Liian lähellä

Vietin viime talvena useamman viikon Los Angelesissa. Tarkoituksena oli tehdä kaikenlaisia ”turistisia” juttuja, jotka olin jättänyt näkemättä ja kokematta asuessani täällä 2006-2008. No, lankesin silloin samaan ansaan kuin aiemminkin, eli ajattelemaan että ”kyllä mä vielä ehdin käydä siellä ja siellä…”

Tänä vuonna olemme ryhdistäytyneet huomattavasti ja käyneet melkein joka päivä jossain  nähtävyydessä tai uudessa paikassa. On ajeltu Mullholland Drivella ja Beverly Hillssissä, käyty niin Malibun piskuisessa leikkipuistossa kuin Griffith Parkin isossa ja hienossa ”Shane’s Inspiration” leikkipuistossa, joka on suunniteltu niin, että siellä pystyy leikkimään myös pyörätuolissa olevat lapset.

Pari päivää sitten täällä satoi niin kovasti, ettemme halunneet viedä lasta leikkipuistoon rypemään. Eihän meillä tietenkään ole mitään sadevaatteita mukana, kun täällä sataa niin harvoin. Ilma oli sateen jälkeen ihanan raikas ja vähän kirpeä.

Ensin keksimme, että voisimme viedä lapsen Los Angelesin eläintarhaan. Onneksi tajusin katsoa ennen sinne pääsyä lipuista, että eläintarha oli sulkemassa puolen tunnin päästä. Kello oli nimittäin jo puoli viisi.

Niinpä päädyimme ajamaan Universal Studiosin Citywalk:ille eli ”kävelykadulle”, joka on käytännössä ehkä muutaman sadan metrin pituinen kapea ja kiemurteleva aukio, jonka laidoilla on vieri vieressä ketjuravintoloita ja matkamuistokauppoja. Lapsi oli kuitenkin ihan fiiliksisä valoista, rullaportaista, suihkulähteistä ja siitä, että sai juosta vapaasti, joten 10 dollarin eli vajaan 8 euron parkkimaksukaan ei harmittanut hirveästi.

Huomiona lapsettomille Losin vierailijoille: jos olisimme menneet leffaan, parkkeeraus olisi maksanut vain 5 dollaria. Toisaalta Universal Studiosille pääsee mm. Hollywood & Highlandin metroasemalta metrolla ja ilmaisella ”shuttle”-pikkubussilla (eli ensin otetaan metro Universal Studiosin pysäkille ja siitä ajetaan ilmaisella shuttlella loppumatka).

Toissa päivänä oli jo varsin kaunis päivä ja saimme päähämme lähteä katsomaan kaverini kehumaa Long Beachillä olevaa ”Aquarium of the Pacificia”. Liput olivat aika kalliit — $20 per aikuinen +  $12 kaksi vuotta täyttänyt lapsi, vaikka ostimme ne yhteislippuina Los Angelesin eläintarhan kanssa. Päälle vielä parkkeeraus $8. Jollain nettisivulla luki ”varaa riittävästi aikaa akvaariossa käyntiin, koska siellä on niin paljon nähtävää.”

No, meidän nuori herrahan on maailman nopein kalojen katsoja, joten koko paikka tuli kierrettyä noin 40-minuutissa ja tähän aikaan sisältyi rauskujen koskettaminen (tuntuivat inhottavan sienimäisiltä), meduusojen tökkiminen, leikkiveneessä leikkiminen ja vaipan vaihto…

Vaikka mukanamme ei olisikaan ollut tuota vilivilperiä, uskon että paikka olisi muutenkin aika nopeasti nähty.  Jos satut reissullasi käymään San Franciscon seudulla ja liikut siellä autolla, suosittelen että käyt mieluummin tsekkaamassa kovasti kehutun Monterey Bay Aquariumin, vaikken ole siellä itse (vielä) käynytkään.

Jotta vajaa tunnin automatka (kilometreissä n. 45 West Hollywoodista) ei olisi mennyt ihan hukkaan, kävelimme läheiselle majakalle.

Sieltä näkyi mm. satamassa seisova mm. museo- ja tapahtumakäytössä oleva Queen Mary -laiva. Kävimme siellä viime vuonna mielenkiintoisilla vintage-messuilla. Ainakaan se osa laivasta, jossa messut olivat, ei tehnyt erityistä vaikutusta.

(Tajuan että saatan vaikuttaa nyt  hieman nihkeältä — en vain halua luoda kenellekään mitään hirvittäviä ennakko-odotuksia, kun kyse on kuitenkin maksullisista nähtävyyksistä.)

Näidenkään nähtävyyksien jälkeen ei tehnyt mieli lähteä tykittämään takaisin moottoritietä. Nuori herra oli niin puhki, että ravintolareissut ja kauppakierrokset saattoi suosiolla unohtaa. Yhtäkkiä muistin veljeni kehuneen Long Beachista pohjoiseen olevalla niemellä sijaitsevaa Rancho Palos Verdesin kaupunkia jotenkin hienona paikkana. Ei muuta kuin kaupunki navigaattoriin ja menoksi.

Veli oli oikeassa — selvästi varakkaampien asuinaluetta oleva Rancho Palos Verdes toi kukkulanrinteitä kiemurtelevine teineen mieleen Välimeren rantakaupungit. Mikä parasta — osuimme paikalle aivan uskomattoman upean auringonlaskun aikaan. IPhonen kuvat eivät pysty mitenkään tekemään oikeutta edessämme avautuvalle maisemalle, joka näytti melkein vesivärimaalaukselta. Santa Catalinan saari siinsi horisontissa sinisenä ja toisella puolella nimeä avautui eteemme ilta-auringossa kultaisena kylpevä Los Angeles ja sinisävyinen Malibun niemi.

Taas tuli selväksi, miten valtavan iso suur-Los Angeles on: noin 50-60 km halkaisijaltaan. Ja miten älyttömän paljon täällä on kaikenlaista kivaa, kiinnostavaa ja jopa kaunista nähtävää — jos vain viitsii lähteä sitä etsimään.

Samalla kävi kyllä mielessä, miten olen lykännyt turhaan monissa Helsingin nähtävyyksissä käymistä samalla ”mulla on vielä aikaa” -verukkeella. Kuten erään tutun kuolema juuri muistutti: kukaan meistä ei tiedä miten paljon meillä on vielä aikaa.

Tänään käytiin Los Angelesin eläintarhassa, joka sekin on aika pieni, mutta tarjosi lapselle huomattavasti enemmän viihdykettä kuin mikään muu tähänastisista paikoista. Siitä kuitenkin joku toinen päivä lisää, koska nyt on aika mennä nukkumaan.

Hyvää uutta päivää sinne Suomeen — ja muita vuorokaudenaikoja muualla päin maailmaa tätä lukeville!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.