Jeps,

tämä päivä alkoi vähän terveellisimmissä merkeissä. Yöunta tuli yhteensä reilut 10 tuntia (kiitos menkkojen mukanaan tuoman ihanan väsymyksen — siis ihan oikeasti ihanan, jos ei tarvitse lähteä mihinkään… Milloinkaan muulloin sänky ei tunnu niin lämpimältä, pehmeältä ja mukavalta… 🙂

Paino oli edellisillan syömisten jäljiltä ja menkkojen ansioista (?) 68,7 kg, eli 600 g enemmän kuin eilen.

Selluliittirasvan (jota muuten laitoin eilenkin aamuin ja illoin) lätkimisen jälkeen mulla oli kauhea nälkä, ja kun suunnitelmissa oli vähän pidempi lenkki, päätin syödä kunnolla:

AAMIAINEN

2 omenaa

2 dl All Bran Fruit -muroja

2 dl rasvatonta maitoa

Isohko kourallinen Cashew-pähkinöitä

1 pss Minificit-vihreäteeuutetta

1 Contouril-kapseli

468 kcal, 77 g hh, 14 g pr, 9 g rs, 10 g kt

Sen jälkeen teinkin puolentoista tunnin reippaan sauvakävelylenkin (poltti kalorikorjauksen jälkeen 521 kcalia (toisen mittarin mukaan 643 kcalia). Musana puolet lenkistä rankkaa rokkia mm. Rage Against Machineltä, Queensrychelta, yms:lta miehen Ipodista löytyneiltä artisteilta ja loppupuoli lenkistä Robbie Williamsilta (Feel on NIIN hyvä biisi, ettei mitään rajaa!).

Lenkin jälkeen maistuikin taas ruoka:

Välipala

2 tempo fitness -siivua päällystettynä:

2 keitetyllä omega-kananmunalla

8 ohuen ohuella hunajabroilerifilesiivulla ja

salaatilla

lisäksi 1 minifict-pussi.

397 kcal, 31 g hh, 30 g pr, 17 g rs, 4 g kt

Sitten piti tehdä useampi tunti töitä, joiden jälkeen…

Tankkaus treeniä varten

0,5 dl Whey 3 Banaani-vanilja -heraproteiinijauhetta

1 omena (mulla on nyt omenakausi menossa kun noi Royal Galat on niiiiin hyviä 🙂

1 Contouril-kapseli

171 kcal, 15 g hh, 19 g pr, 2 g rs, 3 g kt

Rinta-, olkapää-, ojentaja-, yläselkä ja vatsatreeni

Eka lämmittelyä Ibiza-teknon parissa n. 15 min, sitten treeniä 30 min lyhyillä sarjoilla ja superseteillä (oiskohan tää nyt oikea termi, compound EI ole! 🙂 eli niin, että eka yksi sarja penkkipunnerrusta, sitten välittömästi perään yksi sarja vatsalihasliikkeitä, sitten taas sarja penkkipunnerrusta jne. Lopuksi vielä kymmenen minuuttia tanssia edelleen Ibiza-teknon raikuessa iloisesti…

55 min, 326 kcal (tai sitten 403 kcal, jos uusi mittari pitää paikkansa… :-D), HR 143

”Palautusateria”

0,5 dl Whey 3 banaani-vanilja -heraproteiinia veteen sekoitettuna

1,5 rkl eli vajaa kourallinen eli 15 g rusinoita

142 kcal, 10 g hh, 19 g pr, 2 g rs, 1 g kt

Palautusateria oli tollainen, koska mun teki mieli rusinoita… 🙂

Päivällinen

”Deluxe-Feta-salaatti”

(1 hengen annos)

0,25 pss Dolen Rucolaa

0,5 jäävuorisalaatin kerää

1,5 tomaattia

4 aurinkokuivattua tomaattisiivua (”naturel” eli ei öljyyn säilöttyjä)

0,25 valkosipulinkynttä

0,5 sipulia

2 rkl oliiviöljyä

0,5 rkl balsamico-viinietikkaa

100 g Apetina Feta 3 % -kuutioita (eli puoli purkkia)

Mustapippuria, yrttisuolaa, tuoretta basilikaa, persiljaa ja oreganoa.

Laita aurinkokuivatut tomaatit veteen likoamaan. Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi. Laita teflonpannu kuumenemaan. Murskaa valkosipulinkynsi lautaselle veitsen lappeella ja silppua se. Kaada päälle 2 rkl oliiviöljyä ja 0,5 rkl balsamico-viinietikkaa. Kuumenna sipuleita teflonpannulla muutama minuutti, kunnes kitkerimmät höyryt ovat nousseet pois, sipulit ovat hieman kuivahtaneet, mutta eivät ole vielä alkaneet varsinaisesti ruskistua. Kaada sipulit oliiviöljy-valkosipuli-balsamico-kastikkeen lautaselle ja sekoita ne ja kastike kunnolla. Ota aurinkokuivatut tomaatit vedestä, leikkaa ne pieneksi silpuksi ja lisää sipuli-oliiviöljy-balsamico-systeemiin. Jätä imeytymään.

Silppua salaatti ja rucola vähän pienemmiksi palasiksi. Leikkaa tomaatti kuutioiksi. Lisää salaatin päälle tomaatit, öljy-balsamico-aurinkokuivattutomaatti-marinoidut sipulit sekä fetakuutiot. Mausta yrteillä, mustapippurilla ja yrttisuolalla. Nauti.

Lisäksi voi käyttää kurkkua ja oliiveja, mutta niitä ei just nyt ollut meillä kotona, niin en käyttänyt.

Salaatin lisäksi söin 1/3 Fazerin esipaistettua (ja siis nyt paistettua) moniviljapatonkia ja nappasin lopuksi yhden Contouril-kapselin.

444 kcal, 32 g hh, 25 g pr, 22 g rs, 4 g kt

[klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana]

Illan viimeiseksi ateriaksi jää:

Iltapala

1 omena

0,25 dl Twinlabin kaakaon/suklaanmakuista proteiinijauhetta (Triple Whey Fuel) sekoitettuna

2 dl maitoa sekä

1,5 tl Bioteekin (?) Tuttifrutin makuista CLA-öljyä

219 kcal, 24 g hh, 17 g pr, 5 g rs, 3 g kt

KOKO PÄIVÄN SALDO

1840 kcal, joista 43 % hiilihydraatista, 28 % proteiinista, 29 % rasvasta

eli 190 g hh, 125 g pr, 57 g rs ja 25 g kuitua

2:25 h liikuntaa, joka kulutti 847 kcalia (tai 1046 kcalia)

Päivän vaje: -1008 kcalia

KOMMENTIT

Eli tämä oli oikein esimerkillinen päivä. Jos tällaisia jaksaisi vetää joka päivä (mitä kyllä epäilen syvästi), polttaisin rasvaa noin 750 grammaa viikossa. No, huomenna kaikki menee epäilemättä jo aamusta pieleen, jos en onnistu heräämään ajoissa, koska joudun lähtemään Helsinkiin jo aamupäivällä :-(. Täytyy sitten vain illalla tehdä tehokkaampi treeni.

Ai niin ja kumpienkin treenien jälkeen tuli myös venyteltyä (sykemittari pois päältä) ja selluliittivoidetta lätkin myös illalla ennen nukkumaanmenoa.

Hah haa!

Nyt pistän sit näytille (muttei varteenotettavaksi esimerkiksi — paitsi ehkä pelottelumielessä! 🙂 sellaisen päivän ruokapäiväkirjan, jolloin syöminen ei varsinaisesti huvita/kiinnosta. Kyllä! En olisi IKINÄ uskonut, että tällainen aika tulee, jolloin syöminen on lähinnä yhdentekevää tankkaamista! Niin monta vuotta ruoka on ollut mun pääasiallinen (hetkittäin jopa ainoa) tyydytyksen lähde. Tajusin tässä äsken kaurapuuroa naamaan mättäessäni, että itseasiassa mä ajattelen nykyään VÄHEMMÄN ruokaa, kuin oikeastaan koskaan ennen tätä vuotta. Ihan totta! Ennen teki lähes koko ajan mieli jotain herkkua, mainokset, kaupan herkkutuoksut ja vaikka vain hampurilaispaikan näkeminen laukaisivat syömishimot, jotka lakkasivat vasta kun olin tyydyttänyt ne — palatakseen taas seuraavan ärsykkeen ilmestyttyä mukaan kuvioihin. OK, tää kuuluisi melkein tonne virallisen blogin puolelle, mutta sopinee aloitukseksi tällaiselle kulinaristisessa mielessä todella tylsälle päivälle.

Mies valvotti mua aamukuuteen pakottamalla katsomaan Bruce Springsteenin keikkaa DVD:ltä ja haluamalla höpöttää kaikenlaista musiikista, tulevasta matkasta jne. Periaatteessa mulla ei ole mitään sitä vastaan, että puoliso haluaa olla seurallinen (siksi mä pysyin hereillä), mutta aamulla en tietenkään saanut nukuttua kauhean pitkään, minkä takia olen ollut taas vaihteeksi ihan kanttuvei. Herätessäni mulla oli kiljuva nälkä.

AAMIAINEN:

2 dl All Bran Fruits -muroja ja

2 dl rasvatonta maitoa sekä erikseen

1 omena

1 pss Minicift -vihreäteeuutetta

1 Contouril-tabletti

xylitol-purkkaa (laksatiivisten vaikutusten toivossa)

308 kcal, 59 g hh, 11 g pr, 2 g rs, 7 g kt

Pari tuntia myöhemmin alkoi taas väsyttää, kiskaisin naamaan proteiinin ja painuin nukkumaan.

VÄLIPALA

0,5 dl Whey 3 Banaani-vaniljanmakuinen proteiinilisä veteen sekoitettuna

xylitol-purkkaa (laksatiivisia vaikutuksia odotellessa)

100 kcal, 1 g hh, 19 g pr, 2 g rs

Herättyäni puolitoista tuntia myöhemmin totesin kuukautisten alkaneen ja vatsani kurnivan taas nälästä.

MINIATERIA

1 Peruskaurapuuro vehnänalkio- ja pellavansiemenöljyllä

0,5 dl Whey 3 Banaani-vaniljanmakuinen proteiinilisä veteen sekoitettuna

1 pss Minicifit-laihdutuotetta

1 Contouril-tabletti

1 omena

xylitol-purkkaa (arvaatte ehkä miksi 🙂

vihreää teetä

457 kcal, 52 g hh, 34 g pr, 11 g rs, 10 g kt

No, hieman myöhemmin kävin äidillä moikkaamassa sukulaisia ja siitähän tulikin sitten…

HERKKUHETKI

Kinuskipikari (tms. — en muista tarkkaa nimeä, katsoin vain kalorimäärän)

200 kcal, 16 g hh, 4 g pr, 13 g rs

Vielä myöhemmin kävin heittämässä veljen & co:n Helsinkiin ja kaupassa iski nälkä (menkkojen vika?)

PIKATANKKAUS

Karamellin makuinen Nutrilett-patukka

Iso kourallinen cashew-pähkinöitä

419 kcal, 32 g hh, 21 g pr, 23 g rs, 6 g kt

Kotiin päästyäni söin yhden omenan ja sitten lähdettiinkin siskolla käymään ja siellä tuli syötyä:

ILTAHERKUTTELUA ITALIALAIS-SUOMALAISEEN -MALLIIN

1 Omena

2 isohkoa hapankorppua (eli ei niitä kapeita)

4 viipaletta alle 20 % juustoa

Pari ruokalusikallista oliivi-sieni-valkosipuli antipastoa

326 kcal, 25 g hh, 21 g pr, 14 g rs, 7 g kuitua

Nyt vihdoin kotiin päästyäni yhdentoista jälkeen en enää jaksa vetää kunnon treeniä, joten nappasin juuri naamaan päivän viimeisen countouril-kapselin ja CLA-öljyn ja teen vain 5 minuttia reipasta marssia ilmaan nyrkkeillen ja 10 minuuttia venyttelyä telkkarin edessä.

Koko päivän saldo:

1810 kcal, joista 42 % hiilareista, 25 % proteiinista ja 34 % rasvasta

eli 185 g hh, 109 g pr, 66 g rs ja 29 g kt

Tämä oli melko ei-edustava, mutta onneksi myös sangen epätyypillinen päivä elämästäni. Yleensä yritän syödä yhden ”oikean” aterian ja enemmän kasviksia kuin mitä nyt tuli syötyä.

Liikunnat jäivät väliin, mistä voisin antaa itselleni huutia, ellen olisi nykyään niin kiltti itselleni, mutta toisaalta en näe mitään järkeä yrittää väkisin liikkua, jos edellisyön unet ovat jääneet liian lyhyeksi (kyllä, mielessä on käynyt, miten selviän jos saan pienen vauvan, mutta elän toivossa, että siitä tulisi yhtä uninen kuin äidistään… 🙂

No, huomenna on päivä uus ja juhannus on seuraavan kerran sitten taas vasta vuoden päästä… 😀

Ääh, ja heti alan lipsua… 🙂 Eli kuten ruokapäiväkirjasta käy ilmi, olen jo tänään nauttinut pari lasia viiniä (= alkoholia) hyvässä seurassa ja saman hyvän seuran takia en välttämättä ehdi saada päivityksiä valmiiksi (palaan tämän kirjoitettuani takaisin seuraelämän pariin :-). No, olisipa kiintoisaa tietää, kuinka moni oikeasti nörtteilee netissä näin juhannuspäivänä. Ei myöskään ole sanottua, ettenkö voisi yöllä vielä innostua tekemään noi päivitykset loppuun ja iskemään ne nettiin (taulukot on jo valmiit, mikä on siis yli puolet työstä). Ihmetellään! 🙂

Edelleen hauskaa juhannusta kaikille!

Tänään alkoi uusi tehodieetti syystä että olen kuukauden päästä lähdössä matkalle todelliseen ostosparatiisiin ja haluan silloin mahtua mahdollisimman pieneen vaatekokoon. 🙂 Tämän päivän aikana päivitän tonne kotisivujen puolelle paitsi noi vanhat viikkoraportit, tämän tehodieetin suunnitelman, joka sisältää hervottoman paljon liikuntaa, mahdollisimman vähän sokerisia herkkuja, ei lainkaan alkoholia sekä eräitä laihdutusvalmisteita buustaamaan aineenvaihduntaa. Ruokamäärää EN aio edelleenkään laskea radikaalisti, koska tarkoituksena on polttaa ensisijaisesti laardia ei lihasta! 🙂

Muuta: en päässyt kouluun, johon hain, mikä ottaa päähän, mutta koska mulla on AINA varasuunnitelma bee ja olen muutenkin nopea reagoimaan muuttuneisiin olosuhteisiin, en ole erityisen murheen murtama / katkera. Niin kuin äidilleni totesin, ykkössuunitelma (”pääsen kouluun”) ei ollut yhtään sen parempi tai huonompi kuin kakkossuunnitelma (”en pääse kouluun”), ainoastaan erilainen ja olisi toteutuessaan johtanut ehkä hieman erilaiseen (muttei edelleenkään huonompaan/parempaan) tulevaisuuteen. Eli nyt sitten alan vain suunnitella jatko-opintoja nykyisen koulun/koulutusohjelman puitteissa… Tohtoritutkinto, here I come! 🙂 Toisaalta nyt syksystä tulee huomattavasti vähemmän rankka, joten voin rauhassa reissata ja vaikkapa aloittaa uuden ohjatun liikuntaharrastuksen (Krav Maga ja kuntonyrkkeily kiinnostavat kovasti). Katsomme, saamme ehkä elää.

Kommentoitavaa olisi vielä niin NYT-liitteen Painonvartija-juttuun kuin Hesarin mielipidesivuilla olleeseen hiilarinvastaisuus -juttuun. Todettakoon kuitenkin nyt vain että ihmettelen miksei kukaan (muu) vieläkään kyseenalaista esim. Painonvartijoiden ohjelman todellisia energiamääriä (koska kukaan asiantuntija ei jaksa perehtyä niihin tarkemmin ja on itsekin mennyt halpaan Painonvartijoiden ”asiantuntija”-aseman takia???). Ja toisaalta en näe mitään järkeä myöskään siinä, että mennään äärimmäisyydestä toiseen — runsashiilihydraattisesta dieetistä vähähiilihydraattiseen dieettiin. Oikeasti! Mihin se kultainen keskitie eli kohtuuhiilihydraattinen ruokavalio jäi välistä??? Toisekseen ihmettelen, että miten RAJOITETTUA ruokavaliota joku noudattaa, kun KYKENEE pitämään hiilarit alle 100 grammassa? Mulla tuottaa tuskaa saada hiilarit edes niin alas kuin 150 grammaan jopa sellaisina päivinä, kun en syö lainkaan leipää tai perunaa/riisiä/pastaa. Ai mistä mun hiilarit tulevat? Kaurapuurosta, maitotuotteista (siis sokeroimattomista), marjoista, hedelmistä ja jopa kasviksista. Täyjyvämurot, pieni annos pastaa/perunaa/riisiä tai pari palaa ruisleipää nostavat lukemat äkkiä lähemmäs 200 grammaa. Ja näin siis dieetillä, jolla syön vähemmän kuin kulutan!

Näin ollen päättelen, että ihmiset, jotka syövät alle 100 g hiilaria päivässä eivät käytä lainkaan viljatuotteita, perunaa tai riisiä, syövät hyvin vähän hedelmiä eivätkä käytä juurikaan maitotuotteita. Tai sitten he vain arvioivat syömänsä hiilarimäärän alakanttiin (”kun mä en syö oikeastaan ollenkaan leipää/perunaa/riisiä/pastaa, mä saan varmaan tosi vähän hiilareita”).

