Kutakuinkin vuosi sitten oivalsin oikeasti, miten inhimillinen kokemus syntyy ja yhdessä silmänräpäyksessä koko elämäni tuntui toiselta, vaikka ulkoisesti kaikki oli ennallaan. Miltä on tuntunut elää vuoden ajan uuden ymmärrykseni kanssa?
Continue Reading...Archives For Supercoach Academy
Mistä erotat hyvän idean ja oikean oivalluksen? Entä mikä on yksi pahimmista esteistä oivalluksen tiellä? Tässä blogimerkinnästä kerron konkreettisin esimerkein oivaltamisesta — lue ja oivalla!
Continue Reading...
Perinteisen valmennuksen suunta on horisontaalinen – valmentaja auttaa valmennettavaa pääsemään pisteestä A pisteeseen B: saavuttamaan tavoitteita ja muuttamaan tottumuksia.
Transformatiivinen valmennus tapahtuu vertikaalisesti eli pystysuorassa linjassa — valmentaja auttaa valmennettavaa katsomaan syvälle sisälleen ja näkemään totuuden inhimillisen kokemuksen luonteesta, jolloin valmennettavan koko kokemus omasta elämästään voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä, vaikka ulkoisesti mikään ei muutu.
Perinteisessä valmennuksessa valmentaja saattaa käyttää valmennettavan ongelmien ratkaisemiseen erilaisia työkaluja: harjoituksia, tekniikoita ja strategoita. Valmentaja on ekspertti, jonka tehtävänä on auttaa valmennettavaa ratkomaan ongelmiaan.
Transformatiivinen valmennus lähtee siitä, että sinä olet oman elämäsi erikoisasiantuntija. Jokaisella meistä on sisäsyntyinen viisaus, joka ohjaa, neuvoo ja sisältää vastaukset tärkeimpiin kysymyksiimme. Transformatiivisessa valmennuksessa valmentajan tärkein tehtävä on auttaa sinua kuuntelemaan omaa sisäistä viisauttasi ja löytämään ratkaisut omiin ongelmiisi.
Transformatiivista valmennusta voi verrata lintubongaukseen, jossa valmentaja on kokenut bongari, joka tietää mistä lintuja voi löytää ja miltä eri linnut näyttävät. Valmentaja johdattaa valmennettavan lintujen luo ja kertoo hänelle miltä linnut näyttävät, jolloin valmennettavan on helpompi nähdä lintuharvinaisuudet, joita hän ei ole ennen nähnyt.
Perinteisessä valmennuksessa muutos voi joskus olla hyvinkin hidasta: valmennettava yrittää harjoittelun ja toiston avulla muuttaa tottumuksiaan.
Transformatiivisessa valmennuksessa muutos voi tapahtua kirjaimellisesti silmänräpäyksessä. Uusi näkökulma vanhaan asiaan tuo pysyvän muutoksen.
Kuvittele että olisit tottunut ajamaan töihin ruuhkaista reittiä, jota ajaen matka kestää kolme varttia ruman teollisuusalueen läpi. Kuvittele, että näyttäisin sinulle vaihtoehtoisen reitin, joka vie sinut perille viidessä minuutissa tyhjää tietä pitkin kauniin maalaismaiseman halki. Kuinka monta kertaa minun pitäisi näyttää sinulle uusi reitti, että alkaisit käyttää sitä?
Monet valmennussuuntaukset ja terapiamuodot lähtevät siitä, että sinä olet jossain vaiheessa mennyt jotenkin rikki (vrt. traumat), sinussa on jotain korjattavaa (vrt. huono itsetunto), koet vääränlaisia tunteita tai ainakin ajattelusi on viallista.
Transformatiivinen valmennus lähtee siitä, että sinä olet ehjä, hyvä ja rakastettava ja kaikki on tässä hetkessä niin kuin pitääkin. Kokemuksesi siitä, että jotain on pielessä tai sinussa on jotain parannettavaa johtuu väärinkäsityksestä. Kun näet mikä väärinkäsitys on kyseessä, elämäsi tuntuu välittömästi kevyemmältä. Et koe enää tarvetta haaskata energiaa ja aikaa murehtimiseen, stressaamiseen ja itsesi tai ajatustesi korjaamiseen. Voit suunnata näin vapautuneet voimavarat innostavien, kiinnostavien, hauskojen ja sinulle tärkeiden hankkeiden toteuttamiseen.
Mitä sinä haluaisit luoda jos tietäisit että olet hyvä, ehjä ja rakastettava ja kaikki on juuri nyt niin kuin pitääkin?
Minulta on kysytty nyt pariin otteeseen mitä “kolmeen prinsiippiin” perustuva transformatiivinen valmentaminen on. Kuunneltuani tämän viikonlopun Supercoach Academyn opettajia Mara Gleasonia ja Aaron Turneria ja käytyäni muiden tämän viikonlopun virtuaaliopiskelijoiden kanssa keskusteluja mm. NLP:stä sain inspiraation kirjoittaa tämän oman näkemykseni aiheesta.
Haluatko kokea transformatiivisen inspiraatiovalmennuksen voiman?
Lue täältä lisää valmennuksesta. Kesällä 2012 valmennettavakseni pääsee vain kutsuttuna tai liittymällä VIP-jäseneksi 1.6.2012 mennessä.
Ihana Supercoach-opettaja Mandy Evans heitti hyvän pointin koulutuspuhelussamme. Hän totesi ettei pidä kysymyksestä “mitä tekisit jos et pelkäisi”, koska uskoo että pelkäämme jotain juuri siksi, ettemme pysty kuvittelemaan miltä tuntuisi olla pelkäämättä sitä. Niinpä kysymykseen vastaaminen tuottaa Mandyn mielestä aina vähän väkisin väännettyjä vastauksia.
Kun kuulostelin itseäni, tajusin että oma fiilikseni on vähän sama. Sen sijaan olen huomannut että kysymys: “Mitä haluaisit (tehdä) jos kukaan ei saisi tietää että haluat (tehdä) sen?” täyttää minut kuhisevalla ja oikeastaan veikeällä energialla — tunnen että silmäkulmaan tulee pilki ja huulille nousee villiviikarimainen hymy. “Ai jos kukaan ei saisi ikinä tietää…”
Ja ei, minulla vastauksena ei ole ainakaan toistaiseksi tullut mitään laittomuuksia tai moraalittomia juttuja. 
Tänään kysymys tuli mieleen kun kuuntelin ilmeisen ristiriitaisen hahmon Genpo Roshin live-opetuspuhelua. Genpo veti pääopettajallemme Michael Neillille aika… ööö… “henkevän” harjoituksen. Huomasin tuntevani jonkinasteista vastarintaa harjoitusta vastaan, koska se tuntui suoraan sanottuna liian monimutkaiselta ja keksimällä keksityltä. Ja harjoituksen edetessä keksin lisää syitä olla pitämättä harjoituksesta.
Sitten keksin kysyä itseltäni: “Kokeilisinko tätä, jos kukaan ei saisi tietää että kokeilen sitä?”
Kysymys rentoutti minut, koska siitä tuli fiilis että on OK taas kokeilla huuhaahihhulijuttuja, vaikka ne tuntuisivat keksityiltä ja itsepetokselta. Vähän samalla tavalla kuin on OK oikeasti mennä mukaan hääleikkeihin, laulaa karaokea tosissaan kotibileissä, tehdä askelkyykkyjä leikkipuistossa ja olla melkein aina hyvällä tuulella jos siltä tuntuu, vaikka muut alkaisivat pitää minua ärsyttävänä tyhjäpäänä.
Mitä sinä haluaisit, jos tietäisit ettei kukaan saa ikinä tietää sinun haluavan sitä?
Hahaa! Rakastan The Willpower Instinct -kirjaa! Se nimittäin osoittaa tieteellisin tutkimuksen että minä ja Supercoach Academyn opettajat olemme oikeassa!
Tällä vajaat viisi minuuttia pitkällä videolla kerron tieteellisten tutkimusten valossa kaikkein parhaasta tavasta toimia omien negatiivisten tunteiden kanssa.
Tässä vähän alle viisi minuuttia pitkä ja ehkä tämän reissun viimeinen video (ellen meidän aamulla innostu tekemään vielä yhtä), jolla puhun fiiliksistä reissun päätteeksi, miksi petymme ja miten voi olla pettymättä, vaikkeivät asiat mene niin kuin on toivonut.
Videoissa voi tulla nyt parin päivän tauko sillä aikaa kun matkaamme Suomeen. Siinä tapauksessa ihanaa loppuviikkoa ja kiitos kun katsot näitä videoitani!
Katri
Eräs kaverini suositteli minulle “Codependent no more” -kirjaa mielenkiintoisen keskustelun aikana. Samaa tai vastaavia kirjoja on suositeltu minulle vuosien mittaan ennenkin, mutta tähän asti olin suhtautunut erinäisistä syistä ajatukseen torjuvasti.
Havahduin viikko sitten Supercoach Academyn toisena live-viikonloppuna siihen, että voimme nähdä minkä tahansa asian minä hetkenä tahansa uudessa valossa. Elämässäni oli asioita, joiden kohdalla uusi näkökulma olisi erittäin tervetullut. Niinpä latasin tämän läheisriippuvuutta käsittelevan klassikon äänikirjana ja aloin kuunnella sitä toivoen saavani uuden näkökulman minua vaivaavaan asiaan.
Sitä ennen olin jo googlannut läheisriippuvuuden määritelmiä, jonka mukaan minun nähdäkseni 80 % suomalaisista naisista voisi olla jossain määrin läheisriippuvaisia. Miksi näin on, on erillisen kirjoituksen aihe.
Codependent no more -kirja kertoo useita esimerkkejä ajatus- ja toimintamalleista, joita sen kirjoittaja kutsuu läheisriippuvuudeksi. Tunnistin kertomuksista runsaasti varsinkin vanhoja ajatus- ja toimintamallejani — ja jopa joitain nykyisiä ajatusmalleja. Joten tällä perusteella joku voisi määritellä minut läheisriippuvaiseksi.
Vuosi sitten olisi itse innolla tarttunut määritelmään.
Nyt kirjan kirjoittajan Melody Beattien jatkuva jankkaus siitä, kuinka “olet sairastunut läheisriippuvuuteen” ja “läheisriippuvuus on sairaus jota ei voi välttää jos siitä saa tartunnan”, “läheisriippuvuudesta toipuminen on hidasta” jne. alkoi oikeasti ottaa päähän.
Miksi?
Koska näin hyväätarkoittava kirjailija aivopesi lukijansa tilaan, jossa nämä sulkevat silmänsä mahdollisuudelta uuteen ajatukseen, että he ovat hyviä, ehjiä ja terveitä ja ettei heissä sinällään ole mitään vikaa. Ja että he nyt vain ovat valinneet kerta toisensa jälkeen tietyt ajatus- ja toimintamallit, koska ne ovat näyttäneet toimivan jotenkuten.
Pohjimmainen syy siihen, ettemme ala tosissamme miettiä uusia toimintamalleja on se, että ihmismieli pyrkii valitsemaan tutun ajatuksen säästääkseen aikaa ja vaivaa, jolloin ajattelumme näyttää tapahtuvan ikään kuin automaattiohjauksella. Koska olemme aina tottuneet ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tavalla, meille ei välttämättä juolahda edes mieleen, että voisi olla jokin toinen tapa toimia.
Olenko sairastunut tiskikonesyndroomaan?
Ajatus läheisriippuvuuteen sairastumisesta on mielestäni yhtä älytön, kuin jos olisin 1,5 vuotta sitten uskonut sairastuneeni tiskikonesyndroomaan.
Kasvoin kodissa, jossa oli tiskikone. Sen lisäksi minulla oli oma tiskikone vuosina 2003-2005.
Puolitoista vuotta sitten olin nykyisen puolisoni kanssa pari kuukautta putkiremonttia paossa veljeni perheen asunnossa, jossa oli tiskikone. Eräänä päivänä olin kantamassa astioita ruokailun jälkeen tiskipöydälle, kun mieheni pysäytti minut kysymällä:
“Mikset sä laita noita tiskejä suoraan koneeseen?”
Tuijotin miestä ihmeissäni.
“Häh?”
“Niin, miksi sä ladot ensin tiskit tohon tiskialtaaseen ja sitten vasta laitat ne tiskikoneeseen? Mikset sä huuhtaise niitä ja laita niitä suoraan tiskikoneeseen?”
Päässäni raksutti. Niin, miksi tosiaan? Sitten räjähdin nauramaan.
En ollut laittanut tiskejä suoraan koneeseen, koska en ollut tullut ajatelleeksi, että ne voisi laittaa suoraan koneeseen! Lapsuudenkodissani tiskit nimittäin ladottiin ensin tiskipöydälle ja sitten vasta joskus myöhemmin kerralla koneeseen. Vasta nyt tajuan sen johtuneen pitkälti siitä, että kukaan ei yleensä viitsinyt tyhjentää tiskikonetta pesun jälkeen, joten se oli täynnä.
Olin ollut toki lapsuuteni jälkeen muutaman kerran tilanteissa, joissa esimerkiksi tuotantoyhtiön keittiön seinällä oli lappu “laita tiskisi suoraan koneeseen”. Olin pitänyt tätä mielessäni jonkinlaisena poikkeustilana tyyliin “toimistoissa tiskit laitetaan suoraan koneeseen, koska siellä tiskikoneen täyttäminen ei kuulu kenenkään velvollisuuksiin”.
Kuvitellaanpa, että yhtä aikaa havainnon kanssa, että tiskit voi laittaa suoraan koneeseen, olisin saanut päähäni, että olin sairastunut tiskikonesyndroomaan — jonka tuntomerkkeihin kuului tiskien kasaaminen tiskipöydälle sen sijaan että laittaisin ne suoraan koneeseen.
Lähtiessäni etsimään syitä tähän kauheaan sairauteen, keksisin kuinka olin sairastunut siihen jo lapsuudenkodissani, jossa ei koskaan laitettu tiskejä suoraan koneeseen.
Miltä minusta tuntuisi? Toisaalta helpottuneelta, koska näkisin, että kyvyttömyyteni laittaa tähän asti tiskejä suoraan koneeseen johtui kauheasta syndroomasta, johon olin sairastunut jo lapsena. Ehkä vähän katkeruutta vanhempiani kohtaan siitä, että he olivat tartuttaneet tämän sairauden minuun. Toivoa siitä, että ehkä pieniä askelia ottamalla voisin parantua sairaudestani ja jonain päivänä osaisin pistää tiskit suoraan koneeseen pystyäpin ja pelottomana.
Toisaalta minua saattaisi pelottaa, että mitä jos en sittenkään paranisi, vaan retkahtaisin syvemmälle sairauteeni. Mitä jos jatkossa jättäisin tiskit ensin pöytään koko päiväksi ennen kuin ne saisin ne siirrettyä tiskipöydälle ja lopulta tiskikoneeseen?
Ehkä haluaisin liittyä tukiryhmään, jossa voisimme yhdessä muiden tiskikonesyndroomaan sairastuneiden kanssa käydä kerta toisensa läpi sitä, miten älytöntä oli ollut latoa tiskit ensin työpöydälle. Välillä huomaisin pistäväni tiskit suoraan koneeseen ilman mitään ongelmaa ajatellen että “eihän tämä nyt oikeasti ole niin iso juttu”. Säikähtäisin ajatustani, koska se tarkoittaisi sitä, että kieltäisin sairauteni — niin kuin olin kieltänyt sen kaikki nämä vuodet, kun en ollut nähnyt mitä olin tehnyt.
Tuntisin itseni urheaksi toipilaaksi, joka joutuu sinnittelemään hirveän sairauden kanssa, kunnes jonain päivänä pitkällisen harjoittelun jälkeen uskaltaisin kutsua itseäni “toipuvaksi tiskisyndroomaiseksi”.
Mitä jos oletkin ihan terve?
Oikeasti opin laittamaan tiskit suoraan koneeseen ihan vain sillä, että näin paremman tavan toimia. Samalla tavalla olen kahdessa päivässä huomannut sen hoksaamisen, miten höpsöjä eräät ajatus- ja toimintamallini olivat, vaikuttaneen välittömästi asioihin, jotka vaivasivat minua.
Minä uskon niin Michael Neillin, Bill Cummingin, Linda ja George Pranskyn kuin “kolme prinsiippiä” löytäneen Sydney Banksin tavoin että:
- Me olemme kaikki ehjiä ja terveitä, koska olemme se, joka ajattelee ja tuntee, emme ajatuksemme ja tunteemme
- Ihan kaikki tunteemme johtuvat tasan tarkkaan ajatuksista, joita valitsemme ajatella jostain asiasta (eikä esim. mistään läheisriippuvuudesta, johon sairastumista ei olisi voinut estää)
- Muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä — ihan vain näkemällä että:
- a) käytännössä kaikki tunteita herättävät ajatuksemme ovat vain mielipiteitä
- b) muutamme mielipidettämme sillä sekunnilla kun sisäistämme, että on olemassa jokin parempi tapa ajatella tai toimia
Ymmärrän hyvin, että jos aikaisempi ajatusmalli on ollut että:
“tuo toinen pilaa elämäni, enkä voi mitenkään estää häntä tekemästä sitä”,
…silloin ajatus:
“olen sairastunut sairauteen, joka saa minut laiminlyömään omia tarpeitani, mutta voin parantua siitä”
…tuntuu paljon paremmalta.
Mutta mikä olisi vieläkin parempi ja nopeammin tuloksia tuottava ajatus? Miten olisi esimerkiksi:
“Toimin aiemmin tällä tavalla, koska olin lapsena oppinut tämän toimintatavan ja se näytti toimivan jollain lailla…
…enkä ollut tullut ajatelleeksi, että voisi olla jokin vieläkin parempi toimintamalli.
Nyt olen löytänyt — tai ainakin pidän mahdollisena löytää — sellaisen lähestymistavan tähän asiaan, että tunnen oloni vahvaksi, tyytyväiseksi ja tyyneksi.
Nähtyäni paremman ajatusmallin valitsen sen automaattisesti ja palaan vanhaan ajatus- ja toimintamalliin korkeintaan hetkellisesti ollessani syvällä omissa ajatuksissani. Heti kun huomaan mitä olen tekemässä, palaan automaattisesti uuteen toimintamalliin ilman että tunnen tarvetta syytellä itseäni tms.”
Lisää aiheeseen liittyvää luettavaa:
- Optisim bias -artikkeli siitä, miten ihmismieli on “ohjelmoitu” optimismiin
- Mistakes were made but not by me — kirja tavoista, joilla huijaamme itseämme. Auttaa ymmärtämään miten on mahdollista olla näkemättä parempia vaihtoehtoja, vaikka ne olisivat ihan nenämme edessä.
Jos haluat kuulla lisää “suuresta havahtumisestani” Supercoach Academyn toisena viikonloppuna, liity Kutri.net:in postituslistalle ja saat katseluoikeudet VIP-jäsenille tekemääni Webinaariin.
Täytä alla oleviin kenttiin sähköpostiosoitteesi ja nimesi. Kun olet vahvistanut sähköpostiosoitteesi, saat toisessa viestissä linkin ja salasanan bonussivulle, jonne päivitän uutiskirjeen tilanneille erikoismateriaalia.
[mailpress]
Tai liity suoraan VIP-jäseneksi.
HUOM! Teholaihdutus-kurssilla on vielä tilaa! Ja hinta on nyt kohtuulliset 500 euroa 15 viikkoa + 6 kk valmennuksesta, joka voi muuttaa koko elämäsi.
Tuttu linkitti Facebookissa Hidasta elämää -blogin vanhaan juttuun siitä, miten pitkästyminen synnyttää luovuutta. Epäilemättä provosoivaksi tarkoitettu sanavalinta jäi mietityttämään. Synnyttääkö pitkästyminen todellakin luovuutta?
Boisiko se tila, johon jutussa viitataan pitkästymisellä, olla sama kuin tila, jota minä kutsun joutilaisuudeksi?
Pitkästyminen liittyy minun maailmassani ajatukseen, että joudun väkipakolla olemaan tilanteessa, jossa koen tylsistyväni ja turhautuvani — esimerkiksi tylsässä kokouksessa. Pitkästyminen johtaa yleensä korkeintaan sen miettimiseen, miten pääsen tilanteesta pois.
Joutilaisuus puolestaan on nautinnollinen tila, jossa vallitsee ajatus siitä, ettei minulla ole kiire mihinkään. Rakastan aamuja, jolloin herään ennen perheen miehiä ja saan vain köllötellä sängyssä fiilistelemässä. Siinä missä pitkästyminen tuntuu vankilalta, joutilaisuus tuntuu lahjalta.
Mielenkiintoista on se, että voin olla täsmälleen samassa tilanteessa ja kokea kumpaa vain tunnetta. Täällä Losissa saa istua loputtomiiin ruuhkissa. Jos mielessäni pyörii ajatus siitä, että minun pitäisi olla sillä hetkellä jossain muualla, pitkästyn. Jos taas ajattelen ettei minulla ole mikään kiire mihinkään, voin kokea joutilaisuutta.
Kuinka kokea enemmän joutilaisuutta
Tällä viikolla olen saanut kokea useita joutilaisuuden hetkiä niin aamuisin kotona kuin autossa. Sen seurauksena olen saanut tiuhaan tahtiin kaikenlaisia ideoita, joista osan toteuttamisen olen jo aloittanut (ks. viestin loppu).
Tätä blogimerkintää miettiessäni tajusin mistä yhtäkkinen energiapuuska johtuu. Supercoach Academyn ensimmäisen viikonlopun aikana saamani oivalluksien ansiosta, etten tällä viikolla ole hermostunut, ahdistunut tai murehtinut entiseen verrattuna juuri lainkaan, vaikka ennen vastaavat olosuhteet olisivat saaneet minut pois tolaltani.
Rauhallisen mieleni salaisuus on yksinkertaisesti sen oivaltaminen, miten ihan kaikki tunteemme ovat seurausta ajatuksista. Tapahtumat ja asiat ovat itsessään neutraaleja, kunnes annamme niille merkityksen. Jos antamani merkitys ja siitä tunteet eivät tunnu palvelevan minua, voin nähdä asian tai tilanteen uudessa valossa.
Tein viikonlopun opeista lähes tunnin mittaisen webcastin Kutri.net:in VIP-jäsenille. Jos sinua kiinnostaa kuulla mitä kurssilla opin, liity Kutri.net:in postituslistalle ja saat kiitokseksi salasanan uutiskirjeen tilaajien bonussivulle, jonne lisään aika ajoin bonusmateriaalia.
Lisää allaoleviin kenttiin sähköpostiosoitteesi ja nimesi ja vahvista tilaus klikkaamalla sähköpostiisi tullutta vahvistuspyyntölinkkiä. Sen jälkeen tulevassa toisessa sähköpostissa on osoite ja salasana bonussivuille:
[mailpress]
Videoita ynnä muuta
Yksi tällä viikolla eniten innostaneista asioista on videoiden tekeminen. Tein viikossa yhteensä kuusi videota. Nyt vähän ihmettelen että missä välissä, kun olemme ehtineet myös harrastaa autoretkiä perheen miesten kanssa.
Tällä vähän alle 14 minuuttia pitkällä videolla kerron valmentamisesta — mitä se on, millaista valmennusta minä tarjoan ja milloin valmentajan pakeille kannattaa hakeutua.
Tarjoan rajoitetun erän tunnin puhelinvalmennuksia hintaan 98,40 €!
Samoin idea Teholaihdutus-ryhmävalmennukseen syntyi suloisessa joutilaisuudessa. Kerron tällä 16,5 minuuttia pitkällä videolla paitsi kurssista, myös yleisemmin laihduttamisesta — mistä laihduttamisessa pohjimmiltaan on kyse ja milloin “saa” laihduttaa.
Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettikin on täydentymässä — ensimmäinen webinaari eli nettiluento, jossa käsittelen Onnistuneen laihdutuksen edellytyksiä, on ensi lauantaina 3.3.2012. Paketin lukuoikeudet lunastaneet ja VIP-jäsenet voivat siis osallistua luentoon ja kysyä minulta kysymyksiä joko Facebookin tai webinaarin pääsivun kautta. Laitan tarkemmat tiedot salasanasta ja linkeistä Kutrinvip.com:in blogiin perjantaina.
Tällä videolla puolestaan kerron miten voit liittyä katsomaan niin kaikille avoimia kuin salasanalla suojattuja webinaarejani.
Jos olen ihan rehellinen, ennen ensimmäistä Supercoach Academy viikonloppua minulla oli vähän epämääräinen käsitys siitä, mitä koulutuksessa opetettu “transformative coaching” tarkalleen ottaen on. Suora suomennus aiheesta olisi tietysti “muutosvalmennus”, mutta kun Suomessa jo muut valmentajat käyttävät sitä, puhun mieluummin transformatiivisesta valmennuksesta.
Omaa valmennustani kutsun inspiraatiovalmennukseksi, koska minua kiinnostaa eniten käyttää “transformatiivista valmennustyyliä” auttaakseni ihmisiä löytämään oman inspiraationsa eli saamaan selville, mitä he ihan oikeasti haluavat elämältään.
Lyhyesti sanottuna transformatiivisen valmennuksen tavoitteena on auttaa meitä näkemään totuus siitä ettei meissä ole yhtään mitään vikaa.
Kun näemme että olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan ehjiä, hyviä ja rakastettavia, lopetamme energian haaskaamisen turhiin juttuihin kuten itsemme korjaamiseen, ajatusten ja tunteiden kontrolloimiseen, murehtimiseen ja kuviteltujen ongelmien haaskaamiseen.
Tällöin elämä alkaa tuntua kevyemmältä. Vaikka yhä kohtaamme vastoinkäymisiä ja huonoja päiviä, ne eivät tunnu enää niin vakavilta ja vaarallisilta kuin ennen.
Näin vapautuneen energian ja ajan voimme käyttää niiden asioiden tekemiseen, joita oikeasti haluamme tehdä.
Kun teemme asioita, joita haluamme tehdä koko sydämestämme, tunnemme olevamme elossa.
Ja Howard Thurmanin mukaan se on tärkein tehtävämme:
Älä kysy mitä maailma tarvitsee. Kysy, mikä herättää sinut henkiin ja tee se. Sillä maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat heränneet henkiin.
Jos haluat elää kevyempää elämää ja herätä henkiin, liity Kutri.net:in VIP-jäseneksi. Helmikuusta toukokuuhun kaikki VIP-jäsenet saavat yhden ilmaisen puhelinvalmennuksen ja halutessaan päälle erikoisedullisia jatkovalmennuksia.
Lue lisää VIP-jäsenyydestä tai liity samantien VIP-jäseneksi!
