Kolme prinsiippiä vs omasta kehosta huolehtiminen

Jos mikään ulkoinen asia ei voi pakottaa meitä tuntemaan tietyllä tavalla, miksi puhun niin paljon hengityksestä, unesta, mikrobiomista, oman unen parantamisesta jne.?

Kolmen prinsiipin ajatteluun tutustuneet henkilöt ovat kyselleet tätä minulta pariinkin otteeseen. Viimeisin viesti tuli sen jälkeen kun tein Facebookiin päivän teorian heikkouksista ja vahvuuksista.

Lisäksi keskustelin asiasta juuri (virtuaali-)tapaamisessa, jossa pohdittiin miten voitaisiin edistää Kolmen prinsiipin ajattelun tunnettavuutta Suomessa. Kolmen prinsiipin malli on siis paradigma, maailmanselitysmalli, joka on minun juttujeni taustalla.

Alla olevalla videolla selitän mitkä nämä mystiset Kolme prinsiippiä ovat ja miksi minä olen “epäpuhdas” kolmen prinsiipin opettaja ja puhun myös omaan kehoon vaikuttamisesta.

(Katso video YouTubessa.)

Koemme joka hetki vain oman ajattelumme. Eli et koe koskaan kehosi ulkopuolisia tai edes sisäisiä tapahtumia suoraan eli sellaisenaan, vaan ainoastaan sen, mitä tiedostamaton mielesi milläkin hetkellä päättää tuupata tietoisuuteesi.

Vrt. tilanne jossa vajoat työmatkalla omiin ajatuksiisi niin, ettet tiedä perille päästyäsi mitä ympärilläsi tapahtui matkan aikana.

Tietoisuutesi oli täyttynyt matkan aikana muista ajatuksista/havainnoista kuin ympäristöstäsi koskevista havainnoista.

Se mitä ja millaisia ajatuksia milloinkin ajattelemme riippuu tietoisuuden tasostamme (“mielentilastamme”), joka vaihtelee omalla sumealla logiikallaan.

Kutsun universaaliksi mieleksi tätä sumeaa logiikkaa, tiedostamattomia ajatusprosesseita, jotka valitsevat mikä ajatus tulee milloinkin tietoisuuteesi ja kaikkia niitä tuhansia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä, jotka myötävaikuttavat tiedostamattoman mielen valintaprosessiin.

Se, että koemme vain ajattelumme ei tee esimerkiksi lukihäiriöisestä yhtä nopeasti ja vaivattomasti lukevaa kuin henkilöstä jolla ei ole lukihäiriötä.

Voi kuitenkin olla että silloin kun hänen mielentilansa on alhainen, hän lukee vieläkin huonommin kuin silloin, kun hänen mielentilansa on korkea eli mieli tyyni ja levollinen.

Tai mestarillista kartanlukijaa ihmisestä, jonka synnynnäinen taipumus hahmottaa tilaa ja ympäristöä on poikkeava.

Mutta ollessaan paniikissa eli erityisen alhaisessa mielentilassa hän eksyy ehkä vieläkin pahemmin kuin silloin, kun hänen olonsa on vakaa ja rauhallinen eli mielentila korkea.

Tai ADHD-aivoisesta yhtä kykenevää keskittymään asioihin, jotka häntä eivät kiinnosta kuin ihmisestä, jolla on neurotyypilliset aivot.

Mutta alhaisessa mielentilassa hänen olonsa voi olla vieläkin sekavampi ja keskittymiskykynsä erityisen huono.

Kolme prinsiippiä auttaa ennen kaikkea siihen, ettei ota vakavasti ajatuksia, kuten “olen huono ihminen kun en pysty pitämään kotiani yhtä helposti siistinä kuin muut” tai ajattele että “minun on pidettävä kotini yhtä helposti siistinä kuin muut”.

Edellä mainitussa Päivän teoriassa kerron, että minun ymmärryksestäni käsin näyttää järkeenkäyvältä keskittyä tekemään asioita, joista suoriutuminen tuntuu lastenleikiltä, sen sijaan että yrittää itku kurkussa “parantua heikkouksistaan” tms.

Toisaalta sillä ei ole minulle mitään väliä vaikka joku haluaa käyttää aikansa tehden asioita, joihin hänellä ei ole luontaista taipumusta.

Kun kerran jotain täällä on tehtävä kuolemaa odotellessa, niin minusta näyttää kiinnostavammalta ja järkeenkäyvämmältä järjestää elämänsä niin, että voi tehdä etupäässä asioita, joihin on luontainen taipumus.

Minusta näyttää = mielipide = ajatus, ei universaali totuus.

Korkeassa mielentilassa teen helpommin niin asioita, joihin minulla on luontainen taipumus kuin asioita, joihin minulla ei ole luontaista taipumusta — mutta silloinkin teen keskivertoihmisiä paremmin asioita, joihin minulla on luontainen taipumus ja keskivertoihmistä huonommin asioita, joihin minulla ei ole luontaista taipumusta.

Universaali mieli on siis määrittää, mikä mielentilamme milläkin hetkellä on. Emme pysty koskaan hallitsemaan kaikkia niitä Universaaliin mieleen lukeutuvia tekijöitä, jotka ratkaisevat mikä seuraava ajatuksemme ja siihen liittyvä tunne on. Eikä tarvitsekaan, sillä mielentilamme on jatkuvassa muutoksessa.

