Kärsitkö huijarisyndroomasta?

Anna itsesi oppia ilon kautta

Tuntuuko sinusta että olet työssä tai parisuhteessa, johon et ole riittävän pätevä tai muuten hyvä? Pelkäätkö että muut saavat tietää miten huono oikeasti olet? Mietitkö miten tyhmiä he ovat kun luulevat sinun olevan parempi kuin olet?

Minä olen kärsinyt huijarisyndroomasta eli salaisesta riittämättömyyden tunteesta paljon elämässäni — niin työssä kuin parisuhteessa.

Mietin ennen vanhaan kuullessani kehuja kirjoistani tai käsikirjoituksistani, että muut eivät vain näe miten huono olen.

Parisuhteessa pelkäsin että jonain aamuna herään siihen, että kuvausryhmän ympäröimä puolisoni huutaa: ”Hymyile, olet piilokamerassa! En mä oikeasti rakasta sua, koska olet liian läski, pienitissinen ja epäseksikäs.”

Kirkkaampina hetkinä tajusin miten typerää murehtimiseni oli. Miksi puolisoni olisi kanssani jos en kelpaisi hänelle? Miksi ihmiset ostaisivat kirjojani tai katsoisivat televisiosarjojani, jos eivät tykkäisi niistä?

Heti perään mietin että ongelmana oli varmasti heikko itsetuntoni. Jos vain jotenkin voisin parantaa itsetuntoani, minun ei tarvitsisi enää kokea näitä kauheita huonommuudetunteita…

Tämä aihe tuli pitkästä aikaa mieleeni, kun fiksu, filmaattinen ja superpätevä kaverini kertoi kokevansa huonommuudentunnetta jostain asiasta. Minä en ollut huomannut asiassa mitään ongelmaa.

Samassa tajusin alemmuudentunto-ongelman poistuneen käytännössä kokonaan elämästäni.

Mistä huijarisyndroomassa on kyse?

Pohjimmiltaan huijarisyndroomassa on kyse täsmälleen samasta ilmiöstä kuin muissakin kurjissa ajatuksissa ja tunteissa:

Olet nälkäinen, väsynyt, PMS-oireiden vallassa, stressaantunut tai säikähtänyt. Esität itsellesi kysymyksen: ”Miksi mulla on niin kurja olo?”

Mielemme on todellinen besserwisser. Esitä sille mikä tahansa kysymys, ja se alkaa hullun lailla etsiä vastausta — ilman että ensin kyseenalaistaa kysymystä.

Kaikilla terveillä ihmisillä on optimismiharha, joka saa heidät näkemään itsensä ja tulevaisuutensa vähän paremmassa valossa kuin sen voisi olettaa olevan.

Jos mielesi lähtee vertaamaan nykysuoritustasi optimismiharhaiseen mielikuvaasi siitä, miten täydellisesti sinun pitäisi kyseisestä asiasta suoriutua, se näkee välittömästi vakavan puutteen. Mieleesi juolahtaa ajatus ”en suoriudu niin hyvin kuin minun pitäisi suoriutua”.

Mielemme haluaa olla myös oikeassa. Niinpä se alkaa etsiä lisää todistusaineistoa väitteen puolesta.

Pian pääsi on täynnä muistoja menneistä mokista. Ne sekottuvat mielikuviin muiden pilkallisista tai kauhistuneista katseista, kun heille valkenee miten huono olet. Voit melkein kuulla korvissasi heidän supattelunsa tai äitisi hyväätarkoittavan huokauksen: ”Voi kulta kun sä et osaa.”

Sen sijaan että huomaisit, että katsot ja kuuntelet oman mielikuvituksesi luomaa oikeussalidraamaa, otat ajatuksesi totuutena sinusta.

”Jos ajattelin näin, sen täytyy olla totta!”

Öööö… Ei.

Miten huijarisyndroomasta pääsee eroon?

Tiedätkö mikä seuraava ajatuksesi on?

Et tietenkään. Koska et voi tietää mikä seuraava ajatuksesi on, et voi estää mitään ajatusta nousemasta mieleesi.

Jos mieleesi on joskus juolahtanut ajatus ”en ole niin hyvä kuin muut luulevat minun olevan”, se voi hyvinkin juolahtaa uudestaan mieleesi. Se voi juolahtaa mieleesi jopa siinä tapauksessa, ettet ole koskaan ennen ajatellut sitä.

So what!

Se on vain ajatus. Se ei ole universaali totuus sinusta — saati siitä mitä muut ajattelevat.

Minun mieleeni juolahtaa joka päivä ajatuksia siitä, miten minun pitäisi suoriutua eri asioista paremmin: olla täsmällisempi, huolellisempi ja järjestelmällisempi, jaksaa enemmän, olla nopeampi, muistaa paremmin asioita, tienata enemmän, panostaa enemmän ulkonäkööni.

Joskus niitä seuraa ajatus: ”olen huono äiti ja vaimo ja mitähän muut ajattelevat kun olen aina myöhässä.”

Joskus ehdin ottaa nämä ajatukset vakavasti ja ahdistua. Pian kuitenkin huomaan että ”Hetkinen, mulla on kireä olo ja koen paineen tunnetta… Mähän olen alhaisessa mielentilassa! Mun aivot ei toimi!”

Sillä hetkellä kun ajatus juolahtaa mieleeni, olo kevenee ja näen, että tunteen loi vain ajatus, ei mahdollinen huonommuuteni.

Joskus mieleen jää senkin jälkeen hetkeksi pyörimään ajatus tyyliin”muut varmaan halveksivat mua”, mutta koska näen että se on ajatus, ei universaali totuus, se ei tunnu enää pahalta vaan joskus jopa hassulta ajatukselta.

Tarkoittaako tämä ettei minun tarvitse muuttaa mitään?

Jos kerran minua ahdistaa vain oma ajatukseni, ei salainen huonommuuteni, tarkoittaako se, ettei minun tai sinun tarvitse yrittää toimia yhtään fiksummin?

Joo ja ei.

Oikeasti meidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Mutta halutessamme voimme tehdä ihan mitä vain!

Jos näet että tiedoissasi ja taidoissasi on kehittämisen varaa, mikään ei estä sinua kehittämästä niitä.

Ei siksi että olisit sitten parempi tai ehjempi ihminen. Olet jo ehjä, hyvä ja rakastettava.

Eikä siksi, että voisit estää alemmuudentuntoisia ajatuksia nousemasta mieleesi. Et voi eikä sinun tarvitse estää niitä tulemasta — ne ovat vain ajatuksia, eivät totta.

Voit lisätä tietämystäsi ja kehittää taitojasi ihan vain huviksesi.

Siksi, että olet utelias näkemään onko se ylipäätään mahdollista.

Siksi, että on kiinnostavaa miettiä ja testata miten se olisi mahdollista.

Siksi, että jos onnistut kokeilussasi, se voisi tehdä elämästä käytännön tasolla helpompaa.

Voisitko antaa itsesi nauttia siitä mitä jo osaat — ja siitä, mitä voit vielä oppia?

Yksi vastaus artikkeliin “Kärsitkö huijarisyndroomasta?”

  1. En kärsi huijarisyndroomasta, mutta epäilen kyllä usein olenko _tarpeeksi_ pätevä. Voinko tehdä jotain hommaa ilman vuosien koulutusta tai kokemusta? Olen huomannut, että useimmilla miehillä ei ole tätä syndroomaa ollenkaan.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.