Tavoitepaino vai tavoitetila?

Eli vaaka mäkeen, mittanauha käteen

Painoseuranta on käytetyin laihtumisen indikaattori, mutta ei mitenkään täydellinen. Jos laihtumisella tarkoitetaan nimenomaan rasvan määrän vähenemistä kehossa, vanha sanonta “vaaka ei valehtele” ei välttämättä pidä paikkaansa.

Muun muassa eri syistä johtuvat nestevaihtelut (= turvotus), elimistön “arvaamattomuus” (se ei aina luovuta rasvaa tasaisella päivävauhdilla) ja lihasmassan hankinta “sekoittavat” vaa’an tulosta. Toisaalta matalakaan vaakalukema ei välttämättä tarkoita alhaista kehon rasvaprosenttia.

Varsinkin kitukuurilla ja vähällä liikunnalla laihduttaneille voi käydä niin, että he laihduttavat läskien sijaan lihasta ja kiinteytymisen sijaan muuttuvatkin ns. laihoiksi läskeiksi. Siksi laihduttajan kannattaa varsinkin laihdutuksen loppuvaiheessa tarkkailla rasvan katoamista muilla metodeilla.

MIKÄ ON SINUN TAVOITETILASI?

Lääkärit käyttävät usein painoindeksiä (BMI eli body mass index) normaalipainon haarukoimiseen. Painoindeksin saa kertomalla metrimittaisen pituuden pituudella, ja jakamalla paino pituuslaskun tuloksella.

Eli suomeksi: 170 cm pitkän ja 70 kiloa painavan henkilön painoindeksi on:

70
—————- eli toisin sanoen 70/(1,70*1,70) … = 24,2
(1,70*1,70)

Normaalipainon painoindeksirajat ovat 19-24. Näiden sisällä ollessaan on normaalipainoinen, joskin esim. isot kehonrakentajamiehet voivat helposti olla painoindeksiltään yli 24, vaikka heidän rasvaprosenttinsa on alhaisempi kuin keskivertoihmisillä.

Viereiseen taulukkoon olen laskenut eri pituuksien normaalipainon ylä- ja alarajat. Miehet, joilla on keskimäärin enemmän painavaa lihasmassaa kuin naisilla, sijoittuvat vähärasvaisinakin versioina painorajojen yläpäähän. Vastaavasti vähempilihaksiset naiset sijoittuvat saman asteikon alapäähän.

Itse tuijottaisin ihannepainoa miettiessäni ennemminkin painoindeksin alarajaa. Sen alle EI SAA mennä. Jos sinulla on kehossasi riittävä määrä lihaksia (= jaksat punnertaa, nostaa kohtuullisesti painoja jne.), et myöskään pääse vahingossa painoindeksiluvun 19 alle.

Monet ulkomailla työskentelevät valokuva- ja vaatenäytösmallit ovat tämän indeksiluvun alapuolella, mutta he myös näyttävät siltä, etteivät jaksa nostaa mitään kuohuviinilasia raskaampaa.

TIEDOKSI: SINÄ ET HALUA OLLA niin laiha, se on elimistölle epäterveellistä ja siihen painoon pääseminen ja siinä pysyminen on kaiken lisäksi helvetillistä ja siis aivan turhaa!

Toisaalta, mitä kiinteämpi ja kurvikkaampi (= lihaksikkaampi) (naisen)vartalosi on, sitä todennäköisemmin painosi on vähintään 2-5 kiloa painoindeksin alarajan yläpuolella. Vastaavasti painoindeksin alarajalla olevan henkilön rasvaprosentti voi olla paljon korkeampi kuin muutamaa kiloa painavamman.

Painoindeksi ei siis kerro koko totuutta, vaan lähinnä sen, minkä painon alle et saa mennä ja mihin painoon päästyäsi lihavuudesta johtuvat terveysriskit ovat vähentyneet olemattomiin.

(Huom! Vasta myöhemmin olen oppinut, että nykyään ihannepainon alaraja on BMI 18,5, eli noin 1-3 kg vähemmän kuin viereisessä taulukossa.

Pituus

CM
Normaali-

painon

alaraja

(BMI 19)

KG
Normaali-

painon

yläraja

(BMI 24)

KG
150

43

54

152

44

55

154

45

57

156

46

59

158

47

60

160

49

62

162

50

63

164

51

65

166

52

66

168

54

68

170

55

70

172

56

71

174

58

73

176

59

75

178

61

76

180

62

78

182

63

80

184

65

82

186

66

83

188

67

85

190

69

87

192

70

89

194

72

91

196

73

93

198

75

94

200

76

96

Jos pudotettavaa on todella paljon eli useita kymmeniä kiloja, kannattaa asettaa välitavotteita 5-10 kilon välein. Uudelle kymmenluvulle pääseminen on aina juhlan paikka (ja juhliahan voi vaikkapa terveyskylpylässä, vaatekaupassa tai elokuvissa = ei ruoalla).

Jos ei ole koskaan ollut aikuisiän pituudessaan normaalipainoinen, kannattaa ensimmäiseksi lopputavoitteekseen asettaa normaalipainorajojen sisäpuolelle pääsemisen ja vasta sinne päästyään katsoa, haluaako laskea tavoitettaan alaspäin.

Jos laittaa alkuperäisen tavoitteensa liian alas, turhautuu liikaa yrittäessään päästä viimeisistä kiloista eroon. Normaalipainoon asti kun voi laihtua hyvinkin nopeasti (keskimäärin 0,5-1 kg viikossa – alussa useita kiloja, lopussa muutamia satoja grammoja), mutta normaalipainon sisällä laihduttaessaan voi joutua tekemään aivan järjettömästi töitä viimeisistä rasvakiloista eroon päästäkseen (saaden silti painon putoamaan vain muutaman sata grammaa kuukaudessa).

Jos haluaa päästä painoon, jossa on ollut nuoruudessaan, kannattaa muistaa, että paitsi rintasi, myös lihaksesi saattavat olla isommat kuin ruipelona teininä. Ja koska litra lihasta painaa enemmän kuin litra läskiä, voit olla paljon timmimmässä kunnossa kuin joskus ennen muinoin, mutta silti painaa parikin kiloa enemmän.

Päästessäsi lähemmäs lopullista tavoitepainoasi, anna vaakalukemalle entistä VÄHEMMÄN painoarvoa.

MITTAA itsesi säännöllisesti mittanauhalla. Käytä mittauskohtien “merkkeinä” kohtia, joiden paikka ei hirveästi muutu – rinnanalusta, napaa, rokotusarpea/luomea/häpykarvoituksen yläreunaa. Tarvittaessa mittaa mittauskohta (eli esim. mittaa pohje vaikkapa 10 cm polvilumpion alapuolelta).
Voit myös ottaa mitat aina vartalosi leveimmistä kohdista (jotka siis voivat hieman siirtyä laihtumisen edistyessä).

Käytä “testivaatteita” eli joko vanhoja tai liian toiveikkuuden vallassa ostettuja uusia liian pieniä vaatteita. Säästä ainakin yhdet housut tai mekko siltä ajalta, kun olit kaikkein lihavimmillasi. Sekä ennen liian pienet, että ennen sopivat mutta laihtumisen myötä liian isoksi käyvät vaatteet ovat hyviä mittatikkuja.

Otatuta puolisollasi tai luottoystävälläsi valokuvia laihdutuksesi eri vaiheista Muista, että valokuvissa ja videolla ihmiset näyttävät tutkitusti lihavammilta kuin ovat oikeasti!!! (Ei ole urbaanilegenda, liittyy perspektiiviin, jonka kuvat latistavat).

Seuraa laihtumistasi peilistä, joskin kokemuksesta voin sanoa, että aika usein laihduttaja “sokeutuu” laihduttamisen aikana ja näkee jostain syystä itsensä lihavampana kuin oikeasti on.

Halutessasi voit myös mittauttaa rasvaprosentin, joskin juuri mikään kaupallisista metodeista ei ole täysin luotettava. Ns. pihtimetodi (läskiä otetaan pihtien väliin eri puolilta vartaloa, ei ole niin kamalaa kuin miltä kuulostaa) lienee käytännössä luotettavin nimenomaan rasvaprosenttimuutoksen seuraamiseen. Tällöin pitää muistaa mittauttaa rasvaprosentti aina samoilla pihdeillä.

“Viimeisen takasuoran” eli ihan vihoviimeisten rasvakilojen laihduttajan kannattaakin melkein kokonaan unohtaa vaaka ja keskittyä seuraamaan ihonalaisen rasvan määrää. Jos samaan aikaan nostaa paljon punttia eli hankkii lihasmassaa, mittanauhakaan ei välttämättä kerro koko totuutta. Sen sijaan rasvaprosentin mittaus ja omien silmien käyttö (löllyykö reidet vai ei, jos jännität lihaksesi ja yrität vatkata niiden päällä olevaa ihoa)) antanevat tarkemman tuloksen.

Täysin rasvattomaksi ei kukaan pääse ja naisilla pitää (jo ihan hormonitoiminnan takia) olla aina hieman rasvaa vartalossaan.

