Kuinka olla cool

kuinkaollacoolTämän kirjoituksen otsikko on vitsi, sillä minä en todellakaan osaa olla cool eli tyylikäs, hillitty, etäinen tai salaperäinen.

Olen juuri se jurpo, joka fanittaa nolosti ihailemiaan ihmisiä ja törmätessään uusiin kiinnostaviin tyyppeihin jakaa ihan liian nopeasti ihan liian paljon itsestään.

Olen liian kovaääninen. Puhun liikaa. Puhun muiden päälle. Pudottelen tavaroita. Sotken vaatteeni minuutti sen jälkeen kun olen laittanut ne päälleni kaapista.

Argh!

Olen fantasioinut ala-asteelta alkaen että osaisin olla yhtä “magee” kuin koulun suosituimmat oppilaat. Olen yrittänyt analysoida tuntemieni “coolien tyyppien” toimintaa ja miettinyt mikä heidän suosionsa salaisuus on.

Suoraan sanottuna en tiedä sitä vieläkään.

Mutta tiedän, että oma luontainen tapani innostua överisti asioista ja ihmisistä ei tee ketään cooliksi.

Tänään törmäsin taas tilanteeseen, jossa liika innokkuuteni ja intensiivisyyteni aiheutti ongelmia. Aiheesta käytiin hyvä keskustelu, jonka seurauksena jouduin pitkästä aikaa miettimään omaa taipumustani “olla liikaa”.

Tunnustan, että ajauduin hetkellisesti alhaiseen mielentilaan, muistelin ala-asteaikoja, jolloin jouduin usein sosiaaliseen paitsioon epäsopivan käytökseni takia, ja itkin itsesäälissä.

Sitten mielentilani kohosi ja mieleeni juolahti, että mitä sitten.

Mitä sitten että minä en ole eikä minusta todennäköisesti koskaan tule tyylikästä, hillittyä ja hallittua ikonia?

Mitä sitten että olen luonnostani homssuinen ja hölösuinen touhottaja, joka lähettää ihan liian pitkiä viestejä tai avautuu liikaa omista asioistaan muille, jos ei pidä varaansa?

Mitä sitten että tiettävästi jotkut — ehkä monetkin — ihmiset pitävät minua outona, friikkinä tai idioottina?

Mitä sitten?

Ei mitään!

Mikä on minulle oikeasti tärkeää?

Olen vuosien varrella onnistunut saamaan ystäviä, joiden seurassa saan olla oma itseni. Olen saanut työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat vähintäänkin sietäneet seuraani.

Olen ollut melkein kahdeksan vuotta yhdessä miehen kanssa, jota rakastan. Meillä on kaksi iloista ja energistä poikaa, koira ja omakotitalo kotikylässäni, jossa vanhempani, melkein kaikki sisarukseni ja enoni asuvat. Sukuni hyväksyy minut sellaisena kuin olen — ja osa sukulaisistani on yhtä “epäcooleja” kuin minä (sori vaan).

Teen työkseni projekteja, joissa useimmiten intensiivisyydestäni ja heittäytymisestäni on hyötyä.

Toisaalta en itse säikähdä yli-innokkaita ja intensiivisiä ihmisiä edes silloin, kun en ole heistä liekeissä. Ymmärrän miltä heistä tuntuu ja tiedän, että he voivat olla älykkäitä, lahjakkaita ja osaavia, vaikka käyttäytyvät tavatessamme kuin ihastuneet nelivuotiaat.

Ja kun tiedostan taipumukseni olla välillä liian intensiivinen joidenkin makuun, voin ainakin yrittää hillitä käytöstäni niin, etten suotta säikäytä muita.

Tiedän myös, että yritykseni olla cool ovat menneet aina pieleen. Sen lisäksi coolin esittäminen vie minulta paljon energiaa eikä ole edes kivaa.

En tiedä miten siistiä olisi olla cool. Ehkei se ole ihan niin siistiä kuin kuvittelen. Tai ehkä on — mutta koska tuskin saan koskaan omakohtaisesti kokea miltä se tuntuu, niin mitä väliä? Ei mitään!

Jos päädyit lukemaan tätä artikkelia, koska haluat olla cool, olen pahoillani, etten voi auttaa. Mutta haluan kertoa, että olet ainakin minun mielestäni superjees  ja ihan yhtä hyvä ja arvokas kuin coolimmat kaverisi ja kollegasi.

P.s. Jos olet oikeasti cool-ihminen, olisi kiinnostavaa kuulla millaista on cool. Vastaa pliis kommenttiosastolla.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

5 Comments

  1. Otsikko oli niin ty-pe-rä, että piti oikein klikata teksti auki. Miksi joku aikuinen ihminen haluaisi olla “cool”? Kuulostaa noin viisitoistavuotiaan ajatusmaailmalta.

  2. Ensinnäkin, coolilla taitaa olla yhtä paljon merkityksiä kuin on sen käyttäjiä.

    Toiseksi, erityisen sekavaksi tilanne menee silloin, kun joku on niin cool, että hän on uncool:

    “She’s so cool, she’s really uncool.” -Kajsa Leander, suunnitellessaan boo.com saitin virtuaalisen Miss Boo -hahmon hiuksia, Boo Hoo, 2002, s. 259

    tai päinvastoin, kun joku on uncool ollakseen cool:

    “Their pitch played on the idea of being uncool in order to be cool…” -Mainostoimiston pitch boo.com mainosvideon ideaksi, Ibid, s. 129

    Kolmanneksi, omaa un/cooliutta tuskin voi itse määritellä ainakaan objektiivisesti. Vaikka olisi omasta mielestään cool, niin voi hyvin olla, että kukaan muu ei ole sitä mieltä. Ja vice versa. Henkilön un/cooliuden määrittelevät siis muut ihmiset.

    Ja nyt tässä meillä on siis henkilö, joka on mm. asunut Hollywoodin kukkuloiden kupeessa, kirjoittanut läjäpäin kirjoja ja tv-sarjojen käsikirjoituksia, hoitanut suosittujen tv-sarjojen castingeja, joka kulkee kaikenmaailman gaaloissa ja pystienjakotilaisuuksissa, paistattelee lehtien kansikuvissa, pyörii televisio-ohjelmissa vieraana, kirjoittaa blogia, julistaa auktoriteettina erilaisia prinsiippejä valtavalle seuraajalaumalleen, ja kaikki tämä samalla kun hän omin käsin rakentaa kartanoa sekä helvetti vieköön kasvattaa itse tomaattinsakin… Sitten hän väittää pokkana absoluuttisella varmuudella olevansa uncool. 🙂

    “Katri Mannisen ajatus siitä, että hän oli uncool, teki hänestä itse asiassa ultracoolin.” Kuinka olla cool, 2017, s. 1

  3. Minä olen cool, enkä häpeä sitä. Minusta ilmaus tarkoittaa sitä, että tuntee oman arvonsa, tietää mitä haluaa ja toimii tahtonsa johdattamana, kohti valitsemaansa päämäärää.

    Olemukseni on miellyttävä, muttei päällekäyvä. Olen hyvä smalltalkissa, mutten juuri puhu itsestäni uusien ihmisten seurassa.

    Ehkä tärkein piirre, joka tekee ihmisestä coolin, on että hän kuuntelee kiinnostuneena, keskustelee kiinnostavasti, mutta hyvin harvoin itsestään. Ei alistuvasti, tai äititeresamaisesti, vaan olemalla läsnä, omana itsenään, itsevarmuuttaan peittelemättä.

  4. Itse olen huomannut, että minua pidetään “coolina” silloin, kun pidän tiettyä etäisyyttä vaikka juttelenkin sujuvasti. Yleensä syynä on tarpeellinen tai tarpeeton itsesuojelu ja lopputuloksena yksinäisyyden tunne. On paljon mukavampaa olla vähemmän cool ja tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *