Kuten radiohiljaisuudesta olette ehkä voineet päätellä, kiirettä on pitänyt.

Perjantaina kävin tapaamassa tulevaa omaa valmentajaani, joka avasi silmäni erinäisten asioiden suhteen. En ollut aktiivisesti etsimässä valmentajaa, mutta kyseinen “koulukaverini” teki vaikutuksen fiksuilla näkemyksillään niin, että haluan käydä hänen kanssaan entistä enemmän keskusteluja “inhimillisen kokemuksen luonteesta” ja ennen kaikkea valmentamisesta.

Nyt viikonloppuna oli Supercoach Academyn toinen viikonloppu. Ekan jälkeen en ollut ihan liekeissä, mutta tämä viikonloppu kolahti sitäkin kovempaa. Opettajina olivat tällä kertaa Linda ja George Pransky.

Olenkin jo Kutri.net:in Facebook-sivulla vihjannut kuinka näkökulmani maailmaan on muuttunut viikonloppuna. Itseni ja ajatusteni näkeminen ihan uudessa valossa on saanut minut tuntemaan itseni vapaammaksi kuin ehkä koskaan ennen. Vapautuminen näkyy jo nyt konkreettisesti mm. siinä, että heittäydyn nyt tosissani valmentamisen maailmaan ja ensimmäiseksi loin Teholaihdutus-ryhmävalmennuskurssin.

Tänä iltana on puolestaan käsikirjoituskurssin ensimmäinen webinaari. En ole ehtinyt päivittää vielä uutta hintaa kurssille, joten jos olette nopeita, ehditte vielä napata paketin vanhaan hintaan. Olen nostamassa muuten Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspaketin hintaa 49,20 euroon maaliskuun alussa, kun pakettiin tulee lisänä webinaarit jokaisesta osasta. Siihen asti paketin saa siis hintaan 24,60 euroa (jos muistan oikein).

No mikä tämä valtava havainto sitten oli, joka räjäytti tajunnan? Kyseessä on itse asiassa kokonainen havaintojen sarja, mutta kaikkein vapaimman fiiliksen toi se, että näin miten:

1. valitsemme itse kaikki ajatuksemme -- vaikkakin useimmiten niin, ettemme edes tajua valinneemme niitä
2. ajatus, jota ajattelen juuri nyt on alle minuutin vanha — jos se tuntuu vanhemmalta, se johtuu siitä että olen valinnut ajatella samankaltaisen ajatuksen kuin hetki sitten, koska se on tuntunut hyvältä idealta sillä hetkellä.
3. voin ajatella ihan uudella tavalla mistä tahansa asiasta millä hetkellä hyvänsä.

Iloisin olo tuli ehkä havainnoista, että jokaisen meistä ajatusprosessi on “riittävän hyvä” ja vaikka en koskaan yrittäisi tietoisesti muuttaa yhtään ajatusta, mieleni pitää huolen siitä, että päädyn lopulta hyvään ratkaisuun — joskin joskus ehkä mutkan kautta.

Samalla näin miten luonnossa kaikki on nimenomaan “riittävän hyvää” eli toimiva kompromissi elämän ylläpitämisen ja energiatehokkuuden välillä — ja miten täydellisyyden tavoittelu on luonnotonta. Päästäkseen todelliseen täydellisyyteen, joutuisi käyttämään tuhottoman paljon energiaa, mikä ei enää ylläpidä elämää. Siksi ihmisillä on umpilisäkkeet, häntäluut, rakenteellisia virheitä, tuskalliset synnytykset yms. muita pieniä “suunniteluvirheitä”.

Jos tämä kuulosti vielä vähän korkealentoiselta, voin luvata että tulevina viikkoina (vuosina?) tulen puhumaan asiasta hyvin paljon ja lukemattomin esimerkein, jolloin se, mistä puhun avautuu ehkä vähän paremmin.

Jos olet utelias kuulemaan nyt ja heti lisää siitä, miten on mahdollista muuttaa elämänsä yhdessä silmänräpäyksessä kevyemmäksi, helpommaksi ja hauskemmaksi, harkitse Kutri.net:in VIP-jäseneksi liittymistä. Laitoin juuri VIP-jäsenille noin tunnin mittaisen podcastin viikonlopun Suurista Havainnoista.

Mistä tiedät onko sinulla aito halu tehdä jotain vai yritätkö vain uskotella itsellesi, että haluat tehdä sen?

Jos joudut miettimään koko asiaa, tällöin melko varmasti kyse on jostain, mitä et oikeasti halua tehdä.

Edellisessä blogikirjoituksissesani sivusin aitoa halua puhuessani visioista. Aito halu tuntuu kumpuavan sisältämme, mutta kyse ei todellakaan ole mistään mystisestä tai maagisesta ilmiöstä, kuten esim. K3 Fitneksen Juhani epäili tämän blogkirjoituksen kommenttiosastolla.

Aito halu on sen näkemistä, mikä on meille aidosti tärkeää ja mikä ei.

Oletko koskaan ollut stressaantunut niskaasi kertyneistä velvollisuuksista, kun yhtäkkiä jotain järkyttävää tapahtuu: joudut kohtaamaan kuoleman, lapsesi sairastuu vakavasti, joudut onnettomuuteen tai poikkeuksellinen katastrofi tyyliin Aasian Tsunami tai 9/11 vie koko huomiosi? Yhtäkkiä kaikki ne velvollisuudet, jotka hetki sitten tuntuivat ahdistavan tärkeiltä, menettävät merkityksensä ja niiden stressaaminen tuntuu naurettavalta ja lapselliselta verrattuna Oikeisiin Ongelmiin.

Tai ehkä olet ollut tilanteessa jossa päiväsi on näyttänyt olevan täynnä ja olet miettinyt miten saat kaikki hurjan vaativat tehtävät suoritettua, kun yhtäkkiä kaverisi soittaa ja tarjoaa lippuja tapahtumaan, johon haluat koko sydämestäsi mennä. Yhtäkkiä huomaat karsivasi tehtävälistalta turhina tehtäviä, jotka äsken olivat “ihan pakko tehdä” -listalla ja hoitavasi ennätysajassa ja energisesti jutut, jotka vielä äsken tuntuivat mahdottoman hankalilta ja työläiltä.

Tai ehkä stressaat ihan hulluna siitä, ettet näytä saavan jotain tehtävää ajoissa valmiiksi, että joudut perumaan jonkin tapaamiseen tai olet siitä myöhässä — kunnes saat selville että vastapuoli on ollut niin kiireinen omien juttujensa kanssa, että on vain tyytyväinen siitä, että tapaamisenne peruuntui tai teet lupaamasi asian vähän myöhemmin kuin mitä olit luvannut.

Mikä on oikeasti tärkeää?

Väitän, että Pareo-prinsiipin mukaisesti 80 % työlistallasi olevista asioista on sellaisia, joiden tekemättä jättäminen tai tekeminen myöhemmin tai vähemmällä vaivalla kuin milloin ja miten ne mielestäsi pitäisi tehdä, ei vaikuta juurikaan konkreettisesti elämäsi laatuun puoleen tai toiseen.

Näemme tämän aina kun katsomme elämäämme mielenrauhassa ja ilman turhia tunnelatauksia ja tarinoita siitä, millaisia ihmisiä meidän pitäisi olla.

Olet varmasti kuullut tarinan kalastajasta, joka istui eteläisen meren rannalla kalastamassa. Lomalla oleva liikemies kiinnitti huomiota siihen, miten kalastaja kalasti koko päivän joka päivä. Lopulta liikemies lähestyi kalastajaa ja kysyi tältä: ”Mikset ota lainaa ja hanki venettä ja verkkoja.”

“Mitä minä niillä tekisin?”, kalastaja ihmetteli. “Saalistani riittää hyvin ruokaa perheelleni ja parille naapurille myytäväksi asti.”

“Saisit verkoilla niin paljon enemmän kalaa että voisit  myydä sitä muillekin”, Liikemies selitti. “Ja jos kalastat oikein ahkerasti, saat pian velkasi maksettua ja hankittua toisenkin veneen, jolloin tienaat vieläkin enemmän. Jos jatkat laivueesi laajentamista, voit päästä kymmenessä vuodessa niin pitkälle, että voit perustaa oman kalajalostamon. Sitten vasta alatkin tienata! Kun painat kurinalaisesti pitkää päivää toiset 10 vuotta, voit päästä hyvinkin ennenaikaiselle eläkkeelle.”

“Ja mitä minä sitten tekisin”, kalastaja ihmetteli.

“No vaikka kalastaisit päivät pitkät ihan vain huviksesi”

Me teemme samaa omien ajatuksiemme kanssa. Kerromme itsellemme, ettemme voi olla rauhassa tai onnellisia, ennen kuin olemme täyttäneet itse itsellemme asettamamme tavoitteet: saaneet hyvän parisuhteen, tienanneet x-määrän rahaa, hoitaneet kaikki velvollisuutemme, treenanneet kroppamme huippukuntoon, selvittäneet lapsuuden traumamme jne. Emme sano “EI” kun muut pyytävät apuamme, vaikka kalenterimme on jo tupaten täynnä, koska kerromme itsellemme ettemme voi tuntea itseämme rakastettavaksi jos muut ovat vihaisia meille.

Lopulta olemme tilanteessa, jossa työlistamme on täynnä asioita, joita emme halua tehdä. Sen sijaan että pysähtyisimme kaikessa rauhassa fiilistelemään, mitkä asiat ovat meille oikeasti tärkeitä ja sitten raakkaisimme työlistalta pois kaiken sen, mikä ei tue näitä elämämme perusasioita, alamme epätoivon vimmalla motivoida itseämme tekemään työlistallemme usein sattumanvaraisesti kertyneitä tehtäviä.

Sen sijaaan  että näkisimme, että olemme ehjiä, hyviä ja rakastettavia, alamme valehdella itsellemme että meissä on jotain vikaa ja olemme laiskoja tai muuten huonoja kun emme tee työlistallamme olevia asioita. Sen sijaan että muistaisimme, että voimme antaa itsemme olla onnellisia minä hetkenä hyvänsä, alamme kiristää itseämme onnellisuudella ja hyvällä ololla tekemään asioita, joita emme oikeasti halua tehdä, koska syvällä sisimmässämme tiedämme etteivät ne tue meille tärkeitä asioita.

Tehtävä

1. Kirjaa ylös ihan kaikki mielessäsi pyörivät tehtävät eli asiat, joista ajattelet “mun pitäisi…” ja “mä haluan…”

Lisää listaan myös unelmat, olivat ne sitten tavoitteita, visioita tai haaveita.

Tehtävien kirjaaminen auttaa välittömästi tyhjentämään päätäsi, koska niin kauan kuin vain pyörität tehtäviä päässäsi, palautat ne mieleesi useita kertoja päivässä, jolloin tavallaan yksi tehtävä tuntuu mielessäsi moninkertaiselta.

2. Katso listaasi. Mitkä tehtävät voit ja haluat jättää tekemättä tai delegoida jollekulle toiselle?

Mistä tehtävistä näet jo suoraan, ettet halua tehdä niitä, ja jos jätät ne tekemättä tai delegoit ne eteenpäin, kukaan ei kuole, saa fyysisiä vammoja tai menetä merkittäviä summia rahaa?

3. Jos tietäisit täysin varmasti, että mikään mitä teet, ei tee sinua onnellisemmaksi tai onnettomammaksi mitä olet nyt, mitkä tehtävistä jättäisit tekemättä tai delegoisit eteenpäin?

4. Jos tänään tapahtuisi jotain järkyttävää — läheisesi kuolisi tai sinulta löydettäisiin syöpä, mitkä jäljellä olevista tehtävistä jättäisit tekemättä tai delegoisit jollekulle toiselle?

5. Jos saisit jäljellä olevan työlistasi käsiisi sitten kun täytät 80-vuotta, mitkä tehtävät näyttävät siinä vaiheessa turhilta?

Toinen versio: jos 80-vuotias Sinä ilmestyisi nyt aikakoneella tulevaisuudesta luoksesi, mitä hän käskisi sinun tehdä tai jättää tekemättä?

Tässä vaiheessa listasi on todennäköisesti lyhentynyt — ehkä jopa radikaalisti. Miltä listan katsominen tuntuu nyt?

6. Onko listalla vielä asioita, joiden tekeminen tuntuu vaikealta, tylsältä tai raskaalta?

Mikä sinulle on oikeasti tärkeää?  Miten jäljellä olevat tehtävät voisivat tukea näitä asioita?

Kuvitellaan että esimerkiksi lapsesi turvallisuus on sinulle tärkeää, mutta auton katsastaminen tuntuu vaikealta. Mitä jos katsastuksessa kävisi ilmi, että autosi jarruissa on vika, joka voi saada ne lukkiutumaan kesken ajon ja sinut vaaralliseen onnettomuuteen lapsesi kanssa. Eikö ole parempi käydä tsekkauttamassa, että autosi on kunnossa ja jos se ei ole, korjauttamassa se?

Vaaditko itseäsi suorittamaan tehtävän nopeammin tai täydellisemmin kuin mitä se oikeasti tarvitsee tehdä?

Haluatko koko sydämestäsi olla fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta sinun on vaikeaa lähteä salille, koska odotat itseltäsi että sinun pitää treenata tunti viitenä päivänä viikossa? Lopputuloksena et mene salille ollenkaan.

Kun näet että päätavoitteenasi on olla fyysisesti paremmassa kunnossa kuin nyt, EI treenata tietyllä tavalla ja että liian kovat odotuksesi estävät sinua saavuttamasta tavoitteesi, mielesi vapautuu keksimään muita tapoja kehittää kuntoa. Saatat esimerkiksi huomata miten on fiksumpaa käydä puoli tuntia päivässä salilla kolmena päivänä viikossa ja 2-3 muuna päivänä tehdä jotain kevyempää liikuntaa.

Teetkö tehtävästä isomman kuin se on liittämällä siihen ihmisarvosi, onnellisuutesi tms.?

Joskus tehtävät tuntuvat niin raskailta, koska yritämme motivoida itseämme tekemään ne ajattelemalla että “olen huono ihminen, jos en tee tätä” tai “sitten puolisoni rakastaa minua, kun saavutan tämän tavoitteen” tai “en voi olla onnellinen ennen kuin teen tämän”.

Mikään teko, valinta tai olosuhde ei OIKEASTI itsessään tee sinua paremmaksi tai huonommaksi ihmiseksi, onnellisemmaksi tai onnettomammaksi tai kerro että olet rikki tai hajalla. Sinä liität siihen mielessäsi tietyn arvolatauksen.

Sinä olet aina vain yhtä ehjä, hyvä ja rakastettava kuin olit jo syntyessäsi. Joskus ajattelet asioita, joista sinulle tulee kurja olo. Joskus ajatuksesi tai kurja olosi johtavat valintoihin ja tekoihin, jotka eivät edesauta sinun tai muiden hyvinvointia. Joskus ajattelet asioita, joista sinulle tulee hyvä olo ja teet valintoja ja tekoja, jotka edesauttavat sinun ja muiden hyvinvointia.

Ajatukset tulevat ja menevät — ja sitä kautta tulevat ja menevät tunteemme ja tekommekin. Sinä et ole tekosi, tunteesi ja ajatuksesi. Olet se, joka ajattelee, tuntee ja tekee.

Sillä hetkellä kun lopetat itsellesi valehtelun, että tekosi, tunteesi tai ajatuksesi tarkoittavat, että olet tietynlainen ihminen, alat taas ajatella selkeämmin. Kun ajattelet selkeämmin, teet viisaampia valintoja.

Jos tykkäät siitä miten lähestyn näitä kysymyksiä, tsekkaa Kutri.net:in VIP-sivusto, jossa on jo pitkälti toistasataa vastaavanlaista kirjoitusta tehtävineen.

Onko sinulla unelma, joka on vielä toteuttamatta?

Mitä kerrot itsellesi syyksi siihen, ettet ole vielä toteuttanut sitä? Ei ole aikaa, rahaa, rohkeutta, puolison tukea, energiaa, kykyä tai muita mahdollisuuksia? Pelkäät epäonnistumista tai onnistumista?  Sinua ahdistavat jo valmiiksi toisten reaktiot tai sinulla ei ole tarpeeksi itsekuria?

Kaikki yllämainitut syyt ovat vain tekosyitä.

Todellisia syitä siihen, ettemme toteuta unelmiamme on nähdäkseni vain kolme:

1. Kyseessä on pelkkä haave, jonka eteen et ole oikeasti valmis tekemään töitä.
2. Kyseessä on tavoite, jota et oikeasti halua toteuttaa.
3. Kyseessä on todellinen visio, jonka toteuttamisen aika ei ole vielä tullut.

Visio, tavoite vai haave?

Kaikkein eniten unelmien ympärillä aiheuttaa sekaannusta se, että kutsumme unelmiksi sekä päiväunimaisia haaveita, tekemällä tehtyjä tavoitteita että syvältä sisältämme kumpuavia visioita.

Visiot

Oletko koskaan saanut niin vahvan mielikuvan siitä, mitä haluat, ettet ole malttanut odottaa, että pääset toteuttamaan ideasi? Ehkä olet yhtäkkiä keksinyt miten haluat muuttaa olohuoneen huonekalujen järjestystä. Saanut päähäsi lähteä kavereiden kanssa kesäpäivän kunniaksi uimaan. Päättänyt maalata makuuhuoneen seinät. Halunnut selvittää missä päin maailmaa vanha tuttusi menee. Ottanut äkkilähdön hetken mielijohteesta. Ennen kuin huomaatkaan, olet aloittanut mielikuvan toteuttamisen.

Onneksi olkoon! Olet saanut vision!

Visiot ovat usein yllättäen saamiamme ideoita, joille ominaista on se, että halumme toteuttaa ne tuntuu kumpuavan jostain sisältä. Emme välttämättä osaa itsekään selittää, miksi haluamme toteuttaa ne. Sen sijaan saatamme yrittää puhuttaa itsemme luopumaan ideasta, jossa ei ehkä ensisilmäyksellä näytä olevan mitään järkeä.

Vision iskiessämme olomme on yhtä aikaa rento, avoin, energinen ja innostunut. Tunnemme heränneemme henkiin. Joskus saatamme tuntea yhtäkkiä voimakasta liikutusta tai lähestulkoon harrasta ihmetystä ideasta ja siitä, miten se tuntuu iskeneen kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Tavoitteet

Tavoitteet ovat yleensä järkeviä — tai ainakin järkevältä kuulostavia — unelmia, joihin päädymme jonkinlaisen päättelyketjun tuloksena. Tavoitteista puhuessamme käytämme usein sanoja “mun pitäisi”, “on järkevää”, “kuka tahansa tekisi näin” tai “näin kuuluu tehdä”.

Asetamme tavoitteita tavoitteiden asettamisen takia, koska luulemme, että tavoitteita asettamalla varmistamme, että olemme tulevaisuudessa onnellisia. Mikä tietenkin on hirvittävää itsepetosta ja estää meitä kokemasta onnea nyt, koska yritämme potkia itsemme toteuttamaan tavoitteemme kiristämällä itseämme onnellisuudella (“mä en ole onnellinen ennen kuin..” ja “sitten mä vasta olen onnellinen kun…”).

Mikä on paras tapa varmistaa, että olet tulevaisuudessa onnellinen? Huomata, että voit olla onnellinen tässä ja nyt, olosuhteista riippumatta. Kun muistat tämän joka päivä, olet joka päivä onnellinen, tapahtui mitä tapahtui.

Toinen syy tavoitteiden asettamiseen on se, että yritämme vaikuttaa jotenkin paremmalta ihmiseltä omissa ja muiden silmissä. Tavoitehakuisuus kun on varsin arvostettu ominaisuus yhteiskunnassamme. Se nuijitaan päähämme viimeistään yläasteella, jolloin meille valehdellaan kerrotaan, että silloin tekemämme valinnat ratkaisevat sen, millaista elämää tulemme elämään.

Tavoitteiden ongelmana on se, että ne harvemmin kumpuavat syvältä sisältämme eivätkä siksi ole visioiden tapaan seurausta aidosta halusta. Siinä missä visiot tuntuvat syntyvän kuin itsestään sisällämme, tavoitteet ovat jonkinlaisen järkeilyn ja päättelyn tulosta. Siinä missä visioiden kohdalla saatamme yrittää pidätellä itseämme, tavoitteiden toteuttamiseksi joudumme motivoimaan itseämme.

Ikävä kyllä valtaosa käyttämistämme motivointikeinoista on uhkaus-kiristys-lahjonta-linjaa. Sen lisäksi motivointiyrityksemme vaativat yleensä aina jonkinasteista itsepetosta, kun yritämme vakuuttaa itsellemme, että tavoitteemme on tärkeämpi tai kiireellisempi kuin mitä se oikeasti on.

Ainoa kunnolla toimiva motivointikeino on lopettaa järkeily ja löytää aito halu eli visio syvältä sisältämme. Se ei löydy päättelemällä, järkeilemällä tai tuskailemalla, vaan rentoutumalla, hidastamalla ja avautumalla sille, mikä on totta.

Kun näemme mitä oikeasti haluamme, ymmärrämme miksi jätimme toteuttamatta tavoitteemme.

Haaveet

Haaveet ovat päiväunia, joilla viihdytämme itseämme tai yritämme paeta todellisuutta, josta emme pidä. Haaveisiin liittyy käytännössä aina kuvitelma siitä, että jos haaveemme vain toteutuisi, niin sitten olisimme oikeasti onnellisia. Haaveiluun liittyy myös ajatus siitä, että elämä, jota elämme nyt on vain jonkinlainen välivaihe tai odotusvaihe ennen “oikeaa elämää”.

Tämä on tietysti pahinta potaskaa ikinä, koska se elämä jota elät juuri nyt on oikeaa elämääsi ja kaikki muu on vain kuvitelmaa. Tämä pätee myös silloin, kun pelottelemme itseämme mahdollisilla tulevilla tapahtumilla, vaikka juuri tässä ja nyt kaikki on hyvin.

Samaan aikaan kun haaveilemme, tiedämme sydämessämme valehtelevamme itsellemme. Koska syvällä sisimmässämme emme voi ottaa haaveita vakavasti, jätämme ne toteuttamatta.

Kun aika ei ole kypsä

Visiomme toteutuvat käytännössä aina, joskin välillä täysin eri aikataulussa ja hieman eri tavoin, kuin mitä rationaalinen mielemme on suunnitellut.

Silloin kun olemme perustilassamme mielenrauhassa, näemme että kaikki tapahtuu ajallaan, ja on turhaa “työntää jokea”. Jos jotain on tehtävissä, teet sen — ja se riittää.

Joskus rationaalinen mielemme “kidnappaa” syvältä sisältä kummunneen vision, jonka toteuttamisen aika ei ole vielä. Niinpä alamme uskotella itsellemme, että meidän pitää toteuttaa visio välittömästi. Jos se ei näytä heti toteutuvan itsemme asettamassa aikataulussa, alamme epäillä että visiossa — tai vielä pahempaa, meissä — on jotain vikaa.

Onneksi mielenrauha on perustilamme, johon palaamme aina ajatustemme rauhoituttua — ja ajatuksemme rauhoittuvat aina enemmin tai myöhemmin.

Vaikka olisimme tehneet itsemme kuinka hulluiksi tahansa omilla ajatuksillamme, mielenrauha on aina vain yhden ajatuksen päässä ja se ajatus voi juolahtaa mieleemme milloin tahansa.

Jos unelmamme on aito syvältä kumpuava visio, on yhdentekevää miten paljon stressaamme, murehdimme tai ahdistamme itseämme siihen liittyvillä ajatuksilla. Kun aika on oikea ja olemme taas mielenrauhassa, teemme kyllä kaiken tarvittavan vision toteuttamiseksi.

Onko sinulla visio käsikirjoituksen tai kirjan kirjoittamisesta? Voisiko sen aika olla nyt? Upouusi 10 viikon käsikirjoituskurssi alkaa ensi perjantaina — ja tuttuun tapaan se on ilmainen kaikille VIP-jäsenille!

• Uhkailua? “Jos en lopeta tätä, tapahtuu kamalia asioita!”
• Kiristystä? “En voi olla onnellinen ennen kuin lopetan tämän tavan.”
• Lahjontaa? “Ostan itselleni jotain kivaa sitten kun olen lopettanut tämän tavan.”

Ehkä olet yrittänyt muuttaa olosuhteita niin, että tavan harjoittaminen olisi mahdollisimman vaikeaa.

Ehkä olet jopa tutkinut ajatuksia, jotka laukaisevat huonon käytöksen.

Ehkä olet kokeillut hypnoosia, motivaationauhoja, terapiaa ja rangaistusjärjestelmiä ongelmasta vapautumiseen.

Ja silti kerta toisensa jälkeen huomaat repsahtavasi uudelleen harjoittamaan huonoa tapaa. Jos olet välillä uskonut päässeesi siitä eroon, repsahdus voi tuntua todella masentavalta.

Todellinen syy siihen, ettet ole muuttanut tapojasi

Ydinongelmasi on se, että  yksi osa sinussa uskoo yhä salaa, ettei tapa oikeasti ole ihan niin huono tai haitallinen, että siitä olisi pakko luopua.

Samaan aikaan jokin toinen osa sinussa voi olla täysin vakuuttunut siitä, että olisi tärkeää päästä eroon huonosta tavastasi.

Voi olla että sanot usein ääneen: “joo joo, kyllä mä tiedän että mun pitäisi lopettaa tämä, mutta mulla ei ole tarpeeksi itsekuria.”

Ongelmanasi ei ole itsekurin puute

Tälläkin hetkellä kieltäydyt harrastamasta jotain “pahaa tapaa”, joka jollekulle toiselle on yhtä iso ongelma kuin sinulle oma paha tapasi.

Tarvitsetko itsekuria kieltäytyäksesi huonoista tavoista, joihin et ole koskaan syyllistynyt — edes silloin, kun se on käynyt mielessä? Et tietenkään!

Millainen käytös olisi sellainen versio pahasta tavastasi, johon et koskaan sortuisi?

• Jos paha tapasi on puhua muista pahaa heidän selkänsä takana, et ehkä olisi valmis tekemään anonyymiä nettisivustoa, jossa kertoisit samat asiat, vaikka tietäisit ettet jäisi kiinni, koska et halua pahoittaa haukkumiesi ihmisten mieltä.
• Jos paha tapasi on juoda pari lasia viiniä joka ilta, tiedät ettet koskaan alkaisi juoda kahta pulloa  joka ilta.
• Jos paha tapasi on raivota omassa autossasi muille autoilijoille, et koskaan pysäyttäisi heitä tien sivuun ja menisi vetämään heitä turpaan törttöilyjen takia.
• Jos paha tapasi on tupakoida, voi olla että ajatus nuuskan käytöstä on sinulle mahdoton.
• Jos paha tapasi on raivota lapsillesi hermostuessasi, et silti alkaisi hakata heitä suuttuessasi.
• Jos paha tapasi on kännipäissä flirttailla rivosti muiden kanssa vaikka olet parisuhteessa, et ehkä pettäisi kumppaniasi.
• Jos paha tapasi on ajaa ylinopeutta, et koskaan ajaisi kännissä.
• Jos paha tapasi on syödä makeaa joka päivä, voi olla ettet koskaan söisi pelkästään makeaa ja vielä sellaisia määriä, että lihot ylipainoiseksi.
• Jos paha tapasi on syödä niin paljon että olet ylipainoinen, et koskaan joisi niin paljon, että sairastuisit alkoholismiin.
• Jos shoppailet ihan liikaa, et ehkä voi kuvitella pistäväsi rahaa uhkapeleihin — tai jos haaskaat kaiken rahasi uhkapeleihin, saatat olla ylpeä siitä ettet ainakaan haaskaa rahojasi turhaan roinaan.
• Jos juot liikaa, et silti voi kuvitella käyttäväsi koskaan huumeita.
• Jos hakkaat puolisoasi, voit ajatella ettet kuitenkaan petä tai tapa häntä.

Mikset harjoita pahempaa versiota pahasta tavastasi? Tai kokeile  jotain muuta pahaa tapaa?

Koska olet täysin sitä vastaan eli kaikki osat sinut pitävät sitä yksiselitteisesti huonona ja haitallisena.

Miksi itsensä syyllistäminen ja pelottelu ei toimi?

Jokaisen ihmisen perustila on mielenrauha, johon palaamme useita kertoja päivässä, halusimme tai emme. Emme yleensä kiinnitä tähän tilaan huomiota, koska se tuntuu niin neutraalilta ja normaalilta ja suorastaan “olemattomalta” dramaattisempien tunteiden rinnalla.

Mielenrauhassa ollessamme ajattelemme selkeästi ja olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme, jolloin teemme automaattisesti parempia ratkaisuja.

Ainoa syy siihen, ettemme tunne mielenrauhaa on se, että ajattelemme ikäviä ajatuksia, jotka herättävät meissä ikäviä tunteita.

Itsekuri on sen muistamista, mitä haluat.

- David Campbell

Kun yritämme motivoida itseämme lopettamaan pahan tavan syyllistämällä, pelottelemalla tai kiristämällä itseämme, olomme on kurja, emmekä kuule sisäistä viisauttamme ja näe, miksi oikeasti haluamme lopettaa pahan tapamme.

Siksi murehtiminen tai itsensä syyllistäminen, pelotteleminen, kiristäminen, uhkailu ja haukkuminen eivät koskaan tuota toivottuja tuloksia — ainakaan pysyvästi.

Lahjontakaan ei yleensä toimi, varsinkaan jos yritämme lahjoa itseämme tulevalla onnellisuudella ja tyytyväisellä: “sitten mä vasta olenkin onnellinen kun…”

Totuus vapauttaa

1. Mistä pahasta tavasta olet yrittänyt päästä jo pidempään eroon?

2. Miksi yksi osa sinussa uskoo salaa tämän käytöksen olevan silti ok?

Jos et heti löydä vastausta, anna itsesi hetki vain olla kysymyksen kanssa. Voit myös yrittää kiertää omaa itsepetostasi kysymällä:

“Jos tietäisin että yksi osa minussa uskoo salaa tämän käytöksen olevan ok, miksi se uskoo sen olevan ok?”

tai

“Jos kehtaisin myöntää itselleni, etten oikeasti pidä pahan tapani haittavaikutuksina ihan niin pahoina, että haluaisin luopua tavastani, mikseivät sen haittavaikutukset ole minusta niin pahat.

3. Onko mahdollista, että tämä osa sinussa on sittenkin väärässä?

Eli jos esimerkiksi kerrot itsellesi ettei juomisesi ole vielä niin pahaa, että siitä aiheutuisi kenellekään haittaa, onko mahdollista että vähättelet juomiasi määriä tai tahallasi suljet silmäsi siltä, miten juomisesi vaikuttaa läheisiisi?

Tai jos uskottelet että ruokavalioosi mahtuu helposti syömäsi määrä herkkuja, tingitkö oikeasti niin paljon ravinteikkaammasta ruoasta, ettet saa ruoastasi tarpeeksi proteiinia, kuituja ja vitamiineja ja siksi kärsit jatkuvasti ummetuksesta, energiatasojen heilahtelusta, iho-ongelmista jne. Tai ehkä herkuttelusi on huono esimerkki lapsellesi, joka on alkanut jo lihoa sen takia että kotona on tarjolla liikaa herkkuja?

Jos uskottelet itsellesi että pienet valkoiset valheesi ja kertomatta jättämisesi parantavat parisuhdettasi vähentämällä riitoja, onko mahdollista että itse asiassa valheet vähentävät intiimiyttä välillänne ja aina kun jäät valheista kiinni, ne synnyttävät epäluottamusta puolisossasi? Tai peitteletkö valheilla jotain isompaa ongelmaa, joka on niin häpeällinen, ettet edes halua kohdata sitä?

Onko sinulla edes ongelmaa?

Kun näet, mikset oikeasti ole päästänyt irti huonosta tavastasi, voi olla että huomaat, ettei sinun edes tarvitse päästää irti siitä. Ehkä olet vain teeskennellyt haluavasi lopettaa tavan vaikuttaaksesi paremmalta ihmiseltä, saadaksesi puolisosi lopettamaan nalkuttamisen tms.

Kun lopetat itsesi syyllistämisen ja pelottelun, palaat mielenrauhaan ja pystyt ehkä näkemään uudessa valossa perustelusi sille, miksei tapasi ole ihan niin paha, että siitä olisi pakko luopua.

Aina kun näemme asian uudessa valossa, kokemuksemme siitä muuttuu pysyvästi. Jos olet joskus uskonut joulupukkiin, mutta et usko siihen enää, tiedät mitä tarkoitan.

Joskus näkökulman muutos on niin merkittävä, että päästämme pahasta tavasta kertalaakista irti. Tunnen ihmisiä, jotka ovat lopettaneet niin tupakoinnin, viinanjuonnin, amfetamiinin tai kokaiinin käytön kuin seinään nähtyään ongelmansa uudessa valossa.

Olipa paha tapasi mikä tahansa, pääset siitä kyllä eroon sitten kun olet siihen oikeasti valmis. Onnea matkaan!

Jos haluat saada enemmän työkaluja näkökulman muuttamiseen ja pahoista tavoista vapautumiseen sekä lukea miten minä olen työstänyt omia ongelmiani, tsekkaa kutri.net:in VIP-jäsenyys. Nyt pakettiin kuuluu myös ilmainen valmennuspuhelu, erikoisedulliset jatkovalmennukset ja kuukausittaiset ryhmävalmennukset.

Jos vastasit “kyllä” tai “osittain” tai “olen mitä ajattelen” tms., tässä on sinulle toinen kysymys:

Oletko sinä laulu, jota laulat? 

Jos olet, kuka on se, joka laulaa?

Se on se sama joka ajattelee, tuntee ja toimii.

Se on “todellinen minäsi”, tai ydinminäsi — se osa sinussa, joka on pysynyt jollain lailla muuttumattomana koko elämäsi ajan.

Muistele itseäsi kuusivuotiaana.

Se osa sinussa, joka tuntuu yhä samalta, on ydinminäsi.

Muita esimerkkejä siitä, miten voit bongata ydinminän:

• Oletko kokenut kuinka joskus ikään kuin katsot omaa toimintaasi ulkoapäin — se “katsoja” on ydinminäsi.
• Oletko huomannut miten yksi osa sinussa tietää, että se mitä olet tekemässä tulee aiheuttamaan kaikenlaisia ongelmia — se “tietäjä” on ydinminäsi.
• Tai yksi osa sinussa tietää että kaikki järjestyy, vaikka hetkeä aiemmin olet ajatellut “mä en selviä, kaikki kaatuu”.

Täällä jenkkiasunnossamme on kaasu-uuni, jonka sisällä palaa jatkuvasti pieni liekki. Tätä liekkiä kutsutaan “pilottiliekiksi” (pilot light). Se on valmiina odottamassa että käännän uunin kaasuhanan täysille.

Tänään ensimmäisen englanninkielisen valmennukseni aikana valmennettava keksi kutsua tätä ydinminää pilottiliekiksi. Se on pieni liekki sisällämme, joka palaa jatkuvasti odottaen että kiinnitämme huomiomme siihen. Huomiomme on ydinminällemme sama kuin kaasuhanan avaaminen pilottiliekille: se saa sisäisen liekkimme palamaan isommin ja kirkkaammin.

Mutta silloinkin kun huomiomme on ajatuksissamme, tunteissamme ja teoissamme niin, ettemme muista ydinminäämme, se loistaa sisällämme samalla lailla kuin pilottiliekki kaasuhellan sisällä.

Et ole kuka luulet olevasi

Olen parin viime päivän aikana käynyt parikin keskustelua identiteetistä tai persoonallisuudesta.

Mitä identiteetti on?

Se on joukko tarinoita siitä, “millainen ihminen minä olen” — ja usein myös “millainen ihminen minä en ole”.

Identiteetti perustuu ajatukselle, että “olen ihminen joka ajattelee ja toimii tällä ja tällä tavalla”.

Mutta jos et ole ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi, miten sinulla voi olla identiteetti?

Moni uskoo että identiteetti määrittelee mitä toimimme. Kirja Mistakes were made but not by me tekee usean esimerkin voimin selväksi, miten identiteetti eli se, millaisia uskottelemme olevamme, ei oikeasti määrittele toimintaamme, vaan sen miten selitämme omaa toimintaamme.

Identiteetti on siis tarina, jota kerromme itsellemme. Se on tarina, joka on saanut alkunsa lapsuudessamme, kun ihmiset joiden kanssa kasvoimme kertoivat meille “olet kiltti koska teet näin” tai “koska teit näin olet tuhma” tai “meidän Liisa on aina niin järjestemällinen” tai “meidän Pekka on hirveän reipas”.

Olemme sisäistäneet usein tämän tarinan niin täydellisesti ettemme osaa edes kyseenalaistaa sitä. Jos  aikuisena toimimme tavalla, joka ei sovi identiteetti-tarinaan, alamme selittää toimintaamme identiteetin mukaiseksi sen sijaan että pysähtyisimme miettimään pitääkö käsityksemme itsestämme lainkaan paikkansa.

Voi olla että pidämme itseämme rehellisinä, vaikka maksamme pimeästi siivoojalle, ajamme ylinopeutta jäämättä kiinni tai valehtelemme puolisollemme paljonko ostamamme tuote oikeasti maksoi. Sen sijaan että näkisimme että välillä kerromme totuuden ja seuraamme lakia — ja välillä emme — alamme selittää laittomuuksia ja valheitamme jotenkin hyväksyttäväksi.

Tai pidämme itseämme vastuuttomina huithapeleina, koska vaihdamme usein työpaikkaa emmekä maksa aina laskujamme ajoissa, vaikka hoidamme jokaisen työn moitteettomasti ja pidämme äärimmäisen hyvää huolta koirastamme.

Tai luulemme että olemme luusereita, koska meille sanottiin ala-asteella niin emmekä koskaan käyneet peruskoulua enempää kouluja, vaikka pyöritämme menestynyttä pienyritystä ja meillä on hyvä parisuhde ja kiva koti.

Identiteetin ongelma

Monet kokevat identiteetin positiivisena asiana. Jos identiteetti on positiivinen eli näemme itsemme esimerkiksi rehellisenä kansalaisena, rakastavana puolisona ja hyvänä vanhempana, on vaikeaa nähdä mitä pahaa siinä voisi olla.

Eikä siinä olekaan sinällään mitään vikaa, niin kauan kun meidän on helppoa toimia identiteetin mukaisesti emmekä jätä tekemättä asioita, joita sydämessämme haluamme tehdä vain siksi, ettei se ole identiteettimme mukaista.

Mutta jokainen meistä kohtaa elämänsä aikana tilanteita, jolloin omat ajatuksemme, tunteemme ja toimintamme eivät ole linjassa luomamme identiteetin kanssa. Joskus ristiriita toimintamme ja identiteeetti-tarinan välillä voi kasvaa niin suureksi, ettemme pysty selittämään tekojamme mitenkään parhain päin.

Esimerkiksi saatamme pitää itseämme hyvinä vanhempina ja uskoa, että hyvät vanhemmat tuntevat aina vain myötätuntoa ja rakkautta lastaan kohtaan. Ehkä esikoisemme on huomattavan helppo vauva, joten identiteettimme mukainen käytös on helppoa. Sitten saamme toisen lapsen, joka valvottaa meitä kaikki yöt samaan aikaan kun esikoisemme tulee uhmaikään. Yhtäkkiä huomaamme tuntevamme voimatonta raivoa kaupassa kurkku suorana kirkuvaa ja tavaroita heittelevää taaperoa kohtaan ja ajattelevamme “mä haluan kuristaa ton lapsen”.

Ajatus saa meidät tuntemaan hirveää syyllisyyttä ja kauhua, koska ajatus tarkoittaa meille, ettemme olekaan hyviä vanhempia. Tämä ajatus saa meidät puolestaan ahdistumaan niin, että hermomme ovat entistä kireämmällä ja alamme paniikissa kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin kertoihin, kun toimimme “väärin”, mikä johtaa entistä suurempaan ahdistukseen ja hermojen kiristymiseen entistä pahemmin.

Ilman uskomusta että “minä olen hyvä vanhempi ja hyvät vanhemmat eivät  tunne vihaa lastaan kohtaan”, lapselle hermostuminen ei olisi herättänyt mitään ylimääräisiä tunteita emmekä olisi ahdistuneet turhaan omasta käytöksestämme.Olisimme vain palanneet kiukkumme laannuttua taas neutraaliin perustilaan eli omaksi itseksemme ja vaikkapa keksineet luovia tapoja välttää vastaavia kohtauksia jatkossa.

Anna ydinminäsi yllättää

Mitä enemmän samaistumme identiteettiimme sitä vähemmän kuuntelemme sydäntämme eli sisäistä viisauttamme.

Jos mietit kaikkia elämässäsi tekemiäsi valintoja — niin huonoiksi kuin hyviksi osoittautuneita – huomaatko miten usein olet joutunut vaikeuksiin sen takia, että olet pitänyt hampaat irvessä kiinni identiteetistäsi?

Oletko esimerkiksi koskaan kärsinyt ihmissuhteissa ylpeytesi takia, koska “olen ihminen, joka ei unohda kokemiaan vääryyksiä”. Tai menettänyt rahaa, koska “minä olen ihminen, joka ei ota taloudellisia riskejä”. Tai saanut potkut, peiteltyäsi tekemääsi virhettä, koska “minä olen ihminen joka ei tee virheitä”?

Samaistuessamme ydinminäämme olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme. Tällöin otamme kunkin tilanteen vastaan sellaisenaan ja pystymme löytämään parempia ratkaisuja kuin silloin kun annamme identiteettimme rajoittaa meitä.

Miten sinä toimisit toisin, jos et kertoisi itsellesi millainen olet?

Jos haluat nähdä selkeämmin kuka oikeasti olet ja miten luot omat tunteesi ajatuksillasi, Kutri.net:in VIP-jäsenyys voi olla sinua varten. Helmikuusta toukokuuhun kaikki VIP-jäsenet saavat yhden ilmaisen puhelinvalmennuksen ja halutessaan päälle erikoisedullisia jatkovalmennuksia.

Lue lisää VIP-jäsenyydestä tai liity samantien VIP-jäseneksi!

Jos olen ihan rehellinen, ennen ensimmäistä Supercoach Academy viikonloppua minulla oli vähän epämääräinen käsitys siitä, mitä koulutuksessa opetettu “transformative coaching” tarkalleen ottaen on. Suora suomennus aiheesta olisi tietysti “muutosvalmennus”, mutta kun Suomessa jo muut valmentajat käyttävät sitä, puhun mieluummin transformatiivisesta valmennuksesta.

Omaa valmennustani kutsun inspiraatiovalmennukseksi, koska minua kiinnostaa eniten käyttää “transformatiivista valmennustyyliä” auttaakseni ihmisiä löytämään oman inspiraationsa eli saamaan selville, mitä he ihan oikeasti haluavat elämältään.

Lyhyesti sanottuna transformatiivisen valmennuksen tavoitteena on auttaa meitä näkemään totuus siitä ettei meissä ole yhtään mitään vikaa.

Kun näemme että olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan ehjiä, hyviä ja rakastettavia, lopetamme energian haaskaamisen turhiin juttuihin kuten itsemme korjaamiseen, ajatusten ja tunteiden kontrolloimiseen, murehtimiseen ja kuviteltujen ongelmien haaskaamiseen.

Tällöin elämä alkaa tuntua kevyemmältä. Vaikka yhä kohtaamme vastoinkäymisiä ja huonoja päiviä, ne eivät tunnu enää niin vakavilta ja vaarallisilta kuin ennen.

Näin vapautuneen energian ja ajan voimme käyttää niiden asioiden tekemiseen, joita oikeasti haluamme tehdä.

Kun teemme asioita, joita haluamme tehdä koko sydämestämme, tunnemme olevamme elossa.

Ja Howard Thurmanin mukaan se on tärkein tehtävämme:

Älä kysy mitä maailma tarvitsee. Kysy, mikä herättää sinut henkiin ja tee se. Sillä maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat heränneet henkiin.

Jos haluat elää kevyempää elämää ja herätä henkiin, liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi. Helmikuusta toukokuuhun kaikki VIP-jäsenet saavat yhden ilmaisen puhelinvalmennuksen ja halutessaan päälle erikoisedullisia jatkovalmennuksia.

Lue lisää VIP-jäsenyydestä tai liity samantien VIP-jäseneksi!

Tänään oli pilvinen päivä emmekä viitsineet lähteä iltapäiväksi notkumaan samoille leikkipaikoille, joissa aina käymme. Niinpä lähdimme ajelemaan ensin vähän umpimähkään, kunnes keksimme ajaa Santa Monica Pierille eli Santa Monican rannassa olevalle isolle laiturille, jossa on muun muassa pieni huvipuisto.

Ylhäällä olevassa kuvassa näkyvät teltat eivät kuitenkaan kuulu huvipuistoon vaan maailmankuululle Cirque du Soleil -esiintyjäryhmälle (tai niiden esitysten järjestäjälle). Esityksen “trailerin” perusteella show voisi olla tosi mahtava elämys vähän vanhemman lapsen kanssa kuin oma poikamme.

Legendaarinen Yhdysvaltojen halki kulkeva Route 66 jatkuu siis Los Angelesin halki Santa Monica Boulevardina ja päättyy lopulta Santa Monica Pierille (ainakin ylläolevan kyltin mukaan).

Huvipuisto oli jo menossa kiinni siinä vaiheessa kun saavuimme laiturille, joten maailmanpyörän kokeileminen jäi nyt seuraavaan kertaan.

Sää oli melko viileä, joten emme jääneet notkumaan laiturille hirveän pitkäksi aikaa. Itselleni illan suurin elämys oli seurata hetki ihan laiturin vieressä veteen syöksyviä pelikaaneja. Lapseen taisi kolahtaa eniten kierros laiturilla olevassa pelihallissa. Olennaisinta oli kuitenkin hengata perheenä yhdessä ja tarjota lapselle mahdollisuus juosta sielunsa kyllyydestä ulkoilmassa. Tehtävä suoritettu.

Kotiin päästyä raahauduin jo toisen kerran viikon sisällä salille. Punttitreenin jälkeen olo oli kuin uudestisyntynyt. Aamulla olisi tarkoitus mennä power-pilatekseen. Saa nähdä miten käy…

Nyt nukkumaan. Ihan mahtavaa päivää sinne Suomeen — tai missä ikinä tätä luettekaan!

This is Our Storyn Suvi pyysi Kutri.net:in Facebook-sivulla meriaiheista kuvapostausta. No tässä se tulee… Tosin kyllä tekstin kera, kirjoittaja kun olen.

Los Angeles sijaitsee meren rannalla, mutta se ei ole varsinaisesti rantakaupunki. Se on pikemminkin valtavn laaja asuinalue, johon kuuluu useita rantakaupunkeja.

Vaikka nykyisestä asuinpaikastamme West Hollywoodista on lähimpään rantaan vain reilut 15 km, sinne ajaa parhaimmillaan reilut 20 minuuttia (tyyliin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun ei ole lainkaan liikennettä), tavallisesti 35 minuuttia ja pahimmillaan yli tunnin.

Voitte päästä ajomatkan tunnelmaan ajamalla ruuhka-aikaan Paavalin kirkolta Vallilasta Töölön kautta Lauttasaareen — ja takaisin.

Niinpä useimmat suur-Los Angelesin alueella asuvat eivät pääse nauttimaan rantaelämästä kuin korkeintaan viikonloppuisin — yleensä eivät silloinkaan.

Vaikka mekään emme hengaa rannalla kuin ehkä kerran viikossa, sään ja kavereiden ohella meri on yksi tärkeimmistä syistä miksi rakastan Los Angelesia.

Minulle kaikkein rakkain ranta on Venice Beachin kalastuslaiturin (Venice Fishing Pier) luona oleva rannanpätkä. Santa Monican ranta on vähän snobi ja Venice Beachin pohjoispääty täynnä friikkejä. Marina del Rayn laidalla oleva osa Venice Beachia on edelleen boheemi, mutta konstailematon.

Vuosien varrella olen tulut tänne kun olen ollut iloinen tai surullinen, hyvässä seurassa tai ihan hukassa oman elämäni kanssa. Hyvin usein olen tullut tänne suoraan lentokentältä tai viettänyt viimeiset tunnit ennen lähtöä nauttimassa yhdestä Losin upeista auringonlaskuista.

Jos aaltojen katselu ei yksistään riitä rauhoittamaan mieltä, rantaan päättyvällä Washington boulevardilla, vain kahden lyhyen korttelin päässä rannasta on lempikahvilani The Cow’s End. Sen edessä arkipäivisin jaarittelevat kantajäärät, loistava kahvi ja uskomattomat täytetyt leivät muistuttavat siitä, että tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Tätä reissua suunnitellessa alkoi tuntua siltä, että lapsen kanssa voisimme aloittaa reissun joltain vieläkin rauhallisemmalta rannalta. Osin fiilis pohjalta, mutta pääosin vuokra-autoteknisistä syistä halusimme jäädä ensimmäiseksi yöksi lentokentän tuntumaan. Venice Beach on lentokentästä pohjoiseen, mutta rannan tuntumassa olevan kentän eteläpuolelta löytyi veljeni suosittelemana todellinen helmi ja uusi lempibiitsini: Manhattan beach.

Meille osui ensimmäiseksi aamuksi vieläpä poikkeuksellisen ihana sää, joten Kalifornia-tunnelmaan ei ollut kauhean vaikea päästä…

Pari viikkoa myöhemmin veli esitteli meille Manhattan Beachin pohjoisosassa olevan El Porton -rannan, joka on erityisesti surffareiden suosiossa. Teollisuusalueeseen (?) päättyvä ranta ei ole yhtä puleerattu kuin pari kilometriä etelään oleva Manhattan Beachin pääranta, mutta tunnelma on rentoudessa samaa luokkaa Venice Beachin eteläpäädyn kanssa.

Ekan visiittimme rantaan kruunasi vedestä ilmaan hyppivien delfiinien bongaaminen kaukana horisontissa! Ne voi (ehkä) nähdä seuraavalla lyhyellä videopätkällä horisontissa, vähän keskeltä vasemmalle.

Toki muutkin rannat täällä ovat ihan kivoja, kuten Santa Monican ranta monista leffoista tuttuine maailmanpyörineen.

Ja hurjan leveine hiekkarantoineen.

Tai Malibun rannat, jotka tosin ovat sen verran pitkän ajomatkan päässä, että eksyn sinne vain ääriharvoin.

Jokohan tässä nyt oli merikuvia kerrakseen?

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

P.S. Joko huomasit että niin vanhat kuin uudet  VIP-jäsenet saavat nyt ilmaisen puhelinvalmennussession?

• Lukuoikeus ihan kaikkiin Kutrinvip.com:in materiaaleihin
• Yksi ilmainen 45 minuutin valmennus puhelimitse tai videopuheluna helmi-toukokuussa 2012
• Huippuedulliset 60 minuutin valmennuspuhelut tai -videopuhelut maaliskuusta 2012 alkaen
• Kuukausittaiset ryhmävalmennuspuhelut
• Keskusteluryhmä jäsenille

Kutri.net:in VIP-sivusto sisältää mm.:

• Vähintään 4 kertaa viikossa päivittyvän blogin, jossa on jo yli 150 blogimerkintää onnellisuudesta, rakkaudesta, itsetunnosta, onnellisuudesta, unelmista ja Katrin omista haasteista.
• Yli 100 erilaista valmennusartikkelia
• Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspaketti

Lue lisää VIP-jäsenyydestä tai liity samantien VIP-jäseneksi!

Rakastan Danielle LaPortea! Hänen jokin aika sitten kirjoittamansa juttu olennaiseen keskittymisen ihanasta tuskasta oli jälleen kerran erittäin herättävä.

Käsikirjoittajana ideat ovat leipälajini. Saan jatkuvasti kaikenlaisia ideoita. Osa ideoista tuntuu ainakin sillä hetkellä huippuhyviltä. Joskus innostun joistain ideoista niin kovasti, että lähden toteuttamaan niitä ennen kuin mietin onko minulla oikeasti resursseja tai tarpeeksi intohimoa viedä ne loppuun.

Mikään ei opeta olennaiseen keskittymistä niin kuin äitiys. Ikävä kyllä se opettaa sitä  joskus aina kantapään kautta. Ennen lasta se, että lähdin toteuttamaan vähemmän tärkeitä ideoita ei haitannut tärkeiden ideoiden toteuttamista. Siksi esim. ansioluetelostani löytyy sellaisia unohdettavia teoksia kuin “Bestikset leirikoulussa”. Tai epäonnistunut kokeilu olla Hyppönen Enbuske Experiencen seurapiiritoimittajana.

Lapsen myötä tämän työnarkomaanin suorittajan työorientoituneen ihmisen aktiivinen työaika on vähentynyt pahimmillaan parhaimmillaan kahdeksasosaan siitä, mitä se ennen oli.

Viime päivät olen taas kuulostellut sisintäni sen suhteen mikä tuntuu tärkeimmältä ja olennaisimmalta. Mikä saa minut aidosti liekkeihin. Mihin haluan keskittää energiani, vaikka järkeni ehkä kauhistelisi sitä tai yrittäisi ehdottaa jotain “järkevämpiä” projekteja.

Vastaus on kerta toisensa jälkeen sama: kaikkein eniten minua vetää puoleensa VIP-sivuston kehittäminen ja VIP-jäsenten palveleminen. Haluan seurata sydämeni ääntä silläkin uhalla, ettei se ole “järkevin” tai “strategisesti paras” vaihtoehto. Miksi? Koska elämä on liian lyhyt omista intohimoista tinkimiseen.

Nyt luvassa on sitten taas uusia etuja VIP-jäsenille:

• Yksi ilmainen 45 minuutin valmennus puhelimitse tai videopuheluna helmi-toukokuussa 2012
• Huippuedulliset 60 minuutin valmennuspuhelut tai -videopuhelut maaliskuusta 2012 alkaen
• Kuukausittaiset ryhmävalmennuspuhelut (ensimmäinen helmikuun lopussa)

• Vähintään 4 kertaa viikossa päivittyvän blogin, jossa on jo yli 150 blogimerkintää onnellisuudesta, rakkaudesta, itsetunnosta, onnellisuudesta, unelmista ja Katrin omista haasteista.
• Yli 100 erilaista valmennusartikkelia, joissa kussakin 1-5 valmennustehtävää.
• Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspaketin

Voisinko minä palvella myös sinua? Lue täältä lisää VIP-jäsenyydestä tai liity täällä VIP-jäseneksi.