Linkkejä & fitnessiä

Etsin Pakkotoisto.com :ista juttua 1-2 viikkoa sitten olleesta Fitness-kilpailusta , jota käytiin miehen kanssa Kulttuuritalolla katsomassa. Innostuin taas surffaamaan ja törmäsin toteamukseen, ettei ko. keskustelussa saa linkittää mun sivuille ennen kuin Pakkotoisto.com:in linkki löytyy mun sivuilta. Hehhehhheee… 😀 No, Pakkotoiston alta löytyvät Punttimimmien keskustelut ovat olleet mun henk.koht. linkkilistalla jo vuosia ja jopa keskeneräisellä linkkisivulla, jota en ole saanut aikaiseksi päivittää. No, onhan se kamalaa jos mun sivuja ei saa mainita pakkotoisto.com:issa, niinpä mä päivitin vihdoin ja viimein ton linkkilistan ja tyrkkäsin sen nettiin. Enemmänkin linkkejä saa ehdottaa tuolla Kutri.net:in keskustelussa (esim. blogikommenteissa ).

Niin noista fitness-kilpailuista (en muistaakseni kommentoinut niitä vielä täällä?). Hyvässä kunnossa olevia naisia ja miehiä oli esillä, tunnelma näin ulkopuolisesta hyvä ja motivaatio punttitreenin tekemiseen kasvoi taas. Kun naiset olivat pelkissä bikineissä ihomaalilla ruskeaksi maalattuna ja lihaksiaan pullistelemassa, niiden lihakset näyttivät kieltämättä melko isoilta (tosin ei liian isoilta mun makuun), mutta kun naiset vetivät vaatteet päälle (esim. taito-osuutta varten ), niin jösses miten pienennäköisiksi ne muuttuivat. Eli lihaserottuvuuden tuoma illuusio “isoudesta” katosi välittömästi ja jäljelle jäi vain “tiukka paketti”. (Livenä noi naiset näyttävät siis pienemmiltä kuin kuvissa… 🙂 Tällä en nyt sitten halua lisätä kenenkään ulkonäköpaineita vaan ainoastaan todeta, että saatte rakkaat naiset kyllä treenata aika hemmetisti, ennen kuin lihaksenne ovat “liian isot”. 😀

Kuin raivo apina… :-)

Kuin raivo apina… 🙂

Tänään sitten oli se Voimala-ohjelma, jota jännitin varmaan kaikkein eniten etukäteen. Ohjelmaan oli nimittäin tulossa Riitta Rantanen, Painonvartijoiden projektijohtaja (tai vastaavat tiedot). Jännityksen aihe oli se, että miten pystyn pitämään itseni kurissa ja käyttäytymään sivistyneesti ja aikuismaisesti…

No, en tietenkään mitenkään! 😀 Kaikki hieno psyykkaukseni meni viimeistään siinä vaiheessa hukkaan, kuun Riitta (muuten ihan mukavalta vaikuttava ihminen), erehtyi heittämään: “niin, mutta sinähän olet oppinut tämän kaiken [mistä kirjoitat kirjassa] Painonvartijoissa ja nyt esität ne omakeksiminä” (= ajatus täsmälleen tämä, sanat ehkä osin toiset)… Joo, en ehtinyt laskea ihan kymmeneen, kun jo keitti… Yeah right! Ai painonvartijoissako opin olemaan piittaamatta vaakalukemasta, syömään tarpeeksi, syömään myös hyviä rasvoja ja proteiinia ja ylipäätään luottamaan itseeni ja omaan arvostelukykyyni? NO EN TODELLAKAAN!

Mitä oikeasti olen oppinut painonvartijoissa:

– Kasvikset ovat hyviä, paitsi banaani, joka on lihottavaa (= ei pidä paikkaansa)
– hedelmiä saa syödä, mutta rajoitetusti, kun ne voivat lihottaa (= ei pidä paikkaansa)
– 2 tl hyvää rasvaa riittää (= ei pidä paikkaansa)
– peruna ja ruisleipä ovat laihduttajan ruokavalion kulmakivet (= joo, jos juoksee tunnin lenkin päivässä)
– liikkua voi, muttei tarvitse, kun Paikkareissa laihtuu ilman liikuntaakin (= totta, mutta KIINTEYTYMINEN, jota varsinkin loppuvaiheessa olin hakemassa on aika pirun vaikeaa ilman liikuntaa, jolla on hienoja terveys- ja mielenterveysvaikutuksia)
– salilla kasvaa isot lihakset (= EI EI ja vielä kerran EI!)
– palelu kuuluu luonnollisena osana laihduttamiseen (= ei pidä paikkaansa, terveellisesti laihduttaessa ei palele).
– vaakalukema määrittelee ihmisarvosi — jos paino ei ole laskenut (= riittävästi), olet piilosyöppö, joka ei onnistu pysymään pisteillä. Jos olet pysynyt pisteillä ja paino ei ole laskenut, olet valehteleva piilosyöppö.
– mitä nopeammin laihdut, sen parempi ihminen olet (= ei pidä paikkaansa, mitä nopeammin laihdut, sitä todennäköisemmin kilot pamahtavat takaisin)
jne.

No, onneksi mun pahimmat tilitykset leikataan pois (tai ainakin luvattiin leikata pois :-). Olisi kiva olla ollut sivistynyt, aikuinen ja hyvinkäyttäytyvä, mutta aina ei voi voittaa… Itsetunnon kasvamisen ja raatorehellisyyden kääntöpuoli? Ei kestä hymistelyä ja kohteliaisuutta.

Toisessa keskustelussa, jossa oli enemmän osaanottajia ja painopiste enemmänkin siinä, “mikä on hyvä paino/pitääkö laihduttaa/lihava, yhteiskunnan viimeinen lainsuojaton” kuulemma hymyilin enemmän enkä muutenkaan ollut suuna päänä. Siitä tuli muutenkin oikeastaan aika hyvä keskustelu, joten suosittelen katsomaan (tulee ensi maanantaina?).

Ja siis, pitää vielä toistaa: Riitta Rantanen vaikutti muuten todella mukavalta ihmisenä, vaikka olenkin hänen kanssaan monesta asiasta eri mieltä. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Täytyy vielä mainita, että eräs kommenttityyli, jota en osaa yhtään arvostaa on se, että sanotaan jotain tyyliin: “joo, kyllähän sä NYT pystyt tohon, mutta odota vaan kun tulee vaikeuksia” (= ennemmin tai myöhemmin sulle käy yhtä huonosti kuin muillekin). Voi tsiisus! Totta kai elämä heittelee, välillä on raskaampaa jne., mutta ei kyllä ole kauhean rakentava lähtökohta että “joo joo, ei se varmasti onnistu”. Voi olla, mutta ihan yhtä mahdollista on, että onnistun viihtymään vartalossani loppuelämäni ja elämään kohtuullisen terveellisesti. Moni epäili jo viime vuoden alussa, että projektini tyssää ennen aikojaan. Toisin kävi.

Kyllä, moni repsahtaa ja moni lihoaa uudelleen, mutta käsi ylös jokainen laihdutuksen jälkeen uudestaan lihonut — kuinka moni teistä on ollut laihiksen päättyessä tilanteessa, jossa täysin nälkää ja kylläisyyttä kuunnellen pystytte täysin automaattisesti valitsemaan terveellisiä ruoka-aineita juuri sen verran kuin kulutatte? Jossa herkkkuja ja alkoholia ei edes tee mieli — ja siis ihan oikeasti ei tee mieli? Ja jossa herkuttelu pysyy helposti hallinnassa, ilman mitään ponnisteluja? Kuinka moni on päässyt tilanteeseen, jossa liikunta tuntuu erottamattomalta osalta elämää? Ja on niin KIVAA, että sen väliinjääminen harmittaa samalla tavalla kuin lempitvsarjan väliinjääminen? Kuinka moni jojoilijoista on ylipäätään laihduttanut maltillisesti, kohtuullisen pienillä kalorivajeilla (= painonvartijoissa on siis helvetin isot kalorivajeet)?

No, en tiedä, ehkä olen ainoa (nyt ex-)jojoilija, jolle aikaisempien kitukuurien aikana laihduttamisen päättyminen oli helpotus ja jolla “painonhallinta” aika oli kitukuurien jälkeen tasapainoilua hervottoman herkuttelun ja kauhean kituuttamisen välillä — kunnes jossain vaiheessa herkuttelu aina sai ylivallan. Totta kai olen iloinnut omasta laihuudestani myös tuolloin, mutta ainakin itse olen aikaisempien kuurien jälkeen ollut vielä vähän tyytymätön vartalooni — jopa silloin kun olin aiemmin ennätyslaihassa kunnossa. Aiemmin ajan myötä painossa pysymiseen tarvittava vaiva on tuntunut liian isolta suhteessa saatuun hyötyyn –> lihominen on väistämätöntä.

Lisäksi ennen viime vuotta laihduttaminen on vaatinut todella paljon huomiotani (jep, vaikka laskin viime vuonna kaloreita, laihdutus vei vähemmän energiaani kuin aiemmat laihikset) ja ollut täynnä kieltäytymistä ja vaatinut itsehillintää. Viime vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että onnistunut laihdutus EI nimenomaan vaadi älytöntä itsekuria vaan järkeviä, helposti noudatettavia valintoja, jotka tuntuvat suhteellisen helpolta ja luonnolliselta.

Onnistuneessa laihdutuksessa eniten “itsekuria” vaatii pysyä rauhallisena ja keskittyä painon sijasta prosessiin. Mutta kun sen tekee päivä kerrallaan, se ei ole niin vaikeaa. Niin ja tietysti oma psyykkauksen aiheensa on se, ettei aseta liian tiukkoja tavoitteita. Itseasiassa paras (ja ainoa) tavoite olisi sellainen, että keskittyy parantamaan elämäntapojensa kokonaislaatua ja ennen kaikkea keskittyy kuuntelemaan omaa kehoa ja mitä se kertoo.

Jees, huomaa että toi päivän ohjelma sai mut vähän ylikierroksille. Mukana oli myös muita mielenkiintoisia haastateltavia, joista kirjoitan kuitenkin erillisen merkinnän, kunhan olen kohta saanut syötyä lisää… 😀 Nyt oli vain pakko äkkiä purkaa omat frustraationsa… 😀


Kirjoitettu: 07:43 ip.     Linkitys

Jooga II

Nonni,

tein tänä aamuna koko jooga-ohjelman… Ja muistin yhden lisäsyyn miksen ehkä tykännyt ensi yrittämällä voimajoogasta — se oli ihan hemmetin rankkaa. Siihen aikaan kun ekaa kertaa joogaa kokeilin olin lisäksi paaaaljon huonommassa kunnossa kuin nyt.

No, en mä kyllä tälläkään yrittämällä joogaan heti rakastunut, mutta en sitä enää niin vihannutkaan, vaan ajattelin kokeilla sitä taas lähipäivinä uudestaan. Tykkään kyllä edelleen paljon enemmän Pilateksesta. Joogaan verrattuna siinä on kivaa mm. seuraavat asiat:
1. Ei liian pitkiä ja koreografisia liikesarjoja.
2. Aloittelijoille on huomattavasti helpotettuja liikesarjoja –> onnistumisen tunteita heti alusta alkaen.
3. Ei fyysisesti ihan niin rankkaa –> helpompi keskittyä liikkeiden oikeaan suoritustapaan heti alusta alkaen
4. Voi valita liikkeet kehitystason, tarpeiden ja tilanteen mukaan –> enemmän variaatiota
5. Kaikki liikkeet tuntuvat tarkoituksenmukaisilta — ainakin osa jooga-liikkeistä saa itseni miettimään että “jaaha, tää tehdään näin vaan jostain uskonnollisesta syystä”.

Mutta veikkaan kyllä että voimajoogalla laihtuu helpommin kuin Pilateksella, koska se on enemmän aerobista (ainakin toi treeni mitä mä tein) kuin Pilates joka on enemmän venyttelyä ja jossain määrin ehkä vastusharjoittelua.

Jooga — sittenkin kivaa?

Joskus vuonna 1998 tai 1999 kokeilin ensimmäistä kertaa voimajoogaa Helsingin astanga joogakoulun kurssilla. Vihasin sitä välittömästi. Koreografia tuntui sietämättömän vaikealta (olen hyvin hidas oppimaan mitään liikesarjoja missään lajissa) ja varpaiden yli rullaaminen aivan kammottavalta. Nämä olivat siis viralliset syyt. Lisäksi tunsin itseni hirvittävän kömpelöksi (juuri koreografiaongelman takia), lihavaksi (useimmat kurssilaisista olivat huippuhoikkia) ja minua paleli (oli talvi ja salissa oli kylmä). Olin myös odottanut joogan olevan erilaista — enemmän venyttelyä, vähemmän koreografiaa. Ylipäätään muistoon ko. kokemuksesta liittyy sietämättömän epämukavuuden ja kurjan huonouden tunteita. Niinpä poistuin pettyneenä ensimmäisen kurssipäivän jälkeen, enkä palannut enää sen koommin ohjatun joogan pariin.

No, jenkeissä katselin erilaisia joogadvd:eitä kaupassa, mutten ostanut mitään. Onneksi mies osti joululahjaksi MTV-jooga DVD:n. Katselin sen eilen läpi ja kokeilin alustavasti treenata mukana. DVD on kuvattu aurinkoisella terassilla jossain Arizonassa. Kauempana näkyvät jylhän kauniit vuoret, treenaajat ovat melko normaalivartaloisia ja iloisennäköisiä. Taustalla soi rytmikäs teknohenkinen musiikki. Naisohjaaja esittää ohjeet ja liikkeet iloisessa ja positiivisessa sävyssä. Aivan varmasti ko. DVD:n ohjeita seuraten ei tule tehneeksi liikkeitä läheskään niin viimeisen päällä kuin oikeassa opetustilanteessa, mutta yhtäkkiä, näin esitettynä, astanga jooga ei tunnukaan minusta niin vastenmieliseltä. Koreografiat ovat edelleen minulle liian monimutkaiset ensimmäisellä tai edes toisella kerralla omaksuttaviksi, mutta koska kyseessä on DVD, voin pysäyttää levyn ja kelata sen uudestaan alkuun. Toisaalta voin tehdä vain yhden osan kerrallaan, niin kauan että hallitsen sen kunnolla.

Jälleen kerran on pakko todeta, että syy kammooni ei ollut tässäkään liikuntalajissa, vaan siihen mielessäni yhdistämistäni ennakkoluuloista (vrt. sauvakävely, jonka tanttaleiman ylipääseminen vei vähän aikaa). Oikea aika, paikka ja asioiden esitystapa voikin tehdä vastenmielisenä pidetystä liikuntalajista houkuttelevan (tai ainakin houkuttelevamman).

Ylipäätään tulee mieleen, että voiko olla niin, että valtaosassa, ellei kaikissa, eri ihmisten kokemissa liikuntakammoissa/-inhoissa kyse on vain ja ainoastaan omissa ennakkoluuloissa tai joskus vahingossa syntyneissä väärissä mielleyhtymissä. Onneksi ennakkoluulot on tarkoitettu ylitettäväksi ja huonot kokemukset unohdettavaksi.

No, nyt mieleen ei tule yhtään liikuntalajia, jota suoranaisesti vielä kammoaisin. Okei, luistelussa hirivittää nilkkojen kipeytyminen, mutta uskon että oikeilla luistimilla sekään ei ole ongelma. Jopa golf kiinnostaa. Onneksi edessäni on parhaimmillaan monia monia vuosikymmeniä, joiden aikana voin kokeilla ja harrastaa kymmeniä tai jopa satoja eri liikuntalajeja.

