Perjantai 13.1.2012 Amerikassa

20120114-203618.jpg

Kännykästä löytyi tämä vanha kuvadieettiviesti, jota en sitten koskaan kirjoittanut valmiiksi ja lähettänyt. Laitan sen nyt kuitenkin ihmeteltäväksenne, niin näette millaisia ruokia sitä on täää syöty.

20120114-203629.jpg

Oikeasti mä elän näillä Trader Joes -halpis-luomu-lähiruoka-ruokakaupasta saatavilla proteiinijuomilla nyt kun paahdan niin intopinkeänä juttuja tuonne kutri.net -sivuille.

20120114-203641.jpg

Auringonnousu meidän vanhasta kämpästä eli ekasta asunnosta jossa asuimme.

20120114-203659.jpg

Yksi asia on sama kuin ennenkin — eli syön edelleen lapsen ruoan jämiä. Tässä kaurapuuroa.

20120114-203711.jpg

Ja miehen kanssa puoliksi jokin aamiaisleipä jostain drive-through-pikaruokapaikasta…

20120114-203730.jpg

Keksinjämät.

20120114-203739.jpg

Minipannukakunjämät.

20120114-203801.jpg

Sunset boulevard

20120114-203816.jpg

 

Meidän eka kotikatu.

 

20120114-203843.jpg

20120114-203853.jpg

 

Farmer’s marketilta eli torilta ostettuja superihania appelsiineja.

20120114-204034.jpg

Niitä hemmetin keksejä ja miatoa.

 

20120114-204105.jpg

Ja lisää ananasta…

20120114-204113.jpg

…ja enegiajuomaa…

20120114-204121.jpg

20120114-204136.jpg

…ja proteiinipatukoita…

20120114-204127.jpg

…ja luomumaitoa…

20120114-204231.jpg

20120114-204239.jpg

Ylläolevan kanalasagnen (Trader Joes’n tietenkin) ravintosisältö.

20120114-204245.jpg

Ja lisää appelsiinia…

Mjoo… En ole syönyt täällä ihan niin terveellisesti kuin olin suunnitellut. ”Kun tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista.” No, terveellisemmin ja monipuolisemmin olen kyllä syönyt kuin Suomessa, mutta huomaan usein ajattelevani herkkujen kohdalla että ”kun näitä ei saa Suomesta…” 🙂

Veikkaan että tuona päivänä söin jotain muutakin, vaikka en todellakaan tiedä mitä…

Iltaretkellä Santa Monica Pierillä

20120206-234030.jpg

Tänään oli pilvinen päivä emmekä viitsineet lähteä iltapäiväksi notkumaan samoille leikkipaikoille, joissa aina käymme. Niinpä lähdimme ajelemaan ensin vähän umpimähkään, kunnes keksimme ajaa Santa Monica Pierille eli Santa Monican rannassa olevalle isolle laiturille, jossa on muun muassa pieni huvipuisto.

Ylhäällä olevassa kuvassa näkyvät teltat eivät kuitenkaan kuulu huvipuistoon vaan maailmankuululle Cirque du Soleil -esiintyjäryhmälle (tai niiden esitysten järjestäjälle). Esityksen ”trailerin” perusteella show voisi olla tosi mahtava elämys vähän vanhemman lapsen kanssa kuin oma poikamme.

20120206-234035.jpg

Legendaarinen Yhdysvaltojen halki kulkeva Route 66 jatkuu siis Los Angelesin halki Santa Monica Boulevardina ja päättyy lopulta Santa Monica Pierille (ainakin ylläolevan kyltin mukaan).

20120206-234041.jpg

20120206-234046.jpg

Huvipuisto oli jo menossa kiinni siinä vaiheessa kun saavuimme laiturille, joten maailmanpyörän kokeileminen jäi nyt seuraavaan kertaan.

Sää oli melko viileä, joten emme jääneet notkumaan laiturille hirveän pitkäksi aikaa. Itselleni illan suurin elämys oli seurata hetki ihan laiturin vieressä veteen syöksyviä pelikaaneja. Lapseen taisi kolahtaa eniten kierros laiturilla olevassa pelihallissa. Olennaisinta oli kuitenkin hengata perheenä yhdessä ja tarjota lapselle mahdollisuus juosta sielunsa kyllyydestä ulkoilmassa. Tehtävä suoritettu.

Kotiin päästyä raahauduin jo toisen kerran viikon sisällä salille. Punttitreenin jälkeen olo oli kuin uudestisyntynyt. Aamulla olisi tarkoitus mennä power-pilatekseen. Saa nähdä miten käy…

Nyt nukkumaan. Ihan mahtavaa päivää sinne Suomeen — tai missä ikinä tätä luettekaan!

Meri mielessä

This is Our Storyn Suvi pyysi Kutri.net:in Facebook-sivulla meriaiheista kuvapostausta. No tässä se tulee… Tosin kyllä tekstin kera, kirjoittaja kun olen.

Los Angeles sijaitsee meren rannalla, mutta se ei ole varsinaisesti rantakaupunki. Se on pikemminkin valtavn laaja asuinalue, johon kuuluu useita rantakaupunkeja.

Vaikka nykyisestä asuinpaikastamme West Hollywoodista on lähimpään rantaan vain reilut 15 km, sinne ajaa parhaimmillaan reilut 20 minuuttia (tyyliin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun ei ole lainkaan liikennettä), tavallisesti 35 minuuttia ja pahimmillaan yli tunnin.

Voitte päästä ajomatkan tunnelmaan ajamalla ruuhka-aikaan Paavalin kirkolta Vallilasta Töölön kautta Lauttasaareen — ja takaisin.

Niinpä useimmat suur-Los Angelesin alueella asuvat eivät pääse nauttimaan rantaelämästä kuin korkeintaan viikonloppuisin — yleensä eivät silloinkaan.

Vaikka mekään emme hengaa rannalla kuin ehkä kerran viikossa, sään ja kavereiden ohella meri on yksi tärkeimmistä syistä miksi rakastan Los Angelesia.

Minulle kaikkein rakkain ranta on Venice Beachin kalastuslaiturin (Venice Fishing Pier) luona oleva rannanpätkä. Santa Monican ranta on vähän snobi ja Venice Beachin pohjoispääty täynnä friikkejä. Marina del Rayn laidalla oleva osa Venice Beachia on edelleen boheemi, mutta konstailematon.

Vuosien varrella olen tulut tänne kun olen ollut iloinen tai surullinen, hyvässä seurassa tai ihan hukassa oman elämäni kanssa. Hyvin usein olen tullut tänne suoraan lentokentältä tai viettänyt viimeiset tunnit ennen lähtöä nauttimassa yhdestä Losin upeista auringonlaskuista.

Jos aaltojen katselu ei yksistään riitä rauhoittamaan mieltä, rantaan päättyvällä Washington boulevardilla, vain kahden lyhyen korttelin päässä rannasta on lempikahvilani The Cow’s End. Sen edessä arkipäivisin jaarittelevat kantajäärät, loistava kahvi ja uskomattomat täytetyt leivät muistuttavat siitä, että tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Tätä reissua suunnitellessa alkoi tuntua siltä, että lapsen kanssa voisimme aloittaa reissun joltain vieläkin rauhallisemmalta rannalta. Osin fiilis pohjalta, mutta pääosin vuokra-autoteknisistä syistä halusimme jäädä ensimmäiseksi yöksi lentokentän tuntumaan. Venice Beach on lentokentästä pohjoiseen, mutta rannan tuntumassa olevan kentän eteläpuolelta löytyi veljeni suosittelemana todellinen helmi ja uusi lempibiitsini: Manhattan beach.

