Kuinka usein olemme niin vakuuttuneita siitä, että vastaus johonkin ongelmaamme on ”jossain muualla”? Joko kirjassa jota emme ole vielä löytäneet, gurulla jota emme ole vielä kuunnelleet tai kaupassa odottamassa, että meillä olisi sen ostamiseen rahaa.
Olen koko talven kuolannut netissä toinen toistaan hienompia kasvihuoneita. Miten siistiä olisi kasvattaa itse tomaatteja ja munakoisoja — saati eksoottisia hedelmäpuita!
Pinterestiä selatessa jäin joksikin aikaa jumiin ajatukseen, että haluaisin ison kasvihuoneen, joka näyttäisi tältä.
Kuvassa olevan kasvihuoneen hinta (noin 25 000 euroa + rahti) ”hieman” hillitsi intoa. Vastaavanlaisista halpismalleista saisi pulittaa useamman tonnin.
Siinä saisi kasvattaa aika kauan kasvihuonekasviksia, ennen kuin huone olisi maksanut itsensä takaisin.
Omakotitalossamme on akuutimpiakin rahareikiä, joten hyllytin haaveen hienosta ostokasvihuoneesta ja aloin ihmetellä miten voisin rakentaa vaikkapa tällaisen kasvihuoneen vanhoista ikkunoista:
Mutta asiaan tarkemmin perehdyttyäni tulin siihen tulokseen, että juuri nyt minulla ei ole resursseja tehdä perustuksia ja muita vaativampia vaiheita. (Lue esim. Leenan Puutarha -blogista kertomus kasvihuoneen rakentamisesta.)
Google soi, kun aloin etsiä jotain edullisempaa väliaikaisvaihtoehtoa siksi aikaa kun keräsin voimia, tietotaitoa ja varusteita itsetehtyyn kasvihuoneeseen.
Ykkösvaihtoehdoksi tuli paikallisessa Agrimarketissa sadalla eurolla myytävä tunnelikasvihuone:
Olin jo valmis hakemaan kasvihuoneen, kun sisareni muistutti että heidän takapihallaan lojui tällainen pieni Florabest-kasviteltta, jonka olin ostanut pari vuotta sitten Lidlistä:
Tarkoituksenani oli tuolloin laittaa äitini tiluksille pystyyn pieni kasvimaa itseäni varten, mutta kun hanke jäi ajanpuutteen takia, lahjoitin systeemin siskon lapsille.
Teini-ikään päässeet lapsukaiset eivät enää innostuneet viljelystä ja siskoni toivoi pääsevänsä romusta eroon.
Olin lisäksi saanut naapurista erilaisia katukiviä. Meillä oli remontista jäänyt jäljelle PVC-putkia ja jotain metallikulma-systeemejä. Kasvihuonetta googlaillessa olin huomannut että Agrimarketista sai vajaalla 27 eurolla eurolla 5 x 6 -metrisen palan kasvihuonemuovia.
Totesin että ehkäpä mun kannattaa ihan ekaksi katsoa, jaksanko vanhana ADHD-ihmisenä huolehtia kasvihuoneen kasveista edes yhden kesän ajan, ennen kuin investoisin edes satasta projektiin.
Ei muuta kuin parimetriset PVC-muoviputket reikäkivien sisään tuettuna pystyyn ja kasvihuoneteltan runko niiden päälle:
Kasvatuslaatikot muotoilin katukivistä.
Kasvihuonemuovi häkkyrän päälle roudarin teipillä kiristäen:
Ja lopuksi koko homman päälle tukemaan ja tuuletusaukkoja tarjoamaan Lidlin minikasvihuoneen alkuperäinen muovi. Leikkasin vielä uuteen kasvihuonemuoviin reiät Lidlin muovin tuuletusaukkojen kohdalle.
Sitten kasvit huoneeseen ja naapurikylässä olevan huikean taimipuutarhan Myllypellon taimista tomaatteja odottelemaan.
Huone on ollut nyt paikoillaan muutaman viikon pahimmilta tuulilta suojassa olevassa paikassa. Huomiseksi luvattua myrskyä varten aion kyllä vielä kiinnittää Lidlin muovit naruilla maahan lisätueksi.
Koko projektin hinnaksi tuli siis vähän alle 27 euroa, jos en laske pari vuotta sitten Lidlin kasvihuonesysteemiin sijoittamaani muutamaa kymppiä ja PVC-putkien hintaa joka maksettiin remontin yhteydessä. Aikaa meni pari tuntia.
Ennen kaikkea sain hyvän mielen omasta nokkeluudestani, näppäryydestäni ja huikeasta rahansäästöstä.
Onko sinun elämässäsi jokin projekti, jota lykkäät koska ajattelet että tarvitset enemmän resursseja sen tekemiseen? Voisitko tehdä siitä pienimuotoisemman testiversion sillä rahalla, ajalla ja energialla, joka sinulla on tänään käytössäsi?
hei katri
olen minäkin vanhemmalla iällä huomannut että ei tarvi olla uutta ja kallista vaan saa saman hyvän mielen asioista havelmallakin ja varsinkin oman käden töistä.
tietysti on erikseen elintasoriippuvaiset ihmiset jotka saavat tyydytyksen uuden ja kalliin hankkimisesta.
hyvää kesää ja maukkaita tomaatteja katri.