini on mennä nukkumaan kahdelta yöllä ja herätä kymmeneltä aamulla.

Olen kaikkein tuotteliaimmillani klo 21-02.

Niin kauan kun esikoinen on eskarissa ja kuopus hoidossa, minun on herättävä viimeistään klo 7. Kuopukseni nukkuu vielä niin levottomasti, että saattaa herättää minut ainakin kerran yössä.

Tämän kuukauden ajan olen kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota yöunieni määrään ja laatuun.

Tiedän nyt tarkkaan miten paljon parempi viikkoni on, kun nukun useimpina öinä yli 7 h kuin jos nukun joka yö alle 7 h.

Vaikka kuinka haluaisin valvoa, vielä enemmän haluan olla jotenkin toimintakykyinen päivisin.

Haluan muistaa illalla mitä on tapahtunut aamulla.
Haluan olla kärsivällisempi lasteni kanssa.
Haluan olla valtaosan päivästä optimistinen ja mielenrauhassa.
Haluan nauraa enemmän.
Haluan panostaa ruoan laatuun enkä himoita energiaa nopeista hiilareista.

Jos haluan saada kaiken tämän, minun on pakko olla unessa viimeistään klo 23.

Jotta olisin unessa klo 23, minun pitää olla sängyssä viimeistään klo 22:30.

Se edellyttää että laitan kännykän ja tietokoneen kiinni raa’asti klo 22.

Nukahtamista nopeuttaa, että alan pitää sinisen valon blokkaavia oransseja laseja klo 20.

Jotta ehdin tehdä kaiken olennaisen tietokoneella ennen kuin laitan sen kiinni, joudun varmistamaan, että lapset nukahtavat klo 21 mennessä.

Se puolestaan edellyttää että heille syötetään iltapalaa klo 19:30, jonka jälkeen he menevät kylpyyn viimeistään klo 20 ja sänkyyn viimeistään klo 20:30.

Sitoutuminen oikeaan tavoitteeseen pakottaa automaattisesti laittamaan kuntoon monta muuta asiaa.

2. Jos haluat että jotain tapahtuu, päätä milloin se tapahtuu

Kultainen Venla -gaalaan laittautuminen sai minut päättämään, että meikkaan joka aamu. Sen jälkeen olen tehnyt niin.

Olen joskus ennenkin päättänyt, että alan panostaa enemmän ulkonäköön, mutta homma on jäänyt tuolloin aikeeksi.

Ero oli siinä, että tällä kertaa määrittelin itselleni milloin tarkalleen ottaen meikkaan itseni. Lisäksi tein meikkaamisesta niin yksinkertaista kuin mahdollista.

Meikkaan aamupissan, punnituksen ja kuivaharjauksen jälkeen.

Päätin skipata kasvojen puhdistuksen ennen meikkiä — olenhan pessyt naaman illalla.

Käytän kasvoihini aamuisin samaa itsetekemääni hamppuöljy-sheavoi-rasvaa kuin käsivarsiin ja rintakehään.

Samalla kun rasvaan kehoni kuivahieronnan jälkeen, sipaisen rasvaa kevyesti naamaan.

Siirsin aamumeikkiin tarvittavan kosmetiikan makuuhuoneeseen. Teen pikameikin noin viidessä minuutissa heti vaatteiden pukemisen ja hiusten harjaamisen jälkeen.

Joka kerran kun näen itseni peilistä hämmästyn sitä, miten freesiltä ja skarpilta näytän — jopa huonosti nukutun yön jälkeen (kiitos valokynän ja ripsarin).

Jostain syystä jopa ihoni on muuttunut parissa viikossa parempaan kuntoon kuin mitä se on ollut pitkään aikaan.

3. Oikea ajoitus on kaikki kaikessa

Kun teimme Arkijärki-blogin Jennin kanssa tämän vuoden ekaa Irti turhasta -podcastia Jenni mainitsi hänen elämänsä mullistaneesta tiskirutiinista.

Hän oli kuullut siitä A Slob Comes Clean -podcastista.

Tiskirutiini on näin yksinkertaisen nerokas:

Laita tiskikone päälle joka ikinen ilta, oli se ihan täysi tai ei. Kun sinun on ”pakko” laittaa kone pyörimään, saatat löytää vielä jostain tiskejä, jotka muuten olisivat unohtuneet (esim. olohuoneen sohvapöytä tms.)
Tyhjennä tiskikone heti aamulla (esim. minä tyhjennän sen arkisin vietyäni lapset hoitoon ja ennen kuin syön kunnon aamiaisen).
Laita päivän mittaan astiat heti käytön jälkeen tiskikoneeseen.

Jos sinulla on tiskikone ja tiskit tuppaavat kasaantumaan tiskialtaaseen, kokeile tätä systeemiä HETI TÄNÄÄN.

Voit tyrmistyä tuloksista.

Tiedätkö kuinka kauan olen taistellut tiskien kanssa senkin jälkeen, kun saimme ensimmäisen tiskikoneen joskus 2012 tai 2013? Lukemattomia kertoja. Pahimmillaan päivittäin.

Ongelmana oli se, että kone oli aina ”väärään aikaan” täynnä puhtaita tai likaisia tiskejä.

Tiskioivalluksen jälkeen olen alkanut miettiä entistä tarkemmin eri arkirutiinien suhteen milloin oikeasti olisi paras aika tehdä ne.

Olen utelias: mitkä asiat sinun arjessasi aiheuttavat eniten kitkaa tai ongelmia?

Oletko jo kokeillut jotenkin ratkaista niitä? Mikä on toiminut ja mikä ei?

14.01.2016

Yksinkertaisin tapa tehdä (elämäntapa)muutos

Tiedätkö mikä on yksinkertaisin tapa tehdä muutos omiin tapoihin?

Pysähdy ja vedä kerran syvään henkeä ennen kuin siirryt tehtävästä toiseen. Sen jälkeen kysy itseltäsi ”mitä olen tekemässä”?

Vinkki tuli Peter Bregmanin mainiosta kirjasta 18 Minutes.

Samassa kirjassa hän ehdottaa että laitat puhelimeesi hälytyksen, joka muistuttaa sinua pysähtymään kerran tunnissa havahtumaan siihen mitä olet juuri tehnyt ja mitä aiot tehdä seuraavaksi.

Pysähtyminen, hengähtäminen ja tietoisuuden tuominen siihen mitä olet tekemässä voi esimerkiksi:

Pysäyttää sinut juuri ennen kuin tartut herkkuun, joka ei mahdu hoikentavaan ruokavalioosi.
Estää sinua lähettämästä esimiehellesi kiukuspäissäsi kirjoittamaasi sähköpostia, jonka lähettämistä katuisit katkerasti.
Avaamasta Facebookia silloin kun sinun pitäisi oikeasti mennä nukkumaan.

Olen kokeillut tätä tekniikkaa muutaman päivän ajan. En laita hälytystä tasatunnein koska jos esimerkiksi kirjoitan, en halua häiriintyä kesken tekemisen.

Sen sijaan olen harjoitellut tietoisesti pysähtymistä aina kun minut keskeytetään, aina kun saan tehtävän loppuun tai aina kun huomaan että olen vetänyt kännykän esiin — sekä aina kun näen Facebookin logon (koska se on merkki siitä että olen juuri menettänyt fokukseni).

Tavoitteenani on harjoitella tätä tapaa tietoisesti vaikka vuoden ajan, koska näen että kaikista uusista toimintatavoista tämä on se, josta olisi monipuolisimmin hyötyä koko loppuelämän ajan.

Mistä huonosta tavasta sinä voisit päästä eroon pysähtymällä, syvään hengittämällä ja kysymällä itseltäsi ”mitä olen tekemässä”?

08.01.2016

Mitä tekisit jos…

Mitä sinä haluat luoda 2016?

Tässä muutama kysymys sen selvittämiseksi, mihin sinun kannattaa keskittyä sydämesi eli sisäisen viisautesi eli intuitiosi mielestä tulevana vuonna — tai pidempäänkin

Mitä tekisit jos rahaa ei olisi keksittykään, mutta tietäisit että kaikki perustarpeesi tulevat tyydytetyksi?

Vaihtoehtoisesti voit miettiä mitä tekisit jos kaikesta työstä maksettaisiin yhtä paljon.

Tai mitä tekisit jos voittaisit lotossa tai perisit niin paljon rahaa, ettei sinun tarvitsisi huolehtia enää toimeentulosta?

Mihin kuluttaisit silloin päiväsi?

Mitä tekisit jos mikään mitä teet ei tekisi sinua onnettomammaksi tai onnellisemmaksi?

Voit myös kysyä: mitä tekisit jos tietäisit faktana, ettet enää ikinä pysty kokemaan yhtään enempää onnellisuutta kuin mitä koet tänään.

Eli mitä tekisit siinä tapauksessa, että tietäisit onnellisuuden tavoittelun olevan täysin turhaa?

Mitä tekisit jos sinun ei tarvitsisi tehdä vaikutusta keneenkään?

Tai mitä tekisit jos tietäisit faktana että on ihan sama mitä teet, kukaan ei väheksy, halveksi, ihaile, rakasta tai arvosta sinua yhtään sen enempää tai vähempää kuin nytkään?

Voit myös miettiä mitä tekisit jos kukaan ei saisi tietää mitä teet tai että juuri sinä teit sen mitä teit.

Mitä aiot tehdä kuolemaa odotellessasi?

Tiettävästi sinulla on vain tämä yksi elämä elettävänä. Et tiedä varmuudella montako päivää, kuukautta tai vuotta sitä on jäljellä.

Miten ajattelit kuluttaa aikasi tällä planeetalla sinä ihmisenä joka olet?

Mitä jos tietäisit ihan faktana, että millään mitä teet elinaikanasi ei ole isossa mittakaavassa mitään väliä?

Mihin silloin käyttäisit aikasi ja energiasi?

Mikä olisi innostavinta, kiinnostavinta, houkuttelevinta, hyödyllisintä tai mahtavinta mitä voisit tehdä elämälläsi?

Haluatko lisää tukea tavoitteesi selkeyttämiseen ja toteuttamiseen? Tule valmennettavakseni!

06.01.2016

Vievätkö rutiinit ilon elämästä?

Minä olen lähes koko elämäni suorastaan ylpeillyt sillä, miten minulla ei ole juuri mitään rutiineja. Nukuin koska huvitti. Kirjoitin usein ensin monta päivää putkeen, sitten en hetkeen taas ollenkaan. Söin mieleni mukaan.

Kaikki muuttui kun minusta tuli äiti.

Esikoisen unirytmit olivat ensi alkuun väärin päin. Hän nukkui päivät ja valvoi yöt. Parin kuukauden jälkeen tulin siihen tulokseen, että tarvitsimme paremmat päivärutiinit saadaksemme rytmin kääntymään.

Yhtäkkiä nainen, jolle sana ”rutiini” oli herättänyt lähinnä mielikuvia vankilasta tai muusta vastaavasta instituutiosta, joutui nöyrtymään ja opettelemaan tietoisesti rutiinien rakentamista ja seuraamista.

Vuosien varrella olen oppinut pitämään paremmin rutiineista kiinni.

Välillä kun lasten nukuttaminen menee putkeen, koska sain pidettyä päivän rutiineista, voin sanoa melkein nauttivani rutiineista. Paino sanalla ”melkein”.

Tänä vuonna haluaisin saada ”automatisoitua” ison osan elämästäni niin, että asiat, joita joudun toistamaan päivästä ja viikosta toiseen menisivät miettimättä.

Kun listasin näitä toistuvia tehtäviä, listasta tuli pidempi kuin olin ajatellut.

Lähes kaikki listalla olevista asioista olivat sellaisia joita teen jo nyt, mutta usein sattumanvaraisessa järjestyksessä tai satunnaisemmin kuin haluaisin tehdä ne.

Suurin osa toistuvista tehtävistä liittyy lapsiin. Toiseksi eniten aikaa vievät kodinhoitoon liittyvät rutiinit. Sen lisäksi haluaisin ottaa käyttöön joitakin omaan hyvinvointiini liittyviä toistuvia juttuja.

Jos onnistuisin automatisoimaan kaikki suunnittelemani tehtävät, vähintään 60 % päivästäni tekisin samoja asioita miettimättä.

Helpottavaa?

Ei, vaan puuduttavaa.

Ihminen vai robotti?

Mitä ihmeen elämää on sellainen, että toimin valtaosan ajasta kuin robotti?

Samaan aikaan kaikki listalla olevat asiat olivat sellaisia, joiden tekeminen olisi kokonaisuuden kannalta hyödyllistä (päivittäin venytteleminen).

Osa niistä oli jopa jollain lailla välttämättömiä (lasten ruokkiminen).

Aamurutiineja läpikäydessäni mieleeni juolahti, että ehkä voisin nähdä rutiinit jonain muuna kuin rutiineina.

Mitä jos rutiinien sijaan ajattelisin ne rituaaleina tai seremonioina.

Ikään kuin ”pyhinä toimituksina”, joiden tehtävänä on osoittaa kiitollisuutta ja kunnioitusta perheelleni, kodilleni ja keholleni.

Juuri nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että Marie Kondon mainiossa kirjassa ”Konmari – Siivouksen elämänmullistava taika” Marie puhuu tästä tai ainakin samantyyppisestä lähestymistavasta. Todennäköisesti siemen tähän ajatukseen tuli alitajuntaani sieltä.

Hyvä ajatus, hyvä mieli

Koemme joka hetki vain sen mitä ajattelemme asioista — emme asioita suoraan.

Se että tekee samoja asioita päivästä toiseen on itsessään neutraali asia.

Jollain mittareilla mitattuna se voi olla toivottavaa (esim. tehokkuuden näkökulmasta), jollain mittareilla mitattuna epätoivottavaa (esim. seikkailun ja vaihtelun kannalta).

Minulle ajatus rakkaudella ja kiitollisuudella toistetuista rituaaleista ja seremonioista tuntuu paljon innostavammalta, kiinnostavammalta ja houkuttelevammalta kuin ajatus siitä että runnon läpi päivästä toiseen samoja rutiineja.

Toiminnan tasolla lopputulos on kutakuinkin sama: lapseni pysyvät hengissä, koti järjestyksessä ja kehoni paremmassa kunnossa kuin jos en tekisi samoja tehtäviä päivästä ja viikosta toiseen.

Henkisellä tasolla toinen lähtestymistapa saa elämän tuntumaan kauniilta, harmoniselta ja pyhältä. Toinen puuduttavalta oravanpyörältä, josta yritän vain selvitä jotenkin kunnialla läpi kunnes lapset ovat vanhempia.

Kumman lähestymistavan sinä valitsisit?

04.01.201604.01.2016

Miksi et saa tehtyä mitä piti?

Onko sinulle koskaan käynyt näin:

Muutat uudelle paikkakunnalle ja olet ihan innoissasi siitä, mitä kaikkea voit harrastaa siellä. On teatteria, konsertteja, hyviä ravintoloita, nähtävyyksiä, kuntoilu- ja ulkoilumahdollisuuksia.

Vuosia myöhemmin — ehkä vasta muuttaessasi pois — havahdut siihen, ettet ole hyödyntänyt murto-osaakaan uuden kotipaikkasi tarjonnasta.

Asuin Los Angelesissa kaksi vuotta ja suunnittelin koko ajan että kävisin San Diegossa. En ole vieläkään käynyt siellä, vaikka Suomeen palaamisen jälkeen olen viettänyt kolmeen otteeseen pidempiä aikoja Kaliforniassa.

Asuin Helsingissä kuusi vuotta. Sinne muuttaessani fiilistelin, että pääsisin käymään leffassa ja teatterissa, kokeilemaan uusia ravintoloita ja Seurasaaressa uimassa.

Kuuden vuoden aikana kävin leffassa kolme kertaa. Kaksi kertaa oman leffan ensi-illassa, kerran kaverin leffan enskarissa. Teatterissa en tainnut käydä kertaakaan. Seurasaaressa uiminen jäi ajatuksen tasolle. Uusista ravintoloista ja kahviloista kokeilin vain niitä neljää, jotka aukesivat muutaman korttelin päästä kotoani.

Jokaisessa ajanhallintaoppaassa mainitaan, että jos emme laita jotain kalenteriimme se unohtuu tai jää viime tinkaan.

Jos emme mieti mihin aikaan päivästä hoidamme tehtävän, jonka haluamme tulevan rutiiniksi, unohdamme sen niin usein, ettei sen tekeminen muutu koskaan automaattiseksi toiminnaksi.

Luotatko liikaa muistiisi?

Miksi emme laita asioita kalenteriin tai määritä minkä tehtävän jälkeen tai tapahtuman aikana hoidamme tietyn rutiinihomman?

Koska elämme harhassa, että muistimme on parempi kuin on.

Että oikeat asiat juolahtavat mieleemme oikealla hetkellä. Että jos jokin juttu on tärkeä, se tulee kyllä hoidetuksi ajoissa.

Voi olla, että jollain ihmisillä on kyky muistaa oikeaan aikaan kaiken mitä he aikovat tehdä.

He tunnistavat itsensä siitä, että tekevät kaiken ajoissa, ottavat kaiken ilon irti kotikaupunkinsa tarjonnasta eivätkä koskaan kiroa sitä, etteivät aloittaneet tehtävän tekemistä aikaisemmin.

Jos sinä et ole tällainen ihminen, suosittelen erittäin lämpimästi, että kirjaat kalenteriisi välittömästi kaikki asiat jotka haluat saada hoidetuksi lähipäivinä.

Kirjoita myös itsellesi muistiin mitkä arkirutiinit aiot hoitaa nyt jo rutiininomaisesti hoituvien tehtävien yhteydessä.

Eli älä pelkästään päätä että ”käyn lenkillä kolme kertaa viikossa” vaan kirjoita muistiin että ”maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin heti sen jälkeen kun olen herännyt, käynyt vessassa, laittanut vaatteet päälle ja juonut lasin vettä kävelen eteiseen, laitan lenkkarit jalkaan, takin päälle ja lähden lenkille.”

Jos huomaat ajattelevasi että ”mä en tiedä mikä on paras ajankohta tämän hoitamiseen” tai ”mä en halua vielä lyödä mitään lukkoon ensi viikolla siltä varalta että tulee muutoksia”, kerro itsellesi että laitat tehtävän kalenteriin ”valeeseen”.

Eli laitat tehtävän alustavasti niille seuduille, jolloin voisit aikaisintaan tehdä sen — jos myöhemmin samaan aikaan pitäisi tehdä jotain tärkeämpää, voit siirtää tehtävän jonnekin muualle.

Riittävän hyvin tehty on parempi kuin täydellinen suunnitelma

Joskus emme halua päättää tarkkaa hetkeä jonkin tekemiselle, koska koemme, että meidän pitää vielä suunnitella tarkemmin mitä olemme tekemässä. Etsiä täydellistä hetkeä ja tapaa hoitaa homma niin hyvin kuin mahdollista.

Odottelimme viime kesästä asti ”oikeaa hetkeä” remontoida kylpyhuoneemme valmiiksi.

Että käyttämällämme ammattimiehellä olisi aikaa tehdä homma. Että meillä olisi tarpeeksi rahaa maksaa hänelle. Että ehtisimme suunnitella huolellisesti miltä tila näyttäisi ja hankkia sopivat kaakelit ja lamput kohtuuhintaan.

Lopulta kyllästyin odotteluun. Kyselin juuri kotinsa remontoineilta tai rakentaneilta tutuilta neuvoa. Opin, että tällaiseen omakotitaloon, jota ei aiota koskaan myydä (kuin korkeintaan aikuisille lapsilleen), on täysin OK tehdä kylpyhuoneen vesieristys ja kaakelointi itse.

Tärkeintä on perehtyä tarkasti valmistajien ohjeisiin, noudattaa niitä orjallisesti ja tehdä hommat niin huolellisesti kuin mahdollista. Sen lisäksi halusimme itse varmistaa eri vaiheissa ammattilaisilta että teimme kaiken oikein.

Päätin että kylpyhuoneen ulkonäköä tärkeämpää meille olisi toimivuus ja edullisuus. Niinpä suunnittelimme kylppärin kaakelijaon ja asettelun sen perusteella, mitä kaakeleita meillä oli.

Kylpyhuoneessamme on käytetty esimerkiksi veljen remontista jääneitä laatukaakeleita, joita oli jäljellä vain muutama kappale kutakin väriä. Äitini ja isäni varastoista löytyneitä irtokaakeleita, joita oli kutakin vain neliö tai pari. Jo kesällä Vantaan kierrätyskeskuksesta yhteensä 18 eurolla ostamaani sekalaista erää kaakeleita, joista osa oli käytetty jo yläkerrassa. Riihimäen TH-marketista kaverini todella edullisesti löytämiä isoja kaakeleita.

Saunan lattian ja kylpyhuoneen kaikki kaakelit tulivat maksamaan alle 100 euroa. Niinpä saatoimme huoletta sijoittaa rahaa kunnon vesieristeisiin ja laasteihin.

Eilen laatoitimme kaverini kanssa kylppärin viimeisen seinän. Tuliko siitä samanlainen kuin suunnitelmassani? Ei, koska suunnitelma ei soveltunut sellaisenaan käytettäväksi.

Tuliko siitä yhtä siistin näköinen, kuin jos ammattilaiset olisivat tehneet sen? Ei todellakaan, mutta teimme sen muuten täysin ohjeiden mukaan.

Riittää, että se täyttää tärkeimmän tehtävänsä eli suojaa rakenteita kosteudelta.

Ennen kaikkea nyt se on tehty.

Minkä asian tekemistä sinä olet lykännyt? Laita se kalenteriisi — vaikka vain valeeseen. Mieti vasta sen jälkeen kun se on kalenterissa miten sen toteutat.

Tällöin alitajuntasikin miettii tehokkaammin miten tehtävä hoidetaan. Mielellä kun on taipumusta käyttää suunnitteluun täsmälleen se aika, mikä sille annetaan. Mitä enemmän aikaa annat itsellesi tehdä jotain, sitä enemmän aikaa se vie.

Jos tarvitset tukea muutokseen, tsekkaa valmennuspakettini.

Tarvittaessa olen mm. tehnyt valmennettavien kanssa niin, että he raportoivat minulle joka päivä tiettyyn aikaan päivästä edistyksestään.

01.01.201626.12.2016

Mitä tunnetta haluat kokea tänä vuonna

Mitä haluat saavuttaa tänä vuonna? Minkä unelman haluat toteuttaa? Mitä tavoitteita olet asettanut tai asettamassa itsellesi?

Haluatko laihtua, lopettaa tupakoinnin, aloittaa liikuntaharrastuksen? Toivotko rakastuvasi, muuttavasi uuteen kotiin tai tulevasi raskaaksi? Haluaisitko saada rahatilanteesi haltuun, löytää uuden työpaikan tai päästä opiskelemaan? Haluatko matkustaa vai pistää kotisi kuntoon?

Jos sinulla on useita tavoitteita, valitse se, joka tuntuu tärkeimmältä tai vahvimmalta.

Mitä tuntemuksia ajatus tavoitteiden tai unelman tavoittelemisesta aiheuttaa?

Onko olosi toiveikas, vai koetko jo lähdössä pelkoa epäonnistumisesta. Tai pyöriikö päässäsi ehkä lause ”kokeilaan nyt vielä kerran jos mä kuitenkin onnistuisin (vaikka veikkaan etten onnistu). Tuntuuko tavoite kaukaiselta vai oikeasti helpolta saavuttaa? Tuntuuko se isolta ja pelottavalta vai innostavalta ja jännittävältä?

Kuvittele että nyt onkin jo tammikuu 2017. Vuosi on kulunut ja unelmastasi ON tullut totta!

Mistä tiedät että siitä on tullut totta? Miten toteutuminen näkyy sinussa tai ympäristössäsi?

Mahdutko pienempiin vaatteisiin? Nouseeko askel kevyemmin. Eikö enää yskitä aamuisin? Onko tililläsi enemmän rahaa? Makaatko rakastetun kainalossa vai käveletkö kodissasi vastasyntynyt vauva sylissä.

Miltä sinusta tuntuu nyt kun tavoitteesi on toteutunut?

Tunnetko valtavaa onnea, iloa tai helpotusta? Oletko ylpeä tai itsevarma? Onko sinulla voittajafiilis?

Anna itsesi kokea täysillä sitä hyvää fiilistä jota tavoitteen tai unelman toteutuminen sinussa herättää. Yritä määritellä tuntemus mahdollisimman tarkkaan.

Missä se tuntuu, miltä se tuntuu?

Tuntuuko se kuplintana vatsapohjassa. Rentoutena selässä. Lämpönä rintakehässä. Keveytenä, helppoutena, avaruutena tai vapautena?

Anna itsesi yhä kokea hyvää fiilistä täysillä. Palaa sitä yhä kokien tähän hetkeen.

Katso uudestaan tästä hyvästä fiiliksestä käsin tavoitteitasi ja toiveitasi tulevalle vuodelle.

Miltä ne tuntuvat nyt kun koet jo tavoittelemaasi fiilistä?

Tuntuvatko ne helpommilta ja hauskemmilta? Onko paine niiden saavuttamiseen kadonnut? Näetkö itsesi ottamassa vaadittavia askeleita päättäväisemmin? Näetkö itsesi kohtaamassa vastoinkäymiset tyynemmin ja ratkaisevasi ne kylmän viileästi panikoinnin tai luovuttamisen sijaan?

Voit kokea kaikkia tunteita tässä ja nyt. Sinun ei tarvitse kiristää itseäsi toteuttamaan unelmaasi tunteella jota haluat kokea.

Voit antaa itsesi kokea rakkautta, vapautta, turvaa, onnea ja levollisuutta tässä ja nyt.

Ja voit silti toteuttaa unelmasi ja tavoitteesi.

Teet joka tapauksessa jotain joka hetki — myös tänä vuonna.

Miksi et toteuttaisi unelmaasi tai tavoitteita, joita olit ajatellut asettaa itsellesi tälle vuodelle?

Ihan vain siksi että voit tehdä niin.

[divider icon=”star” style=”none”]

Puhuin samasta aiheesta tämän aamun Periscope-videossa. Löydät minut Periscopesta, Twitteristä ja Snapchatista tunnuksella kutrinet.

Jos video ei toimi, voit katsoa sen myös täällä: https://ktch.tv/5D52.

Podcast (kutri-net-podcast): Play in new window | Download (Duration: 7:47 — 5.7MB) | Embed

Tilaa podcast: Email | RSS

31.12.2015

Miten viime vuosi teki sinusta viisaamman

Näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi ehdotan, että varaat vaikka vain viisi minuuttia kuluneen vuoden kelaamiseen. Tee se hetkenä jolloin olosi on virkeä, levollinen ja vakaa.

(Eli itse teen tämän vasta 1.1. koska yöunet jäivät lyhyeksi oksentelevan lapsen kanssa, hahhah!)

Ihannetapauksessa vastaa kirjallisesti tai ainakin ääneen alla oleviin kysymyksiin.

Halutessasi voit kysyä ne myös kaverilta, joka voi kysyä kysymykset sinulta. Tällöin kuulette eri tavalla niin kysymykset kuin omat vastauksenne. Samalla voitte kysellä toisiltanne syventäviä kysymyksiä ja opitte tuntemaan toisenne paremmin.

Jos saisit elää tämän vuoden uusiksi tietäen mitä nyt tiedät, mitä tekisit toisin?

Mitkä asiat onnistuivat tai toimivat? Miksi niin kävi?

Mitkä asiat menivät jotenkin pieleen tai tavalla josta et pitänyt? Mitkä tapahtumat johtivat kyseiseen lopputulokseen?

Mitä olisi pitänyt tapahtua, että homma olisi hoitunut haluamallasi tavalla?

Mitä toivot tulevalta vuodelta?

Miten voisit hyödyntää tämän vuoden oppeja saadaksesi ilon irti tulevasta vuodesta?

Mitä aiot tehdä tulevan vuonna toisin kuin mitä teit tänä vuonna?

Entä mitä traditioita, tapoja tai oppeja haluat jatkaa tulevana vuonna?

Hyvää vuoden viimeistä päivää! Kiitos tästä vuodesta!