Onko sama mitä syö?

Yksi sekaannusta ja myös kiistaa herättävistä kysymyksistä on se, että onko aivan sama, mitä ihminen syö, kunhan kaloreiden määrä ei mene yli kulutuksen?

Kuvitellaan esimerkiksi että jonkun päivittäinen kokonaiskulutus on 2000 kcal. Voiko hän lihoa, jos saa kaikki päivän kalorit ns. epäterveellisestä ruoasta?

Ensimmäiseksi pitää kysyä, mitä lihomisella tarkoitetaan. Vasta sitten voidaan vastata siihen, vaikuttaako ruokavalion koostumus lihomiseen.

  • Jos lihomisella tarkoitetaan kehon energiapitoisuutta, vastaus on “ei vaikuta”.
  • Jos lihomisella tarkoitetaan painonnousua, vastaus on “ei hirveästi”.
  • Jos lihomisella tarkoitetaan kehon koostumusta eli rasvaprosenttia vastaus on “on todellakin”.
  • Jos sillä tarkoitetaan miten helppoa painonhallinta on, silloin vastaus on “on todellakin”.

Miten sitten epäterveellisempi ruokavalio vaikuttaa kehoon verrattuna terveelliseen ruokavalioon? Seuraavassa hieman kärjistystä, että asia tulisi selväksi.

Käytännössä sitä, miten tasan kulutuksen verran syöty epäterveellinen ruoka vaikuttaa kehoon, voidaan tuskin koskaan tutkia täysin luotettavasti. Miksi? Koska jopa laboratorio-olosuhteissa on todella vaikeaa määritellä etukäteen ihan tarkkaan jonkun henkilön tietyn päivän kulutus ja tietyn ruoka-annoksen energiasisältö.

Asiaa vaikeuttaa se, että jo syöty ravinto vaikuttaa siihen, miten paljon kulutat — samoin kuin yöunen määrä, hormonikierron vaihe (naisilla), terveydentila, nestetasapaino jne. Toisin sanoen jos on todella vaikeaa ellei täysin mahdotonta syöttää jollekin henkilölle ravintoa tasan tarkkaan hänen kulutuksensa verran päivästä toiseen laboratorio-oloissa — kotioloissa energian saannin ja kulutuksen tarkka arviointi on täysin mahdotonta.

Kuvitellaan huvin vuoksi, että tekniikka kehittyisi niin, että energiankulutuksen ja ravinnon energiasisällön tarkka mittaaminen olisi mahdollista ja sitten kahdelle täsmälleen samankokoiselle ja ruumiinkoostumukseltaan aivan samanlaiselle (= yhtä iso rasvaprosentti, yhtä hyvä luuntiheys jne.) identtiselle kaksoselle tehtäisiin koe, jossa toinen söisi pelkkää suklaata ja joisi pelkkää vettä ja toinen söisi terveellistä ja monipuolista ruokaa ihan täsmälleen kulutuksensa verran. Kumpikin liikkuisi yhtä paljon jne. Koe voisi kestää vaikkapa kuukauden.

Mitä sinä aikana (todennäköisimmin) tapahtuisi suklaakaksoselle terveelliseen kaksoseen verrattuna?

  • Hänen rasvaprosenttinsa nousisi, kun lihasmassaa ja muita kudoksia käytettäisiin tärkeimpänä aminohappojen lähteenä. => Elimistö ei pysty tekemään suklaan sisältämästä sokerista ja rasvasta proteiinia.
  • Hänen painonsa saattaisi hieman nousta glykogeenivarastojen täytyttyä äärimmilleen suklaasta saatavalla sokerilla. =>1 g glykogeeniksi muutettua hiilihydraattia eli sokeria sitoo itseensä 3 g vettä.
  • Hänen päivittäinen kokonaiskulutuksensa muuttuisi pienemmäksi kuin verrokkikaksosella lihasmassan vähentyessä ja siksi, että rasvan (varsinkin suklaan sisältämän tyydyttyneen rasvan) ja hiilihydraatin “prosessointi” kuluttaa vähemmän energiaa kuin proteiinin prosessointi.
  • Hänen olisi vaikeaa hallita oma-aloitteisesti syömiään ruokamääriä ruoan korkean energiatiheyden takia. => Ts. mikäli hän olisi n. 65 kiloinen nainen, joka ei liikkuisi kovin paljon kokeen aikana, hän saisi syödä päivässä enintään puolitoista 200 gramman suklaalevyä — eikä mitään muuta.
  • Hänen olisi vaikeaa hallita oma-aloitteisesti syömiään ruokamääriä suklaan aiheuttaman välittäjäaineheilahtelujen vuoksi. => Suklaan sisältämä rasva ja sokeri nostavat kahdella eri tapaa hyvää oloa tuottavan serotoniinin tasoja hyvin nopeasti — kun vaikutus lakkaa, tasot tippuvat ja hyvä olo katoaa. Samaan liittyy välillisesti suklaahumalaa seuraava unisuus.
  • Hänen olisi vaikeaa hallita oma-aloitteisesti syömiään ruokamääriä ruokavalionsa alhaisen proteiinipitoisuuden takia. => Eläinkokeissa on kyetty näyttämään toteen, että jos ruokavalio sisältää suhteessa vähän proteiinia, eläimet alkavat syödä enemmän ravintoa suhteessa kulutukseensa saadakseen proteiinitarpeensa tyydytettyä.
  • Hänellä olisi todella kurja olo, hänen energiatasonsa heilahtelisivat rajusti, hänen hiuksensa ja kyntensä hapertuisivat ja iho menisi huonoon kuntoon ja todennäköisesti myös mielenterveys kärsisi kun ravinnosta ei saataisi lainkaan välttämättömiä rasvahappoja ja aivan liian vähän aminohappoja (eli proteiinia).

Kehon energiasisältö sen sijaan pysyisi kutakuinkin samana eli jos hänet syötäisiin, hänestä saataisiin yhtä paljon kaloreita kuin terveellisesti syöneestä.

Eli käytännössä ei ole lainkaan samantekevää, mistä päivittäisen energiansa ottaa. Jokaisella on tuttuja, jotka syövät epäterveellisesti, mutteivät näytä lihovan, mutta väitän, että jos samat tyypit söisivät terveellisesti, he olisivat aivan mielettömän hyvässä kunnossa. Vastaavasti jokainen tuntee ihmisiä, jotka syövät suhteellisen terveellisesti, mutta eivät silti ole mallimitoissa. Jos ko. tyypit kuitenkin söisivät epäterveellisesti, he paisuisivat kuin pullataikina.

Mielestäni painoa ja jopa ulkonäköseikkoja tärkeämpää on miettiä millaisen olon ruokavalio aiheuttaa, miten terveeksi se tekee ja miten helppoa ruokavaliota on noudattaa koko loppuelämänsä ajan. Väitän, että ruokavalio, joka tekee fyysisesti hyvän olon ja parantaa terveysarvoja, auttaa myös normaalipainoon pääsyä ja sen ylläpitämistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *