Miksi ihmiset ovat ilkeitä toisilleen?

ovatkoihmisetilkeita

Pari päivää sitten tein Päivän teorian aiheesta ”Miksi ihmiset ovat ilkeitä toisilleen”.

Oletko koskaan itse sanonut ikävästi kenellekään?

Tiuskaissut, ärähtänyt tai jopa huutanut suoraa huutoa?

Tai ehkä vain näpäyttänyt terävästi tai piikitellyt salakavalasti?

Muka kehunut vaikka oikeasti olet ajatellut halveksivia tai vähätteleviä ajatuksia?

Tai vaikka et olisi koskaan päästänyt suustasi yhtään ilkeää sanaa, onko mielesi tehnyt koskaan sanoa jollekulle suorat sanat?

Muistatko miltä sinusta tuntui tuolla hetkellä?

Veikkaan, ettei kovinkaan rakkaudelliselta.

Ehkä olit väsynyt, ärtynyt, hermostunut, ahdistunut tai stressaantunut. Tunsit että sinut oli ajettu nurkkaan. Koit ettei sinua arvostettu, kunnioitettu tai otettu vakavasti. Koit tulleesi väärinymmärretyksi tai olosi uhatuksi.

Arvaa mitä — siltä tuntuu myös niistä ihmisistä, jotka ovat sinulle ilkeitä sillä hetkellä kun he ovat sinulle ilkeitä.

He ovat hetkellisesti hälytystilassa, jossa heistä tuntuu tosi todelta, että heidän on hyökättävä.

Siinä tilassa heidän ajattelunsa on laskenut villipedon tasolle. He ovat enemmän eläimiä kuin ihmisiä.

Sillä hetkellä heidän kykynsä hillitä itseään, tunnistaa muiden tunteita ja sitä kautta tuntea empatiaa on heikentynyt. He ovat vainoharhaisia ja kokevat olonsa uhatuksi. Heidän ajattelunsa on mustavalkoista ja he ovat ihan varmoja siitä, että he ovat oikeassa — jopa silloin kun kaikki faktat puhuvat sitä vastaan.

Se ei tarkoita että he ovat kokonaisvaltaisesti ilkeitä ja pahoja ihmisiä.

Me olemme kaikki ihmiseläimiä — siksi meillä kaikilla on kapasiteetti niin elämää edistävään inhimilliseen ajatteluun kuin oman elämän säilyttämiseen tähtäävään eläimelliseen ajatteluun.

Entä jos joku on aina muille tai ainakin sinulle ilkeä?

Oletko ihan varma siitä, että joku on aina sinulle ilkeä? Voi olla, että jos videokuvaisimme ihan jokaikisen kohtaamisen välillänne, kävisi ilmi, että usein kyseinen henkilö on ihan neutraali — ehkä jopa ystävällinen.

Jos oletat että hän on aina inhottava sinulle, tulkitset hänen ystävällisetkin sanansa piilopottuiluksi tai et edes huomaa niitä.

On myös mahdollista, että mieleesi on jäänyt ainoastaan ikävät kohtaamiset, sillä ihmismielellä on taipumusta muistaa paremmin ne kuin neutraalit tapahtumat.

Tai ehkä kyseinen henkilö ei edes oikeasti halua pahoittaa mieltäsi vaan hänen tapansa kommunikoida on sellainen, joka tuntuu sinusta hyökkäävältä. Itse hän uskoo ihan vilpittömästi olevansa vain suora ja asiallinen. Voi jopa olla, että hän ei tiedä loukkaavansa sinua, vaan uskoo kaiken olevan välillänne OK.

Totta kai on myös mahdollista, että sinulle ilkeilevä tyyppi ihan oikeasti haluaa pahoittaa mielesi joka ikinen kerta kun tapaatte.

Jos kohtaamisia on harvoin, tilastollisesti on mahdollista että viisi viidestä kohtaamisesta on ikävä.

Jos tapaatte joka päivä, hänen käytöksensä voi kummuta siitä, että hän ajattelee sinun olevan tavalla tai toisella uhka hänelle ja niinpä hän on kohdatessanne valmis hyökkäykseen.

Vielä todennäköisempää on se, että syystä tai toisesta tapaamisenne ovat yleensä hetkellä, jolloin hän on useimmiten hälytystilassa — eli esimerkiksi heti aamulla, jolloin hänen testosteroninsa on kohollaan (jos hän on mies), juuri ennen lounasaikaa tai iltapäivällä ja iltaisin, kun hän on nälkäinen, väsynyt tai muuten kuormittunut.

On myös mahdollista, että kyseinen henkilö on loppuunpalamisen partaalla ja lähestulkoon jatkuvassa hälytystilassa.

Joskus huonosta käytöksestä on tulla tapa. Tällöin henkilö voi esimerkiksi ärsyyntyessään etsiä sinut käsiinsä ja purkaa pahan olonsa sinuun.

Jos joku käyttäytyy sinua kohtaan hyökkäävästi netissä, todennäköisesti hän tekee niin useimmiten tiettyyn aikaan vuorokaudesta, viikosta tai kuukaudesta, jolloin hän syystä tai toisesta on kaikkein ärtyisimmillään.

Puolisosi tai ystäväsi voi ajatella, että rakkailleen ”saa näyttää kaikki tunteensa”. Tai esimiehesi kokee, että sinulle raivoamisesta on hänelle vähemmän vahinkoa kuin hänen omalle esimiehelleen valittamisesta.

Kaikki tämä pätee myös persoonallisuushäiriöisiin ihmisiin.

Narsisti joka on hyvällä tuulella on ylitsevuotavan ystävällinen. Sosiopaatti jonka olo on levollinen voi osoittaa valtaansa jättämällä sinut rauhaan.

Oli syy huonoon käytökseen mikä tahansa, se ei ole koskaan oikeutettua. Siksi sille saa ja pitää laittaa stoppi.

Erityisen tärkeää huonoon käytökseen puuttuminen on silloin, jos on syytä epäillä, ettei sinua kaltoin kohteleva ihminen ehkä tiedosta mitä tekee.

Tiedän omasta kokemuksesta, ettei ole helppoa sanoa toiselle, ettei hänen toimintansa ole OK.

Kaikkein parhaaseen tulokseen olen päässyt, jos en puutu asiaan sillä hetkellä kun jompikumpi meistä on kiihtyneessä tilassa, vaan odotan että kumpikin on rauhoittunut.

Kun olemme kumpikin tyyniä ja järkeviä, meidän on helpompi keskustella tapahtuneesta käytännön ongelmana, johon on käytännön ratkaisuja.

Joskus vastapuoli on niin kykemätön puhumaan käytöksestään ja muuttamaan sitä, että on helpompi ottaa häneen fyysistä tai digitaalista etäisyyttä vaihtamalla työpaikkaa tai blokkaamalla hänet sosiaalisessa mediassa tai puhelimesta.

Tämä ei ehkä tunnu reilulta, mutta kumpi on tärkeämpää — käyttää aikaa ja energiaa toisen kanssa taisteluun vai hyväksyä ettei elämä ole aina reilua ja siirtyä eteenpäin elämässä?

Voit katsoa videolta koko vastaukseni, jossa otan kantaa myös siihen, ovatko ihmiset pohjimmiltaan ilkeitä ja miksi naisvaltaisilla aloilla ja naisten välillä tuntuu olevan enemmän konflikteja.

Videolla mainittu kirja on Julie Hollandin Moody Bitches.

Katso video YouTubesta.

Kuinka kiusaaminen saadaan loppumaan?

Viime viikon Enkeli-Elisa ja Minttu Vettenterä -kohun innoittamana olen miettinyt todella paljon koulukiusaamista ja kiusaamista yleensä — mistä siinä on pohjimmiltaan kyse ja mitä kukin voi osaltaan sille tehdä.

Eri keskusteluryhmissä (kuten täällä, täällä, täällä ja täällä) käytetään valtavasti aikaa ja energiaa sen todistamiseen että Minttu Vettenranta on valehdellut.

Mitäpä jos suuntaisimme tämän energian ja innon sen miettimiseen, miten ihan oikeasti voidaan lopettaa kiusaaminen ihan kokonaan?  Tai ainakin vähentää sitä radikaalisti entisestään?

Seuraavalla n. 32 minuuttia pitkällä videolla kerron oman näkemykseni niin kiusatuille, kiusaamiseen puuttuville kuin kiusaajille siitä, miten kiusaamisen kierre syntyy ja ennen kaikkea siitä, miten kiusaamiseen voi mielestäni puuttua.

Jos et ehdi tai voi katsoa koko videota, tässä ovat sen pointit todella lyhyesti.

* Mikä on pätevyyteni tästä puhumiseen?

Olen koulutukseltani transformatiivinen valmentaja (Certified Transformative Coach™) ja olen ollut sekä koulukiusattu että koulukiusaaja.

1. Mistä kiusaamisesta on pohjimmiltaan kyse?

Siitä, että joku ei osaa käsitellä negatiivisia tunteitaan muuten kuin purkamalla ne toiseen ihmiseen. Tämä käytösmalli on typerä, huonoin mahdollinen ja osin jo kotona opittu.

2. Ketä kiusataan?

Sitä, jonka kiusaamisesta kiusaaja ei usko joutuvansa pulaan.

Ihonväri, kansallisuus, sukupuoli, seksuaalinen suuntaus, koulumenestys, paino, pituus ja muut ulkomuotoon liittyvät asiat, koulumenestys jne. ovat täysin toissijaisia — ja usein vain keksittyjä — syitä kiusata.

3. Miten kiusattu voi lopettaa kiusatuksi tulemisen?

Tekemällä jotenkin hänen kiusaamisestaan sellaista, että siitä joutuu ongelmiin. Puhumalla asiasta vanhemmille, opettajille, rehtorille, koulutoimenjohtajalle, poliisille — tai hätätapauksessa jopa sellaiselle ihmiselle, joka on hänen puolellaan, mutta jota kiusaajat pelkäävät tai kunnioittavat (vrt. harrikkamies-eno).

4. Miten kiusatun vanhemmat voivat lopettaa lapsensa kiusaamisen?

Nostamalla asiasta niin ison haloon, että koulun ja muiden virallisten tahojen on puututtava asiaan.

Kiusattu voi pelätä että tämä tekee hänestä vähemmän suositun, mutta totuus on se, että myöskään asiasta vaikeneminen ei tee kiusatusta suositumpaa — se vain johtaa kiusaamisen jatkumiseen.

5. Miten opettajat, rehtorit, koulukuraattorit jne. voivat puuttua kiusaamiseen?

Ensinnäkin luomalla järjestelmän, jossa kiusaamisesta seuraa välittömästi niin paljon hankaluuksia (vrt. vanhempiin yhteydenottaminen, asian julkiseksi tekeminen jne.), jotta kiusaaminen on vähemmän houkuttelevaa.

Vieläkin tärkeämpi ja tehokkaampi keino on opettaa kiusaajalle muita tapoja käsitellä negatiivisia tunteitaan kuin purkamalla ne toiseen ihmiseen. Mikäli mitenkään mahdollista, tämä pitäisi opettaa myös kiusaajan vanhemmille.

6. Miten kiusaaja voi lopettaa kiusaamisen?

Ymmärtämällä että ihan kaikkia vituttaa aika ajoin. Silloin kun meillä on kurja olo ja paska fiilis, aivomme eivät toimi normaalisti, vaan olemme vihaisen ja pelästyneen eläimen tasolla. Vaikka kiusaamisesta saattaa tulla hetkellisesti vahvempi ja perverssillä tavalla ”voittajaolo”, kiusaaminen on aina väärin ja satuttaa myös kiusaajaa, vaikka et sitä halua myöntääkään.

Paras ja tervein tapa suhtautua omiin huonoihin fiiliksiin on ihan vain odottaa, että ne menevät itsestään ohi — sillä ne menevät AINA ohi, usein jopa muutamassa minuutissa. Sillä välin kannattaa ns. keskittyä omaan suoritukseen eli esim. pyytää muita olemaan puhumatta sinulle, kuunnella musaa, harrastaa urheilua, hakata tyynyjä, tanssia, punnertaa, hyppiä, hengitellä, kävellä korttelin ympäri, siivota… Tehdä jotain sellaista joka ei vaadi erityistä aivotoimintaa.

Jos vain luit pääpointit ja mieleesi heräsi kysymyksiä, pyydän että katsot myös videon, jossa selitän paljon laajemmin kaikki em. kohdat. Kiitos kaunis!

Mitä sinun mielestäsi koulukiusaamisen vähentämiseksi voisi tehdä?