Kolme tärkeintä oppia arjen hallinnasta

Jotka opin ensimmäisen Elämä haltuun -kuukauden aikana

Kuulostaako tämä kirjoitus tutulta:

“Juuri päättyneen viikon ja seuraavan 51 viikon ajan opettelen elämänhallintaa eli tässä tapauksessa täsmällisyyttä, tehokkuutta, siisteyttä ja järkevämpää rahatalouden hallintaa. Minua on nimittäin vaivannut jo pidempään kyvyttömyyteni pitää kiinni deadlineista ja muista aikatauluista (ongelma on pahentunut viime vuosina) ja oma epäsiisteyteni, jonka ansiosta en löydä mitään. “

Kirjoitin sen syyskuussa 2006.

Hahahahaaaa!

Aijai.

Juuri tässä hetkessä, tammikuussa 2016, koen valtavaa rakkautta kymmenen vuotta nuorempaa itseäni kohtaan.

Urhea lapsi

Kun olin lapsi, isoäitini kutsui minua “urheaksi lapseksi”.

Viisivuotiaana minulla oli jo kolme nuorempaa sisarusta. Äitini oli lapsuudessani vähintään yhtä hajamielinen ja kaoottinen kuin minä (ilman ADHD-lääkitystä). Isä teki eläinlääkärinä pitkää päivää.

Opin ison perheen esikoisena hyvin oma-aloitteiseksi, itsenäiseksi ja sitkeäksi. Olin kuulemma jo vauvana hyvällä tuulella, jos oli yksikin syy olla iloinen.

Pystyn näkemään itsessäni yhä samoja piirteitä kuin mitä minussa oli lapsena:

  1. Ylenpalttista optimismia silloinkin kun siihen ei ehkä olisi aihetta.
  2. Sitkeyttä yrittää uudelleen ja uudelleen epäonnistumisten jälkeen.

Kymmenen vuotta sitten teemavuoteni tyssäsi ensimmäisen kuukauden jälkeen. Sen jälkeen tekemäni aloitukset saada elämä haltuun ovat lopahtaneet sitäkin nopeammin.

Siitä huolimatta yritän tänä vuonna uudelleen ajatellen “tällä kertaa mä onnistun”.

Voisinko onnistua tällä kertaa?

Jokainen pieleen mennyt yritykseni saada “elämä haltuun” tai “Kutri kuriin” on opettanut minulle mikä ei toimi. Joistain kokeiluistani on jäänyt käteen myös juttuja jotka toimivat.

Juuri päättynyt ensimmäinen kuukauteni Elämä haltuun 2016 -teemavuotta meni paljon paremmin kuin ensimmäinen “Kutri kuriin” -kuukausi 10 vuotta sitten.

Tässä ovat tammikuun 2016 kolme tärkeintä oppia:

1. Mikään ei ole niin tärkeää kuin ajoissa sänkyyn meneminen

VIHAAN ajatusta aikaisin nukkumaan menemisestä.

Olen pienten lasten äiti, jonka “oma aika” alkaa usein vasta lasten nukahdettua.

Luontainen unirytmini on mennä nukkumaan kahdelta yöllä ja herätä kymmeneltä aamulla.

Olen kaikkein tuotteliaimmillani klo 21-02.

Niin kauan kun esikoinen on eskarissa ja kuopus hoidossa, minun on herättävä viimeistään klo 7. Kuopukseni nukkuu vielä niin levottomasti, että saattaa herättää minut ainakin kerran yössä.

Tämän kuukauden ajan olen kiinnittänyt tavallista enemmän huomiota yöunieni määrään ja laatuun.

Tiedän nyt tarkkaan miten paljon parempi viikkoni on, kun nukun useimpina öinä yli 7 h kuin jos nukun joka yö alle 7 h.

Vaikka kuinka haluaisin valvoa, vielä enemmän haluan olla jotenkin toimintakykyinen päivisin.

  • Haluan muistaa illalla mitä on tapahtunut aamulla.
  • Haluan olla kärsivällisempi lasteni kanssa.
  • Haluan olla valtaosan päivästä optimistinen ja mielenrauhassa.
  • Haluan nauraa enemmän.
  • Haluan panostaa ruoan laatuun enkä himoita energiaa nopeista hiilareista.

Jos haluan saada kaiken tämän, minun on pakko olla unessa viimeistään klo 23.

Jotta olisin unessa klo 23, minun pitää olla sängyssä viimeistään klo 22:30.

Se edellyttää että laitan kännykän ja tietokoneen kiinni raa’asti klo 22.

Nukahtamista nopeuttaa, että alan pitää sinisen valon blokkaavia oransseja laseja klo 20.

Jotta ehdin tehdä kaiken olennaisen tietokoneella ennen kuin laitan sen kiinni, joudun varmistamaan, että lapset nukahtavat klo 21 mennessä.

Se puolestaan edellyttää että heille syötetään iltapalaa klo 19:30, jonka jälkeen he menevät kylpyyn viimeistään klo 20 ja sänkyyn viimeistään klo 20:30.

Sitoutuminen oikeaan tavoitteeseen pakottaa automaattisesti laittamaan kuntoon monta muuta asiaa.

2. Jos haluat että jotain tapahtuu, päätä milloin se tapahtuu

Kultainen Venla -gaalaan laittautuminen sai minut päättämään, että meikkaan joka aamu. Sen jälkeen olen tehnyt niin.

Olen joskus ennenkin päättänyt, että alan panostaa enemmän ulkonäköön, mutta homma on jäänyt tuolloin aikeeksi.

Ero oli siinä, että tällä kertaa määrittelin itselleni milloin tarkalleen ottaen meikkaan itseni. Lisäksi tein meikkaamisesta niin yksinkertaista kuin mahdollista.

Meikkaan aamupissan, punnituksen ja kuivaharjauksen jälkeen.

Päätin skipata kasvojen puhdistuksen ennen meikkiä — olenhan pessyt naaman illalla.

Käytän kasvoihini aamuisin samaa itsetekemääni hamppuöljy-sheavoi-rasvaa kuin käsivarsiin ja rintakehään.

Samalla kun rasvaan kehoni kuivahieronnan jälkeen, sipaisen rasvaa kevyesti naamaan.

Siirsin aamumeikkiin tarvittavan kosmetiikan makuuhuoneeseen. Teen pikameikin noin viidessä minuutissa heti vaatteiden pukemisen ja hiusten harjaamisen jälkeen.

Joka kerran kun näen itseni peilistä hämmästyn sitä, miten freesiltä ja skarpilta näytän — jopa huonosti nukutun yön jälkeen (kiitos valokynän ja ripsarin).

Jostain syystä jopa ihoni on muuttunut parissa viikossa parempaan kuntoon kuin mitä se on ollut pitkään aikaan.

3. Oikea ajoitus on kaikki kaikessa

Kun teimme Arkijärki-blogin Jennin kanssa tämän vuoden ekaa Irti turhasta -podcastia Jenni mainitsi hänen elämänsä mullistaneesta tiskirutiinista.

Hän oli kuullut siitä A Slob Comes Clean -podcastista.

Tiskirutiini on näin yksinkertaisen nerokas:

  1. Laita tiskikone päälle joka ikinen ilta, oli se ihan täysi tai ei. Kun sinun on “pakko” laittaa kone pyörimään, saatat löytää vielä jostain tiskejä, jotka muuten olisivat unohtuneet (esim. olohuoneen sohvapöytä tms.)
  2. Tyhjennä tiskikone heti aamulla (esim. minä tyhjennän sen arkisin vietyäni lapset hoitoon ja ennen kuin syön kunnon aamiaisen).
  3. Laita päivän mittaan astiat heti käytön jälkeen tiskikoneeseen.

Jos sinulla on tiskikone ja tiskit tuppaavat kasaantumaan tiskialtaaseen, kokeile tätä systeemiä HETI TÄNÄÄN.

Voit tyrmistyä tuloksista.

Tiedätkö kuinka kauan olen taistellut tiskien kanssa senkin jälkeen, kun saimme ensimmäisen tiskikoneen joskus 2012 tai 2013? Lukemattomia kertoja. Pahimmillaan päivittäin.

Ongelmana oli se, että kone oli aina “väärään aikaan” täynnä puhtaita tai likaisia tiskejä.

Tiskioivalluksen jälkeen olen alkanut miettiä entistä tarkemmin eri arkirutiinien suhteen milloin oikeasti olisi paras aika tehdä ne.

Olen utelias: mitkä asiat sinun arjessasi aiheuttavat eniten kitkaa tai ongelmia? 