LAIHDUTTAMINEN ON HELPPOA, MUTTA HIEMAN HIDASTA

Varsinkin viimeisten (ylimääräisten) rasvakilojen kanssa pitää muistaa se, että elimistösi mielestä ne eivät ole lainkaan ylimääräisiä vaan päinvastoin hyvinkin tarpeellisia esim. tulevaa raskautta ajatellen – siitäkin huolimatta, että olisit päättänyt olla hankkimasta [lisää] lapsia. Siksi viimeiset löllökilot voivat olla aivan uskomattoman sitkeässä. Jos haluat, pääset niistä aivan varmasti eroon, mutta se merkitsee huomattavan paljon työtä huomattavan pitkän ajan ajan.

Kannattaakin miettiä, miten paljon olet valmis näkemään vaivaa nimenomaan “viimeisten kilojen” eli kiinteytymisen eteen — ja onko lopputulos oikeasti vaivan väärti. Kuvitteletko esimerkiksi muuttuvasi automaattisesti onnellisemmaksi, rakastetummaksi tai rikkaammaksi jos vain pääset “viimeisistä kiloista” eroon ja huipputimmiin kuntoon? Voin melkein luvata, ettei niin tule käymään. Päinvastoin: saatat kohdata enemmän kateutta ja sitä kautta ikävää käytöstä muilta ihmisiltä tai pettyä pahan kerran huomatessasi ettei rahatilanteesi parantunutkaan, parisuhteesi korjautunut tai työpaikka muuttunut kiinnostavammaksi, vaikka olet hoikempi ja timmimpi kuin koskaan ennen.

Jos silti uskot kiinteytymisen olevan vaivan väärti, suosittelen kirjaa Sinä onnistut – Tehokiinteytys avuksi kiinteämmän kehon metsästykseen.

Masennuitko? Älä suotta, sinulla ei oikeasti ole kiire mihinkään. Olet laihduttamassa viimeistä kertaa elämässäsi, joten ota kokemuksesta kaikki irti. Käytä odotteluaika itseesi, omiin unelmiisi, pelkoihisi, kykyihisi ja tarpeisiisi tutustumiseen. Opettele uusi taito, aloita uusi harrastus, tutustu uusiin ihmisiin, tee pitkän tähtäimen suunnitelmia. Oletko onnellinen työpaikassasi? Oletko onnellinen ammatissasi? Oletko onnellinen parisuhteessasi? Tiedosta tyytymättömyytesi syyt ja tee niille jotain. Syvennä tietouttasi terveestä ruokavaliosta. Opettele kokkaamaan terveellisiä, mutta silti herkullisia ruokia (kyllä, sellaisia on mahdollista tehdä, kun opettelee terveen ruokavalion perusteet).

Ennen kaikkea: vietä paljon aikaa oman vartalosi kanssa. Hiero sitä erilaisilla rasvoilla. Hyväile sitä ja nauti sen kaunistumisesta ja vahvistumisesta. Vie se kylpylään tai hierottavaksi. Hemmottele sitä ihanan pehmeillä vaatteilla. Käy vaatekaupassa ihmettelemässä miten pieniin ja kauniisiin vaatteisiin se jo mahtuu (mitään ei ole pakko ostaa).

Kaiva kaapista vanhat farkut ja ylläty, kun ne sopivat jo jalkaan. Mene punttisalille ja nauti siitä, kun viikko viikolta jaksat nostaa isompia painoja, kun hauiksesi tulevat esiin, kun jalkasi tuntuvat vahvoilta. Ala käydä lenkillä ja juosta juoksupyrähdyksiä. Miten kovaa jalkasi sinut kuljettavatkaan! Etsi ja löydä oman vartalosi kauneimmat kohdat - silmäripset, hiusraja, korvat, huulet, poskipäät, solisluut, sormet, nilkat, rinnat. Käy kampaajalla ja vaihda hiustyyliä. Opettele meikkaamaan omaksi huviksesi (= ei ole pakko lähteä ulos).

Opettele nauttimaan aistinautinnoista: tuoreen leivän tuoksusta kaupan leipäpisteessä tai leipomossa, hedelmistä, marjoista. Suklaavanukkaan silkkisyydestä suussasi (yksi vanukas kestää perusteellisesti nautiskellen paljon pidempään). Aamukasteisen ilman raikkaudesta. Pienten vauvojen tuoksusta. Kevätpurojen solinasta, kesätuulen huminasta koivikossa, syksyn lehtien väreistä ja kylmistä talvi-illoista, kun voit käpertyä huovan sisään teemuki kädessä katsomaan kynttilänliekin hentoa lepatusta.

Ole itsekäs hedonisti! Vaadi ja ota aikaa sinulle itsellesi. Opettele sanomaan ei. Älä ylläty, kun huomaat miten helposti aikaa loppujen lopuksi järjestyy, kun vain jaksat pysyä tiukkana.

Eräänä päivänä tajuat, että urakkasi on vihdoin ohi. Miten mahtavalta ja samalla hassun haikealta se tuntuukaan…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *