Muutosten vuosi 2017

Uusi vuosi on taas ihan kulman takana. Vaikka ajatus uudesta vuodesta on todellakin vain ajatus ja seurausta siitä, että noin 2050 vuotta sitten joku päätti, että uusi vuosi alkaa tähän aikaan vuodesta, moni kokee, että nyt on hyvä aika aloittaa jokin uusi hanke.

Olen edelleen sitä mieltä, että energinen elokuu olisi parempi ajankohta aloittaa muutosten tekeminen kuin kylmä ja pimeä tammikuu.

Jos kuitenkin unohdetaan optimointi ja keskitytään käytäntöön, niin kaikkein paras hetki tarttua toimeen ja aloittaa unelmiensa toteuttaminen on lähes aina tässä ja nyt.

”Kaikkein paras hetki aloittaa unelmiensa toteuttaminen on tässä ja nyt.”
Miksi? Koska kukaan meistä ei voi varmuudella tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mitä pidempään lykkäät sinua kiehtovan, kiinnostavan tai tärkeältä tuntuvan hankkeen aloittamista, sitä todennäköisemmin se jää kokonaan tekemättä.

Niinpä olen juuri aloittanut tai aloittamassa eräiden muutosten tekemisen omassa elämässäni.

Sen (ja tämän muutosta käsittelevan tv-sarjan osallistujien etsinnän) kunniaksi pidän tiistaista 27.12.2016 sunnuntaihin 1.1.2016 Facebook-sivuillani live-luentosarjan muutoksen tekemisestä.

Tässä on maistiainen siitä, millaisia luennot ovat — pari päivää sitten Facebookiin tekemäni virallinen testivideo (YouTubeen lyhennettynä):

Päivän teoria -lähetykset siirtyvät Facebookiin

Ihan ensimmäinen muutos on se, että jatkossa teen Päivän teoria -lähetykseni virallisilla Facebook-sivuillani enkä enää Periscopessa.

Tämä on seurausta siitä, että reilu kuukausi sitten jokin päivitys sotki Periscope-iphone-appin niin, että se vääristää lähetysteni kuvasuhteen. En tykkää katsoa venytettyä videokuvaa enkä siksi halua laittaa ko. videoita YouTube-tililleni.

Samaan aikaan Facebookin live-lähetys-toiminto on tullut aina vain käyttökelpoisemmaksi ja kuvanlaadultaan paremmaksi. Se mahdollistaa kommentoinnin sekä videoiden tallentamisen Facebookiin ja kännykkään HD-laatuisena. Uskon myös, että Facebookiin siirtyminen vähentää turhanpäiväistä ”näytä tissit” -henkistä kommentointia, jota Periscopessa sattumalta paikalle osuneet teinit (?) tuntuvat harrastavan.

Eikä siinä vielä kaikki! Voit kommentoida videoita myös jälkikäteen jolloin pystyn myös itse vastaamaan kirjallisesti kysymyksiisi.

Ainakin tietokoneella Facebook-sivuani ja sillä olevia videoita pystyy katsomaan myös ilman Facebook-tunnusta osoitteessa: http://facebook.com/www.kutri.net.

Jos haluat saada ilmoituksen kun live-lähetys alkaa, mene virallisten sivujen kohtaan ”Following” ja valitse sieltä kohta Notifications > on (ks. kuva)

Keskityn kirjoittamiseen

Toinen selkeä muutos on se, että haluan jatkossa keskittyä taas kirjojen, käsikirjoitusten ja muiden vastaavien kokonaisuuksien kirjoittamiseen.

Tästä johtuen en tee enää henkilökohtaisia valmennuksia ja myös Kutri.net:issä myynnissä olevien nettikurssien määrä vähenee. VIP-jäsenet pääsevät entiseen tapaan katsomaan kaikki kutri.net:in materiaalit (pl. kolme prinsiippiä valmentajille) ja myös kuukausittaiset VIP-puhelut jatkuvat niin kuin ennenkin.

Kirjoitan myös tulevaisuudessa uutiskirjeitä, koska ne ovat — aivan oikein — kirjoittamista. Jos et ole vielä tilannut sunnuntaisin ilmestyvää uutiskirjettä, jossa listaan kolme viikon parasta juttua, voit tilata sen samantien tällä kaavakkeella:

[mailchimp_newsletter mailing_list=”4e6c278adb”]

Voisin keksiä kirjoittamis-päätökselle jotain järkisyitäkin, mutta varsinaisesti päätös syntyi siitä, että katsoin elämääni isommassa mittakaavassa ja näin, että vaikka kuinka välillä pyristelen vastaan ja esim. fantasioin elämästä startup-yrittäjänä, niin kirjoittaminen on silti ”minun juttuni”.

Lopetan karkin syönnin

Elettyäni jouluaattoa edeltävät kolme päivää käytännössä suklaakonvehdeilla ja kuultuani ystäväperheen pitämästä karkkilakosta, eilen aamulla minulle tuli vahva fiilis siitä, että haluan olla ainakin vuoden 2017 loppuun syömättä karkkia ja muuta suklaata kuin hyvälaatuista raakasuklaata. Enkä aio raakasuklaatakaan syödä mielin määrin. Aion jättää myös irtojäätelön eli käytännössä Classic-jäätelöpuikkojen syönnin kokonaan väliin.

Näin siksi, että huomaan tällaisina juhlapyhinä kun kotona on tavallista enemmän makeisia syöväni niitä lähes huomaamattani ja jopa käyttäväni niitä ateriankorvikkeina, mistä seuraa melko välittömästi kiusallinen hiivatulehdus.

Ajatus elämästä ilman karkkia ja suklaata ei yllättäen tuntunut mitenkään ankealta, koska en saa niistä samanlaista nautintoa kuin vaikkapa vastaleivotusta omenapiirakasta. Eli karkkilakosta huolimatta aion syödä makeita leivonnaisia myös ensi vuonna hyvällä omalla tunnolla.

Nukun enemmän

Olen pyrkinyt koko vuoden 2016 opettelemaan mm. menemään aikaisemmin sänkyyn — todella vaihtelevalla menestyksellä. Koska tiedän että paras tapa saada minut muuttamaan tapojani on oppia miten huonot tavat ovat minulle haitallisia, kidutin itseäni kuuntelemalla 12 tuntia pitkän luentosarjan unesta (Great Course: Secrets of Sleep Science).

Luentosarja oli paria eläinten uneen keskittyvää osiota lukuunottamatta erittäin mielenkiintoinen. Tuskalliseksi sen teki kymmenet esimerkit siitä, miten paljon pahaa liian vähä uni tekee aivoille ja keholle — ja tietoisuus siitä, miten paljon äitiyden mukanaan tuoma univelka on oikeasti maksanut minulle.

Onneksi suurin osa univelan tuomista haitoista on korjattavissa ajan myötä nukkumalla enemmän, joten keskityn nyt siihen ja toivon, että lapset nukkuvat jatkossa yhtä hyvin kuin parin viime viikon aikana.

Mitä sinä aiot tehdä toisin 2017?

Olen utelias — aiotko sinä tehdä jotain toisin ensi vuonna? Jos aiot, käy huviksesi tsekkaamassa http://haeohjelmaan.net — ehkä voisit innostaa esimerkilläsi myös muita!

Onko sinulla jokin unelma, jonka toteuttamista olet lykännyt vuodesta toiseen? Voisitko ottaa nyt jo jotain askelia unelmasi toteuttamiseksi?

Jos haluat saada lisää motivaatiota ja inspiraatiota uusien hankkeiden aloittamiseen ja haasteiden vastaanottamiseen, tykkää Kutri.net:in virallisesta sivusta Facebookista ja katso seuraavan viiden päivänä ajan siellä tekemäni videoluennot aiheesta.

Et tarvitse lisää tietoa

menestystietototeutusx

Olipa kerran ihminen, jonka  kodin järjestys oli ihan retuperällä. Hän uskoi, että jos hän vain löytäisi oikean metodin ja strategian siivoamiseen, hän saisi elämän haltuun. Niinpä hän käytti kaiken vapaan aikansa organisointikirjojen kuunteluun, ”10 parasta siivousvinkkiä” -artikkelien lukemiseen ja siistien ystäviensä haastattelemiseen, sen sijaan että olisi käyttänyt saman ajan ja energian siivoamiseen. [1]

Olipa kerran ihminen, joka halusi bodata itselleen upean kropan. Hän kulutti kaiken aikansa optimaalisen treeniohjelman suunnitteluun ja treenimetodeista netin keskustelupalstoilla väittelyyn. Hän etsi ja osti tuotteita, jotka voisivat auttaa lihaksen kasvatuksessa ja rasvan polttamisessa. Harmi vain, että kaapin pohjalle jääneet tuotteet ja tietokoneella muiden kanssa väitteleminen eivät maagisesti tuoneet hänelle sixpackia ja pinkeitä pakaralihaksia. [2]

Olipa kerran ihminen, joka halusi olla valmentaja, mutta uskoi että ennen kuin hän voisi valmentaa ketään, hänen pitäisi saada oikea koulutus. Käytyään ensimmäisen kurssin hän tunsi, ettei ollut vieläkään valmis valmentamaan, vaan tarvitsisi toisen kurssin. Senkään jälkeen hän ei tuntenut olevansa valmis auttamaan muita, joten hän ilmoittautui kolmannelle kurssille… Huomaamattaan hänestä tuli asiantuntija eri kursseille osallistumisessa mutta ei unelmiensa ammatissa. [3]

Tieto ilman toteutusta on turhaa

Minä rakastan oppia uusia asioita ja harhaudun helposti ajattelemaan, että tieto itsessään on arvokasta.

Sitten taas törmään niin omassa elämässä kuin valmennusasiakkaiden kanssa siihen, että tieto ilman toteutusta on yhtä tyhjän kanssa.

Onko elämässäsi jokin asia, jonka kanssa jumitat edelleen ”tiedonkeruu-vaiheessa”?

Mitäpä jos laittaisit kirjat kiinni, lopettaisit blogien lukemisen ja keskusteluryhmissä väittelemisen ja ottaisit ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti muutosta.

Kokeile vaikka ottaa yksi idea, vinkki tai tekniikka, jonka olet lukenut ja kokeile sitä viiden päivän ajan. Sillä ei ole mitään väliä minkä konstin valitset — olennaisempaa on, että spekuloinnin sijaan testaat sitä ”oikeassa elämässä”.

Viiden päivän testijakson jälkeen tiedät paljon enemmän itsestäsi ja asiasta jota haluat muuttaa. Hyvällä tuurilla testaamasi strategia on toiminut — ja jos se ei toimi, sinulla on nyt kokemusperäistä tietoa siitä mikä ei ainakaan toimi.

 


Esimerkkitapausten henkilöt:

  1. Minä.
  2. Eräs vanha tuttu netin keskustelupalstoilta
  3. Eräs opiskelukaveri, joka lopulta uskaltautui kokeilemaan valmentamista ja totesi yli 25 000 dollaria köyhempänä ettei se ole hänen juttunsa.

Mitä ajattelin tehdä elämälläni (kuolemaa odotellessa)

Tiesitkö että sinulla on erittäin todennäköisesti rajallinen määrä päiviä jäljellä tällä planeetalla sinä ihmisenä joka olet?

Mikä olisi kivointa ja/tai kiinnostavinta mitä voisit tehdä ajallasi juuri nyt?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka kysyn itseltäni aika ajoin.

Mottoni on nykyään ”jotainhan sitä on tehtävä kuolemaa odotellessa” ja jatkan sitä usein lauseella ”joten miksi en tekisi asioita, jotka ovat kivoja, kiinnostavia tai ainakin hyödyllisiä?”

Eksistentiaalinen blogikriisi

Hei, olen Katri ja kävin läpi juuri jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin tämän blogin suhteen.

OK, olen myös ihminen, joka käyttää mielellään dramaattisia ilmauksia. Eli oikeasti ”kriisi” tarkoitti sitä, että silloin kun minulla olisi ajan puolesta ollut mahdollisuus kirjoittaa blogia, minua ei huvittanut tehdä sitä.

Aloitin useamman kirjoituksen, mutta pian mieleeni juolahti ajatus ”olen sanonut tämän jo moneen kertaan.”

Tällä hetkellä en kelaa henkistä tai fyysistäkään hyvinvointia juuri muulloin kuin tehdessäni päivän teorian Periscopeen (kesän ajan arkiaamuisin klo 9) tai pitäessäni valmennuspuheluita.

Mitä sitten mietin aina kun minulla on siihen mahdollisuus?

Puutarhaa.

Mietin mitä kasveja haluan laittaa minnekin päin pihaa. Miten rakennan kukkapenkin, kasvihuoneen tai ruusukaaren, jota olen seuraavaksi tekemässä.

Ruokaa.

Ruoan viljelyä, ruoan ostamista lähiruokapiiristä, ruoan valmistamista.

Töitä.

Minulla on työn alla on pari kivaa kirjoitusprojektia ja yksi erikoisprojekti. Lisäksi etsin aika ajoin ihmisiä mainoksiin.

Valtaosan ajasta tietoisuuteni täyttää se, mitä juuri sillä hetkellä teen koneella, palaverissa, puutarhassa tai keittiössä.

Tänä aamuna mietin blogin kirjoittamista jostain henkiseen hyvinvointiin liittyvästä aiheesta. En keksinyt mitään uutta sanottavaa.

Sen jälkeen mieleeni juolahti kysymys: miksi ylipäätään kirjoitan blogia?

Kirjoitan, koska tykkään jakaa muiden kanssa mitä olen oppinut ja oivaltanut.

Ja siitä tässä blogissa on ollut kyse aina siitä lähtien kun perustin sivut 2002 Verkkoklinikan laihdutuskeskusteluissa pyöriessäni.

Tämä blogi on kokenut jo kerran suunnanmuutoksen, kun aloin kirjoittaa fyysisen hyvinvoinnin sijaan enemmän henkisestä hyvinvoinnista.

Niinpä annoin itselleni luvan kirjoittaa raa’asti tänne myös uusimmista kiinnostuksen kohteistani — koska se on minusta kivaa ja innostavaa.

Joten nyt tiedät miksi kohta tänne alkaa pukata puutarhakirjoituksia tai lähiruokahehkutusta. Sori.

Jos sinua kiinnostaa pelkkä henkinen hyvinvointi, tsekkaa Päivän teoriat Periscopesta joko livenä arkiaamuisin klo 9 tienoilla (tai vähän sen jälkeen) tai sen jälkeen tallenteena: http://periscope.tv/kutrinet

puutarhapolku - 1

Tiedätkö missä olet?

Tuntuuko sinusta että elämäsi on mennyt jotenkin pieleen? Että elämä on pettänyt sinut?

Perjantaina puhuin Päivän Teoria -osuudessa siitä, miten helposti mielemme huijaa meitä uskomaan, että odotuksemme siitä miten elämän ”kuuluu mennä” on totta ja se miten asiat ovat oikeasti menneet on ”väärin”.

Katso video alla tai YouTubessa.

Kerron videolla esimerkin siitä, miten yksi näennäisen pieni tapahtuma voi muuttaa koko elämämme kulun.

Kun elämä menee eri tavalla kuin olemme suunnitelleet — ja vieläpä tavalla, jota emme toivoneet — voi tehdä mieli heittäytyä uhriksi. Kirota Universumia tai Jumalaa tai niitä, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttivat tapahtumien kulkuun.

Minun ymmärryksestäni käsin katkeroitumisessa ei ole mitään järkeä.

Et osannut ennustaa tulevia tapahtumia, koska kukaan meistä ei voi tietää täydellä varmuudella miten asiat tulevat menemään.

(Eivät edes itseään selvännäkijöinä pitävät ihmiset — minulla on aiheesta monta omakohtaista esimerkkiä…)

Erehdyit luulemaan päässäsi olevaa ajatusta tulevaisuudesta tarkaksi tapahtumien kuvaukseksi, vaikka se oli vain ajatus — mielikuvituksen tuottama arvaus siitä mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan.

Se tapahtuu, mikä tapahtuu

Asiat menevät aina sillä ainoalla mahdollisella tavalla, jolla ne voivat oikeasti mennä.

Jos asiat olisivat tosiasiassa voineet mennä toisin, ne olisivat menneet toisin.

Olemalla katkera ja kelaamalla miten asioiden pitäisi mennä toisin pilaat vain tämän hetken.

Niin kauan kuin et hyväksy sitä missä olet juuri nyt, et voi ottaa askeleita kohti tulevaisuutta, jonka haluat.

Tilanne on sama kuin jos suunnistuskilpailuissa oleva suunnistaja tajuaisi yhtäkkiä että hän on maastossa eri paikassa kuin mitä oli luullut olevansa kartalla.

Vaikka hän kuinka tuijottaisi kartalla paikkaa, jossa hänen pitäisi olla, miettien mielessään ”mun pitäisi olla tuossa”, hän ei maagisesti siirry sinne.

Hänen pitää ensin selvittää missä kohtaa karttaa hänen tosiasiallinen sijaintinsa on — vasta sitten hän voi suunnitella reittinsä uudestaan.

Oletko sinä kartalla siitä, missä oikeasti olet? Vai tuijotatko yhä paikkaa, jossa sinun mielestäsi pitäisi olla?

Kartalla

Miten päästää irti

Onko elämässäsi jokin asia tai päässäsi ajatus, josta luopuminen tuntuu vaikealta? Puhuin yleisön pyynnöstä maanantaina irti päästämisestä päivän teoria -lähetyksessäni.

Voit katsoa koko videon alla tai YouTubessa.

Irtipäästäminen on meille vaikeaa. Syynä siihen ovat kaikille ihmisille yhteiset logiikkavääristymät eli nyrkkisäännöt, joita mielemme käyttää selvittääkseen mahdollisimman nopeasti mikä on missäkin tilanteessa paras ratkaisu.

Yksi näistä ihmismielen käyttämistä nyrkkisäännöistä on ajatus, että jos olemme käyttäneen jonkin asian eteen aikaa, energiaa tai rahaa, siitä ei pidä luopua jotta käyttämämme aika, energia ja raha ei mene hukkaan.

Monissa tilanteissa tämä on hyvä nyrkkisääntö — se auttaa meitä tekemään töitä sellaisten asioiden eteen, jotka ovat alussa vaikeita.

Valitettavasti joskus alamme panostaa asioihin, jotka eivät koskaan johda toivomaamme tulokseen.

Perustamme yrityksen, jolla ei oikeasti ole edellytyksiä menestyä. Menemme parisuhteeseen toivoen että toinen muuttuu. Alamme opiskella alaa, joka ei oikeasti kiinnosta meitä.

Näissä tilanteissa tämä ”ei saa luovuttaa” -harha kääntyy meitä vastaan ja saa meidät jatkamaan aikamme, rahamme ja energiamme tuhlaamista aivan liian pitkään.

Oletko sinä alkanut epäillä, että hanke johon olet panostanut paljon, ei ehkä viekään sinua voittoon?

Huomaa että mielesi on väärässä, kun se sanoo että ”jos luovutat, menetät kaiken sen, jonka olet investoinut tähän”.

Olet jo menettänyt käyttämäsi ajan, energian ja rahan. Oikea kysymys ei ole ”Miten saan käyttämäni voimavarat takaisin?” vaan ”Haluanko menettää lisää aikaa, energiaa ja rahaa?”

Videolla puhun pidemmin siitä miten voit arvioida onko aika lopettaa vai vieläkö pitää jatkaa, mutta tässä on pari hyvää kysymystä päätöksenteon avuksi:

  1. Jatkaisinko tätä, jos tietäisin satavarmasti, ettei toivomani lopputulos toteudu (eli en saa firmaa tuottavaksi, kumppania muuttumaan jne.)?
  2. Jos en olisi vielä tehnyt yhtään mitään asian eteen, mutta tietäisin kaiken mitä tiedän, ryhtyisinkö uudestaan tähän hommaan?

Paastairti2

Mistä tiedät että pelkosi on turhaa?

Pelkäätkö että jotain ikävää tapahtuu? Että menetät työpaikkasi tai kumppanisi? Että olet tuomittu ikuiseksi luuseriksi tai lapsettomaksi vanhaksipiiaksi? Että pilaat lastesi tulevaisuuden olemalla niin huono vanhempi?

Kuvittele, että saisit tietää faktana, että pelkosi ei tule toteutumaan.

Miltä sinusta tuntuisi?

Miltä uusi peloton olo tuntuisi verrattuna hetkeen, jossa vielä pelkäsit?

Fakta on se, että et voi tietää varmuudella mitä tulee tapahtumaan.

Ehkä pahin pelkosi toteutuu — todennäköisesti ei.

Ehkä kaikki menee ihan hyvin.

Ehkä kaikki menee paremmin kuin olisit voinut kuvitella.

Ehkä jotain kamalampaa tapahtuu.

Ehkä kuolet tunnin päästä ja kaikki spekulaatiosi oli turhaa.

Et voi tietää.

Huomaatko miten pelkäämällä jotain mitä ei ole vielä tapahtunut, pilaat tämän hetken, jossa kaikki on vielä OK? Hullua, eikö?

Miksi pelkäät tulevaisuutta tai murehdit menneitä?

Tai ehkä huomasit yhdestä pelosta vapauduttuasi mielesi täyttyvän uudella  pelolla?

”Okei, mun ei tarvitse pelätä että mä en saa lapsia, mutta mites nää talousasiat… Onko mulla varaa jäädä niiden kanssa kotiin?”

”Jes, en menetä työpaikkaani… mutta kuinka kauan mä oikeasti jaksan raataa tässä sielun syövässä orjatyössä?”

”Ihanaa! Saan puolison! Mutta mitä jos se pettää ja jättää niin kuin mun entinen puolisoni?”

Onneksi olkoon! Olet ammattimainen murehtija ja alhaisessa mielentilassa!

Alhaisella mielentilalla tarkoitan taistele tai pakene -hälytystilaa, jossa aivojesi älykkäimmät osat on kytketty pois päältä.

Hälytystilassa aivojen alimmat, alkukantaisimmat ”villipeto-osat” tai ”liskoaivot” hoitavat ajattelun.

Säikähtäneelle villipedoille kaikki on mustavalkoista — elämän ja kuoleman kysymyksiä. Hälytystilassa olevat aivosi eivät näe toisiksi parasta vaihtoehtoa tai muuta kuin umpikujan.

Hälytystilassa ihan kaikki mihin kiinnität huomiosi näyttää vaaratilanteelta. Myös asiat, jotka hetkeä aikaisemmin eivät tuntuneet ongelmalta tai olivat silmissäsi suorastaan hyvin.

Hälytystilassa ihan kaikki mihin kiinnität huomiosi näyttää vaaratilanteelta.
Katso ympärillesi. Onko juuri nyt akuutissa hengenvaarassa? Uhkaako joku sinua aseella? Oletko tippumassa kuiluun? Ajamassa ulos liukkaalla tiellä?

Todennäköisesti et ole.

Näin ollen hälytystilan on laukaissut jokin muu tekijä kuin akuutti vaara.

Ehkä dokasit toissapäivänä ja aivojesi välittäjäaineet ovat nyt sekaisin.

Ehkä verensokerisi on laskussa tai nestetasapainosi pielessä.

Ehkä nikotiiniriippuvaiset aivosi huutavat tupakkaa tai kofeiininkipeä kehosi kahvia.

Ehkä sait juuri viruksen tai bakteerin, jota vastaan elimistösi taistelee.

Ehkä söit puoli tuntia sitten jotain mikä ei sovi sinulle ja nyt pulssisi on kohollaan.

Ehkä kuulit juuri yllättävän tiedon tai säpsähdit jotain.

Ehkä näit juuri vihaiset tai tuskaiset kasvot sosiaalisessa mediassa.

Lista asioista, jotka voivat käynnistää hälytystilan on loputon.

Et voi tietää varmuudella, mikä tilan aiheutti.

Sen sijaan on varmaa, että menneisiin tai tuleviin tapahtumiin liittyvät ajatuksesi eivät tee muuta kuin syventävät hälytystilaa.

Mitä tehdä kun pelko iskee päälle?

Jos pelko iskee päälle, kun olet aidossa hengenvaarassa, seuraa sen neuvoa ja taistele tai pakene.

Jos pelko iskee päälle kun mitään erityistä ei näytä tapahtuvan, älä tee tilasta ongelmaa.

  1. Tunnista että syystä tai toisesta kehosi meni hälytystilaan.
  2. Hyväksy ettet tiedä miksi niin kävi.
  3. Jätä mieleesi nousevat pelkoajatukset omaan arvoonsa — ne ovat vain ajatuksia.
    • Jos pelkäät (!) että jos et ota ajatuksia vakavasti, siitä seuraa jotain pahaa, kirjaa ylös, mihin pelot liittyvät.
  4. Tee jotain, mikä ei vaadi täyttä aivokapasiteettia.
    • Tyhjennä tai pakkaa tiskikone.
    • Imuroi.
    • Käy lenkillä.
    • Tanssi yhden biisin ajan.
    • Siivoa työpöytäsi.
    • Tuhoa roskapostia (mutta älä vastaa asialliseen postiin).

Hyvin pian — ehkä jopa 90 sekunnin kuluttua — huomaat hälytystilan menneen pois päältä. Olosi on taas tyyni ja vakaa.

Kun aivosi taas toimivat täydellä teholla, voit katsoa uudestaan mennyttä tai tulevaa tapahtumaa, jonka luulit aiheuttaneen hälytystilasi.

Miltä se näyttää nyt? Voitko tehdä jotain sen suhteen?

Voitko korjata tai hyvittää tekemäsi virheet?

Voitko ottaa konkreettisia askelia estääksesi kauhuskenaarion tapahtumisen?

Voitko minimoida vahingot jo etukäteen?

Haastan sinut tämän viikon ajan bongaamaan hälytystilasi ja olemaan OK sen kanssa, että ne kuuluvat ihmiselämään. Oletko mukana?

Puhuin myös tämän aamun Päivän teoriaosuudessa Periscopessa kolmesta eri pelosta. Voit nyt katsoa videon YouTubessa (tai alla).

Katso Päivän teoriaosuudet suorana Periscope-mobiiliapplikaatiosta tai Periscopen sivuilta arkiaamuisin noin klo 8:30: http://periscope.tv/kutrinet

Pelkoonturhaa

Keneen kannattaa luottaa?

Päivän teoriassa puhuin tänään luottamuksesta.

Oletko joutunut tilanteeseen, jossa olet saanut ilmi läheisesi toimineen salaa selkäsi takana tavalla, jota et hyväksy tai joka on ollut vastoin sitä mitä olitte sopineet?

Eli esimerkiksi hän on harrastanut seksiä toisen ihmisen kanssa, tuhlannut yhteisiä rahojanne kysymättä mielipidettäsi tai käyttänyt päihteitä enemmän kuin on antanut ymmärtää.

Tunnetko itsesi petetyksi tai ainakin tyhmäksi? Mietitkö voitko enää koskaan luottaa keneenkään — tai ainakaan läheiseesi?

Kumpi on suurempi?

Ihan ensimmäinen kysymys on tärkein: onko suhteenne suurempi kuin tapahtunut petos?

Mieti mitä kaikkea hyvää olette kokeneet yhdessä. Miten paljon välillänne on ollut — ja on yhä — rakkautta.

Kuuntele sydäntäsi: onko rakkautenne suurempi, tärkeämpi ja arvokkaampi kuin tapahtunut vääryys?

Katuuko läheinen tekoaan ja haluaa toimia jatkossa toisin? Vai onko hän sitä mieltä että se oli oikeutettu?

Jos hän ei muuta käytöstään, haluatko jakaa vielä arkesi hänen kanssaan? Vai onko parempi rakastaa häntä kauempaa — ilman säännöllistä kontaktia.

Kaikki luottamus on itseluottamusta

Lähes aina kun joku jää läheiselleen kiinni petoksesta, läheinen kertoo tietäneensä jollain tasolla, että jotain on oli pielessä. Syystä tai toisesta hän ei ole halunnut ottaa asiaa esille vaan on ajatellut olevansa vainoharhainen.

Ongelmana ei siis ollut se, etteikö heidän alitajuntansa olisi kertonut heille, ettei toisen juttuihin voi luottaa. Ongelmana oli se, että he luottivat enemmän toisen sanaan kuin omaan kykyynsä lukea toista.

Ihmismieli on erikoistunut pienen pienten mikroilmeiden, äänenpainojen ja eleiden lukemiseen. Jos toinen valehtelee, salaa jotain tai tuntee syyllisyyttä, se lähes aina näkyy hänestä jotenkin.

Vaikka et tietäisi mitä toinen on tehnyt, alitajuntasi rekisteröi ristiriidat toisen olemuksesta.

Koska signaalit ovat sanattomia, alitajuntasi viestii niistä oudolla ololla — tunteella, että jokin ei nyt ole kohdallaan.

Selkeimmin alitajunnan viestit kuulee kun olet itse ns. korkeassa mielentilassa. Eli kun olosi on rento, vakaa ja avoin.

Jos koet paineen tunnetta, et kuule sisäistä viisauttasi vaan sisäistä pelkoasi.

Kaikki valehtelevat — myös sinä

Käytännössä jokainen ihminen valehtelee silloin tällöin tai jättää sanomatta asioita, jotka olisi parempi sanoa ääneen. Joskus valehtelemme jopa itsellemme, koska emme halua kohdata epämiellyttävää totuutta.

Niin sinäkin teit, kun sivuutit oman intuitiosi varoituksen siitä että toisen jutuissa jokin ei täsmännyt.

Vahinko on tapahtunut, ja siitä on turha syyttää itseään. Tärkeää on vain ottaa opikseen ja jatkossa luottaa enemmän omaan tunteeseen kuin toisen sanaan.

Luota itseesi myös silloin kun muut eivät usko sinuun

Samaa mekaniikkaa voi käyttää myös toisin päin. Ehkä olet joskus saanut vahvan ja vakaan fiiliksen siitä, miten sinun pitäisi menetellä jonkin asian tai tilanteen suhteen.

Et ole tuntenut painetta tai paniikkia, vaan kummallista rauhaa.

Kun olet kertonut aikomuksistasi muille, he ovat dumanneet ajatuksesi.

Mitä olet silloin tehnyt? Oletko luottanut enemmän heidän arvostelukykyynsä vai sisäiseen viisuteesi.

Jos luotit enemmän muihin kuin itseesi, saatat vieläkin miettiä teitkö väärin.

Jos luotit vakaaseen fiilikseen sisälläsi, veikkaan että olet tyytyväinen valintaasi — jopa silloin kun se ei mennyt niin kuin ajattelit.

Haastan sinut harjoittelemaan itseesi luottamista

Haastan sinut kuuntelemaan tämän viikon ajan tarkemmin mitä vakaa fiilis kehottaa sinua tekemään eri tilanteissa.

Tässä on kaksi käytännön haastetta tsekattavaksi samantien — kumpikin haaste päättyy sunnuntaina 16.2.2016.

Jos olet lapseton 27-40-vuotias sinkku ja voit tulla kesäksi pääkaupunkiseudulle, kokeile mikä fiilis sinuun iskee sivustolla http://haeohjelmaan.net.

Jos et ole vielä kutri.net:in VIP-jäsen, tsekkaa tuntuuko jäsenyys sinun jutultasi täällä: https://kutri.net/jasenet//liityvipiksi.

luottaaitseensa

Rakasta itseäsi niin kuin ystävääsi

Koetko koskaan olevasi huono ihminen (tai ainakin huono äiti)?

Kärsitkö huijarisyndroomasta eli kun muut kehuvat työpanostasi, ajattelet ettet oikeasti tiedä mitä teet — ja pelkäät että muutkin huomaavat sen?

Häpeätkö itseäsi?

Seuraavan kerran kun olosi on kurja ja koet olevasi Maailman Huonoin Ihminen™, kuuntele huviksesi omia ajatuksiasi.

Kuvittele että sanoisit samat läpät parhaalle ystävällesi päin naamaa.

”Sä olet niin tyhmä.”

”Mikä luuseri!”

”Miksi sä AINA mokaat kaiken.”

”Sä olet läski ja ruma — ei ihme ettei kukaan halua sua.”

”Sä olet paskin äiti mitä on olemassa. Sulta pitäisi ottaa lapset pois.”

”Sä et osaa yhtään mitään. On vain ajan kysymys kun muutkin huomaavat sen.”

Pystyisitkö haukkumaan ystävääsi niin kuin itseäsi?

Todennäköisesti et.

Haukut, pilkkaat ja syyllistät itseäsi, koska oletat näin opettavasi itsellesi ettei saa mokata, valmistavasi itseäsi mahdolliseen pettymykseen tai tsemppaavasi itseäsi kehittymään.

Samalla missaat sen, että et koskaan kohtelisi niin rakasta ystävää, jolle toivot parasta.

Jännä juttu, eikö vain?

Tutkimus toisensa jälkeen todistaa, että itsensä armahtaminen ja kannustaminen edesauttaa muutosta tehokkaammin kuin pilkkaaminen, parjaaminen, syyllistäminen ja hävettäminen.

Haastan sinut näin ystävänpäivän kunniaksi antamaan itsellesi anteeksi sen miten olet kohdellut itseäsi tähän asti ja kohtelemaan itseäsi kuin parasta ystävää.

Rakastaitseasikuinystavaa

Kuinka tehdä ihmeitä

Lapseni saivat tänään uuden serkun. Vielä eilen illalla emme tienneet että hänen syntymäpäivänsä olisi tänään.

Sanotaan, että uuden lapsen syntymä tähän maailmaan on aina ihme. Se, että sinusta tuli juuri sinä, on ihme.

Vai onko?

Tiedän ainakin neljä naista, joille arvostetut lääkärit ovat sanoneet, etteivät he voisi koskaan tulla raskaaksi — tai että raskaus edellyttäisi vähintäänkin raskaita hedelmöityshoitoja.

Uutisesta toivuttuaan he jatkoivat elämäänsä. Kun raskaudesta ei ollut toivoa (tai pelkoa), he harrastivat suojaamatonta seksiä kumppaninsa kanssa.

Kaikkien yllätykseksi jokainen heistä tuli lopulta raskaaksi ihan luomuna — ilman että edes yritti tulla raskaaksi.

Oli tapahtunut ihme!

Mikä ihme?

Kutsumme ihmeeksi tapahtumaa, jota pidämme mahdottomana — kunnes se tapahtuu.

Naistuttavillani oli potentiaali tulla raskaaksi jo silloin, kun lääkärit luulivat sen olevan mahdotonta.

Keskittyessämme päivittelemään ihmeenä pitämämme asian ihmeellisyyttä missaamme tärkeämmän pointin:

Jos olisimme alusta alkaen olettaneet että kyseinen tapahtuma on mahdollinen, emme pitäisi sitä ihmeenä.

Mieti kuinka monta kertaa elämässäsi olet pitänyt mahdottomana että pystyisit johonkin — ennen kuin se tapahtui.

Esimerkiksi minä olen jossain vaiheessa elämääni ajatellut, etten voisi oppia ajamaan ikinä sujuvasti autoa. Tai lopettaa jojo-laihduttamista ja kokea painonhallintaa helpoksi. Tai pystyä toimimaan yhtä johdonmukaisesti  kuin ”tavalliset” ihmiset.

Olen nyt nauttinut autolla ajamisesta yli 20 vuotta. Remontoin elämäntapani 12 vuotta sitten niin, että painonhallinta on minulle naurettavan helppoa. Saatuani tarkkaavuushäiriödiagnoosin ja lääkityksen siihen pystyn moniin sellaisiin asioihin, jotka ennen tuntuivat mahdottomalta.

Olisitko tarttunut toimeen aikaisemmin, jos olisit tiennyt että homma voi onnistua?

Olisitko haaskannut vähemmän aikaa, energiaa ja rahaa tuskasi turruttamiseen, jos olisit tiennyt että voit päästä siitä eroon?

Mitkä omista unelmistasi tuntuvat juuri nyt mahdottomilta tai lähes mahdottomilta?

Minkä asian tapahtuminen olisi sinusta ihme?

Mitä jos olet väärässä? Mitä jos mielesi valehtelee sinulle, ettei kyseinen asia voi tapahtua?

Laita mahdoton testiin

Ainoa tapa saada selville onko jokin mahdotonta vai ei, on testata voiko se onnistua.

Mitä pitäisi tapahtua, että mahdottomana pitämäsi asia toteutuu?

Jos tietäisit että unelmasi toteutuminen olisi mahdollista, mitä tekisit toisin?

Sinulla on tiettävästi vain tämä elämä — ainakin sinä ihmisenä joka nyt olet. Sinun on joka tapauksessa tehtävä jotain nyt kun olet kerran täällä.

Miksi et käyttäisi aikaasi kokeillen mihin kaikkeen oikeasti pystyt — sen sijaan että vain oletat pystyväsi vähempään kuin mihin ehkä pystyt?

ihme

Mitä tehdä kun asiat menevät pieleen

Viime viikko oli yhtä hässäkkää. Kuopus oli kipeänä kotona ja loppuviikosta rakennettiin saunaa. Lapsi- ja puolisovapaa työaikani jäi minimiin, joten lykkäsin osan töistä tähän viikkoon fiilistellen jo etukäteen työrauhaa.

Nuolaisin ennen kuin tipahti.

Nyt kuopuksen hoitopaikassa ollaan oksennustaudissa ja minulla on erittäin pirteä ja energinen kolmivuotias seuranani. iPadilla saa ostettua jonkin verran työrauhaa, mutta täydestä työajasta on turha haaveilla.

Ottiko tilanne aamulla päähän kun katsoin kalenteria ja tajusin miten tiukaksi aikataulut käyvät?

Kyllä otti ja siinä määrin, että ennen vanhaan olisi varmasti mennyt koko päivä pilalle, kun olisin mielessäni nurissut maailman epäreiluutta.

Onneksi olen tajunnut, että kiukutukseni oli seurausta omasta ajattelustani.

Mieli vedätti minua ajattelemaan, että suunnitelmani tälle viikolle oli ”se mitä pitäisi tapahtua” ja se mitä tapahtui oli ”väärin”.

Mieli oli väärässä.

Suunnitelmani perustui vääriin oletuksiin. Se mitä tapahtui kuuluikin tapahtua.

Ainoa vääryys tapahtui pääni sisällä, kun otin oman suunnitelmani liian vakavasti.

Ainoa asia mitä pitää tapahtua on laatia uusi suunnitelma, joka perustuu todellisuuteen.

Neljä askelta kurssin korjaamiseksi

Tässä askeleet, jotka otin tajuttuani mikä tilanne oli.

  1. Hyväksy tilanne — sen miettiminen miten olin kuvitellut asioiden menevän on ajanhaaskausta ja saa vain pahalle tuulelle.
  2. Selvitä mitkä todelliset resurssisi ovat uuden tiedon valossa — eli paljonko sinulla on aikaa, energiaa, rahaa tai mahdollisuuksia saada lisäapua muualta.
  3. Mieti mikä on olennaista — minkä tehtävien tekeminen on tärkeämpää tai hyödyllisempää ja mitkä voit jättää väliin tai lykätä parempaan ajankohtaan.
  4. Tee mitä voit ja oikeasti haluat tehdä uudessa tilanteessa — päätä mitä teet ja tee se.

mikaonolennaista