Ajatteletko että kovat kokemukset voivat jotenkin rikkoa ihmisen henkisesti? Tässä kirjoituksessa kerron miksi olet väärässä ja miksi on haitallista lähestyä ihmisiä ajatellen että he ovat jotenkin rikki. Jos uskot että ihmiset voivat mennä henkisesti rikki ja haluat auttaa heitä “eheytymään”, LUE TÄMÄ!
Continue Reading...Archives For itsetunto
MIkä nykynuoria vaivaa? Ovatko tämän päivän teinit masentuneempia kuin mitä minä ja koulukaverini olimme? Miten voisimme auttaa parhaiten murrosikäisiä?
Continue Reading...
Haluatko kontrolloida omia tai muiden tunteita ja käytöstä? Haluaisitko muuttaa muita? Entä päästä eloon pelosta? Uskotko että sinun pitää kehittää itseäsi? Saada muut rakastamaan, kunnioittamaan tai arvostamaan sinua? Tavoitteletko onnea ja menestystä. Herää! Näet vain hirveää painajaista!
Continue Reading...
Kärsitkö huonosta itsetunnosta? Haluaisitko parantaa itsetuntoasi entisestään?
Tällä 7,5 minuuttia pitkällä videolla paljastan uskomattoman toimivan tekniikan itsetunnon kohottamiseksi yhdessä silmänräpäyksessä. Pakollista katsottavaa kaikille itsetunnon kanssa kamppaileville!
Oletko sinä ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi?
Jos vastasit “kyllä” tai “osittain” tai “olen mitä ajattelen” tms., tässä on sinulle toinen kysymys:
Oletko sinä laulu, jota laulat?
Jos olet, kuka on se, joka laulaa?
Se on se sama joka ajattelee, tuntee ja toimii.
Se on “todellinen minäsi”, tai ydinminäsi — se osa sinussa, joka on pysynyt jollain lailla muuttumattomana koko elämäsi ajan.
Muistele itseäsi kuusivuotiaana.
Se osa sinussa, joka tuntuu yhä samalta, on ydinminäsi.
Muita esimerkkejä siitä, miten voit bongata ydinminän:
- Oletko kokenut kuinka joskus ikään kuin katsot omaa toimintaasi ulkoapäin — se “katsoja” on ydinminäsi.
- Oletko huomannut miten yksi osa sinussa tietää, että se mitä olet tekemässä tulee aiheuttamaan kaikenlaisia ongelmia — se “tietäjä” on ydinminäsi.
- Tai yksi osa sinussa tietää että kaikki järjestyy, vaikka hetkeä aiemmin olet ajatellut “mä en selviä, kaikki kaatuu”.
Täällä jenkkiasunnossamme on kaasu-uuni, jonka sisällä palaa jatkuvasti pieni liekki. Tätä liekkiä kutsutaan “pilottiliekiksi” (pilot light). Se on valmiina odottamassa että käännän uunin kaasuhanan täysille.
Tänään ensimmäisen englanninkielisen valmennukseni aikana valmennettava keksi kutsua tätä ydinminää pilottiliekiksi. Se on pieni liekki sisällämme, joka palaa jatkuvasti odottaen että kiinnitämme huomiomme siihen. Huomiomme on ydinminällemme sama kuin kaasuhanan avaaminen pilottiliekille: se saa sisäisen liekkimme palamaan isommin ja kirkkaammin.
Mutta silloinkin kun huomiomme on ajatuksissamme, tunteissamme ja teoissamme niin, ettemme muista ydinminäämme, se loistaa sisällämme samalla lailla kuin pilottiliekki kaasuhellan sisällä.
Et ole kuka luulet olevasi
Olen parin viime päivän aikana käynyt parikin keskustelua identiteetistä tai persoonallisuudesta.
Mitä identiteetti on?
Se on joukko tarinoita siitä, “millainen ihminen minä olen” — ja usein myös “millainen ihminen minä en ole”.
Identiteetti perustuu ajatukselle, että “olen ihminen joka ajattelee ja toimii tällä ja tällä tavalla”.
Mutta jos et ole ajatuksesi, tunteesi ja toimintasi, miten sinulla voi olla identiteetti?
Moni uskoo että identiteetti määrittelee mitä toimimme. Kirja Mistakes were made but not by me tekee usean esimerkin voimin selväksi, miten identiteetti eli se, millaisia uskottelemme olevamme, ei oikeasti määrittele toimintaamme, vaan sen miten selitämme omaa toimintaamme.
Identiteetti on siis tarina, jota kerromme itsellemme. Se on tarina, joka on saanut alkunsa lapsuudessamme, kun ihmiset joiden kanssa kasvoimme kertoivat meille “olet kiltti koska teet näin” tai “koska teit näin olet tuhma” tai “meidän Liisa on aina niin järjestemällinen” tai “meidän Pekka on hirveän reipas”.
Olemme sisäistäneet usein tämän tarinan niin täydellisesti ettemme osaa edes kyseenalaistaa sitä. Jos aikuisena toimimme tavalla, joka ei sovi identiteetti-tarinaan, alamme selittää toimintaamme identiteetin mukaiseksi sen sijaan että pysähtyisimme miettimään pitääkö käsityksemme itsestämme lainkaan paikkansa.
Voi olla että pidämme itseämme rehellisinä, vaikka maksamme pimeästi siivoojalle, ajamme ylinopeutta jäämättä kiinni tai valehtelemme puolisollemme paljonko ostamamme tuote oikeasti maksoi. Sen sijaan että näkisimme että välillä kerromme totuuden ja seuraamme lakia — ja välillä emme — alamme selittää laittomuuksia ja valheitamme jotenkin hyväksyttäväksi.
Tai pidämme itseämme vastuuttomina huithapeleina, koska vaihdamme usein työpaikkaa emmekä maksa aina laskujamme ajoissa, vaikka hoidamme jokaisen työn moitteettomasti ja pidämme äärimmäisen hyvää huolta koirastamme.
Tai luulemme että olemme luusereita, koska meille sanottiin ala-asteella niin emmekä koskaan käyneet peruskoulua enempää kouluja, vaikka pyöritämme menestynyttä pienyritystä ja meillä on hyvä parisuhde ja kiva koti.
Identiteetin ongelma
Monet kokevat identiteetin positiivisena asiana. Jos identiteetti on positiivinen eli näemme itsemme esimerkiksi rehellisenä kansalaisena, rakastavana puolisona ja hyvänä vanhempana, on vaikeaa nähdä mitä pahaa siinä voisi olla.
Eikä siinä olekaan sinällään mitään vikaa, niin kauan kun meidän on helppoa toimia identiteetin mukaisesti emmekä jätä tekemättä asioita, joita sydämessämme haluamme tehdä vain siksi, ettei se ole identiteettimme mukaista.
Mutta jokainen meistä kohtaa elämänsä aikana tilanteita, jolloin omat ajatuksemme, tunteemme ja toimintamme eivät ole linjassa luomamme identiteetin kanssa. Joskus ristiriita toimintamme ja identiteeetti-tarinan välillä voi kasvaa niin suureksi, ettemme pysty selittämään tekojamme mitenkään parhain päin.
Esimerkiksi saatamme pitää itseämme hyvinä vanhempina ja uskoa, että hyvät vanhemmat tuntevat aina vain myötätuntoa ja rakkautta lastaan kohtaan. Ehkä esikoisemme on huomattavan helppo vauva, joten identiteettimme mukainen käytös on helppoa. Sitten saamme toisen lapsen, joka valvottaa meitä kaikki yöt samaan aikaan kun esikoisemme tulee uhmaikään. Yhtäkkiä huomaamme tuntevamme voimatonta raivoa kaupassa kurkku suorana kirkuvaa ja tavaroita heittelevää taaperoa kohtaan ja ajattelevamme “mä haluan kuristaa ton lapsen”.
Ajatus saa meidät tuntemaan hirveää syyllisyyttä ja kauhua, koska ajatus tarkoittaa meille, ettemme olekaan hyviä vanhempia. Tämä ajatus saa meidät puolestaan ahdistumaan niin, että hermomme ovat entistä kireämmällä ja alamme paniikissa kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin kertoihin, kun toimimme “väärin”, mikä johtaa entistä suurempaan ahdistukseen ja hermojen kiristymiseen entistä pahemmin.
Ilman uskomusta että “minä olen hyvä vanhempi ja hyvät vanhemmat eivät tunne vihaa lastaan kohtaan”, lapselle hermostuminen ei olisi herättänyt mitään ylimääräisiä tunteita emmekä olisi ahdistuneet turhaan omasta käytöksestämme.Olisimme vain palanneet kiukkumme laannuttua taas neutraaliin perustilaan eli omaksi itseksemme ja vaikkapa keksineet luovia tapoja välttää vastaavia kohtauksia jatkossa.
Anna ydinminäsi yllättää
Mitä enemmän samaistumme identiteettiimme sitä vähemmän kuuntelemme sydäntämme eli sisäistä viisauttamme.
Jos mietit kaikkia elämässäsi tekemiäsi valintoja — niin huonoiksi kuin hyviksi osoittautuneita – huomaatko miten usein olet joutunut vaikeuksiin sen takia, että olet pitänyt hampaat irvessä kiinni identiteetistäsi?
Oletko esimerkiksi koskaan kärsinyt ihmissuhteissa ylpeytesi takia, koska “olen ihminen, joka ei unohda kokemiaan vääryyksiä”. Tai menettänyt rahaa, koska “minä olen ihminen, joka ei ota taloudellisia riskejä”. Tai saanut potkut, peiteltyäsi tekemääsi virhettä, koska “minä olen ihminen joka ei tee virheitä”?
Samaistuessamme ydinminäämme olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme. Tällöin otamme kunkin tilanteen vastaan sellaisenaan ja pystymme löytämään parempia ratkaisuja kuin silloin kun annamme identiteettimme rajoittaa meitä.
Miten sinä toimisit toisin, jos et kertoisi itsellesi millainen olet?
Jos haluat nähdä selkeämmin kuka oikeasti olet ja miten luot omat tunteesi ajatuksillasi, Kutri.net:in VIP-jäsenyys voi olla sinua varten. Helmikuusta toukokuuhun kaikki VIP-jäsenet saavat yhden ilmaisen puhelinvalmennuksen ja halutessaan päälle erikoisedullisia jatkovalmennuksia.
Lue lisää VIP-jäsenyydestä tai liity samantien VIP-jäseneksi!
Sinä olet ihme.
Sinä sait alkusi yhdestä ainoasta solusta: munasolusta, jonka siittiö hedelmöitti.
Todennäköisyys siihen, että juuri se siittiö hedelmöitti juuri sen munasolun on käytännössä olematon. Ja silti se tapahtui.
Pysyit äitisi kohdussa ainakin kriittisimpien kuukausien ajan.
Selvisit synnytyksestä, lapsuudesta ja peruskoulusta.
Opit ymmärtämään että pienet mustat vänkyrät ovat kirjaimia, jotka edustavat äänteitä, joista muodostuu sanoja ja lauseita. Siksi voit nyt lukea tätä.
Oletko ikinä miettinyt miten ihmeellistä se on?
Sinä olet tärkeä.
Vain olemalla olemassa jätät jäljen tähän maailmaan.
Samalla tavalla kuin perhosen siiven isku voi johtaa tornadoon toisella puolella maailmaa, jokainen sanomasi sana ja tekemäsi valinta voi käynnistää odottamattoman tapahtumaketjun.
Voi olla että hymy, jonka lahjoitit tuntemattomalle, palauttaa hänen uskonsa ihmiskuntaan ja saa hänet tarttumaan tarjoukseen, joka muuttaa hänen elämänsä.
Oven avaaminen kauppakasseja raahavalle pienten lasten äidille saattaa saada hänet paremmalle tuulelle, niin että hän päätyy kotiin päästyään olemaan ystävällisempi puolisolleen, mikä johtaa yllättävään positiiviseen kierteeseen, joka pelastaa heidän parisuhteensa.
Keräysrasiaan hetkellisessä anteliaisuuden puuskassa pudottamasi seteli voi pelastaa ihmishengen toisella puolella maailmaa.
Sinä olet rakkaus.
Sinä synnyit sydän täynnä rakkautta.
Se rakkaus on yhä sydämessäsi, valmiina täyttämään sinut.
Riittää että annat itsellesi luvan rakastaa täysin sydämin.
Eräs päivä on viimeisesi.
Kukaan meistä ei tiedä mikä.
Varmaa on vain, että sinulla on tämä hetki.
Miten haluat käyttää sen?
Viime yönä juhlistin uutta vuotta tekemällä Onnistunut laihdutus -itsevalmennuspakettia ihan liekeissä. Jossain vaheessa yksittäistä faktaa etsiessäni ajauduin Hanna Markukselan blogiin. Sieltä päädyin Varpu Tavin blogiin, jonka kirjoituskaverin Kukka Laakson blogia olinkin lukenut jo muutaman päivän ajan. Lopuksi ajauduin vanhan kirjoituskaverini Patrik Borgin blogiin. Luettuani Patrikin Laihdutus pysyvästi tehdään näin -kirjoituksen menin sänkyyn, mutta en saanut heti unta mielessäni pyöriviltä ajatuksilta.
Ensimmäinen ajatus: Miksen jatkanut aikanaan kutri.net:in kehittämistä?
Ensimmäisenä aktivoitui “sisäinen seitsemänvuotiaani” — ts. ajatus- ja toimintamalli, jonka omaksuin koulukiusattuna ekaluokkalaisena ja johon liittyy tarve “näyttää muille”. Tai ehkä kyseessä oli “esikoinen minussa” eli syvään iskostunut ajatusmalli, että minun pitää olla aina ensimmäinen ja paras.
Mietin, miten minä harrastin kahvakuulailua jo 2003 (tosin teknisesti väärin — tajuan sen nyt). Mietin miten suositut omat sivuni olivat tuohon aikaan ja miten minä olin “Vuoden laihdutusguru” 2004.
Miksi ihmeessä lopetin Kutri.net:in päivittämisen? Miksi en jatkanut laihdutusguruuteni kehittämistä? Minä voisin olla nyt yhtä hyvä kuin Kukka Laakso, Varpu Tavi ja Hanna Markuksela YHTEENSÄ. (Patrikiksi en sen sijaan pysty parhaalla tahdollakaan.)
Lapsellista? No todellakin, koska nämä ajatukset kumpusivat lapsuudessa omaksumistani uskomuksista.
Toinen ajatus: Kääk! Mä olen ihan reliikki!
Sen jälkeen aktivoitui “sisäinen 13-vuotiaani”, joka yläasteelle mennessään tajusi kauhukseen että luokkakaverit lukivat Suosikkia ja hengasivat illat “assalla” (= linja-autoasemalla), kun hän oli kuunnellut kotona fiilareissa Mikko Alatalon Poppalooraa (“Poppaloora, puhuva auto…”) ja rakentanut metsään majoja. Voi nöyryytysten nöyryytys!
Tunnen itseni ihan kamalan vanhanaikaiseksi laskiessani syömisiä kun “kaikki muut” ovat jollain paleo-ruokavaliolla, raakaravinnolla tai muulla “karppiruokavaliolla”.
Kolmas ajatus: Kaikki on niin kuin pitääkin.
Ennen vanhaan olisin jäänyt noihin ajatuksiin jumiin ja pyöritellyt niitä niin kauan, että itku olisi kuristanut kurkkua, rintakehää olisi polttanut ja olo olisi ollut kaikinpuolin kurja ja surkea.
En enää, koska osaan erottaa milloin äänessä on ydinminäni ja koska satutetut lapsiminäni eli joskus omaksumani rajoittavat ja satuttavat uskomukset.
Lapsiminä eli uskomukset tuovat aina jollain lailla jännittyneen olon kehoon — jopa silloin kun kyseessä on näennäisen positiivinen ajatus kuten “toi rakastaa mua koska se halusi rakastella mun kanssani”. Miksi? Koska uskomukset ovat käytännössä aina valheita.
Ydinminästä kumpuavat ajatukset tuovat kehoon rennon ja levollisen olon, jopa silloin kun ajatus itsessään ei ole miellyttävin: “on tullut aika lopettaa tämä parisuhde”. Usein olo on pikemminkin neutraali kuin mitenkään erityisen hilpeä.
Uskomuksista kumpuavat ajatukset tuntuvat tulevan jostain pääni tienoilta. Tämä voi kuulostaa hassulta — mistä muualta ajatukset tulevat kuin päästä? No, ydinminästä tulevat ajatukset tuntuvat kumpuavan jostain syvältä sisältäni — vatsasta, selästä tai rintakehästä.
Noteerasin negatiiviset ajatukseni — kyllä, varmasti voisin olla Suomen tunnetuin laihdutusguru tms. jos olisin jatkanut sillä tiellä. Ja joo, varmasti on ihmisiä, joiden mielestä syömisten laskeminen ja “kultaisen keskitien” ruokavalioni, johon mahtuu myös pullaa, on armottoman vanhanaikainen.
Totuuden tunnustaminen rauhoitti ajatukset.
Vedin muutaman kerran syvää henkeä ja kysyin itseltäni: “Mitä mun sydän sanoo tästä?”
Se muistutti minua siitä, mitä oikeasti tapahtui.
Mitä minulle tapahtui?
Kutri kuntoon -projekti ja sitä seurannut “dieettiguruus” johtui ajatusvirheestä.
Uskoin tuohon aikaan, etten voi olla onnellinen, rakastettu ja hyvä ellen saa kroppaani huipputimmiin kuntoon.
Mikä oli emävalhe!
Jokainen meistä on hyvä, ehjä ja rakastettava sellaisenaan — yhtä hyvä, ehjä ja rakastettava kuin olimme syntyessämme.
Jokainen meistä voi olla onnellinen tässä ja nyt. Ainoa syy ettemme ole onnellisia on se, että yritämme kiristää onnellisuudella itseämme tekemään jotain sellaista, mitä emme oikeasti halua tehdä — vaikkapa laihduttamaan jotta kelpaisimme muille.
Kutri kuntoon -vuosi vahvisti itsetuntoani, kun huomasin pystyväni johonkin, mitä olin aiemmin pitänyt mahdottomana. Opin arvostamaan kehoani uudella tavalla. Sen sijaan huippukuntoon pääseminen ei tehnyt minua niin onnelliseksi kuin olin kuvitellut, saati parantanut parisuhdettani tai saanut minua tuntemaan itseäni seksikkääksi. Jatkoin onnellisuuden ja itsehyväksynnän etsimistä muista ulkoisista asioista, kuten tekemällä hullun lailla töitä.
Parempi kunto, terveellisempi ruokavalio ja stressin lievittäminen liikunnalla auttoi minua raatamaan kovempaa kuin koskaan ennen. Niin kovaa, että lopulta paloin ihan totaalisen loppuun.
Kaikki on niin kuin pitääkin
Olen käyttänyt viimeiset viisi kuusi vuotta sen selvittämiseen miten voisin olla onnellinen ja tyytyväinen. Olisin voinut löytää vastauksen nopeamminkin, jos olisin älynnyt katsoa oikeaan suuntaan. Mutta en katsonut enkä löytänyt. Ja se on OK.
Minä olen tänään aika pihalla suomalaisesta “laihdutusskenestä” ja lähestyn ruokavaliota vähän vanhanaikaisesti. Se on OK.
Minä en ole tänään Suomen tunnetuin dieettiguru — enkä varmaan tule enää olemaankaan. Sekin on OK.
Minä en ole niin tiukkapeppuinen ja hoikkauumainen kuin olen parhaimmillani ollut. Myös se on OK.
Minä olen minä. Minä olen OK.
Ja niin olet sinäkin.
Vanha video, jolla kysyn voisitko olla edes kahden minuutin ajan ihan täysin OK oman elämäsi ja itsesi kanssa:
