Kolme prinsiippiä vs omasta kehosta huolehtiminen

Jos mikään ulkoinen asia ei voi pakottaa meitä tuntemaan tietyllä tavalla, miksi puhun niin paljon hengityksestä, unesta, mikrobiomista, oman unen parantamisesta jne.?

Kolmen prinsiipin ajatteluun tutustuneet henkilöt ovat kyselleet tätä minulta pariinkin otteeseen. Viimeisin viesti tuli sen jälkeen kun tein Facebookiin päivän teorian heikkouksista ja vahvuuksista.

Lisäksi keskustelin asiasta juuri (virtuaali-)tapaamisessa, jossa pohdittiin miten voitaisiin edistää Kolmen prinsiipin ajattelun tunnettavuutta Suomessa. Kolmen prinsiipin malli on siis paradigma, maailmanselitysmalli, joka on minun juttujeni taustalla.

Alla olevalla videolla selitän mitkä nämä mystiset Kolme prinsiippiä ovat ja miksi minä olen ”epäpuhdas” kolmen prinsiipin opettaja ja puhun myös omaan kehoon vaikuttamisesta.

(Katso video YouTubessa.)

Koemme joka hetki vain oman ajattelumme. Eli et koe koskaan kehosi ulkopuolisia tai edes sisäisiä tapahtumia suoraan eli sellaisenaan, vaan ainoastaan sen, mitä tiedostamaton mielesi milläkin hetkellä päättää tuupata tietoisuuteesi.

Vrt. tilanne jossa vajoat työmatkalla omiin ajatuksiisi niin, ettet tiedä perille päästyäsi mitä ympärilläsi tapahtui matkan aikana.

Tietoisuutesi oli täyttynyt matkan aikana muista ajatuksista/havainnoista kuin ympäristöstäsi koskevista havainnoista.

Se mitä ja millaisia ajatuksia milloinkin ajattelemme riippuu tietoisuuden tasostamme (”mielentilastamme”), joka vaihtelee omalla sumealla logiikallaan.

Kutsun universaaliksi mieleksi tätä sumeaa logiikkaa, tiedostamattomia ajatusprosesseita, jotka valitsevat mikä ajatus tulee milloinkin tietoisuuteesi ja kaikkia niitä tuhansia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä, jotka myötävaikuttavat tiedostamattoman mielen valintaprosessiin.

Se, että koemme vain ajattelumme ei tee esimerkiksi lukihäiriöisestä yhtä nopeasti ja vaivattomasti lukevaa kuin henkilöstä jolla ei ole lukihäiriötä.

Voi kuitenkin olla että silloin kun hänen mielentilansa on alhainen, hän lukee vieläkin huonommin kuin silloin, kun hänen mielentilansa on korkea eli mieli tyyni ja levollinen.

Tai mestarillista kartanlukijaa ihmisestä, jonka synnynnäinen taipumus hahmottaa tilaa ja ympäristöä on poikkeava.

Mutta ollessaan paniikissa eli erityisen alhaisessa mielentilassa hän eksyy ehkä vieläkin pahemmin kuin silloin, kun hänen olonsa on vakaa ja rauhallinen eli mielentila korkea.

Tai ADHD-aivoisesta yhtä kykenevää keskittymään asioihin, jotka häntä eivät kiinnosta kuin ihmisestä, jolla on neurotyypilliset aivot.

Mutta alhaisessa mielentilassa hänen olonsa voi olla vieläkin sekavampi ja keskittymiskykynsä erityisen huono.

Kolme prinsiippiä auttaa ennen kaikkea siihen, ettei ota vakavasti ajatuksia, kuten ”olen huono ihminen kun en pysty pitämään kotiani yhtä helposti siistinä kuin muut” tai ajattele että ”minun on pidettävä kotini yhtä helposti siistinä kuin muut”.

Edellä mainitussa Päivän teoriassa kerron, että minun ymmärryksestäni käsin näyttää järkeenkäyvältä keskittyä tekemään asioita, joista suoriutuminen tuntuu lastenleikiltä, sen sijaan että yrittää itku kurkussa ”parantua heikkouksistaan” tms.

Toisaalta sillä ei ole minulle mitään väliä vaikka joku haluaa käyttää aikansa tehden asioita, joihin hänellä ei ole luontaista taipumusta.

Kun kerran jotain täällä on tehtävä kuolemaa odotellessa, niin minusta näyttää kiinnostavammalta ja järkeenkäyvämmältä järjestää elämänsä niin, että voi tehdä etupäässä asioita, joihin on luontainen taipumus.

Minusta näyttää = mielipide = ajatus, ei universaali totuus.

Korkeassa mielentilassa teen helpommin niin asioita, joihin minulla on luontainen taipumus kuin asioita, joihin minulla ei ole luontaista taipumusta — mutta silloinkin teen keskivertoihmisiä paremmin asioita, joihin minulla on luontainen taipumus ja keskivertoihmistä huonommin asioita, joihin minulla ei ole luontaista taipumusta.

Universaali mieli on siis määrittää, mikä mielentilamme milläkin hetkellä on. Emme pysty koskaan hallitsemaan kaikkia niitä Universaaliin mieleen lukeutuvia tekijöitä, jotka ratkaisevat mikä seuraava ajatuksemme ja siihen liittyvä tunne on. Eikä tarvitsekaan, sillä mielentilamme on jatkuvassa muutoksessa.

Sekään ei tarkoita sitä, etteikö elämäänsä voisi ja kannattaisi järjestää niin, että todennäköisyys korkeaan mielentilaan on korkeampi kuin todennäköisyys matalaan mielentilaan.

Ei siksi että se olisi pakko tai edes tärkeää, vaan koska se on:

a) mahdollista ja

b) ehkä jopa järkeenkäypää.

Varsinkin, kun kaikki toimenpiteet jotka lisäävät korkean mielentilan todennäköisyyttä edistävät myös fyysistä terveyttä, parantavat tarkkaavuutta ja muistia ja pidentävät elämää.

Mutta vaikka järjestäisit kaikki olosuhteet korkean mielentilan kannalta optimaalisiksi, sekään ei takaa sitä, että mielentila ja tietoisuuden taso pysyisi aina korkeana.

Mikään olosuhde ei myöskään PAKOTA mielentilaa alhaiseksi, ainoastaan myötävaikuttaa siihen.

Vaikka olisit ollut juuri kaksi päivää putkeen korkeassa mielentilassa, niin sillä hetkellä kun ajattelusi taso laskee, fiiliksesi on yhtä huono kuin jos olisit ollut sitä ennen kaksi päivää alhaisessa mielentilassa.

Puhtaasti kolmea prinsiippiä opettavat opettajat eivät lähde käsittelemään sitä mistä universaali mieli koostuu, vaan puhuvat vain siitä, miten se ilmenee elämässämme.

Tämä on mielestäni täysin ymmärrettävä ja hyvin toimiva lähestymistapa, jota noudatin itsekin ensimmäiset vuodet kolmen prinsiipin oivaltamisen jälkeen.

Tällä hetkellä minun ymmärryksestäni käsin tuntuu järkeenkäyvältä puhua myös asioista, jotka sisältyvät universaaliin mieleen eli asioista, jotka myötävaikuttavat siihen mikä mielentilamme milläkin hetkellä on.

Koen että se konkretisoi ihmisille sitä miten ajatus, tietoisuus ja universaali mieli luovat kokemuksemme. Hyvällä tsägällä se myös auttaa heitä myös pääsemään useammin korkeaan mielentilaan, jossa he voivat oivaltaa paremmin todellakin kokevansa joka hetki vain oman ajattelunsa. 🙂

Puhun ”puhtaasti” Kolmesta prinsiipistä Mielenrauhaa-kurssilla.

Tapahtuma, joka voi muuttaa elämäsi (+ ilmainen nettiluento)

UNLIMITED_2015_CONFERENCE_-_A_two_day_exploration_into_the_principles_behind_our_state_of_mind_UNLIMITED_2015_CONFERENCE

Haluatko kokea enemmän mielenrauhaa? Oivaltaa syvällisesti että sinä olet hyvä, ehjä ja rakastettava?

Entä tavata ja kuunnella tyyppejä, jotka ymmärtävät miten voimme hyödyntää koko potentiaalimme tai olla OK silloinkin kun kaikki elämässä ei ole OK?

Nyt siihen on ainutkertainen tilaisuus, jota et saa missata!

Syyskuun puolessa välissä eli 12.-13.9.2015 Helsingissä järjestetään Pohjoismaiden ensimmäinen Kolmen prinsiipin konferenssi Unlimited  2015. 

Kolme prinsiippiä on siis ajattelumalli minun juttujeni taustalla. Eli jos olet saanut uusia ajatuksia kirjoituksistani, voit kiittää siitä kolmea prinsiippiä.

Uskon, että nämä kaksi päivää voivat olla todella käänteentekevät kaikille niille, jotka haluavat kokea enemmän hyvää oloa ja vapautua turhasta stressistä, murehtimisesta ja peloista.

Miksi? Koska mielentilamme vaihtelevat omalla sumealla logiikallaan, meillä jokaisella on päivässä useita ns. kirkkaita hetkiä, jolloin pystymme oivaltamaan mistä tässä kaikessa on kyse.

Jos hengaat kaksi päivää hyväntuulisten, rentojen ja syvemmästä ymmärryksestä käsin puhuvien ihmisten kanssa, tulet jonain tällaisena kirkkaana hetkenä todella suurella todennäköisyydellä kuulemaan jotain sellaista, joka johtaa tajunnan räjäyttävään kokemukseen.

Plus niin kuin jokainen kolmen prinsiipin tapaamisissa käynyt voi kertoa, näissä tapahtumissa on yleensä poikkeuksellisen hyväntuulinen, rento, luonnollinen ja hyväksyvä tunnelma.

Niko Leppänen, joka järjestää tapahtuman omalla riskillään ja ihan vain siksi, että haluaa lisätä kolmen prinsiipin ymmärrystä Suomessa, on saanut houkuteltua tapahtumaan useita kansainvälisiä huippunimiä kuten ennen vanhaan NLP-piireissä mainetta niittänyt ja nyt kolmeen prinsiippiin ”kääntynyt” Jamie Smart, superviisas ja kullanmurunen Dicken Bettinger ja ihana Chantal Burns.

Sen lisäksi tapahtumaan on tulossa useita osanottajia ympäri Eurooppaa, joten tämä on mahtava tilaisuus verkostoitua.

Tapahtuman luennot ovat englanniksi, mutta koska sanoja tärkeämpää on fiilis, josta käsin luennot pidetään, väitän, että ihan peruskouluenglannilla pärjäät vallan mainiosti.

Sen lisäksi aion itse olla paikalla, joten jos jotain jää epäselväksi, tule rohkeasti kysymään minulta mitä ikinä jäikään vaivaamaan mieltäsi.

Pidimme Nikon kanssa suomeksi nettiluennon aiheesta Miten olla OK kun kaikki ei ole OK. Sen yhteydessä Niko antoi alennuskoodin, jolla voit saada vielä tänään maanantaina 24.8.2015 klo 23:59 asti –15 % alennuksen osallistumismaksusta Unlimited 2015 -seminaariin.

Koodi on: kutrinet

ja voit käyttää sen täällä:  http://www.unlimited2015.com

Tämä on ihan oikeasti huipputilaisuus, jota ei kannata missata.

Vähimmillään saat nastan ja innoittavan viikonlopun ihanien ihmisten kanssa.

Parhaimmillaan voit saada oivalluksen, joka räjäyttää tajuntasi ja muuttaa pysyvästi koko kokemuksesi elämästä kevyemmäksi, helpommaksi ja miellyttävämmäksi.

Jos missasit luentomme viime torstaina, voit katsoa sen uudestaan täällä.

Kaikille ilmainen webinaari torstaina 20.8.2015 klo 21-22

WEBINARJAM___Miten_olla_OK_kun_kaikki_ei_ole_OK_

Helsingissä järjestetään kuukauden päästä eli syyskuun 12.-13. päivä ainutlaatuinen tapahtuma, jota suosittelen lämpimästi kaikille henkisestä hyvinvoinnista kiinnostuneille (jotka ymmärtävät englantia).

Kyseessä on ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettävä Unlimited 2015 -konferenssi, johon on tulossa puhumaan useita kansainvälisiä kolmen prinsiipin -ajattelumallin opettajia kuten fiksu Jamie Smart, sielukas Chantal Burns ja aivan ihana Dicken Bettinger sekä Threeprinciplesmovies.com:ia pyörittävät Rudi ja Jenny Kennard.

Omat ajatukseni ihmismielen toiminnasta perustuvat nimenomaan tähän kolmen prinsiipin -malliin, jonka oivaltaminen 2012 helmikuussa ns. räjäytti tajuntani.

Seminaarin järjestää Niko Leppänen, jonka tapasin viime kesänä kolmen prinsiipin merkeissä. Niko on onnistunut saamaan mukaan niin hienoja tyyppejä, että säälin kaikkia, jotka missaavat tämän tilaisuuden.

Seminaariin on myös tulossa paljon ulkomaalaisia osallistuja kuulemaan näitä huippunimiä, joten tämä on mahtava ja ainutlaatuinen tilaisuus päästä keskustelemaan kasvokkain monenlaisten henkisestä hyvinvoinnista kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Seminaarin kunniaksi pidän huomenna torstaina 20.8.2014 klo 21-22 suomenkielisen nettiluennon eli webinaarin.

Luento on täysin ilmainen ja sen katsomiseen tarvitset vain nettiselaimen.

Luennon teemana on ”Miten olla OK kun kaikki ei ole OK”.

Luennolla puhun siitä miten voi olla tyyni kaaoksen ja katastrofien keskellä. Tai kokea mielenrauhaa masentuneena ja kohdatessaan vaikeita vastoinkäymisiä.

Suosittelen rekisteröitymään webinaariin vaikka et pääsisi katsomaan sitä tänä iltana, sillä rekisteröityneet osallistujat saavan salaisen linkin, josta luennon voi katsoa myöhemmin uudestaan.

Voit rekisteröityä webinaariin täällä: http://app.webinarjam.net/register/18313/0fd89cb1d7

P.S. Vaikka kaikki olisikin OK, suosittelen silti tsekkaamaan webinaarin, sillä Niko on luvannut antaa webinaarissa alennuskoodin, jolla voit varata paikkasi Unlimited 2015 -seminaarissa rajoitetun ajan hieman edullisemmin.

Miksi elämäntaitovalmennus voi olla vaarallista?

Hei, minä olen Katri ja minä olen Sertifioitu Transformatiivinen valmentaja (Certified Transformative Coach ™) .

Tämä on tittelini jonka sain valmistuttuani jenkkiläisestä valmentajakoulutuksesta, jolla on joko todella juustoinen tai sitten hassunhauska nimi ”Supercoach Academy” — Teräsvalmentaja-akatemia.

Koska transformatiivinen valmentaja ei sano kenellekään yhtään mitään ja tuottaa radio- ja tv-toimittajille usein vaikeuksia, kutsun itseäni yleensä selvyyden vuoksi henkiseksi valmentajaksi.

Aika ajoin joku yrittää kutsua minua elämäntaitovalmentajaksi.

Se naurattaa minua — miten ihminen joka on aina myöhässä, usein hajamielinen ja jolle monet yksinkertaiset arkiaskareet ovat haastavia voi opettaa kenellekään elämäntaitoja?

Mikä pahinta: en edes usko tavoitteiden toteuttamisen tai itsensä kehittämisen olevan tärkeää, mielestäni ihmiset eivät voi mennä rikki ja vastustan onnellisuuden tavoittelua!

Tässä viimeisen kahden vuoden aikana olen miettinyt usein olisiko olemassa jokin parempi termi kuin ”valmentaja” kuvaamaan sitä mitä teen.

Maailmankatsomuksen opettaja? Oivalluskatalysaattori? Totuudentorvi? Kansankynttilä?

Nimien keksiminen on ollut minulle aina vaikeinta niin kirjojen kuin käsikirjoitusten kirjoittamisesssa. Ei siis ihme, etten ole keksinyt parempaa termiä vaan olen jatkanut valmentaja-tittelin käyttämistä.

Luin äsken uusimmasta Olivia-lehdestä entisen Life Coachin Sanna Mämmin raatorehellisen haastattelun elämäntaidon valmentajista jollainen Sanna itse oli useamman vuoden ajan.

Juttu sai toisaalta niskakarvat nousemaan pystyyn, toisaalta hymyilemään vinosti: ”mitä minä sanoin”.

Haastattelussa Sanna puhuu ”unelmavalmentamisen” pimeästä puolesta. Siitä miten elämäntaidon valmentajat edustavat ”vetovoiman lakiin” -uskovaa koulukuntaa.

Laki on minulle tuttu — olen itsekin uskonut siihen ja moniin muihin oudompiinkin juttuihin Hihhulivuosinani 2006-2008 jolloin keskityin lähinnä oman navan kaiveluun ja onnellisuuden tavoitteluun. Eli olin suoraan sanottuna pihalla kuin lumiukko.

Nyttemmin vuodet lähinnä naurattavat, mutta on myös ollut hetkiä, jolloin olen kauhulla ajatellut sitä, miten sekaisin olen ollut ja mitä kaikkea typerää menin tuolloin tekemään.

Siinä vaiheessa kun törmäsin Sanna Mämmiin 2011, hihhulointi oli minun osaltani ohi. Hänellä se oli vasta pääsemässä vauhtiin. Olimme molemmat Evita-lehden bloggaajia ja luin usein päätäni pudistellen hänen juttujaan siitä kuinka hän ”tilasi Universumilta” kivoja asioita.

Päätäni pudistellen siksi, että tiesin omalta kohdaltani mihin eskapismi arjen ankeutta ”unelmien manifestointiin” voisi johtaa.

No, näköjään Sannallakaan manifestointi ei tuottanut toivottuja tuloksia, koska nyt hän haluaa irtisanoutua valmentajamaailmasta.

Onneksi olkoon!

Pitäisikö minunkin luopua valmentamisesta?

Sannan haastattelusta vinkannut hyvä ystäväni sanoi ettei ihmettelisi, vaikka minäkin luopuisin vielä valmentajaurastani.

Niin, en tiedä.

Silloin kun olin hulluimmassa manifestointimaniassa, en uskonut että ikinä luopuisin (kirjaimellisesti) mielettömästä työkalusta, joka oli liian hyvä ollakseen totta (niin kuin olikin).

”Ooh! Manifestoin itselleni parkkipaikan kuvittelemalla itseni pysäköimään autoni juuri haluamalleni kadunpätkälle!

Seuraavaksi tilaan universumilta itselleni rantatalon Venice Beachilta ja miljoona dollaria tililleni ihan vain laittamalla niistä kuvat makuuhuoneeni seinälle ja tietokoneeni taustakuvaksi ja kuvittelemalla miten unelmani on jo toteutunut.

Universumi tuottaa minulle tilaamani asiat maagisesti ilman vaivaa ja työntekoa.”

(Nimim. Rantataloa ja miljoonia yhä odottava 😀 )

Nyt ajatus välillä naurattaa, välillä nolottaa minua.

En voi tänään kuvitella, että tulkitsisin ajatuksiani ja tunteitani muuten kuin näkemällä ne vain ajatuksina, joiden laatu ja sisältö vaihtelee sumealla logiikalla muuttuvan mielentilani mukaan.

Samaan aikaan kuitenkin ymmärrän, etten voi koskaan tietää mikä seuraava ajatukseni on.

Niinpä en voi tietää juolahtaako mieleeni seuraavalla hetkellä ajatus, joka räjäyttää tajuntani jollain uudella, ennen näkemättömällä tavalla.

Siihen asti jatkan edustamani lähestymistavan opettamista muille monin eri tavoin.

Miksi?

No vaikka siksi, että useampi ihminen voisi todeta saman kuin valmennettavani, joka tekstasi minulle tänä aamuna:

[quote size=”big” style=”solid”]Jos kolmen prinsiipin ”teoria” on oikeassa, niin elämähän on epäilyttävän helppoa? 😀
[/quote]

Jepjep.

Elämä on henkisesti helppoa  kun sen antaa olla helppoa.

Kun ei tee ongelmaa negatiivisista tunteistaan niitä ei tarvitse pelätä ja ne voivat olla omalla tavallaan jopa kivoja.

Kun antaa itsensä nauttia niistä hetkistä kun asiat ovat hyvin, ei tarvitse pilata päiväänsä miettimällä mitä kaikkea kamalaa voi tapahtua joskus myöhemmin.

Kun ei sotke tunteita käytännön ongelmiin, elämän eteemme heittämien haasteiden ratkaiseminen helpottuu huomattavasti.

Mikä parasta, hyvä olo ei ole silloin enää kiinni siitä mitä muut tekevät tai toimittaako universumi sinulle kaiken sen mitä keksit haluta.

Onko tämä liian hyvää ollakseen totta?

Testaa itse.

Sillä hetkellä kun olosi on levollinen, vakaa ja rento ja annat asioiden tapahtua henkisesti helposti, tällainen elämä ei tunnu liian hyvältä ollakseen totta.

Se tuntuu vaivattomalta ja luonnolliselta.

Sinua lähinnä ihmetyttää miten vaikealta olet saanut alhaisessa mielentilassa kaiken näyttämään aiemmin (ja välillä vieläkin).

Ehkä olenkin opettaja

Pari päivää sitten mentalisti Pete Poskiparta kommentoi ymmärtämis-kirjoitustani että kuulostan siltä että minulla on tarve opettaa lukijoitani.

Havainto on oikea.

Tykkään oppia uusia asioita, olen huomannut oppivani niitä parhaiten opettamalla ja nautin asioiden selvittämisestä ja selittämisestä.

Tämä ei ehkä ole yllättävää, kun ottaa huomioon että äitini ja hänen molemmat vanhempansa ovat alkuperäisiltä ammateiltaan opettajia.

Peten kommentti yhdistettynä Sannan lausuntoihin valmentajista sai minut taas ajattelemaan, että ehkä olisi vähemmän harhaanjohtavaa, jos kutsuisin itseäni valmentajan sijaan opettajaksi.

Kutri.net:in alkuperäinen ajatus oli jakaa tietoa — eli opettaa — muille asioita, jotka olin oppinut laihduttamisesta.

Tätä nykyä opetan blogikirjoituksissa, haastatteluissa, videoilla, nettikursseilla, luennoilla ja kahdenkeskisissä keskusteluissa ihmisille mm. miten voi laihtua pysyvästi tavoitepainoonsa, kirjoittaa kirjoja ja käsikirjoituksia, kokea enemmän mielenrauhaa, kukoistaa silloinkin kun olosuhteet eivät ole siihen optimaaliset ja luoda itselleen unelmien uran.

Vaikka välillä puhun hyvinkin konkreettisista asioista, salaisena agendanani on siinä sivussa auttaa ihmisiä näkemään, miten heidän kokemuksensa elämästä syntyy heidän korviensa välissä.

Yllyttääkö elämäntaitovalmennus tekemään vaarallisia valintoja?

Olen seurannut välillä ihmeissäni, välillä kauhuissani, miten usein onnellisuuden etsintään ja negatiivisuuden minimointiin perustuvat valmennukset, koulutukset ja terapiat johtavat siihen, että ihmiset hylkäävät hyvinpalkatun työnsä ja ajautuvat vararikkoon, tuhoavat parisuhteet joista olisi saanut helposti entistäkin rakkaudellisempia ja katkaisevat välit ihmisiin, jotka haluavat vain heidän parastaan.

Monet heistä ajautuvat vuosien itsensä-etsimis-kierteeseen, josta herätessään he ovat hämillään tai häpeissään siitä, miten monta vuotta elämästään he ovat hukanneet oman navan ympärillä pyörimiseen.

Aloitin itse hulluina vuosinani elämäni KAHDESTI nollasta reilun kahden vuoden aikana. Se oli raskasta, vei rahat ja voimat ja oli monella mittarilla mitattuna todella tyhmää ja turhaa.

Noiden kahden vuoden ajan minua ei kiinnostanut mikään muu kuin oman oloni parantaminen hinnalla millä hyvänsä.

Tein niin, koska en tiennyt paremmasta, mutta en todellakaan suosittele kenellekään ”itsensä etsimistä”.

Olen sitä mieltä että useimmissa tapauksissa asioiden uudessa valossa näkeminen tai vaiheittainen muutos on kokonaisvaltaisesti parempi vaihtoehto kuin totaalinen irtiotto vanhoista kuvioista.

Esimerkiksi Supercoach Academyssa meille tehtiin selväksi, että uuteen ammattiin siirtyminen niin, että se elättää, vie vähintään kolme vuotta.

Siihen asti vanhaa ammattia voisi ajatella ”sponsorina”, joka vastineeksi työpanoksestamme rahoittaa uuteen ammattiin opiskelun ja asiakaskunnan kasvattamisen.

Ymmärrän, että ajatus siitä, että korjaa vanhaa ja ottaa ilon irti nykyisistä olosuhteista ei ehkä tunnu niin innostavalta, jännittävältä ja vapauttavalta kuin ajatus siitä, että jättää kaiken ikävän kertaheitolla taakse ja aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä.

Vain sinä voit elää elämääsi. Jos olet varma että se on tyyni sisäinen viisautesi joka neuvoo jättämään kaiken taakseen eikä suinkaan paineella painostava sisäinen tyhmyys joka yrittää yllyttää sinut hyppäämään lentokoneesta ilman laskuvarjoa, antaa palaa.

Jos kaiken kertaheitolla muuttaminen mietityttää, niin tiedä, että käytännössä aina on olemassa lempeämpiä, järkevämpiä ja enemmän elämää edistäviä tapoja uudistaa itseään ja olosuhteitaan kuin äkkimuutos.

Voi olla että joskus tulevaisuudessa lopetan valmentamisen. Itseni tuntien se voi tapahtua jo ensi viikolla. Mutta vielä tänään näen näistä asioista ihmisten kanssa keskustelemisen hyödyllisenä ja tärkeänä.

Jos sinusta tuntuu että olet hukassa omassa elämässäsi, haluaisit lopettaa turhan murehtimisen ja stressaamisen ja haluaisit kokea enemmän uutta intoa ja iloa ilman että muutat radikaalisti olosuhteitasi, varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan keskusteluun.

Kuinka kestää sateista kesää?

Kuinka monta kertaa olet harmitellut sitä että taas sataa? Kironnut kurjaa kesää? Sadatellut säätä joka pilasi kaikki lomasuunnitelmasi?

Miten voisit ottaa ilon irti tästä tilanteesta?

Lauantain upean auringonpaisteen jälkeen sunnuntaiaamuna sateen ropinaan herääminen harmitti. Hetken huonoa säätä soimattuani mielentilani nousi ja näin sisäpäivän suomat mahdollisuudet.

Olen yrittänyt jo pitkään saada itseäni suunnittelemaan viikon ruokailuja ja kauppalistoja kerran viikossa. Eilen se lopulta onnistui, kun päätin hyödyntää puolipakollisen sisäpäivän suunnittelemalla syömiset.

Sade ei pakota sinua masentumaan

Sade ei pakota sinua tänäänkään huonolle tuulelle, alavireiseksi tai pettyneeksi.

Sen tekee oma sisäinen järjestelmäsi, joka vie sinut Spark-kirjan mukaan 50-100 kertaa päivässä vähemmän hyviin fiiliksiin.

Onneksi sama järjestelmä vie sinut saman päivän aikana yhtä monta kertaa hyviin fiiliksiin.

Tänään haastan sinut kiinnittämään huomiota niihin hetkiin, kun sade ei haittaa, harmita tai et edes kiinnitä siihen huomiota.

Tänä aamuna satoi samalla tavalla kuin eilenkin. Koska illalla ei tarvinnut notkua ulkona nauttimassa ihanasta kesäillasta, olin mennyt ajoissa nukkumaan ja heräsin jo puoli kuusi.

Koska en ajatellut ”tänään on niin ihana sää että käyn päivällä lenkillä” tein aamutreenin samantien sisällä kuulokkeet korvilla tanssien. Liikunta virkisti aivojani ja edesauttoi tämän jutun kirjoittamista.

Voitko antaa itsesi nauttia tästä neutraalista tai hyvästä fiiliksestä edes pari minuuttia pidempään?

Mitä hyvää tässä säässä on?

Mitä kivaa voit tehdä tänään oli sää mikä hyvänsä?

Voisitko hyödyntää tämän sadesään vaikkapa niin että vapautat mielesi turhasta stressistä, murehtimisesta ja ahdistumisesta katsomalla Mielenrauhaa-nettikurssin?

Haluatko tappaa itsesi?

Katso video YouTubessa.

Juolahtaako sinulle välillä — tai usein — mieleen sanat ”mä tapan itseni” tai ”mä haluan kuolla”?

Minulle tällainen ajatus on juolahtanut mieleen varmasti tuhansia kertoja elämäni aikana aina teini-ikäisestä näihin päiviin asti.

Aika usein ajatus tulee mieleen muodossa ”haluan lakata olemasta”, mutta oikein kurjina hetkinä mieleen saattaa nousta ajatus ”mä haluan viiltää ranteet auki”.

Siitä huolimatta en ole koskaan elämäni aikana ottanut yhtään konkreettista askelta itsemurhaa kohti. En ole edes tarttunut veitseen viillelläkseni itseäni pahimpina tuskan hetkinä.

Mikä erottaa minut niistä, jotka niin tekevät — joskus traagisin seurauksin?

Ajatus itsemurhasta lohduttaa

”Itsemurhan ajatus on vahva lohtu: sen kanssa pääsee hyvin yli monesta pahasta yöstä.”

~ Nietzsche

Oletko koskaan ajatellut ”olen niin onnellinen, että voisin kuolla”?

Jos joku olisi sillä hetkellä tarjoutunut tappamaan sinut, olisitko suostunut?

Et varmaan, koska et ajatellut kuolemaa kirjaimellisesti. Se kuvasi vain onnellisuutesi määrää.

Onko mieleesi noussut vihan vallassa ”mä tapan ton tyypin!”

Oletko koskaan tappanut ketään?

Todennäköisesti et, koska tajuat että ajatus kertoo vain siitä, miten raivoissasi sillä hetkellä olet.

Ehkä mieleesi on noussut elämäsi aikana useita kertoja ”mä tapan itseni” tai ”mä haluan kuolla”, mutta silti olet vielä tässä lukemassa tätä tekstiä.

Voi olla että joku muu esti sinua toteuttamasta ajatustasi, mutta todennäköisemmin se olit sinä itse. Jokin syvempi viisaus tai tieto sinussa esti sinua viemästä itsemurhaa loppuun asti.

Jollain tasolla näit, että ajatus itsemurhasta oli yhtä typerä kuin ajatus toisen tappamisesta tai yhtä epätosi kuin ajatus ”voisin kuolla” suurella onnen hetkellä.

Toisin sanoen näit, että ajatus ”mä haluan kuolla”, on vain ajatus.

Et voi estää ajatuksia nousemasta mieleen

Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on?

Et tietenkään.

Jos et tiedä mikä seuraava ajatuksesi on, oletko silloin valinnut sen?

Et ainakaan tietoisesti.

Jos et tiedä mikä seuraava ajatuksesi on, miten voit estää tiettyä ajatusta nousemasta mieleesi?

Et täysin varmasti mitenkään.

Ajatus ”haluan tappaa itseni” nousee mieleesi jos se on noustakseen — samalla tavalla kuin kymmenet tuhannet muut ajatukset jotka nousevat mieleesi joka päivä.

Oletko jo huomannut, että jätät päivän aikana valtaosan ajattelemistasi ajatuksista omaan arvoonsa?

Kuinka usein olet ajatellut ”nyt mä lähden lenkille” tai ”nyt mä laitan tän Facebookin kiinni” tekemättä niin?

Tai ”katso, orava”, ilman että jäät miettimään miksi ajattelit oravaa, miksi näit sen ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä?

Miksi siis ottaisit ajatuksen ”haluan tappaa itseni” vakavammin kuin muut ajatuksesi?

Ahdistuneena ajattelusi ei toimi

Itselläni ajatus ”haluan lakata olemasta” tai ”viillän ranteet auki” juolahtaa mieleen vain silloin, kun olen todella ahdistunut, epätoivoinen tai muuten tuskainen.

Olen kaikkein useimmin siinä tilassa kun olen hyvin väsynyt, nälkäinen, PMS:n kourissa, säikähtänyt tai yrittänyt väkisin ratkaista asiaa, jota en voi sillä hetkellä ratkaista.

Minulle ajatus ei kerro siitä, että minun pitäisi nyt tappaa itseni, vaan siitä, että olen hetkellisesti syvässä hälytystilassa, jossa ajatteluni on säikähtäneen villipedon tasolla.

Siinä tilassa aivoni eivät toimi kunnolla.

En pysty näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvä ja mikä parempi.

En pysty ymmärtämään suuria kokonaisuuksia vaan takerrun epäolennaisiin pikkuasioihin.

En pysty kuvittelemaan mielessäni erilaisia tulevaisuudennäkymiä, vaan tulevaisuus näyttää mustalta aukolta tai pimeältä umpikujalta.

Tämä johtuu vain ja ainoastaan aivojeni sen hetkisestä neurologisesta tilasta, ei siitä ettei ongelmiini olisi olemassa mitään hyvää ratkaisua.

Ongelmana ei ole se, että välillä menemme tällaiseen hälytystilaan, jossa ajattelumme taso laskee.

Ongelmana ei ole se, että mieleemme juolahtaa itsetuhoisia ajatuksia.

Ongelmana on se, että otamme epätoivoiset ja itsetuhoiset ajatukset vakavasti. Että uskomme että meidän pitää tehdä itsemurha vain koska mieleemme sattui juolahtamaan ahdistuksen hetkellä ajatus ”mä tapan itseni”.

Anna elämän yllättää

Olen todella iloinen siitä, etten ole uskonut omia itsetuhoisia ajatuksiani.

Vaikka syvän ahdistuksen hetkellä on näyttänyt tosi todelta, ettei ongelmiini ole mitään hyvää ratkaisua, elämä on näyttänyt kerta toisensa jälkeen että olen ollut väärässä.

Jokaiseen ongelmaani on löytynyt aina jokin ratkaisu. Joskus ratkaisut ovat olleet vähemmän kivoja kuin mitä olisin toivonut, mutta aika usein ne ovat olleet helpompia ja parempia kuin olisin voinut kuvitella.

Kuinka usein olet ajatellut jossain tilanteessa että ”ainoa tie tästä ulos on itsemurha” — kunnes mielesi on kirkastunut ja olet tajunnut että on muitakin tapoja?

Esimerkiksi velkajärjestely, konkurssi tai jopa yhteiskunnan elätettäväksi heittäytyminen on parempi vaihtoehto järkyttävään velkaantumiseen kuin itsemurha…

…koska velkaisenakin voit kokea joka päivä hetkittäin hyvää mieltä, iloa ja onnea. Voit rakastaa ja olla rakastettu. Nauttia elämän pienistä ilmaisista iloista.

Menetyksen kaikessa rauhassa sureminen ja omista tunteista ystävien ja läheisten kanssa puhuminen on yleensä parempi vaihtoehto jätetyksi tulemiseen kuin itsemurha…

…koska et voi ikinä tietää, odottaako jossain sinua vieläkin ihanampi ihminen, jonka kanssa voit luoda entistä paremman parisuhteen.

Kiusatuksi tulemisesta kertominen, rikosilmoituksen tekeminen, toiseen kouluun vaihtaminen tai vaikka sitten kotiin tietokone ja kännykkä kiinni lukittautuminen on parempi vaihtoehto kiusaamisesta eroon pääsemiseen kuin itsemurha…

…koska maailma on täynnä mahtavia ihmisiä, joista voi tulla ystäviäsi, hienoja asioita, joita et ole vielä päässyt kokemaan ja upeita paikkoja, joissa voisit vielä käydä.

Samalla tavalla kuin en voi estää ahdistusta nousemasta minussa, en voi estää myöskään onnea, hyvää oloa ja mielenrauhaa täyttämästä minua aika ajoin. Jopa silloin kun kaikki käytännön asiat ovat ihan päin helvettiä.

Tämäkin menee ohi

Jos olet juuri nyt tilanteessa, joka näyttää toivottomalta, pyydän että pysähdyt hetkeksi ja tunnistat tuntemuksesi.

Sinua ahdistaa, pelottaa, väsyttää, vituttaa, hermostuttaa, kyllästyttää.

Ei haittaa. Se menee ohi.

Nämä tuntemukset kertovat että ajattelusi taso on hetkellisesti sama kuin uhmakohtauksen vallassa olevalla lapsella tai säikähtäneellä villipedolla.

Antaisitko sellaisessa tilassa olevan olennon arvioida miten vakava tilanteesi on? Saati päättää puolestasi että nyt on tullut aika päättää päiväsi?

Et tietenkään.

TIEDÄN että juuri nyt sinusta voi tuntua täysin käsittämättömältä, että tämä ahdistus menisi itsestään ohi. Saati että tilanteesi voisi muuttua paremmaksi. Mutta se on vain ajatus. Ja virheellinen ajatus.

Jos et usko minua, testaa.

Päätä katsoa tämä elokuva loppuun asti.

Anna elämän yllättää sinut vielä moneen kertaan iloisesti.

Anna elämän voittaa.

Kirjoitin tämän erään keskustelun innoittamana.

Jos tämä kirjoitus ei vielä vakuuttanut sinua jatkamaan elämääsi, ole kulta ja keskustele vielä jonkun kanssa päätöksestäsi.

Suomen Mielenterveysseuran Kriisipuhelin päivystää numerossa 01019 5202

  • arkisin klo 9.00– 07.00
  • viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00

Jos ehdit jo ottaa ensimmäisen askeleen itsemurhaa kohti, ole rakas ja soita heti hälytysnumeroon 112, kiitos!

Kaikki järjestyy, kaikki kääntyy parhain päin! Sinä OLET tärkeä ja arvokas!

Mitä tehdä jos tekee mieli vahingoittaa lastaan tai itseään?

Tämän päivän Ilta-Sanomissa puhun äitiyden pimeästä puolesta. Haastattelupyyntö tuli koska olin puhunut syyllisyydestä Radio Yle Ykkösessä Sari ”Huono äiti” Helinin -ohjelmassa. Voit kuunnella haastattelun täällä.

Äitiys on ihaninta ja ihmeellisintä mitä minulle on tapahtunut, mutta sen myötä olen päässyt kokemaan myös eräitä aika mustia hetkiä.

Jos olet äiti, joka ei ole koskaan ajatellut esimerkiksi hylätä raivoavaa lasta kauppaan, kuristaa keskellä yötä kirkuvaa kullanmuruaan tai ihan vain tappaa itseään koska kokee ettei jaksa enää sekuntiakaan lapsiperhearkea, tämä kirjoitus ei ole sinulle.

Iloitse siitä, ettei syystä tai toisesta mieleesi juolahda näitä ajatuksia, koska tuskin niitä kukaan äiti itselleen toivoo tai kaipaa.

Joskus ajattelen kamalia ajatuksia

Tässä on eräitä kamalia ajatuksia, joita mieleeni on juolahtanut vuosien varrella:

  • Mä vedän tota tyyppiä kohta lättyyn.
  • Mä haen veitsen ja viillän kaikki ton kalliit vaatteet rikki ihan vain kostoksi.
  • Jos toi ei kohta lopeta tota urputusta, mä ajan ensimmäistä rekkaa päin.
  • Mä haen veitsen ja viillän mun kädet verille.
  • Kohta mä vaan kävelen tästä talosta ulos, meen lentokentälle ja otan ekan lennon johonkin kauas enkä ikinä enää palaa.
  • Mä kuristan/hakkaan/tukehdutan/tapan ton lapsen jos se ei heti tottele/hiljene/nuku.
  • Tää lapsi ei ikinä lopeta huutamista.
  • Mä en saa enää koskaan nukkua.
  • Mä tuun hulluksi.
  • Mä en selviä/mä kuolen.
  • Mun tulevaisuus on (oikea) musta aukko ja se syö mut.
  • Okei, mä lähden nyt himaan enkä sit ollenkaan synnytä tätä lasta (kun synnytys on edistynyt liian hitaasti.)
  • Mä tapan itseni.

En ole ajatellut näitä ajatuksia jatkuvasti enkä tuntikausia kerrallaan. Kaikkiin näitä ajatuksiin on liittynyt jollain lailla epämukava olo: uupumus, ahdistus, paine, ketutus, raivo, epätoivo, viha, tuska.

Ennen helmikuuta 2012 monet näistä ajatuksista olivat todella pelottavia, koska oletin niiden kertovan että minussa on jotain vialla. Että olen huono äiti tai puoliso, masentunut tai ihan oikeasti tekemässä kuolemaa.

Tai vielä pahempaa: että olen oikeasti toteuttamassa mieleeni juolahtaneen ajatuksen.

Sitten oivalsin että nämä kaikki ajatukset ovat VAIN AJATUKSIA — eivät universaaleja totuuksia, tai edes henkilökohtaisia totuuksia.

Ne tuntuvat usein ”tosi todelta” sillä hetkellä kun ne juolahtavat mieleen, mutta sekään ei tee niistä tosia. Esimerkiksi yksikään edellä luettelemistani ajatuksista ei käynyt toteen.

Musta aukko ei syönyt minua, en ole hakannut lapsiani (saati tappanut heitä). En ole tullut hulluksi enkä edes viillellyt itseäni (tai toisen vaatteita).

Olen saanut nukkua ja ihan aina lapsi on hiljentynyt ennemmin tai myöhemmin — ja useimmiten ihan itsestään.

Ja kummallakin kerralla kun olen ajatellut että jätän lapsen synnyttämättä, kun synnytys kestää ja kestää, olen lopulta puskenut poikani pihalle.

Miten voit olla ajattelematta kamalia ajatuksia?

Tiedätkö mikä on seuraava ajatuksesi?

Entä sitä seuraava?

Jos et tiedä mikä on seuraava ajatuksesi, miten voit varmistaa, ettei se ole jokin kamala ajatus?

Voit yrittää nukkua tarpeeksi, syödä niin että verensokerisi on tasainen ja yrittää optimoida elinympäristösi…

…mutta et voi esimerkiksi estää välittäjäaine- ja vireystasojasi vaihtelemasta tai jotain muistoa juolahtamasta mieleesi.

Niinpä et voi mitenkään täysin varmistaa, ettei mieleesi joskus juolahda jokin kamala ajatus.

Onneksi sinun ei tarvitsekaan estää sitä, koska kaikki ajatukset — myös sellaiset joita perinteisesti pidetään kamalina tai kiellettyinä — ovat OK.

Miten niin? Koska ne ovat VAIN AJATUKSIA.

Ongelmanasi ei ole koskaan se, että mieleesi juolahtaa jokin ajatus — vaan se, että otat ajatuksen liian vakavasti: joko seuraat typerää ajatusta tai teet omasta ajattelustasi ongelman.

1. Lopeta itsesi syyllistäminen

Jos viime aikoina mieleesi on juolahtanut erityisen ikäviä ajatuksia — ja pahimmassa tapauksessa olet jopa mennyt toteuttamaan niitä ikävin seurauksin — kaikkein tärkeintä on olla syyllistämättä itseään.

Tämä voi tuntua todella oudolta. Jos et syyllistä itseäsi, miten otat opiksesi?

Siten, että mietit kylmän rauhallisesti missä menit pieleen. Mitä voit jatkossa tehdä toisin, ettet ajaudu enää vastaavaan tilanteeseen?

Miksi syyllistäminen on turhaa ja vaarallista?

Mieti kaikkia niitä kertoja kun olet ajatellut kamalia ajatuksia. Mikä fiilis sinulla on ollut ajatuksia ajellessasi?

Tietenkin jotenkin kurja fiilis. Millainen fiilis syyllisyydentunne on? Ikävä tietenkin.

Jos toimit typerästi ja ei-rakkaudellisesti ollessasi kurjan fiiliksen vallassa, mitäs luulet toimitko syyllisyyttä tuntiessasi  typerästi vai fiksusti?

Et voi välttyä mieleen juolahtavilta syyllisiltä ajatuksilta, mutta niistäkään ei tarvitse tehdä ongelmaa. Noteeraa tunne ja kiinnitä huomiota siihen missä asiassa olet (ehkä) tehnyt väärin.

Päätä ideoida rauhoituttuasi tapoja, joilla voit korjata aiheutuneen vahingon ja välttää jatkossa saman virheen tekemisen. Pidä päätös.

2. Älä usko ajatuksiasi

Jos ajattelusi vie sinut hirvittävään ahdistustilaan, jossa mieleesi  juolahtaa kamalia ajatuksia kuten ”tapan itseni” tai ”pahoinpitelen tuon lapsen” tai jopa ”tapan lapseni”, kaikkein tärkeintä on se, ettet tottele ajatuksiasi.

Eli suomeksi sanottuna:

Älä hajoita mitään. Älä pahoinpitele tai tapa ketään.

Umpiväsyneenä ja ahdistuneena oman toiminnan hallitseminen voi tuntua vaikealta. Siksi suosittelen seuraavia varokeinoja:

Siirry kauemmas muista ihmisistä — varsinkin lapsistasi.

Jos vauvasi kirkuu täyttä kurkkua ja sinusta tuntuu siltä että haluat ravistella vauvan hiljaiseksi, laske vauva maahan tai omaan sänkyynsä niin varovasti kuin kykenet.

Pakene niin kauas lapsesta kuin pystyt jättämättä asuntoa. Esimerkiksi vessa on hyvä paikka.

Tai jos asunnossa on esimerkiksi puolisosi, joka on levollisempi kuin sinä, mene hetkeksi ulos vetämään henkeä.

Ei, en kannata lapsen huudattamista, mutta jos on olemassa riski että satutat lasta fyysisesti, on parempi että lapsi huutaa ja sinä laitat itsesi hetkeksi jäähylle, kunnes hetkellinen hälytystilasi edes vähän helpottaa.

Isommalle lapselle voit kertoa missä mennään: ”Äitiä ärsyttää. Äiti ei kestä nyt mitään. Nyt äiti menee jäähylle. Anna äiti on hetken aikaa rauhassa. Kiitos.”

Sulje muu maailma ulkopuolellesi

Usein rauhoittuminen helpottuu, jos vähäksi aikaa suljet muun maailman ulkopuolelle. Äitiysvalmennuksessa annettiin vinkiksi mennä vessaan tai keittiöön ja laittaa vesi valumaan jotta se vähän peittää taustaääniä.

Esimerkiksi joskus saatan kuunnella Rammsteinia täysillä kuulokkeet korvilla ja samalla esimerkiksi tanssia tai laittaa paikkoja kuntoon. Toimii erityisesti silloin kun kumppani ei ymmärrä pyynnöistä huolimatta jättää minua rauhaan.

Tai jos ongelmana on se, että olen niin väsynyt, etten jaksa mitään ja mies on kotona,  laitan kuulokkeista soimaan rauhoitusmusaa ja menen sänkyyn peiton alle puoleksi tunniksi lepäämään.

Pura aggressio turvallisesti

Siinä vaiheessa kun mieleesi juolahtaa ajatus jonkun tai jonkin vahingoittamisesta, kehossasi on runsaasti adrenaliinia ja muita stressihormoneja. Niiden tasot laskevat yleensä muutamassa minuutissa, jos odotat kaikessa rauhassa.

Joskus saatat kuitenkin olla niin syvällä hälytystilassa, että rauhoittuminen tuntuu vaikealta.

Täyttä kurkkua huutaminen vaikka vain ”aaaaaaaaaaa” voi olla toimiva tapa purkaa aggressiota, jos asut omakotitalossa.

Kerros- tai rivitalossa kätevämpää voi olla:

  • Polkea jalkaa — kyllä, niin kuin pienet lapset. Näyttää tyhmältä, mutta tuntuu hyvältä. Toimii varsinkin ensimmäisessä kerroksessa asuville.
  • Jännittää koko keho hetkeksi — tämäkin on sellainen mitä lapset joskus tekevät suuttuessaan.
  • Nyrkkeillä tai potkia ilmaa — varo ettei kukaan osu vahingossa tiellesi.
  • Näyttää vihaisesti keskisormia ilmaan esim. kumppanin tai lasten selän takana tai ihan vain yksin toisessa huoneessa.
  • Hakata tyynyjä, patjaa tai sohvaa — varo ettei kukaan osu vahingossa tiellesi.
  • Punnertaa
  • Tanssia raivokkaasti
  • Kirjoittaa pari paperia täyteen hirveitä kirosanoja ja muita kamalia ajatuksia, joita mieleen juolahtaa.

Nämä keinot kannattaa opettaa myös lapselle, jolla on niin sanostusti räjähtävä luonne tai muuten taipumusta suuttua tulisesti. Samalla opetat lapsellesi että kaikki tunteet on OK, mutta tunteen vallassa ei tarvitse toimia muita tai itseään satuttavasti.

3. Anna itsesi rauhoittua

Jossain vaiheessa ahdistus ja raivo alkaa helpottaa purit kiukkusi tai et. Jos olet purkanut kiukkua turvallisesti, sinua saattaa jopa alkaa naurattaa.

Tässä vaiheessa jotkut kokevat tarvetta kiihdyttää itsensä uuteen raivoon. Ehkä he luulevat, että jos he rauhoittuvat liian nopeasti, se vähentää äskeisen purkauksen oikeutusta, aiheellisuutta tai tilanteen vakavuutta. Tai he pelkäävät että muut eivät ota opikseen tai usko heitä jos he leppyvät ”liian nopeasti”.

Turhaan.

Jos katsot kuolinvuoteellasi elämääsi, ajatteletko että ”olipa hyvä että silloinkin pitkitin vihaa ja raivoa tuntikausia?” Tuskin.

Et voi estää itseäsi välillä ahdistumasta, hermostumasta tai raivostumasta, mutta voit antaa itsellesi luvan palata hyvään oloon heti kun se on  mahdollista.

4. Pyydä anteeksi, korjaa jälkesi

Jos olet mennyt kiukuspäissäsi käyttäytymään ei-rakkaudellisella tavalla, pyydä anteeksi. Anteeksipyynnön pointtina on osoittaa ettei käytöksesi ollut sellaista, jota kannatat ja suosittelet. Toisaalta se on merkki siitä että hälytystila on ohi ja olet palannut rakkauteen.

Jos lapsesi jo ymmärtävät puhetta, on hyvä selittää mitä tapahtui.

Äiti joutui hetkeksi tunnekuohun tai ärtymyksen valtaan, siksi äiti käyttäytyi tyhmästi.

Joskus ihmiset joutuvat ärtymyksen valtaan. Se ei haittaa, se menee ohi.

Sitten äiti rauhoittui, ärtymys meni ohi. Ensin äiti oli vihainen. Nyt äiti on iloinen.

Olennaisinta on se, ettet syytä muita ärtymyksestäsi tai yritä sysätä vastuuta huonosta käytöksestäsi muiden hartioille.

Sinä et voi koskaan tietää varmuudella, miksi juuri nyt ajauduit ärtymyksen valtaan.

Muiden käytös ärsytti koska olit hälytystilassa — ei siksi että käytös olisi ollut itsessään ärsyttävää.

5. Pyydä apua

Väitän että se, että välillä tekee mieli kuristaa joku tai tappaa itsensä on ihan normaalia. Välillä elämässä tulee hetkiä jolloin hetkellisesti väsyttää tai stressaa niin paljon, että mieleen alkaa nousta ei-niin-fiksuja ajatuksia. Sillä lailla ihmismieli toimii.

Jos huomaat ajattelevasi tällaisia tuhoajatuksia hyvin usein, silloin elämässäsi saattaa olla käytännön ongelma, joka kannattaa korjata.

Tällaisia käytännön ongelmia on muun muassa:

  • Valvottava lapsi
  • Sairasteleva lapsi
  • Lapsi, jonka tarpeisiin et osaa vastata niillä resursseilla jotka sinulla on (esim. autistinen lapsi, yliherkkä lapsi, ADHD-lapsi)
  • Ihan päin honkia menneet raha-asiat, jotka mietityttävät koko ajan
  • Synnytyksen yhteydessä sekaisin menneet hormonit, mikä ilmenee vahvana ahdistuksena, alavireisyytenä tai aistiharhoina (ns. raskausmasennus tai -psykoosi)
  • Fyysisesti väkivaltainen puoliso
  • Runsaasti juova ja humalaisena arvaamaton puoliso
  • Ajankäyttöongelmat jotka johtavat kaaokseen (eli esim. rutiini puuttuu)

Itse olen huomannut, että mitä väsyneempi olen, sitä vaikeammalta avun hakeminen tuntuu. Mieleen nousee kaikkia typeriä ajatuksia kuten ”on noloa pyytää apua” tai ”sitten mun lapset huostaanotetaan” tai ”sitten muut ajattelevat että olen kelvoton äiti”.

Nekin ovat vain ajatuksia, jotka voi jättää omaan arvoonsa.

Kun mielesi on kirkas, saatat ajatella ”ehkä voisin hakea apua”. Usko sitä ajatusta.

Kuka lähipiirissäsi on sellainen ihminen, joka on todennäköisimmin puolellasi ja joka voi auttaa sinua? Ymmärrä että auttaminen todennäköisesti tuottaa hänelle hyvän mielen.

Neuvola on ykköspaikka ammattiavun hakemiseen, mutta jos sieltä sinua ei ohjata oikean auttajatahon puoleen, suosittelen ottamaan yhteyttä Varhaisen tuen yksikköön, jos paikkakunnallanne on sellainen. Helsingin yksikön tiedot löytyvät täältä.

Uniongelmissa voi auttaa unikoulu. Lue raporttini unikoulusta täältä.

Myös Mannerheimin Lastensuojelu Liiton vanhempainpuhelimesta tai kirjepalvelusta voi kysyä neuvoja ja vinkkejä.

Jos tilanne kotona on lähtenyt vauvan kanssa ihan lapasesta tai puoliso on väkivaltainen, kannattaa kääntyä Ensi- ja turvakotien liiton puoleen.

Ilta-Sanomien artikkelissa sanon vähän hassusti että terapia ja lääkitys on elämän haaskaamista. Tarkoitan sillä että jos ongelmana on vain se, että väsyneenä tai ylirasittuneena mieleen juolahtaa tuhoajatuksia, niin niistä ei kannata tehdä ongelmaa.

Tärkeämpää on puuttua tekijöihin, jotka väsyttävät tai rasittavat konkreettisesti äitiä (eli esim. valvottava vauva, perheväkivalta, taloudellinen turvattomuus).

Mielialalääkitys voi joskus auttaa jos kaikki puitteet ovat kohdallaan, mutta mieli tuntuu jatkuvasti niin matalalta, ettet jaksa hoitaa edes arkirutiineja.

Tällöinkin mielialan nouseminen edellyttää ettet ota enää vakavasti kurjia ajatuksia (kuten ”mieleeni juolahti synkkiä ajatuksia, se tarkoittaa että olen masentunut. Koska olen masentunut, en voi kokea hyvää oloa”).

Vakavissa mielisairauksissa kuten skitsofreniassa lääkkeiden käyttö ei minunkaan mielestäni ole turhaa.

Täällä kerron ajatuksiani terapian turhuudesta ja täällä siitä miten ihmiset eivät mene rikki.

6. Huomaa ettet ole olosuhteiden orja

Lopuksi pyydän sinua kiinnittämään huomiota siihen, miten mitkään olosuhteet eivät pakota sinua ahdistumaan, hermostumaan, suuttumaan tai stressaantumaan.

Mieti kaikkia niitä kertoja, kun uhmaikäisesi raivosi tai vauvasi valvotti.

Huomaa kuinka välillä suhtauduit tilanteeseen rakkaudellisesti, välillä välinpitämättömästi ja vain välillä ahdistuen tai raivostuen.

Joskus saatoit olla ensin rakkaudellinen, sitten raivostua ja lopulta muuttua kylmän rauhalliseksi.

Lapsesi itku ei saa sinua tuntemaan mitään, vaan se, mitä ajattelet itkusta luo tunteesi.

Jos ajattelet että ”Voi minun kulta-ressukkaani, kun se on ihan superväsynyt. Äiti on tässä, ei hätää”, koet rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa.

Jos ajattelet ”Jaaha, tällainen ilta. No, antaa huutaa, kyllä huutoa maailmaan mahtuu — ja kyllä se kohta nukahtaa”, koet ehkä neutraalimpaa tunnetta, kyllästymistä tai jopa huvitusta.

Jos ajattelet ”Tää lapsi ei ikinä nuku. Mitä naapuritkin ajattelee. Ne varmaan ajattelee etten mä osaa hoitaa lastani. Mitä jos mä saan häädön? Miten mä saan tän hemmetin kakaran hiljaiseksi. Mä tapan tän ihan just jos se ei hiljene”, koet ahdistusta, stressiä, häpeää ja vihaa.

Erilaiset ajatuksesi kertovat erilaisista mielentiloista. Mielentilat vaihtuvat omalla sumealla logiikallaan, jota et voi koskaan täysin ymmärtää.

Mitä vähemmän vakavasti otat ajatuksesi, sitä vähemmän ne vaivaavat.

Mitä vähemmän teet ongelman huonoista fiiliksistä, sitä nopeammin mielentilasi nousee ahdistuksesta neutraaliin tilaan ja lopulta taas rakkauteen.

Et ole hyvä äiti etkä huono äiti

Sinä et ole ajatuksesi, tunteesi etkä toimintasi.

Olet se jokin suurempi voima niiden takana, joka ottaa hetkellisesti ajatusten ja tunteen muodon, olematta kuitenkaan ne. Samalla tavalla kuin Barbapapa ottaa auton tai ruukun muodon olematta auto tai ruukku.

Siksi sinä et voi olla hyvä tai huono äiti.

Olet äiti, jolle juolahtaa hyvässä ja rakkaudellisessa fiiliksessä mieleen viisaita ajatuksia. Näitä ajatuksia kannattaa uskoa ja seurata.

Olet myös äiti, jolle kurjassa ja ankeassa fiiliksessä voi nousta mieleen kaikenlaisia typeriä ja ikäviä ajatuksia. Jätä ne omaan arvoonsa ja anna oman sisäisen järjestelmäsi palauttaa sinut takaisin hyvään oloon.

alauskoauatuksia

Kuinka yksi ajatus voi muuttaa kaiken

myrskymuutostulee

Kuinka usein elämässäsi olet ollut tilanteessa, jossa yksi tieto tuntuu muuttavan yhdessä silmänräpäyksessä kaiken?

Kauan odottamasi reissu peruuntuu. Sinut irtisanotaan. Puolisosi jää kiinni pettämisestä. Sinulla tai läheiselläsi todetaan syöpä.

Hetkeä ennen ikävän tiedon saamista kaikki maailmassa tuntui olevan kohdallaan. Pari minuuttia myöhemmin mikään ei ole enää ennallaan. Tai ainakin siltä se tuntuu.

Useimmiten muutos tapahtuu ainakin aluksi vain korviesi välissä.

Irtisanomishetkestä voi mennä kuukausia, ennen kuin irtisanominen näkyy konkreettisesti arjessasi.

Pettämistä on voinut tapahtua vuosia, joiden aikana olet voinut kokea parisuhteenne hyväksi — mutta yhtäkkiä hyvät muistot mielessäsi ovat vain valhetta.

Syöpä ei pahene sillä hetkellä, kun sinä tai läheisesi tulee siitä tietoiseksi, mutta yhtäkkiä koet olevasi sairaampi tai läheisesi näyttää silmissäsi huonovointisemmalta.

Mutta muutos voi tapahtua myös parempaan suuntaan.

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olet luullut olevasi täysin rahaton, kun yhtäkkiä löydät laukun pohjalta parikymppiä tai huomaat tilillesi ilmestyneen odottamattoman rahasumman?

Raha oli nimissäsi jo ennen kuin tiesit että se on sinulla, silti tunsit olevasi köyhempi kuin olit.

Oletko (ollut) naimissa? Eikö ole hullua, miten muutama ääneen lausuttu sana muuttaa yhtäkkiä siviilisäätysi ja tekee sinusta lain silmissä jonkun aviovaimon tai -miehen?

Joo, sormus on toki konkreettinen merkki avioliitosta, mutta jos olisit pistänyt sen nimettömääsi ennen vihkiseremoniaa, se olisi ollut ihan tavallinen sormus.

Huomaatko, miten kaikissa näissä ”tosi todelta” näyttävissä tapauksissa vain ja ainoastaan ajatus ratkaisi kokemuksesi?

Niin kauan kuin et ajatellut puolisosi pettävän sinua, et kokenut tulleesi petetyksi.

Niin kauan kuin et tiennyt syövästä, tulkitsit eri oireet joksikin muuksi, ehkä harmittommamaksi sairaudeksi.

Niin kauan kuin et uskonut jonkun sanoja ”julistan teidän aviopuolisoiksi”, et ajatellut olevasi naimisissa.

Minusta ainakin on tajunnanräjäyttävää nähdä, miten todellakin vain yksi ajatus voi luoda yhdessä silmänräpäyksessä kokemuksen että ”kaikki on toisin”, vaikka ulkoisesti kaikki on ihan samalla tavalla kuin hetkeä aikaisemmin.

Eikö ole hullua huomata, miten todellakin koemme vain oman ajattelumme?

Jos haluat nähdä kirkkaammin miten koemme vain oman ajattelumme ja miten mielentilamme vaikuttavat ajatteluumme, tsekkaa piruuttasi Kutri.net:in VIP-jäsenyys.

Alkuperäinen kuva: Sxc.hu / Roger Kirby

Mistä tiedät koetko oikeaa onnea?

arkku2

Oletko koskaan miettinyt mistä tiedät oletko onnellinen vai et? Tai onko kokemasi onni oikeaa vai kuviteltua? Miksi voit yhdessä hetkessä kokea olevasi onnellinen, mutta kun mietit seuraavassa hetkessä elämääsi, et ole enää yhtään niin varma onnellisuudestasi?

Törmäsin tähän Nobel-palkitun psykologin Daniel Kahnemanin TED-puheeseen, jossa hän puhuu kahdenlaisesta minuudesta ja niiden suhteesta onnellisuuteen.

Kokeva minuus kokee elämän tässä ja nyt. Tai tarkemmin sanottuna viimeisen 3 sekunnin aikana. Se ei mieti tulevaisuutta eikä menneisyyttä, vaan on läsnä tämän hetken tapahtumissa.

Muistava tai pohdiskeleva minuus kokee omat ajatuksensa menneistä tai tulevista tapahtumista.

Oikeasti kyseessä ei siis ole kahta eri ”minää” vaan kaksi eri tapaa, jolla suhtaudumme ympäristöön ja ajatuksiin:

  1. Huomio on parhaillaan tapahtuvissa tapahtumissa.
  2. Huomio on omissa ajatuksissamme, jotka voivat pyöriä menneisyydessä, tulevaisuudessa, ongelmissa, työjutuissa tai fantasioissa.

Nämä kaksi minuutta kokevat onnellisuuden eri tavalla.

Kokevan minän tässä hetkessä kokema onnellisuus on välitöntä, oloa avartavaa ja keventävää fiilistä: tässä hetkessä kaikki on hyvin. Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole. On vain tämä hetki ja hyvä fiilis.

Esimerkiksi koen tällaista onnea harva se päivä kun esimerkiksi makaan sängyssä nukkuvien lapsieni välissä ja huomioni on siinä miltä lapseni näyttävät, kuulostavat ja tuntuvat. Tai kävelen keväisessä säässä ja nautin auringon paisteesta kasvoillani. Tai yhtäkkiä vain huomaan olevani valtavan onnellinen ilman mitään erityistä syytä.

Tällainen koettu onnellisuuden tunne tulee usein ns. puskan takaa — pinnistelemättä. Väitän, että se on meidän ihmisten perustila.

Kun sanon että voimme onnellisia hetkellä minä hyvänsä (mutta emme koko aikaa), tarkoitan tätä onnellisuuden lajia.

Muistavan minuuden kokema onnellisuus on pikemminkin tyytyväisyyttä tai kiitollisuutta. Sillä hetkellä kun katsomme jo elettyä elämäämme ja ajattelemme aikaansaannoksiamme, kokemuksiamme ja aiempia onnen hetkeä, koemme tässä hetkessä tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.

Muistava minuus voi kokea myös onnea ajatellessaan tulevia tapahtumia.

Ainakin minusta muistavan minuuden kokemaan onnellisuuteen liittyy vähän viiltävä suloisenkipeä tunne, koska asiat joita ajattelen eivät yleensä ole juuri tässä ja nyt. Joko ne ovat lopullisesti ohi, kuten kiva lomamatka, jolloin onneen sekottuu surua. Tai sitten ne ovat vielä hamassa tulevaisuudessa — josta ei ole koskaan täyttä varmuutta — jolloin tunteeseen sekottuu kaihoa.

Muistavan minuuden kokema onnen tai tyytyväisyyden tunne on helppo luoda: listaa asioita, joista olet kiitollinen.

Kumpi onnen tunne on parempi?

Kumpikaan tunne ei ole itsessään toista parempi tai tavoiteltavampi — kumpikin rikastaa elämää omalla tavallaan.

Ehkä isoin ongelma näiden kahden eri lajin sekoittamisessa on se, että jos jollain hetkellä mieleen juolahtaa vain kurjia muistoja, saatat sillä hetkellä ajatella virheellisesti ettet voi kokea onnea ja hyvää oloa koska kaikki on mennyt pieleen.

Toisaalta joskus saatamme alkaa niin fanaattisesti tavoitella muistavan minuuden kokemaa onnellisuutta, että emme anna itsellemme mahdollisuutta nauttia kokevan minän kokemasta onnellisuudesta.

Sen sijaan pilaamme ilman näkyvää syytä meissä nousseen onnen tunteen vähättelevillä ajatuksilla kuten ”joo, mutta sitten vasta mä olenkin onnellinen, kun saavutan X:n” tai ”en mä voi olla täysin onnellinen, ennen kuin olen saavuttanut X:n”.

Koetko oikeaa onnea?

Tunteet ovat aina totta.

Sillä hetkellä kun koet tavalla tai toisella olevasi onnellinen, olet onnellinen.

Koska koet aina sen ajatuksen, joka juuri nyt on mielessä, et voi kokea koko ajan onnea — välillä huomiosi on väistämättä ainakin ruoassa ja vessassakäynnissä.

Miten onnelliseksi koet elämäsi sillä hetkellä kun mietit elämääsi, riippuu siitä, mihin elämäsi tapahtumiin kiinnität huomiosi.

Hyvällä fiiliksellä kiinnität huomiota hyviin tapahtumiin, huonolla fiiliksellä huonoihin tapahtumiin.

Vaikka kurjan tunteen vallassa tuntuu ettei elämässäsi ole muuta kuin kurjuutta, se ei ole totta. Ihan jokaisen elämässä on myös kokevan minän saamia spontaaneja onnellisuuden hetkiä.

Katso koko puhe

Tässä suomeksi tekstitetyssä Daniel Kahnemanin puheessa on monia muitakin kiinnostavia pointteja kuten se, miten olennaisempaa kuin miten paljon koet tiettyä tunnetta jonkin tapahtuman aikana on se, mitä tunnet tapahtuman lopuksi.

Eli kahden viikon unelmalomamatkan muisto voi todellakin olla pilalla, jos matkan lopuksi tapahtuu jotain ikävää.

Haluatko kokea enemmän onnea? Liity kutri.net:in VIP-jäseneksi: http://www.kutri.net/oleVIP/

Alkuperäinen kuva: sxc.hu

Työskenteletkö lasten tai nuorten kanssa?

apua

Pari kutri.net:in lukijaa oli kirjoittanut koulukiusaamista koskevan blogimerkintäni kommenttiosastolle hyviä kommentteja kiusaamisesta. Kyllä, kiusaamiseen voisi auttaa se, että kiusaajat ymmärtäisivät paremmin omia tunteitaan. Samaan aikaan kiusattavat tarvitsisivat tukea.

Valmentajana käyttämääni kolmen prinsiipin lähestymistapaa on hyödynnetty Jenkeissä paitsi ongelmayhteisöissä, myös kouluissa. Haaveissani on jossain vaiheessa tehdä erillinen tukikurssi lapsille, nuorille ja heidän kanssaan työskenteleville.

Sitä odotellessa haluan tarjota parhaillaan lasten ja nuorten kanssa päätyökseen työskenteleville mahdollisuuden opiskella Kolme prinsiippiä valmentajille -nettikurssin ilmaiseksi.

Tarjous on tarkoitettu erityisesti päiväkodeissa ja peruskouluissa sekä nuoria tukevassa organisaatiossa kuten Vamos:issa, kunnallisena nuorisotyöntekijänä tms. työskenteleville henkilöille.

Kurssin lukuoikeuksien tilaaminen ei velvoita mihinkään muuhun kuin pitämään tunnukset omana tietonasi. Jos saat kurssista jotain hyötyä, niin tietenkin olisi kiva kuulla siitä.

Tärkeintä on, että sinun työsi tuntuisi kevyemmältä, kivemmalta ja mielekkäämmältä ja kokisit voivasi auttaa lapsia ja nuoria entistä paremmin.

Kuinka saat lukuoikeudet Kolme prinsiippiä valmentajille -kurssiin?

Lähetä minulle osoitteeseen: kutri@kutri.net sähköpostia, jossa kerrot:

  1. Kuka olet
  2. Missä työskentelet
  3. Mitä koet haastavimmaksi työssäsi
  4. Mitä toivoisit voivasi antaa enemmän lapsille ja nuorille, joiden kanssa työskentelet
  5. Millä sähköpostiosoitteella ja tunnuksella haluat rekisteröityä

Teet aidosti tärkeää työtä! Anna minun auttaa sinua siinä!