Miksi roudasin yhtenä yönä ventovieraan kotiin?

”Ah jes, kello on vasta kaksi. Mä ehdin nukkua tsägällä kuusi tuntia ennen kuin lapset herättää”, ajattelin kääntäessäni auton Mäkelänkadulle.

Samalla hetkellä huomasin jalkakäytävällä pyörivän mytyn. Siristin silmiäni ja kirosin mielessäni, että olin kiireellä kaverin synttäreille lähtiessäni unohtanut silmälasit kotiin.

Oliko jalkakäytävällä tuulessa pyörivä jätesäkki? Karannut koira? Kaatunut roskis? Ei, se oli ihminen, joka pyrki pystyyn kuin selälleen kaatunut koppakuoriainen.

Vilkaisin peruutuspeiliin — katu oli tyhjä ja tyyppi pyöri yhä maassa. Iskin vilkun oikealle ja ajoin auton jalkakäytävälle. Hämmästynyt nuorimies verkkareissa tuijotti kysyvä katse silmissään, kun juoksin hänen ohitseen mytyn luo.

Maassa möyrivä tyyppi näytti kasarihevarilta. Pitkä vaalea tukka, iso musta takki, pillifarkut. Kumarruin hänen puoleensa.

”Hei, onks kaikki OK?” kysyin lempeästi.

Se on sama kysymys, jonka kysyn aina kun puutun tilanteisiin, joissa saatetaan tarvita apua.

Maassa makaavilta ja kadun kulmassa eksyksissä pyöriviltä kysyn sen lempeästi ja olemus avoimena. Toisiaan töykeästi töniviltä teineiltä ja taloyhtiön pyörätelineitä penkovilta vierailta tivaan tiukasti tullimiehen katseen kera.

Hahmo käänsi kasvonsa minuun päin. Hämmästyksekseni hän olikin kaunis ja humalatilastaan huolimatta asiallisen oloinen keski-ikäinen nainen.

”Mä olen… menossa kotiin. Sinne on yhdeksänsataa metriä,” nainen kertoi.

Katsoin häntä tutkivasti. Tuolla tahdilla nainen olisi perillä aikaisintaan aamulla. Pahimmassa tapauksessa joku ryöstäisi hänet sitä ennen. Tai ehkä jopa raiskaisi.

Kuuntelin yhden sisäänhengityksen ajan sisäistä viisauttani. Sitä syvältä kumpuavaa vakaata fiilistä.

”Mitäpä jos mä veisin sut kotiin? Mulla on auto tossa vieressä,” ehdotin.

Nainen katsoi minua ihmeissään.

”Kyllä… mä…” hän sanoi ja yritti turhaan päästä pystyyn.

”Hei, mä vien sut. Mä en halua ottaa sydämelleni sitä, että sulle tapahtuu jotain,” ilmoitin tyynesti.

Nainen nyökkäsi väsyneenä. Autoin hänet pystyyn ja lähdin taluttamaan häntä kohti autoani. Hän pyyteli anteeksi humalatilaansa.

”Ei tarvitse pyydellä anteeksi. Mäkin olen ollut joskus ihan samassa tilassa,” sanoin ja muistelin kesäyötä viime vuosituhannen lopussa, kun silloinen puolisoni joutui puoliksi taluttamaan, puoliksi kantamaan minut kustantajan bileistä kotiin.

Saatuani naisen autoon kysyin hänen osoitettaan. Kadunnimi oli vieras. Katsoin sen varmuuden vuoksi GoogleMapsista, vaikka nainen sanoi ohjaavansa minut perille. Matkaa oli Googlen mukaan 800 metriä.

”Sä pidät mua tyhmänä,” nainen protestoi.

”Ei, vaan todella humalaisena.”

Naista alkoi naurattaa.

”Se mä kyllä olen.”

Ajoin naisen kotiin oikoreittiä talojen takaa, puistikoiden välistä. Hämeentiellä liikennevalot vilkuttivat keltaista valoa. Autiolla puistoalueella pomppi pupu. Naisen kotitalo oli pimeä, kun pysäköin sen eteen.

Katsoimme kyytiläisen kanssa toisiamme silmiin. Hänen katseensa oli humalatilasta huolimatta vakaa ja kirkas.

”Miksi sä teit tämän?” hän kysyi.

Kuuntelin hetken itseäni. Miksi pysähdyin auttamaan, vaikka olisi ollut helpompaa ajaa kotiin? Miksi otin riskin ja puhuin ventovieraalle, joka olisi voinut suuttua minulle? Miksi autoin, vaikka se oli poissa yöunestani?

Vastaus nousi syvältä sisältäni yhtä vahvana ja varmana kuin hetkeä aiemmin kadulla:

”Koska se oli oikein.”

Nainen nyökkäsi hymyillen ja huokasi.

”Sä olet niin kuin minä.”

Niin olen. Ja niin olet sinäkin. Auta, koska voit. Auta, koska se on oikein.

vieraskotiin

Valitse elämäsi

Onko elämäntilanteesi, parisuhteesi, työpaikkasi tai kehosi muuttunut niin, että sinusta tuntuu ettet valinnut sitä? Tiesitkö että nopein tapa muuttaa kokemustasi tilanteesta joka ei juuri nyt miellytä on valita se?

Kuuntelin pari päivää sitten uusiksi radio-ohjelmaa, jossa minä, Maria Jungner ja avioerotutkija Jyrki Kiiski puhumme avioeroista. Voit kuunnella ohjelman täällä.

Siinä kerron ihmismielen rakenteisiin kuuluvasta valintavääristymästä, joka saa tietoisesti valitsemamme asian kokemaan arvonnousun silmissämme.

Tutkijat olettavat tämän vääristymän kehittyneen siksi, etteivät ihmiset jäisi vatvomaan jokaista valintaansa, vaan jatkaisivat elämäänsä eteenpäin kohti uusia valintoja.

Joskus kuitenkin se, minkä aikanaan valitsimme muuttuu tai osoittautuu ajan myötä toisenlaiseksi, kuin mitä se oli tai millaiseksi sen kuvittelimme.

Valintavääristymä saattaa selittää myös sen, miksi pitkissä parisuhteissa toiselle tai molemmille kumppaneista tulee fiilis, että ”mä en valinnut tätä parisuhdetta”.

Useimpien ihmisten ajatusmaailma, käytös ja ulkonäkö muuttuu ajan mittaan. Se ihminen jonka kanssa olet tänään naimisissa tuskin enää näyttää tai kuulostaa samalta kuin ihminen, jonka valitsit kumppaniksesi vuosia sitten.

Pienten lasten vanhemmat harvemmin ymmärsivät lasten teon aloittaessaan, että samalla kun he valitsevat ilon ja innostuksen omien jälkeläisten kasvun seuraamisesta, he valitsivat myös unettomat yöt, korvatulehduskierteet, uhmaikäraivarit tai ympärivuorokautisen vastuun toisen ihmisen hyvinvoinnista.

Ylipainoinen ei valinnut lohturuokaan tarttuessaan tai sohvan pohjalle jämähtäessään kymmeniä kiloja ylipainoa vaan stressin lievitystä tai lepoa.

Nykyinen elämäntilanteesi on seurausta valtavan pitkästä ketjusta valintoja, joita olet tehnyt elämäsi varrella. Jos olisit valinnut kerrankin toisin, elämäsi näyttäisi tänään toisenlaiselta. Mutta et valinnut.

Nopein tapa vapautua ahdistuksesta ja vitutuksesta on valita aktiivisesti ja tietoisesti se, mitä sinulla on.

Valitse se mitä sinulla on

Mitä hyvää tässä tilanteessa on?

Jokaisessa tilanteessa on jotain hyvää ja arvokasta — jos ei muuta niin se, että siitä voi oppia jotain.

Vaikea sairaus voi opettaa kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja arvostusta elämää kohtaan.

Ylipaino voi opettaa millaiset valinnat johtavat lihomiseen.

Tylsä työ voi antaa aikaa ajatella millaista työtä haluat tehdä jatkossa.

Joskus valintaa helpottaa se, että näet miksi valinnat, jotka johtivat tähän tilanteeseen tuntuivat aikanaan oikeilta. Mitkä tuolloin olettamistasi asioista ovat yhä totta tai paremmin kuin mitä oletit?

Vaikka en osannut arvioida miten vaativaa lasten kanssa eläminen on, en myöskään osannut kuvitella miten valtavasti voisin kokea rakkautta heitä kohtaan.

Tai miten ihanalta ja helpottavalta voi tuntua kun koko illan kitissyt lapsi nukahtaa.

Jos tämän tilanteen valitseminen tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta, mitä valitset sen tilalle?

Mitä haittoja, hankaluuksia ja epämiellyttäviä asioita toisesta valinnasta seuraa?

Jos valitset lopettaa tämän suhteen sen sijaan että valitsisit kumppanisi uudestaan, valitset myös surun suhteen päättymisestä ja menetät silminnäkijän elämällesi.

Jos valitset lasten luovuttamisen jonkun toisen hoitoon, valitset ikävän lapsia kohtaan ja menetät mahdollisuuden kokea iloa ja ylpeyttä kun näet heidän kasvavan ja kehittyvän arjessa.

Jos valitset tylsältä tuntuvasta työpaikasta irtisanoutumisen valitset taloudellisen turvattomuuden ja menetät arkeen ryhtiä tuovan rutiinin.

Miltä toinen valinta näyttää kun mietit myös sen haittapuolia?

Valitsitpa sitten sen, mitä sinulla on nyt tai sitten jotain ihan muuta, tärkeintä on nähdä että sinulla on aina vapaus valita.

Jos et näe sitä, katso tarkemmin — ne vaihtoehdot joita mielestäsi ei ole olemassakaan, ovat mielestäsi vain niin huonoja, ettet tule edes ajatelleeksi niitä.

Kun näet että sinulla on olemassa huonompiakin vaihtoehtoja, voit nähdä miten se, mitä sinulla on, on itse asiassa hyvä vaihtoehto.

Hyviä valintoja!

valitseelamasi

Tiesitkö että voit kokea hyvää oloa, mielenrauhaa ja jopa onnea hetkenä minä hyvänsä, olosuhteista riippumatta? Jos et, tsekkaa Mielenrauha-kurssini.

Mitä jos elämä onkin tässä?

Olen puolison kesäloman kunniaksi valmentanut pitkästä aikaa lähes täydellä teholla. Yksi supersiisti puoli valmentamisessa on se, että sen myötä tulee ajatelleeksi uudesta näkökulmasta asioita, joita jollain lailla pitää itsestäänselvyytenä.

Yksi teema joka on kesän aikana noussut toistuvasti esiin on se, miten elämässämme tapahtuvat asiat eivät itsessään aiheuta tuskaa. Asiat menevät niin kuin ovat mennäkseen — tuska syntyy illuusiosta että asioiden pitäisi olla toisin.

Viimeksi tänään koin itse omakohtaisesti tämän ilmiön, kun alhaisessa mielentilassa kirosin myöhässä kotiin tulevaa puolisoa.

Tuska ei syntynyt siitä että olin lasten kanssa kotona. Olen paljon lasten kanssa kotona, ja useimmiten tykkään siitä.

Tuska tuli ajatuksesta ”mun pitäisi olla nyt tekemässä töitä eikä hoitaa lapsia”. Ja ”myöhemmin illalla mä en enää jaksa kirjoittaa yhtä intensiivisesti kuin jaksaisin nyt.”

No, nyt kirjoitan tätä kirjoitusta neljä tuntia myöhemmin kuin olin suunnitellut.

Kiukun mentyä ohi ja miehen tultua kotiin mieleeni juolahti että haluan kirjoittaa jossain uudessa paikassa. Kaveri suositteli kivaa Café Kokko -kahvilaa Katajanokalla.

Jos olisin toiminut alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisin kirjoittanut Vallillan kirjastossa. Sekin on ihan jees paikka, mutta moneen kertaan ”nähty” eikä sieltä saa yhtä hyvää latte-kahvia ja raakasuklaaleivoksia kuin Kokosta.

Sen lisäksi mieleni on tässä hetkessä täysin virkeä ja kirkas ja kirjoittaminen tuntuu helpolta, vaikka kiukun vallassa olin varma ettei siitä tulisi mitään.

Toisin sanoen kokemani kiukku ja kärsimys oli täysin turhaa!

Elämä on tässä

Onko elämässäsi jokin juttu, joka vaivaa, ärsyttää tai haittaa sinua? Mihin olet tyytymätön? Minkä toivoisit olevan toisin? Mitä mennyttä asiaa harmittelet edelleen aika-ajoin?

Sillä hetkellä kun olet tyytymätön siihen mitä sinulla on tässä ja nyt, tyytymättömyys kumpuaa (väärästä) oletuksesta, että asiat ovat toisin kuin niiden ”pitäisi” olla.

Ehkä ajattelet että on olemassa jokin vaihtoehtoinen todellisuus — ”ihanne-elämä” tai ”ihanne-vartalo” joka sinulla pitäisi olla, mutta olet jotenkin vahingossa ajautunut ”väärään elämään” tai ”väärään kroppaan” etkä tiedä miten pääsisit siitä pois.

Ehkä kuvittelet että elämässä on vaiheita jolloin ”elät oikeasti” ja sitten on näitä välivaiheita, joista yrität vain selvitä jotenkin hengissä siihen ”oikeaan elämään”.

Ehkä oletat että joku pitää jossain salaista pistetaulukkoa, johon merkitään plussa- ja miinuspisteitä sen mukaan miten ”oikein” tai ”sääntöjen mukaan” sinä toimit.

Sori. Asiat ovat juuri niin kuin niiden kuuluukin olla.

Ei ole universaalia sääntökirjaa tai suunnitelmaa, johon olisi kirjattu millaista sinun elämäsi pitää olla. Niinpä et voi elää elämääsi ”väärin”.

Ei ole pistetaulukkoa tai mittaria joka kertoisi miten hyvin olet elämäsi elänyt.

Ei ole mitään muuta elämää kuin tämä elämä, tämä elämäntilanne ja tämä hetki, jossa juuri nyt olet.

Joo, jos olisit tehnyt jotain toisin, kaikki olisi nyt toisin. Tai jos olisit toisenlainen ihminen, elämäsi olisi toisenlaista.

Vaan kun ei ole.

Sinun elämäsi on juuri tässä hetkessä juuri sellaista kuin sen kuuluu olla juuri nyt.

Jos asiat olisivat oikeasti voineet mennä toisin, ne olisivat menneet toisin.

Haluatko todellakin käyttää tämän hetken sen miettimiseen miten ”väärin” asiat ovat? Vai sen miettimiseen miten otat tästäkin hetkestä ilon irti?

elamaontassa

Auta koska voit

Tiesitkö että ihmismielen erikoisuuksiin kuuluu vääristymä, jonka saa meidät olemaan puuttumatta epäkohtiin silloin kun luulemme että joku toinen voi tehdä niille jotain?

Eli jos näet tajuttoman ihmisen maassa keskellä metsää jossa ei ole muita ihmisiä, menet helposti selvittämään mikä häntä vaivaa — mutta jos näkisit saman tyypin makaavan puistossa, jossa pyörii muitakin ihmisiä, ensireaktiosi olisi olla puuttumatta tilanteeseen.

Pahimmillaan tämä sivustaseuraajailmiö (”bystander effect”) on johtanut siihen, että ihmisiä on kuollut ilman, että kukaan paikalla olleista on tehnyt mitään, koska jokainen heistä on olettanut jonkun toisen puuttuvan asiaan.

Tässä SOS-lapsikylän ja Samsungin yhteistyönä tekemässä videossa kaksi nuorta puhui julkisilla paikoilla (kovaan ääneen) siitä miten eivät uskalla mennä kotiin koska siellä dokattiin tai oli väkivaltaa. Lukuisat ihmiset kuulivat aivan varmasti heidän juttunsa, mutta vain kaksi puuttui mitenkään asiaan.

https://www.youtube.com/watch?v=0-FSqIoligY

Käsi sydämelle: mitä sinä olisit tehnyt vastaavassa tilanteessa?

Kuinka usein sinä käännät pään pois tai suljet silmäsi nähdessäsi ihmisten tarvitsevan apua?

Luin sivustaseuraajailmiöstä jo muutama vuosi sitten ja silloin päätin, että alan puuttua aktiivisesti tilanteisiin, joissa jollain saattaa olla tarve apuun.

Jos näen pienten lasten vanhemman pyrkimässä rattaiden kanssa ovesta sisään tai vaikkapa vanhanmalliseen ratikkaan, menen auttamaan oven tai rattaiden kanssa, vaikka en olisi menossa samasta ovesta.

Jos näen jonkun tuijottavan tuskastuneena karttaa tai pyörivän sen näköisenä etteivät he tiedä missä he ovat, minä pysähdyn ja kysyn tarvitsevatko he apua. Älypuhelimeni karttasovellus on säästänyt monta ihmistä turhalta harhailulta.

Jos näen jonkun makaavan tajuttoman näköisenä maassa potkin hellästi häntä kengänpohjiin kunnes hän havahtuu. Sen jälkeen kysyn häneltä ystävällisesti ja lempeästi silmiin katosen: ”Hei, onko sulla kaikki OK?” Joka ikinen kerta kauheimmassakin jurrissa ollut henkilö on vastannut ystävällisesti kysymykseeni. Muutaman kerran olen soittanut paikalle ambulanssin tai poliisin auttamaan henkilön hoitoon tai turvallisempaan paikkaan.

Jos näen kouluikäisen lapsen kiusaavan toista lasta tai retuuttavan toisiaan tavalla, joka ei mene enää leikin piikkiin, menen kysymään ”hei, mitä täällä tapahtuu” ja pidän päälle luennon siitä, miksei muita saa kiusata.

Jos julkisissa kulkuvälineissä on väsyneen oloinen äiti, jonka lapsi kiukuttelee, saatan sopivan tilaisuuden tullen jakaa vertaistukea lempeän huumorin kautta. Löydän oikean aloituksen kuuntelemalla omaa sisäistä viisauttani — ajatuksia, jotka tuntuvat kumpuavan syvältä sisältäni kun oloni on vakaa ja levollinen.

Ensireaktioni on edelleen olla puuttumatta asiaan, mutta ohitan sen nopeasti muistuttamalla itseäni siitä, että niin on kaikilla muillakin — ja he eivät välttämättä tiedä sivustaseuraajailmiöstä ja mihin se voi pahimmillaan johtaa.

Ymmärrän, että joku voi välillä pitää minua ärsyttävänä korttelikyttänä tai ajatella että puutun asioihin, jotka eivät kuulu minulle. Se on OK. Joskus tällainen aktiivisuus johtaa siihen että minulta menee jopa vartti omaa aikaani tai joudun näkemään vaivaa minulle tuntemattomien ihmisten eteen. Se on OK.

Auttaessani muita ihan vain siksi että voin, koen olevani vahva, rohkea ja hyödyllinen.

Tunnen että voin muuttaa asioita — ainakin hetkellisesti ja vähän.

Kun luen tai kuuntelen sellaisten ihmisten tarinoita, jotka ovat olleet elämässään pohjalla ja sitten päässeet takaisin pinnalle, hyvin usein lyhyt kohtaaminen jonkun avuliaan ihmisen kanssa on voinut sysätä heidät takaisin paremmalle polulle.

Voisitko sinä olla se ihminen?

Haluatko lisää uusia ajatuksia? Hae kutri.net:in VIP-jäseneksi!

Onko jo liian myöhäistä palata rakkauteen?

Kävin jokin aika sitten keskustelun henkilön kanssa, joka oli pettänyt kumppaninsa luottamuksen sillä seurauksella, ettei kumppani enää halunnut jatkaa hänen kanssaan. Hän katui hirvittävästi tekoaan ja oli valmis tekemään kaikkensa tilanteen korjaamiseksi. Samaan aikaan hän pelkäsi, ettei kumppani antaisi hänelle toista mahdollisuutta.

Iltapäivälehdissä kohistaan sitä kuinka Mikael ja Maria Jungner on nähty yhdessä ystävällisissä merkeissä. Maria paljasti muutama viikko sitten yhdessä tekemämme sinkkuutta käsittelevan radio-ohjelman lopussa ettei ole enää vapailla markkinoilla. Tästä eräs lehti on ilmeisesti vetänyt johtopäätöksen että Marian ”uusi” on hänen vanha aviomiehensä Mikael.

En tiedä miten asia on eikä sille ole minulle henkilökohtaisesti väliä. Tästä tuli kuitenkin mieleen ne tutut, jotka ovat palanneet yhteen jopa tilanteesta, jossa avioero oli vahvistettu ja toinen oli muuttanut yhteen uuden rakastettunsa kanssa. Yksi tällainen pariskunta on yhä onnellisesti yhdessä 20 vuotta tapahtuneen jälkeen.

Kuinka usein parisuhteen kriisiydyttyä ajattelemme että ”tästä ei ole enää paluuta rakkauteen”? Kuinka usein juuri tämä ajatus on syy siihen, ettemme palaa rakkauteen?

Jos itse olet juuri nyt tilanteessa, jossa suhteesi on ajautunut kriisiin — mahdollisesti sinun töppäilyjesi takia — ja olet ihan varma että kaikki on menetetty, pysähdy ja vedä henkeä.

Jos olosi on ahdistunut, kireä, stressantunut, epätoivoinen, onneton tai muuten kurja, olet ns. alhaisessa mielentilassa.

Tässä tilassa aivosi ovat ikään kuin lukossa ja alkukantaisessa villipetotilassa. Ajattelusi taso ja laatu on laskenut etkä pysty arvioimaan mikä on totta ja mikä ei, mikä oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä huonoa.

Et pysty lukemaan oikein toisen tunteita etkä pysty näkemään suuria kokonaisuuksia. Niinpä et pysty myöskään hahmottamaan mikä on olennaista ja ideoimaan uusia tapoja ratkaista tilannetta.

Miksi yrittäisit vetää johtopäätöksiä ja tehdä valintoja aivoilla, jotka toimivat vajavaisesti?

Anna itsellesi ajatustauko. Et voi estää ikäviä ajatuksia nousemasta päähäsi, mutta voit jättää ne omaan arvoonsa. Tee jotain mikä ei vaadi ajattelua. Siivoa, käy lenkillä, katso telkkaria, surffaa netissä, pelaa pasianssia, laita ruokaa, mene suihkuun.

Jossain vaiheessa huomaat olosi keventyneen ja mielesi tuntuvan levolliselta, kirkkaalta ja valoisalta. Tällainen levollinen, vakaa ja avara fiilis on merkki siitä että olet ns. korkeassa mielentilassa.

Tässä tilassa kuulet ns. sisäisen viisautesi, osaat paremmin arvioida tilanteen vakavuuden ja nähdä mitä sinun on tehtävä sen ratkaisemiseksi.

Kuuntele sydäntäsi — sitä jostain syvältä kumpuavaa tyyntä fiilistä. Mitä sinä haluat?

Jos haluat jatkaa kumppanin kanssa, sano se hänelle kun olet rauhan ja rakkauden tilassa.

Sano se uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sano niin kauan että olette taas yhdessä tai sisäinen viisautesi sanoo että et haluakaan enää olla hänen kanssaan.

Silloin kun olosi on pelokas, ahdistunut, levoton, hermostunut jne. kirjoita päiväkirjaan tai puhu luottoystävälle, joka ei tuomitse tai ala kauhistella kanssasi tilannettasi.

Älä soittele tai kirjoita puolisollesi siinä tilassa, koska kaikki juttusi ovat kuin keitetystä kaalinpäästä. Jos joudut kommunikoimaan hänen kanssaan kun olet alhaisessa mielentilassa, kerro vain että ”olen nyt todella ahdistunut ja peloissani ja tässä tilassa kaikki tuntuu epätoivoiselta, mutta kun mun mieli kirkastuu pystyn ajattelemaan tästäkin asiasta järkevämmin”.

Kirkkaalla mielellä mieti miten sinä korjaat tämän ongelman. Tekemäsi moka on käytännön ongelma. Toisen luottamuksen palauttaminen on pitkälti käytännön ongelma. Rehellisyys on käytännön ongelma.

Minulla oli nykyisen suhteen alussa ongelmana että pelon vallassa valehtelin ja salailin asioita. Puhuin isäni kanssa aiheesta. Hän tokaisi ykskantaan: ”No älä valehtele!”.

Se tapa jolla hän sen sanoi sai jotain loksahtamaan päässäni ja lopetin valehtelun käytännössä kokonaan vaikka se välillä tuntui vaikealta.

Vähitellen luottamus palasi ja jo ennen sen palaamista meillä oli paljon hyviä ja rakkaudellisia hetkiä.

Jos koet hirvittävää ahdistusta ja pelkoa siitä että suhteenne on ohi, onko mahdollista että yrität nyt pelolla motivoida itseäsi muuttamaan käytöstäsi?

Voisiko muuttaa käytöstäsi rakkaudesta käsin? Rakkaudella? Ihan vain siksi että se on mahdollista?

Voitko antaa itsesi olla onnellinen ja rakkaudessa vaikka tilanne on mikä on?

Voitko antaa itsesi nähdä ongelmasi käytännön ongelmana: kumppanisi ei halua olla kanssasi, sinä haluat olla hänen kanssaan. Mitä pitäisi tapahtua jotta voisitte olla taas yhdessä?

Kysy häneltä: ”Mitä pitäisi tapahtua että voisimme olla taas yhdessä?”

Jos hän sanoo ”Minun pitäisi voida luottaa sinuun”, kysy: ”Mitä pitäisi tapahtua että voit antaa itsesi luottaa minuun?”

Jos hän sanoo jotain, mikä vie pitkän aikaa, lupaa tehdä mitä hän vaatii (olettaen että olet valmis tekemään sen). Sen jälkeen kysy: ”Mitä pitäisi tapahtua että suostuisit olemaan kanssani sitä odotellessamme että luottamus palautuisi?”

Mitä suuremmasta rakkaudesta käsin voitte käydä tämän keskustelun, sitä helpompi se on käydä.

Ja anna sen myös olla helppoa! Kysy itseltäsi: voinko antaa tämän olla helppoa?

Tsemppiä! Kävi miten kävi, sinä selviät, sinä pärjäät ja koet vielä paljon onnea, iloa ja rakkautta elämässäsi — lupaan sen!

annakokearakkautta

Haluatko miettiä ääneen omaa parisuhdettasi ja mitä sen kanssa haluat tehdä? Varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan keskusteluun!

Moni sinkku sisältä kaunis

Yksi mielenkiintoinen ilmiö johon olen törmännyt sinkkuja seuratessani on se, kuinka valtaosa heistä näyttää olettavan, että toisen ulkonäön ja olemuksen täytyy heti ensi silmäyksellä ”kolahtaa” jotta suhteesta tulisi jotain.

Miksi oletamme niin? Koska niin käy romanttisissa komedioissa ja koska tähän asti henkilön suhteet ovat ehkä alkaneet niin. Miksi ne ovat alkaneet niin? Koska henkilö ei ole kokeillut mitään muuta tapaa.

Mieti omia tai muiden suhteita, jotka ovat alkaneet työkaverin, kurssikaverin tai muun ennestään tutun ihmisen kanssa. Mitäs luulet, ovatko kaikki nämä ihmiset tienneet heti ensi silmäyksellä että ”tuossa on tuleva puolisoni”? Veikkaan että ei.

Kauneus on katsojan mielessä

Se mitä uskot voivasi pitää kauniina tai ”mun makuun olevana” on pelkkä ajatus, joka on syntynyt aiempien kokemuksiesi kautta. Eli jos esimerkiksi sinua lapsena hoitaneet ihmiset olisivat olleet eri näköisiä, nyt silmääsi miellyttäisivät eri näköiset ihmiset.

Yksi monista virheellisistä ajatuksistamme on se, että menneisyyden kokemukset ”lukitsevat” meidät ajattelemaan tietyllä tavalla.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: mieleesi voi juolahtaa hetkellä millä hyvänsä täysin uuden näkökulman vanhaan asiaan/ajatukseen tuova ajatus.

Kuten Paul Bloom kertoo tässä hauskassa ja opettavaisessa TED-puheessaan, nautinto syntyy siitä mitä ajattelemme jostain, ei siitä millainen ajattelemamme asia itsessään on.

Jos emme oppisi nauttimaan uusista asioista, kukaan ei joisi kahvia, viiniä tai kaljaa tai kuuntelisi erilaista musiikkia kuin vanhempansa.

Jos se mitä pidämme kauniina tai hyvänä olisi koodattu geeneihimme, voisimme kaikki tuntea seksuaalista vetoa vain yhdenlaisiin ihmisiin.

”Kauneus on katsojan silmässä”, pitää todellakin paikkansa.

Moni on saanut huomata että jos toisen ajatukset ja huumorintaju tuntuvat osuvan yksiin omien kanssa, toisen ulkonäkö alkaa miellyttää. Vastaavasti alunperin kauniilta näyttänyt ihminen voi yhtäkkiä rumentua silmissäsi, jos koet hänen käytöksensä vastenmieliseksi.

Tämä kaunistumisilmiö lienee yksi luonnon tavoista varmistaa, että ihminen jatkaa sukuaan myös olosuhteissa, joissa valikoima vastakkaisen sukupuolen edustajia on ollut rajoitettu — eli valtaosan ajasta ihmiskunnan historiassa.

Jos etsit kumppania vain baareista tai netin deittipalveluista joissa ”kuva olisi kiva”, voit huomaamattasi päätyä torjumaan monta potentiaalista partneria vain siksi, ettei heidän ulkonäkönsä, pituutensa, painoindeksinsä tai pukeutumistyylinsä edusta sattumanvaraisesti sinulle syntynyttä mielikuvaa siitä mikä on seksikästä, kaunista tai haluttavaa.

Erään sinkkukaverin kanssa mietimme sitä, miten usein pelkän ulkonäön perusteella muille pakkeja antava ei edes mieti sitä, kelpaako toisen ulkonäkö hänelle vaan mitä hänen ystävänsä ajattelevat hänestä, jos hän on ”ruman miehen” tai ”läskin naisen” kanssa.

Mitä tarkoitusta varten haluat parisuhteen?

Yksi lempikysymyksistäni sinkuille tai ylipäätään jotain havitteleville on: ”Mitä tarkoitusta varten haluat tämän?”

Mitä tarkoitusta varten haluat ylipäätään tavata jonkun?

Mitä tarkoitusta varten haluat parisuhteen?

Mitkä ominaisuudet toisessa ovat olennaisia tarkoituksen täyttämiseksi?

Voiko näitä ominaisuuksia mitenkään päätellä toisen profiilikuvasta tai edes ensi kohtaamisella?

Mistä tai miten voit tietää varmuudella, että toisessa on etsimäsi ominaisuudet?

Voiko huumorintajun päätellä toisen profiilikuvasta tai ensi kohtaamisella? Mistä tiedät ettei henkilön huumorintaju hautaudu ujouden alle? Tai ettei hänellä satu olemaan kuvia, joissa hän hymyilee hyvän vitsin kuultuaan?

Voiko toisen seksihalujen määrän ja seksimieltymyksen päätellä pelkän kuvan tai ensikohtaamisen perusteella? Ehkä olet itsekin kuullut kaverin kertovan kuinka komealla kundilla oli koko elämän ajan ollut alhainen libido tai pyöreä tyttö paljastuikin seksipedoksi sängyssä.

Omien havaintojeni mukaan ensivaikutelma on melkein aina jollain lailla väärä tai vähintäänkin puutteellinen. Se millainen ihmisen huumorintaju, elämänasenne, älykkyyden määrä ja laatu sekä seksuaalisuus on selviää yleensä vasta ajan myötä.

Avoimemmin mielin tutkimaan tarjontaa

Jos oikeasti haluat vielä pysyvään parisuhteeseen aidosti kivan ihmisen kanssa, suosittelen että lähdet uteliaana seikkailumielellä tapaamaan myös ihmisiä, joiden ulkonäkö tai tyyli ei ensi kohtaamisella kolahda.

Luota siihen että jos ihmisen ajatusmaailma, huumorintaju, energia ja feromonit kolahtavat, fyysinen vetovoima seuraa perässä.

Vähimmillään voit tutustua uuteen hauskaan tyyppiin paremmin, parhaimmillaan voit löytää itsellesi elämäsi kumppanin!

Silmät kiinni ja korvat auki.

Kuinka ”olla oma itsensä”?

”Ole oma itsesi” on yksi tavallisimmista neuvoista, joita annetaan esimerkiksi treffejä tai työhaastattelua jännittävälle henkilölle.

Kuka muu sinä voit olla kuin oma itsesi? Naapurin Matti tai Maija?

No, käytännössä neuvolla kai tarkoitetaan sitä, että ”ole se oma itsesi, joka olet kun olet rento, itsevarma ja hyvällä tuulella”.

Mikä on hyvä idea, paitsi jos olet jännittynyt, epävarma ja ahdistuneella tuulella.

Siinä tilassa aktiiviset yritykset ”olla oma itsensä” ja ”vain rentoutua” yleensä vain pahentavat hermostusta ja johtavat kaikenlaiseen ei-toivottuun käytökseen kuten ylenpalttiseen itsekorostukseen, töksäyttelyyn, hikoiluun, takelteluun tai nöyristelyyn.

Miten tässä tilanteessa voi päästä nopeimmin takaisin rentoon tilaan?

Lopettamalla yrittämisen.

Miksi kannattaa päästää irti yrittämisestä?

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa yrität epätoivon vimmalla ja pinna kireällä esimerkiksi ratkaista jotain ongelmaa, lähteä kiireellä kotoa tai vaikkapa tehdä ostoksia jouluruuhkassa?

Mitä kovempaa yrität, sitä enemmän pää tuntuu menevän jumiin. Pian alat tehdä tyhmiä virheitä, joita et normaalisti tekisi.

Lopulta et enää jaksa vaan luovutat — ajattelet jotain tyyliin ”ketut, antaa olla”.

Kun et enää välitä lopputuloksesta, rentoudut, koska nyt sinulla ei ole mitään menetettävää.

Usein tämä johtaa siihen, että myöhemmin mieleesi juolahtaa täydellinen ratkaisu ongelmaasi.

Esimerkiksi FC Venuksen nimi syntyi niin, että olimme tuskailleet sen kanssa monta tuntia toisen käsikirjoittajan Outi Keskevaarin kanssa. Nimiehdotuksina oli esim. ”Rakkauden peli”.

Olimme huomanneet että Outi keksi monia vastauksia ajaessaan meiltä kotiin, joten heitimme läppänä, että hän voisi mennä autoon odottamaan tulisiko nimi mieleen.

Pari minuuttia sen jälkeen kun Outi oli lähtenyt istumaan autoon, hän soitti minulle innoissaan —  hänen mieleensä oli odottamatta juolahtanut nimi ”FC Venus”, joka jäi leffan nimeksi myös saksankielisessä versiossa.

Se että asiat käyvät helpommin kun ei ota paineita, selittää sen, miksi monilla tuntuu käyvän parempi flaksi silloin kun he ovat juuri rakastuneita. Tai miksi jotkut kertovat että heidän on helpompi puhua vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, jotka eivät kiinnosta heitä.

Siksi monet urheilijat (kuulemma) ovat myös tehneet henkilökohtaiset ennätyksensä krapulassa, jolloin he pitävät ennätyksen tekemistä epätodennäköisenä.

Tai joskus on helpompi pelata silloin kun on altavastaajana eikä kukaan oleta sinun voittavan.

Miten olla parhaimmillaan silloin kun jännittää

Jos nyt olet tilanteessa, jossa sinua jännittää ja jännitys uhkaa pilata suorituksesi, toimi näin:

1. Hyväksy että sinua jännittää

Muutos alkaa tosiasioiden tunnistamisella ja tunnustamisella.

Totea ainakin mielessäsi mikä tilasi juuri nyt on: ”Kappas, mua jännittää. Antaa jännittää”.

Joskus asian ääneen toteaminen voi jopa herättää sopivaa sympatiaa vastapuolessa.

2. ”Pysy pelissä”

Urheiluvalmennukseen erikoistunut opettajani Garret Kramer puhuu usein siitä, miten tärkeää on ”pysyä pelissä”, vaikka jännittää, hermostuttaa, ahdistaa tai masentaa.

Sillä hän tarkoittaa että keskellä urheilusuoritusta hermostuva pelaaja ei pysähdy panikoimaan, vaan toteaa ahdistuksen ja jatkaa sitten jalan laittamista toisen eteen.

Voit istua toista vastapäätä, vaikka sinua jännittää.

Voit kuunnella mitä sanottavaa toisella on, vaikka sinua jännittää.

Voit kysyä ”miten sun viikko meni” tai ”mitä sä tekisit jos voittaisit lotossa” tai muun mieleen juolahtavan kysymyksen ja kuunnella vastauksen vaikka sinua jännittää.

Mitä vähemmän taistelet jännitystä vastaan ja mitä vähemmän teet ongelman siitä että sinua jännittää, sitä nopeammin jännitys helpottaa.

Kun jännitys helpottaa, palaat automaattisesti siihen rentoon ja levollisen tilaan, jossa kaikki tuntuu olevan OK,  ja jossa mieleesi juolahtaa oikeita asioita oikealla hetkellä.

 

3. Anna huomiosi mennä toiseen ihmiseen

Jos kuuntelet jännityksen vallassa ajattelemiasi ajatuksia, ne ovat todennäköisesti jokin versio ajatuksesta ”Mitä tuo toinen ajattelee minusta?”

”Vaikutankohan mä ihan pelleltä?”

”Toivottavasti mä en mokaa [tuon toisen silmissä]!”

”Voi ei, nyt tuo pitää minua ihan idioottina!”

Et voi estää ajatuksia nousemasta mieleesi, mutta voit jättää ne omaan arvoonsa.

Ajatuksesi kertovat sinun omasta jännitystilastasi, eivät siitä, mitä toinen sinusta ajattelee. Et nimittäin voi koskaan varmuudella tietää mitä toinen ajattelee — et edes silloin kun hän sanoo ajattelevansa tietyllä tavalla.

Kuinka ajatukset voivat jättää omaan arvoonsa?

Onko sinun tehnyt mieli koskaan heittää, lyödä tai muuten pahoinpidellä jotakuta toista (esim. luettuasi miten joku on pahoinpidellyt lapsensa kuoliaaksi)? Oletko lähtenyt toteuttamaan ajatustasi? Todennäköisesti et.

Onneksi olkoon! Osaat jättää omia ajatuksiasi omaan arvoonsa!

Sinulla on kyky kohdistaa huomiosi tahdonvoimalla (ainakin hetkellisesti) tiettyyn asiaan.

Jos huomaat kelaavasi mielessäsi mitä sinun pitäisi sanoa tai tehdä seuraavaksi tai mitä toinen ajattelee sinusta, vedä syvään henkeä ja kokeile siirtää huomiosi hellästi takaisin siihen mitä toinen sanoo, miltä hän näyttää ja miltä hän kuulostaa.

Kokeile kuunnella häntä samalla tavalla kuin kuuntelisit linnunlaulua kesäaamuna tai meren kohinaa maatessasi aurinkoisella hiekkarannalla.

Kun toinen lakkaa puhumasta, odota hetki ja kuuntele hetki itseäsi. Mitä sinä haluat sanoa seuraavaksi?

Voit ”harjoitella” tätä kiinnittämällä huomiota siihen, millainen olosi on kun olet hyvän ystävän tai jonkun muun sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa viihdyt.

Huomaatko miten osaat ihan itsestään sanoa oikeat sanat oikealla hetkellä? Miten et joudu käyttämään mitään tekniikkaa tai muuten pinnistelemään ollaksesi toisen kanssa.

4. Luota sisäsyntyiseen kykyysi olla ihmisten kanssa

Ihmiseläin on syntyjään sosiaalinen. Ihmiskunta on kyennyt pariutumaan, lisääntymään, neuvottelemaan ja toimimaan yhteistyössä ilman NLP:tä, kommunikaatiovalmentajia ja tällaisia blogikirjoituksia.

Ongelmanasi ei ole se, ettetkö sinä osaisi sisäsyntyisesti olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa vaan se, että hetkellisesti jännitystilan vallassa luulet ettet osaa.

Sen sijaan että kiinnittäisit huomiota kaikkiin niihin kertoihin, kun sinusta tuntuu vaikealta olla sosiaalisessa kanssakäymisessä, ala kiinnittää huomiota aina kun osaat vaihtaa ajatuksia muiden ihmisten kanssa ilman että edes ajattelet koko asiaa. Väitän että niin käy useammin kuin mitä olet tähän mennessä huomannut.

Oletko liian nirso?

Etsiessäni sinkkuja uuteen televisiosarjaan, jossa suomalaiset asiantuntijat kokeilevat löytää tieteen keinoin mahdollisimman hyvin yhteensopivia pareja, kysyin hakijoilta miksi heidän läheisensä uskoivat että hakija oli vielä sinkku.

Yksi yleisimmistä vastauksista oli jossain muodossa ”koska olen heidän mielestään liian nirso”.

Useimmat nirsoista sinkuista olivat olleet vuosien ajan sinkkuna, vaikka olivat aktiivisesti etsineet kumppania. Monilla kävi kyllä ns. hyvä flaksi, mutta kiinnostus toiseen lopahti joskus jo muutaman treffin jälkeen, joskus vuoden päästä.

Monet heidän ystävistään olivat käskeneet ”laskea vaatimustasoa”, mikä kuulostaa loogiselta neuvolta.

Jos haluat tosissasi lentää New Yorkiin, jätätkö ostamatta lennot vain siksi, että ne ovat kalliimmat kuin mitä toivoisit?

Jos olet hirvittävän nälissäsi, eikö silloin maistu vähän huonompikin ruoka?

Jos tarvitset rahaa, etkö silloin tyydy sinulle tarjottuun ihan kivaan työpaikkaan, vaikka se ei edusta unelmiesi ammattia?

Miksi emme halua tyytyä vähempään?

Et voi kokea tyytyväsi vähempään, ellei sinulla ole jokin käsitys siitä mitä on ”enemmän”.

New Yorkin lentojen korkea hinta kirpaisee vain silloin, kun tiedät että lennot on joskus voinut saada halvemmalla.

Sen jälkeen kun olet deitannut poikkeuksellisen hyvännäköistä tyyppiä, ihan perusmukavalta näyttävä ihminen näyttää vähemmän viehättävältä kuin jos et olisi koskaan tapaillut komeampaa tai kauniimpaa tapausta.

Jos joku on pitänyt sinua niin kuin kukkaa kämmenellä, silloin kumppani joka ei ole oppinut huomioimaan toista viimeisen päälle, tuntuu erityisen tylyltä ja itsekkäältä.

Mitä enemmän tapaamme tyyppejä, jotka ovat jollain osa-alueella muita pätevämpiä, kiinnostavampia tai muuten parempia, sitä pidemmäksi kasvaa listamme ominaisuuksista joita toisella pitää olla.

Samalla oletamme virheellisesti, että jossain olisi ihminen, joka voisi olla kaikessa hyvä. Mieti kaikkia tuntemiasi vastakkaisen sukupuolen edustajia vanhemmistasi opettajiisi ja koulukavereista kavereidesi puolisoihin. Täyttäisikö heistä kukaan täydellisesti unelmakumppanillesi asettamia vaatimuksia (ikää, parisuhdestatusta ja sukulaissuhdetta lukuunottamatta)?

Sama ilmiö näkyy myös muissa kuin ihmissuhteissa. Esimerkiksi itse tiedostan tätä kirjoittaessani joutuneeni saman logiikkavirheen valtaan yrittäessäni etsiä ”täydellistä webinaariohjelmaa”. Olen kokeillut montaa eri vaihtoehtoa, joista jokaisessa on hyvät puolensa, mutta yhdessäkään ei ole kaikkia minun mielestäni parhaita puolia.

Mikä on olennaista?

Logiikkavirhe, joka saa ”vähempään tyyytymisen” tuntumaan vaikealta on koodattu niin syvään ihmismielen rakenteisiin, ettei siitä voi päästä eroon. Sen voi kuitenkin oppia jättämään omaan arvoonsa miettimällä kylmän rationaalisesti mikä itselle on oikeasti olennaista.

Miten olennaista parisuhteen kannalta on se että miehellä on oikeanlaiset kengät ja paksu tumma tukka? Tai että kumppani on kiinteä ja kurvikas?

Vaatteet voi vaihtaa ja hiukset ja kiinteys tulee ja menee. Huumorintaju, tapa kommunikoida ja temperamentti pysyvät.

Etsitpä uutta kumppania, autoa, tietokonetta, lomakohdetta tai webinaariohjelmaa, kirjaa ensin mihin tarkoitukseen sitä tarvitset.

Sen jälkeen mieti voiko se oikeasti edes tuoda sinulle sen mitä haluat.

Yksikään ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, koska onnellisuus on sisäsyntyinen tunnetila joka tulee ja menee omalla sumealla logiikallaan. Kukaan ei voi saada sinua tuntemaan itseäsi rakastetuksi, ehjäksi ja hyväksi, koska vain sinä voit antaa itsesi nähdä että olet jo hyvä, ehjä ja rakastettava.

Kumppani voi tarjota seuraa, viihdykettä, taloudellista ja fyysistä turvaa, arkiaskareiden jakamista, uutta näkökulmaa asioihin, sparrausta ja fyysistä läheisyyttä ja seksiä. Kumppani voi mahdollistaa myös perheenlisäyksen. Jotkut haluavat parisuhdetta nostamaan heidän sosiaalista statustaan tai parantamaan heidän seuraelämäänsä.

Sen jälkeen mieti mitkä kumppanin ominaisuudet ovat niin välttämättömiä ettet suostu tinkimään niistä missään olosuhteissa.

Esimerkiksi ennen nykyisen mieheni tapaamista minulle oli selvää että seuraavan miehen jota tapailen on haluttava lapsia ja elinikäistä parisuhdetta ja hänen libidonsa on oltava samansuuruinen kuin minulla.

Toivoin että saisin hänestä kumppanin, jonka jutut kiinnostaisivat ja naurattaisivat vielä 80-vuotiaana. Minulla ei ollut mitään ulkonäkövaatimuksia, koska siihen ikään mennessä olin jo oppinut miten paljon ulkonäkö voi muuttua.

Olin myös oppinut että jokainen ihminen voi olla minun silmissäni omalla tavallaan kaunis, jos hänen juttunsa kiinnostavat ja naurattavat.

Epäsiistinä ja kaoottisena ihmisenä en osannut asettaa mitään siisteyteen ja elämäntapaan liittyviä vaatimuksia…

…joskin jälkeenpäin ajatellen arki voisi olla kitkattomampaa, jos olisin laittanut vaatimukseksi että kumppanille siisteys ei ole tärkeää.

Lopuksi mieti mitä tarjottavaa todellisella minälläsi on.

Esimerkiksi asuntoa ostaessasi se mitä tarjoat on rahasumma, jonka voit oikeasti maksaa ja se, miten paljon osaat tai voit remontoida sitä, jos se ei vastaa täysin tarpeitasi.

Nyt webinaariohjelmaa etsiessäni se mitä voin tarjota on rahallisen panoksen lisäksi oma tietotaitoni, joka ratkaisee miten paljon järjestelmä voi vaatia ”koodaamista” tai soveltamista.

Unohda mieleen nouseva mielikuvasi ihanneminästäsi ja siitä mitä se voisi tarjota. Ajaudumme turhan helposti ajattelemaan, että ”jos oikea ihminen osuu kohdalle, niin sitten mä lopetan dokaamisen/alan siistiksi/haluan enemmän seksiä”.

Millaista elämää olet elänyt kahden viimeisen kuukauden aikana?

Voit kuvitella olevasi liikunnallinen, mutta jos olet kahden kuukauden aikana käynyt kerran lenkillä, et juuri nyt ole liikunallinen.

Voit kuvitella pitäväsi siisteydestä, mutta jos kotisi on kaaoksessa, silloin siisteys ei oikeasti ole sinulle tärkeä asia.

Voit ajatella että ystävät ovat sinulle tärkeitä, mutta koska viimeksi oikeasti olit heihin yhteydessä?

Mitä parisuhdetta rakentavaa olet tehnyt aiemmissa parisuhteissasi? Entä mitä parisuhdetta tuhoavaa olet tehnyt niissä?

On niin helppo syyttää vanhoja kumppaneita omasta huonosta käytöksestään, mutta viime kädessä se olet aina sinä, joka päättää miten toimii.

Lopuksi voit miettiä millainen ihminen ylipäätään voisi haluta olla todellisen minäsi kanssa?

Joskus olemme niin keskittyneitä miettimään millaisen kumppanin haluamme, että emme tule ajatelleeksi mitä hän haluaa.

Onko mahdollista, että sinulla on vanhoja tapoja, jotka eivät ole itsellesi tärkeitä, mutta jotka voivat olla toiselle kynnyskysymys?

Haluatko kumppanin, joka on hyvässä fyysisessä kunnossa? Miten hyvässä fyysisessä kunnossa itse olet? Mitä luulet haluaako ihminen, jolle liikunta ja terveellinen ruokavalio on tärkeä osa elämää olla ihmisen kanssa, joka mieluummin makaa sohvalla syömässä sipsejä tai juomassa kaljaa?

Unelmoitko kumppanista, joka ei kritisoi jatkuvasti sinua ja rakastaisi sinua sellaisena kuin olet, vaikka entisistä kumppaneistasi puhuessasi muistat vain kertoa mitä kaikkea heissä oli vikana ja heidän kaveripiirinsä oppi tuntemaan sinut ”nalkuttavana akkana” tai ”itsekkäänä natsina”?

Mitä luulet jaksaako unelmiesi komea, menestynyt, reipas ja miehekäs mies kauan katsella semineuroottista naista, jonka koko elämä pyörii oman navan kaivelun, tunteiden ylianalysoinnin, aarrekarttojen väsäämisen ja ennustajilla ravaamisen ympärillä? Tai fiksu, kaunis, positiivinen ja sosiaalinen nainen viettää aikaa katkeran ja aggressiivisesti muihin suhtautuvan mörrimöykyn kanssa?

Jos huomaat ristiriidan siinä mitä toiselta toivot ja mitä itse olet valmis antamaan, voi olla hyödyllistä miettiä kannattaisiko sinun uudelleenarvioida odotuksiasi tai luopua huonoista tavoista, jotka voivat vaikeuttaa parinvalintaa.

Tarvitsetko parisuhdetta?

Jokainen miestä voi olla täysin onnellinen ja elää hyvän tasapainoisen elämän ilman pysyvää parisuhdetta.

Jos uskot ettei se ole sinulle mahdollista, kiristät itseäsi onnellisuudella kertomalla itsellesi että ”en voi olla onnellinen ennen kuin olen löytänyt kumppanin”.

Kiinnitä huviksesi huomiota kaikkiin niihin hetkiin, kun sinulle on hyvä olo ilman erityistä syytä. Mitä enemmän lähestyt kumppanin etsintää tästä ”kaikki on OK” -fiiliksestä, sitä miellyttävämpää se on — ja sitä vetovoimaisempaa seuraa sinä olet.

Elämä on tässä ja nyt — aikasi sinkkuna ei ole mikään välitila, jossa odottelet ”oikean elämän” alkamista. Miten voit ottaa ilon irti tästä hetkestä, päivästä ja elämänvaiheesta?

Onnea oman rakkaan (tai uuden auton, asunnon, työpaikan tai webinaariohjelman) etsintään!

Haluaako nainen että hänet raiskataan?

Viime viikolla netissä kohistiin Tallink Siljan henkilöjohtajan Vahur Ausmeesin lausunnosta, jonka mukaan naispuolisten risteilymatkustajien tulisi miettiä miten paljon he juovat risteilyllä ollessaan alkoholia, jotteivät joutuisi raiskatuksi.

Monet kokivat lausunnon olevan seksuaalisen ahdistelun ja raiskauksen uhriksi joutuneiden naisten syyllistämistä. Osa taas ihmetteli muiden tuohtumista koska he eivät nähneet mitään väärää siinä, että Ausmees jakoi järkevältä kuunnostavan vinkin.

Toivon että ihan jokainen meistä on sitä mieltä että raiskaus tai seksuaalinen ahdistelu on aina väärin ja että vaikka nainen joisi itsensä tajuttomaksi, häntä ei saa käyttää seksuaalisesti hyväksi.

En tietenkään ole ajatustenlukija, mutta pidän mahdollisena, että jopa lausunnon antanut johtaja ajattelee näin.

Väitän myös, ettei kukaan nainen tosissaan toivo tulevansa raiskatuksi tai joutuvansa seksuaalisen ahdistelun uhriksi.

Niin Viking Linella kuin Tallinkilla oli huomattu, että matkustajien vahva humalatila näytti liittyvän raiskauksiin.

Viking Linella tämä on johtanut siihen, että matkustajien alaikärajaa on nostettu, omat viinat takavarikoidaan, umpihumalaisia matkustajia saatetaan turvamiesten toimesta hyttiin entistä herkemmin ja drinkkien vahvuuksia on rajoitettu.

”Kyllähän jokaisen pitäisi tietää…”

Muistatko miten suomalaismiehiä varoitettiin aikanaan juomasta liikaa Tallinnan reissuilla jotta heitä ei ryöstettäisi tai pahoinpideltäisi? Suuttuiko kukaan silloin siitä että ”tässä syyllistetään miehiä siitä että he haluavat tulla ryöstetyksi”?

Ei ainakaan minun tietääkseni.

Meille on kaikille itsestäänselvää, ettei kukaan halua tulla ryöstetyksi, vaikka hän käyttäytyisi kuinka holtittomasti tahansa.

Miksi ihmeessä olettaisimme, että naisen varomaton käytös raiskaustapauksen yhteydessä voi tarkoittaa että ”kyllä se salaa halusi tulla raiskatuksi”?

Ehkä osasyynä on se, että seksuaalinen kanssakäyminen saattaa tietyissä olosuhteissa tuottaa nautintoa molemmille osapuolille, mutta ryöstetyksi tulemisesta ei ole käytännössä koskaan mitään iloa toiselle osapuolelle.

Niinpä saatamme virheellisesti olettaa seksuaalisissa ahdistelutapauksissa että ”ehkä se salaa haki seksuaalista nautintoa, mutta ei sitten tykännytkään siitä mitä sai” tai jopa ”se nautti siitä salaa”.

Oletamme näin, koska kuvittelemme että ihmiseläin toimii rationaalisesti. Ajattelemme että ”kyllähän jokainen tietää että jos pukeutuu paljastavasti, vetää pleksikännit väärässä seurassa tai lähtee vieraan miehen luo jatkoille, että mitä siitä voi seurata.”

Muuten hyvä, mutta olettamus on väärä. Se että periaatteessa tietää jotain, ei tarkoita että sen muistaisi koko ajan tai näkisi miten tieto pätee omalla kohdalla tietyllä hetkellä.

Ihmismieli ei ole rationaalinen

Ajatteluamme ohjaa kymmeniä erilaisia vääristymiä ja nyrkkisääntöjä, joiden tehtävänä on auttaa ajattelemaan energiatehokkaasti ja pitää meidät hengissä vaikeina aikoina.

Yksi tällaisista vääristymistä on optimismivääristymä, joka tiettävästi löytyy kaikilta muilta paitsi masentuneilta ihmisiltä.

Optimismivääristymä saa meidät näkemään henkilökohtaisen tulevaisuutemme positiivisempana kuin sen voisi olettaa olevan.

Sen tarkoituksena on ehkä ollut auttaa meitä jaksamaan vaikeiden aikojen yli ajatellen ”tulevaisuus on parempi” tai ”kyllä mä jotenkin selviän”. Valitettavasti se voi johtaa myös käytökseen, joka tekee tulevaisuudesta huonomman.

Optimismivääristymä on osasyy siihen, miksi tupakoitsija uskaltaa jatkaa tupakointia, vaikka tietää että se aiheuttaa suurella todennäköisyydellä terveysongelmia.

Tai uhkapeluri on ihan varma että ”kohta mä voitan”, vaikka niin ei käy.

Tai laihduttaja luulee olevansa ”ensi maanantaina” kurinalaisempi kuin tänään.

Väitän että optimismivääristymä on myös osasyynä siihen, että risteilyasiakkaana olevat naiset saattavat juoda niin paljon alkoholia, etteivät enää pysty arvioimaan mikä on järkevää ja mikä ei — saati huolehtimaan henkilökohtaisesta turvallisuudestaan.

Raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu on AINA VÄÄRIN. Tavoitteena pitää olla, että jokainen meistä sisäistää sen niin, ettei käy missään olosuhteissa toiseen käsiksi ilman lupaa.

Realiteetti on se, että tällä hetkellä risteilyaluksilla liikkuu ihminen tai ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen kajota toisiin seksuaalisesti myös vastoin heidän tahtoaan.

Toivon että kaikki laivat ottavat oppia Viking Linen toiminnasta ja miettivät uusia tapoja suojella matkustajiaan.

Hyvällä tuurilla tämä saattaisi jopa riittää. Itse en silti laskisi naismatkustajana sen varaan.

Minun mielestäni oli hyvä, että Tallinkin edustaja otti asian esiin, jos kerran heillä on todisteita siitä, että heidän laivoillaan matkustaneiden humalaisten naismatkustajien kimppuun on käyty.

Saman asian olisi tosin voinut ilmaista fiksumminkin:

”Olemme todenneet että raiskaustapausten määrä laivoillamme on ollut kasvussa. Koska jokainen raiskaus on liikaa, yritämme kuumeisesti miettiä tapoja parantaa asiakkaidemme turvallisuutta. Näyttää siltä, että voimakas humalatila lisää riskiä joutua seksuaalisen ahdistelun uhriksi laivoillamme. Siksi toivomme, että matkustajat auttaisivat meitä tavoitteessamme vähentää raiskauksia juomalla hillitymmin.”

Olen varma että kukaan Tallink Siljan laivoilla raiskatuksi tulleista naisista naisista ei ensimmäisiä drinkkejä tilatessaan todellakaan ajatellut että hilpeä ilta päättyisi niin ikävästi.

Laiva tuntuu julkiselta paikalta. Turvamiesten, henkilökunnan ja kaikkialla kuhisevien ihmisten määrä luo valheellisen turvallisuuden tunteen: ”jos joku kävisi minun kimppuuni, joku toinen kyllä puuttuisi tilanteeseen”.

Jos itse tai kaverit ovat käyneet laivalla useamman kerran ottamassa kuppia ilman, että mitään ikävää on tapahtunut, ihmismieli uskottelee itselleen: ”ei mulle ole ennenkään käynyt mitään — eikä siksi käy nytkään”.

Viime kädessä optimismivääristymä saa uskomaan, että ”vaikka muut ehkä joutuvat raiskatuksi, minä kyllä olen niin fiksu ja skarppi että osaan pysyä turvassa humalassakin”.

Jokainen, joka on joskus juonut enemmän kuin pari drinkkiä, tietää miten alkoholi heikentää arviointikykyä ja saa käyttäytymään spontaanimmin ja varomattomammin. Useimmiten se myös vaikeuttaa drinkki drinkiltä  juomisen lopettamista.

Harmi vain, että siinä vaiheessa kun otamme ensimmäiset drinkit, emme ajattele seuraamuksia vaan että ”mä juon sopivasti niin, että mulla on vain kivaa, mutten menetä kontrollia”. Jos ajattelisimme enemmän seuraamuksia, silloin ensimmäinen drinkki voisi jäädä juomatta.

Väitän, ettei yksikään nainen ajattele tulevansa raiskatuksi pukeutessaan paljastavasti, juodessaan liikaa, lähtiessään tutun luo jatkoille tai alkaessaan jutella baarissa, laivassa tai ulkomailla tuntemattoman tyypin kanssa.

Se että niin käy ei johdu siitä että naiset jotenkin alitajuisesti ”halusivat sitä” tai olisivat niin tyhmiä etteivät tajunneet miten heidän olisi pitänyt toimia.

He olivat vain samojen logiikkavirheiden vallassa kuin sinä olet silloin kun tupakoit, dokaat, syöt epäterveellisesti, valvot yöllä tietokoneen ääressä, tai toimit muuten tavalla, jonka tavallaan tiedät olevan sinulle pahaksi.

Jos olet mies ja joudut tilanteeseen, jossa sinun mielestäsi nainen selvästi ensin ”tyrkyttää itseään” ja sitten sanoo ”ei”, usko suosiolla, että ”ei” tarkoittaa tässäkin tapauksessa ”ei”. Et voi tietää tulkitsitko toisen halukkuuden alunperinkin väärin tai tuliko tämä toisiin ajatuksiin.

