Avainsana: luovuus

Julkaistu

Mitä sinä haluat luoda tähän maailmaan?

Lahjoitin valmennussession valmennettavan kaverille, joka laittoi tämän viestin (jota luvalla saan jakaa muiden kanssa):

”Hi Katri, thank you so much for taking the time to coach me. i found your approach refreshing and energizing. Having been coached twice before I’d previously come away feeling despondent and lost. With you I knew where I wanted to go! You help me discover what was deep inside me, and since our session I’m feeling so much more confident in my craftwork, and realize I DO have something to share with the world. In turn the reaction towards my work has been incredibly positive!! My negative thoughts are just left to pass on their way while I concentrate on the positive ones where I know is the time to make the descicions!

Thank you so much once again – and for being so generous with your time!

Watch out for my craft!

Nicky”

 

(Raaka suomennos: ”Hei Katri, kiitos paljon että annoit aikaasi valmentamiseeni. Pidän lähestymistapaasi virkistävänä ja energisoivana. Olen ollut kaksi kertaa aiemmin valmennettavana ja silloin jäin  alakuloiseen ja eksyneeseen fiilikseen. Sinun kanssasi tiesin mihin haluan mennä! Olet auttanut minua löytämään jotain mitä oli syvällä sisälläni ja sessiomme jälkeen olen ollut paljon itsevarmempi käsityöläisyyteni suhteen  ja ymmärrän että minulla ON jotain annettavaa maailmalle. Vastaavasti [muiden] reaktio työtäni kohtaan on ollut uskomattoman positiivista!! Jätän negatiiviset tunteeni vain ohittamaan minut sillä välin kun keskityn positiivisiin tunteisiin, joista tiedän että on aika tehdä päätöksiä.

Kiitos paljon vielä kerran – ja että olit niin antelias aikasi kanssa! Odota vain työtäni!)”

Tämä viesti summaa hyvin mistä valmennuksessani on pohjimmillaan kyse — vapauttaa energiaasi turhasta murehtimisesta, jotta voit toteuttaa sisäistä kutsumustasi ja luoda jotain uutta maailmaan. 

Tarkoitan luomista laajimmassa mahdollisessa merkityksessä: luoda kokemuksia, suhteita, rakkautta, vapautta, aikaa, energiaa, asioita, esineitä, tapahtumia.

Itse asiassa luot nytkin joka hetki jotain — kokemuksia itsellesi ja mahdollisesti myös muille.

Kysymys ei siis ole edes siitä, voitko luoda tai osaatko luoda, vaan mitä haluat luoda tähän maailmaan.

Tunnustan, että näen päivä päivältä turhempana itsensä kehittämisen, johon liittyy ajatus ”kehitän itseäni tullakseni menestyvämmäksi, onnellisemmaksi tai paremmaksi ihmiseksi”. Ajatus siitä, että sinussa on jotain kehitettävää on illuusio ja perustuu väärinkäsitykselle, että sinä olet ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi.

Sinä ET ole ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi — vaan se, joka ajattelee, tuntee ja toimii.

Silloin kun mielialasi on alhainen, ajattelet kapea-alaisesti vainoharhaisia ajatuksia, joilla on yleensä hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Samalla tunnet olosi kurjaksi ja toimit kuin pelokas eläin: hyökkäävästi, panikoiden tai paikallesi jähmettyen.

Silloin kun mielialasi on korkea ajattelet laaja-alaisesti. Näet selkeämmin syy- ja seuraus-yhteydet, pystyt paremmin arvioimaan mikä on oikein ja väärin, muistat pitkän tähtäimen tavoitteesi ja tulkitset osuvammin muiden toimintaa. Tunnet olosi levolliseksi, onnelliseksi, rakastavaksi, innostuneeksi tai iloiseksi. Toimit luovasti, pelottomasti, anteliaasti ja rakastavasti.

Sinä olet jo hyvä, ehjä ja rakastettava. Mielialasi vaihtelevat, koska niiden kuuluukin vaihdella — kaikenlaiset tunteet ovat olennainen osa inhimillistä kokemusta. Ikävät tunteet ovat turvallisia ja omalla laillaan jopa nautinnollisia — miksi muuten kauhuleffat, toimintapätkät, trillerit ja nyyhkyelokuvat olisivat niin suosittuja?

Sinulla on käytössäsi ääretön kapasiteetti uusiin ajatuksiin. Olet varmasti kokenut joskus elämässäsi flow-tilan eli tunteen, jossa sinusta tuntuu kuin ”viisaammat puhuisivat kauttasi” tai esimerkiksi laulu vain tulee lävitsesi jostain muualta tai olet osa harrastamaasi liikunta- tai urheilulajia. Tai olet yhtäkkiä saanut idean tai oivalluksen, joka yllättää sinut suuruudellaan ja jättää miettimään mistä idea oikeasti tuli.

Esimerkiksi minä mietin usein omia tekstejäni lukiessani ”kirjoitinko minä todellakin tämän”.

Tällöin ilmennät omaa sisäsyntyistä luovutttasi puhtaimmassa muodossa — luot yhdessä jotain uutta universumin, elämän voiman, kaiken elämän takana olevan älykkään energian, universaalin mielen tai jumalan kanssa (miksi ikinä kutsutkaan sitä korkeampaa voimaa tai logiikkaa, joka mahdollistaa että yhdestä solusta kasvaa kokonainen ihminen tai pienestä terhosta iso tammi).

Jos ymmärtäisit, että sinä olet hyvä, ehjä ja rakastettava ja sinulla on käytössäsi sama ääretön viisaus ja luovuus kuin kaikilla maailman suurimmilla neroilla, mitä sinä haluaisit luoda tähän maailmaan?

—

Ensi lauantaina alkaa Löydä itsesi -virtuaalinen itsevalmennuskurssi, jonka päätarkoituksena on selvittää yhdessä mitä kaikkea sinä haluat luoda tähän maailmaan — ja sitten luoda se!

Julkaistu

Miksi kirjoittaminen on kovaa työtä?

Minulla oli äskettäin valmennuskeskustelu erään kirjoittajan uraa tavoittelevan henkilön kanssa, joka koki että kirjoittaminen on kovaa työtä. Minua tämä väite on aina ihmetyttänyt. Minusta kirjoittaminen on helppoa ja hauskaa ja nautinnollista. Suurin rasitus tapahtuu yleensä ennen kuin alan kirjoittaa — kun vasta yritän potkia itseäni kirjoittamaan.

Valmennettavani kuvattua omaa kirjoitusprosessiaan tajusin missä ongelma oli. Hän yritti kirjoittaa joka päivä tietyn määrän sivuja tai tietyn aikaa, oli hänen mielialansa mikä tahansa. Välillä hänellä oli päiviä, jolloin yhtäkkiä, kuin ihmeen kaupalla, kirjoittainen sujui ja hän saatoi naputella neljä sivua tuosta noin vain. Sitten oli niitä päiviä, jolloin kirjoittaminen oli tervanjuontia ja sekin mitä hän oli kirjoittanut tuntui hänestä olevan ihan paskaa.

Koska hän ei ymmärtänyt miksi joskus kirjoittaminen oli helppoa ja joskus niin älyttömän vaikeaa, hän oli alkanut jo pelätä kirjoittamista.

Onneksi minä tiesin mikä oli se muuttuja, joka ratkaisee onko kirjoittaminen helppoa vai vaikeaa: mieliala.

Mieliala määrää

Mielialan ymmärtäminen on ollut yksi tärkeimmistä opeistani Supercoach Academyssa.

Kun olemme korkeassa mielialassa (high state of mind) eli hyvällä tuulella, kehomme on rentoutuneessa tilassa ja aivomme eri osat toimivat suloisessa harmoniassa antaen kunkin osan hoitaa hommansa. Tällöin näemme helposti suuren kokonaisuuden, ymmärrämme paremmin oikeat asiayhteydet, tulkitsemme toisten ilmeitä ja äänenpainoja paremmin ja olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme.

Kun olemme alhaisessa mielialassa (low state of mind) eli huonolla tuulella tai pahalla mielellä, kehomme on stressitilassa, valmiina pakenemaan tai taistelemaan. Stressihormonit blokkaavat loogista ajattelua ja tahdonvoimaa hallitsevan otsalohkon ja saavat meidät näkemään vain yksityiskohtia. Olemme aggressivisempia, varuillamme vaaran varalta ja impulsiivisempia. Tästä seuraa se, että näemme uhkia sielläkin missä niitä ei ole, emme osaa lukea yhtä hyvin muiden elekieltä emmekä näe enää isoa kokonaisuutta.

Minä en koskaan kirjoita alhaisessa mielialassa. Tämä ei ole ollut tietoinen valinta, vaan jotain mitä olen oppinut äidiltäni häntä tarkkailemalla ja kuuntelemalla. Mieleeni ei edes juolahda kirjoittaa huonolla tuulella ollessani. Tai jos joskus menen koneelle ja yritän kirjoittaa kun olen alhaisessa mielialassa, annan nopeasti periksi. Ydinsyy minun kohdallani on tietenkin se, että opin jo ihan pienenä lapsena että kirjoittamisen kuuluu olla kivaa ja mielenkiintoista. Jos se ei ole sitä, jotain on pielessä.

Niinpä neuvo kirjoittaa joka päivä on toisaalta järjetön, toisaalta sadistinen. Vähän niin kuin neuvo mennä ottamaan rannalle aurinkoa satoi tai paistoi. Jos makaat kaatosateessa biitsillä et juurikaan rusketu ja pahimmillaan saat flunssan. Jos yrität pakottaa itsesi kirjoittamaan kun mielialasi on alhainen ja aivosi eivät toimi kunnolla, alat pelätä kirjoittamaan ryhtymistä.

Selitin valmennettavalleni, että mielialat ovat seurausta ajatuksistamme. Emme voi juurikaan valita ajatuksia, jotka putkahtavat päähämme — voimme vain valita mitä niillä teemme sen jälkeen kun ajatus on putkahtanut päähämme.

Tutkitusti nopein tapa nostaa mielialaa on hyväksyä negatiivinen fiilis ja sen takana olevat ajatukset ja odottaa että ne menevät pois. Odotusaikana voi tehdä kaikkea sellaista, missä ei tarvitse niin kauheasti aivokapasiteettia: treenata, siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, nukkua, ulkoiluttaa koiraa, katsoa televisiota.

Negatiivisen fiiliksen kieltäminen ja yritykset ajatella mielialaa paremmaksi yleensä vain pahentaa mielialaa. Koska aivomme eivät toimi kunnolla, saamme huonolla tuulella vain huonoja ideoita ratkaista tilanne (”jos kirjoitan pomolle tämän tulikivenkatkuisen kirjeen, sitten oloni on parempi”). Toisaalta jo se, että suhtaudumme niin negatiivisesti omaan huonoon fiilikseen että haluamme päästä siitä väenvängällä eroon on itsessään uusi negatiivinen tunne. Toisin sanoen vastustamalla huonoa tuultasi tuplaat huonon tuulesi!

Ajatuksen luonne on tulla ja mennä. Kun annat ajatustesi tulla ja mennä rauhassa sillä aikaa kun sinä hoidat arkiaskareita, saat pian huomata huonoja fiiliksiä aiheuttaneiden ajatusten vaihtuneen parempiin ajatuksiin. Kun mieli on taas hyvä ja ajatus kirkas, on aika käydä kirjoitushommien ja muiden aivotyötä vaativien tehtävien pariin.

Elämä voi oikeasti olla henkisesti aika helppoa ja hauskaa!

LISÄYS:

Suosittelen lukemaan alla olevat kommentit. Olennaisin pointti, jonka haluan lisätä tähän on se, että se, ettei huvita kirjoittaa ei ole sama asia kuin että mieliala olisi alhainen.

Voi olla että olen hyvällä tuulella, mutta minua laiskottaa tai haluan tehdä jotain muuta. Jos silloin ”huijaan” itseni kirjoittamaan eli esim. sanon itselleni että ”okei, mä vain nopeasti katson mitä mä kirjoitin eilen”, niin kirjoittaminen lähtee kyllä soljumaan ja vie pian mukanaan.

Mutta jos minulla on se hetki, jolloin ajattelen että minä olen ihan paska kirjoittaja, kukaan ei tykkää minusta, elämä on muutenkin paskaa, minulla ei ole mitään sanottavaa jne., silloin on viisainta pysyä kaukana tietokoneesta ja ylipäätään kaikista tärkeistä ajattelua vaativista tehtävistä.

Tai niin kuin tämän viikonlopun opettajani Mara Gleason sanoi eilen: ”jos alat ajatella elämääsi silloin kun makaat aamuyön pikkutunteina odottamassa turhaan unta, yhtäkkiä elämäsi on yhtä epäonnistumista — mutta kun vihdoin nukahdat ja heräät aamulla, ihmettelet vain mitä oikein ajattelit, elämäsi on ihan jees.”

Jos haluat saada vastaavanlaisia ahaa-elämyksiä millä tahansa elämän osa-alueella, tule valmennettavakseni tai liity VIP-jäseneksi. Ainaisjäsenyyksiä eli pioneerijäsenyyksiä on tarjolla enää huhtikuun loppuun, jonka jälkeen tarjoan vain vuosi- ja kuukausijäsenyyksiä.