Milloin olet eniten elossa?

Näin äskettäin tuttavaa, joka oli ns. uransa huipulta.

Kysyin häneltä ”miten elossa tunnet olevasi työssäsi”.

Hän mietti vastausta pitkään. Liian pitkään.

Lopulta hän myönsi, ettei kokenut olevansa kovinkaan elossa päivätöissään. Muualla kyllä.

Eilen luin hänen irtisanoutuneen työpaikastaan.

Ensimmäinen reaktioni oli ”jee!”

Mikään maine, kunnia tai raha ei korvaa aikaa, jonka haaskaat tuntien olevasi turta tai kuollut.

Mainetta, kunniaa ja rahaa tulee ja menee. Aikaa meillä kaikilla on käytössämme vain rajallinen määrä.

Et voi saada enempää päiviä elämääsi, mutta voit saada enemmän elämää päiviisi.

Mitä pitäisi tapahtua, että sinä tuntisit olevasi enemmän elossa?

Puhuin asiasta syvemmin tämän aamun Periscope-lähetyksessäni.

https://www.youtube.com/watch?v=_3iMyIvod-4

Tiesitkö että vedän Periscopessa joka arkiaamu noin klo 8:30 ”Päivän teoria” -lähetyksen, jossa puhun erilaisista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä aiheista? Löydät minut tunnuksella kutrinet.

enitenelossa1

Hullu suomalainen, trendikkäin aamiainen ja miksi aika on kalliimpaa kuin raha

Kuuntelen joka päivä podcasteja eli nettiradio-ohjelmia ajaessani autoa ja tehdessäni rutiinihommia.

Saan niistä käytännössä aina jotain uusia ajatuksia ja näkökulmia. Tässä esimerkkinä kolme viimeiseltä viikolta parhaiten mieleen jäänyttä lähetystä.

Kaikki kuuntelemani podcastit ovat englanniksi. Uskon että vähän huonommallakin kielitaidolla niistä voi saada jotain irti — jos ei muuta niin hieman paremman kyvyn kuunnella englanninkielistä puhetta.

Spartan Up! ja Sami Inkinen

Joskus pitää kuunnella ulkomaisia podcasteja löytääkseen kiinnostavia suomalaisia tyyppejä.

Olin törmännyt start up-maailmassa vaikuttavan Sami Inkisen nimeen siellä sun täällä, mutten ollut koskaan kuullut miehen puhuvan.

Spartan Up! -podcast on uusimpia suosikkejani. Siinä vaativia Spartan race -kestävyyskilpailuja järjestävä Joseph ”Joe” de Sena tiimeineen haastattelee kiinnostavia ihmisiä, jotka ovat jotenkin ylittäneet itsensä.

Uusimmassa osassa haastateltavana on siis Kaliforniassa asuva Sami Inkinen.

Sami Inkinen souti vaimoineen Kaliforniasta Hawaiille soutuveneellä. Kyllä, luit oikein. Soutuveneellä.

(No okei, merikäyttöön suunnitellulla supermodernilla veneellä, mutta soutaen yhtä kaikki.)

Matka kesti kaksi kuukautta ja noin 4000 km.

Eikä siinä vielä kaikki. Pariskunta kampanjoi souturetkellään sokeria vastaan.

Osoittaakseen ettei tällaiseen urheilusuoritukseen tarvita mitään energiageelejä, sokeria tai viljaa, he elivät koko reissun pähkinöillä, kuivatulla lihalla, laardilla, kookosöljyllä, sokerittomalla suklaalla yms. runsaasti energiaa ja ravinteita mutta vähän sokeria sisältävillä aidoilla ruoilla.

Yksi Samin ajatuksista, joka jäi erityisesti mieleen on tämä:

yksi tärkeimmistä asioista mikä erottaa menestyneimmät yrittäjät epäonnistuneista yrittäjistä on se, että menestyneet yrittäjät eivät koskaan antaneet periksi.

Tämä pätee mielestäni myös elämäntapojen ja omien toimintamallien muuttamiseen. Onnistut jos et anna periksi.

Kuuntele podcast täällä.

#girlboss radio ja Jessica Koslow

Nasty Gal nettivaatekaupan perustaja, #girlboss-kirjan kirjoittaja ja #girlboss-podcastin vetäjä Sophia Amoruso on yksi tuoreimmista lemppari-netti-ihmisistäni.

Hän haastattelee #girlboss-podcastissaan menestyneitä naisia.

Olen nauttinut ja inspiroitunut jokaisesta #girlboss-jaksosta.

Uusimmassa jaksossa Sophia haastattelee Los Angelesin (tai ehkä koko Jenkkien) hoteimman aamiais- ja lounaspaikan Sqirlin perustajaa kokki Jessica Koslowia.

Jessican tie taitoluistelijasta Losin kiinnostavimman aamiaispaikan omistajaksi ilman virallista kokin koulutusta oli kiehtova.

Lisäksi jakso innosti miettimään tarkemmin aamiaiseen panostamista.

Tai mitä marjapuskia voisin istuttaa puutarhaamme hilloamista varten.

Sekä tietysti suunnittelemaan matkaa Losiin jotta pääsisin kokeilemaan Jessican aamiais- ja lounaspaikan herkkuja itse.

Pidin Jessican ideasta käyttää itse tekemiään säilykkeitä ravintolassaan. Näin hän voi käyttää esimerkiksi hedelmiä, joihin muut kokit eivät koska, koska ne ovat kolhiintuneet matkalla. Tai porkkanan varsia tai muita osia, jotka normaalisti heitettäisiin pois.

Ja mikä se hotein aamiainen on? Karppaajat ja vegaanit vapiskaa: se on riisikulho kananmunalla ja fetalla sekä viiniheinäpestolla (sorrel pesto). Odotan hulluna kevättä kun oman puutarhani viiniheinät alkavat taas kasvaa.

Kuuntele Jessican osa täällä.

The Tim Ferriss Show ja Naval Ravikant

Suosittelen kuuntelemaan sekä start up -enkeli Naval Ravikantin ensimmäisen haastattelun sekä hänen tuoreen q&a-monologinsa jos sinua kiinnostaa start up -yrittäminen, onnellisuus, vauraus tai hyvä elämä.

The Tim Ferriss Show on ykköslempipodcastini. Navalin jaksot ovat sen parhaimmistoa.

Naval Ravikant on menestynyt start up -yrittäjä ja sijoittaja, joka puhuu todella avoimesti, rehellisesti ja suoraan elämästään ja start up -yrittämisestä.

Molemmat osat olivat täynnä niin hienoja ja mielenkiintoisia ajatuksia, että pitäisi melkein litteroida koko juttu tähän, jos niitä alkaisi listata.

Yksi pysäyttävimmistä ajatuksista oli se, että varsinkin tullessamme vanhemmaksi, aika tulee arvokkaammaksi kuin raha.

Tätä Navil demonstroi kysymällä menestyneiltä kavereiltaan seuraavan kysymyksen:

kuinka monta vuotta sinun pitäisi saada elämääsi lisää, jotta antaisit kaiken menestyksen ja rahan, mitä olet saavuttanut (mutta saisit pitää kaikki rakkaasi, hyvän fyysisen kunnon ja tietotaidon, jolla voit hankkia omaisuutesi takaisin).

Nuoremmat ihmiset sanoivat ehkä viisi tai kymmenen vuotta, mutta mitä vanhemmasta ihmisestä oli kyse, sitä arvokkaampaa aika hänelle oli.

Jotkut olisivat olleet valmiita antamaan koko jättiomaisuutensa, jos se antaisi heille yhden vuoden lisää aikaa rakkaidensa kanssa.

Navil sanoo myös olevansa paljon tarkempi siitä, mihin hän käyttää aikansa, kuin mihin hän käyttää rahansa. Rahaa hän uskoo saavansa aina tarvittaessa lisää. Hänen aikansa tällä planeetalla on rajallinen.

Niin kuin on sinun ja minunkin.

Kuuntele Naval Ravikantin ensimmäisen haastattelu täällä ja hänen q&a-monologinsa täällä.

Mitä hyviä podcasteja sinä olet kuunnellut viime aikoina?

Kolme tärkeintä oppia arjen hallinnasta

Kuulostaako tämä kirjoitus tutulta:

”Juuri päättyneen viikon ja seuraavan 51 viikon ajan opettelen elämänhallintaa eli tässä tapauksessa täsmällisyyttä, tehokkuutta, siisteyttä ja järkevämpää rahatalouden hallintaa. Minua on nimittäin vaivannut jo pidempään kyvyttömyyteni pitää kiinni deadlineista ja muista aikatauluista (ongelma on pahentunut viime vuosina) ja oma epäsiisteyteni, jonka ansiosta en löydä mitään. ”

Kirjoitin sen syyskuussa 2006.

Hahahahaaaa!

Aijai.

Juuri tässä hetkessä, tammikuussa 2016, koen valtavaa rakkautta kymmenen vuotta nuorempaa itseäni kohtaan.

Urhea lapsi

Kun olin lapsi, isoäitini kutsui minua ”urheaksi lapseksi”.

Viisivuotiaana minulla oli jo kolme nuorempaa sisarusta. Äitini oli lapsuudessani vähintään yhtä hajamielinen ja kaoottinen kuin minä (ilman ADHD-lääkitystä). Isä teki eläinlääkärinä pitkää päivää.

Opin ison perheen esikoisena hyvin oma-aloitteiseksi, itsenäiseksi ja sitkeäksi. Olin kuulemma jo vauvana hyvällä tuulella, jos oli yksikin syy olla iloinen.

Pystyn näkemään itsessäni yhä samoja piirteitä kuin mitä minussa oli lapsena:

  1. Ylenpalttista optimismia silloinkin kun siihen ei ehkä olisi aihetta.
  2. Sitkeyttä yrittää uudelleen ja uudelleen epäonnistumisten jälkeen.

Kymmenen vuotta sitten teemavuoteni tyssäsi ensimmäisen kuukauden jälkeen. Sen jälkeen tekemäni aloitukset saada elämä haltuun ovat lopahtaneet sitäkin nopeammin.

Siitä huolimatta yritän tänä vuonna uudelleen ajatellen ”tällä kertaa mä onnistun”.

Voisinko onnistua tällä kertaa?

Jokainen pieleen mennyt yritykseni saada ”elämä haltuun” tai ”Kutri kuriin” on opettanut minulle mikä ei toimi. Joistain kokeiluistani on jäänyt käteen myös juttuja jotka toimivat.

Juuri päättynyt ensimmäinen kuukauteni Elämä haltuun 2016 -teemavuotta meni paljon paremmin kuin ensimmäinen ”Kutri kuriin” -kuukausi 10 vuotta sitten.

Tässä ovat tammikuun 2016 kolme tärkeintä oppia:

1. Mikään ei ole niin tärkeää kuin ajoissa sänkyyn meneminen

VIHAAN ajatusta aikaisin nukkumaan menemisestä.

Olen pienten lasten äiti, jonka ”oma aika” alkaa usein vasta lasten nukahdettua.

Luontainen unirytmini on mennä nukkumaan kahdelta yöllä ja herätä kymmeneltä aamulla.

Olen kaikkein tuotteliaimmillani klo 21-02.

Niin kauan kun esikoinen on eskarissa ja kuopus hoidossa, minun on herättävä viimeistään klo 7. Kuopukseni nukkuu vielä niin levottomasti, että saattaa herättää minut ainakin kerran yössä.

Tämän kuukauden ajan olen kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota yöunieni määrään ja laatuun.

Tiedän nyt tarkkaan miten paljon parempi viikkoni on, kun nukun useimpina öinä yli 7 h kuin jos nukun joka yö alle 7 h.

Vaikka kuinka haluaisin valvoa, vielä enemmän haluan olla jotenkin toimintakykyinen päivisin.

  • Haluan muistaa illalla mitä on tapahtunut aamulla.
  • Haluan olla kärsivällisempi lasteni kanssa.
  • Haluan olla valtaosan päivästä optimistinen ja mielenrauhassa.
  • Haluan nauraa enemmän.
  • Haluan panostaa ruoan laatuun enkä himoita energiaa nopeista hiilareista.

Jos haluan saada kaiken tämän, minun on pakko olla unessa viimeistään klo 23.

Jotta olisin unessa klo 23, minun pitää olla sängyssä viimeistään klo 22:30.

Se edellyttää että laitan kännykän ja tietokoneen kiinni raa’asti klo 22.

Nukahtamista nopeuttaa, että alan pitää sinisen valon blokkaavia oransseja laseja klo 20.

Jotta ehdin tehdä kaiken olennaisen tietokoneella ennen kuin laitan sen kiinni, joudun varmistamaan, että lapset nukahtavat klo 21 mennessä.

Se puolestaan edellyttää että heille syötetään iltapalaa klo 19:30, jonka jälkeen he menevät kylpyyn viimeistään klo 20 ja sänkyyn viimeistään klo 20:30.

Sitoutuminen oikeaan tavoitteeseen pakottaa automaattisesti laittamaan kuntoon monta muuta asiaa.

2. Jos haluat että jotain tapahtuu, päätä milloin se tapahtuu

Kultainen Venla -gaalaan laittautuminen sai minut päättämään, että meikkaan joka aamu. Sen jälkeen olen tehnyt niin.

Olen joskus ennenkin päättänyt, että alan panostaa enemmän ulkonäköön, mutta homma on jäänyt tuolloin aikeeksi.

Ero oli siinä, että tällä kertaa määrittelin itselleni milloin tarkalleen ottaen meikkaan itseni. Lisäksi tein meikkaamisesta niin yksinkertaista kuin mahdollista.

Meikkaan aamupissan, punnituksen ja kuivaharjauksen jälkeen.

Päätin skipata kasvojen puhdistuksen ennen meikkiä — olenhan pessyt naaman illalla.

Käytän kasvoihini aamuisin samaa itsetekemääni hamppuöljy-sheavoi-rasvaa kuin käsivarsiin ja rintakehään.

Samalla kun rasvaan kehoni kuivahieronnan jälkeen, sipaisen rasvaa kevyesti naamaan.

Siirsin aamumeikkiin tarvittavan kosmetiikan makuuhuoneeseen. Teen pikameikin noin viidessä minuutissa heti vaatteiden pukemisen ja hiusten harjaamisen jälkeen.

Joka kerran kun näen itseni peilistä hämmästyn sitä, miten freesiltä ja skarpilta näytän — jopa huonosti nukutun yön jälkeen (kiitos valokynän ja ripsarin).

Jostain syystä jopa ihoni on muuttunut parissa viikossa parempaan kuntoon kuin mitä se on ollut pitkään aikaan.

3. Oikea ajoitus on kaikki kaikessa

Kun teimme Arkijärki-blogin Jennin kanssa tämän vuoden ekaa Irti turhasta -podcastia Jenni mainitsi hänen elämänsä mullistaneesta tiskirutiinista.

Hän oli kuullut siitä A Slob Comes Clean -podcastista.

Tiskirutiini on näin yksinkertaisen nerokas:

  1. Laita tiskikone päälle joka ikinen ilta, oli se ihan täysi tai ei. Kun sinun on ”pakko” laittaa kone pyörimään, saatat löytää vielä jostain tiskejä, jotka muuten olisivat unohtuneet (esim. olohuoneen sohvapöytä tms.)
  2. Tyhjennä tiskikone heti aamulla (esim. minä tyhjennän sen arkisin vietyäni lapset hoitoon ja ennen kuin syön kunnon aamiaisen).
  3. Laita päivän mittaan astiat heti käytön jälkeen tiskikoneeseen.

Jos sinulla on tiskikone ja tiskit tuppaavat kasaantumaan tiskialtaaseen, kokeile tätä systeemiä HETI TÄNÄÄN.

Voit tyrmistyä tuloksista.

Tiedätkö kuinka kauan olen taistellut tiskien kanssa senkin jälkeen, kun saimme ensimmäisen tiskikoneen joskus 2012 tai 2013? Lukemattomia kertoja. Pahimmillaan päivittäin.

Ongelmana oli se, että kone oli aina ”väärään aikaan” täynnä puhtaita tai likaisia tiskejä.

Tiskioivalluksen jälkeen olen alkanut miettiä entistä tarkemmin eri arkirutiinien suhteen milloin oikeasti olisi paras aika tehdä ne.

Olen utelias: mitkä asiat sinun arjessasi aiheuttavat eniten kitkaa tai ongelmia? 

Oletko jo kokeillut jotenkin ratkaista niitä? Mikä on toiminut ja mikä ei?

alaluovutayritauudestaan

Mitä Kultainen Venla -gaala opetti

kultainenvenla

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Kultainen Venla -gaalassa, koska ohjaamani ja käsikirjoittamani tv-sarja Nyt tai ei koskaan oli ehdolla parhaaksi seurantarealityksi.

Tässä videossa on illan tapahtumat nopeasti niin minun kuin sarjamme parvessa olleen Heli Järvenpään Periscope ja Snapchat -lähetyksistäni koostettuna.

Ennen gaalaa kyselin kokeneilta konkareilta mitä minun pitäisi ottaa huomioon.

”Olet vain oma itsesi.” ”Pidä hauskaa.”

Jep jep.

Olen aina oma itseni ja hauskanpito onnistuu myös ilman eri kehoitusta.

Tässä ovat asiat, jotka olisin oikeasti halunnut tietää ennen ensimmäistä gaalaa.

1. Panosta pukeutumiseen

Kirjoitin kolme päivää ennen gaalaa henkilökohtaisille Facebook-sivuilleni seuraavan viestin:

Ai niin se Venla-gaala on perjantaina… 

Vaihtoehto 1: kiskaisen tuolta laatikosta toisen pikkumustani, rapsuttelen kynsiharjalla pahimmat lastenruokatahrat pois, harjaan hiukset (tsägällä ehkä pesen ne) ja laitan ripsaria. Voilà! Parhaaksi seurantarealityksi ehdokkaana olevan Nyt tai ei koskaan -sarjan ohjaaja-käsikirjoittaja on valmiina juhlimaan.

Vaihtoehto 2: Joku auttaa mua näyttämään edustavalta. Voin maksaa jotain ja lisäksi lupaan tunkea itseni niin moneen lehtikuvaan kuin pääsen ja kertoa kaikille kiinnostuneille kuka teki musta kauniin.

Kumpikin vaihtoehto käy, mutta nyt ei oma kapasiteetti riitä uusien mekkojen metsästykseen tai meikkaajille soitteluun, joten jos haluaa/voi auttaa, hän saa ikuisen kiitollisuuteni ja hirvittävän hehkutuksen ainakin somessa.

T. Remppamutsi

Viestiä oli edeltänyt keskustelu rakkaan ystäväni kanssa, jolla on vuosien kokemus PR-maailmasta. Hän oli järkyttynyt kuultuaan etten aikonut panostaa lainkaan ulkonäkööni ja patisti minua tekemään asialle jotain.

ensitreffit - 1Onneksi kuuntelin kaveria ja pyysin apua Facebookissa.

Apuuni nimittäin riensivät Nyt tai ei koskaan -sarjan parvessa olleet Maaritit.

Sarjassamme tuimasta tuijotuksestaan ja terävistä kysymyksistä tunnetuksi tullut Maarit Myller oli juuri siirtynyt tekemään hiuksia ja meikkejä Pohjois-Leppävaarassa olevan Susanne’s Nail Salonin tiloihin ja kutsui minut sinne käsittelyynsä.

Psykologisista pohdinnoistaan tunnettu ja muun muassa Lenita-päähenkilöä muodonmuutoksessa auttanut Maarit Jantunen CocoStylesta mietti minulle sopivan tyylin ja hankki käyttööni kanadalaisen Frank Lyman Designin upean ja ennen kaikkea maailmankaikkeuden mukavimman juhlamekon.

Omien empiiristen tutkimusteni perusteella väitän, että kun joku toinen laittaa sinut tavallista kauniimmaksi ja näyttävämmäksi, se vaikuttaa käytökseesi todennäköisesti positiivisesti.

Huomasin seisovani tavallista ryhdikkäämmin.

Oli helpompi ajatella ”kuuluvani joukkoon” kuin jos olisin tullut häthätää kaapista repäistyssä koltussa ja äkkiä meikkiä kasvoihin sutaisseena.

Inspiroiduin laitetuksi tulemisesta niin, että olen ottanut tavakseni kammata hiukset ja meikata joka aamu.

Hommaan menee vain 5 minuuttia, mutta sen seurauksena minulla on vähintään kerran päivässä hetki, jolloin koen olevani skarppi ja reipas enkä rupsahtanut ja kulahtanut kotiäiti.

2. Älä oleta (vaan syö)

Juhla alkoi pienellä ”samppanjatilaisuudella”. En tiedä mistä sain päähäni, että siellä tarjottaisiin jotain cocktail-paloja.

Ei tarjottu.

Koska aamupäivä oli melko kiireinen ja join Maaritien käsittelyssä vain kupin kahvia, päädyin olemaan 7 tuntia syömättä.

ruokaEn pidä siitä miten alkoholi vaikuttaa mielentilaani 48 tuntia juomisen jälkeen.

Niinpä tyydyin juomaan useamman lasin Pommacia toivoen saavani siitä tarpeeksi energiaa selvitäkseni vasta klo 22 alkavaan illalliseen.

Tästä opin sen, että niin Kultainen Venla -gaalaan kuin oikeastaan muihinkin pidempiin tilaisuuksiin lähtiessä syön kunnolla kotona ja varaan käsilaukkuun lisäenergiaa vaikka patukan muodossa.

Lisäksi jatkossa aion kysyä uusiin tilaisuuksiin mennessä kaiken olennaisen ruoasta, vessasta käynnistä ja muista käytännön asioista.

3. Pit stopit kunniaan

Tätä en onneksi joutunut oppimaan kantapään kautta, vaan älysin seurata tuttuja naisia lähibaariin odottamaan, että pahin ryysis illallispaikassa helpottaisi.

Baarissa join äkkiä lämpimän kaakaon kermalla saadakseni verensokerin ylös samalla kun kävin kaikessa rauhassa kiinnostavia keskusteluja.

Kun vihdoin siirryimme illalliselle, saimme kävellä suoraan jonottamatta sisään ja pääsimme heti syömään.

Jos ajattelen muita isompia juhlia joissa olen ollut, niin usein parhaat hetket syntyvät juuri silloin kun poikkeamme ohjelmasta.

eevajaheliHäviäjän on helppo hymyillä

Ensimmäisen ohjaamani ohjelman saaminen Venla-ehdokkaaksi oli todella hieno juttu, josta olen aidosti iloinen ja ylpeä.

Ehdokkaat nimittäin valitsee arvovaltainen raati, joka ymmärtääkseni joutuu oikeasti katsomaan kaikki tarjolla olevat ohjelmat.

Tällä kertaa voitto meni Satuhäille, jonka tekijät ovat hioneet ohjelman kerrontaa timanttiseksi jo 11. kauden ajan.

ensitreffitToisaalta voin ottaa itselleni osakunnian Ensitreffit alttarilla -sarjan Kultaisesta Venlasta, koska minä etsimällä etsin kaikki nyt palkitun ensimmäisen kauden miehet sekä Violan, joka on sarjassa puolisokseen saamansa Esan kanssa yhä onnellisesti yhdessä.

