Avainsana: 2002-2003 Blogit

Jees,

jossain vaiheessa joku pyysi vieraskirjassa, että voisinko merkata ylös yhdeltä tai kahdelta viikolta kaikki syömiset — siitä huolimatta ovatko ne niin kauhean mallikelpoisia. OK, yritetään sitä nyt tällä viikolla, kun olen pääsääntöisesti kotona. Yritän kommentoida jokaisen päivän kohdalla oliko se nyt miten mallikelpoinen vai ei — ts. koska kirjaan kaikki päivät (myös vähemmän putkeen menneet), tästä viikosta ei välttämättä kannata ottaa esimerkkiä, ellen erikseen totea päivän olleen mielestäni esimerkillinen.

No, nyt jo tässä vaiheessa voin vain kuvitella, kuinka tätä viikkoa tullaan käyttämään mua vastaan, jos ja kun kaikki ei olekaan ihan esimerkillistä. Siksi seuraava vastuuvapauslauseke: tämä on tavallisen elämäntaparemonttia tekevän ihmisen ruokapäiväkirja. Koska elämäntaparemontti on edelleen kesken ja vasta opettelen uusia elämäntapoja, en välttämättä onnistu elämään jokaista päivää ”kaikkien taiteen sääntöjen mukaan”. Se ei haittaa minua, eikä sen kuulu haitata ketään teistä. Jos se haittaa, silloin teillä on joku ongelma a) itsenne kanssa, b) suhtautumistavassanne minuun… 😀

*****

Ai niin, ja koska haluan tällä ruokapäiväkirjalla kaikesta huolimatta myös ”opettaa” ihmisille mikä on fiksu valinta ja mikä ei, tulen kyllä kertomaan, jos joku asia on mielestäni päivän ruokavaliossa tms. pielessä. Tällaiset kommentit eivät ole selittelyä tai anteeksipyytelyä vaan havaintoja auttamaan teitäkin havaitsemaan miten omaa ruokavaliotaan voi a) analysoida, b) parantaa.

No niin, olisikohan nyt varoiteltu tarpeeksi?

*****

Joo, sitten on vielä yksi juttu.

Kun ilmeisesti voin jo paljastaa julkisesti, että olen saanut kesän alussa koekäyttöön tuollaisen Polarin laihdutussykemittarin (tulee nyt syyskuussa myyntiin), niin ajattelin kokeilla sitä mahdollisesti seuraavat 4 viikkoa. Asetin tavoitteeksi laihtua neljässä viikossa 2,6 kg (tänäaamuna paino oli eilisen mässäilyn jäljiltä taas 68,1 kg), jolloin mittari laski että mun pitäisi onnistua pääsemään tavoitteeseen, jos syön 1750 kcal päivässä ja liikun viikossa yhteensä 2900 kcalin edestä eli käytännössä joka päivä noin 414 kcalin edestä. Tämä sykemittari antaa korkeampia kulutuslukemia kuin vanha M52, joten siksi laitan tohon aina sekä vanhan että uuden mittarin lukeman. Toisekseen vähennän aina liikuntakaloreista liikunnan aikaisen peruskulutukseni (= eri asia kuin lepokulutus), joka mulla on arviolta noin 1,35 kcal / min. Niinpä merkkaan sulkeisiin mittarin antaman lukeman ja sulkeiden ulkopuolelle ”korjatun” lukeman, jota käytän kalorilaskelmissani.

Eli olkaa hyvä:

Kutrin tavallinen, eikä välttämättä lainkaan esimerkillinen, ruoka- ja liikuntaviikko

Esiaamiainen ennen lenkkiä

1 omena

1 sokeriton RedBull-juoma

2 suklaakonvehtia + 1 Raffaello kookospallero

195 kcal, 30 g hh, 2 g pr, 7 g rs, 2 g kt

Eli ennen lenkkiä söin omenan nostamaan verensokeria ja RedBullin antamaan energiaa ja nostamaan sykettä (= lisäämään energiankulutusta). Matkalla lenkille (ts. ennen sykemittarien käynnistämistä) erehdyin kuitenkin käymään naapurissa ja kuin itsestään käteni ojentui kohti suklaakonvehteja ja Raffaello-kookospalleroa. Hyi hyi! No, onneksi noi jäi tohon…

Sauvakävelylenkki

45 minuuttia nykyrockia kuunnellen (mm. Red Hot Chilli Peppers ja Coldplay) reippaaseen tahtiin sauvoen. Syke nousi OIKEIN KIVASTI, kiitos RedBullin. Päänsisäinen muistilappu: ei suositella nautittavaksi ennen juoksulenkkiä…

45 min, HRave (= keskisyke) 149, vanha mittari (korjaamaton syke)/uusi mittari (korjaamaton syke): 338 (277) / 435 (374) kcal, josta rasvaa 50 % eli n. 15 g rasvaa, 35 g hiilaria

Lenkin jälkeen en ehtinyt heti syödä, vaan söin vasta pari tuntia lenkin jälkeen:

Aamiainen

— Peruskaurapuuro eli 2,5 dl maitoa, 1 dl KuituPlus kaurahiutaleita, 1 tl vehnänalkioöljyä, 1 tl pellavansiemenöljyä, 1 tl hunajaa, ripaus suolaa, ripaus kanelia.

— n. 5 saksanpähkinänpuolikasta

332 kcal, 33 g hh, 17 g pr, 15 g rs, 8 g kt

Pari-kolme tuntia myöhemmin syötiin taas…

Lämminruoka

— 2 pienehköä perunaa

— 120 g naudan sisäfilepihviä marinoituna n. 0,5 rkl oliiviöljyä, joka oli maustettu punaisella chilipippurilla ja valkosipulilla

— Kantarellikastike, joka sisälsi (= yhden hengen annos): 125 g kantarelleja, 1 dl 10 % ruokakermaa, 0,5 rkl oliiviöljyä, 0,5 sipulia, ripaus suolaa ja mustapippuria, reilusti tuoretta persiljaa ja timjamia

— 100 g porkkanaa raastettuna

— 100 g parsakaalia höyrytettynä

518 kcal, 35 g hh, 39 g pr, 24 g rs, 9 g kt

Välipala

2,5 dl eli 155 g itseni juuri ennen syömistä metsästä poimimia mustikoita

1 prk Valion rahkaa

2 rkl Hermesetas Goldia (with Fructofibres! 🙂

219 kcal, 22 g hh, 28 g pr, 2 g rs, 6 g kt

Iltapala

1 keskikokoinen banaani

1 pienehkö omena

2 lasia rasvatonta maitoa (= 4 dl)

2 Möllerin Omega3-kapselia

Vihreää teetä

298 kcal, 51 g hh, 16 g pr, 2 g rs, 4 g kt

Olisi pitänyt syödä laihdutussykemittarin mukaan vielä 150 kcalia, mutta kun ei tehnyt mieli, niin ei tehnyt mieli. Syytän nälättömyydestä edellispäivän ylensyöntiä, joka runsaan hiilaripitoisuutensa ansiosta on epäilemättä nostanut leptiinitasot hetkellisesti taas kattoon… Leptiini on siis se hormooni, joka säätelee mm. kylläisyyttä.

Kokonaissaldo: 1562 kcal,

joista 45 % hiilareista, 29 % rasvasta ja 26 % proteiinista

eli 171 g hh, 101 g pr, 49 g rs ja 30 g kuitua.

Kasviksia yhteensä yli 800 grammaa.

Heh,

valittelin miehelle ”repsahdustani” ja se käski mun käydä lukemassa pari artikkelia T-magista. Heti tuli parempi ja motivoituneempi olo. Suosittelen muillekin…

T.C. Luoma oli siis aikoinaan Bill Phillip:in (? se Body for Life -äijä) kanssa tekemässä Muscle Mediaa, mutta sai kenkää/lähti sen jälkeen kun Billy-boy alkoi tosissaan pyörittää tota bisnestä. Se ja sen samasta lehdestä lähteneet frendit päättivät perustaa lehden, jossa kyllä mainostetaan noita lisäravinteita (koska jostain niidenkin on leipärahansa revittävä), muttei tehdä niiden myynnistä päätarkoitusta.

T.C. Luoman mm. repsahdusta käsittelevä kolumni

Punttia tosissaan nostavien naisten paneelikeskustelun I osa

Naisten paneelikeskustelun II osa

No, vähän tossa naisten paneelikeskustelussa oli epätarkkuuksia ja jopa virheellisyyksiä — mm. väite siitä, että hiilarit varastoituisivat ensisijaisesti rasvaksi. Väärin, väärin ja väärin! Hiilareita pitää todellakin vetää kerralla 500 grammaa, ennen kuin niitä aletaan muuttaa suoraan rasvaksi — sen sijaan sillä hetkellä kun elimistösi sulattelee runsashiilarista ateriaa, se käyttää enemmän hiilareita ja vähemmän rasvaa ravinnoksi. Jos ruokavalion ylikalorit tulisivat tarpeeseen nähden turhan isosta hiilarimäärästä, elimistö alkaa nimenomaan varastoida ruokavalion rasvoja, ei hiilaria.

Ai niin ja jos inhoaa lukea tekstiä mustalta pohjalta (kuten minä), niin ainakin Netscapen asetusten väri-kohdasta voi säätää omat suosikkivärinsä ”jyräämään” sivun väriasetukset.

Jees, meen tekemään kyykkyä ja tanssimaan.

No niin,

tänään voin sanoa sitten ekaa kertaa tänä vuonna oikein kunnolla ”repsahtaneeni”. Sukujuhlissa söin randomina n. 15-20 suklaakonvehtia sekä 5-8 kookospalleroa ilman mitään muuta järjellistä syytä, kuin etten ollut syönyt kunnolla sitten aamun ja että tarjolla ei ollut coctailpalojen lisäksi muuta kuin noi suklaat. Niin plus että samalla kun mätin noita suklaita kaksin käsin suuhuni, puhuin eri ihmisten kanssa. Eivätkä ne todellakaan olleet niin hyviä, että niitä olisi kannattanut niin paljon ahmia!

Nyt on kieltämättä todella tyhmä olo: kaloreita on mennyt jo noin 2000 kcalia, rasvaa on saatu 96 g ja hiilaria 218 g kun taas proteiinia vain 68 g ja kuitua säälittävät 10 g.

No, just nyt tuli mieleen toinenkin syy ahmimiskohtaukseen, mutten aio jakaa sitä teidän kanssanne… Sori :-D. Ihmismieli on ihmeellinen, enkä usko että tämä enää toistuu, ainakaan ihan heti.

Tässä vaiheessa vaihtoehtoja on about kolme:

1. olla syömättä enempää.

2. syödä sen verran, että saa puuttuvat ravintoaineet (lähinnä kuidun) kasaan.

3. harrastaa liikuntaa sen verran, että saa poltettua sen verran kaloreita, että voi syödä sen verran, että saa tarvittavat kuidut kasaan.

—

Niin tai näin, tästä on pakko ottaa opikseen. Ei enää mennä mihinkään syömättä pohjalle ja erityisen varuillaan ollaan tietyissä emotionaalisissa tilanteissa.

Plus että tänään kyllä harrastan vielä jotain liikuntaa — eräiden tutkimusten mukaan nimittäin elimistöllä kestää adaptoitua jopa viikko tavallista runsasrasvaisempaan ruokavalioon. Adaptoitumista voi nopeuttaa vain liikkumalla enemmän. Adaptoitumisen ajan rasva varastoituu helpommin sinne rasvavarastoihin ja palaa huonommin energiaksi.

Välillä näinkin:

eilen menin poimimaan vadelmia ja mustikoita ja päädyin 45 minuutin lenkille (josta 15 min ”juoksua” eli suomeksi sanottuna lönköttelyä). 🙂 Kerran näinkin päin.

Lenkille mietiskelin koko tätä elämäntavanmuutosta ja tajusin yhden asian. Aion eää 120 vuotiaaksi (= eri asia onnistuuko). Näin ollen mulla on parhaassa tapauksessa edessäni vielä 92 vuotta. Huonossakin tapauksessa (about keskimääräinen elinikä) mulla on jäljellä n. 40-50 vuotta elämää.

Kun mä n. 20 vuotta sitten aloitin englannin opiskelun koulussa, mä en osannut sanoa kuin ”hello” ja ”let’s go”. Vuotta myöhemmin mä osasin puhua vähän enemmän ja jopa ymmärtää yksinkertaisia lauseita, mutta ei ollut puhettakaan, että esim. olisin lukenut kirjan englanniksi, kirjoittanut pitkiä meilejä englanniksi jne. Nyt, 20 vuotta myöhemmin mä pystyn lukemaan/kirjoittamaan sujuvasti englantia. Vieläkin mun ääntämykseni on niin outoa, että jenkit eivät ymmärrä mun kaikkia sanoja, mutta lähtökohtaisesti mä kyllä ymmärrän niitä. Sama juttu tietokoneiden kanssa — siitä on nyt 14 vuotta kun mä istuin Macintosh-tietokoneen eteen ja ainoa mitä tiesin oli ettei saa painaa ”cancel” (= isä tarkoitti delete, mutta sanoi väärin)… 😀 Nyt niin mäkkien kuin windows-koneiden käyttö on lastenleikkiä. Niin tai kokkauksen. n. 22 v. sitten tein ekan pastakastikkeen äidin valvonnasta. Repertuaari on laajentunut todella runsaasti sitten niiden ekojen kokkausten.

No miten tämä liittyy laihduttamiseen/terveellisiin elämäntapoihin? Koska mulla on nyt menossa ihan samanlainen oppimisprosessi. Mä en ole ennen osannut syödä terveellisesti, saati liikkua säännöllisesti ja monipuolisesti. Koska ihminen voi oppia vain rajallisen määrän asioita rajallisessa ajassa, miksi mä vaatisin itseäni hallitsemaan terveelliset elämäntavat täydellisesti alle vuoden opettelulla, kun mä en ole vaatinut sitä muidenkaan uusien asioiden kanssa (esim. että mun olis vuoden jälkeen pitänyt kyetä osata lukea paksuja romaaneja englanniksi)? Tää terveiden elämäntapojen omaksuminen on ainakin mulla elämänmittaista oppimista. Tänä vuonna opin perusteet — tulevina vuosina opettelen soveltamaan niitä muuttuviin elämäntilanteisiin. Ehkä sitten kuolinvuoteellani voin sanoa olevani tämän alan mestari…

Eli kärsivällisyyttä peliin! Kannattaa myös huomata, että rasva voi palaa (lopullisesti pois), vaikkei se aina heti näkyisi painossa. Jos yhtäkkiä aloittaa liikuntaharrastuksen, samalla nostaa syödyn ruoan määrää jne., laihtuminen ei heti näy vaa’assa. Kannattaa katsoa ainakin kaksi viikkoa, mieluiten kuukausi, mitä jostain (terveellisestä) elämäntapamuutoksesta seuraa. Päätös pysyvästä laihtumisesta edellyttää myös ajatustavan muutosta: pitää opetella keskittymään pitkän tähtäimen tuloksiin ja tavoitteisiin. Kärsimätön ihminen voi harhauttaa itseään keskittymällä joka päivä siihen, että onnistuu juuri tänään saavuttamaan tälle päivälle asetetut toiminnalliset tavoitteet — että syö säännöllisesti, että liikkuu, että ruoanlaatu on hyvää jne. Tulokset seuraavat kyllä perässä — ja jos esim. kahden viikon jälkeen paino ei vieläkään näytä olevan laskusuuntainen, silloin ne edellisviikot eivät ole menneet hukkaan. Silloin olet kaksi vikkoa ”kokeneempi” terveiden elämäntapojen harrastaja, kehosi terveys on parantunut lähtötilanteeseen nähden ja uusien muutosten (liikunnan määrän tai tehon lisäys tai ruoan laadun tarkistus tai määrän vähentäminen) tekeminen on taas hitusen helpompaa.

Jos haluatte laihtua pysyvästi, te ETTE SAA keskittyä PELKKÄÄN LAIHDUTUKSEEN! Laihtua voi miten tahansa, vaikka olemalla kokonaan syömättä. Ei, teidän pitää keskittyä ensisijaisesti elämäntapamuutokseen ja vasta toissijaisesti laihdutukseen. Tämä on käytännössä vain omiin asenteisiin, odotuksiin ja tavoitteisiin tehtävä muutos — ts. täysin korvien välissä tapahtuva. Kuten sanottua, laihduttajan pahin vihollinen on hänen oma päänsä — ei yksikään ulkoinen tekijä.

Tsemppiä!

Tänään taas Itiksen Stockan herkun käytäviä haahuillessa tuli mieleen, miten paljon mä oikeastaan rakastankaan ruokaa. Siis ruokaa yleensä — ei pelkästään sen syömistä. Mulle tulee vain hyvä fiilis, kun saan ihmetellä kaikki tarjolla olevia tuotteita, haistella tuoksuja, miettiä miltä jokin maistuu jne. Jo silloin kun mä olin vaihtarina Wienissä, mun lempipaikkani oli Naschmarkt — kiinteä ruokatori lähellä keskustaa. Siellä myytiin kaikkea todella eksoottisista mausteista ja hedelmistä kalaan ja tuoreeseen lihaan. Välillä tulee ihan ikävä kaikkia niitä tuoksuja, värejä ja makuja, mitä siellä haistoin/näin/maistoin. Sitä ennen mä en ollut nähnyt koskaan mitään vastaavaa, koska olin asunut aina maalla ja eksoottisin ruokakauppa missä olin käynyt oli varmaan paikallinen S-market… 🙂 Muutenkin toi Itävallan vuosi oli mulle ruokalöytöjen aikaa — sitä ennemn mä olin hirvittävän nirso enkä suostunut mm. syömään muuta lihaa kuin jauhelihaa… 🙂 Itävallassa tulivat knöödelit js scnhitzelit sitten sitäkin tutummaksi. En kyllä lihonut, vaan päinvastoin laihduin todella hoikaksi, koska mulla ei ollut varaa bussi/metrolippuun enkä uskaltanut yhdet sakot saatuani matkustaa enää pummilla. Kun sen lisäksi olin jatkuvasti myöhässä, tulin kävelleeksi/juosseeksi todella paljon ko. vuoden aikana… 😀 Aijai, siitäkin on jo 10 vuotta kun palasin takasin Suomeen. Niin se aika kuluu…

Hmmm… Viimeinen viikko on ollut painollisesti yhtä vuoristorataa. Eilen paino oli 67,5 kg, tänäaamuna se oli 68,3 kg eli 800 grammaa korkeampi. Todennäköinen syy: edellispäivän kuitusaldo oli huikeat 36 grammaa kuitua (kalorit pysyivät alle 2000 kcalissa). Jossain olen joskus törmännyt väitteeseen, että jotkut afrikkalaiset heimot söisivät yli 100 g kuitua päivässä (per lärvä siis!). Kuulostaa aika uskomattomalta. En pikaisella haulla kyennyt löytämään lähdettä ainakaan netistä — muistelisin sen kyllä olleen joko joku lehti tai sitten kirja. Tolla nettihaulla tuli ristiriitaisia väitteitä — joidenkin mielestä on mahdotonta syödä liikaa kuitua, joidenkin mielestä taas liiallinen kuidun saanti vaikuttaa paitsi kaasuneritykseen (= pierettää enemmän), myös haitallisesti suoliston hyvinvointiin. No, en usko että vielä 40 grammaakaan kuitua on liian paljon (ihanteellinen määrä 30-35 g) enkä tiedä missä määrin noi väitteet liiallisen kuidun haitallisuudesta ovat perua niiltä ajoilta kun kuidun kuviteltiin ylipäätään olevan ihmiselle haitallista! 🙂 Plus että ainakin alle 2000 kcalin dieeteillä ton 30 gramman kasaan saaminen voi jo olla työn ja tuskan takana….

Jees, ulkona on ihana ilma, nyt voisin potkia itseni käymään lenkillä ulkona kun vielä voi (= ei ole lunta ja liukasta).

Vanha sivujen ulkoasu on kyllästyttänyt jo pidempään, joten kun en tänään jaksanut enää tehdä töitä, tein loppuun aikoja sitten aloittamani etusivu-uudistuksen — sillä seurauksella että valikot eivät toimi enää ihan täydellisesti… No, fiksaan ne kun kerkiän (= viikonloppuna, kun on tarkoitus harrastaa muutakin päivitystoimintaa).

Hitsi mä rakastan syksyä!

On lämmintä, mutta silti raikasta, mustikat on isoja, koko kroppa (ja mieli) on täynnä energiaa kesän jäljiltä. Seuraava joulu on taas edellisjoulua lähempänä. Ylipäätään on sellainen olo että on valmiina uusiin haasteisiin.

No, ei mulla ole kyllä mielessä mitään erityisiä uusia haasteita. Jotain uusia lajeja ajattelin kokeilla, mutta syömisiä jatkan vielä Italian reissuun asti 1700-1800 kcalin tienoilla ja liikunnat yritän saada taas jokapäiväisiksi. Kroppa alkaa näyttää jo sen verran kivalta, ettei varmaan tarvitse enää kauaa trimmata tolla kalorimäärällä (ts. kohta voi syödä kulutuksensa mukaan eli huikeat 200-500 kcalia enemmän — ruoan laadun aion pitää samana loppuelämäni…) varsinaisen ”loppusilauksen” uskon sitten tulevan kuukausien ja vuosien mittaan monipuolisella liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla.

Kirjaprojekti on todella loppusuoralla ja on hyvä katsoa luoda katsaus taaksepäin. Mikä on tärkeintä mitä olen oppinut/ymmärtänyt projektin aikana? Ensinnäkin tietysti sen, että kokonaisuus ja suuret linjat ratkaisevat. Elimistömme on hieno ja herkkä värkki, joka pyrkii tasapainoon. Niinpä kaikenlainen kikkailu on turhaa, koska elimistö ”sabotoi” esim. yrityksiämme polttaa tavallista enemmän rasvaa. Tämä on tietysti siinä mielessä hyvä, että omaa ruokavaliotaan ja liikuntaohjelmaansa koostaessaan ei tarvitse miettiä ”polttaako tämä nyt kaikkein optimaalisimmin rasvaa”. Toinen pointti on se, että ruokavaliossa/liikunnassa kaikkein tärkeintä on se, että ne sopivat juuri sinulle — parhaastakaan dieetistä/liikuntaohjelmasta ei ole mitään iloa, jos sitä ei jaksa noudattaa pienin muutoksin koko loppuelämäänsä — saati edes laihdutusaikaa.

Mä olen nyt oppinut tämän 7,5 kk:n aikana että mun ”sietorajat” ovat loppujen lopuksi aika kapeat — pidempi aika alle 1800 kcalilla saa laihduttamisen tökkimään. Samoin mun on ihan turha ahnehtia liikaa liikuntaakaan. Tai ylipäätään yrittää ”kiirehtiä” (vrt. täysin epäonnistunut ”tehodieetti” kokeilu ennen New Yorkin -matkaa :-D). Joo, 1600 kcalilla olisin laihtunut vähän nopeammin ja ihan yhtä turvallisesti, mutta jos siihen pyrkimisestä seuraa innon lopahdus, on parempi vain tyytyä hitaampaan tahtiin, mutta pysyvämpiin tuloksiin. Mä olen oppinut myös kuuntelemaan enemmän omaa kehoani ja tuijottamaan vähemmän laskelmia/mittareita. Yllättäen mun kroppa haluaa terveellistä ruokaa (= voi sen jälkeen paremmin) ja liikuntaa (= se alkaa tuntua levottomalta tai ”kutisevalta” pitkään istuessa).

Muuta sälätietoa, joka vähän yllätti: ei tarvitsekaan lämmitellä ennen venyttelyä (vaikka joku saliohjaaja näin mulle kaaauan sitten kertoi) ja Omega3-rasvahapot (joita käytännössä löytyy merkittävässä määrin lähinnä rasvaisesta kalasta ja kalanrasvasta valmistetuista kapseleista/öljyistä) saattavat lisätä perusaineenvaihduntaa peräti 5-10 % sekä vaikuttaa nimenomaan rasvanpolttoon ja mahdollisesti jopa vähentää rasvan varastointia (nämä ovat kuitenkin alustavia tutkimuksia, ”totuuden” löytämiseksi täytyy asiaa tutkia vielä enemmän) — lisäsivät ne sitä sitten kaikilla tai eivät, ne tekevät myös hyvää mm. veren lipidiarvoille, aivoille jne., joten niitä kannattaa kyllä muutenkin syödä. Sen sijaan CLA-öljystä saattaa seurata jotain terveyden kannalta huonoja sivuvaikutuksia eikä siitä näyttäisi muuten olevan terveydellistä hyötyä eli Omega3 voi olla kokonaisuutena parempi vaihtoehto, jos haluaa ”rasvoilla” lisätä energiankulutusta… 😀

No, opin mä kaikkea muutakin, mutta en niitä nyt tähän hätään muista. 🙂 No, tätä kaikkea käsitellään siis yhteensä yli 300 liuskan eli tehokkaasti taitetun 195 (?) sivun ajan tossa kirjassa.

Nyt on IHAN pakko hehkuttaa!

Kävin just tutustumassa Keravan tulevaan CMS-saliin (Forever Kerava?) ja samalla keskustelemassa yhteistyömahdollisuuksista. Vaikka siellä on remontti vielä kesken, nyt jo saattoi nähdä että salista on tulossa oikein viihtyisä.

Olen kyllä seurannut sivusta tota CMS-salien toimintaa (mm. mun tähänastiset saliohjelmat on tehty Matinkylän Forever:issä [ent. Victoria] — oikein kiva sali sekin, mutta ikävä kyllä yli tunnin ajomatkan päässä), mutta vasta nyt mulle valkeni MITEN laajat palvelut CMS-klubin jäsenet saavat käyttöönsä.

Esim. nyt jo Hyrylässä salia pitävän ja siis myös tämän tulevan Keravan salin omistavan PR Sport Clubin syksyn tapahtumakalenterissa on mm. hohtokeilausta, jousiammuntaa, mikroautoilua, ratsastusta, luentoja ja laivareissu — ja kaikki nämä ovat siis jäsenille ilmaisia! Siis salitreenin, aerobicien ja muiden ohjattujen treenien (mm. kuntonyrkkeily ja jooga), henkilökohtaisen ohjauksen ja muilla saleilla treenaamisen lisäksi!

OK, vastineeksi joutuu sitoutumaan jäsenyyteen vuodeksi kerrallaan eikä jäsenyys ole aivan ilmaista (kysykää salilta tarkka hinta), mutta jos käy salilla useamman kerran viikossa ja lisäksi pari kertaa jumpassa, niin äkkiäpä kuukausimaksu on ”kuitattu” ja päälle tosiaan lisäksi tulee henkilökohtainen ohjaus ja noi lisähappeningit. Sitouttamisen tarkoituksena on taata salille säännölliset tulot, jolloin salin ja sen toiminnan kehittäminen on helpompaa.

Hyrylän sali sijaitsee käsittääkseni Osuuspankin talossa (?), Keravan salia rakennetaan parhaillaan vanhaan Alkoon (siis siihen Prismaa vastapäätä toisella puolella rataa olevaan rakennukseen). Keravallakin otetaan jo jäsenyyksiä vastaan: puh. 0405344601, avajaiset ovat 6.9. Lisätietoa: http://www.prsport-club.com/

Joo ja ei, en nyt sitten oikeasti hehkuta tätä vain tulevien yhteistyökuvioiden takia… 😀 Olen aidosti ilahtunut siitä, että on olemassa yhteisöjä, joihin liittymällä voi oikeasti ylläpitää ja kehittää omaa liikunnallista elämäntapaansa ja joilta saa vastaavasti tukea matkallaan kohti terveempää ja hyvinvoivempaa minää.

Muita löytöjä: sokeriton RedBull, 7,5 kcal / prk (haalistuneen näköinen purkki). Joskus jos pitää olla oikein pirteä ja skarppi vaikka olen väsynyt, saatan juoda noita energiajuomia, koska pidän niistä enemmän kuin kahvista. No, niissä on aina ärsyttänyt suhteellisen runsas sokerimäärä. Onneksi joku on tajunnut tehdä kevyemmän version.

Ja työnteko jatkuu taas…

Jeps jeps.

Edellinen blogimerkintä oli näköjään herättänyt närkästystä. No, ehkä se oli vähän törkerösti kirjoitettu ruokaa odotellessa.

Pointti on kutakuinkin se, että nykyinen hiilarihysteria, joka tuntuu olevan vallalla niin mediassa kuin joillain netin keskustelupalstoilla tuo mieleen joskus vallinneen rasvahysterian. Hiilari ei ole sen vaarallisempaa kuin rasvakaan — kohtuudella nautittuna. Ei, vaikka nyt on muotia suhtautua hiilareihin kuin myrkkyyn. Huonosti muotoillulla ja liikaa kirjoitetulla mielenterveyskommentilla viittaan siihen, etten ymmärrä miksi ihmiset menevät mukaan äärimmäisyysjuttuihin ja vielä kerta toisensa jälkeen. No, rehellisyyden nimissä en voi mitenkään tietää, ovatko jotkut nyt hiilareita kyttäävät ihmiset aiemmin olleet rasvaa kyttääviä ihmisiä, vai onko lowcarb-dieetit todellakin ensimmäisiä dieettejä, joka heihin on kolahtanut.

Eli mielenterveys-pointilla en viitannut lowcarbaajiin, vaan siihen kuinka jotkut ihmiset näyttävät paniikissa (niin viestien perusteella vaikuttaa) etsivän aina vain sopivaa dieettiä ja menevät mukaan ääri-ilmiöihin sen ihmeellisemmin kyseenalaistamatta. Ja huomautan että myös täysin vähärasvainen ja erittäin runsashiilihydraattinen ruokavalio on myös ääri-ilmiö. Ja kuten kaikki ääri-ilmöt, uskon että lowcarbaus menee tälläKIN kertaa pois muodista (ekaa kertaa muodissa se oli silloin 70-luvulla).

Joku epäili osuuttani kirjan kirjoittamisessa. Olen ammattikirjoittaja, jolla tiettävästi on sana hallussa (vaikkei sitä kaikkien blogimerkintöjeni perusteella ehkä uskoisikaan). Olen kirjoittanut yhteensä 18 (nuorten)romaania ja ollut kirjoittamassa Salattuja elämiä, Benner & Benneriä, Kotikatua, Laura-sarjaa ja muita pienempiä televisiosarjoja. Olen konsultoinut elokuvakäsikirjoituksia ja opettanut käsikirjoittamista. Olen kirjoittanut novelleja, lehtiartikkeleita ja sketsejä. Siksi olen kirjoittamassa tätä kirjaa ammattilaisten valvonnassa ja ohjauksessa. Samalla lailla olen esim. kirjoittanut spiikkejä kalastusohjelmaan, vaikken tiedä sitäkään vähää kalastuksesta kuin tiedän terveellisistä elämäntavoista.

Terveellisiä elämäntapoja en ole hylännyt missään vaiheessa, en varsinaisesti edes ulkomaanmatkalla, vaikka siellä annoin itseni valita epäterveellisempiäkin ruokia. Syynä tänne raportoimattomuuteeni ei ole innon lopahtaminen vaan yksinkertaisesti helvetilinen kiire. Tänä aamuna paino oli 68 kg ja näytin edelleen turvonneelta, eli näillä näkymin kahdessa viikossa ylimääräistä oli tullut korkeintaan 600 grammaa, mahdollisesti jopa vähemmän.