Tyhmintähän koko jutussa on edelleen se, että hiilareiden hysteerinen välttely perustuu edelleen suhteellisen huonosti tutkittuun glykeemiseen indeksiin — huonosti siksi, että glykeemisen indeksin koehenkilöryhmät ovat poikkeuksetta pieniä (noin 20 henkeä tai vähemmän — henkilöiden insuliiniherkkyydet voivat vaihdella suuresti eri henkilöiden ja eri päivien välillä) ja testiolosuhteet ovat poikkeukselliset (yön kestäneen paaston jälkeen syödään vain yhtä ruoka-ainetta sellainen määrä, että se sisältää 50 grammaa hiilihydraattia — eli esim. porkkanoita useampi kilo, ja testejä tehdään vain muutamassa maassa, jossa tuotevalikoima ja tuotteiden energia/hiilihydraattimäärät ja laadut voivat poiketa rajusti esim. suomalaisista tuotteista).

Kyllä, olen sitä mieltä, että vuosikausia markkinoitu runsashiilihydraattinen ja vähärasvainen ruokavalio on huono (varsinkin jos hiilihydraattimääriä kasvatetaan proteiinin kustannuksella ja rasvamäärät lasketaan poikkeuksellisen alas), mutta olen sitä mieltä, että vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen ruokavalio on täsmälleen yhtä huono pitkässä juoksussa! Miksi, oi miksi, ihmiset ovat niin jurpoja, että kieltäytyvät hyväksymästä sitä tosiasiaa, että ääri-ilmiöt eivät ole ainakaan ravintoasioissa hyviä? Miksi, oi miksi, ihmisten pitää aina löytää joku ihmeellinen, uusi ja poikkeuksellinen ruokavalio, joka kumoaa fysiikan lait ja mullistaa kaiken? Miksi, oi miksi, ihmiset eivät jaksa/osaa/ymmärrä kyseenalaistaa pseudotieteellisiä väitteitä ja ajatella omilla aivoillaan paria askelta pidemmälle? Miksi, oi miksi, ihmiset eivät näe suurta kokonaisuutta, metsää puilta? Sitä, että kaikkein tärkeintä on löytää sellainen ruokavalio ja elämäntapa, jota noudattamalla laihtuu pitkällä tähtäimellä ja pienillä muutoksilla pysyy normaalipainoisena lopun elämäänsä — ja jota oikeasti PYSTYY NOUDATTAMAAN KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ!!!

Aaaaargh! Välillä oikeasti iskee turhautuminen. Sitten tulee taas mieleen, että eihän se kuitenkaan ole mun ongelmani, jos muut pilaavat oman terveytensä/elämänsä etsimällä poppakonsteja, jojo-dieettaamalla, ahmimalla, olemalla liikkumatta, uskomalla markkinamiesten lupauksiin, turhautumalla kerta toisensa jälkeen epäonnistuneisiin laihdutuskuureihin. Tärkeintä on, että pidän huolta itsestäni. Toiseksi tärkeintä on, että pidän huolta kaikkein läheisimmistä ihmisistä. Riittää, että kerron oman kantani, perustelen sen niin hyvin kuin osaan ja elän itse omien oppieni mukaan. Jos muut eivät ota siitä onkeensa, se on heidän ongelmansa. Mikä on tarjottu, se on annettu.

Hyvää loppujuhannusta!

Tänään alkaa tehodieetti, josta pistän enemmän infoa illalla (kun olen saanut sivupäivitykset valmiiksi). Tehodieetin ajan YRITÄN (huom: ei ole sama kuin onnistua! 🙂 päivittää tänne huomattavasti useammin ja täsmällisemmin paitsi syömisiä, niin myös liikuntoja.

Juhannuspäivän kunniaksi nukuin huomattavan pitkään. Eilinen herkuttelu (mm. jäätelöä! 🙂 ja lähestyvät menkat näkyivät kropassa turvotuksena — paino oli 600 grammaa enemmän kuin eilen eli ”huikeat” 68,1 kg! Eli tästä matemaattisesti lahjakkaimmat voivat havaita, että eilinen painoni oli todellakin koko vuoden alhaisin eli 67,5 kg!!!

Heti aamupissan ja punnituksen jälkeen lätkin alakroppaan R.O.C.:in selluliittivoidetta.

Koska tästä eteenpäin tarkoituksenani on tehdä joka aamu heti herättyäni sellainen tunnin aerobinen treeni, oli pakko nauttia:

ESIAAMIAINEN

1 pss Minicifit (ent. Tealine) vihreätee-mustaherukka-uute -laihdutusvalmiste

1 Omena + ennen treeniä, treenin aikana ja heti treenin jälkeen 250 g kirsikoita.

229 kcal, 48 g hh, 3 g pr, 1 g rs, 7 g kt

TREENI:

Aerobinen sekatreeni, joka sisälsi tanssia, hyppyjä, erilaisia kyykkyjä ja askelkyykkyjä, tasapainolautailua ja stepperöintiä. (sori, jälkeenpäin on mahdotonta arvioida/muistaa montako minuuttia tein mitäkin ja missä järjestyksessä. 🙂 Lopuksi 10 min. venyttelyä (eli mukana kalorilukemissa). Ensimmäisen puolen tunnin ajan musana Mojo-lehden mukana joskus tullut ”The Score” (”ultra-cool soundtracks”) ja loput 40 minuuttia Tomb Raiderin soundtrack.

Mulla on käytössä kaksi sykemittaria, jotka antavat eri lukemia — ilmeisesti siksi, että ne laskevat kalorit hieman eri logiikalla. Aion nyt tämän kuukauden aikana katsoa, kumman mittarin antamat tulokset näyttäisivät korreloivan paremmin painonpudotuksen kanssa. Liikuntakalorilukemista on vähennetty peruskulutus, joka mulla on arviolta noin 1,35 kcal / minuutti.

Kesto: 1:10 h, keskisyke (HR) 152, Kalorit: (vanha mittari) 484 kcal / (uusi mittari) 594 kcal

Treenin aikana söin yhden Contouril-laihdutusvalmistekapselin.

TREENIN JÄLKEEN

0,5 dl Fastin Whey 3 -heraproteiinia, makuna banaani-vanilja (= menee mulla parhaiten alas) veteen sekoitettuna

Peruskaurapuuro kahdella öljyllä (vehnänalkioöljy ja camelina-öljy, kts. ohje ekoista viesteistä)

Vihreää teetä.

373 kcal, 34 g hh, 34 g pr, 11 g rs, 7 g kt

LÄMMIN ATERIA

Mentiinkin naapuriin syömään (tosin osin omia safkoja) ”juhannusateriaa” sukulaisten kanssa.

3 kevyt mozzarellalla (9 % rasvaa, saa Prismoista) ja kevytfetalla (8 % rasvaa) sekä aurinkokuivatuilla tomaateilla (öljyssä), yrteillä ja valkosipulilla täytettyä ja grillattua herkkusientä.

2 Wigrenin kevyttä grillimakkaraa (9 % rasvaa, 15 g proteiinia / 100 g)

1 Tulikukko kalkkunamakkara (3 % rasvaa)

1,5 pienehköä uutta perunaa

2 x 12 cl punaviiniä

1 pss Minicifit -vihreäteeuutetta

1 kapseli Contouril -laihdutusvalmistetta

Noin 580 kcal, 26 g hh, 43 g pr, 21 g rs, 5 g kt

VÄLIPALA”NAMI”

1 EasyBodin mansikanmakuinen proteiinipatukka (todella hyvää! saa mm. Sokoksista, Itäkeskuksen ja Jumbon SinunKaupat-luontaistuotekaupoista)

1 kapseli Countouril -laihdutusvalmistetta

127 kcal, 13 g hh, 12 g pr, 3 g rs, 2 g kt

ILTAPALA

(Piti alunperin olla terveellisempi, mutta muuttuikin juhannuksen kunniaksi tällaiseksi:)

2 dl All Bran Fruit -muroja 2 dl maitoa kanssa

3 suklaakonvehtia

1,5 tl Bioteekin Tuttifrutin makuista CLA:ta.

398 kcal, 58 g hh, 12 g pr, 14 g rs, 5 g kt

PÄIVÄN SALDO:

1707 kcalia (noin 857-965 kcal vajetta),

joista 46 % hiilareista, 26 % proteiinista, 28 % rasvasta

eli 179 g hh, 104 g pr, 49 g rs, 26 g kt

Eli noin niin kuin juhannuspäiväksi oikein onnistunut päivä. Tarkoitus oli olla kokonaan juomatta alkoholia, mutta pikkuveljen & co:n hyvässä seurassa maistui pari lasillista oikein hyvältä! 🙂 Vatsa on toiminut oikein hyvin, eli ei valittamista sillä(kään) osastolla.

Yöllä ennen nukkumaanmenoa on taas R.O.C. voiteen levittämisen aika.

Pikaraportti:

olen erittäin hengissä, mutta myös kiireessä/hässäkässä. Viime torstaina polvi todettiin vain ns. muljahtaneeksi — eli polvilumpio oli käynyt osittain poissa paikoiltaan ja telonut siinä ohessa pehmytkudoksia. Paranee itsestään, tosin ikävä kyllä ei vieläkään ole ihan kauhean hyvä (esim. kipeytyi kun seistiin tänään yhteensä 4,5 tuntia Bruce Springsteenin konsertissa… Ja huomenna sama uusiksi.

Uusi havainto: jos kuuntelen vain nälkääni (en mielitekoja, joita tosin ei juurikaan ole ollut), pystyn syömään aika tarkkaan juuri senverran, mitä kulutan. Eli esim. tässä viime viikolla olen syönyt parina päivänä kerralla isomman ruokamäärän eri syistä ja seuraavan kerran nälkä on sitten tullut vasta tavallista pidemmän ajan kuluttua — ja päinvastoin. Erittäin miellyttävää.

Viikkoraportit kahdelta viimeiseltä viikolta yritän mätkäistä tonne jossain välissä, mutta kuten sanottua, nyt aika moni muu juttu menee niiden (ja tämän sivuston) ohi. No, tuskin tätä kauaa jatkuu, ehkä vielä 3 päivää. Myös vieraskirjaa tulen tod.näk. laiminlyömään sen ajan. Soooooriiiiii…. 🙂

Anteeksi, jos joku on odottanut noita kuin kuuta nousevaa, mutta käykää purkamassa turhautumisenne vaikkapa lenkkipolulla tai kasvimaalla! Ja muutenkin nyt on kesä (vaikkei sitä säästä ehkä huomaa), joten pois tietokoneiden ja telkkarin äärestä nauttimaan raittiista ilmasta!

Jees,

Viimeiset viikot olen joko syönyt syönyt tylsästi (kaurapuuroa, rahkaa, tempo-fitness-leipää eri täytteellä, fitness-muroja, jo tuolla aiemmin esiteltyjä perusruokia jne.) tai vähän epämääräisesti (proteiini- tai nutrilett-patukoita) tai syönyt ulkona, joten en ole viitsinyt kirjata tänne niitä päiviä esimerkiksi.

Tässä on kuitenkin pari ruokaohjetta viime viikoilta:

LOHTA, PARSAA ja VARHAISPERUNOITA

100 g tuoretta vihreää parsaa

2 kevätsipulin vartta.

3-4 pientä tai pienehköä uutta perunaa (noin 2 keskikokoisen perunan edestä eli vajaa 200 g)

2 tl voita

iso sitruunalohko

Isohko lohimedaljongi (n. 200 g)

1-2 tl makeaa chilikastiketta

Yrttisuolaa, sitruunapippuria

1 iso porkkana

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sivele lohimedaljongi molemmin puolin chilikastikkeella ja jätä huoneenlämpöön odottamaan uuniin pääsyä.

Leikkaa parsojen kovat ”juuret” (n. 1-2 cm).

Raasta porkkana.

Pilko parsat pikkurillin pituisiksi paloiksi tai jos ovat kovin paksuja, hieman lyhyemmiksi.

Silppua sipuli.

Pese perunat ja laita ne kiehumaan.

Laita lohimedaljongi uuniin paistumaan noin 10 minuutiksi. Lohi on kypsää kun se on päältä vaaleahkoa eikä ole enää raa’an punaista keskeltä.

Kuumenna paistinpannu (mieluiten parilapannu).

Voitele pannu 1 tl:lla voita.

Paista parsoja pannulla n. 5-8 minuuttia, vähennä ekan parin minuutin jälkeen lämpöä ja lisää joukkoon silputtu kevätsipuli. Muista käännellä parsoja. Parsat ovat valmiita, kun ne ovat ”al dente” eli ovat jo kypsiä, mutta napsuvat vielä hampaissa.

Mausta lohi sitruunapippurilla ja yrttisuolalla (jos pippurissa ei ole suolaa), parsa yrttisuolalla ja sitruunalla ja perunat teelusikallisella voita.

Nauti.

546 kcal, 29 g hiilaria, 40 g proteiinia, 31 g rasvaa, 7 g kuitua.

Ärgh!

Olin eilen keilaamassa, mikä oli oikein kivaa siihen asti, kunnes onnistuin hajottamaan polveni. Nyt ihmettelen että mitenköhän pahasti se meni (ei tunnu ihan järkyttävältä vauriolta, mutta todistajalausuntojen mukaan joskus voi olla että vaurio on iso ilman että se tuntuu siltä) ja yritän keksiä aerobisia treenimuotoja, joita voisi tehdä ilman jalkaa… 🙂

Tuolla muuten on hyvä sivusto sauvakävelystä — tsekatkaa ”faktat” jos ette usko että sauvakävely on tehokasta. Sivuilla voin myös teetättää itsellesi sauvakävelyohjelman. Itse sain Exelin perusmalliset sauvat muistaakseni Intersportista huikealla 20 eurolla.

Vieraskirjassa on muuten nyt sitten kommentointia tohon edelliseen juttuun. Ihan varsinaiseksi pointiksi oikeastaan nousi se, että jos sulla on joku liikuntalaji tai muu juttu, jota vierastat kauheasti ts. jota kohtaan sulla on hirveitä ennakkoluuloja, voisi olla hyvä pysähtyä miettimään mihin ne ennakkoluulot ihan loppujen lopuksi liittyy. Itseasiassa tajusin tossa eilen sauvakävellessäni, että periaatteessa mulla on ollut samankaltaisia ennakkoluuloja kuntosalia kohtaan (”siellä käy vain hikisiä äijiä tai naistensaleilla vain laihoja ja trendikkäitä muijia” –> tosiasiassa olen pelännyt mitä muut ajattelevat minusta –> on ollut turhaa, koska salilla kaikki ovat kiinnostuneempia omasta kuin muiden vartalosta) ja liikuntaa ylipäätään kohtaan (kiitos kouluajan traumojen, jolloin liikuntaan assosioitui häpeää ja epäonnistumisen tunteita). Eli itseasiassa siis sauvakävely sinällään ei ole ollut ongelma, vaan ne kaikki asiat, jotka mä assosioin siihen elämäntapaan, jonka mä assosioin liittyväksi sauvakävelyyn — mikä on todellakin naurettavaa, koska ei ole mitään syytä, miksei sauvakävely olisi ihan samalla tavalla kaikkien laji kuin kävely, juoksu, uinti, jne.

Eilen, kun olin sitten käynyt oman sauvakävelytraumani läpi, kävely oli kaikinpuolin erittäin mukavaa, varsinkin kun täällä oli ihan täysi kesä.

Eilen tuli juteltua erään jalkapalloa aktiivisesti harrastaneen kundin kanssa siitä, miten futiksesta ja joukkuepelin tunnelmasta tulee monille helposti sellainen ”addiktio” että senkin jälkeen, kun ei enää voi pelata tosissaan kilpailumielessä, hengaa mielellään mukana valmentajana, huoltajana ja/tai pelaa vähemmän tosissaan seuroissa. Kun ajoin kotiin, kylän äijät olivat pelaamassa paikallisella urheilukentällä naapurikylän äijiä vastaan futista. Alkoi taas ottaa päähän oma sukupuoli. Mikä meissä naisissa on vikana, kun joukkuepeli ei onnistu samassa mittakaavassa kuin miehillä? Jo ala-asteella tytöt alkavat leikkiä enemmän parileikkejä kuin pelata joukkuepelejä. Futis olisi erittäin hyvää ja hauskaa liikuntaa, tykkäsin siitä kovasti ala-asteella — jopa enemmän kuin pesiksestä. Ei joku satu tietämään mitään kivaa ei-niin-kauhean-vakavasti jotain pallopeliä pelaavaa naisjengiä Järvenpään seudulla? Vastaukset osoitteeseen: kutri@kutri.net.

Joo, nyt olen keksinyt mihin mun jo alkuvuodesta havainnoimani painosykli perustuu (ts. paino on ensin yhden päivän alhaalla, sitten se nousee kolme päivää tasaisesti ja sitten taas romahtaa). Vatsan toimintaan. Olen nyt kahtena viikkona pistänyt erikseen merkille, että vatsallani on outo taipumus toimia täydellä teholla vain joka 3.-4. päivä. Kyllä se välilläkin toimii, muttei ollenkaan samassa mittakaavassa. Jostain (= sarjassamme luotettavia lähteitä) luin, että on ihan luonnollista, ettei kaikkien vatsa toimi joka päivä (ja toisaalta joidenkin vatsa toimii sitten monta kertaa päivässä… :-). Huolestua pitää vasta silloin, jos luntainen rytmi muuttuu jotenkin radikaalisti. Oma vatsani on aina ollut hieman laiska, eikä tälläkään kertaa näyttäisi olevan mitään yhteyttä syömäni kuitumäärän, juomani nestemäärän tai harrastamani liikuntamäärän kanssa (paitsi se, että jos en syö riittävästi kuitua, vatsa ei toimi lainkaan välipäivinä). No, ehkä mun kroppani on vähän joka suhteessa hidas — mä rusketun viiveellä (= jos otan aurinkoa, menen ensin kalpeaksi ja rusketus ”nousee” pintaan vasta seuraavana päivänä), mun luonnollinen kuukautiskierto ilman pillereitä on 30-35 päivän tienoilla, mun maitohampaat vaihtuivat myöhään (osa ei vaihdu ollenkaan) jne. Tietysti toivoa saattaa, että mä myös kuolen myöhään… 😀

Oooh,

jälleen on viikko vierähtänyt… Tämä viikko onkin mennyt harvinaislaatuisen urheilullisissa merkeissä, olen yrittänyt liikkua sellaiset 1,5-2 tuntia päivässä. Uutuutena on tullut mukaan kohtuullisen kovasykkeinen (keskisyke 140-145) pitkäkestoisempi liikunta lähinnä sauvakävelyn merkeissä… Kyllä, olen todellakin alkanut harrastaa ihan tosissani sauvakävelyä. Kyllä, se on mielestäni edelleen todella typerän näköistä (vaikka näin yhden urheilullisen naapurinäijän sauvovan paikallisella pururadalla täysillä) — kuten naapurin renkipoika osuvasti totesi: ”jäikö sukset himaan — vai kuluiko ne pois?” 😀 No, yritän lievittää tuskaa/häpeää kuuntelemalla raskasta rokkia. Rage against the Machine ja Black Sabbath esim. ovat varsin oivia valintoja ryydittämään niin lykkimistahtia kuin yleistä motivaatiota:

”No escape from the mass mind rape

Play it again jack and then rewind the tape

And then play it again and again and again

Until ya mind is locked in

Believin’ all the lies that they’re tellin’ ya

Buyin’ all the products that they’re sellin’ ya

They say jump and ya say how high

Ya brain-dead

Ya gotta fuckin’ bullet in ya head…”

[Rage Against the Machine: Bullet in the Head”]

😀

Vielä kun laulaa mukana epävireisesti ilmeillään musaan eläytyen, niin kenellekään ei jää epäselväksi, ettei tässä olla mitään tuulipukukansaa… 😀

Ei vaan, mietiskelin tossa eilisellä iltalenkillä, että miten on mahdollista, että vaikka mä kuinka yritän ajatella positiivisesti ja nähdä asian jotenkin toiselta kannalta, niin silti mä en pääse eroon ajatuksesta, että mun ikäisen ja kaltaisen ihmisen on jotenkin noloa harrastaa sauvakävelyä. Siis ihan samalla tavalla kuin… [todella pitkä miettimisaika] no, en keksi muuta vastaavaa esimerkkiä, mutta se vaan kertoo jotain siitä, miten sauvakävelyyn liittyy niin vahvoja ennakkokäsityksiä (siis ainakin mulla). Siis mihinkä muuhun liikuntaan liittyisi niin voimakas keskiluokkaisuuden ja -ikäisyyden leima? Mikä toki on ok, jos ON keski-ikäinen ja -luokkainen.

Toisaalta, mikä mua itseäni pelottaa niin kovasti keski-ikäisyydessä ja -luokkaisuudessa? No, itseasiassa tähän mä tiedän jo vastauksen — yritin vuosina 94-98 elää epätoivon vimmalla juuri täydellisen keskiluokkaista ja -ikäistä elämää (kyllä, siihen aikaan omistin jopa tuulipuvun 🙂 — veljeni kutsuivat mua tuolloin osuvasti tädiksi. Arvomaailmani oli 40-50-vuotiaiden, vaikka olin vasta vähän yli 20 vee. Jälkeenpäin ajatellen se aika oli monessa mielessä todella ahdistavaa, vaikkei sitä silloin tajunnut. Nyt kun ”saa” olla taas ”oma itsensä” — kovaääninen, törsäilevä, impulsiivinen, hajamielinen ja epäorganisoitunut hönö, joka saattaa välillä saada varsinaisia megaraivareita, osaa oikeasti arvostaa sitä, ettei kukaan yritä pakottaa mua mihinkään sellaiseen rooliin, johon mä en oikeasti mahdu. Samalla tietysti toivoo, ettei kenekään toisen tytön tarvitsisi käydä samaa kivikkoista polkua läpi kuin minkä itse on käynyt.

OK, lähdin sauvakävelystä, joka siis on hyvää liikuntaa, vaikka näyttääkin hölmöltä, mutta iloinen itsensä häpäiseminen rulettaa, eikö niin. Tämän jutun pointti — jos sellainen on olemassa — on kuitenkin se, että elämä on liian lyhyt elettäväksi jonkun toisen ihmisen sulle laatimaa elämää, jonkun toisen ihmisen sulle asettamien vaatimusten mukaan. Jokainen ansaitsee tulla arvostetuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Se ei tarkoita, että kumppanin olisi pakko pitää sun kaikista (huonoistakin) ominaisuuksista, vaan sitä, että se ottaa sut sellaisena kuin olet — rakastaa sun hyviä puolia ja sietää sun huonoja puolia (eikä yritä muuttaa niitä). Ihan samalla lailla sun on vastineeksi rakastettava kumppaniasi sellaisena kuin se on.

Jos sä koko ajan haluat ja ennen kaikkea yrität muuttaa jotain kumppanissasi — ”kouluttaa sitä” — niin silloin sä olet väärän ihmisen kanssa tai silloin sulla on omissa asenteissasi jotain korjattavaa. Ja päinvastoin. Jos ikinä kuulet kumppanisi sanovan sulle tai jollekin toiselle susta, että ”kyllä siitä ihan hyvä tulee, kun mä koulutan sitä” — juokse niin lujaa karkuun kuin pääset! Silloin sua ei nimittäin rakasteta sellaisena kuin sä olet, vaan sun kumppanisi rakastaa jotain ihme ihannekuvaa ja yrittää muokata sut sen mukaiseksi.

Tämä liittyy laihduttamiseen ja ylipainoon siten, että ylipaino ja heikko itsetunto kulkevat usein käsi kädessä ja jos sulla on heikko itsetunto, silloin sä saatat alkaa uskoa muiden juttuja siitä, kuinka sun pitäisi olla parempi ja muuttua kelvataksesi muille. Totuus on se, että vaikka sä kuinka yrittäisit muuttua, sä et pysty ikinä muuttumaan riittävästi kelvataksesi kumppanillesi/äidillesi/pompllesi/ystävättärellesi/opettajallesi/ jne. Et ikinä. Älä siis haaskaa aikaa yrittääksesi muuttua joksikin sellaiseksi, mitä sä et ole, vaan yritä tulla siksi ihmiseksi, kuka sä oikeasti olet. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ehdottomasti koko vaivan väärtti!

Oooh,

jälleen on viikko vierähtänyt… Tämä viikko onkin mennyt harvinaislaatuisen urheilullisissa merkeissä, olen yrittänyt liikkua sellaiset 1,5-2 tuntia päivässä. Uutuutena on tullut mukaan kohtuullisen kovasykkeinen (keskisyke 140-145) pitkäkestoisempi liikunta lähinnä sauvakävelyn merkeissä… Kyllä, olen todellakin alkanut harrastaa ihan tosissani sauvakävelyä. Kyllä, se on mielestäni edelleen todella typerän näköistä (vaikka näin yhden urheilullisen naapurinäijän sauvovan paikallisella pururadalla täysillä) — kuten naapurin renkipoika osuvasti totesi: ”jäikö sukset himaan — vai kuluiko ne pois?” 😀 No, yritän lievittää tuskaa/häpeää kuuntelemalla raskasta rokkia. Rage against the Machine ja Black Sabbath esim. ovat varsin oivia valintoja ryydittämään niin lykkimistahtia kuin yleistä motivaatiota:

”No escape from the mass mind rape

Play it again jack and then rewind the tape

And then play it again and again and again

Until ya mind is locked in

Believin’ all the lies that they’re tellin’ ya

Buyin’ all the products that they’re sellin’ ya

They say jump and ya say how high

Ya brain-dead

Ya gotta fuckin’ bullet in ya head…”

[Rage Against the Machine: Bullet in the Head”]

😀

Vielä kun laulaa mukana epävireisesti ilmeillään musaan eläytyen, niin kenellekään ei jää epäselväksi, ettei tässä olla mitään tuulipukukansaa… 😀

Ei vaan, mietiskelin tossa eilisellä iltalenkillä, että miten on mahdollista, että vaikka mä kuinka yritän ajatella positiivisesti ja nähdä asian jotenkin toiselta kannalta, niin silti mä en pääse eroon ajatuksesta, että mun ikäisen ja kaltaisen ihmisen on jotenkin noloa harrastaa sauvakävelyä. Siis ihan samalla tavalla kuin… [todella pitkä miettimisaika] no, en keksi muuta vastaavaa esimerkkiä, mutta se vaan kertoo jotain siitä, miten sauvakävelyyn liittyy niin vahvoja ennakkokäsityksiä (siis ainakin mulla). Siis mihinkä muuhun liikuntaan liittyisi niin voimakas keskiluokkaisuuden ja -ikäisyyden leima? Mikä toki on ok, jos ON keski-ikäinen ja -luokkainen.

Toisaalta, mikä mua itseäni pelottaa niin kovasti keski-ikäisyydessä ja -luokkaisuudessa? No, itseasiassa tähän mä tiedän jo vastauksen — yritin vuosina 94-98 elää epätoivon vimmalla juuri täydellisen keskiluokkaista ja -ikäistä elämää (kyllä, siihen aikaan omistin jopa tuulipuvun 🙂 — veljeni kutsuivat mua tuolloin osuvasti tädiksi. Arvomaailmani oli 40-50-vuotiaiden, vaikka olin vasta vähän yli 20 vee. Jälkeenpäin ajatellen se aika oli monessa mielessä todella ahdistavaa, vaikkei sitä silloin tajunnut. Nyt kun ”saa” olla taas ”oma itsensä” — kovaääninen, törsäilevä, impulsiivinen, hajamielinen ja epäorganisoitunut hönö, joka saattaa välillä saada varsinaisia megaraivareita, osaa oikeasti arvostaa sitä, ettei kukaan yritä pakottaa mua mihinkään sellaiseen rooliin, johon mä en oikeasti mahdu. Samalla tietysti toivoo, ettei kenekään toisen tytön tarvitsisi käydä samaa kivikkoista polkua läpi kuin minkä itse on käynyt.

OK, lähdin sauvakävelystä, joka siis on hyvää liikuntaa, vaikka näyttääkin hölmöltä, mutta iloinen itsensä häpäiseminen rulettaa, eikö niin. Tämän jutun pointti — jos sellainen on olemassa — on kuitenkin se, että elämä on liian lyhyt elettäväksi jonkun toisen ihmisen sulle laatimaa elämää, jonkun toisen ihmisen sulle asettamien vaatimusten mukaan. Jokainen ansaitsee tulla arvostetuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Se ei tarkoita, että kumppanin olisi pakko pitää sun kaikista (huonoistakin) ominaisuuksista, vaan sitä, että se ottaa sut sellaisena kuin olet — rakastaa sun hyviä puolia ja sietää sun huonoja puolia (eikä yritä muuttaa niitä). Ihan samalla lailla sun on vastineeksi rakastettava kumppaniasi sellaisena kuin se on.

Jos sä koko ajan haluat ja ennen kaikkea yrität muuttaa jotain kumppanissasi — ”kouluttaa sitä” — niin silloin sä olet väärän ihmisen kanssa tai silloin sulla on omissa asenteissasi jotain korjattavaa. Ja päinvastoin. Jos ikinä kuulet kumppanisi sanovan sulle tai jollekin toiselle susta, että ”kyllä siitä ihan hyvä tulee, kun mä koulutan sitä” — juokse niin lujaa karkuun kuin pääset! Silloin sua ei nimittäin rakasteta sellaisena kuin sä olet, vaan sun kumppanisi rakastaa jotain ihme ihannekuvaa ja yrittää muokata sut sen mukaiseksi.

Tämä liittyy laihduttamiseen ja ylipainoon siten, että ylipaino ja heikko itsetunto kulkevat usein käsi kädessä ja jos sulla on heikko itsetunto, silloin sä saatat alkaa uskoa muiden juttuja siitä, kuinka sun pitäisi olla parempi ja muuttua kelvataksesi muille. Totuus on se, että vaikka sä kuinka yrittäisit muuttua, sä et pysty ikinä muuttumaan riittävästi kelvataksesi kumppanillesi/äidillesi/pompllesi/ystävättärellesi/opettajallesi/ jne. Et ikinä. Älä siis haaskaa aikaa yrittääksesi muuttua joksikin sellaiseksi, mitä sä et ole, vaan yritä tulla siksi ihmiseksi, kuka sä oikeasti olet. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ehdottomasti koko vaivan väärtti!