Sekään ei tarkoita sitä, etteikö elämäänsä voisi ja kannattaisi järjestää niin, että todennäköisyys korkeaan mielentilaan on korkeampi kuin todennäköisyys matalaan mielentilaan.

Ei siksi että se olisi pakko tai edes tärkeää, vaan koska se on:

a) mahdollista ja

b) ehkä jopa järkeenkäypää.

Varsinkin, kun kaikki toimenpiteet jotka lisäävät korkean mielentilan todennäköisyyttä edistävät myös fyysistä terveyttä, parantavat tarkkaavuutta ja muistia ja pidentävät elämää.

Mutta vaikka järjestäisit kaikki olosuhteet korkean mielentilan kannalta optimaalisiksi, sekään ei takaa sitä, että mielentila ja tietoisuuden taso pysyisi aina korkeana.

Mikään olosuhde ei myöskään PAKOTA mielentilaa alhaiseksi, ainoastaan myötävaikuttaa siihen.

Vaikka olisit ollut juuri kaksi päivää putkeen korkeassa mielentilassa, niin sillä hetkellä kun ajattelusi taso laskee, fiiliksesi on yhtä huono kuin jos olisit ollut sitä ennen kaksi päivää alhaisessa mielentilassa.

Puhtaasti kolmea prinsiippiä opettavat opettajat eivät lähde käsittelemään sitä mistä universaali mieli koostuu, vaan puhuvat vain siitä, miten se ilmenee elämässämme.

Tämä on mielestäni täysin ymmärrettävä ja hyvin toimiva lähestymistapa, jota noudatin itsekin ensimmäiset vuodet kolmen prinsiipin oivaltamisen jälkeen.

Tällä hetkellä minun ymmärryksestäni käsin tuntuu järkeenkäyvältä puhua myös asioista, jotka sisältyvät universaaliin mieleen eli asioista, jotka myötävaikuttavat siihen mikä mielentilamme milläkin hetkellä on.

Koen että se konkretisoi ihmisille sitä miten ajatus, tietoisuus ja universaali mieli luovat kokemuksemme. Hyvällä tsägällä se myös auttaa heitä myös pääsemään useammin korkeaan mielentilaan, jossa he voivat oivaltaa paremmin todellakin kokevansa joka hetki vain oman ajattelunsa. 🙂

Puhun “puhtaasti” Kolmesta prinsiipistä Mielenrauhaa-kurssilla.

Mistä tiedät mikä on sinulle oikeasti tärkeintä?

Tämän päivän teoriassa puhun siitä mistä voit tietää mikä on sinulle tärkeää ja mitä tehdä, jos huomaat tekeväsi asioita, jotka eivät ehkä ole niin tärkeitä. Kerron myös mikä minulle on tärkeää a) yleensä, b) nyt.

Katso video YouTubessa.

Ehdotan videolla että teet kaksi listaa.

Kirjaa ensimmäiseen listaan asiat, joiden uskovat olevan sinulle tärkeitä

Esim. tasa-arvo, menestys, raha, perhe, ystävät, luovuus, luonto, ekologisuus, intohimo jne. — mitä nyt ensimmäiseksi juolahtaa mieleen.

Kirjaa toiseen listaan asiat, joihin olet laittanut eniten aikaa, energiaa ja huomiota viimeisen kahden viikon aikana — mieluiten kirjaa myös ylös miten paljon aikaa kukin asia on vienyt.

Esim. Työ = 7,5 h x 5 x 2, kuntosalilla käyminen 6 x 1 h, TV:n katsominen 2 h x 14.

Vertaa näitä kahta listaa. Ovatko ne keskenään erilaiset?

Jos huomaat päiviesi menevän sellaisten asioiden tekemiseen, jotka eivät ole tärkeimpien asioiden listallasi, sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

  1. Järjestä elämäsi niin, että voit keskittyä asioihin, jotka ovat tärkeitä.
  2. Hyväksy, että se mihin aikasi juuri nyt menee, on sinulle juuri nyt tärkeää ja se minkä oletat olevan tärkeää, ei ole ainakaan nyt ykkössijalla elämässäsi.

Minun listani ovat varsin erilaiset. Katso videolta kumman ratkaisuvaihtoehdon valitsin.

mikaonsinulletarkeinta

Nämä ovat vanhat hyvät ajat

Tänään oli taas yksi Niistä Aamuista. Syysloman jäljiltä lapsia oli vaikea saada heräämään. Jouduin puoliksi väkisin pukemaan niin kaksivuotiaan kuopuksen kuin eskari-ikäisen esikoisen. Koska en ollut laittanut illalla lasten vaatteita ja reppuja valmiiksi, kiersin kotimme ainakin kuusi kertaa ennen kuin olin saanut kaikki kamat kasaan.

Lähdimme liikkeelle melkein myöhässä. Siinä vaiheessa kun odotimme veljen pihassa hänen tyttöjään, olimme ihan oikeasti myöhässä. Päätin heittää ensin isot lapset kauempana olevaan eskariin — laitosaamiainen ei odottaisi. Vasta sen jälkeen roudaisin pikkupupuset perhepäivähoitoon.

Nousevan syysauringon valo sai utuisen maalaismaiseman näyttämään maagiselta. Aika tuntui pysähtyvän.
Kaikki lapset olivat hyvällä tuulella. Nousevan syysauringon valo sai utuisen maalaismaiseman näyttämään maagiselta. Aika tuntui pysähtyvän. Kuuntelin isompien lasten innostunutta keskustelua siitä, millaiset autot he hankkisivat aikuisena, kun mieleeni juolahtivat sanat:

“Nämä ovat vanhat hyvät ajat.”

Nämä ajat, kun lapset ovat pieniä ovat juuri niitä aikoja, joita vanhempani, isovanhempani ja niin monet muut aikuisten lasten vanhemmat muistelevat kaiholla. He käskevät nauttia näistä ajoista, koska ne ovat niin nopeasti ohi.

Kirjailija Gretchen Rubinin sanoin, nämä ovat aikoja, jolloin “päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä.”

Päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä.
On niin helppoa mennä mukaan arjen suoritusputkeen, jossa syöksyn tehtävästä toiseen ja sammuttamaan seuraavaa tulipaloa.

Rikkonaisina öinä ja raivoavan kaksivuotiaan kanssa kamppaillessa tulee usein toivoneeksi että lapset kasvaisivat ja elämä helpottaisi.

Miettiessäni mielettömän pitkää työlistaa ja mitä kaikkea olenkaan ehtinyt taas unohtaa, saatan menettää sen tärkeimmän:

pienen hienon hetken, kun kaikki on hyvin.

Kun lapset leikkivät sovussa. Kun liian pitkään kukkunut lapsi vihdoin nukahtaa. Kun esikoinen on tehnyt pihalle liikennevalot tiilistä, tukista ja paperista.

Kun aurinko pilkahtaa puiden takaa. Kun pääsee juomaan aamukahvin silloin kun se on vielä lämmin. Kun pääsee yksin vessaan tai kauppaan.

Entä jos tämä onkin elämäsi parasta aikaa? Voitko antaa itsesi nauttia siitä jo nyt?

[divider icon=”exclamation-sign” style=”none”]

Haluatko saada enemmän irti elämästäsi? Toivotko että voisit lopettaa turhan stressaamisen ja murehtimisen? Unelmoitko kirjan kirjoittamisesta tai pysyvästi laihtumisesta? Hae kutri.net:in VIP-jäseneksi!

Hakuaika päättyy ihan juuri eli keskiviikkona 21.10.2015! Lue lisää täältä.

hyvatajat

Tapahtuma, joka voi muuttaa elämäsi (+ ilmainen nettiluento)

UNLIMITED_2015_CONFERENCE_-_A_two_day_exploration_into_the_principles_behind_our_state_of_mind_UNLIMITED_2015_CONFERENCE

Haluatko kokea enemmän mielenrauhaa? Oivaltaa syvällisesti että sinä olet hyvä, ehjä ja rakastettava?

Entä tavata ja kuunnella tyyppejä, jotka ymmärtävät miten voimme hyödyntää koko potentiaalimme tai olla OK silloinkin kun kaikki elämässä ei ole OK?

Nyt siihen on ainutkertainen tilaisuus, jota et saa missata!

Syyskuun puolessa välissä eli 12.-13.9.2015 Helsingissä järjestetään Pohjoismaiden ensimmäinen Kolmen prinsiipin konferenssi Unlimited  2015. 

Kolme prinsiippiä on siis ajattelumalli minun juttujeni taustalla. Eli jos olet saanut uusia ajatuksia kirjoituksistani, voit kiittää siitä kolmea prinsiippiä.

Uskon, että nämä kaksi päivää voivat olla todella käänteentekevät kaikille niille, jotka haluavat kokea enemmän hyvää oloa ja vapautua turhasta stressistä, murehtimisesta ja peloista.

Miksi? Koska mielentilamme vaihtelevat omalla sumealla logiikallaan, meillä jokaisella on päivässä useita ns. kirkkaita hetkiä, jolloin pystymme oivaltamaan mistä tässä kaikessa on kyse.

Jos hengaat kaksi päivää hyväntuulisten, rentojen ja syvemmästä ymmärryksestä käsin puhuvien ihmisten kanssa, tulet jonain tällaisena kirkkaana hetkenä todella suurella todennäköisyydellä kuulemaan jotain sellaista, joka johtaa tajunnan räjäyttävään kokemukseen.

Plus niin kuin jokainen kolmen prinsiipin tapaamisissa käynyt voi kertoa, näissä tapahtumissa on yleensä poikkeuksellisen hyväntuulinen, rento, luonnollinen ja hyväksyvä tunnelma.

Niko Leppänen, joka järjestää tapahtuman omalla riskillään ja ihan vain siksi, että haluaa lisätä kolmen prinsiipin ymmärrystä Suomessa, on saanut houkuteltua tapahtumaan useita kansainvälisiä huippunimiä kuten ennen vanhaan NLP-piireissä mainetta niittänyt ja nyt kolmeen prinsiippiin “kääntynyt” Jamie Smart, superviisas ja kullanmurunen Dicken Bettinger ja ihana Chantal Burns.

Sen lisäksi tapahtumaan on tulossa useita osanottajia ympäri Eurooppaa, joten tämä on mahtava tilaisuus verkostoitua.

Tapahtuman luennot ovat englanniksi, mutta koska sanoja tärkeämpää on fiilis, josta käsin luennot pidetään, väitän, että ihan peruskouluenglannilla pärjäät vallan mainiosti.

