Kuinka kokea hyvää oloa kun kaikki on päin mäntyä?

Olet varmasti kuullut että stressi tappaa ja pilaa elämän. Lehdissä ja telkkarissa tarjotaan jos jonkinlaisia stressinhallintatapoja aina nukkumisesta mindfulnessiin ja lenkkeilystä mielenhallintamenetelmiin. Ehkä olet itsekin kokeillut vähentää elämäsi stressaavuutta uudella urheiluharrastuksella, meditaatiolla tai tehostamalla ajankäyttöä. Ehkä olet aloittanut rajun karsimisen ja elämän hidastamisen.

Mitä jos kokeilemasi keinot eivät tunnu tuottavan tarpeeksi hyviä tuloksia? Tai vielä pahempaa: entä jos elämäntilanteesi on sellainen, ettei pahimpia stressinaiheita pysty poistamaan — ainakaan kovin helposti?

Onko sinut tuomittu tuhoamaan terveytesi ja elämäsi stressillä?

Ei ole.

Vaikea vuosi, hyvä mieli

Viimeinen vuosi on ollut puitteiltaan sellainen, että minun pitäisi olla työkyvytön hermoraunio. ”Entisessä elämässäni” eli ennen vuotta 2012 näin olisi ehkä käynyt.

Kahden pienen huonosti nukkuvan lapsen äitinä univelkataakkani alkaa olla Kreikan taloudellisen velkataakan kokoluokkaa. Lasten hyvinvoinnista huolehtiminen on vaatinut uudenlaista venymistä ihmiseltä, joka on elänyt lähes koko aikuisikänsä ilman minkäänlaisia rutiineja, vapaana tekemään mitä milloinkin huvittaa.

Käsikirjoittamisesta valmentamiseen vaihtaminen on tuonut sekin uudenlaisia haasteita. Aikaa tuottavaan työhön on vähemmän kuin koskaan elämäni aikana ja välillä taloudellinen tulevaisuus on näyttänyt melko epävarmalta.

Yksityiselämän puolella on myös haasteita, joista kirjoitin tänään VIP-jäsenille.

Hetkittäin yön pimeydessä olen kokenut epätoivoa, ahdistusta ja suoranaista stressiä.

Erona entiseen on se, että nämä hetket ovat kestäneet minuutteja, siinä missä ennen ne kestivät tunteja tai jopa päiviä. Ennen kaikkea olen kokenut joka päivä runsaasti hyvää oloa, iloa, innostusta, rakkautta ja onnen tunnetta.

Olen säilyttänyt työkykyni, parisuhteeni ja mielenterveyteni. Olen myös toiminut äitinä fiksummin ja rakkaudellisemmin, kuin mitä toimin ennen kun opin ymmärtämään omaa ajatteluani.

Testatusti toimiva tapa palautua

Hyvinvointivalmentaja Hanna Markuksela kirjoitti muutama viikko sitten Facebookissa että hänelle tehtäisiin työn puolesta FirstBeat-stressimittaus. Mittaus kestää kolme vuorokautta ja sen aikana testihenkilön kehoon liimataan kaksi sensoria, jotka mittaavat hänen sykettään. Tuloksista tehdään raportti, joka kertoo milloin henkilö on kokenut stressiä ja milloin hän on palautunut siitä.

Vaikka ihmiset, joiden kanssa olen työskennellyt kertovat elämänsä keventyneen ja helpottuneen, tiedän että meidän voi olla vaikeaa arvioida objektiivisesti omaa vointiamme.

Siksi innostuin valtavasti ajatuksesta, että olisi mahdollista mitata uuden ajattelun tehoa stressitasoihin. Ehdotin Hannalle ”valaisevaa ja vapauttavaa keskustelua” hänen mittauksensa aikana sen näkemiseksi, mitä stressitasoille tapahtuu session aikana.

Mittaustulosten tultua Hanna kirjoitti Facebookiinsa näin:

Sain mun Firstbeat-stressianalyysin tulokset. Käppyröiden perusteella jutteleminen Katrin (Manninen) kanssa näyttää olevan yksi rentouttavimmista aktiviteeteista. Haluan muuttenkin kiittää Katria kaikenlaisista vaikuttavista tsemppauksista.

Wohoo! Myöhemmin Hanna laittoi nähtäväksi stressikäyränsä ja todentotta — sillä hetkellä kun hän oli puhunut minun kanssani, hän oli ollut samanlaisessa palautumistilassa kuin nukkuessaan! (Vaikka tiettävästi oli ihan hereillä, hahhah!)

Hanna ei hyvinvointivalmentajana ole muutenkaan erityisen stressaantunut, mutta sillä hetkellä kun puhuimme, mikään ulkoinen asia ei Hannan elämässä ollut toisin kuin ennen tai jälkeen puhelun. Muutoksen teki hänen ajattelunsa, joka keskustelun aikana rauhoittui ilman että teetätin Hannalla mitään harjoituksia tai yritin tietoisesti manipuloida hänen tunteitaan.

Hyvä fiilis jatkui vielä puhelunkin jälkeen. En tiedä miltä mittaustulokset näyttäisivät nyt, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että uudet ajatukset itsestä, tunteista ja elämästä yleensä auttavat näkemään haastavatkin tilanteet uudessa valossa. Ennen kaikkea ne auttavat kiinnittämään automaattisesti enemmän huomiota siihen hyvään oloon, jota jokainen meistä kokee päivittäin.

Huomaatko että koet tänäänkin hyvää oloa?

Vaikka elämäsi olosuhteet näyttäisivät nyt kuinka stressavilta ja mahdottomilta tahansa, vannon ja vakuutan, että koet tänäänkin hyvää oloa, mielenrauhaa ja ehkä jopa onnea. Et koko aikaa, mutta monta kertaa päivässä.

Pyydän, että kokeilet tänään bongata nämä hiljaiset hetket. Ne voivat yllättää vessassa käydessä, suihkussa, työmatkalla, ulkona kävellessäsi, juuri ennen nukahtamista tai heti herättyäsi.

Hyvän olon huomattuasi pyydän että ihmettelet hetken sitä, miten on mahdollista kokea mielenrauhaa tai ainakin neutraalia oloa, vaikka kaikki on päin mäntyä.

Mitä jos nykyinen olotilasi ei sittenkään pakota sinua kokemaan pahaa oloa?

Mitä jos koetkin sitä vain siksi, että me ihmiseläimet joudumme monta kertaa päivässä niin hyvän kuin huonon olon valtaan ja sieltä käsin kaikki näyttää vaikeammalta?

Haluaisitko sinä keskustella kanssani ja ottaa edes hetken ajan lomaa ahdistuksesta? Tarjoan taas valaisevia ja vapauttavia keskusteluja kasvokkain tai puhelimitse. Lue niistä lisää täällä.

2 vastausta artikkeliin “Kuinka kokea hyvää oloa kun kaikki on päin mäntyä?”

  1. Voe hyvä tavaton että olipa siinä taas pläijjäys sellasta juttuva että täsä alakaa Valamettiki upota kohta suoho. Oon nimittäi tekemäsä vähä mettähommia ja samalla tolla uuella iiluurilla vähä kattelin wiittejä ja likkasin sitte linkkiä nii tännehä sitä taas päävyttiin.

    Kerrompa iha ekana mikä on ny Arskan tilanne. Tässä sitä ollaa kuumasa Valametin ohojaamossa. Hikiä pukkaa ja kalsarit liimaatuu persvakkoon kii. Puhelin kilikattaa koko aja ku e vielä tiiä mite tämä iiluurin saa äänettömäksi. Luulin että ässä tarkottaa suhisevaa soittoääntä mutta on aika isolla kyllä. Häirttee siis tuo puhelin ration kuuntelua ohojaamossa. Akka siellä näköjää huitoo porstuassa punasella pyyhkeellä että ois aika mennä iltapäiväkahaville mutta ku o tuo kyntö kesken, hikiä pukkaa ja puhelinki soi ja pitäis vielä soittaa kansanratioon toivekipale. Tekis kovasti mieli kuulla Ruusuja hopeamaljassa ja Yölinjallain. Kyllähän siinä tanssijalaka alakaa vipattamaa ku kuulee noitte soivan.

    Siinä o Arskan tilanne. No nyt sitte päästää siihen että mikä on ressi? Ressi sitä ja ressi tätä? Mite helepottaa ressiä? Pitäis rentoutua kuulemma. Onko se ressi nyt sitte sitä ku hikiä pukkaa? Vai sitä ku pitäis mennä kahaville vaikka o hommat kesken? Vaiko sitä että akka nostaa vähän hammeen kulumaa ja alakaa vonkumaa vaikka olis parempaaki tekemistä näin talavirenkaitten vaihtoaikaan? Mikä se on se ressi? Mite se määritellään? Misä se ressi sitte tuntuu? Päässäkö vai niskassa vai muualla? Itellä ainaki niskaa vähä jomottaa. Illalla saattaa olla että saan vähä niskahierontaa jos annan akan kattoo salkkarit ensinnä. Se hieronta rentouttaa niskoja mukavasti. Jos niskat kerran rentoutuu nii onko se ressi sitten sitä että niskalihas o vähä jäykkänä?

    Ennenku näistä asioista puhutaan niin pitäis tietää mikä sitä ressiä oikein ees on. Jotenki ku alakaa tuntua että ressiksi sanotaan mitä tahansa kiirettä, kivistystä, vitutusta, monesta vaihtoehdosta tehtävän valinnan vaikeutta ja vähän oikeestaan mitä tahasa. Aamulla ku herrää nii voiko sillo jo olla heti ressi päällä? Ainaki joillaki on.

    Ohan se ressaavaa tämä kirijottaminenki. Jatkampa siis kyntöjä. Oottakoon akka sen kahavipannun ja pullan kanssa vielä vähä aikaa.

    T. Arska,Mies.

    1. Raaka-Arska: Hyvä pointti. Jotkut tarkoittavat stressillä myös sitä, että kehoa rasitetaan (esim. liikunnan aikainen stressi) tai puhuvat siitä miten huono ruokavalio lisää kehon stressitilaa. Minä tarkoitan sillä henkistä paineen tunnetta. Jotkut kokevat sen miellyttäväksi, eikä siinä mitään, mutta koki sen paineen miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, samalla tavalla se ilmenee ajattelun kavenemisena.

      Silloin kun tehdään rutiinihommaa tai seurataan selkeitä ohjeita eli ei tarvita uusia näkökulmia tai ei tarvitse ymmärtää muita ihmisiä, paineen tunne voi auttaa keskittymään. Olennaista on kuitenkin huomata, että kun painaa eteenpäin tällaisessa tunnelissa voi päätyä tekemään myös turhaa työtä tai sulkea silmänsä joltain tärkeiltä asiaan vaikuttavilta seikoilta.

      Samoin on hyvä huomata että tällainen paineinen tila kuormittaa kehoa, joten jos sitä pitää yllä koko valveillaoloajan, keho ei välttämättä ehdi toipua.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.