Tällä vähän vajaat 44 minuuttia pitkällä nettiluennolla puhun ensin siitä, miten vuosi(kin) on vain ajatus — mutta miksi silti kannattaa luoda katse kuluneeseen vuoteen ja suunnitella tulevaa vuotta.
Sen jälkeen kysyn 7 hyvää kysymystä joiden avulla voit hahmottaa kulunutta vuotta ja suunnitella tulevaa.
Vastaan myös itse kysymyksiin.
Millainen sinun vuotesi 2013 oli? Millaisen vuoden 2014 sinä haluat luoda?
Tämä video on kaikkien katsottavana vain 31.12.2013 asti — jos haluat katsoa sen myöhemmin tai katsoa muita VIP-webinaareja, liity kutri.net:in vip-jäseneksi.
Vuosi ei ole ajatus. Vuosi on se aika, joka maapallolla menee kiertäessään auringon ympäri. Myöskään kuukausi ei ole ajatus, sillä se on se aika, joka suunnilleen menee yhteen kuunkiertoon. Luonnonilmiöt ja kausivaihtelut johtuvat maapallon liikkeistä.
Ei pidä myöskään sekoittaa eri ajanlaskuja toisiinsa, sillä vuosi on kaikissa ajanlaskuissa yhtä pitkä. Eri asia on se, kuinka kauan joku sivilisaatio on aikaa laskenut.
Eli faktat kuntoon, ennen kuin alat höpistä 🙂
JENGA — joo, olisin voinut olla selkeämpi. Anteeksi!
Se vuosi jota esim minä ajattelen vuotena 2013 on vain ajatus. Maapallo kiertää joo aurinkoa meidän ajanlaskullamme 365,25 vrk, mutta miksi lähden laskemaan uutta kierrosta juuri 1.1.?
Hindukalenterissa vuosi on noin 360 vrk, islamilaisessa kalenterissa 354 tai 355 vrk, Thai-kuukalenterissa 354, 355 tai 384 päivää.
Tai kuukausi jota ajattelen tammikuuna on vain ajatus. Esimerkiksi täällä listataan 5 erilaista kuukausityyppiä joiden pituus poikkeaa toisistaan: http://en.wikipedia.org/wiki/Month#Types_of_months
Tämä oli hyvä esimerkki siitä, miten helppoa on pitää oikeasti ajatuksia ”konkreettisina, olemassaolevina asioina” ihan vain siksi, että ne perustuvat johonkin todelliseen ilmiöön. Kiitos!
Ai niin — enkä siis missään nimessä halua vähätellä tai väittää etteivätkö kalenterivuodet, kuukaudet jne. olisi erittäin käytännöllinen ajatus. Vuoden lopussa vuoden päättymistä tuskailevat tai vain vuoden alussa muutosprosessia aloittaville voi tehdä hyvää muistaa että vuoden aloitukset ovat vain ajatus.
Toinen tällainen ”vain ajatus” konsepti joka tuntuu tosi todelta on valtio. Ei ole mitään konkreettista Suomen valtiota. On esimerkiksi tietty maa-alue, joka on lukemattomien ihmisten ajatuksissa ”Suomi”. Historia osoittaa että tämä ajatus voi vaihtua yhdellä sopimuksella.
joskus voisit määritellä, mikä on vain ajatus ja mikä ei? jos valtio on vain ajatus, niin mikä sitten EI ole vain ajatus? Jos maailmassa arviolta 95% ihmisistä uskoo siihen, että valtiot ovat konkreettisia ja totta – tai ainakin että valtion käsite on totta, niin käytännön tasolla puhutaan universaalista totuudesta. Aina voi saivarrella ollaanko niin vain sovittu, mutta jos se, että yksittäinen ihminen päättää ajatella toisin, ei vaikuta asiaan mitenkään, niin eikö se johda siihen että siinä saa saivarrella ihan yksikseen.
Mielestäni vuosi on universaali totuus, koska maapallo nyt kiertää sen vuoden ajan aurinkoa, ja sitä kierrosta sanotaan vuodeksi. Ei kai se vaikuta vuoden käsitteeseen sen enempää, mistä kohdasta ruvetaan mittaamaan? Yhtä kauan siihen menee joka tapauksessa.
Toki valtio on vain ajatus 🙂 Siitä on kiinnostavaa tutkimusta. ”Klassikoin” lienee Benedict Anderson. Sallinette karvalakkiviittauksen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitteellinen_yhteis%C3%B6
Hämmentävää, mutta mä en oikeastaan halua muuttaa mitään. Ei ole yhtään suurta projektia mielessä, ei mitään asiaa johon haluaisin radikaalin muutoksen, eikä erityistä tarvetta luoda mitään uutta. Haluan vain jatkaa elämääni suunnilleen samalla tavalla kuin tähänkin asti.
Tuli muuten mieleen, että jos esimerkiksi sä haluat oikeasti seurata miten vuosi etenee, tähän videoon ja noihin vastauksiin pitäisi palata muutaman kerran vuodessa, jotta pysyisi ns. raiteilla. Mulla on kokemus, että vuodenvaihteessa on kiva suunnitella ja visioida kaikkea, mutta 12 kuukauden jälkeen tuskin muistaa, mitä vuosi takaperin ajatteli. Eli sä voisit tehdä jonkinlaiset osavuosikatsaukset, joissa kertoisit miten kaikki on edennyt. Sehän voisi olla hyödyllistä itsesikin kannalta.
JENGA — no mutta tuohan on hyvä tilanne! Ja elämä anyway muuttuu automaattisesti kun lapset kasvaa jne.
Joo, tosissaan tavoitteita asettavathan tekevät tarkkaa seurantaa, jossa tavoitteiden toteutumista seurataan jopa päivittäin. Mun filosofia on se, että jos seuraan ns. sielun tavoitetta/visiota, niin se toteutuu ihan sillä, että pysähdyn vähän väliä kuuntelemaan tätä sisäistä viisauttani.
MUTTA tuli heti mieleen että varsinkin noissa parisuhteen laatuaika asioissa voisi harrastaa valvontaa, koska se on enemmän sellainen ”olisi kiva” tavoite, kun taas noi startup asiat polttelevat mua niin, että näen jo nyt että teen niiden eteen varmasti koko vuoden töitä. 🙂 Kiitos!
Ehkä valtio on alun perin ”vain ajatus”, mutta siitä on tullut varsin konkreettinen rakennelma tai kokoelma rakennelmia, jotka eivät häviä ajattelutapaa muuttamalla, eikä valtiosta pysty kukaan enää irtisanoutumaan, vaikka omaa ajattelutapaansa muuttaisikin.
Ja rajat ovat tietysti sopimuksia, mutta sanoisin kyllä, että Suomen valtio on varsin konkreettisesti olemassa nykyisten rajojensa sisällä.
Nyt aletaan ehkä mennä niin sanotusti ”kaninkoloon” eli syrjään alkuperäisestä aiheesta, mutta mennään vaan. 🙂
Universaali totuus = totta sadalle prosentille väestöstä aina ja kaikkialla.
Mistä voidaan päätellä ettei oikeastaan ole universaaleja totuuksia. 🙂
Heitin valtioesimerkin lähinnä siksi, että se on minusta ihan mielettömän kiehtova ajatus. Yhtenä päivänä menin Tallinnaan ja olin Neuvostoliitossa. Seuraavana päivänä olin Viron Tasavallassa. MIKÄÄN ei fyysisesti muuttunut muuksi.
Tai yhtenä hetkenä oli DDR — minuuttia myöhemmin sitä ei ollut enää olemassa. Mikään muu ei muuttunut kuin sopimus — eli ajatus.
Suomessa tätä on koettu nyt kuntauudistuksessa ja sitä ennen maakuntauudistuksessa.
Pidän täysin mahdollisena, että minun elinaikanani Suomen valtio lakkaa olemasta — esim. niin että EU:sta tulee Yhdysvaltojen kaltainen liittovaltio.
Olen tuntenut lapsuudessani ihmisiä, jotka ovat eläneet ajalla, jolloin itsenäistä Suomen valtiota ei ollut. Ja tunnen ihmisiä joiden kotitalo oli yhtenä päivänä Suomessa, seuraavana päivänä Neuvostoliitossa eikä enää heidän omaisuuttaan.
Voi myös kysyä onko Suomen valtio jossa nyt elämme sama Suomen valtio, joka se oli ennen EU:hun liittymistään. Sanoisin että ei.
No, näillä ajatuksilla valtiosta ei välttämättä ole mitään merkitystä käytännön tasolla muulloin kun silloin kun valtio muuttaa muotoaan, yhtyy toiseen tai lakkaa olemasta.
(myöhemmin lisää, nyt pitää tissittää)
No, kyllä se Virokin oli ja on valtio. Nimi muuttui, mutta ei se valtiokoneisto mihinkään kadonnut.
Niin, nyt sitten törmätään siihen, mitä sanalla ”valtio” tarkoitetaan.
Viro ei esim Neuvostoliiton johtajien näkökulmasta ollut itsenäinen valtio vaan Neuvostoliittoon kuuluva neuvostotasavalta.
Tunnustan että jouduin verestämään muistiani Viron historiasta — olin unohtanut että esim Suomen kannan mukaan Viro oli miehitetty (itsenäinen) valtio Neuvosto-Viro-aikaan. Eli tällöin esim neuvostoliittolaisten ja suomalaisten ajatus siitä mikä on Viron valtio oli eri.
Täällä on hyvää materiaalia valtion eri määritelmistä: http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiologia/luku7.html
Niin, mutta edelleen ollaan siinä määrittelyongelmassa. Jos valtio on vain ajatus siksi, että se voidaan milloin tahansa purkaa, myös esimerkiksi konkreettiset rakennukset ovat pelkkiä ajatuksia, koska nekin voidaan milloin tahansa purkaa. Toisaalta taas jos universaalin totuuden pitäisi olla sama kaikille, niin mistä tahansa voidaan sanoa ettei se ole universaali totuus, koska aina löytyy jostain ihminen, joka on päättänyt olla uskomatta asiaa.
Mielestäni viet tän universaalin totuuden ajatuksen vähän turhan pitkälle, koska silloin päädytään helposti näihin epähedelmällisiin keskusteluihin siitä, onko esimerkiksi fysiikan lait universaaleja totuuksia, koska esimerkiksi painovoima ei ole kaikkalla maailmankaikkeudessa sama. Mutta tuon tyyppinen pohdiskelu on asian ytimen kannalta turhaa, koska se, miten painovoima toimii Marsin pinnalla on lähes kaikille ihmisille täysin yhdentekevää.
Olennaisempaa olisi keskittyä siihen, milloin keksimme itse toimintaamme ja ajatuksiamme rajoittavia ideoita, jotka eivät ole laajasti jaettuja, ja joista luopuminen on täysin omassa vallassamme. Esimerkiksi valtion ajatuksesta luopuminen ei yksilön tasolla johda yhtään mihinkään, koska koko muu maailma edelleen toimii siitä lähdökohdasta, että valtiot ovat olemassa ja hyvinkin konkreettisia. Mutta jos havaitsee ajattelevansa esimerkiksi niin, että ”minun pitää suorittaa asia X ollakseni kunnon ihminen” kyse on asiasta, josta on konsensus todennäköisesti vain hyvin pienen ihmisjoukon keskuudessa, joskus ajatuksesta ei kenties ole tietoinen kukaan muu kuin ajattelija itse. Tällaisten ajatusten kyseenalaistaminen on hedelmällistä, sen sijaan nämä valtiopohdiskelut eivät konkreettisesti edistä kenenkään hyvinvointia, vaikka sinänsä välillä ihan hauskoja ovatkin.
Joten ehdotan, että jatkossa valitset esimerkit vähän maanläheisemmin sotkematta fysiikan lakeja, astronomisia faktoja ja maailmanlaajuisesti sovittuja yhteiskuntarakenteita keskusteluun 🙂 Muuten me väännetään täällä taas, koska ainakin itseäni häiritsee että faktat sekoitetaan ideoihin.
”Esimerkiksi valtion ajatuksesta luopuminen ei yksilön tasolla johda yhtään mihinkään, koska koko muu maailma edelleen toimii siitä lähdökohdasta, että valtiot ovat olemassa ja hyvinkin konkreettisia.”
Kenties mennään jo beating a dead horse -osastolle, mutta tää on musta aina ollut ongelmallinen ajatus. Miten muuten lähtökohdat muuttuvat, kuin yksilö kerrallaan? Tai no miksei yli yön jonkun vallankumouksen tm. johdosta jolloin kaikkien on pakosta nieltävä joku doktriini, mutta sehän vain osoittaisi alkuperäisen lähtökohdan kontingenssin. Ahh, tieteenfilosofiaa… 🙂
Sen sijaan käytännöllisempää olisi nähdä, että monet sellaiset asiat joiden miellämme aiheuttavan meille ahdistusta ovat nekin vain ajatuksia, vaikka näyttävät ”tosi todelta”.
Esim. yhteiskunta:
”Yhteiskunta vaatii/odottaa minulta X.”
X = jotain ankeaa ja ahdistavaa
OK, näytä minulle yhteiskunta. OK, voit tuoda eteeni joukon ihmisiä ja sanoa että ”tässä on se yhteiskunta”. Jos sitten aletaan kysellä näiltä ihmisiltä että ”vaaditko/odotatko minulta X:ää”, niin vastauksia tulisi laidasta laitaan.
Eli ei ole oikeasti mitään yhteiskuntaa, joka edellyttää esim. että hankit hyvän koulutuksen ja pysyvän työpaikan ja paritalon puolikkaan ja puolison ja 1,5 lasta ja kultaisen noutajan.
”Maanantait masentavat minua.”
Niin, nyt on vuorokausi, jota kutsumme yhteisellä nimellä ”maanantai”, mutta ongelmana ei ole maanantai vaan se, että dokasit kaksi päivää sitten ja sotkit uniryrtmisi ja nyt herääminen oli vaikeaa ja kehosi tuntuu alavireiseltä.
Jos ajattelet lauantaina kutsuttuna päivänä ahdistuneena maanantaiksi kutsuttua päivää, niin huomaa että voit omilla elämäntapavalinnoilla vaikuttaa siihen, miltä ko. päivä tuntuu. Tai sitten tehdä niin kuin minä ja tehdä duunia viikonloppuisin, jolloin maanantai ei tunnu sen ihmeemmältä kuin torstai tai sunnuntai. 🙂
”Nyt pitää tehdä uudenvuoden lupauksia, koska on tammikuu.”
Olen kirjoittanut aiemmikin siitä, miten hölmöä on, että teemme uudenvuodenlupaukset tammikuussa, kun on pimeää ja olosuhteet ovat haastavimmat esim. liikuntaharrastuksen aloittamiselle. Teemme sen siksi, että se oli vuonna 46 ennen ajanlaskumme alkua päivä, jolloin Rooman konsulit astuivat virkaansa.
Kyllä, luit oikein. (Täältä voit lukea lisää aiheesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Juliaaninen_kalenteri)
Sinä olet nyt aloittamassa laihdutuskuuria, uutta liikuntaharrastusta, tipatonta tammikuuta tms. vain siksi, että 2059 vuotta sitten joku päätti että ”aloitetaan tää vuosi nyt sit vaikka tästä kun nää konsulit astuu virkaansa.”
(Bysantissa ja ortodoksisessa kirkossa vuosi olisi alkanut fiksummin elokuusta, koska sitä pidettiin Augustuksen syntymäkuukautena.)
Ehkä kirjoitan tästä huomenna blogikirjoituksen. 🙂
Kiitos kaikille kiinnostavasta keskustelusta! Tulipa nyt perehdyttyä kunnolla kalenterihinkin.
Juu, tämä ”vain ajatus” on hankala lähtökohta. Jos katson tilannettani vuosi sitten ja tänään ja olen mielestäni edistynyt joissakin asioissa, niin sekin on ”vain ajatus”. Ja mitä on ”edistyminen” ja niin edelleen ja niin edelleen.
Niinpä. Ajatuksia pitäisi osata soveltaa varoen ja vain oikeassa tilanteessa. Katri, tässä olisi sulle taas hyvä blogiaihe. Milloin pitää ajatella että tämä on vain ajatus, ja milloin ei? Koska lukija on aivan oikeassa. Eli mistä tietää, milloin tilanne on sellainen että tästä ideasta on hyötyä, ja milloin sitä ei missään nimessä kannata käyttää – vrt. edellinen esimerkki siitä, että positiivisetkin asiat on helppo nollata ajattelemalla että ei se ole totta, se on vain ajatus.
VAAQA: vastaus on kriittinen massa. Esimerkiksi edustuksellinen demokratia toimii näin – jos olet jotain mieltä ja saat riittävän monta muutakin uskomaan että olet oikeassa, niin vallitseva asiaintila voi muuttua. Se on jokaisen henkilökohtaisessa harkinnassa, onko jollain uudella ajatuksella mahdollisuuksia saavuttaa kriittistä massaa puolelleen. Eli toki olemme vapaat hylkäämään valtion käsitteen, mutta kun suurin osa maailman muista ihmisistä ei vaikuta siihen valmiilta, jää yritys heikoksi.
Fair enough. Samaan aikaan myös edustuksellinen demokratia on ajatus, jonka jo muinaiset kreikkalaiset, jne. … 🙂
…tai ainakin demokratia, tout court. 😀
Hahaha! Loistavaa keskustelua. Nauratti!
No, nyt aletaan taas mennä alueelle, josta olisi ehkä parempi tehdä video, jotta fiilis tulisi läpi eikä vain sanat.
Mun mielestä on olennaista huomata ettet koskaan koe ”ei-ajatusta” eli jotain muuta kuin ajatusta.
On EHKÄ tilanteita, joissa illuusio siitä että koet jotain pysyvämpää kuin vain tässä hetkessä tietoisuutesi täyttävän ajatuksen, voi saada fiiliksen tuntumaan HYVÄLLÄ tavalla vahvemmalta.
Silloin on ehkä turha pysähtyä miettimään että ”hetkinen, nytkin koen vain ajatukseni”.
Tosin itselleni ajatus siitä, että myös hyvät tunteet syntyvät mieleen juolahtavasta ajatuksesta on vapauttava ja tuntuu kevyeltä, koska näen miten ne juolahtavat mieleeni omalla sumealla logiikallaan eivätkä ole riippuvaisia tilanteesta tai toisista ihmisistä.
Ts. hyvän fiiliksen vallassa ei tarvitse miettiä (niin kuin ennen) että ”apua, kun tämä tilanne menee ohi tai jos tämä parisuhde päättyy/menetän tämän tavaran, en voi kokea tätä hyvää fiilistä” — voi vain nauttia siitä että nyt on se hetki päivästä kun mieleen juolahtelee hyviä ajatuksia, jotka herättävät hyviä fiiliksiä. Aika usein huomaan kysyväni itseltäni: ”miten otan tästä hyvästä fiiliksestä kaiken ilon irti?” Esim. tänään olen hyvän fiiliksen vallassa ideoinut huikeita juttuja (joista lisää myöhemmin).
Samaan liittyen mielestäni on vapauttava tai huvittava ajatus, että valtio on pelkkä abstrakti ajatus — ts. et voi näyttää minulle ”tässä on valtio” samalla tavalla kuin voit näyttää ”tässä on talo”. Nyt ymmärrän että jollekin TÄMÄ ajatus on puolestaan absurdi tai turha. 🙂 Niinpä Jenga on oikeassa siinä, että jatkossa kannattaa säästää tällaiset abstraktimmat ja filosofisemmat esimerkit kahdenkeskisiin keskusteluihin.
Onnen omiaan tämä ymmärrys on tosiaan silloin, kun mieleen juolahtelee kurjia ajatuksia, jotka tuntuvat erityisen kurjilta silloin, kun olen illuusion vallassa että koen muuta kuin ajatteluni.
Ts. jos koen (virheellisesti) että ”maanantai” pakottaa minut kokemaan ahdistusta tai ”yhteiskunta” ei hyväksy minua.
Silloin sen näkeminen että ”kas, nyt on se aika päivästä kun mieleen juolahtelee vähemmän hedelmällisiä ajatuksia” saa ko. ajatukset tuntumaan vähemmän ”tosilta” ja sitä kautta vähemmän ankeilta ja ahdistavilta.
Deepak Chopra kirjoittaa kolmenlaisesta tietoisuuden tasosta kirjassaan Selfpower, jotka mun mielestä istuu tosi hyvin Kutrin maailmaan ja ajattelun tasoon. Contracted awareness: se alhainen mielentila, jossa emme löydä ratkaisuja ja toistamme tekemiämme asioita, vaikka ne eivät johda mihinkään. Expanded awareness: vähemmän esteitä ja enemmän ratkaisuja, selkeyttä, avarampi näkökulma. Pure awareness: ongelmia ei ole, haasteet ovat luovia mahdollisuuksia, tunnet todellisen minäsi ja osaat toimia sen kanssa. Miten puhtaaseen tai todelliseen tietoisuuteen sitten päästään, en osaa sanoa, kun en ole vielä lukenut kirjaa loppuun, mutta tuntuu hyvältä saada samasta asiasta vahvistusta useammasta lähteestä. Ehkäpä alkaa ymmärtääkin paremmin! Pakko sanoa vielä, että parempi lukea alkuperäiskielellä jos vain osaa, koska suomennetut kirjat on kyllä jotenkin niin surkeaa suomea, sellaista kankeaa ja monisyistä. Helpommin ymmärtää tästä enkusta!