Ajatus, joka virisi Kutri.net:in keskusteluista:
Vain hyvin harvalla on ”liikaa aikaa”. Ajanpuute on tavallisin (teko)syy sille, miksi liikuntaharrastus jää kesken tai sitä ei edes aloiteta.
Meillä ihmisillä on taipumusta löytää aikaa asioille, jotka ovat meistä kivoja ja miellyttäviä.
Jos liikunta ei tunnu kivalta, sille on ”vaikeampI” löytää aikaa.
Mitä kivemmalta liikunta tuntuu, sitä helpommin sille löytää aikaa kiireisestäkin aikataulusta. Siksi ihmisten, jotka perustelevat liikkumattomuuttaan ajanpuutteella ei ehkä kannata miettiä ensimmäiseksi sitä, miten he järjestävät aikaa liikunnalle vaan sitä, miten he voisivat tehdä liikunnasta niin kivaa, että sen väliinjääminen tuntuu menetykseltä.
Itselleni liikunta on hyvää ”nollausta” eli joko en ajattele muuta (esim. punttitreenin ja pilateksen aikana) tai sitten saatan käyttää liikuntaa ”liikuttamaan” ajatuksia eteenpäin (esim. lenkin aikana) — ts. jos jokin asia vaivaa minua, lähden lenkille ja lenkkeillessäni keskityn ajattelemaan asiaa, jolloin se usein ratkeaakin itsestään.
Samoin kuuntelen pilatesta lukuunottamatta aina minua miellyttävää musiikkia treenin aikana. Muuten en kauheasti kuuntele musiikkia. Musiikki luo hyvän fiiliksen, antaa liikuntaa potkua ja tutkitusti auttaa tasapainottamaan mieltä, parantamaan luovuutta jne. myös liikunnan aikana.
Kolmanneksi olen oppinut nauttimaan fyysisestä ponnistelusta. Minusta on ihanaa tuntea lihasteni jännittyvän, minusta on ihanaa tuntea tuuli kasvoillani, hyppiä ilmaan, saada tanko nousemaan vielä kerran. Pidän nykyään jopa hikoilusta — ajattelen sen poistavan ”myrkkyjä” kehostani (= ei täysin totta, mutta mielikuva on kiva).
Neljänneksi rakastan sitä, miltä kehoni tuntuu liikunnan jälkeen ja inhoan sitä, miltä se tuntuu ilman liikuntaa. Eli olen kehittänyt kehotietoisuuttani ja ylipäätään herkistynyt enemmän keholleni.
Ja vielä: joku urheilija kirjoitti jossain lehdessä, että miksi pitää aina tavata kahvin ja sen lihottavan pullan ääressä? Tai tuopin ääressä? Tai ruokapöydän ääressä? Miksei voi mennä kaverin kanssa kävelylle? Tai uimaan ja saunaan? Tai tanssimaan? Erittäin hyvä kysymys.