Alamäki jatkui entisestään. Tälle viikolle oli ihan liikaa töitä suhteessa vauvanhoidolta jäävään aikaan. Poika on oppinut konttaamaan, opetteli seisomaan ja teki taas uusia hampaita sillä seurauksella että yöt olivat erityisen rikkonaisia ja jäpikkä tavallista enemmän äidissä kiinni. Kieltämättä tällä viikolla tuli muutaman kerran fiilis että olen vauvan ja työn vankina, kun energia alkoivat olla vähissä ja niin sanottua omaa aikaa ei tuntunut olevan lainkaan.
No, onneksi myös paino ja mitat olivat laskusuunnassa. Alhaisimmillaan paino kävi jo 68,3 kilossa. Ihan käsittämätöntä, että olen painon suhteen jo näin lähellä tavoitettani! Reidet ovat jo niin kapeat kuin Kutri-kuntoon vuoden lopussa — ainakin siitä reiden yläosassa olevan rasvamakkaran kohdasta mitattuna! Mahakin on litistynyt mukavasti, vaikka vyötärö on 3-6 cm paksumpi kuin ennen. Muuten kroppa ei ole kyllä yhtä kiinteä kuin tuolloin vuoden 2003 joulukuussa, mutta eiköhän sekin asia korjaudu pikkuhiljaa treenatessa.
Mies menee kuukauden päästä töihin, jolloin oma aika on todennäköisesti entistä enemmän kortilla. Eniten tämä vaikuttaa siihen, että voin unohtaa kodin ulkopuoliset ohjatut liikunnat ja kuntosalin ja ”saan” jatkaa treenaamista kotona. Onneksi pojasta on vain kivaa pyöriä lähettyvillä kun äiti jumppaa.
Vaikka välillä tämän elämäntilanteen sitovuus ottaa päähän, niin yleensä olo helpottaa kun muistan että:
a) Tämä menee ohi itsestään kun lapsi kasvaa. — Viimeistään siinä vaiheessa kun poika menee kouluun saatan hetkittäin jopa muistella kaiholla näitä vauva-aikoja.
b) Miten valtavasti olen tätä lasta halunnut ja miten kiitollinen olen lapsestani. — Olen halunnut noin 8-vuotiaasta asti äidiksi. Välillä unelmani on näyttänyt mahdottomalta ja muutaman kerran (mm. kaksi vuotta sitten) olen ollut henkisesti valmis luopumaan kokonaan lapsihaaveesta.
Äitiys on törkeän paljon rankempaa, vaativampaa ja sitovampaa kuin olisin ikinä pystynyt kuvittelemaan — mutta varsinkin nyt, kun jäppinen on selkeästi oma hurmaava persoonansa ja kehittyy hurjaa vauhtia, äitiys on myös hurjan paljon emotionaalisesti tyydyttävämpää ja antoisampaa kuin mitä olisin arvannut.
c) Miten onnekas olen että saan tehdä rakastamaani työtä. — Kauris-horoskooppisista sanotaan, että he ovat työnarkomaaneja ja kyllä, kirjoittajaminen on edelleen tärkeä osa identiteettiäni.
Aina ei työrintamallakaan projektit etene niin kuin toivoisin, mutta toisinaan ne menevät paremmin putkeen kuin uskallan unelmoida. Esimerkkinä Veijarit-elokuva (Facebookissa), jonka raakaversion näin eilen ekaa kertaa. Koko projekti on minun näkökulmastani ollut ihan mielettömän kiva ja antoisa ja ennen kaikkea jo raakaversiosta näkee että leffasta tulee todella hyvä!!! Olen vieläkin ihan fiiliksissä näkemästäni!
Tämän päivän mitat (muutos viikon takaisiin mittoihin):
- Paino: 68,6 kg kg (-0,4)
- Rinnan päältä: 92 cm (+5) — vaihtelee siis ihan sen mukaan koska viimeksi olen imettänyt
- Rinnan alta: 74 cm (+/- 0)
- Vyötärön kapein kohta: 65 cm (-1)
- Vyötärö, napa: 75 cm (-1)
- Lantio: 94 cm (+/- 0)
- Oikea reisi: 54 cm (-1)
- Vasen reisi: 53,5 cm (-0,5)
- Oikea pohje: 36 cm (+/- 0)
- Vasen pohje: 36 cm (+/- 0)
Tämä on mielenkiintoista. Mulla on 6 kk ikäinen vauva, lähestulkoon täysimetyksellä vielä. Painan tällä hetkellä täsmälleen saman kuin sinäkin, mutta keskivartalon mittoihin voi kaikkiin lisätä 10cm. (en jaksanut mitata jalkojani) Mulla on tasan 10kg vielä matkaa normaaliin painooni, ja vaatteista näkee, että samoin ne 10cm ovat vielä liikaa. Yritän aloitella laihduttamista, ja blogisi toimii oivana vertaistukena. Kiitos siis, kun jaksat tänne edistymistäsi päivittää!