Kirjoita kirja kuukaudessa -haaste on edennyt jo melkein puoleen väliin. Edellisen hasteviestin kommenttiosastolla Elina kirjoitti:
[…V]iime päivät ovat olleet todella takkuisia ja tajusin syynkin: ajatukseni, hahhahhaa. Siellä on ollut mm. : “pakko!!!”, “mä oon liian väsynyt keskittymään!!”, “ei kukaan ota minua vakavasti jos kirjoitan tämän näin nopeasti!!” jne soopaa, jonka olen ottanut täysin vakavasti ja kirjoittamisen tulos on ollut aika vastaavaa… soopaa.
Eli back to basics: miten helppoa ja hauskaa ANNAN tämän kirjoittamisprosessin olla?
Olen huomannut saman ilmiön — ja saanut saman oivalluksen — monissa omissa hankkeissani ja elämänalueilla.
Kirjoittamisesta en ole kuitenkaan koskaan ajatellut että nopeus tarkoittaisi automaattisesti huonoa laatua.
Päinvastoin. 4 pitkän elokuvan, 30 kirjan, yli 70 kolumnin, yli 100 televisiosarjaosan ja yli 2000 blogikirjoituksen kokemuksella voin kertoa, että parhaat tekstini syntyvät kaikkein nopeimmin keveyden ja helppouden tunteen vallassa.
Siinä tilassa tunnen olevani vain suppilo tai laite, jonka kautta valmis teksti soljuu sormien kautta näppäimistölle ja ruudulle.
Väitän, että jokaisella meistä on kokemuksia tästä ilmiöstä. Iloisen innostuksen vallassa sisustamme kotimme uudestaan, laitamme elämämme parasta ruokaa, maalaamme, laulamme, pelaamme.
Miksi sitten haksahdamme välillä ajattelemaan, että jos jokin tapahtuu helposti, siinä on jotain vikaa?
Ensimmäinen selitys on se, että miellämme nopeuden liittyvän yksinomaan tilanteisiin, joissa teemme asioita stressaantuneena kiireellä ja hutiloiden, jolloin lopputulos ei välttämättä ole hääppöinen.
Samalla suljemme silmämme tilanteilta, jolloin nopeus ei ole päämäärä, vaan seurausta innostuksesta ja inspiraatiosta, joka saa asiat tapahtumaan helposti ja vaivattomasti.
Väitän, että suurempi syy helppouden halveksimiseen on ihmismielen vääristymä, joka saa meitä arvostamaan sitä, mikä on harvinaista, vaikeasti saatavaa, kallista tai jonka eteen joudumme näkemään vaivaa.
Esimerkiksi yhdessä vanhassa kokeessa opiskelijat laitettiin hakemaan seksuaalisuutta käsittelevälle kurssille. Toisen ryhmän ”pääsykoe” oli helppo, toisen vaikea.
Sen jälkeen kurssille päässeille soitettiin luento, joka oli tarkoituksella tehty todella tylsäksi ja sekavaksi.
Ne, jotka olivat joutuneet ”kärsimään” kurssille päästäkseen arvioivat luennon kiinnostavammaksi kuin ne, jotka olivat päässeet sinne helposti.
Se, että ihmismielemme vedättää meitä tällä tavalla ei tarkoita, että vaikeasti saavutettu asia olisi objektiivisesti arvioiden parempi.
Edellä mainitussa kokeessa opiskelijat kuulivat täsmälleen saman luennon, vaikka kokivat sen täysin eri tavoin.
Mielen logiikkavääristymät eli nyrkkisäännöt ovat oletettavasti kehittyneet tai ainakin ”jääneet päälle” vuosituhansien ajan siksi, että ne jotenkin edistävät elämäämme. Valtaosan ihmiskunnan historiasta elämä on ollut kaikkea muuta kuin helppoa ja hauskaa — ainakin nykyiseen elämään verrattuna.
Ehkäpä vaikeuden arvostaminen on sisäänrakennettu meihin juuri siksi, että osaisimme arvostaa aikoja, jolloin olosuhteet ovat aidosti haastavat.
Jos emme ole tietoisia tästä vääristymästä, saatamme vahingossa alkaa vaikeuttaa elämäämme silloin, kun se ei luonnostaan ole vaikeaa.
Voisitko siis antaa asioiden tapahtua helposti, hauskasti ja kevyesti?
(Huom! Kirjoitushaasteen osallistujat — tämä on lauantain haasteteksti.)
