Tänä aamuna isä päivitteli mun muuttunutta olemusta: ”ootsä kova likka, en uskonut että pystyisit muuttamaan vartaloasi noin — nythän sulla on ihan muodikas peppu”. Pilates-ohjaaja ihmetteli puolestaan mun äkillisesti suoristunutta selkää ja ”pidentyneitä” kylkiä.
Jotain on oikeasti tapahtunut — tunnen sen selkeästi kehossani. On aina vain vaikeampaa istua huonossa asennossa — vinossa tai selkä lysyssä. Autossa jouduin säätämään penkkiä pystyasentoon kun aiempi — vuosia käyttämäni asento — tuntui liian ”lytyssä” olevalta. Koko yläkroppa tuntuu erilaiselta, varsinkin kyljistä. Okei, voi olla että kuvittelen vain, mutta tuntuu kuin olisin saanut yhtäkkiä lisätukea sinne, selkään ja vatsaan. Huomaan nousevani eri tavalla — rullaten sen sijaan että kömpisin — ylös sängystä ja tuolilta.
Uskon että uusin muodonmuutos on viime viikkojen ahkeran Pilates-harjoittelun. Luulen, että 1,5 vuotta sitten hankitut perustaidot ovat jääneet johonkin lihasmuistiin ja nyt kun olen taas kunnolla aloittanut Pilateksen treenaamisen, ne ovat palautuneet nopeammin lihasmuistiin — ja kehittyneet paremmiksi kuin koskaan.
Pilates-ohjaaja kysyi tänään miten jaksan treenata Pilatesta nykyään käytännössä päivittäin. Viitsin tehdä sitä, koska se saa kroppani tuntumaan paremmalta jo treenin aikana. Aamut ilman rullauksia ja kiertoja ovat jäykkiä. Ilman ”satasen” tekemistä minua palelee — aamutreenin jälkeen on lähestulkoon kuuma.
Eilen päättyi melkein puolitoista viikkoa kestänyt sairastaminen. Sairauden aikana en siis tehnyt juuri muuta kuin pilatesta. Eilen illalla kävin tekemässä salilla ytimekkään selkätreenin. Ylätaljassa oli pakko vähentää painoja 40 kilosta 35 kiloon, soutu ja reverse peck deck menivät onneksi vanhoilla painoilla. Viivästynyt selkäkipu ei ole vielä vaivannut — ehkä Pilates piti lihakset ”hereillä” sairastelun aikana. Oli aivan ihanaa päästä treenaamaan selkää. En olisi uskonut, että voisin joskus vilpittömästi sanoa (tai kirjoittaa) näin.
Pari ihmistä on nyt kysynyt lyhyen ajan sisällä siitä, mistä mä olen joutunut luopumaan laihdutuksen aikana. En kertakaikkiaan mistään. Joo, alkoholia juon vähemmän kuin ennen, kiitos karmeammilta tuntuvien krapuloiden ja yleisen vastenmielisyyden pöhnäistä tunnetta kohtaan. Tämän vuoden aikana olen syönyt suklaata, pullaa, sipsejä, hampurilaisia, pitsaa, hodareita, jäätelö, kakkua jne. ilman huonoa omaatuntoa. Olen syönyt niitä määrällisesti vähemmän ja huomattavasti harvemmin kuin ennen, mutten siksi etten olisi sallinut niitä itselleni vaan siksi ettei ole tehnyt mieli.
En ole jättänyt mitään ruokalajia valmistamatta tänä vuonna siksi että se olisi lihottava tai epäterveellinen. Olen tehnyt erilaisia kermapastoja, pitsaa, kebabia, fajitasta, hampurilaisia. Kyllä, ne ovat olleet kevennettyjä versioita, mutta maku on ollut vähintään yhtä hyvä kuin perinteisissä täysrasvaisissa versioissa. Joo — ei ehkä täsmälleen sama, mutta silti erittäin hyvä ja maistuva.
Huomenna syömme esim. brasilialaista härän sisäfilettä viherhomejuustoperunoiden ja kastikkeen kera. Kastike on Poutun valmista lihakastiketta (90 kcal / 100 g), viherhomejuustoperunat aion valmistaa pakastevalkosipuliperunoista (n. 70 kcal / 100 g), Riitan Herkun Suomeen tuomasta 17 % viherhomejuustosta, jota tarvitaan vain puolet sinihomejuuston määrästä maun antajaksi ja mahdollisesti 10 % ruokakermasta tai sitten ihan kasviliemestä. Ei ole ykkösterveellisin vaihtoehto jos käytän kermaa, mutta silti varsin terveellinen — ja paljon kevyempi vaihtoehto kuin täysrasvaisella aurajuustolla ja kuohukermalla tehdyt perunat. Maku ei kärsi yhtään — jopa päinvastoin tässä nimenomaisessa tapauksessa. Jne.
Pointti: terveellinen, hoikistava elämäntapa ei tarkoita salaatinnakertamista. Se ei tarkoita ruoka-aineista kokonaan kieltäytymistä. Se tarkoittaa vain järkevien valintojen tekemistä ja ruokavalion kokonaisuutena hahmottamista. Jos syöt keskimäärin melko optimaalisen terveellisesti (silti hyvästä ruoasta nauttien), ruokavalioosi mahtuu myös vähemmän optimaalisia päiviä ilman että ne vaikuttavat mitenkään terveyteesi tai ulkomuotoosi.