Sen lisäksi aion itse olla paikalla, joten jos jotain jää epäselväksi, tule rohkeasti kysymään minulta mitä ikinä jäikään vaivaamaan mieltäsi.

Pidimme Nikon kanssa suomeksi nettiluennon aiheesta Miten olla OK kun kaikki ei ole OK. Sen yhteydessä Niko antoi alennuskoodin, jolla voit saada vielä tänään maanantaina 24.8.2015 klo 23:59 asti –15 % alennuksen osallistumismaksusta Unlimited 2015 -seminaariin.

Koodi on: kutrinet

ja voit käyttää sen täällä:  http://www.unlimited2015.com

Tämä on ihan oikeasti huipputilaisuus, jota ei kannata missata.

Vähimmillään saat nastan ja innoittavan viikonlopun ihanien ihmisten kanssa.

Parhaimmillaan voit saada oivalluksen, joka räjäyttää tajuntasi ja muuttaa pysyvästi koko kokemuksesi elämästä kevyemmäksi, helpommaksi ja miellyttävämmäksi.

Jos missasit luentomme viime torstaina, voit katsoa sen uudestaan täällä.

Kaikille ilmainen webinaari torstaina 20.8.2015 klo 21-22

WEBINARJAM___Miten_olla_OK_kun_kaikki_ei_ole_OK_

Helsingissä järjestetään kuukauden päästä eli syyskuun 12.-13. päivä ainutlaatuinen tapahtuma, jota suosittelen lämpimästi kaikille henkisestä hyvinvoinnista kiinnostuneille (jotka ymmärtävät englantia).

Kyseessä on ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettävä Unlimited 2015 -konferenssi, johon on tulossa puhumaan useita kansainvälisiä kolmen prinsiipin -ajattelumallin opettajia kuten fiksu Jamie Smart, sielukas Chantal Burns ja aivan ihana Dicken Bettinger sekä Threeprinciplesmovies.com:ia pyörittävät Rudi ja Jenny Kennard.

Omat ajatukseni ihmismielen toiminnasta perustuvat nimenomaan tähän kolmen prinsiipin -malliin, jonka oivaltaminen 2012 helmikuussa ns. räjäytti tajuntani.

Seminaarin järjestää Niko Leppänen, jonka tapasin viime kesänä kolmen prinsiipin merkeissä. Niko on onnistunut saamaan mukaan niin hienoja tyyppejä, että säälin kaikkia, jotka missaavat tämän tilaisuuden.

Seminaariin on myös tulossa paljon ulkomaalaisia osallistuja kuulemaan näitä huippunimiä, joten tämä on mahtava ja ainutlaatuinen tilaisuus päästä keskustelemaan kasvokkain monenlaisten henkisestä hyvinvoinnista kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Seminaarin kunniaksi pidän huomenna torstaina 20.8.2014 klo 21-22 suomenkielisen nettiluennon eli webinaarin.

Luento on täysin ilmainen ja sen katsomiseen tarvitset vain nettiselaimen.

Luennon teemana on “Miten olla OK kun kaikki ei ole OK”.

Luennolla puhun siitä miten voi olla tyyni kaaoksen ja katastrofien keskellä. Tai kokea mielenrauhaa masentuneena ja kohdatessaan vaikeita vastoinkäymisiä.

Suosittelen rekisteröitymään webinaariin vaikka et pääsisi katsomaan sitä tänä iltana, sillä rekisteröityneet osallistujat saavan salaisen linkin, josta luennon voi katsoa myöhemmin uudestaan.

Voit rekisteröityä webinaariin täällä: http://app.webinarjam.net/register/18313/0fd89cb1d7

P.S. Vaikka kaikki olisikin OK, suosittelen silti tsekkaamaan webinaarin, sillä Niko on luvannut antaa webinaarissa alennuskoodin, jolla voit varata paikkasi Unlimited 2015 -seminaarissa rajoitetun ajan hieman edullisemmin.

Onko elämäsi liian helppoa ja turvallista

Murehditko usein tulevaisuutta? Masentaako melkein kaikki? Ahdistaako arki? Stressaako stressi?

Tuntuuko sinusta elämä usein raskaalta, vaikealta tai jopa mahdottomalta?

Mitä jos ongelmana onkin se, että elämäsi ei oikeasti ole kovinkaan vaikeaa— vaan päinvastoin liian helppoa?

Mitä jos voisit lopettaa stressaamisen tänään?

Kolmen prinsiipin selitysmalli, joka on ajatteluni taustalla, kuvaa mielestäni inhimillisen kokemuksen syntyä osuvammin ja hyödyllisemmin kuin vaikkapa psykoterapian, NLP:n ja lähes kaikkien muiden terapia- ja valmennussuuntausten takana olevat selitysmallit.

Kun oivaltaa miten oma kokemus elämästä oikeasti syntyy ajatuksen, tietoisuuden ja kaiken takana olevan ”Universaalin Mielen” kautta, elämä on henkisesti naurettavan helppoa.

Kun emme enää sotke tunteita käytännön ongelmiin, pystymme ratkomaan isoja ja monimutkaisiakin ongelmia suhteellisen nopeasti ja helposti.

Emme enää vaikeuta omaa elämäämme turhaan vaan osaamme iloita ja nauttia siitä, että elämämme on helppoa.

Voimme antaa asioiden tapahtua helposti koska emme koe tarvetta kontrolloida tulevaisuutta — jota ei oikeasti edes voi kontrolloida.

Sen jälkeen voimme käyttää turhasta murehtimisesta, stressaamisesta ja asioiden vaikeuttamisesta vapautuvan energian elämästä ja toisten seurasta nauttimiseen, käytännön ongelmien ratkaisemiseen ja uuden luomiseen.

Toisin sanoen alat suhtautua elämään taas tavalla, jolla suhtauduit siihen elämäsi ensimmäiset vuodet.

Katso pieniä lapsia: miten paljon heillä on energiaa, miten uteliaita he ovat ja miten he kokeilevat koko ajan luoda jotain uutta (ja tuhota vanhaa).

Väitän että se johtuu ensisijaisesti siitä, etteivät he vaikeuta turhaan omaa elämäänsä omalla ajattelullaan niin kuin sinä, murehtiva ja stressaava aikuinen.

Onko juuri sinun elämäsi liian helppoa?

Ymmärrän että jos elämässäsi on juuri nyt isoja käytännön ongelmia kuten työttömyyttä, rahattomuutta, avioero, enemmän velvollisuuksia kuin aikaa tehdä niitä, sairautta tai menetyksiä, ajatus siitä että elämä olisi liian helppoa voi tuntua naurettavalta.

”Hyvähän sun on sanoa — mun elämä on yhtä helvettiä.”

Mutta oletko jatkuvasti aidossa fyysisessä hengenvaarassa? Oletko jo saattohoidossa? Uhkaako joku usein sinun ja lastesi henkeä? Etkö tiedä missä nukut ensi yönä? Oletko pitkiä aikoja syömättä koska sinulla ei ole mitään keinoa saada ruokaa?

Jotkut suomalaiset ja sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat.

He elävät väkivaltaisissa parisuhteissa, äärimmäisessä köyhyydessä ja kadulla. Jotkut heistä elävät luonnonkatastrofien ja sotatilan keskellä. Monien heistä elinaika lasketaan viikoissa ja kuukausissa, joidenkin tunneissa ja päivissä.

Tämä kirjoitus ei koske heitä.

Tämä kirjoitus koskee sinua, tavallinen suomalainen, joka voit välillä olla hyvinkin tiukoilla, mutta saat silti aina syödäksesi.

Joka ehkä pelkäät menettäväsi kotisi, koska et tiedä millä maksat ensi kuun vuokran tai lainanlyhennyksen, mutta jolla vielä tänään on koti.

Tai vasta pelkäät menettäväsi työsi, jonka jälkeen voisit menettää kotisi koska sinulla ei olisi enää rahaa vuokraan.

Joka olet vasta saanut diagnoosin kuolemaan mahdollisesti johtavasta sairaudesta, odotat vielä testituloksia tai vasta epäilet ettei kaikki ole kohdallaan.

Tämä kirjoitus koskee aivan erityisesti sinua, joka tiedät kyllä järjellä että kaikki on hyvin eikä saisi valittaa, mutta silti käytät aikaa murehtimiseen ja stressaamiseen.

Stressi ja ahdistus on totta — ajatukset niiden vallassa eivät ole

Ihmiskunta ei ole koskaan koko olemassaoloaikanaan saanut elää fyysisesti näin helpoissa olosuhteissa kuin missä me suomalaiset elämme juuri nyt.

Emme joudu kantamaan vettä kymmeniä kilometriä lähteestä — jonka vesi voi välillä loppua tai pilaantua. Emme joudu käyttämään koko päiväämme ruoan etsimiseen ja metsästämiseen. Jos saamme ison haavan, menemme lääkäriin ommeltavaksi.

Meidän ei tarvitse pelätä että vihollisemme polttaa kotimme, tappaa miehemme, raiskaa vaimomme ja vie lapsemme. Jossain päin maailmaa ihmiset joutuvat yhä pelkäämään näitä asioita, jotka meistä tuntuvat niin kaukaisilta ja muinaisilta.

Mutta kyllähän sinä sen jo tiesit. Siksi oma murehtimisesi tuntuu nololta.

Mutta tiesitkö sitä, että kokiessasi hirveää työstressiä tai murehtiessasi miten maksat laskusi, mielesi ja kehosi ovat samassa tilassa kuin silloin kun olet oikeassa hengenvaarassa?

Sydämesi hakkaa, kätesi hikoavat ja stressihormonit täyttävät kehosi niin silloin kun pelkäät vihollisen vainoavan sinua pusikossa kuin silloin kun kuvittelet joutuvasi kadulle maksamattomien laskujen takia tai katsot kauhuleffan jännittävintä kohtaa.

Toisin sanoen kokemasi stressi, ahdistus ja pelko ovat totta silloinkin, kun sinulla ei ole mitään hengenvaarallista syytä kokea niitä. Ne ovat fysiologisia reaktioita jotka voidaan mitata monin eri tavoin.

Niiden vallassa ollessasi pienetkin ongelmasi tuntuvat ylitsepääsemättömiltä elämän ja kuoleman kysymyksiltä.

Ongelmana ei ole stressireaktiosi — se kertoo vain että sisäinen hälytysjärjestelmäsi toimii niin kuin pitääkin. Jos joudut joskus hengenvaarallisiin oloihin, tämä järjestelmä voi pelastaa sinut kuolemalta.

Ongelmana ei ole se, että stressin ja ahdistuksen vallassa helpotkin haasteet näyttävät jättisuurilta — hankalammista puhumattakaan. Se kertoo vain siitä että ajatuskykysi on nyt tavallista heikompi ja kykysi löytää uusia ja parempia ratkaisuja kytketty pois käytöstä.

Ongelmana on se, että kukaan ei ole opettanut sinulle, että ne ajatukset joita ajattelet stressitilassa ovat niin todennäköisesti jotenkin pielessä, että on parempi jättää ne omaan arvoonsa.

Kukaan ei ole iskostanut selkäytimeesi, että käytännön ongelmia on tärkeää ja hyödyllistä ratkoa nimenomaan silloin, kun mieli on tyyni ja ajattelu kirkasta.

Sen sijaan hyvää tarkoittavat aikuiset ovat opettaneet sinulle jo lapsena, että huono fiilis tarkoittaa että silloin mieleen nousevat asiat ovat ongelmia — ja että ainoa tapa päästä eroon huonosta fiiliksestä on ratkoa nämä ongelmat niin pian kuin mahdollista.

Tai että meidän pitää puuttua asioihin juuri silloin kun ne vaivaavat meitä eniten, jotta voisimme olla taas onnellisia ja nauttia elämästä ilman mitään ongelmia.

VÄÄRIN!

Vastoinkäymiset kuuluvat elämään

Jos et ole vielä huomannut, niin elämään kuuluu kohdata asioita, joita emme ole ennen kohdanneet.

Törmäämme tilanteisiin, joissa emme välittömästi tiedä miten kannattaa toimia.

Tapaamme ihmisiä, joiden kanssa emme heti — tai koskaan — löydä yhteistä säveltä.

Saamme päähämme ajatuksia, joita emme osanneet odottaa.

Koemme tunteita, joita emme tienneet olevan olemassakaan.

Jos oletamme, että voimme ennakoida kaiken mitä tulee tapahtumaan ja tietää heti miten eri tilanteissa kannattaa toimia, yllättävät tilanteet voivat etukäteen ahdistaa ja pelottaa.

Joskus nämä uudet tilanteet voivat olla fyysisestikin erittäin kivuliaita — esimerkiksi auto-onnettomuudessa pahojen vammojen saaminen.

Useimmiten kokemasi kipu on kuitenkin henkistä alkuperää — eli omien ajatustesi synnyttämää.

Kuvittele että kumppanisi on juuri jättänyt sinut. Koet hirvittävää tuskaa. Millaiset ajatukset aiheuttavat tuskan?

Aiheuttaako ajatus “rakkaani ei ole juuri nyt tässä” tuskaa? Tuskin ainakaan kovin kovaa kipua, koska suhteenne aikana on usein ollut tilanteita, jolloin hän on ollut töissä, ulkona tai toisessa huoneessa.

Aiheuttaako ajatus “rakkaani ei juuri nyt halua olla kanssani (mutta en voi faktana tietää ajatteleeko hän huomennakin samoin)” tuskaa? Ehkä jonkin verran.

Varsinainen tuska tulee kuitenkin sellaisista ajatuksista kuten “en enää ikinä koskaan saa herätä rakkaani vierestä”

Tai: “En saa ikinä enää kokea tällaista rakkautta.” “Kaikki unelmani tulevaisuudesta ovat murskana.” “Ensi joulusta tulee ankea kun joudun olemaan yksin.”

TAI: “Mitä kaikki sanovat kun kuulevat että rakkaani on jättänyt minut — häpeäni tulee varmasti olemaan aivan hirveä.” “Joudun olemaan koko loppuelämäni yksin.”

Kaikki nämä ajatukset ovat pelkkää spekulaatiota. Et voi koskaan varmuudella tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Ehkä kumppanisi muuttaa mieltään.

Ehkä saat tietää hänestä jotain, joka muuttaa käsityksesi hänestä niin, että olet vain helpottunut että pääsit tyypistä eroon.

Ehkä mieleesi juolahtaa ajatus, joka saa sinut kokemaan suloista surua karmean tuskan sijaan.

Ehkä kaadut, lyöt pääsi ja menetät muistisi niin, ettet enää muista kuka kumppanisi on.

Ehkä lentokone törmää taloosi ja menetät henkesi.

Miksi stressaat, ahdistat ja pelottelet itseäsi murehtimalla?

Stressaat asioita, koska oletat että stressaamalla saat itsesi toimimaan tehokkaammin niin, että saat hoidettua tärkeänä pitämäsi asiat tietyssä ajassa ja tietyllä tavalla.

Murehdit koska yrität näin ”totutella” etukäteen niihin kauheisiin tunteisiin, joita uskot kokevasi jos ja kun asiat eivät menekään niin kuin olet toivonut.

Pelkäät että kaikesta varautumisesta huolimatta elämä yllättää sinut ikävästi housut kintuissa ja kuolet häpeään, yksinäisyyteen tai köyhyyteen.

Ympäristösi kannustaa olemaan huolissaan ja varuillaan silloinkin kun siihen ei ole mitään syytä — jos et usko, lue huviksesi viikon ajan iltapäivälehtien lööpit. Kuinka moni niistä yrittää lietsoa sinussa pelkoa ja epävarmuutta?

Tiedätkö miksi lehdet tekevät niin?

Koska uhkaavat otsikot kiinnittävät huomiomme ja saavat meidät ostamaan lehden — todetaksemme että lööppi johti jälleen kerran harhaan.

Toisaalta markkinamiehet ovat jo vuosikymmeniä tietäneet, että mitä ahdistuneempi ja pelokkaampi olet, sitä helpompaa sinulle on myydä asioita ja palveluita joita et tarvitse — mieluiten vielä velaksi että rikastuttaisit koronkiskojia.

Hengenvaarassa ei ehdi paljon murehtia

Kuinka usein olet oikeasti ollut hengenvaarassa? Vain minuuttien päässä hengen menetyksestä?

Ehditkö silloin kelata kauheasti kohtaloasi? Mitä lähempänä olit todellista vaaraa, sitä todennäköisemmin huomiosi oli siinä mitä tapahtui ja tilanteesta hengissä selviämisessä.

Ja siitä päätellen että luet nyt tätä, sinä selvisit hengissä. Mikäli ehdit pelätä kuolemaa, kuoleman murehtiminen meni hukkaan.

On jotenkin niin surkuhupaisaa, että murehdimme, stressaamme ja pelkäämme tulevaisuutta nimenomaan silloin, kun hätämme ei ole aidosti akuutti. Kun makaamme yöllä sängyssä, kun istumme keittiön pöydän ääressä, makaamme sohvalla tai ajamme autoa.

Sen sijaan että nauttisimme siitä, että juuri nyt minulla on vielä koti, perhe, ruokaa ja ehkä jopa vähän rahaa, pilaamme hyvän hetkemme kuvittelemalla mitä kaikkea voi mennä pieleen.

Argh!

Toisin sanoen murehdit, stressaat, märehdit menneisyyttä ja pelkäät tulevaisuutta, koska juuri tässä hetkessä kaikki on OK.

Seuraavan kerran kun huomaat murehtivasi, stressavasi tai pelkääväsi, kysy itseltäsi:

1. Mitä tässä ja nyt ympärilläni tapahtuu ihan oikeasti? 

Katso ympärillesi siinä tilassa ja tilanteessa jossa olet.

Onko joku tulossa miekka tanassa tappamaan sinua? Tai nyrkki ojossa lyömään sinua?

Onko sinulla ruokaa tai ainakin tieto mistä saat ruokaa seuraavaan ateriaasi?

Voitko nukkua ensi yön kuivassa, lämpimässä ja turvallisessa paikassa?

Katso uudestaan ajatuksia, jotka loivat kokemuksesi ahdistuksesta, stressistä ja pelosta.

2. Miten pitkälle tulevaisuuteen ahdistavat ajatuksesi sijoittuvat? 

Toisin sanoen koska mielessäsi kuvitteleva tilanne voi aikaisintaan toteutua jos se on toeutuakseen?

3. Millä todennäköisyydellä kauhuskenaariosi tulevat toteutumaan jos:

a) Et tee yhtään mitään?

b) Teet käytännön toimenpiteitä skenaarion estämiseksi?

Jos totesit ettet ole akuutissa hengenvaarassa etkä välttämättä edes pysty juuri nyt tekemään mitään pelkäämäsi asian estämiseksi, kysy itseltäsi:

4. Voinko antaa itseni nauttia siitä, että juuri nyt kaikki on vielä OK eikä minun tarvitse tehdä asialle mitään (koska en voi tehdä sille juuri tällä sekunnilla mitään)?

murehtiminenonajanhukkaa

 

Yksi asia minkä voit tehdä juuri nyt jos luet tämän ennen 1.1.2015 on tilata kutri.net:in nettikursseja tai hakea VIP-jäseneksi. VIP-jäsenyys ja nettikurssit nimittäin poistuvat myynnistä 1.1.2015.

Mitä teet kun et pelkää?

Viisas ja viehättävä Maaret Kallio kysyi monia koskettaneessa blogikirjoituksessaan “Näyttäisitkö kyyneleesi jos et enää pelkäisi”.

Viikonloppuna kuuntelin Facebookin ja Googlen johdossa työskennelleen Sheryl Sandbergin kehuttua kirjaa “Lean in”, jossa Sheryl kertoo kysyvänsä saman kysymyksen usein itseltään ja alaisiltaan.

Itsekin olen kysynyt itseltäni satoja kertoja hulluimpina huuhaa-vuosinani “Mitä tekisin jos en pelkäisi”?

Sitten opettajani Mandy Evans pointtasi miten hölmö koko kysymys on.

“Mitä tekisin jos minua ei pelottaisi” on samaa sarjaa kysymyksen “Mitä tekisin jos voittaisin lotossa” kanssa.

Sen tarkoituksena on paljastaa meille jotain olennaista itsestämme.

Lottovoittokysymys paljastaa unelmamme: jos voittaisin lotossa, maksaisin velkani, lopettaisin tylsän työni ja kiertäisin muailmaa.

Mutta koska en voita lotossa, kituutan velkavankeudessa ankeassa työssä ja kadehdin kavereitani, jotka laittavat Facebookiin kuvia milloin Malediiveilta, milloin Meksikosta.

Pelkokysymys tuo esiin mitä kaikkea jätämme tekemättä pelon takia.

Kysymyksen tarkoituksena on innostaa meidät toimintaan: nyt tiedät mitä pelkäät tehdä — tunne pelkosi ja toimi silti.

Lounastunnilla kaikessa rauhassa netissä surfatessa on helppo painaa tykkää-nappia ja nyökytellä hymistellen:

Kyllä, kyllä! Jos en pelkäisi, varaisin ajan lääkärille ja selvittäisin mistä oudot oireeni johtuvat. Lopettaisin alisuoriutumisen ja toteuttaisin unelmani. En välittäisi muiden mielipiteistä. Jättäisin suklaalevyt kauppaan. Sulkisin puhelimen yöksi.

Lounastunti loppuu ja arjen vaatimukset vyöryvät taas päälle. Kiire vie mukanaan ja pian saapuu ilta, uupumus ja pelko.

Pelkoni, joka päivällä tuntui korkeintaan betoniporsaalta, on muuttunut valtavaksi vuoreksi jota ei voi ylittää, alittaa tai kiertää.

Jos minua ei pelottaisi tekisin vaikka mitä, mutta koska minua pelottaa, en voi tehdä ikinä mitään.

Tunne on totta — ajatuksen sen vallassa voivat olla puppua

Minua pelottaa joka päivä.

Pelkään taloudellisen tulevaisuuteni puolesta. Pelkään tekemättömien tehtävien kostautuvan karmealla tavalla. Pelkään etten pysty enää ikinä kirjoittamaan kokonaista kirjaa tai käsikirjoitusta. Pelkään että perheelleni käy jotain ikävää.

Ennen pelko viihtyi minussa tuntikausia, nykyään useimmiten vain muutamia minuutteja.

Ennen taistelin pelkoa vastaan. Yritin kieltää sen, kiertää sen tai karata mahdollisimman kauas siitä — joskus jopa toiselle puolelle maailmaa.

Mitä enemmän taistelin pelkoa vastaan, sitä pahemmin jouduin sen paulaan.

Sitten opin että vaikka tunteet ovat totta, niiden vallassa ajatellut ajatukset eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Kun minua pelottaa, voin tietää varmuudella vain että olen pelon vallassa. Kehoni ja mieleni on hälytystilassa, jossa aivotoimintani on laskenut säikähtäneen villipedon tasolle.

Koen pelkoa, koska pelko kuuluu meidän ihmiseläinten elämään samalla tavalla kuin nälkä, väsymys ja vessahätä. Pelko on täysin normaali ja hyväksyttävä tunnetila siinä missä rakkaus, ilo tai levollinen mielenrauha.

Pelko tulee kun on tullakseen. Joskus sen laukaisee nälkä, joskus väsymys. Joskus pienikin muutos ympäristössä. Joskus ihan vain ajatus “onpa mennyt ihmeen kauan hyvin”.

Onneksi se myös menee omia aikojaan ohi — tein mitä tahansa. Mitä vähemmän teen siitä ongelman, sitä nopeammin se menee ohi.

Kysymys “mitä tekisit jos et pelkäisi” lähtee olettamuksesta, että pelko estää meitä toimimasta. Ei estä.

En toimi, koska minua pelottaa, vaan koska oletan että pelon vallassa ajattelemani ajatukset ovat totta — universaaleja totuuksia joita ei voi kyseenalaistaa.

Aina kun jätän tekemättä jotain koska pelkään mitä siitä seuraa, uskon olevani selvännäkijä, joka tietää 100 % varmuudella miten asiat tulevat menemään.

Mieti kaikkia niitä kertoja, kun pelkäsit ennalta jotain ikävää lopputulosta. Ehkä olit hetkittäin jopa täysin varma, että pahin tulisi tapahtumaan.

Kuinka usein olit väärässä?

Kuinka usein asiat menivät paljon paremmin kuin mitä uskoit?

Kuinka usein pahin tapahtui mutta se ei ollutkaan niin kauheaa kuin kuvittelit sen olevan?

Kuinka usein tapahtui jotain vieläkin pahempaa, mutta yllätykseksesi selvisit siitäkin?

Kun minua nykyään pelottaa, bongaan pelon. Joskus huomaan sen minuutissa, joskus vasta hetken päästä.

Havahduttuani siihen että on taas se aika päivästä, kun minua pelottaa, rentoudun.

Maailma ei olekaan tuhoutumassa ja kaikkea ei välttämättä ole vielä menetetty — minusta vain tuntuu siltä, koska aivoni ovat hälytystilassa.

Ei ole mitään hätää, pelko menee kohta ohi.

Pian pelko hellittää, olo rentoutuu ja kevenee ja mieli kirkastuu. Äskeiset pelot tuntuvat naurettavilta — tai käytännön ongelmilta, joihin on olemassa käytännön ratkaisu.

Koska en tässä hetkessä pelkää, voin näyttää kyyneleet, kertoa läheiselle missä oikeasti mennään ja alkaa miettiä mitä voin tehdä nykyisillä resursseillani unelmieni toteuttamiseksi.

Mitä sinä haluat tehdä nyt kun sinua ei pelota?

[divider icon=”adjust” style=”none”]

Onko sinulla pitkä* parisuhde, jossa edelleen riittää intohimoa? Maaret tekee Osmo Kontulan kanssa tutkimusta aiheesta “Pitkän parisuhteen vireyden avaimet”. Auta heitä vastaamalla tähän kyselyyn aiheesta!

(*Kuulemma jo 5+ vuotta kestänyt parisuhde on pitkä.)