Oletko jo kokeillut jotenkin ratkaista niitä? Mikä on toiminut ja mikä ei?

alaluovutayritauudestaan


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

One Comment

  1. Oma ensimmäinen adhd-diagnoosini on v 2000, ja uudelleen se on tehty 2015.

    Esimerkkejä katoamisista ja jollain tavoilla toimivista keinoista hallita unohtelua:.

    Avaimet katoavat joka viikko – en muista mihin laitan ne. Itselläni on kymmeniä avaimia joita käytän säännöllisesti ja ratkaisu joka on osaksi korjannut tilannetta on että pidän kaikki avaimet yhdessä ja samassa nipussa, niin sitä ei voi olla huomaamatta.

    Ongelmallisimpia avaimia ovat autojen avaimet kun niitä ei voi pitää kiinteästi nipussa (rattilukko hajoaa ja autoja on kolme, joita ajan säännöllisesti)
    Tälläkin hetkellä ajan yhden auton vara-avaimilla.
    Auton avain on tähän mennessä kadonnut ja löytynyt mm. takaluukun kannen välistä, (kun laitoin sen sinne logiikalla että muistan ennen kuin laitan sen kiinni – en muistanut), luiskahtanut kädestä auton penkin väliin (pimeässä en huomannut), muuttotavaroiden joukkoon (pura koko muuttokuorma ennen löytymistä), vessassa, käsialtaan luona, takin taskussa, yms.
    Oikea paikka jonne ne palautuvat parhaiten ja löytyvät aina, on farkkujen taskut, pitää vain tarkistaa taskut housuista kun laitan edelliset pesuun ja otan uudet.

    Iso avainnippu katoaa myös viikoittain useamman kerran mutta kun on niin suuri, niin se löytyy helposti ovesta, vessasta, pöydiltä, laukusta tms paikasta mihin sen olen laittanut. Jos nippu tippuu lattialle, niin sen kuulee.. se on moneen kertaan löytynyt ihan tunteesta että nyt meni, kun kilahtaa ja painoa katoaa.

    Känny katoaa säännöllisesti, mutta on toinen jolla soittaa siihen.
    Android tabletti katoaa, niin on vanha iPad jota käyttää kun tabletti on kadoksissa.
    Sakset katoavat – minulla on siis 5 sakset, niin aina joku niistä löytyy tasapainoreaktion logiikalla.
    Kaikki arkitavarat katoavat vastaavalla tavalla.
    Kerran katosi joka rintaliivit – jotka olin jättänyt vyötärölle. Kun en nähnyt niitä, muistikuvaa ei ollutj ja etsn varmaan 20 minuuttia ennen kuin näin itseni peilistä.

    Kaikki katoaa, kun en muista mihin jätän ne käsistäni – yleensä mikä tahansa tasainen pinta on liima joka vetää niitä puoleensa, mutta voivat olla oikeastaan missä tahansa.
    Vaikka sanon itselleni ääneen että “muista tämä on täällä”, niin se ei välttämättä siltikään auta muistiinpalauttamista. Känny jäi auton katolle, tipahti ajaessa ja rekka ajoi sen yli. Onneksi löysin tieltä kuolleena, mutta sain sentään muistikortin ja sim-kortin takaisin ja yhteystiedot ja valokuvat jäivät.

    Juuri tällä hetkellä yritän saada uusittua unohtamaani salasanaani jota tarvitsen että voin syöttää tarkastustietoja viralliseen järjestelmään – salasananan palautus menee systeemituen kautta. Kyseisen systeemin pääkäyttäjä tulee vasta puolen päivän jälkeen takaisin palaverista – työni tyssää pariksi tunniksi, enkä saa mitään tehtyä sinä aikana – ja kun pitäisi lähteä ajamaan Rovaniemeltä Hkiin – niin aikatauluni kaatui eiliseltä ja tältä päivältä tähän, ja huominenkin on vielä hieman epävarma.

    Jatkuva etsiminen ja turhautuminen on jokapäiväistä jos ei joka tuntistakin – ainakin tähän asti. Lääkityskokeilut eivät ole tähän mennessä toimineet, vaikka ne ovat olleet käypähoidon mukaisia. Kun ne eivät ole auttaneet, niin sain viime viikolla Concerta-reseptin joten täytyy käydä hakemassa se, ja katsoa mikä vaikutus sillä olisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *