Kasvaako toinen lapsi nopeammin?

20130528-002033.jpg

Olin tänään ”lainakirjana” ja puhujana Mäntsälän Riihenmäen yläasteella. Kun minä kävin yläastetta Mäntsälässä, kyseistä koulua ei vielä ollut vaan koko kunnan yläasteikäiset oli survottu samaan kouluun.

Vaikka omasta yläasteajasta on jo 22 vuotta (kääk!), teinejä katsellessa mieleen nousi kaikenlaisia muistoja nuoruudesta.

Yhtäkkiä tuntui kuin siitä ei ollut kuin hetki kun olin itse(kin) finninaamainen, itsesäälinen ja epävarma murkku, joka vain toivoi että joku rakastaisi.

20130528-003042.jpg

Tauolla juttelin erään paikalla olevan aikuisen kanssa siitä, miten kuopus tuntuu kehittyvän nopeammin kuin esikoinen.

Spekuloin sen johtuvan siitä, että kuopus voi ottaa mallia esikoisesta.

Nainen toi esiin mielenkiintoisen pointin. Hän kertoi kuinka esikoisen ollessa pieni hän oli koko ajan ajatellut ”päästäisinpä nopeasti jo seuraavaan vaiheeseen”.

Odottavan aika on tunnetusti pitkä, joten ei ihme että vauva-aika tuntui välillä kestävän kauhean kauan.

Kuopuksen kanssa tätä ongelmaa ei ollut vaan pikemminkin toivoo ettei vauva kasvaisi niin nopeasti. Ajatus aiheuttaa sen, että aika tuntuu kuluvan ”liian nopeasti”.

Pystyin ihan täysin samaistumaan naisen kertomukseen. Toden totta! Kuopus tuntuu muuttuneen yhdessä silmänräpäyksessä pienestä nyytistä isoksi rötkäleeksi joka on selvästi oma persoonansa.

Meillä kävi kylässä kuopusta puoli vuotta vanhempi pikkupoika. Olin lähes kauhuissani kun tajusin että pullea selällään vielä viihtyvä palleroni on jo ennen joulua konttaavaa ja kiipeilevä pikku kundi.

Onneksi emme ole siellä vielä. Tänään annan itseni nauttia täysin sydämin siitä millaisia lapseni ovat tässä ja nyt.

2 vastausta artikkeliin “Kasvaako toinen lapsi nopeammin?”

  1. Olen huomannut saman asian itsekin. Ekan kanssa sitä odotti kaikenlaisia ”rajapyykkejä” ja taitoja joita vauva, myöhemmin taapero ja leikki-ikäisen, osaisi. Mutta ajattelutavassa on kyse juuri siitä mistä olet puhunut, ei anna itselle lupaa tai tilaa nauttia tästä hetkestä sellaisena kuin se on, vaan haikailee jotain (melko varmasti) utopiaa. Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on omalla tavalla uutta ja haastavaa; pitää miettiä ja punnita miten meillä toimitaan, missä kulkee rajat tai minkä pelisääntöjen mukaan mennään koskien esim.läksyjä, kavereita, harrastuksia jne. Pienin tuntuu minustakin kasvavan vauhdilla, tietysti muutos parin ensimmäisen vuoden aikana on hurjaa ja nopeaa. Mutta mielenkiintoisinta on ollut huomata, kuinka keskimmäinen kasvaa ikää kuin ’varkain’ 🙂 Välillä pitää ikään kuin päivittää itselleen, että hei sillä on edellytykset jo tähän ja tähän asiaan, enpä teekään kaikkea automatiikalla valmiiksi.

  2. Minusta aika tuntui kuluvan liian nopeaa jo ensimmäisen lapsen kanssa. Olin kotona lapsen kanssa ja elämän piirimme oli melko pieni mutta en silti ehtinyt odottaa rajapyykkejä vaan aika tuntui menevän siivillä. Mutta olenkin jotenkin aika hidas monissa asioissa verrattuna moniin muihin ihmisiin.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.