Kuinka kirjoitan kirjoja (ja kestän kritiikkiä)

kritiikkivieeteenpain2Kirjoitan parhaillaan uusinta self help -kirjaani niin, että jaan VIP-jäsenille tekstin raakaversioita sitä mukaa kun saan kirjoitettua ne. Toiveenani on että VIP-jäsenet kertoisivat mitä ajatuksia tekstistä nousee. Olen saanut jo parin ekan päivän aikana oikein hyviä kommentteja, joista on herännyt uusia ajatuksia.

Tein tänään päivän teorian aiheesta ”Kuinka ottaa vastaan kritiikkiä”. Saan jatkuvasti kehuja siitä, miten hyvin otan vastaan joskus runsastakin kriittistä palutetta työstäni. Videolla kerron salaisuuteni kritiikin kestämiseen.

Voit katsoa videon YouTubessa (tai alla).

Videon pääpointti on se, että sinä et ole ajatuksesi, tunteesi tai toimintasi. Et ole edes ominaisuutesi. Jos joku kritisoi toimintaasi, hän ei kritisoi sinua.

Toisaalta kritiikki on käytännössä aina makuasia — mielipide, ei universaali totuus. Makuasioista voi kiistellä, mutta se että joku pitää eri asioista kuin sinä ei tarkoita että sinä tai edes tekemäsi työ olisi kelvoton.

Alhaisessa mielentilassa eli kun olomme on jotain muuta kuin rento ja levollinen, meitä ärsyttävät usein sellaisetkin asiat, joita muulloin tuskin huomaamme. Niinpä selvästi kiihtyneessä, ärtyneessä tai muuten huonoissa fiilareissa jätetty palaute kertoo usein enemmän kyseisen henkilön ajattelun tasosta ja henkisestä kapasiteetista sillä hetkellä kuin mistään muusta.

Oma kirjoitusprosessini

Kirjoitusprosessin alussa laadin suunnitelman kirjaan. Varsinkin fiktioromaaneissa se on hyvinkin yksityiskohtainen.

Sitten kirjoitan raakatekstin suunnitelman pohjalta miettimättä yhtään miten hyvää tai huonoa teksti on. Tärkeintä on saada kaikki ajatukset jollain lailla kirjattua ylös – joskus jopa vajaina lauseina. Olen huomannut että tällainen täysin estoton suoltaminen (toki suunnitelman rajoissa) johtaa mielen vapautumiseen ja ns. flow-tilaan pääsemiseen.

Jos jään jumiin, siirryn raa’asti seuraavaan kohtaan suunnitelmassani.

Vasta sen jälkeen kun olen saanut pääni tyhjennettyä ja kaikki suunnitelman kohdat jotenkin täytettyä, lähden käymään tekstiä kriittisesti läpi. Ammun alas heikot ja vanhat ideat ja lauseet. Kirjaan tekstin joukkoon muistutuksia siitä, mitä vielä puuttuu.

Sen jälkeen kun teksti on kerran käyty läpi, palaan taas luovaan tykitysvaiheeseen ja täydennän keskeneräiset kohdat suoltamis-metodilla ennen kuin jälleen vaihdan roolia ja alan ensin karsia ja sitten miettiä mitä vielä puuttuu.

Näin toimien olen kirjoittanut jo 30 kirjaa ja yli sata käsikirjoitusta ja äitini, kirjailija Kirsti Manninen (aka Enni Mustonen), joka alunperin opetti metodin minulle, on kirjoittanut tällä tavalla yli 100 kirjaa ja yli 500 käsikirjoitusta.

Kahvilla Katrin kanssa: 61. Miksi kritiikki on kivaa ja anonyymiys OK

Tällä 7 minuuttia pitkällä videolla kerron miksi ikäväkin kritiikki on minusta aidosti hyvä juttu ja miksi suorastaan kannustan Kutri.net:in kommentoijia kommentoimaan nimimerkillä.

Kirjoita kirja kuukaudessa -haasteeseen osallistuvat: 

Erityisen tärkeää on huomata, että aluksi väärältä tai epäreilulta tuntuva palaute kirjastasi tai käsikirjoituksestasi on aina tilaisuus nähdä, mitä olet ehkä missannut. Voi esimerkiksi olla että jokin asia on ollut sinulle niin itsestäänselvä, ettet ole huomannut kirjoittaa sitä ”auki” käsikirjoitukseesi.

Jos joku ei ymmärrä mitä yritän kirjoituksellani kertoa, mietin aina ensimmäiseksi miten voisin sanoa saman asian selkeämmin sen sijaan että syyttäisin lukijaa tai katsojaa tyhmyydestä, sivistymättömyydestä tms.

Vielä ehdit mukaan Kirjoita kirja kuukaudessa -haasteeseen! Lue lisää täältä.

Totuus tekee kipeää