Kahvilla Katrin kanssa: 56. Uskallatko hyväksyä itsesi?

Tällä tasan 6 minuuttia pitkällä videolla kerron miksi on typerää olla hyväksymättä itseään sellaisena kuin on.

Linkki Kukka Laakson alkuperäiseen kirjoitukseen Rakkaus vs. välinpitämättömyys. Ja btw., rakkauden vastakohta on minun ymmärtääkseni kyllä pelko, joka voi sitten ilmetä vaikkapa vihana, teeskenneltynä välinpitämättömyytenä jne.

20130815-145415.jpg

4 vastausta artikkeliin “Kahvilla Katrin kanssa: 56. Uskallatko hyväksyä itsesi?”

  1. Tosi mielenkiintoinen tuo Kukan kirjoittama teksti, lähinnä siitä näkökulmasta että miten eri tavalla ihmiset voivat hahmottaa maailmaa. Minusta te puhutte tietyssä mielessä samasta asiasta; molemmat näkevät muutoksen tai kehityksen mahdollisena ja haluatte nähdä kuinka pitkälle omat resurssit riittävät. Erona ehkä se, että sinä kehität taitojasi etkä itseäsi (jolloin on aivan sama hyväksyäkin itsensä). Kukka ei tee eroa itsensä ja osaamisensa välillä, vaan olematta hyväksymästä itseään hän samalla ei hyväksy sen hetkistä taitojen tasoa vaan pyrkii eteen päin. Tuntematta Kukkaa lainkaan satunnaisia blogimerkintöjä lukuun ottamatta, minua jäi vaivaamaan tietynlainen ylimielisyyden häive tuossa tekstissä. Hän olettaa, että jokainen joka vain vaatii itseltään ’tarpeeksi’, pystyy samaan kuin hänkin. Vähän sama juttu, kuin että sulle lyötäisiin lankakerä ja puikot käteen ja vaadittaisiin villasukkaa. Se on varmasti mahdollista, mutta jos ei ole mitään käsitystä siitä, mistä aloittaa, miten ja mitä ottaa huomioon, voi lopputulos olla mitä vain. Tai jää aloittamatta kokonaan, koska tehtävä tuntuu itselle mahdottomalta. Tähänkö perustuu se esim.personal trainerin apu? Ok, on joku joka sinua liikuttaa ja laatii suunnitelman, mutta on myös joku, joka näkee sen olevan sinulle mahdollista vaikka itse et pysty sitä vielä näkemäänkään.

    Toisaalta jäin miettimään tuota ylimielisyyden logiikkaa (tämä pohdintani ei liity enää millään tavoin Kukkaan!). Vaikka se on alhaisen mielentilan tuotoksia, eikä niitä ajatuksia tarvitse ottaa tosissaan, siinähän on kyse näyttämisestä tai paremmuuden tunteesta. Mutta kun sitä ajatusta lähtee avaamaan, huomaakin että se perustuu sellaiselle harhaluulolle että olisin jotenkin erikoisen lahjakas tai hyvä jossain. Mikä ei ole edes totta, yleensä se ihminen johon itseäsi vertaat ei ole harjoitellut tarpeeksi tai ei ole oivaltanut sitä potentiaalia joka hänessä on. Joten jos kaikilla on periaatteessa yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa sama, on pohja kaikelta ylpeilyltä ja pätemiseltä viety 🙂

  2. Entäs jos se sun lupausten tekeminen onkin vain tapa;)? Vähän sama kuin tietynlaiseen kehonkoostumukseen johtavat yleensä tietyllä aikavälillä noudatetut tavat. Ja tapojahan pystyy havaintojeni mukaan muuttamaan, jos vain tietoisesti kiinnittää niihin huomiota.

    Katri, aivan ihanaa: nää sun jutut alkaa kuulostaa itsestäänselviltä yhä useammin<3! Ehkä mun ajatus estikin muo tajuamasta aidon elämän kolmea prinsiippiä!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.