Meille osui ensimmäiseksi aamuksi vieläpä poikkeuksellisen ihana sää, joten Kalifornia-tunnelmaan ei ollut kauhean vaikea päästä…

Pari viikkoa myöhemmin veli esitteli meille Manhattan Beachin pohjoisosassa olevan El Porton -rannan, joka on erityisesti surffareiden suosiossa. Teollisuusalueeseen (?) päättyvä ranta ei ole yhtä puleerattu kuin pari kilometriä etelään oleva Manhattan Beachin pääranta, mutta tunnelma on rentoudessa samaa luokkaa Venice Beachin eteläpäädyn kanssa.

Ekan visiittimme rantaan kruunasi vedestä ilmaan hyppivien delfiinien bongaaminen kaukana horisontissa! Ne voi (ehkä) nähdä seuraavalla lyhyellä videopätkällä horisontissa, vähän keskeltä vasemmalle.

Toki muutkin rannat täällä ovat ihan kivoja, kuten Santa Monican ranta monista leffoista tuttuine maailmanpyörineen.

Ja hurjan leveine hiekkarantoineen.

Tai Malibun rannat, jotka tosin ovat sen verran pitkän ajomatkan päässä, että eksyn sinne vain ääriharvoin.

Jokohan tässä nyt oli merikuvia kerrakseen?

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Joko huomasit että niin vanhat kuin uudet  VIP-jäsenet saavat nyt ilmaisen puhelinvalmennussession?

Liian lähellä

Vietin viime talvena useamman viikon Los Angelesissa. Tarkoituksena oli tehdä kaikenlaisia ”turistisia” juttuja, jotka olin jättänyt näkemättä ja kokematta asuessani täällä 2006-2008. No, lankesin silloin samaan ansaan kuin aiemminkin, eli ajattelemaan että ”kyllä mä vielä ehdin käydä siellä ja siellä…”

Tänä vuonna olemme ryhdistäytyneet huomattavasti ja käyneet melkein joka päivä jossain  nähtävyydessä tai uudessa paikassa. On ajeltu Mullholland Drivella ja Beverly Hillssissä, käyty niin Malibun piskuisessa leikkipuistossa kuin Griffith Parkin isossa ja hienossa ”Shane’s Inspiration” leikkipuistossa, joka on suunniteltu niin, että siellä pystyy leikkimään myös pyörätuolissa olevat lapset.

Pari päivää sitten täällä satoi niin kovasti, ettemme halunneet viedä lasta leikkipuistoon rypemään. Eihän meillä tietenkään ole mitään sadevaatteita mukana, kun täällä sataa niin harvoin. Ilma oli sateen jälkeen ihanan raikas ja vähän kirpeä.

Ensin keksimme, että voisimme viedä lapsen Los Angelesin eläintarhaan. Onneksi tajusin katsoa ennen sinne pääsyä lipuista, että eläintarha oli sulkemassa puolen tunnin päästä. Kello oli nimittäin jo puoli viisi.

Niinpä päädyimme ajamaan Universal Studiosin Citywalk:ille eli ”kävelykadulle”, joka on käytännössä ehkä muutaman sadan metrin pituinen kapea ja kiemurteleva aukio, jonka laidoilla on vieri vieressä ketjuravintoloita ja matkamuistokauppoja. Lapsi oli kuitenkin ihan fiiliksisä valoista, rullaportaista, suihkulähteistä ja siitä, että sai juosta vapaasti, joten 10 dollarin eli vajaan 8 euron parkkimaksukaan ei harmittanut hirveästi.

Huomiona lapsettomille Losin vierailijoille: jos olisimme menneet leffaan, parkkeeraus olisi maksanut vain 5 dollaria. Toisaalta Universal Studiosille pääsee mm. Hollywood & Highlandin metroasemalta metrolla ja ilmaisella ”shuttle”-pikkubussilla (eli ensin otetaan metro Universal Studiosin pysäkille ja siitä ajetaan ilmaisella shuttlella loppumatka).

Toissa päivänä oli jo varsin kaunis päivä ja saimme päähämme lähteä katsomaan kaverini kehumaa Long Beachillä olevaa ”Aquarium of the Pacificia”. Liput olivat aika kalliit — $20 per aikuinen +  $12 kaksi vuotta täyttänyt lapsi, vaikka ostimme ne yhteislippuina Los Angelesin eläintarhan kanssa. Päälle vielä parkkeeraus $8. Jollain nettisivulla luki ”varaa riittävästi aikaa akvaariossa käyntiin, koska siellä on niin paljon nähtävää.”

No, meidän nuori herrahan on maailman nopein kalojen katsoja, joten koko paikka tuli kierrettyä noin 40-minuutissa ja tähän aikaan sisältyi rauskujen koskettaminen (tuntuivat inhottavan sienimäisiltä), meduusojen tökkiminen, leikkiveneessä leikkiminen ja vaipan vaihto…

Vaikka mukanamme ei olisikaan ollut tuota vilivilperiä, uskon että paikka olisi muutenkin aika nopeasti nähty.  Jos satut reissullasi käymään San Franciscon seudulla ja liikut siellä autolla, suosittelen että käyt mieluummin tsekkaamassa kovasti kehutun Monterey Bay Aquariumin, vaikken ole siellä itse (vielä) käynytkään.

Jotta vajaa tunnin automatka (kilometreissä n. 45 West Hollywoodista) ei olisi mennyt ihan hukkaan, kävelimme läheiselle majakalle.

Sieltä näkyi mm. satamassa seisova mm. museo- ja tapahtumakäytössä oleva Queen Mary -laiva. Kävimme siellä viime vuonna mielenkiintoisilla vintage-messuilla. Ainakaan se osa laivasta, jossa messut olivat, ei tehnyt erityistä vaikutusta.

(Tajuan että saatan vaikuttaa nyt  hieman nihkeältä — en vain halua luoda kenellekään mitään hirvittäviä ennakko-odotuksia, kun kyse on kuitenkin maksullisista nähtävyyksistä.)

Näidenkään nähtävyyksien jälkeen ei tehnyt mieli lähteä tykittämään takaisin moottoritietä. Nuori herra oli niin puhki, että ravintolareissut ja kauppakierrokset saattoi suosiolla unohtaa. Yhtäkkiä muistin veljeni kehuneen Long Beachista pohjoiseen olevalla niemellä sijaitsevaa Rancho Palos Verdesin kaupunkia jotenkin hienona paikkana. Ei muuta kuin kaupunki navigaattoriin ja menoksi.

Veli oli oikeassa — selvästi varakkaampien asuinaluetta oleva Rancho Palos Verdes toi kukkulanrinteitä kiemurtelevine teineen mieleen Välimeren rantakaupungit. Mikä parasta — osuimme paikalle aivan uskomattoman upean auringonlaskun aikaan. IPhonen kuvat eivät pysty mitenkään tekemään oikeutta edessämme avautuvalle maisemalle, joka näytti melkein vesivärimaalaukselta. Santa Catalinan saari siinsi horisontissa sinisenä ja toisella puolella nimeä avautui eteemme ilta-auringossa kultaisena kylpevä Los Angeles ja sinisävyinen Malibun niemi.

Taas tuli selväksi, miten valtavan iso suur-Los Angeles on: noin 50-60 km halkaisijaltaan. Ja miten älyttömän paljon täällä on kaikenlaista kivaa, kiinnostavaa ja jopa kaunista nähtävää — jos vain viitsii lähteä sitä etsimään.

Samalla kävi kyllä mielessä, miten olen lykännyt turhaan monissa Helsingin nähtävyyksissä käymistä samalla ”mulla on vielä aikaa” -verukkeella. Kuten erään tutun kuolema juuri muistutti: kukaan meistä ei tiedä miten paljon meillä on vielä aikaa.

Tänään käytiin Los Angelesin eläintarhassa, joka sekin on aika pieni, mutta tarjosi lapselle huomattavasti enemmän viihdykettä kuin mikään muu tähänastisista paikoista. Siitä kuitenkin joku toinen päivä lisää, koska nyt on aika mennä nukkumaan.