Jos on itse tukevassa humalassa ja kovassa kiihotustilassa, tämä voi olla vaikeaa. Siksi suosittelen myös miehiä miettimään onko laivalla kaatokännäily sen väärti, että päätyy väkisinmakaamaan toisen.

Jos olet nainen, niin tiedosta, että vaikka raiskaus on väärin, se ei tarkoita sitä, etteikö joku olisi silti valmis tekemään väärin tilaisuuden tultua. Jos olet menossa olosuhteisiin, joissa riski seksuaalisesti ahdistelluksi tulemiseen on olemassa, älä luota onneesi tai välttämättä edes arvostelukykyysi.

Se että jokin tuntuu turvalliselta ei tarkoita sitä että se olisi turvallista. Suomalainen sanonta ”parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan” pätee tässä(kin) tapauksessa.

Ja jos vahinko on jo sattunut, sinun on täysin turha syyllistää itseäsi tapahtuneesta edes siinä tapauksessa, että ennen tapahtumaa käyttäydyit ajattelemattomasti. Se ei millään tasolla oikeuta toisen tekoa. Jatkossa tiedät paremmin ja osaat pitää itsesi paremmin turvassa.

Huomaa myös, että tapahtunut on jo ohi. Voi olla että mieleesi nousee tapahtuneesta ikäviä muistoja — niin kuin sinulle voi nousta muistoja muistakin menneistä tapahtumista. Onneksi ne ovat tässä vaiheessa enää ajatuksia, jotka tulevat ja menevät omalla sumealla logiikallaan. Et voi estää niitä nousemasta mieleen, mutta sinun ei myöskään tarvitse jäädä niihin jumiin.

[box icon=”ok-sign” style=”simple”]Jos haluat kokea enemmän mielenrauhaa kamalienkin tapahtumien jälkeen tai vaikeiden aikojen keskellä, tutustu Mielenrauhaa-nettikurssiini tai varaa aika valaisevaan ja vapauttavaan keskusteluun kanssani.[/box]

Luuletko tuntevasi itsesi ja muut? Olet väärässä!

Tiedätkö sinä millainen ihminen sinä olet? Mistä sinä tiedät sen?

Keskustelin erään henkilön kanssa, joka oli vuosikausia yrittänyt selvittää kuka hän on. Nyt hän uskoi tuntevansa itsensä.

Tarkempi kysely paljasti että hän uskoi positiivisten ajatustensa olevan hänen ”todellisen minänsä” ajatuksia. Silloin kun hän ei tiennyt ”kuka hän on”, hän oli kuulemma uskonut negatiivisten ajatustensa edustavan hänen minäänsä.

Eräs läheisimmistä ystävistäni on hauska, lämmin ja rento tyyppi, joka auttaa mielellään muita ja on lojaali läheisilleen. Hän ajattelee useimmiten poikkeuksellisen rationaalisesti ja loogisesti ja omaa laajan elämänkokemuksen, minkä vuoksi hän yleensä näkee nopeasti kaikenlaisen fuulan, hypen, esittämisen ja valheen läpi.

Ystäväni vastustaa henkistä laiskuutta, perusteetonta itsekorostusta ja sopuliajattelua.  Hän herättelee Twitterissä ja blogissaan muita ajattelemaan kriittisemmin esiintymällä nimimerkillä, joka satirisoi, kyseenalaistaa, kärjistää ja esittää välillä todella kärjekkäitä kommentteja.

Niiden pohjalta jotkut ovat kertoneet minulle, että henkilö nimimerkin takana on tunteeton paskianen, narsisti, naistenvihaaja tai suorastaan mielisairas.

Muiden reaktiot muistuttavat minua siitä, miten olin aikoinaan Joonas Hytösen tavatessani ihmeissäni siitä, ”miten niin ilkeä ihminen” kuin Mattiesko Hytönen oli voinut kasvattaa niin kivan ja fiksun pojan.

Vasta vuosia myöhemmin tajusin että siten niin, että Mattiesko Hytösen kolumnit edustavat vain pientä osaa hänen ajatuksistaan ja että mielikuva ilkeydestä syntyi minun ajatuksissani.

Aina kun määrittelemme toisen tietynlaiseksi ihmiseksi, otamme kapean otannan kaikista hänen ajatuksistaan ja toimistaan, väitämme että ne kertovat ”totuuden” tästä ihmisestä ja ignoroimme henkilön kaikki muut ajatukset ja teot.

Samalla viemme itseltämme mahdollisuuden nähdä ihmiseläimen äärettömän potentiaalin uusiin ajatuksiin, tekoihin ja tunteisiin.

Älä tunge itseäsi laatikkoon

Oletko ajatellut että sinulla on heikko itsetunto ja sitten olet yllättänyt itsesi toimimasta itsevarmasti? Oletko ajatellut olevasi pelkuri, ja sitten hämmästyttänyt itsesi rohkeudellasi?

Tai oletko ajatellut olevasi rehellinen ja luotettava ihminen ja sitten säikähtänyt tajutessasi toimineesi epärehellisesti tai pettäneesi toisen luottamuksen?

Miten olet ratkaissut ristiriidan todellisuuden ja mielikuvasi välillä?

Oletko raa’asti sivuuttanut todisteet siitä ettet ole sellainen kuin luulet olevasi? Oletko yrittänyt selittää käytöstäsi hetken mielenhäiriöllä tai muiden painostuksella?

Oletko joutunut syvän hämmennyksen tai ahdistuksen valtaan — ja sitten yrittänyt lievittää kurjaa tunnetta alkoholilla, ruoalla, seksillä tai shoppaamisella? Oletko luullut että sinussa on jotain vikaa ja yrittänyt korjata ajatteluasi vastaamaan mielikuvaasi terapialla, kursseilla tai self help -oppailla?

Mitä jos vain huomaisit, että mielikuva ”minä olen tällainen ihminen” on vain ajatus.

Se mitä itsestäsi ja muista ajattelet vaihtelee sen mukaan, missä mielentilassa ajattelusi aikana olet.

Mielentilasi vaihtelee omalla sumealla logiikallaan. Et voi koskaan olla täysin varma siitä mitkä kaikki tekijät saavat sinut ajattelemaan juuri nyt niin kuin ajattelet.

Sinä et ole ajatuksesi, tunteesi tai toimintasi

Voitko nähdä omat kasvosi?

Et voi. Jos katsot kasvojasi peilistä, näet vain peilikuvan, et kasvojasi.

Tiedätkö mikä on seuraava ajatuksesi? Entä sitä seuraava? Entä sitä seuraava?

Et tiedä. Tiedät mitä ajattelet vasta kun ajatus on tullut tietoisuuteesi.

Mistä ajatus tuli tietoisuuteesi?

Valokuva, video ja peilikuva ovat vain kuvia kasvoistasi — eivät kasvosi.

Tietoisuuteesi tulleet ajatukset ja tunteet ovat heijastuksia siitä joka ajattelee, tuntee ja toimii — eivät se joka ajattelee, tuntee ja toimii.

Kasvosi ovat jatkuvassa muutoksessa — sen solut uudistuvat jatkuvasti ja muoto muuttuu ilmeiden, väsymyksen, nestetasapainon, valaistuksen, lämpötilan ja ajan myötä. Kukaan ei voi tietää miltä kasvosi näyttävät hetken päästä.

Samalla tavalla tietoinen ajatuksesi vaihtuu jatkuvasti eikä kukaan voi tietää mitä ajattelet seuraavaksi.

Päästä irti oletuksista

Ajatukset kumpuavat sinusta tietoisuuteesi, mutta tietoisuuteen kumpuavat ajatukset eivät ole sinä.

Sinä vain näytät ottavan hetkellisesti ajatusten ja tunteiden muodon, niin kuin meri ottaa hetkellisesti myrskyn tai tyyneyden muodon.

Kun et oleta tietäväsi ”millainen ihminen” joku muu on, vapautat itsesi näkemään toisen joka hetki uusin silmin. Tällöin voit huomata toisessa uusia, kiinnostavia puolia, joita et ollut ennen huomannut.

Kun et oleta tietäväsi millainen ihminen sinä itse olet, sinun ei tarvitse taistella enää itseäsi vastaan. Voit ottaa vapaammin vastaan omat ajatuksesi ja tunteesi.

Kun et korvamerkitse tiettyjä ajatuksia ”omiksi ajatuksiksi” tai ”muiden ajatuksiksi” tai ”egon ajatuksiksi”, voit nähdä helpommin että kaikki ajatuksesi ovat ”vain ajatuksia”, jotka tulevat ja menevät omalla sumealla logiikallaan.

[box icon=”star” style=”simple”]Haluatko vapautua omien ajatustesi vallasta? Haluatko nähdä maailman uusin silmin? Haluatko kokea enemmän mielenrauhaa, rakkautta ja hyvää oloa? Tilaa Mielenrauha-nettikurssi![/box]