Kolme prinsiippiä vs omasta kehosta huolehtiminen

Jos mikään ulkoinen asia ei voi pakottaa meitä tuntemaan tietyllä tavalla, miksi puhun niin paljon hengityksestä, unesta, mikrobiomista, oman unen parantamisesta jne.?

Kolmen prinsiipin ajatteluun tutustuneet henkilöt ovat kyselleet tätä minulta pariinkin otteeseen. Viimeisin viesti tuli sen jälkeen kun tein Facebookiin päivän teorian heikkouksista ja vahvuuksista.

Lisäksi keskustelin asiasta juuri (virtuaali-)tapaamisessa, jossa pohdittiin miten voitaisiin edistää Kolmen prinsiipin ajattelun tunnettavuutta Suomessa. Kolmen prinsiipin malli on siis paradigma, maailmanselitysmalli, joka on minun juttujeni taustalla.

Alla olevalla videolla selitän mitkä nämä mystiset Kolme prinsiippiä ovat ja miksi minä olen ”epäpuhdas” kolmen prinsiipin opettaja ja puhun myös omaan kehoon vaikuttamisesta.

(Katso video YouTubessa.)

Koemme joka hetki vain oman ajattelumme. Eli et koe koskaan kehosi ulkopuolisia tai edes sisäisiä tapahtumia suoraan eli sellaisenaan, vaan ainoastaan sen, mitä tiedostamaton mielesi milläkin hetkellä päättää tuupata tietoisuuteesi.

Vrt. tilanne jossa vajoat työmatkalla omiin ajatuksiisi niin, ettet tiedä perille päästyäsi mitä ympärilläsi tapahtui matkan aikana.

Tietoisuutesi oli täyttynyt matkan aikana muista ajatuksista/havainnoista kuin ympäristöstäsi koskevista havainnoista.

Se mitä ja millaisia ajatuksia milloinkin ajattelemme riippuu tietoisuuden tasostamme (”mielentilastamme”), joka vaihtelee omalla sumealla logiikallaan.

Kutsun universaaliksi mieleksi tätä sumeaa logiikkaa, tiedostamattomia ajatusprosesseita, jotka valitsevat mikä ajatus tulee milloinkin tietoisuuteesi ja kaikkia niitä tuhansia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä, jotka myötävaikuttavat tiedostamattoman mielen valintaprosessiin.

Se, että koemme vain ajattelumme ei tee esimerkiksi lukihäiriöisestä yhtä nopeasti ja vaivattomasti lukevaa kuin henkilöstä jolla ei ole lukihäiriötä.

Voi kuitenkin olla että silloin kun hänen mielentilansa on alhainen, hän lukee vieläkin huonommin kuin silloin, kun hänen mielentilansa on korkea eli mieli tyyni ja levollinen.

Tai mestarillista kartanlukijaa ihmisestä, jonka synnynnäinen taipumus hahmottaa tilaa ja ympäristöä on poikkeava.

Mutta ollessaan paniikissa eli erityisen alhaisessa mielentilassa hän eksyy ehkä vieläkin pahemmin kuin silloin, kun hänen olonsa on vakaa ja rauhallinen eli mielentila korkea.

Tai ADHD-aivoisesta yhtä kykenevää keskittymään asioihin, jotka häntä eivät kiinnosta kuin ihmisestä, jolla on neurotyypilliset aivot.

Mutta alhaisessa mielentilassa hänen olonsa voi olla vieläkin sekavampi ja keskittymiskykynsä erityisen huono.

Kolme prinsiippiä auttaa ennen kaikkea siihen, ettei ota vakavasti ajatuksia, kuten ”olen huono ihminen kun en pysty pitämään kotiani yhtä helposti siistinä kuin muut” tai ajattele että ”minun on pidettävä kotini yhtä helposti siistinä kuin muut”.

Edellä mainitussa Päivän teoriassa kerron, että minun ymmärryksestäni käsin näyttää järkeenkäyvältä keskittyä tekemään asioita, joista suoriutuminen tuntuu lastenleikiltä, sen sijaan että yrittää itku kurkussa ”parantua heikkouksistaan” tms.

Toisaalta sillä ei ole minulle mitään väliä vaikka joku haluaa käyttää aikansa tehden asioita, joihin hänellä ei ole luontaista taipumusta.

Kun kerran jotain täällä on tehtävä kuolemaa odotellessa, niin minusta näyttää kiinnostavammalta ja järkeenkäyvämmältä järjestää elämänsä niin, että voi tehdä etupäässä asioita, joihin on luontainen taipumus.

Minusta näyttää = mielipide = ajatus, ei universaali totuus.

Korkeassa mielentilassa teen helpommin niin asioita, joihin minulla on luontainen taipumus kuin asioita, joihin minulla ei ole luontaista taipumusta — mutta silloinkin teen keskivertoihmisiä paremmin asioita, joihin minulla on luontainen taipumus ja keskivertoihmistä huonommin asioita, joihin minulla ei ole luontaista taipumusta.

Universaali mieli on siis määrittää, mikä mielentilamme milläkin hetkellä on. Emme pysty koskaan hallitsemaan kaikkia niitä Universaaliin mieleen lukeutuvia tekijöitä, jotka ratkaisevat mikä seuraava ajatuksemme ja siihen liittyvä tunne on. Eikä tarvitsekaan, sillä mielentilamme on jatkuvassa muutoksessa.

Sekään ei tarkoita sitä, etteikö elämäänsä voisi ja kannattaisi järjestää niin, että todennäköisyys korkeaan mielentilaan on korkeampi kuin todennäköisyys matalaan mielentilaan.

Ei siksi että se olisi pakko tai edes tärkeää, vaan koska se on:

a) mahdollista ja

b) ehkä jopa järkeenkäypää.

Varsinkin, kun kaikki toimenpiteet jotka lisäävät korkean mielentilan todennäköisyyttä edistävät myös fyysistä terveyttä, parantavat tarkkaavuutta ja muistia ja pidentävät elämää.

Mutta vaikka järjestäisit kaikki olosuhteet korkean mielentilan kannalta optimaalisiksi, sekään ei takaa sitä, että mielentila ja tietoisuuden taso pysyisi aina korkeana.

Mikään olosuhde ei myöskään PAKOTA mielentilaa alhaiseksi, ainoastaan myötävaikuttaa siihen.

Vaikka olisit ollut juuri kaksi päivää putkeen korkeassa mielentilassa, niin sillä hetkellä kun ajattelusi taso laskee, fiiliksesi on yhtä huono kuin jos olisit ollut sitä ennen kaksi päivää alhaisessa mielentilassa.

Puhtaasti kolmea prinsiippiä opettavat opettajat eivät lähde käsittelemään sitä mistä universaali mieli koostuu, vaan puhuvat vain siitä, miten se ilmenee elämässämme.

Tämä on mielestäni täysin ymmärrettävä ja hyvin toimiva lähestymistapa, jota noudatin itsekin ensimmäiset vuodet kolmen prinsiipin oivaltamisen jälkeen.

Tällä hetkellä minun ymmärryksestäni käsin tuntuu järkeenkäyvältä puhua myös asioista, jotka sisältyvät universaaliin mieleen eli asioista, jotka myötävaikuttavat siihen mikä mielentilamme milläkin hetkellä on.

Koen että se konkretisoi ihmisille sitä miten ajatus, tietoisuus ja universaali mieli luovat kokemuksemme. Hyvällä tsägällä se myös auttaa heitä myös pääsemään useammin korkeaan mielentilaan, jossa he voivat oivaltaa paremmin todellakin kokevansa joka hetki vain oman ajattelunsa. 🙂

Puhun ”puhtaasti” Kolmesta prinsiipistä Mielenrauhaa-kurssilla.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.