Hyvää uutta päivää sinne Suomeen — ja muita vuorokaudenaikoja muualla päin maailmaa tätä lukeville!

Amerikan arkea

20120124-123940.jpg

Olemme kohta olleet kaksi viikkoa täällä Los Angelesissa ja arki alkaa pikkuhiljaa ajautua uomiinsa, joskin yllätystieto siitä, että joudumme vaihtamaan asuntoa nyt kuun vaihteessa pistikin pasmat hetkeksi aikaa sekaisin. No nyt on löytynyt uusi koti ihan vanhan kodin läheltä ja voimme keskittyä laittamaan saamaan arkirutiinit kohdalleen.

Mitä arkeemme nyt sitten kuuluu?

20120124-124155.jpg

Kaikkein eniten tätä, eli lapsen viihdyttämistä erilaisissa leikkipuistoissa ja muissa vastaavissa mestoissa.

20120124-124047.jpg

Kirjoittamaan en ole ehtinyt ihan niin paljon kuin olisin halunnut mm. asuntosotkun takia, mutta silloin kun olen päässyt kirjoittamaan, olen yleensä hilppaisut läheiseen The Coffee Bean and Tea Leaf kahvilaan (CBTL) ”Kalifornian Starbucksiin”.

20120124-124121.jpg

Pari kertaa olen jaksanut jo lähteä lapsen kanssa kiipeämään Rynyon Canyonin ulkoilupuistoon, josta on huikeat maisemat mm. Hollywood-kyltille ja Hollywood Hillseille.

 

20120124-124145.jpg

Se onkin ollut tarpeen, koska olemme ajautuneet vähän liian usein hakemaan ruokaa paikallisesta klassikko”ravintolasta” In-n-Out-burgerista.

 

20120124-124233.jpg

Kaikkein eniten ruokaa on kuitenkin tullut shopattua lempikaupastani Trader Joe’sta, joka on erikoistunut terveelliseen ja edulliseen semi-luomu-ruokaan.

Jees, nyt lähdemme viihdyttämään lasta Long Beachin ”Akvaarioon”. Hyvää iltaa ja huomenta kaikille!

Amerikkalaisia erikoisuuksia, osa 1

Ajattelin alkaa kirjata ensin tänne blogiin erilaisia amerikkalaisia erikoisuuksia sitä mukaa kun ne tulevat vastaan tai muistuvat taas mieleen ja sitten vasta koota ne yhdeksi sivuksi Los Angeles -oppaaseen.

Roskat ja kierrätys

Jos asut omakotitalossa täällä Los Angelesissa, sinulla on kolme erilaista roskasäiliötä.

Sininen säiliö on kierrätettävälle jätteelle. Kaikki kerrätettävät tavarat sanomalehdistä säilyketölkkeihin ja pulloihin laitetaan samaan säiliöön. Myös taloyhtiöistä löytyvät tällaiset kierrätyslaatikot. Ihan superkätevää! Ei ihme, että Los Angeles on isojen Yhdysvaltalaisten kaupunkien ykkönen kierrättämisessä.

Vihreään säiliöön laitetaan puutarhajätteet eli leikattu ruoho, oksat, lehdet ja hedelmät — sekä maalamaton ja naulaton puutarvara.

Mustaan säiliöön menee kaikki muu roska.

Kerran viikossa roskasaavit pitää raahata kadunvarteen (curbside), jossa roska-autot tyhjentävät ne. Joskus vihreät ja siniset säiliöt tyhjennetään eri päivänä mustien säiliöiden kanssa. Roskakuskit eivät kohtele säiliöitä kaikkein hellimmin joten on aika tavallista, että säiliöt ovat lommoilla tyhjennyksen jälkeen.

Jätepalvelu hakee myös ilmaiseksi vanhat patjat ja muut liian isot tavarat sekä muuton jälkeen muuttolaatikot, jos niille soittaa aiheesta.

Toisaalta Losissa toimii aika hyvin sekin, että jengi jättää kadunvarteen kamaa ilmaiseksi haettavaksi ja ilmoittaa siitä esim. Craigslistalla (”Curb Alert”) tai ihan vain laittamalla lapun, että siitä voi ottaa ilmaiseksi.

Pihakirppikset

Toinen tapa, jolla jengi hankkiutuu eroon vanhasta kamasta ovat tietenkin pihakirppis eli ”yard sale”. ”Estate sale” tarkoittaa kuolinpesän tai vanhainkotiin siirtyvän ihmisen tavaroiden myyntiä. Kerrostaloalueilla pihakirppis toteutetaan usein niin, että jengi levittää kamansa kadun varteen talon eteen myytäväksi.

Losi on ihan loistava paikka hankkia halvalla todella hyvääkin kamaa, koska tänne tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka muutaman kuukauden tai vuoden unelmaansa tavoiteltuaan luovuttavat ja muuttavat pois. Craigslist on toinen loistava paikka etsiä halpoja huonekaluja, elektroniikkaa ja muuta kamaa uuteen kotiin. Se hakkaa huuto.net:in mennen tullen ja palatessakin.

Pullojen palautus

Jos olet superköyhä ja haluat saada takaisin pullopantit, silloin voit palauttaa pullot ja tölkit yleensä joidenkin Supermarkettien pihassa oleviin pullonpalautuspisteisiin.

Takaisin ruotuun

Eilisen päivän lounas näytti tältä:
20120113-072140.jpg

Eli oli ihan ”pakko” mennä In-N-Out-burgeriin ennen ruotuun palaamista. (Vain toinen hampurilainen ja pirtelö on mun.)

20120113-072344.jpg

Onneksi uusin lähikauppamme on Halpaa luomuhenkistä terveysruokaa myyvä Trader Joe’s. Sieltä lähti mukaan ainekset nopeaan salaattiin:

20120113-072621.jpg

Ja aamu alkoi tänään näillä:

20120113-072710.jpg

20120113-072716.jpg

Siis jo aamuviideltä, kiitos jetlagin.

20120113-072754.jpg

Nyt aurinko on noussut ja kunhan sää vähän lämpenee, me lähdetään lapsen kanssa nauttimaan siitä.

Amerikkaa

20120112-034203.jpg

On jotenkin aina yhtä tajunnan räjäyttävää että alle vuorokaudessa voin siirtyä täältä…

20120112-034213.jpg

…tänne.

Eli olemme päässeet turvallisesti perille Kaliforniaan, jossa vietämme seuraavat kolme kuukautta, koska minä osallistun Supercoach Academyyn.

Lensimme tänne Finnairilla ja Virgin Atlanticilla koska sain ebookersin kautta hyvän tarjouksen (meno-paluu 630 €). Olen lentänyt VIrginillä kaksi kertaa aiemmin ja silloin lennot olivat suorastaan hieno elämys: ruoka oli hyvää, palvelu pelasi ja viihdejärjestelmä kymmenine elokuvineen verraton.

Tällä kertaa kaikki ei mennyt ihan yhtä hyvin putkeen. Viihdejärjestelmä oli vailla vertaa, mutta muuten kyllä ystävällinen palvelu takkusi koko ajan ja paremmat ruokavaihtoehdot loppuivat kesken (osin siksi että istuimme koneen loppupäässä). Kyllä, nämä ovat ehdottomasti ”ensimmäisen maailman ongelmia”, .

Todellinen ongelma ei tietenkään ollut Virginissä vaan omissa odotuksissani. Jos olisin vaikkapa lentänyt KLM:llä tai jollain amerikkalaisella lentoyhtiöllä, joita kohtaan minulla on äärimmäisen alhaiset odotukset, silloin olisin hehkuttanut lentoemojen ystävällisyyttä, helppoa koneeseen pääsyä, koneen siisteyttä, tarjolla olevaa lehtivalikoimaa, erilaisia välipaloja, ilmapiiriä ja uskomattoman hyvää elokuvavalikoimaa.

Koneessa tapasin ensimmäisen ”luokkakaverini” eli samaan koulutukseen menevän tyypin. Hänen kanssaan keskusteleminen kirvoitti aikamoisen ajatusvyöryn… (VIP-jäsenet, tsekatkaa VIP-blogi.) Ehkä jossain vaiheessa jaan havaintoni tälläkin puolella, kunhan se on jäsentynyt ja kiteytynyt.

20120112-040532.jpg

Ensimäiseksi yöksi tulimme osin vuokra-autoteknisistä syistä osin lomamielessä Manhattan Beachille. Lentomme saapui niin myöhään, ettemme välttämättä olisi ehtineet hakea vuokra-autoa Losin hinta-laatu-suhteeltaan ehdottomasti parhaasta Super Cheap Car -rentalista.

Surffarien ja rantalentopalloilijoiden suosima Manhattan beach on on vain 8 km päässä lentokentältä etelään eli lähempänä kenttää kuin Venice Beach. Tämä on siitä huolimatta eka kertani täällä. Rakastuin paikkaan ensisilmäyksellä! Tämä on täydellinen esimerkki siististä, söpöstä ja rennosta kalifornialaisesta rantakaupungista. Sellaisesta, josta täällä aikoinaan surffannut Beach Boys kirjoittaa biiseistään.

Söpöydellä on hintansa — talot maksavat täällä keskimäärin 9 miljoonaa dollaria ja tyypillinen perhe tienaa 3,4 miljoonaa dollaria vuodessa… Ei ihme että huippu-urheilijoilla kuten Tiger Woodsilla ja Maria Sharapovalla on täällä koti.

Ne (eli me), joilla ei ole ”ihan vielä” varaa kyseisiin taloihin, voimme nauttia kaupungin tunnelmasta asumalla vaikkapa Sea View Innissä, jota äitini termein voi kutsua ”höpsöksi”. Eli hotelli on siisti perushotelli, joka sijaitsee useammassa rakennuksessa. Itse otimme $160 yö maksavan deluxe ocean -huoneen, jossa on kaksi n. 140 cm leveää sänkyä, reilun kokoinen jääkaappi, mikro, kylpyamme ja kattojen yli näkymä merelle. Paikka lainaa ilmaiseksi hotellivieraiden käyttöön polkupyöriä ja rantatuoleja yms., mutta ne taitavat jäädä meiltä tällä kertaa käyttämättä.

Olimme illalla niin väsyneitä ja nälkäisiä, ettemme jaksaneet lähteä puoliunisen lapsen kanssa ravintolaan. Onneksi ollaan Amerikassa, niin tämäkään ei ollut mikään ongelma. Vain soitto vastapäiseen Sloopy’s Cafe:seen ja puoli tuntia myöhemmin meillä oli höyryävät herkkuateriat edessämme.

Kuljetus oli maksuton, mutta maksoin ruoan tuojalle saman 18 % juomarahaa, koska aikanaan olen oppinut että se kuuluu asiaan ja olen aina antanut sen. Tarjoilijoille maksan yleensä 20 % juomarahaa, jos pavelu on ollut perushyvää. Luin vasta tätä juttua kirjoittaessani, että monet pitävät 10 % juomarahaa riittävänä ruoan tuojalle, mutta tästä on monta koulukuntaa.

20120112-034229.jpg

Kun näin annoksemme, räjähdimme miehen kanssa nauramaan, koska olimme unohtaneet miten järjettömän kokoisia ruoka-annokset tässä maassa ovat. Ne ovat oikeasti kolminkertaisia suomalaiseen perusravintola-annokseen verrattuna.

Jees, kello tulee siis nyt viisi aamulla. Heräsimme lapsen kanssa puoli kolmelta paikallista aikaa, vaikka lapsi oli mennyt nukkumaan jo ennen kahdeksaa ja minä yhdeksän jälkeen. Nyt yritämme saada taas uudestaan unta… Katsotaan miten käy.

Huomenna haemme auton ja siirrymme Losin kämppäämme. Seikkailu jatkuu!

P.S. Jos haluat kuulla ja nähdä ”ihan kaiken” reissustamme, harkitse VIP-jäseneksi liittymistä. Sillä on nyt rahat takaisin -takuu!

 

Fiilistelyä

20111221-004619.jpg

Tämän päivän ruokapäiväkirjaa valmistellessa iski yhtäkkiä havainto: 12 päivän päästä saan kirjoittaa kaikki blogimerkinnät wordpressillä!

WordPress on siis tämä blogialusta eli käytännössä ohjelma, joka pyörittää tällä hetkellä kutri.net:iä. WordPressejä on kahta lajia. Toinen on wordpress.com joka on samankaltainen blogipalvelu kuin blogger.com. Esimerkiksi Evitan sivuilla bloganneen Minnan blogi on nykyään siellä. Sen lisäksi käytännössä kuka tahansa voi ladata wordpress.org:ista wordpress-ohjelman ja asentaa sen joko omalle palvelimelle tai palvelimelle josta hän on ostanut kotisivutilaa. Palvelin on nettiin kytkeytynyt tietokone — tai usein joukko tietokoneita — jossa sijaitsee erilaisia kotisivuja, sähköpostilaatikoita ja muita nettipalveluita ja/tai jonka kautta nettiliikenne kulkee.

Esimerkiksi kutri.net sijaitsee hostgatorin palvelimella (Jenkeissä), kun taas sen kuvat ja tulevaisuudessa myös äänitteet ovat amazon.com:in palvelimella Irlannissa.

Itse asiassa useimmat palvelin-palvelujentarjoajat (ml. Hostgator) tarjoavat valmiin wordpressin asennusohjelman kotisivutilan ostajille, jolloin oman blogin aloittaminen omalla wordpressillä on helpompaa vasta-alkajillekin.

Olen tässä vuosien varrella kokeillut yhtä sun toista ohjelmaa kotisivujeni päivittämiseksi, mutta mihinkään en ole kyllä ollut niin rakastunut kuin wordpressiin! Sen jälkeen kun olet tehnyt wordpressin perusasennuksen, voit täydentää sitä lukemattomilla apuohjelmilla eli plugineilla ja muokata sen ulkoasua teemoilla. Valtaosa niistä on ihan ilmaisia, jolloin käyttäjät voivat halutessaan lahjoittaa rahaa niiden suunnittelijoille. Itse käytän eräitä maksullisia teemoja ja plugineita. Esimerkiksi tämä teema on Kaptinlinin suosittu Striking-teema.

Erityisesti arvostan wordpressiä jouduttuani käyttämään välillä toisenlaista blogialustaa. Varmaan se toinenkin on ihan hyvä, mutta minä en koskaan tullut ihan täysin sen kanssa sinuiksi. Osasyynä lienee sekin, etten voinut käyttämälläni versiolla blogata kännykästä. No tänne wordpress-alustaiseen kutri.netiin kännykkäbloggaus onnistuu, joten jatkossa blogimerkintöjen määrä saattaa hieman lisääntyä, kun voin jakaa kanssanne nopeasti mieleen juolahtaneen ajatuksen tai hetken.

20111221-014646.jpg

Reilun parin viikon päästä onkin sitten jo lähtö Losiin. Iik! Tänään sain vahvistettua meidän kämpänkin. Ilolla ja innolla odotan niin Kalifornian aurinkoa, kavereiden ja Jenkkeihin toistaiseksi pysyvästi muuttaneen pikkuveljen ja hänen vaimonsa näkemistä kuin Trader Joe’s -ruokakauppaan pääsemistä. Jep! Olen niin pimeä että fantasioin ruokakaupasta! Mutta tästä ja kaikesta enemmän 1.1.2011. Siihen asti tarina jatkuu Evita-lehden blogissani.

20111221-015338.jpg

P.s. Tämän blogimerkinnän todellinen pointti oli se, että lähetin sen kännystä…