Minulle kaikkein parasta antia oli jutella kaikessa rauhassa Nyt tai ei koskaan -sarjan tuottajien Helin ja Eevan kanssa ja nähdä monia vanhoja tv-alan tuttuja joita en ollut nähnyt aikoihin. Bonuksena ehdin käydä erittäin inspiroivia keskusteluja parin uuden tuttavuuden kanssa.

Mitä sinä olet oppinut isompiin juhlatilaisuuksiin osallistumisesta?

Yksinkertaisin tapa tehdä (elämäntapa)muutos

Tiedätkö mikä on yksinkertaisin tapa tehdä muutos omiin tapoihin?

Pysähdy ja vedä kerran syvään henkeä ennen kuin siirryt tehtävästä toiseen. Sen jälkeen kysy itseltäsi ”mitä olen tekemässä”?

Vinkki tuli Peter Bregmanin mainiosta kirjasta 18 Minutes.

Samassa kirjassa hän ehdottaa että laitat puhelimeesi hälytyksen, joka muistuttaa sinua pysähtymään kerran tunnissa havahtumaan siihen mitä olet juuri tehnyt ja mitä aiot tehdä seuraavaksi.

Pysähtyminen, hengähtäminen ja tietoisuuden tuominen siihen mitä olet tekemässä voi esimerkiksi:

  • Pysäyttää sinut juuri ennen kuin tartut herkkuun, joka ei mahdu hoikentavaan ruokavalioosi.
  • Estää sinua lähettämästä esimiehellesi kiukuspäissäsi kirjoittamaasi sähköpostia, jonka lähettämistä katuisit katkerasti.
  • Avaamasta Facebookia silloin kun sinun pitäisi oikeasti mennä nukkumaan.

Olen kokeillut tätä tekniikkaa muutaman päivän ajan. En laita hälytystä tasatunnein koska jos esimerkiksi kirjoitan, en halua häiriintyä kesken tekemisen.

Sen sijaan olen harjoitellut tietoisesti pysähtymistä aina kun minut keskeytetään, aina kun saan tehtävän loppuun tai aina kun huomaan että olen vetänyt kännykän esiin — sekä aina kun näen Facebookin logon (koska se on merkki siitä että olen juuri menettänyt fokukseni).

Tavoitteenani on harjoitella tätä tapaa tietoisesti vaikka vuoden ajan, koska näen että kaikista uusista toimintatavoista tämä on se, josta olisi monipuolisimmin hyötyä koko loppuelämän ajan.

Mistä huonosta tavasta sinä voisit päästä eroon  pysähtymällä, syvään hengittämällä ja kysymällä itseltäsi ”mitä olen tekemässä”?

vedahenkea1

Mitä tekisit jos…

mitahaluattehdaelamalla

Mitä sinä haluat luoda 2016?

Tässä muutama kysymys sen selvittämiseksi, mihin sinun kannattaa keskittyä sydämesi eli sisäisen viisautesi eli intuitiosi mielestä tulevana vuonna — tai pidempäänkin

Mitä tekisit jos rahaa ei olisi keksittykään, mutta tietäisit että kaikki perustarpeesi tulevat tyydytetyksi?

Vaihtoehtoisesti voit miettiä mitä tekisit jos kaikesta työstä maksettaisiin yhtä paljon.

Tai mitä tekisit jos voittaisit lotossa tai perisit niin paljon rahaa, ettei sinun tarvitsisi huolehtia enää toimeentulosta?

Mihin kuluttaisit silloin päiväsi?

Mitä tekisit jos mikään mitä teet ei tekisi sinua onnettomammaksi tai onnellisemmaksi?

Voit myös kysyä: mitä tekisit jos tietäisit faktana, ettet enää ikinä pysty kokemaan yhtään enempää onnellisuutta kuin mitä koet tänään.

Eli mitä tekisit siinä tapauksessa, että tietäisit onnellisuuden tavoittelun olevan täysin turhaa?

Mitä tekisit jos sinun ei tarvitsisi tehdä vaikutusta keneenkään?

Tai mitä tekisit jos tietäisit faktana että on ihan sama mitä teet, kukaan ei väheksy, halveksi, ihaile, rakasta tai arvosta sinua yhtään sen enempää tai vähempää kuin nytkään?

Voit myös miettiä mitä tekisit jos kukaan ei saisi tietää mitä teet tai että juuri sinä teit sen mitä teit.

Mitä aiot tehdä kuolemaa odotellessasi?

Tiettävästi sinulla on vain tämä yksi elämä elettävänä. Et tiedä varmuudella montako päivää, kuukautta tai vuotta sitä on jäljellä.

Miten ajattelit kuluttaa aikasi tällä planeetalla sinä ihmisenä joka olet?

Mitä jos tietäisit ihan faktana, että millään mitä teet elinaikanasi ei ole isossa mittakaavassa mitään väliä?

Mihin silloin käyttäisit aikasi ja energiasi?

Mikä olisi innostavinta, kiinnostavinta, houkuttelevinta, hyödyllisintä tai mahtavinta mitä voisit tehdä elämälläsi?

Haluatko lisää tukea tavoitteesi selkeyttämiseen ja toteuttamiseen? Tule valmennettavakseni!

    Valmennuspaketin valmennuspuhelut kestävät kukin noin 60 minuuttia. Puhelut pidetään tarpeen mukaan 1--3 viikon välein. Paketteja on tarjolla rajoitettu määrä.

    Hinnat sisältävät ALV 24 %. Katri soittaa.
  • (esim. tietyt päivämäärät, arkipäivät ja kellonajat jotka sopivat/eivät sovi)

Miksi et saa tehtyä mitä piti?

riittavanhyvintehty

Onko sinulle koskaan käynyt näin:

Muutat uudelle paikkakunnalle ja olet ihan innoissasi siitä, mitä kaikkea voit harrastaa siellä. On teatteria, konsertteja, hyviä ravintoloita, nähtävyyksiä, kuntoilu- ja ulkoilumahdollisuuksia.

Vuosia myöhemmin — ehkä vasta muuttaessasi pois — havahdut siihen, ettet ole hyödyntänyt murto-osaakaan uuden kotipaikkasi tarjonnasta.

Asuin Los Angelesissa kaksi vuotta ja suunnittelin koko ajan että kävisin San Diegossa. En ole vieläkään käynyt siellä, vaikka Suomeen palaamisen jälkeen olen viettänyt kolmeen otteeseen pidempiä aikoja Kaliforniassa.

Asuin Helsingissä kuusi vuotta. Sinne muuttaessani fiilistelin, että pääsisin käymään leffassa ja teatterissa, kokeilemaan uusia ravintoloita ja Seurasaaressa uimassa.

Kuuden vuoden aikana kävin leffassa kolme kertaa. Kaksi kertaa oman leffan ensi-illassa, kerran kaverin leffan enskarissa.  Teatterissa en tainnut käydä kertaakaan. Seurasaaressa uiminen jäi ajatuksen tasolle. Uusista ravintoloista ja kahviloista kokeilin vain niitä neljää, jotka aukesivat muutaman korttelin päästä kotoani.

Jokaisessa ajanhallintaoppaassa mainitaan, että jos emme laita jotain kalenteriimme se unohtuu tai jää viime tinkaan.

Jos emme mieti mihin aikaan päivästä hoidamme tehtävän, jonka haluamme tulevan rutiiniksi, unohdamme sen niin usein, ettei sen tekeminen muutu koskaan automaattiseksi toiminnaksi.

Luotatko liikaa muistiisi?

Miksi emme laita asioita kalenteriin tai määritä minkä tehtävän jälkeen tai tapahtuman aikana hoidamme tietyn rutiinihomman?

Koska elämme harhassa, että muistimme on parempi kuin on.

Että oikeat asiat juolahtavat mieleemme oikealla hetkellä. Että jos jokin juttu on tärkeä, se tulee kyllä hoidetuksi ajoissa.

Voi olla, että jollain ihmisillä on kyky muistaa oikeaan aikaan kaiken mitä he aikovat tehdä.

He tunnistavat itsensä siitä, että tekevät kaiken ajoissa, ottavat kaiken ilon irti kotikaupunkinsa tarjonnasta eivätkä koskaan kiroa sitä, etteivät aloittaneet tehtävän tekemistä aikaisemmin.

Jos sinä et ole tällainen ihminen, suosittelen erittäin lämpimästi, että kirjaat kalenteriisi välittömästi kaikki asiat jotka haluat saada hoidetuksi lähipäivinä.

Kirjoita myös itsellesi muistiin mitkä arkirutiinit aiot hoitaa nyt jo rutiininomaisesti hoituvien tehtävien yhteydessä.

Eli älä pelkästään päätä että ”käyn lenkillä kolme kertaa viikossa” vaan kirjoita muistiin että ”maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin heti sen jälkeen kun olen herännyt, käynyt vessassa, laittanut vaatteet päälle ja juonut lasin vettä kävelen eteiseen, laitan lenkkarit jalkaan, takin päälle ja lähden lenkille.”

Jos huomaat ajattelevasi että ”mä en tiedä mikä on paras ajankohta tämän hoitamiseen” tai ”mä en halua vielä lyödä mitään lukkoon ensi viikolla siltä varalta että tulee muutoksia”, kerro itsellesi että laitat tehtävän kalenteriin ”valeeseen”.

Eli laitat tehtävän alustavasti niille seuduille, jolloin voisit aikaisintaan tehdä sen — jos myöhemmin samaan aikaan pitäisi tehdä jotain tärkeämpää, voit siirtää tehtävän jonnekin muualle.

Riittävän hyvin tehty on parempi kuin täydellinen suunnitelma

Joskus emme halua päättää tarkkaa hetkeä jonkin tekemiselle, koska koemme, että meidän pitää vielä suunnitella tarkemmin mitä olemme tekemässä. Etsiä täydellistä hetkeä ja tapaa hoitaa homma niin hyvin kuin mahdollista.

Odottelimme viime kesästä asti ”oikeaa hetkeä” remontoida kylpyhuoneemme valmiiksi.

Että käyttämällämme ammattimiehellä olisi aikaa tehdä homma. Että meillä olisi tarpeeksi rahaa maksaa hänelle. Että ehtisimme suunnitella huolellisesti miltä tila näyttäisi ja hankkia sopivat kaakelit ja lamput kohtuuhintaan.

Lopulta kyllästyin odotteluun. Kyselin juuri kotinsa remontoineilta tai rakentaneilta tutuilta neuvoa. Opin, että tällaiseen omakotitaloon, jota ei aiota koskaan myydä (kuin korkeintaan aikuisille lapsilleen), on täysin OK tehdä kylpyhuoneen vesieristys ja kaakelointi itse.

Tärkeintä on perehtyä tarkasti valmistajien ohjeisiin, noudattaa niitä orjallisesti ja tehdä hommat niin huolellisesti kuin mahdollista. Sen lisäksi halusimme itse varmistaa eri vaiheissa ammattilaisilta että teimme kaiken oikein.

Päätin että kylpyhuoneen ulkonäköä tärkeämpää meille olisi toimivuus ja edullisuus. Niinpä suunnittelimme kylppärin kaakelijaon ja asettelun sen perusteella, mitä kaakeleita meillä oli.

Kylpyhuoneessamme on käytetty esimerkiksi veljen remontista jääneitä laatukaakeleita, joita oli jäljellä vain muutama kappale kutakin väriä. Äitini ja isäni varastoista löytyneitä irtokaakeleita, joita oli kutakin vain neliö tai pari. Jo kesällä Vantaan kierrätyskeskuksesta yhteensä 18 eurolla ostamaani sekalaista erää kaakeleita, joista osa oli käytetty jo yläkerrassa. Riihimäen TH-marketista kaverini todella edullisesti löytämiä isoja kaakeleita.

Saunan lattian ja kylpyhuoneen kaikki kaakelit tulivat maksamaan alle 100 euroa. Niinpä saatoimme huoletta sijoittaa rahaa kunnon vesieristeisiin ja laasteihin.

Eilen laatoitimme kaverini kanssa kylppärin viimeisen seinän. Tuliko siitä samanlainen kuin suunnitelmassani? Ei, koska suunnitelma ei soveltunut sellaisenaan käytettäväksi.

Tuliko siitä yhtä siistin näköinen, kuin jos ammattilaiset olisivat tehneet sen? Ei todellakaan, mutta teimme sen muuten täysin ohjeiden mukaan.

Riittää, että se täyttää tärkeimmän tehtävänsä eli suojaa rakenteita kosteudelta.

Ennen kaikkea nyt se on tehty.

Minkä asian tekemistä sinä olet lykännyt? Laita se kalenteriisi — vaikka vain valeeseen. Mieti vasta sen jälkeen kun se on kalenterissa miten sen toteutat.

Tällöin alitajuntasikin miettii tehokkaammin miten tehtävä hoidetaan. Mielellä kun on taipumusta käyttää suunnitteluun täsmälleen se aika, mikä sille annetaan. Mitä enemmän aikaa annat itsellesi tehdä jotain, sitä enemmän aikaa se vie.

Jos tarvitset tukea muutokseen, tsekkaa valmennuspakettini.

Tarvittaessa olen mm. tehnyt valmennettavien kanssa niin, että he raportoivat minulle joka päivä tiettyyn aikaan päivästä edistyksestään.

kaakelit2

Mitä tunnetta haluat kokea tänä vuonna

Mitä haluat saavuttaa tänä vuonna? Minkä unelman haluat toteuttaa? Mitä tavoitteita olet asettanut tai asettamassa itsellesi?

Haluatko laihtua, lopettaa tupakoinnin, aloittaa liikuntaharrastuksen? Toivotko rakastuvasi, muuttavasi uuteen kotiin tai tulevasi raskaaksi? Haluaisitko saada rahatilanteesi haltuun, löytää uuden työpaikan tai päästä opiskelemaan? Haluatko matkustaa vai pistää kotisi kuntoon?

Jos sinulla on useita tavoitteita, valitse se, joka tuntuu tärkeimmältä tai vahvimmalta.

Mitä tuntemuksia ajatus tavoitteiden tai unelman tavoittelemisesta aiheuttaa?

Onko olosi toiveikas, vai koetko jo lähdössä pelkoa epäonnistumisesta. Tai pyöriikö päässäsi ehkä lause ”kokeilaan nyt vielä kerran jos mä kuitenkin onnistuisin (vaikka veikkaan etten onnistu). Tuntuuko tavoite kaukaiselta vai oikeasti helpolta saavuttaa? Tuntuuko se isolta ja pelottavalta vai innostavalta ja jännittävältä?

Kuvittele että nyt onkin jo tammikuu 2017. Vuosi on kulunut ja unelmastasi ON tullut totta!

Mistä tiedät että siitä on tullut totta? Miten toteutuminen näkyy sinussa tai ympäristössäsi?

Mahdutko pienempiin vaatteisiin? Nouseeko askel kevyemmin. Eikö enää yskitä aamuisin? Onko tililläsi enemmän rahaa? Makaatko rakastetun kainalossa vai käveletkö kodissasi vastasyntynyt vauva sylissä.

Miltä sinusta tuntuu nyt kun tavoitteesi on toteutunut?

Tunnetko valtavaa onnea, iloa tai helpotusta? Oletko ylpeä tai itsevarma? Onko sinulla voittajafiilis?

Anna itsesi kokea täysillä sitä hyvää fiilistä jota tavoitteen tai unelman toteutuminen sinussa herättää. Yritä määritellä tuntemus mahdollisimman tarkkaan.

Missä se tuntuu, miltä se tuntuu?

Tuntuuko se kuplintana vatsapohjassa. Rentoutena selässä. Lämpönä rintakehässä. Keveytenä, helppoutena, avaruutena tai vapautena?

Anna itsesi yhä kokea hyvää fiilistä täysillä. Palaa sitä yhä kokien tähän hetkeen.

Katso uudestaan tästä hyvästä fiiliksestä käsin tavoitteitasi ja toiveitasi tulevalle vuodelle.

Miltä ne tuntuvat nyt kun koet jo tavoittelemaasi fiilistä?

Tuntuvatko ne helpommilta ja hauskemmilta? Onko paine niiden saavuttamiseen kadonnut? Näetkö itsesi ottamassa vaadittavia askeleita päättäväisemmin? Näetkö itsesi kohtaamassa vastoinkäymiset tyynemmin ja ratkaisevasi ne kylmän viileästi panikoinnin tai luovuttamisen sijaan?

Voit kokea kaikkia tunteita tässä ja nyt. Sinun ei tarvitse kiristää itseäsi toteuttamaan unelmaasi tunteella jota haluat kokea.

Voit antaa itsesi kokea rakkautta, vapautta, turvaa, onnea ja levollisuutta tässä ja nyt.

Ja voit silti toteuttaa unelmasi ja tavoitteesi.

Teet joka tapauksessa jotain joka hetki — myös tänä vuonna.

Miksi et toteuttaisi unelmaasi tai tavoitteita, joita olit ajatellut asettaa itsellesi tälle vuodelle?

Ihan vain siksi että voit tehdä niin.

[divider icon=”star” style=”none”]

Puhuin samasta aiheesta tämän aamun Periscope-videossa. Löydät minut Periscopesta, Twitteristä ja Snapchatista tunnuksella kutrinet.

Jos video ei toimi, voit katsoa sen myös täällä: https://ktch.tv/5D52.

Miten viime vuosi teki sinusta viisaamman

mitenviisastuit2

Näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi ehdotan, että varaat vaikka vain viisi minuuttia kuluneen vuoden kelaamiseen. Tee se hetkenä jolloin olosi on virkeä, levollinen ja vakaa.

(Eli itse teen tämän vasta 1.1. koska yöunet jäivät lyhyeksi oksentelevan lapsen kanssa, hahhah!)

Ihannetapauksessa vastaa kirjallisesti tai ainakin ääneen alla oleviin kysymyksiin.

Halutessasi voit kysyä ne myös kaverilta, joka voi kysyä kysymykset sinulta. Tällöin kuulette eri tavalla niin kysymykset kuin omat vastauksenne. Samalla voitte kysellä toisiltanne syventäviä kysymyksiä ja opitte tuntemaan toisenne paremmin.

Jos saisit elää tämän vuoden uusiksi tietäen mitä nyt tiedät, mitä tekisit toisin?

Mitkä asiat onnistuivat tai toimivat? Miksi niin kävi?

Mitkä asiat menivät jotenkin pieleen tai tavalla josta et pitänyt? Mitkä tapahtumat johtivat kyseiseen lopputulokseen?

Mitä olisi pitänyt tapahtua, että homma olisi hoitunut haluamallasi tavalla?

Mitä toivot tulevalta vuodelta?

Miten voisit hyödyntää tämän vuoden oppeja saadaksesi ilon irti tulevasta vuodesta?

Mitä aiot tehdä tulevan vuonna toisin kuin mitä teit tänä vuonna?

Entä mitä traditioita, tapoja tai oppeja haluat jatkaa tulevana vuonna?

Hyvää vuoden viimeistä päivää! Kiitos tästä vuodesta!

Sano EI, jotta voisit sanoa KYLLÄ

Jos iskisin sinua taikasauvalla päähän niin, ettet kykenisi enää koskaan kokemaan syyllisyyttä, häpeää tai pelkoa, mille sinä sanoisit ”ei kiitos” tai ”kiitti mulle riitti”?

Siitä lähtien kun liityin Naiset jotka sanovat ei -ohjelman tekijätiimiin, olen miettinyt paljon sitä, miksi ”ei”:n sanominen tuntuu olevan niin vaikeaa — varsinkin meille naisille.

Miksi joskus on niin vaikeaa jättää taakseen asioita, ihmisiä ja tilanteita, jotka eivät enää palvele minua?

Miksi välillä on vaikeaa kieltäytyä innostavista ehdotuksista?

Entä sivuuttaa vaatimukset ja odotukset, joita muut tai minä itse asetan itselleni?

En väitä olevani tässä asiassa edelleenkään mikään ekspertti.

Vuosien mittaan olen oppinut vähentämään radikaalisti jees-tyttöilyä, eli pelon, syyllisyyden tai häpeän takia myöntymistä tilanteisiin ja asioihin, joita en oikeasti halua elämääni.

En esimerkiksi lähde enää mukaan työprojekteihin, joita tekisin ensisijaisesti rahasta.

Olen huomannut, että jos projekti ei ole niin kiinnostava ja houkutteleva, että haluaisin tehdä sen ilmaiseksi, jossain vaiheessa raha lakkaa motivoimasta ja alan miettiä onko tämä todellakin paras tapa käyttää aikaani. Yleensä ei ole.

Sen sijaan sanon vieläkin liian helposti ”kyllä” asioille, joille minulla ei olisi oikeasti aikaa tai energiaa silloin, kun tehtävä on näennäisen yksinkertainen ja minä olen niin kiireessä, etten huomaa miettiä missä välissä oikeasti ehtisin homman tehdä.

Tämä näkyy aivan erityisesti kodin arkeen liittyvistä asioista sovittaessa.

Aamukiireen keskellä minun on liian helppo sanoa ”joojoo” kun puoliso pyytää hoitamaan jonkin erikoistehtävän, vaikka päivässä ei oikeasti ole rakoa, jossa voisin hoitaa homman alusta loppuun.

Kaikkein eniten skarppaamista minulta vaativat uudet ideat ja projektit, jotka saavat niin liekkeihin, että ennen kuin olen ehtinyt miettiä mitä niiden toteuttaminen käytännössä vaatii minulta, ehdin jo suostua niihin tai ilmoittaa niistä koko kansalle.

Viimeiseen ongelmaan olen saanut avuksi pienen ryhmän ihmisiä, joiden erikoistehtävänä on pointata minulle milloin moponi on karkaamassa käsistä.

He ovat hyviä näkemään miltä ongelmilta suljen silmäni keskittyessäni liikaa siihen mitä mahdollisuuksia projekti tarjoaa.

Ajan myötä olen oppinut jo kysymään mielessäni uusien ideoiden kohdalla ”mitä X, Y ja Z sanoisivat tästä?”

Lähes aina arvaukseni heidän mielipiteestä osuu oikeaan. Käytännössä aina heidän neuvojensa kuunteleminen on kannattanut.

Ehkä eniten minua on kuitenkin auttanut sen muistaminen, että jokainen ”kyllä” tarkoittaa että sanon ”ei” yhdelle tai useammalle asialle.

Mitä enemmän sanon kyllä asioille, joita en oikeastaan halua tehdä, jotka eivät enää palvele minua tai joista seuraa enemmän harmia kuin hyötyä, sitä vähemmän minulla on kalenterissani tilaa ja tililläni varaa asioille, jotka ovat minusta kiinnostavia, hauskoja, hyödyllisiä ja hyviä.

Millaisissa tilanteissa sinun on vaikea sanoa ei?

Mille sinä haluaisit sanoa ei jos et pystyisi häpeämään, pelkäämään tai kokemaan syyllisyyttä?

Haluatko saada oman tukijoukon auttamaan isojen päätösten tekemisessä tai sellaisten asioiden karsimisessa, jotka eivät enää palvele sinua?

Lue lisää Naiset jotka sanovat ei -sarjasta ja siihen hakemisesta täältä.

sanoei