Näin kirjoitti ihminen, joka joskus on uskonut sydämensä pohjasta vihaavansa lähes kaikkea liikuntaa ja olevansa ylipäätään maailmankaikkeuden epäliikunnallisin ihminen… 😀 Jos mä pystyin muuttumaan uskomattoman löysästä sohvaperunasta innokkaaksi liikunnan (ja kroppansa) rakastajaksi, niin kyllä pystyt sinäkin! 🙂 Tsemppiä!

Tavoitteiden täsmentämistä

Tavoitteiden täsmentämistä

Tulin jostain syystä miettineeksi mitä oikeastaan pidän “laihdutus/elämäntapamuutosihanteena”. Mielestäni olisi superhienoa jos jokainen suomalainen täyttäisi seuraavat ehdot:

1. Suhde ruokaan olisi ongelmaton ja neutraali

Eli ei ahdistuksia, syyllisyydentunteita, hallitsemattomia himoja ja holtittomia ahmimiskohtauksia, joita seuraa masennus/ahdistus/huonoudentunteet.

2. Naisilla vyötärönympärys 80 cm tai alle, miehillä 90 cm tai alle

Mikäli vyötärönympärys on edellä mainittuja lukemia suurempi, riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä aikuisiän diabetekseen kasvaa — toisaalta edellämainitut lukemat eivät ole mitenkään mahdottomia saavuttaa, eivätkä välttämättä edes tarkoita normaalipainorajoihin yltävää BMI:tä (ts. jollain voi olla BMI 26 ja silti vyötärönympärys 80 cm). Samoin vyötärönympärys näyttäisi olevan parempi terveysriski-indikaattori kuin painoindeksi.

3. Säännöllinen liikuntaharrastus

Liikunnan teholla tai kestollakaan ei ole niin paljon väliä kuin sen säännöllisyydellä. Kun liikunnan on saanut säännölliseksi, mieluiten päivittäiseksi, sen määrää ja tehoa tulee helposti lisättyä. Liikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomat: liikunta vähentää useimpia terveysriskejä (mukaanlukien sydän- ja verisuonitaudit, metabolinen oireyhtymä, aikuisiän diabetes, erilaiset syövät jne.), vähentää stressiä ja masennusta.

4. Runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio

Jokaisen ruokavalion pitäisi sisältää vähintään puoli kiloa, mieluiten lähemmäs yhteensä kilon hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juureksia, sieniä jne. Runsaasti kasviksia sisältävän ruokavalion terveysvaikutukset ovat samoin täysin kiistattomat — runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio on ravinteikasta, vähentää yleensä ruoan kokonaisenergiatiheyttä ja vähentää tutkitusti mm. eräitä syöpäriskejä.

—–

Nämä “vaatimukset” eivät vaikuta ainakaan minusta täysin mahdottomalta. Totta kai olisi lisäksi kivaa, jos kaikki voisivat suhtautua positiivisesti ja rakastavasti omaan kehoonsa, mutta se on aika paljon vaadittu nyky-yhteiskunnassa, joka jatkuvasti tykittää meitä valheellisilla “ihannekuvilla” ja mahdottomilla ulkonäkövaatimuksilla. Samoin olisi kivaa, jos ihmiset söisivät enemmän hyviä rasvoja ja vähemmän huonoja rasvoja, enemmän laadukasta proteiinia ja vähemmän ravinteista puhdistettuja energialähteitä kuten sokeria ja valkoista vehnäjauhoa, mutta ihmisten lyhytjänteisyyden tuntien en vaatisi edes sitä kaikilta, joskin toi vyötärönympärys “vaatimus” ehkä välillisesti sisältää vaatimuksen epäterveellisten herkkujen määrän vähentämisestä.

No jaa, toi oli siis “I have a dream” -pohjalta. Tyhmintä on se, ettei toi mun unelma ole mitenkään mahdoton käytännössä toteuttaa — ts. ei ole mitään syytä miksei jokainen suomalainen voisi saada vyötärönsä riskirajojen sisäpuolelle, lisätä kasvisten syöntiä ja alkaa harrastaa säännöllisesti liikuntaa (varsinkaan kun määristä ja laadusta ei ole puhetta!) — ei ainakaan jos laskeudutaan yksilötasolle.

Ja silti on realistista olettaa ettei sitä päivää tule — ei, jos ei pysty selittämään jokaiselle ihan henkilökohtaisesti miksi juuri hänen kandeisi laihduttaa riskirajojen sisäpuolelle, miten juuri hänen kannattaisi elämäntaparemontti toteuttaa, miten juuri hän voi omaksua säännölliset liikuntatottumukset ja lisätä kasvisten määrää ja ennen kaikkea kuinka juuri hän voi päästä eroon epäterveestä suhtautumisestaan ruokaan.

Ja voi olla, että siitä huolimatta, että selittäisi jokaiselle kädestä pitäen miten pitäisi toimia, osa ei ikinä omaksuisi ohjeita — sillä totuus on se, että aina on ihmisiä, jotka ovat liian yksinkertaisia, liian mukavuudenhaluisia, liian syvällä omissa ongelmissaan tai muuten vain täysin kyvyttömiä luottamaan omaan itseensä ja arvostelukykyynsä (= tarvitsisivat koko ajan jonkun pitämään kädestä kiinni).
Surullista, koska jokainen ennenaikinen kuolema — ts. kuolema, joka olisi helposti voitu välttää oikeilla elämäntavoilla — on inhimillinen tragedia. Jokainen vääristä elämäntavoista johtuvia sairaus, kipu ja kärsimys täysin turha.

No, jokainen meistä makaa niin kuin petaa. Ja kun toisten puolesta ei voi elää, on pakko huolehtia vain itsestään. Se ei tarkoita sitä, etteikö silti voisi olla välillä pahoillaan muiden puolesta, ja etteikö voisi edes yrittää saada jotain muutosta aikaan, edes jonkun ihmisen elämässä.

Parempaa, terveellisempää ja terveempää Uutta vuotta kaikille! Rakastakaa itseänne!


Kirjoitettu: 06:08 ip.     Linkitys

Ortoreksia, ihmepillerit ja muita vastauksia vieraskirjaviesteihin

Ortoreksia, ihmepillerit ja muita vastauksia vieraskirjaviesteihin

Mulla on kerrankin aikaa vastata vieraskirjassa esitettyihin kysymyksiin — valitettavasti en ole nettiyhteyden ääressä. Niinpä vastaan tässä niihin kysymyksiin jotka olivat vieraskirjasta jääneet mieleeni.
KYSYMYS: “Kutri, oletko ehkä ortorektikko?”

Ortoreksia on syömishäiriö, jossa henkilö alkaa noudattaa tiukkoja kieltoja ja rajoituksia sisältävää ruokavaliota niin orjallisesti, että ruokavaliosta poikkeaminen aiheuttaa hänelle syviä ahdistuksen, huonouden yms. tunteita ja ruokavalion noudattaminen alkaa selvästi rajoittaa hänen sosiaalista elämäänsä. Ortorektikon päivän täyttää kiellettyjen ruoka-aineiden ja ruoka-aineyhdistelmien välttely ja “oikeiden” ruoka-aineiden etsiminen ja valmistaminen — ylipäätään ruokaan liittyvät ajatukset. Tyypillisesti ortoreksiaan sairastutaan etsittäessä ruokavaliosta apua johonkin allergiaan tai sairauteen. Sana ortoreksia viitaa oikeaoppisuuteen — eikä niinkään terveellisyyteen. Pahimmillaan ortorektikon ruokavalio voi olla kaukana terveellisestä — hän voi esim. syödä pelkästään viimeisen vartin sisällä poimittuja kasviksia (eikä mitään muuta).

En kiellä itseltäni kokonaan mitään ruoka-ainetta tai ruoka-aineyhdistelmää. Syön kylässä mitä tarjotaan. En ajattele ruokaa sen enemmän kuin esim. pari vuotta sitten — ehkä jopa vähemmän kuin koskaan ennen. Olen ensimmäistä kertaa aikuisiälläni tilanteessa, jossa minkään ruoan syöminen ei aiheuta minussa syyllisyyttä, itseinhoa tms.

Lähimpänä ortoreksiaa olen ehkä käynyt laihduttaessani Painonvartijoissa — silloin kyttäsin hysteerisenä pisteitä/ruutuja, päiväni täyttivät epätoivoiset yritykset pysyä pisteillä/ruuduissa ja pisteiden/ruutujen päivittäisen määrän ylittäminen aiheutti itseinhoa ja huonommuudentunteita.

2. Auttavatko PhytoModelat (tms.) kapselit?

PhytoModelat kapselit saattavat auttaa poistamaan nestettä ja hieman kiihdyttää aineenvaihduntaa. Olen itse kokeillut kapseleita ja laskisin niiden lisänneen nergiankulutustani huikeall 45 kcalilla / vrk. Saman lisäkulutuksen saa kävelemällä 15 min. Jos ruokailu- ja liikuntatottumukset ovat kuitenkin retuperällä, näiden ja muiden laihdutusvalmisteiden nauttiminen on turhaa ja suorastaan tyhmää. Turhaa siksi, että kapseleiden tuoma laihdutustulos ei ole pysyvä (kun kapseleiden syönti lopetetaan ilman että ruokailu- ja liikuntatottumuksia on muutettu, paino ja mitat nousevat lähtölukemiin aineenvaihdunnan palauduttua entisenlaiseksi). Tyhmää siksi, että niin kauan kun kokeilee erilaisia laihdutusvalmisteita toivoen laihtuvansa niillä ilman että muuttaa elintapojaan, huijaa vain itseään ja jatkaa jojoilua. Pysyvä laihtuminen vaatii pysyviä elämäntapamuutoksia. Mitä nopeammin sen ymmärtää ja sen mukaan toimii, sitä vähemmän itseään ehtii nöyryyttää epäonnistumiseen tuomituilla laihdutuskokeiluilla.

Sama pätee erilaisiin laihdutusravintovalmisteisiin (Fitline?) sillä poikkeuksella, että runsasproteiinisilla laihdutusvalmisteilla voi hieman helpottaa laihdutusruokavalion koostamista ja laihduttajalle täysin välttämättömän proteiinin saamista — näilläkään tuotteilla ei laihdu pysyvästi ellei muuta elämäntapojaan. Sori.

3. MITEN SAISIN LIHASTA/PAINON NOUSEMAAN (ilman rasvaa)? (TMS., kysyjä oli joku mies/poika)

Lihasten kasvattaminen vaatii kahta asiaa: 1) riittävää ja oikeanlaista ravintoa sekä 2) riittävää fyysistä rasitusta.

Riittävä fyysinen rasitus tarkoittaa käytännössä säännöllistä punttitreeniä riittävän raskailla painoilla. Useimpien kohdalla riittävän raskaat painot tarkoittavat sellaisia painoja, joilla saa tehtyä juuri ja juuri 8-12 toistoa kolmena sarjana — viimeisten toistojen pitää tehdä jo todella tiukkaa. Vastusta eli käytännössä painoja pitää lisätä sitä mukaa kun viimeiset toistot alkavat tuntua liian helpoilta.

Riittävä ja oikeanlainen ravinto tarkoittaa riittävää proteiininsaantia (treenaavilla naisilla noin 1,5 – 1,8 g / painokilo, treenaavilla miehillä noin 1,8-2 g / painokilo –> jotkut syövät jopa enemmän, mutta on kyseenalaista onko em. määriä suuremmista määristä mitään hyötyä. Em. määristä ei ole vielä mitään haittaa ainakaan terveet munuaiset omaaville ihmisille). Lisäksi riittävä hiilihydraatin saanti varsinkin treenin jälkeen auttaa proteiinin “imeytymistä” kudoksiin ja nopeuttaa treeneistä palautumista. Proteiinin voi ottaa ihan yhtä hyvin tavallisesta ruoasta kuin lisäravinteista. Lisäravinteissa proteiini tulee vain “puhtaammassa” muodossa — ilman ekstrahiilareita ja -rasvaa, jos kohta usein ilman myös vitamiineja ja mineraaleja, joita saa esim. lihasta jne.

4. HYVÄHÄN KUTRIN ON LAIHDUTTAA KUN EI OLE LAPSIA (tms.) / EN VOI LAIHTUA KUN ON LAPSET JA TYÖ JA KAIKKI (ei ollut näin kärjistetty, mutta jotain sinne päin).

Jep, olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen voinut suhteellisen vapaasti määrätä aikatauluistani, ruokarytmistä jne. Ja kun rahakaan ei ole ollut supertiukalla, olen voinut ostaa kaupasta mitä haluan miettimättä paljonko mikäkin maksaa. Ja siitä olen oikeasti kiitollinen.

No, jos sattuu elämään vähemmän optimaalisissa olosuhteissa kuin minä, se ei tarkoita sitä, etteikö elämäntapojaan voisi remontoida, eikö voisi aloittaa säännöllistä liikuntaharrastusta jne. Ei, se tarkoittaa vain sitä, että voi joutua järjestelemään elämäänsä hieman enemmän tai ylipäätään varautumaan siihen, että voi remontoida vähemmän asioita kerralla –> elämäntaparemontti tulee kestämään pidempään kuin minulla. Jos elämäntilanne ei ole ihan täysin mahdoton (tyyliin paljon surua ja stressiä, mahdotonta vähentää muita velvoitteita, jotka vievät ihan kaiken valveillaoloajan), remontti kannattaa aloittaa, vaikka vain yksi pieni askel kerrallaan. Ennemmin tai myöhemmin elämä helpottaa ja mitä enemmän siihen mennessä on ehtinyt asioita remontoida, sitä helpompaa on hoitaa loputkin pois.

Kannattaa myös kysyä itseltään, mitkä elämäntaparemontin esteistä ovat todellisia ja mitkä tekosyitä. Voi olla että kaikki ovat ihan todellisia, mutta ihan hyvin voi olla kyse siitä, että mukavuudenhaluaan, muutoksenpelkoaan tms. syyn takia huijaa itseään. Raatorehellisyys kun onnistuu harvalta luonnostaan.

Pienten lasten äitien kannattaa muistaa että he ovat myös esikuvana omille lapsilleen — joo kauheaa syyllistämistä, anteeksi se, mutta ainakin itse haluan antaa aikanani (jos lapsia saan) omille lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät elämään — ihan kirjaimellisesti. MItä nuorempana omaksuu terveelliset elämäntavat, sitä helpompi niitä on loppuelämän ajan noudattaa. Itse en erityisen terveellisiä elämäneväitä (= ruokavalio/liikuntatottumukset) lapsuudenkodista saanut. En ole katkera, ymmärrän vanhempiani ja olen kiitollinen kaikesta siitä mitä sain (= kannustus, rakkaus, usko omiin kykyihinsä, jne.). mutta omat lapseni haluan päästää ainakin tässä suhteessa helpommalla (= saavat repiä ne pakolliset traumansa jostain muusta :-D).

Niin tai näin, tsemppiä kaikille!

———-

Joulun kunniaksi vielä possujuttu — netissä surffatessani törmäsin väitteeseen, että sikoja kasvatetaan ruokavaliolla, joka sisältää 25 % rasvaa, 25 % proteiinia ja 50 % hiilihydraattia (tai 20/20/60 -jaolla, en muista kummalla enkä pääse nyt tsekkaamaan — enkä kyllä muista missä väitteeseen törmäsin)– tätä väitettä käytettiin puhumaan hiilihydraatin syöntiä vastaan esimerkkinä siitä miten hiilihydraatti lihottaa (tms.). Muuten hyvä, mutta syödessämme sian LIHAA, syömme sian LIHAKSIA — niinpä sikoja kasvatettaessa yritetään nimenomaan optimoida lihasten määrä rasvan kustannuksella. Nykysiat ovat huomattavasti esi-isiään vähärasvaisempia — joidenkin vanhanaikaisia makuja kunnioittavien kulinaristien mukaan jopa LIIAN vähärasvaisia.

JOHTOPÄÄTÖS: sikojen ravinnon proteiini/rasva/hiilihydraatti -suhde saattaisi olla ihanteellinen vähärasvaista ja lihaksikasta olemusta tavoittelevalle… 😀 Ainakaan sikojen ravintoa ei voi käyttää perusteluna siihen miksei kannata syödä hiilihydraattia :-D.


Kirjoitettu: 05:16 ip.     Linkitys

Liikunnan iloa

Itse huomaan suhteeni liikuntaan muuttuneen hyvin radikaalisti vuoden aikana.

Siis vielä pari vuotta sitten vihasin liikuntaa. Sitten siitä tuli laihduttamisen väline. Sitten siitä tuli kunnonkohottamisen väline.

Nykyään suhtaudun kehooni hyvin rakastavasti ja suojelevasti. Kiinnitän erittäin paljon huomiota siihen miltä kehossani milloinkin tuntuu — mitä eri asiat tekevät keholleni ja mielelleni. Kävely raikkaassa ilmassa (oli aurinkoa tai ei), tuntuu ihanalta. Tuntuu hyvältä vetää keuhkot täyteen happea. Venyttelen nykyään ihan koko ajan, koska se tuntuu nautinnolliselta. Pilates-opettajani ihmettelin miten olen niin “sitkeästi jaksanut treenata” — höh, eihän siinä mitään “jaksamista” ole, pilates vain tuntuu aivan älyttömän ihanalta, suorastaan luksusihanalta kropassa. Samoin nautin siitä miltä tuntuu ponnistella lihaksilla salilla, sauvakävelylenkillä jne. Tanssista tykkään ihan älyttömästi — on ihanaa antaa rytmin viedä, ehkä vähän eläytyä sanoihin tanssiessa jne.

Pilates II

Jees, eli olen taas palannut ohjatun Pilateksen pariin, mikä on siis ihanaa! 🙂 Tuloksiakin tulee nopeammin, kun ohjaaja tsekkaa että liikkeet tulee tehtyä oikein. Suosittelen.

Joudun vähän perumaan sanojani Pilateksen lihaksia kasvattamattomuudesta — eilisen yksityis(teho)tunnin jäljiltä olen yhtäkkiä saanut viivästynyttä lihaskipua (= hyvä asia 🙂 todella outoihin lihaksiin keskivartalossani — esim. kylkiluiden päällä olevat ohuet lihakset (harrastajatermein “kalapuikot”) ovat todella arat. WOW! Toi viivästynyt lihaskipuhan tulee siis siitä, kun jotain lihasta treenataan eri tavalla kuin ennen, jolloin siihen syntyy mikroskooppisia vaurioita, joihin/joiden korjaamiseen enemmän tai vähemmän suoraan kipu liittyy (= aiheesta on tällä hetkellä useampia teorioita liikkeellä) => kun keho korjaa vauriot, lihaksesta tulee entistä vahvempi. Tähän korjausprosessiin tarvitaan proteiineja ja riittävästi lepoa.

Uskoisin lihasten kipeytyneen eilen kokeilemastani Merenneito-liikkeellä . Vaikka keskivartalolihakseni ovatkin kehittyneet huomattavasti, niin toi liike oli vielä vähän liian rankka.

Anyway, ahkeran Pilateksen harrastamisen kuulemma näkee jo kehossani. Yhtäkkiä reilun viikon sisään moni on kehunut laihtumistani, mukaanlukien mies, isä ja veljet (= kriittisimmät arvostelijat :-). Isä kiinnitti erityisesti huomiota ryhtiin ja vartalon mittasuhteiden muuttumiseen: “uskomantonta, mutta sä olet tavallaan onnistunut muuttamaan ruumiinrakennettasi”, broidit totesivat yleisen laihtumisen ja mies on pistänyt ilolla merkille miten peppu ja reidet ovat muuttuneet radikaalisti parempaan suuntaan. No totta kai perusta noille muutoksille on luotu vuoden aikana laihtuessa ja kiinteytyessä, mutta Pilates on ilmeisesti tuonut muutokset paremmin esiin. En valita :-D.

Toisaalta Pilates-ohjaajani on ilolla pannut merkille että ennen hieman kiero selkärankani on selvästi suoristumassa. Muutoksen myös tuntee: nykyään tuntuu todella pahalta istua kumarassa tai lysyssä, pitää jalkaa toisen päällä tai muuten retkottaa kierossa asennossa. Jouduin jopa korjaamaan auton selkänojaa pystympään asentoon kun pari vuotta ollut selkänojan asento ei tuntunut enää tukevan tarpeeksi istuma-asentoani.

SUMMA SUMMARUM: Pilates on pop! 🙂 Mutta — ennen kuin tiputatte käsipainot käsistänne ja jätätte aerobiset treenit väliin — kehonne tarvitsee Pilateksen ja vastaavantyyppisten liikuntamuotojen lisäksi myös aerobista treeniä (kävely, sauvakävely, pyöräily, hiihto, uinti, aerobicit jne.) sekä vastusharjoittelua (lihaskuntajumppa kotona omalla ruumiinpainolla, käsipainoilla, jumppapallolla, jumppakumeilla jne. tai kuntosalilla kuntosalilaitteilla ja vapailla painoilla). Rasittakaa siis kehoanne monipuolisesti — se rakastaa sitä ja palkitsee teidät pysymällä pidempään terveenä, ehjänä ja toimintakuntoisena!

Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuunasti…

Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti…

Tänään ajelin himaan Itäkeskuksesta, jossa olin ollut ostamassa ruokaa — lempparileipääni Fazerin moniviljakolmioita (?), klementiinejä, salaattia jne. Ajellessani tulin ajatelleeksi (jälleen kerran) tulevaisuutta — nyt lähinnä näiden terveellisten elämäntapojen näkökulmasta.

Aina aikaisempien laihisten (elämäntaparemonteista ei voi oikeasti puhua 🙂 aikana, juuri tässä vaiheessa kun laihisteluvaihe oli ohi, kroppa oli saatu taas (vaihteeksi) hoikkaan kuntoon ja piti pysyä jatkossakin hoikkana, olin tuntenut olevani neulanterällä. Esimerkiksi laihdutettuani 1999 itseni ekaa kertaa Painonvartioissa hoikaksi juuri tässä vaiheessa olin oikeasti stressaantunut siitä, kykenisinkö pitämään itseni hoikkana uuteenvuoteen asti. Joulua edeltäneellä Thaimaan reissulla yritin syödä lähinnä hedelmiä ja liikkua hulluna. Jouluaatto oli yhtä tuskaa, kun yritin pysyä erossa suklaista, pipareista, luumukermahyytelöstä ja jopa laatikoista ja kinkusta, koska halusin olla uutenavuotena 2000 kaikkein hoikimmillani. No, joulujuhlan kunniaksi sainkin kauheita mahakramppeja ja kiemurtelin tuskissani sohvalla muiden avatessa lahjoja. 😀 Koko ajan oli sellainen tunne, että “jos nyt pistän jotain suuhuni, lihon varmasti”.

Eilen — neljä vuotta myöhemmin — oltiin anoppilassa, jossa tuli sitten syötyä suklaata ja pullaa ihan reilusti. Tänään alkoi menkat, joten makeanhimoni ei tarvitse sen kummempia selityksiä… Eikä napostelu mennyt varsinaisesti överiksi, joten siitä ei tullut yhtään huonoa omaatuntoa.

Anyway, ajaessani siis tänään kotiin tajusin yhtäkkiä että todellakin, takana ovat pelot siitä, että lihoisin uudestaan. Syynä on paitsi se, että osaan nyt automaattisesti tehdä oikeita valintoja, myös se, että olen oikeasti SISÄISTÄNYT mikä mut lihottaa ja mikä ei, miten paljon voin syödä lihomatta, millainen ylipäätään on terveellinen ruokavalio jne.

Luin tuossa Joseph Pilateksen kirjoituksia 1930-luvulta. Niissä hän toteaa suurinpiirtein seuraavilla sanoilla että “sanoma- ja aikakauslehdet sekä radio syytävät tietoa siitä miten meidän pitäisi syödä ja elää, mutta koska tieto on ristiriitaista, ihmiset ovat entistä enemmän ymmällään”.

Hassua, että 70 vuodessa mikään ei lähtökohtaisesti ole muuttunut — mitä nyt medioiden ja tiedon kokonaismäärä on kasvanut räjähdyksenomaisesti. Jos jo viime vuosisadan alussa ihmiset olivat sekaisin kaiken terveystietotulvan keskellä, ei ole mikään ihme, että he ovat sekaisin myös nykyään. 🙂

Terveellinen ja laihduttava ruokavalio on oikeasti hyvin hyvin yksinkertainen.

Terveellinen ruokavalio sisältää:

1. Ylenmäärin kasviksia eli vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, papuja jne.

Jos pidät avokado- ja banaanimäärät kohtuullisina (tyyliin max 1-2 avokado / vrk, max 2-3 banaania / vrk) ja syöt kasviksesi ilman kermaa, voita, jauhoja tms. tai ilman muuten ylenmääräistä rasvakerrosta et voi mitenkään syödä kasviksia liikaa. Yritä syödä edes puoli kiloa kasviksia joka ikinen päivä, mieluiten lähemmäs kilo.

Yritä syödä monipuolisesti kasviksia — ts. joka päivä niin vihanneksia/juureksia, marjoja kuin hedelmiäkin, että saisit niistä monipuolisesti vitamiineja, mineraaleja, fytokemikaaleja yms. hyviä aineita. Aika hyvä nyrkkisääntö on yrittää nimenomaan syödä joka päivä useita eri värisiä kasviksia (siis saman päivän aikana vaikkapa keltaisia sitrushedelmiä, oransseja porkkanoita, punaisia tomaatteja ja tummanvihreää pinaattia).

Kasvikset sisältävät siis runsaasti terveellisiä ravintoaineita, joita kaikkia todennäköisesti ei vielä edes tunneta. Sen lisäksi niiden energiatiheys on alhainen, minkä takia ne tuovat helposti kylläisyyden vähemmillä kaloreilla kuin useimmat muut ruoka-aineet.

2. Runsaasti hyvää proteiinia eli vähärasvaista lihaa, kanaa, kalkkunaa, vähärasvaisia maitotuotteita, soijaa ja soijavalmisteita, kalaa, äyriäisiä jne.

Elimistömme rakentuu lähtökohtaisesti mineraaleista, proteiineista ja rasvasta. Elimistömme on jatkuvan uudistusprosessin vallassa — tätäkin lukiessasi vanhoja soluja kuolee ja uusia rakennetaan. Riittävä proteiinin saanti auttaa kehoasi rakentamaan itsestään entistä vahvemman ja kestävämmän. Jos osaat syödä nälän ja kylläisyydentunteen mukaan ja syöt riittävästi myös kasviksia, et voi oikeasti syödä liikaa proteiinia. (ts. kun varoitellaan liiallisen proteiininsaannin vaaroista, puhutaan itseasiassa todella suurista proteiinimääristä — niin suurista että esim. mä en pysty edes ylensyömään niin paljon proteiinia).

Yritä syödä joka aterialla (olettaen että syöt noin 4-5 kertaa päivässä) jotain proteiininlähdettä — hyvä annosmäärä proteiinia on noin 2 dl maitorahkaa tai raejuustoa, 1 prk tonnikalaa, 2 kananmunaa, 8 dl (= 4 lasillista) maitoa, kämmenen + sormien kokoinen ja noin 1-2 sormen paksuinen pala kalaa/lihaa, 1 broilerin rintafile, 100 g vähärasvaista juustoa (= noin puolet useimmista fetapurkeista) TAI 0,5 dl lisäproteiinivalmistetta jne. Pienikokoiset ja kevyet naiset voivat syödä hieman vähemmän, oikein isot ja painavat miehet enemmän.

Noi annoskoot ovat vain antamassa viitettä siitä millaisista määristä on kyse — yksi annos sisältää noin 20-30 g proteiinia — voit esim. syödä yhdellä aterialla 50 g vähärasvaista juustoa ja 2 lasillista maitoa.

Erikoismaininnan voisi antaa noille maitotuotteille, jotka sisältävät proteiinin lisäksi luustolle ihan välttämätöntä kalsiumia. Siksi maitotuotteita kannattaisi yrittää nauttia päivittäin 8-10 dl (= noin 2-4 siivua vähärasvaista juustoa, joka siis on “tiivistettyä” maitoa 🙂

3. Sopivasti hyvää rasvaa eli kasviöljyjä, pähkinöitä ja ennen kaikkea kalaöljyä

Elimistömme tarvitsee hyvää rasvaa joka päivä voidakseen selviytyä kunnialla erinäisistä elintärkeistä toiminnoista. Hyvää rasvaa tarvitaan mm. hormonitoimintaan, ihon kunnon ylläpitoon, aivojen toimintaan, silmien hyvinvointiin jne.

Kalaöljyn erikoistehtävät ja -hyödyt ovat vasta pikkuhiljaa selviämässä — todennäköisesti ihan kaikkia sen etuja ei vielä tunneta. Riittävän kalaöljyn saannin epäillään mm.:

1. Vähentävän lasten riskiä sairastua astmaan.
2. Auttavan eräissä keuhkosairauksissa.
3. Vähentävän lukihäiriötä ja hyperaktiivisuutta (ADHD).
4. Vähentävän teinien aggressiivisuutta, varsinkin stressitilanteissa.
5. Auttavan masennukseen.
6. Vähentävän teinityttöjen kuukautiskipuja.
7. Estävän ennenaikaista synnytystä ja mahdollisesti jopa pre-eklampsiaa.
8. Vähentävän riskiä kuolla ennenaikaisesti sydänkohtaukseen.
9. Vähentävän riskiä sairastua eturauhas- ja rintasyöpään.
10. Vähentävän nivelsärkyjä ja -jäykkyyttä sekä mahdollisesti jopa nivelkulumia.
11. Hidastavan näön huonontumista vanhalla iällä.
12. Vähentävän mahdollisesti riskiä sairastua Alzheimeriin ja Dementiaan.
13. Mahdollisesti kiihdyttävän rasvanpolttoa ja estävän uuden rasvan varastoitumista.

Lähde: omega-3info.com .

Täydellisiä omega-3-rasvahappoja saa tehokkaimmin rasvaisesta kalasta tai siitä tehdystä valmisteista (kalaöljykapselit jne.).
Pellavansiemen- yms. omega-3-nimikkeillä mainostetuista KASVIrasvakapseleista ei saa täydellisiä omega-3-rasvahappoja, vain niiden esiastetta alfalinoleenihappoa. Elimistö pystyy valmistamaan itse alfalinoleenihaposta omega-3-rasvahappoja, mutta prosessi on työläs ja vaatii optimaaliset olosuhteet => vamemmin saat tarvittavat rasvahapot kalan öljystä.

Kalaöljyn lisäksi tarvitaan myös muita välttämättömiä rasvahappoja, eli alfalinoleenihappoa ja linolihappoa, joita saat eri kasviöljyistä ja jossain määrin myös pähkinöistä. Alfalinoleenihappoa saa kätevimmin pellavansiemenöljystä ja camelinaöljystä, linolihappoa esim. vehnänalkioöljystä (joka sisältää myös runsaasti hyvää e-vitamiinia). Kotimainen kylmäpuristettu rypsiöljy sisältää kohtuullisen paljon sekä linolihappoa että alfalinoleenihappoa.

Kalaöljyä pitäisi saada joka päivä joko rasvaisesta kalasta (esim. lohesta, yksi kämmenen ja sormien kokoinen annos riittää) tai kalaöljyvalmisteista (katso annosteluohje purkista).

Muita hyviä öljyjä pitäisi saada noin 2-4 rkl (6-12 tl) joka päivä, joko rypsiöljynä tai useampia eri öljylajeja yhdistelemällä. Pienemmille ja vähemmän syöville naisille riittää 2 rkl, mutta useimpien kannattaa syödä n. 3-4 rkl — isot miehet voivat syödä jopa tätä enemmän. Yksi vajaa kourallinen (n. 10 isoa pähkinää/mantelia) vastaa noin 1 rkl öljyä.

4. Jonkin verran täysjyväviljatuotteita kuten puurohiutaleita, täysjyvä(ruis)leipää, jne.

Täysjyväviljatuotteet sisältävät paitsi kuitua, myös tärkeitä vitamiineja ja mineraaleja. Ne sisältävät myös runsaasti energia pienessä koossa, joten jos et treenaa erityisen kovasti, viljatuotteita ei kannata mättää naamaan mitenkään määrättömästi — laihdutusaikana hieman vähemmän kuin proteiinipitoisia tuotteita.

Yhdellä aterialla ei kannata syödä kuin JOKO 1 dl puurohiutaleita, vajaa 2 dl keitettyä riisiä tai pastaa (n. 50 g kuivana) TAI 2 siivua leipää.

Eli jos syöt samalla aterialla hemmetisti kasviksia, riittävästi proteiinia, pari tl rasvaa JA sen lisäksi SEKÄ 2 dl riisiä ETTÄ 2 siivua leipää, olet todennäköisesti syönyt yli kylläisyydentunteen. Olettaen että syöt noin 4-5 ateriaa päivässä.

———-

SIINÄ OLIKIN TERVEELLINEN RUOKAVALIO KAIKESSA YKSINKERTAISUUDESSAAN:
niin pajon kasviksia kuin kykenet kurkusta alas tunkemaan, joka aterialla reilusti proteiinia, jonkin verran hyviä kasvirasvoja ja kalaöljyä sekä hieman täysjyväviljatuotteita.

———-

Ja vaihtoehdot ovat loputtomat — kasviksia voi valmistaa vähintäänkin 100 eri tavalla. Broileria kymmenillä eri tavoilla jne.

———-

Entä sitten laihtumiseen johtavat ratkaisut?

JOS LAIHTUMISTA EI TAPAHDU TOIMI SEURAAVASTI (tässä järjestyksessä)

0. Yritä opetella tunnistamaan kylläisyyden ja nälän tunteet ja syömään niiden mukaan. Eli yritä lopettaa syöminen jo siinä vaiheessa kun nälkä on ohi, älä vasta sitten kun olet tupaten täynnä. Aluksi voit opettaa itseäsi huomaamaan kylläisyydentunteet ihan vain rajoittamalla “mekaanisesti” ruoka-annoskokoja. (Ts. laitat lautasellesi sellaisen määrän ruokaa, jonka pitäisi tehdä sinut kylläiseksi, et sellaista määrää jonka luulet jaksavasi syödä.)

1. Lisää liikunnan määrää ja tehoa, mikäli mahdollista.

Liikunta paitsi auttaa kiinteytymään ja laihtumaan ja hallitsemaan painoa, se myös pitää kehon toimintakykyisenä pidempään, auttaa masennukseen, piristää, vähentää riskiä sairastua eri sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpiin jne. jne.
Yritä harrastaa sekä:
— punttitreeniä kasvattamaan ja ylläpitämään lihaksia (8-12 toiston sarjat ovat parhaita)
— aerobista treeniä parantamaan hapenottokykyä ja polttamaan kaloreita
— venyttelyä, pilatesta, joogaa ja vastaavia parantamaan notkeutta ja kehon hallintaa

Tärkeintä liikunnassa on ilo ja säännöllisyys.

2. Pienennä alkoholin, makeisten, runsaasti eläinrasvaa, vaaleita jauhoja tai sokeria sisältävien ruoka-aineiden annoskokoa ja vähennä niiden syömistiheyttä.

Esimerkkejä tällaisista tuotteista:
— pitsat, lihapiirakat, hampurilaiset, hotdogit, pasteijat, voisarvet, piirakat yms.
— sipsit, juustonaksut yms.
— pullat, munkit, viinerit, täytekakut, keksit, muffinsit, piirakat, tortut yms.
— grillimakkarat, meetvurstit, paneroidut tuotteet, muut rasvaiset makkarat yms.
— sokeri, makeiset, suklaat, jäätelöt, vanukkaat yms.
— sokeroidut limut, energiajuomat, kaakaot, maustesiirapeilla maustetut erikoiskahvit jne.
— rasvaiset juustot, kuohukermaan tehdyt kastikkeet (10 % ruokakerma on OK kohtuullisina määrinä), smetanat yms. täysrasvaiset maitotuotteet.
— sokeroidut murot ja myslit, vaaleat vähäkuituiset murot
— viinit, siiderit, vodkat, liköörit, jne.

Jos laihdutat, sinulla erittäin todennäköisesti ei ole “varaa” syödä edellä mainittuja tai vastaavia herkkuja joka päivä. Sori. Kokonaan niistä ei tarvitse luopua, mutta jos laihtuminen jumittaa, vika todennäköisimmin on näissä runsaasti energiaa ja vähän välttämättömiä ravintoaineita sisältävissä tuotteissa.

Huomaa että esim. monista juustolajeista ja melkein kaikista maitotuotteista on olemassa hyviä vähärasvaisia versioita.

3. Rajoita pastan, riisin, leivän, couscousin, perunan yms. annoskokoja.

Koska pasta, riisi, leipä, peruna yms. “lisukkeet” ovat etupäässä energiaa eivätkä esim. kehon rakennusaineita (kuten liha, kala, maitotuotteet yms.), niitä ei useimpien kohtuullisesti liikkuvien laihduttajien kannata syödä määräänsä enempää. Ei, vaikka Paikkareissa kuinka kehoitettiin syömään perunaa tai ruisleipää aterialla mielin määrin. Sori.

Jos olet jo karsinut herkut vähiin ja harrastat kohtuullisesti liikuntaa, todennäköisin syy siihen ettet laihdu on liian isot ja liian usein syödyt lisäkeannokset.

——–

Itseasiassa jos ihan oikeasti ja raatorehellisesti fiksaat kaikki ylläolevat kohdat kuntoon tulet ajan kanssa hoikistumaan ja kiinteytymään. Jos sinulla on paljon ylipainoa, laihdut nopeammin, mutta normaalipainon sisällä laihtuminen hidastuu.

——

On viitteitä, joskaan ei yhtään mitään tieteellistä faktaa siitä, että joskus terveelliseen elämäntapaan siirtymisestä voi seurata se, että ekan 4-6 viikon aikana ei keho näytä juurikaan muuttuvan — ts. paino ei laske lainkaan tai jopa nousee, senttejä lähtee vain vähän jne., mutta sitten yhtäkkiä laihtuminen lähtee liikkeelle.

Ko. ilmiö voisi johtua siitä, että mahdollisesti kitukuureista pitkään sekaisin ollut elimistö ei meinaa heti uskoa, että jatkossa ruoansaanti tulee olemaan niin tasaista miltä näyttää eikä siksi halua luovuttaa mitään pois (okei, superepätieteellinen ja epätarkka selitys, mutta tajusitte ehkä pointin :-D). Toisaalta vasta aloitettu liikunta saattaa aiheuttaa painonnousua nesteen kertyessä lihaksiin — tällöin samaan aikaan tapahtuva rasvanpalaminen saattaa jäädä huomaamatta. Samoin lisääntynyt kuitumäärä (= suolen sisältö) saattaa vaikuttaa painoon. Jne.

Anyway, on ihan varmaa, että jos sitkeästi keskityt remontoimaan elämäntapaasi terveellisemmäksi ja yrität opetella tunnistamaan kylläisyyden ja nälän tuntteet ja syömään niiden mukaan, jossain vaiheessa myös painosi kääntyy laskuun — todennäköisesti tosin rasva palaa alusta alkaen, vaikkei se heti näykään päälle päin. Pointtina on kuitenkin se, että samaan aikaan kehosi saa hyvää ravintoa muuttuakseen vahvemmaksi ja terveemmäksi ja toisaalta erittäin todennäköisesti kokonaisvointisi (mukaanlukien mieliala) paranee.

—————–

Jos noudatettuasi em. elämäntapoja 4-6 viikkoa et ole laihtunut yhtään edes mittanauhalla mitattuna, tsekkaa vielä kerran läpi että:

1. et herkuttele liian usein ja liian isoilla annoksilla epäterveellistä ruokaa
2. pasta-, riisi- jne. annokset ovat riittävän pieniä
3. proteiinilähteet ovat vähärasvaisia
4. että liikut tarpeeksi tehokkaasti, mieluiten yli puoli tuntia joka päivä
5. ettet ole vähentänyt arkiliikuntaa sillä varjolla että harraastat kuntoliikuntaa

————

Todennäköisesti nämä kohdat jälleen RAATOREHELLISESTI tsekattuasi tulet huomaamaan että joku kohta ei ehkä sittenkään ollut täysin kohdallaan. Ruoka- ja liikuntapäiväkirja on erittäin hyvä apuväline.

Jos voit käsi Raamatulla vannoa itsellesi ettet fuskaa missään kohdassa eikä kehossasi ole silti tapahtunut minkäänlaista mittanauhalla havaittavaa laihtumista, tsekkaa vielä seuraavat kohdat:

0. Eihän sinulla ole kilpirauhasen vajaatoimintaa tai vastaavaa terveysongelmaa? Käy siis lääkärillä tsekkauttamassa asia!

Jos kaikki on täysin kunnossa…

1. Pienennä hieman proteiiniannoksia.

Jos se ei auta…

2. Rajoita kasvisten määrä kiloon ja avokadojen määrä alle yhteen vuorokaudessa ja banaanien määrä pariin päivässä.

Jos sekään ei auta…

3. Rajoita vielä hieman hedelmien määrää.

Tosiasiassa en usko että pääset lähellekään tätä vaihetta. Todennäköisesti tulet huomaamaan että vika oli liiassa epäterveellisten herkkujen syömisessä/alkoholin juomisessa ja liian vähäisessä liikunnassa — tai jos ei muussa niin liian isoissa pasta-, riisi- ja leipäannoksissa.

———

Pointti: terveellinen ja laihduttava ruokavalio on helppo juttu, kunhan sisäistää perussäännöt.

Tärkeää on myös huomata se, että pitkällä tähtäimellä vain sillä on merkitystä, miten syöt 90 % ajasta — ts. jos jouluna, pääsiäisenä, vappuna, uutenavuotena tai juhannuksena tulee herkutelleeksi/juopotelleeksi hieman enemmän, siitä ei ole mitään haittaa, jos kuitenkin (lähes) kaikkina muina vuoden päivinä syö terveellisesti korkeintaan kulutuksensa mukaan.

Ai niin ja vielä pari havaintoa: raskausaikana äidin energiantarve lisääntyy seuraavasti:

Viikot 0-10 –> noin 95 kcal / vrk enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on
Viikot 10-20 –> noin 335 kcal / vrk enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on
Viikot 20-30 –> noin 380 kcal / vrk enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on
Viikot 30-40 –> noin 285 kcal / vrk enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on

Pääosin lisäenergia raskauden aikana pitäisi ottaa hyvistä hiilareista ja hyvästä rasvasta, sekä jossain määrin proteiinista.

Imetyksen aikana äiti tarvitsee noin 480-960 kcal enemmän kuin mikä hänen laskennallinen kulutuksensa on. Jos raskauden aikana on kertynyt ylimääräistä rasvakudosta, lisäenergiaa ei tarvitse ottaa ravinnosta.

——————

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen… Joulu lähestyy, mutta mieleni on rauhallinen.

Koska tiedän ja ennen kaikkea olen sisäistänyt kaiken terveellisen elämäntavan perusperiaatteet, en pelkää enää lihovani. En edes siinä tapauksessa että jossain vaiheessa tulisin raskaaksi. Tai katkaisisin jalkani ja joutuisin vuodelepoon.

Vuosien jojoilukierteen jälkeen ja jatkuvan lihomispelon alaisena elettyäni tuntuu todella hassulta että EN pelkää lihomista (koska en usko enää lihovani) ja vihdoin ja viimein oikeasti tiedän mitä teen — ja jopa nauttn siitä! 😀

Minusta on ihanaa syödä hedelmiä, kasviksia ja marjoja. Rakastan aamupuuroani. Olen hulluna rahkaan. Broileri, kala ja liha eri tavoin valmistettuna on hyvää. Sen sijaan että miettisin “voi ei, mitä mä uskallan syödä etten liho”, ajattelen: “jaahas, mitäs sitä TAAS söisi”.

Kaikkein hulluinta on se, että todellakin voin sanoa syöväni niin paljon kuin minua haluttaa, mitä tahansa mitä minua huvittaa syödä. Enkä silti liho.

Erona entiseen on tietysti se, että ennen halusin syödä hampurilaisia, pitsaa, suklaata ja pullaa (enkä juuri muuta :-D) ja juoda alkoholia hyvin usein. Nykyään minun ei tee mieli niitä, vaan esim. (tänään) ihania hampaissa rouskuvia royal gala -omenia, danonen vitalinea-rahkaa, keitettyjä kananmunia, täysjyväleipää kinkkuleikkeellä, rasvatonta maitoa jne. En tiedä johtuuko tämä siitä että kehoni on jatkuvasti lähes optimaalisessa ravitsemustilassa vai siitä että olen jotenkin psyykannut itseni rakastamaan terveellistä ruokaa. Ehkä molemmista. 😀

Toisaalta esim. alkoholi tekee minulle nykyään niin huonon olon — ts. pöhnäisen tunteen juodessa ja kammottavan krapulan seuraavana päivänä, että ajatuskin alkoholista muistuttaa minua kurjasta tunteesta, jota en halua kokea => jätän mieluummin viinat juomatta.

Esimerkki baarista pari viikkoa sitten: jonotin baaritiskille, vakaana aikomuksenani tilata siideriä. En ollut syönyt pariin tuntiin ja siinä vuoroani odottaessa tulin tuijottaneeksi tiskin takana olevaa maitopurkkia… Lopulta tilasin ison lasin maitoa ja tuoremehu-vissy-tuopillisen (puolet appelsiinituoremehua, puolet vissyä). Juomani maistuivat taivaallisilta… 😀 Siideri jäi tilaamatta.

Nykyään en enää edes laske mitään, paitsi välillä yritän arvioida päässäni olenko saanut kaikki päivän proteiinit täyteen. Tähän tilaan pääsemiseksi meni melkein kokonainen vuosi.

No, kohta alkaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Minä jatkan valitsemallani linjalla hamaan tulevaisuuteen, mutta mikäli koet että oma elämäntapasi on vielä ns. perseellään, suosittelen lämpimästi että teet ensi vuodesta SINUN teemavuotesi ja opettelet askel askeleelta sisäistämään terveelliset elämäntavat. Se nimittäin on oikeasti kaiken vaivan väärti (paitsi ettei oikeasti vaadi vaivaa, ainoastaan vähän paneutumista ja hieman kärsivällisyyttä… :-D).

Tsemppiä!


Kirjoitettu: 02:37 ap.     Linkitys