03-01 Mitä onnellisuus on?

Samalla tavalla kuin rakkaus ja mielenrauha ovat sisälläsi, myös kyky tuntea onnea on jo sinussa. Mielenrauha on se melko neutraali perustila, johon palaamme heti kun ajatuksemme rauhoittuvat. Rakkaus on lämmin elinvoima, joka pitää meidät hengissä ja saa meidät haluamaan hyvää niin itsellemme kuin muille.

Kyky kokea onnea ja elämäniloa ovat siis sisäsyntyisiä. Jos katsot pieniä lapsia, huomaat, että jos heidän perusasiansa ovat kunnossa, pienikin ärsyke saa heidät iloiseksi tai onnelliseksi.

Onnellisuudeksi kutsun sitä avaraa, valoisaa ja lähestulkoon harrasta tunnetta, jota koemme kun olemme kiitollisia tai tunnemme itsemme nöyrän ihastuneeksi jonkin ihmeeltä tuntuvan asian edessä. Onneen liittyy ajatus siitä että elämä on elämisen arvoista ja maaimassa on paljon hyvää ja kaunista. Erityisen isoa onnea kokiessani liikutun, kun “sielu tulvii ylitse”.

Elämänilo on puolestaan kevyt, kupliva, pulppuava ja sähköinen tunne, jonka vallassa kikatuttaa ja tekee mieli tanssia ja taputtaa kuin pieni lapsi. Voin kokea elämäniloa rinnakkain onnellisuuden kanssa — yhdessä hetkessä täytyn elämänilosta ja sen jälkeen tunnen syvää onnellisuutta siitä, että voin kokea tällaista iloa. Elämänilo saa elämän tuntumaan kevyemmältä ja hauskemmalta. Se tuo esiin leikkisän puolemme ja aktivoi luovuutemme.

Miksi emme käytä useammin kykyämme kokea onnea tai iloa? Koska olemme tottuneet kiristämään itseämme onnella tekemään asioita, joiden oletamme olevan meille hyväksi.

Kyllä, kiristämään.

Netissä kiertää kuolemansairaita saattohoitaneen sairaanhoitajan kirjoitus siitä, mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellan. Yksi suurimmista katumuksenaihesta oli se, etteivät ihmiset olleet ANTANEET itsensä kokea enemmän onnea.

Tämä onnella itsensä kiristäminen on yleensä opittu jo lapsena kasvattajiltamme, jotka ovat kasvattaneet meitä “uhkaus-kiristys-lahjonta” -menetelmällä.

Vanhat sanonnat eivät myöskään kannusta kokemaan onnea tässä ja nyt:  “kel onni on, se onnen kätkeköön”, “kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat”, “mikä laulaen tulee, se viheltäen menee”, “itku pitkästä ilosta, paska paljon naurannasta” sekä edesmenneen isoäitini suosikki: “se lintu joka aamulla varhain laulaa on illalla haukan persiissä”.

Ns. Menestyjät, jotka viime vuosituhannella tunnettiin juppeina, motivoivat itseään jenkkisloganeilla: “No pain, no gain.” “Life is a bitch and then you die.” “Shit happens.”

Mainosnikkarit käyttävät häikäilemättä hyväkseen tätä väärinkäsitystä ja tekevät kaikkensa, että uskoisimme tietynmerkkisen auton tai käsilaukun tuovan onnen.

Ongelmana ei ole se, että haluat uuden auton tai ihanan käsilaukun tai se, että uskot niiden saamisen tuottavan mielihyvää. Ongelmana on se, että kerrot itsellesi niiden tuovan SUUREMPAA onnea kuin mitä koet nyt – tai vielä pahempaa: ettet voi olla täysin onnellinen ilman niitä.

Menestys seuraa onnea

Yleisin reaktio jonka kohtaan kertoessani, että on mahdollista tuntea onnea tässä ja nyt on se, että “niin, mutta jos mä antaisin itseni olla nyt onnellinen, mä en tekisi yhtään mitään”.

Toimintamallimme on järjetön: haluamme olla onnellisia, mutta sen sijaan että antaisimme itsemme nauttia onnen tunteesta tässä ja nyt, uskottelemme, että onni pitää ansaita tuskalla ja vaivalla. Niinpä keksimme itsellemme enemmän tai vähemmän mahdottomia tavoitteita ja ilmoitamme itsellemme että “sitten kun saavutamme tämän tavoitteen, olemme onnellisia”.

TAKAAN, että jos vain annat itsellesi luvan tuntea onnea tässä ja nyt etkä enää valehtele itsellesi että onnellisuus pitää jotenkin ansaita tai hankkia rahalla tai saavutuksilla, huomaat haluavasi tehdä jopa enemmän kuin ennen. Mikä parasta, huomaat myös saavasi aikaan enemmän kuin ennen, sillä silloin tekemistäsi ohjaa inspiraatio, eikä itsekeksitty pakko.

TEHTÄVÄ

Leikitään että ensi yönä tapahtuu ihme ja heräät huomiaamuna täydellisen onnellisena ja tyytyväisenä elämääsi, vaikka mikään muu elämässäsi ei ole muuttunut.

Kun mietit mistä onnen tunne tuli, näet kuin salamaniskusta koko onnellisuuden uudessa valossa: tajuat että ainoa asia, joka yön aikana on muuttunut on se, ettet enää pysty valehtelemaan itsellesi, että onnellisuus pitää jotenkin lunastaa tai ansaita. Sen vuoksi et voi muuta kuin antaa itsesi kokea täydellistä onnea tässä ja nyt.

Yhtäkkiä ymmärrät ettei onnellisuutesi ole koskaan ollutkaan riippuvainen mistään ulkoisesta, vaan aina vain siitä, oletko antanut itsesi kokea onnea vai et.

Fiilis on sama, kuin olisit maannut auringon paahteessa tulikuumalla hiekalla ajatellen että kuolet hetkenä minä hyvänsä janoon – ja sitten nostat päätäsi ja muistat ettet olekaan Saharassa vaan luksushotellin rannassa muutaman metrin päässä baarista, jonka baarimikko ryntää palvelemaan sinua jos vain nostat sormeasi. Eikä siinä vielä kaikki – pääsi vieressä on jääkylmä virvoitusjuoma jäissä. Sen kun otat ja juot.

Tai totuuden näkeminen omasta onnellisuudestasi voi tuntua samalta kuin se, että poliisi tulee kertomaan sinulle rakkaasi kuolleen. Juuri kun itket lohduttomasti rakkaasi menetystä, säpsähdät hereille ja tajuat että näit vain pahaa unta. Rakkaasi nukkuu levollisesti vieressäsi ja kaikki on hyvin.

Nyt kun näet totuuden onnellisuudesta ja tiedät, että tästä eteenpäin voit tuntea onnea aina olosuhteista riippumatta, mitä haluat tehdä seuraavaksi elämälläsi?

2 Comments

  1. Jossain tehtävässä (en muista yhtään, että oliko se kirjassa vai jollain luennolla) onnellisuuden mittarina käytettiin seuraavia kysymyksiä, tai siis lähinnä vastauksia niihin. Jos niihin kaikkiin vastaus on kyllä, voi määritellä itsensä onnelliseksi.

    1. Onko sydämesi puhdas? (eli varmaan tarkoitti, ettei huono omatunto kaivele ja on menneisyyden kanssa sinut)
    2. Odotatko useimmiten herätessäni hyvillä mielin tulevaa päivää?
    3. Koetko tulevaisuutesi turvatuksi?

    Voin sanoa, että tällä mittarilla mitattuna oma onnellisuuteni sai hieman toisenlaisia vivahteita, mutta ehkäpä suurimmaksi osaksi vuotta voin liputtaa onnellisuuden nimiin…:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *